Punajuuri ei ole Campakeittiössä kovin suosittu raaka-aine. En vain tule niitä juuri koskaan ostaneeksi. Etikkasäilykepurkki on yleensä jääkaapissa, se mistä jouluna otetaan muutama pala rosolliin. Jossain vaiheessa vuotta kumoan purkin kompostiin. Viime vuonna ostin yhden punajuuren, kun kauppareissulla muistin nähneeni vastikään monta lindströminpihvipostausta ja teinkin ne pihvit. Muistan niiden olleen hyviäkin, mutta voi olla, että se oli unta. Tänä vuonna kulutus lähtee aivan rakettimaiseen nousuun, taitaa tulla oikein punajuurijytky! Ostin kaksi! (Pitää kyllä sanoa, etten inhoa montaa sanaa niin paljon kuin jytkyä, jouduin jättämään vaalivalvojaisetkin kesken. Päätin lähteä nukkumaan, kun olisin kuullut 10 kertaa jytkyn, se toteutui alle minuutissa.)
Luimupupulassa askaroitiin männäviikolla punajuuripihvien kanssa, hain sieltä rohkaisua. Kurkkasin myös Pata porisee-blogin Annaleenan ohjetta. Pihvien kaveriksi tein tälle syksylle ensimmäistä kertaa perunamuusia. Arkailin pitkään, sillä muistissa on se liisteri, jonka sain aikaan jokunen vuosi sitten, kun aloin muusihommiin liian aikaisin syksyllä ja varmaan ihan väärän perunalajikkeen kanssa. Harmi, ettei juuri tarvinut silloin muurata mitään luonnonmukaisesti, se tökötti varmaan olisi toiminut. Pihveihin käytin:
- 600 g naudan jauhelihaa
- 400 g possun jauhelihaa
- 2 isoa punajuurta
- 1 iso punasipuli
- 1 dl kermaa
- 3 rkl korppujauhoja
- 2 kananmunaa
- suolaa
- pippuria
Kuorin punajuuret ja keitin niitä vedessä noin 30 minuuttia, kunnes kakkutikku sujahti niiden lävitse vaivatta. Jätin punajuuret jäähtymään. Pilkoin sipulin pieneksi ja kuullotin silppua hetkisen. Turvotin korppujauhoja kermassa sen aikaa, kun raastoin jäähtyneet punajuuret karkeaksi raasteeksi. Tein myös melkoisesti punapilkkuista sotkua keittiöön. Kasasin kaikki pihvitaikinan ainekset samaan kulhoon ja sekoitin taikinan tasaiseksi. Paistoin pienen koepala, se ei vielä maistunut tarpeeksi, joten lisäsin suolaa ja pippuria. Uusintakoepala oli jo parempi. Muotoilin taikinasta ensin tennispallon kokoisia palleroita ja litistin ne sitten paksuiksi pihveiksi, niitä tuli kaikkiaan 17, sopiva epätasaluku neljälle hengelle. Paistoin pihvejä ensin pannulla voissa sen verran, että ne saivat nätin pinnan ja nostelin ne sitten uunipellille sievästi vieretyksin. Loppupaistoin niitä 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia, sen aikaa kun puikulaperunamuusi valmistui. Pihvit olivat mehevän maistuvia ja saivat minut taas ihmettelemään, miksen käytä punajuurta useammin.
Taidan osallistua punajuurijytkyyn ja tehdä näitä! Mulla on vähän sama, tykkään punajuurista mutta silti niitä tulee ostettua tosi harvoin enkä oikein tiedä miksi...
VastaaPoistaJyväskylästä loppuu pian punajuuret, kun me jytistellään :D No ei ehkä kuitenkaan.
PoistaSama juttu täällä, punajuuri on aika harvinainen vieras. Tosin nyt ostin säkillisen ja oon tehny jo kahta eri punajuuripizzaa, punajuuripihvejä ja lindströmin tyylisiä lihapullia. Vielä ois vähän jäljellä...
VastaaPoistaSinulla onkin ollut paljon punajuuripostauksia, se pizza vaikutti tosi kiinnostavalta :)
PoistaMinäkin tänään postasin punajuurista! On kyllä niin ihana aines ja kaunis,mutta täytyy tunnustaa,etteä en vielä muutama vuosi sitten kauheasti sitä käyttänyt,nyt kyllä .
VastaaPoistaPitäisi vähän perehtyä lisää, Kokeissa ja Poteissa Hannele teki nättiä punajuuribostonia, se voisi olla vielä tälle syksylle kiva kokeilu.
PoistaPunajuuriboston on ihanaa! Kunhan malttaa paistaa riittävän pitkään ja jäähdyttää ennen syöntiä. Tee sitä, ihmeessä!
PoistaTätä jos vielä uskaltaisin, mutta sitten voi olla, että pitää jättää läträäminen rohkeammille:D
PoistaHih, minä hihittelen täällä ajatukselle että teidän perhe osti viime vuonna yhden punajuuren :D Minä täällä harmittelen kun tuli niin huono sato punajuurista, yhteensä varmaan ämpärillinen ja toinen vajaa mokoma mökiltä. Että se tarkoittaa sitä että niitä pitää ostaa monta kiloa kaupasta. Meillä lasten suurta herkkua on keitetyt punajuuret, minun punajuurikeitto ja lindströmminpihvit (olen ihan piakkoin tekemässä niitä minäkin ;) ) ja mies taitaa tykätä eniten uunipunajuurista. Yhtäkaikki, niitä kuluu meillä ja paljon. Minulla on tulossa monta uuttakin juttua niistä, jahka vaan ehdin jotain leipomaan ja kokkaamaan.
VastaaPoistaAi niin, ihan unohdin että rosollisesonki alkaa viikonloppuna ja sitä kestää pääsiäiselle, se on koko perheen herkkua.
Joo, onhan se tosiaan aika hassua, eikä kaksi ole paljon vakavampi juttu :D
PoistaMeilläkään ei ole nykyisin punajuurta juuri koskaan. Varmaan se sama yksi kappale jouluna, mutta se ostetaan irtomyynnistä niin ei tarvitse hävittää loppupurkkia ;) Ajatus siitä mitä meidän sottapytyt saa punajuuren kanssa aikaan ei vain houkuttele. Parin vuoden päästä sitten uuteen nousuun :)
VastaaPoistaSinulla on selkeästi siirtymäaika menossa :) Minulla ei ole muita sotkusyitä kuin ihan oma itseni!
PoistaMinä tunnustaudun punajuurihimokkaaksi. Nyt kun olen höynäyttänyt Armastuksenikin punajuuren syöjäksi, on punajuuri meillä lähes vakiokalustoa vihanneslokerossa. Lindströmin pihvejä pitää taas pian tehdä, ne on ihania. Ja uunipunajuuret....ohh ja ahh! Punajuuripizzakin on yllätäen todella hyvää, kun siinä on vuohenjuustoa kaverina. Että varo vain, kohta olet punajuuriholisti :) Suunta näyttää olevan sellainen.
VastaaPoistaKuulostaa kyllä vaaralliselta, tiedä tässä tohtiiko ollenkaan sotkeentua (!) tuollaiseen aineeseen, pääseekö siitä irti mitenkään?
PoistaPunajuuri on ihanaa, monta vuotta karsastin sitä kun laiskana ajattelin että kaikki värjäytyy punaiseksi. Hanskoja ja leivinpaperia käyttämällä selviää aika vähällä, ja jos oikein laiskottaa, ostaa esikypsennettyjä punajuuria. Punajuurta olen työntänyt moneen leivonnaiseen, mm. mokkapaloihin ja punajuurikurpitsaleivoksiin
VastaaPoistamutta parasta on varmaan punajuuricouscous!
Minullakin oli hanskat eilen ja se puoli sujuikin ihan hyvin, mutten käsitä mihin kaikkialle ja miten sain niin paljon punaisia pilkkuja ympäri keittiötä... Kiitos vinkeistä, tuo mokkapala kuulostaa eksoottiselta:)
PoistaHyvä kun muistutit, pitääkin tehdä etikkapunajuuret talveksi.
VastaaPoistaVaalivalvojaisissa repesin, kun yksi asiantuntija käytti sanaa semi-jytky. Siinäpä vasta tyhmältä kuulostava sana :-)
No jopa oli karsea sana, onneksi ohitin sen kuulematta, olisi varmaan menneet yöunet :D
PoistaEilen tein minäkin lindstömin pihvejä, aivan ihania. Kokkailu kesti vaan aika kauan, kun piti aloittaa lumenluonnilla ja jäisen maan kolistelulla:)
VastaaPoistaPunajuuri on kyllä ihanaa. Yhdyn Kotiharmin varoitteluun holismista. Kaksi on tuplat viime vuoteen, ensi vuonna syötte jo yhden per pää ja sitten se repee.
Ai sinulla oli esivalmistelut sellaiset ensin? Täälläkin on vähän lunta, mutta enemmän loskaa ja jäätä, vaihdellen paikasta.
PoistaTäytyy pitää varansa, ettei ole ihan punajuuriloukussa pian!
Nyt voi siis tehdä pottumuusia kun olet testannut, että liisteriaika on ohi :)!
VastaaPoistaSuurin punajuurisuosikkini on ehkä pasta, jossa on (ensin uunissa kypsytettyjen) punajuurten lisäksi valkosipulia, (sipulia), jotain siemeniä (auringonkukka, pinja, kurpitsa) ja jotain juustoa (vuohenjuustoa, parmesania, sinihompparia). En aloita jouluruokakitinää vielä tässä vaiheessa vuotta mutta sanon vaan, että rosolli ei ole suurin ystäväni...
Puikuloista ainakin tuli hyvä muusi, vähän jännäsin kuinka käy. Olin vähän laiska ja käytin sähkövatkaajaa, vaikka perunapuristimella tuleekin paljon kauniimpi muusi, jos nyt muusi voi olla kaunista. Vatkaimella sen liisterin aikaansaaminen on todennäköisempää.
PoistaKyllä se lähtee nyt käsistä ;-) Minä tykkään todella paljon punajuurista, mutta niitä tulee kyllä käytettyä ihan liian harvoin - varmaan ostan sen kaksi kertaa vuodessa. Kun katson tätä, ihmettelen miksi ihmeessä niin harvoin.
VastaaPoistaPS Olen iloinnut kovasti, että oivalluksesi nyhtöpossusta on kiertänyt eri blogeja ja Facebookissa. Sinusta tuli oikea Mrs. Uudissana.
Heh, muutamasta kohtaa olen bongannut höpsön sanani ja on se kyllä nostanut hymyn huulille :D
PoistaRäävitööntä menoa :) Mä himoitsin kans tänään kaupassa lindströminpihvejä. Mutta en ostanjut jauhista, enkä punajuuria. Sääli.
VastaaPoistaOn se sääli, punajuuret eivät päässeet mukaasi:)
PoistaHih, nauroin tuota punajuurijytkyä - ihan hirveä termi munkin mielestä! Punajuuret on superhyviä, mutta mäkään en käytä tarpeeksi usein. Kun niitä on niin hankala kuoria ja ne värjää jajaja...
VastaaPoistaSain tänään ruokapiirin tilaukseni ja siellä oli monenlaista juuresta, saa nähdä mitä niistä saan aikaan:)
PoistaMä taisin syödä ekaa kertaa punajuuria lisukkeena (siis muita kuin etikkaisia) Meksikossa ja rakastuin niihin kyllä oitis. Kaipaavat vain suolaa päälle ja namnamnam. Mutta silti niitä tulee osteltua vähän turhan harvoin.
VastaaPoistaJa voi jytky, kuinka sitä sanaa inhoan.
Jätetään se j-sana nyt taakse, eikä enää pullauteta sitä suustamme :D
PoistaHyvä blogi sulla. Olen juuri alkanut itseki pitämään blogia, mutta oon aikas untamo sen suhteen,enkä juurikaan osaa koko juttua :D Käyhän joskus munkin sivulla. Ois kiva saada porukkaa joiden kanssa sais keskustelua kaikesta ruokaan liittyvästä
VastaaPoistaRuokajuttua ei ole koskaan liikaa! Tervetuloa Campakeittiöön lukjaksi:D
Poista