Risotto cacio e pepe

Olin ilokseni ottanut mukaan risottoriisiä, siitä riittää pariin ateriaan. Niistä toinen oli tänään. Tein pippurista risottoa Henkan Italia-kirjan mukaan, sen minkä pystyin. Minulla ei ollut mitään lientä mukana. Piti tehdä kasvisliemi itse. Tein kahden hengen risoton 1,5 dl riisimäärästä, se oli juuri sopivasti. 

Luin kirjasta, että ruokalaji on Massimo Botturan käsialaa ja vuodelta 2012, jolloin Italiassa oli hirveä maanjäristys ja parmesaanin käyttöä piti vauhdittaa tuhoja kattamaan. Me kävimme Botturan ravintolassa Modenassa vuonna 2013, mutten muista oliko silloin risotto cacio e pepe tarjolla. Sittemmin olemme jättäneet niin fiineissä ravintoloissa käymisen. Hienoja kokemuksia nämä tähtiravintolat, mutta nyt käytämme rahojamme toisin. 

Risotto e pepe kahdelle retkiolosuhteissa

• puolikas uuden sadon sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1,5 dl valkoviiniä
• 0,75 l vettä
• puolikas sipulia, pieni pala fenkolia, 1 valkosipulin kynsi, 3 laakerinlehteä, suolaa ja pippuria, kuivattua yrttiseosta liemeksi
• 2 rkl voita
• 1 dl raastettua parmesaania
• lisää suolaa ja pippuria

Laitoin pieneen kattilaan 0,75 l vettä ja sinne puolikkaan sipulin paloina, loput fenkolista (nyt se viimein loppui), 1 valkosipulinkynnen, laakerinlehtiä, kuivattua yrttiseosta, suolaa ja pippuria. Annoin liemen kiehua noin 5 minuuttia ja siivilöin se kattilaan ja kuumensin kiehuvaksi uudelleen. On tärkeää, että risottoliemi on kuumaa, kun sitä lisätään kattilaan riisiä kypsyttämään. 

Silppusin sipulin ja valkosipulin ja laitoin kattilaan oliiviöljyn kuumenemaan. Kuullotin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin mukaan riisit ja kuullotin niitäkin varoen polttamasta niitä. Seuraavaksi meni mukaan viini ja annoin sen kiehua kokoon. 

Sitten aloin lisätä kiehuvan kuumaa omatekoista kasvislientä. Lisäsin kauhallisen kerrallaan ja sekoitin kaiken aikaa reunoja ja pohjia myöten. Kun riisissä alkoi olla enää vähän puruvastusta, lisäsin mukaan nokareen voita ja parmesaania, maistelin ja lisäsin suolaa ja pippuria. Annoksiin vielä laitoin todella paljon pippuria. Tämä on mukaelma cacio e pepe-ruoasta, pastan sijaan riisillä. 

Lisänä oli pienet lohipalat, jotka maustoin suolalla, pippurilla, sitruunalla ja paistoin voin ja oliiviöljyn seoksessa pannulla. 

Giro d'Italia on edistynyt taas etapin verran. Katsoimme toisella silmällä muutama kymmenen kilometriä tasamaan etappia. Sen nopein oli jälleen kerran Jonathan Millan (jo kolmas etappi tässä kisassa)ja kokonaiskilpailun ykkösestä ei ole epäilystä. Se on tietysti Tadej Pogacar. Kävin kurkkimassa koko listaa ja Nairo Quintana on sijalla 26. Taitavat hänen voitonpäivänsä olla jo ohitse. 

Antti vei minun pyöräni ja sen kukkaset läheiselle kanaalisillalle,
minäkin pääsen mukaan huomenna

Kanapasta 12 vuoden takaa

Ihan tarpeeksi sinne päin

Kävimme tänään matkan varrella kaupassa, oli vielä Hyper U-ketju tälle reissulle käymättä. Siellä oli vielä pyhien alla hyvin rauhallista, jopa kassalla (tosin juuri kassalla ihan kaikilta loppuu kiire Ranskassa, kaikki tekevät kaiken kuin hidastetussa filmissä). Olimme menossa kassalle, jolla työskentelevä henkilö viittilöi, että älkää nyt tänne tulko, tämä on pikakassa, max 20 ostosta. Koko ajan kun olimme jonossa ja asioimme, hän sai tarkastella kaikessa rauhassa kynsiään, sillä ihan kaikilla oli paljon enemmän ostoksia kuin 20. Hyvin toimittu. 

Niin siellä kaupassa (kun henkilökunnan arvostelultani ehdin) teimme useamman päivän ostokset, sillä huomenna alkaa piiiiiitkä viikonloppu. Ostimme mm. hyvin pienen pakkauksen kanaa, josta tuli päivällinen tänään. Mutta unohdimme ostaa vettä ja jotain muuta, jonka unohdin vielä tarkemmin. 

Fulli-moottoritiemaksulaite toimi taas oikein hyvin, tosin Antti on vielä epätietoinen kuinka laskun saa maksettua, sillä laskuthan on maksettava eikös juu? Nyt nämä parin viikon motariajelut näkyvät siellä Fulli-appissa, mutteivat vielä luottokortilla. Kai ne sieltä sitten kyselee perään? Liikennettä oli melko paljon etenkin Montpelierin ja Toulousen ohituksissa, mutta periferiquet vetivät kuitenkin melko hyvin. Yksi paha onnettomuus osui nähtäville, rekka oli jotenkin onnistunut jyräämään itsensä vastaantulijoiden kaistalle kaksiosaisen kaiteen läpi. 

Tulimme iltapäivällä Moissaciin, jossa emme ole ikinä kuuna päivänä olleet. Ajoimme viimeisessä ympyrässä harhaan ja jouduimme toispuoljokkee, mutta pääsimme aseman parkkipaikalla kääntymään oikeaan suuntaan. Missä on ympyrä silloin kuin sitä tarvitaan? Ei  missään. Osa leirialueen paikoista on hyvin märkiä, me otimme pikkuisen siihenkin asiaan tuntumaa, mutta emme liikaa. Nyt olemme betonialustalla ja tässä pysymme maanantaihin asti. Pulssikin on palannut normaaleihin lukemiin. 

Koska olin valinnut meille kanaa (täällä se todennäköisesti onkin kanaa, eikä broileria), piti minun löytää sille italialainen ohje. Googlatessa osuin vanhaan tuttuun blogiin, Perjantaikokkiin ja Petrin postaukseen kanaruoasta. Ja kuka se siellä kommentoikaan, jollei muuan CampaSimpukka. Vuonna 2012. Tämäkin ruoka on toteutettu sillä viisin, että sitä laitettiin mitä oli ja mitä ei ollut, jätettiin pois ja vähän lisäiltiin yhtä jos toista. 

Italialainen yrttikana kermassa

• oliiviöljyä
• 250 g kanan filettä suupaloihin leikattuna
• pieni pala fenkolia (sitä vain riittää, vaikka luulin kokanneeni sen loppuun jo pari ruokaa sitten)
• 1 uuden sadon sipuli varsineen (oma lisäykseni)
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl kermaa (yhä vain Valion kermaa, tätäkin vain riittää ja riittää, eikä mene pilalle)
• tuoretta basilikaa, timjamia ja rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• hieman chihiutaleita (koska halusin)
• pieni noutopizzan mukana tullut pussukka chiliöljyä (pitäähän se pois käyttää)
• parmesaania pinnalle

Tästä tuli hieman valjunnäköinen ruoka, mutta makua oli yllinkyllin. Leikkasin ensin kanapalat saksilla suupalan kokoon ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Silppusin sipulin, fenkolin ja yrtit. Kuumensin kasarissa oliiviöljyä ja kumosin sipulin ja fenkolin sinne paistumaan. Muutaman minuutin kuluttua lisäsin kanapalat ja paistelin niitäkin noin 5-6 minuuttia. Samaan aikaan pastavesi kuumeni. 

Kun sipulit, fenkolit ja kanapalat olivat paistuneet parahultaisesti, lisäsin mukaan viinin ja annoin sen kiehua kokoon. Sitten lisäsin kerman ja yrtit, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Sekoittelin ja annoin kiehua maltillisesti sen aikaa, että pasta kypsyi, oli 9  minuutin pastaa. Koska ruoka oli vielä hieman laimeaa, lisäsin pippuria, chilihiutaleita ja jääkaapista löytämäni chiliöljynyssäkän sisällön. Jopa alkoi maistua. 

Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen kastikkeeseen ja annosten päälle raastoimme (varmaankin vastoin kaikkia pastasääntöjä) parmesaania ja revimme yhden jättimäisen basilikalehden/annos. Kyllä ei ollut pahaa ja nälkä siirtyi. Kiitos Petrille sinne vuosikymmenen taakse ohjeesta, muista lukeneeni blogia siihen aikaan innokkaasti ja oikein odottaneeni perjantaita ja uutta postausta. 

Tällä leirialueella on hyvä ja toimiva netti, tosin ei se striimaukseen jaksa, eikä tarvitsekaan, siihen käytämme omia gigoja. Katsoimme ihan viime kilometrit Giro d'Italiaa ja oli oikein hauska nähdä, miten Pohjanmaan poika Julian Alaphilippe voitti 12. etapin. Tarkalleen ottaen Julian on kyllä ranskalainen, mutta olemme aina puhutelleet häntä Ala-Philippeksi. Kokonaiskilpailun asemat eivät ole muuttuneet, Tadej Pogacar johtaa. 

Päivän pyöräaiheisena kuvana on Antin eilinen #tussukumi . Onneksi  hänellä oli varasisuri ja pumppu mukana. Ja nyt #tussukumi on jo paikattu. 

Mozzarella ja burrata ne yhteen soppii

Tämä vadillinen on syöty jo aikoja sitten, tarkalleen ottaen 25.3.2024 klo 16 alkaen ja siinä meni semmoiset rapiat puoli tuntia. Koska ainesosina oli sekä mozzarellaa, että burrataa kelpaa se mainiosti Italia-haasteeseen ja pinnistämällä maltoin olla postaamatta sitä ennen kuin vasta nyt toukokuussa reissun päällä Giro d'Italian aikaan. Sen verran saa itseään huiputtaa ja ketään muuta ei kiinnosta. Tänä kyseisenä päivänä söimme oikeasti taas valmiit kalaleikkeet salaatin ja perunapaistosten kanssa. 

Näin kuvan tämankaltaisesta ruoasta instassa tämmöiseltä tililtä ja koitin sieltä löytää blogin postaukseen, mutta siinä minun kielitaitoni lopsahti. En ole varma onko tämä puolalainen instatili ja blogi eikä minun keittiöpuolani ole tarpeeksi hyvä. Osaan kyllä kuvista katsoa miten ruoka tehdään ja niin etiäppäin, mutta tätä kyseistä ruokaa en löytänyt blogista edes päivämäärän mukaan. Ehkä instan pitäjä ja bloggaaja ei kuitenkaan justiinsa tätä kyseistä ruokaa olekaan blogannut vaan vain instannut. Ihmettelen  (lue: loivasti paheksun) sitä joidenkin blogaanien  tapaa olla päiväämättä postauksiaan. Luulisin sen olevan tapa pitää blogia ikäänkuin tuoreena koko ajan, postaukset eivät "vanhene", lukija ei tule miettineeksi elämän rajallisuutta ja sitä miten tänäänkin peilistä katsoo yhä vaan vanhempi minä. Jos syy on joku muu, sen saa kertoa minulle. 

Tähän mahdollisesti puolalais-italialaiseen salaattiin käytettiin vain burrataa, mutta minäpä olin vähän hedonistinen (käytin nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa elämässäni sanaa hedonistinen ja minun piti myös tarkistaa käykö se tähän yhteyteen ja ilmeisesti käy, mutta jos ei käy niin siitäkin saa kertoa) ja käytin myös mozzarellaa. Toinen syy hedonismin lisäksi oli se, etten ostanut toista palleroa burrataa, vaan ostin epähuomiossa mozzarellaa. Ja jälkeenpäin ajatellen yksi pallero kumpaa hyvänsä olisi riittänyt, hedonismi ei olisi siitä kärsinyt. Nyt sitä termiä on käytetty jo neljästi, ei tartte enää ikinä. Seuraavaksi koitan saada tekstiin sopimaan sanan emansipaatio, jota en myöskään ole koskaan käyttänyt ennen kuin nyt, vaikkei se tietääkseni sovi asiayhteyteen lainkaan. 

Pitää myöntää, ettei minun salaatistani tullut yhtä kaunista kuin tuossa instakuvassa, jota apinoin. Valo oli vähän vähissä ja muita tekosyitä, kuten etten viitsinyt ottaa esille kameraa vaan kuvasin puhelimella. Ja olen myös paljon huonompi sommittelemaan. Koska tässä nyt ollaan rehellisiä, en myöskään tehnyt ihan samoin kuin googlekääntäjä reseptistä luuli. Se muutti parmankinkun parmesaaniksi ja jotain muita hauskuuksia, muttei minua niin vain hämätä.

Mozzarella-burrata-kurkku-nektariinisalaatti

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 pallo burrataa
• 15 cm pätkä kurkkua
• 3 nektariinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 paketti (8 viipaletta) parmankinkkua
• 1 rkl balsamicoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta oreganoa
• pippuria

Tuona kyseisenä maaliskuunlopun päivänä sähkön hinta oli yhtä vuoristorataa ja tähtäsin uunin lämmittämisen alimman hinnan kohdalle, lämmitin uunin 200 asteeseen. Leikkasin nektariinit lohkoihin. Hedelmät olivat vielä kovia, eikä niitä semmoisenaan olisi huvittanut syödäkään, mutta ne olikin tarkoitus kuumentaa uunissa ja sitten niihin jo hammas pystyi. Levitin nektariinilohkot uunivuokaan ja kaadoin päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia. Paistoin lohkoja noin vartin verran ja kun tikku meni sutjakasti lohkon läpi, nosti vuoan uunista ja äkkiä käänsin virran pois. 

Nektariinien uunivierailun aikana tein muut jutut valmiiksi. Levitin mozzarellan ja burratan soikulan vadin pohjalle ihan brutaalisti sormilla repien. Siivutin kurkkupätkän mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi ja käärin ne rullalle ja asettelin juustoriekaleiden sekaan. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja sommittelin ne pikkumyttyinä vadille juustojen ja kurkkujen sekaan. Sekoitin kupissa kastikkeen valmiiksi, balsamicon, oliiviöljyn ja sitruunamehun ja verotin oreganopuskaa sen verran kuin siitä raski, alkaa olla finaalissa kuten ennen oli tapana sanoa, kun lennonjohdossa istuttiin. 

Kun nektariinipalat olivat hieman jäähtyneet, nostelin nekin vadille muitten ainesten joukkoon ja luritin pinnalle kastiketta, asettelin oregano-oksat ja unohdin tässä vaiheessa pippurin. Muistin se vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kuvakuri on sen verran lipsunut, että kelpuutin säästettäväksi kaksi kuvaa, joita ei kyllä meinaa toisistaan erottaa. 

Oli todella hyvää naposteltavaa, salaatin seurana oli pannulla voissa paahdettua leipää, uskokaa tai älkää, vaikkei sitä kuvissa näykään. Noin puoletkin olisi riittänyt, mutta pitihän sitä olla toteuttamatta teemaa, jonka mukaan ruoasta pitäisi tehdä vähemmän hyvää (lue: siis pahaa) , niin sitä ei söisi liikaa, vai miten tämä eräs ruokaterapeutti, vai mikä hän nyt olikaan kirjoitti tällöin maaliskuussa ja sai alkuun melkoisen kalabaliikin teemalla hyvä ruoka - pahempi mieli. 

Giro d'Italiaan loikatakseni, se on nyt sillä mallilla, että 11 etappia on ajettu, kisa on taittunut jälkimmäiselle puoliskolleen. Jonathan Milan oli tänään nopein ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. 

Alla oleva kuva ei ole Italiasta, se on Sysmästä, jossa kävimme maaliskuun alussa katsomassa vesitornin, joka ujostelee metsän takana. Antin auton katolla on Urheilu-merkkinen polkupyörä yli sadan vuoden takaa ja se on matkalla Helsinki Tweed Run-tapahtumaan. Käyköön tämä kuva siis päivän pyöräkuvasta. 

CampaReissu1/2024 viikko 4

Keskiviikko 8.5.2024 päivä 22

Neljäs viikko alkoi aurinkoisella, todella tuulisella päivällä. Niin tuulisella, että leirialueen puusta putosi iso oksa CampaAdrian kylkeen poissaollessamme ja teki lommon. 😳 Onneksi ei rikkonut peiliä, eikä katolta aurinkopaneelia tai antennia.

Kävimme katsomassa kirkkoja Avignonin keskustassa ja niitä siellä riittikin.

Otin noin 20 kuvaa omista jaloistani, mikä huvitti minua melkoisesti.

Päivällisenä oli mobilepurilaiset, käytin italialaisuuteen jemmapostauksen.

Helatorstai 9.5.2024 päivä 23

Kova tuuli Avignonissa on laantunut. Koko päivän leirialueella puustopartio kiipeili suurissa plataaneissa ja karsi kuivia oksia. Niin kai nyt, kun meidän auto jo sai kolhun.

Kävelimme aamupäivällä joen saarenpuoleista rantaa noin kilometrin kohdalle, jossa kulkee kaupungin tarjoama pieni lautta keskustan puolelle. Aikataulu on tyyppiä ajetaan jos ajetaan, ehkä kahdestatoista puoleenpäivään. Meillä oli tuuria ja lautta lähti muutama minuutti kyytiin astumisemme jälkeen.

Pääsimme helposti kaupungin sille tasaiselle osalle, jossa emme vielä edellisinä päivänä käyneet, etsimme yhden kirkon ja löysimme pari muuta Oli myös Hygge-kahvilaa, kirpputoria ja kirjasto. Vaikka on helatorstai, paikkoja näytti olevan enemmän auki kuin kiinni. Sää on ollut tosi kiva, pilvetöntä, lämmintä noin 22-25 astetta.

Leirialue on aika täysi, muttei ihan #complet . Melkein kaikki ulkomaalaiset ovat saksalaisia. Viime yön peränaapureina oli ruotsalaisia.

Perjantai 10.5.2024 päivä 24

Nyt on taas kuvat kortilla, juuri mikään ei lataudu ja netti pätkii. Kävimme katsomassa Vaison la Romainessa roomanaikaisia raunioita, joista ainakin teatteri on tainnut saada betonia restauroinnissa koko rahan edestä. Juuri siitä en saa kuvia siirrettyä.

Nyt olemme muutaman päivän Tarasconissa, joka on vain hieman Avignonissa etelään, Rhonen varrella tämäkin. Olen nyt sen verran huonolla tuulella, että lyhyestä virsi kaunis. Joskus sitten taas paremmalla päällä.

Kun sain nuristua, alkoi yhteys toimia vähän paremmin. Joten kannattaa nurista!

Lauantai 11.5.2024 päivä 25

Kyllä ei ole mikään huonosti ihmisen lapsella, kun netti toimii! Näin ei pitäisi tietenkään sanoa ennen kuin tämä päivityskin on julkaistu. Kävimme aamulla naapurissa kylässä, ihan tuossa alle sadan metrin päässä on Tarasconin linna, joka oli pitkästä aikaa todella hieno linna noin niinku turistimielessä. Pikkuisen piti laukaten juosta, että ehdimme koko reitin kulkea ennen kuin ahkerien työntekijöiden piti kahden tunnin työn jälkeen päästä ansaitulle paussille pariksi tuntia. (tai oliko 1,5 tunniksi) Kokeilin hienossa linnan sisäpihassa jostain näkemääni vinkkiä pystypanoraamasta ja se onnistui edes jotenkin.

Linna on ollut kuten Ameriikassa sanotaan correctional institute jo 1400-luvulla, jolloin siellä autettiin katalaaneja erilaisin ihmisluonnetta korjaavin toimin. Vuonna 1926 tämänkaltaiset toimet loppuivat ihan kaikkien vankien osalta ja sittemmin linna on ollut yleisölle avoinna (jollei siis ole ferme). Useiden salien ja kammioiden seiniin oli raapusteltu kaikenlaisia tekstejä, nimiä ja toivomuksia, melkein kaikki erittäin nätillä käsialalla, eikä mitään rivouksia tai muita v-sanoja millään kielellä ollut hoksattavissa.

Antti kävi lämmittämässä De Rosaa ja näki vesitorneja, kirkkoja, voimalaitoksia ja junatunnelin, joka on nykyään liikuntaväylä. Minä pidin k-draamailtapäivän ja pääsin melkein tämähetkisen sarjani loppuun. Ai että jännittää!

Ostimme silloin monta viikkoa sitten Alankomaista hyasintteja, jotka ovat juuri pääsemässä kompostiin (jos sellainen vain tulisi vastaan), mutta amaryllis ei inahtanutkaan. Olemme moittineet ja maanitelleet sitä moneen otteeseen, mikä ilmeisesti on auttanut, sillä tänään siinä alkoi näkyä pikkuisen vihreää kasvua. Ehkä se ehtii kukkaan ennen joulua.

Päivällisenä oli kotoisa katkarapupasta, millaista ei varmaan tehdä Italiassa, mutta so what sanoi Tsaikovski. Tämä on muuten aivan ensimmäisiä oppimiani ruokalajeja, jonka olen oppinut sisareltani aivan konjakkia myöten, tämä tapahtui 1980-luvulla.

Sunnuntai 12.5.2024 päivä 26

Aamulla lähdimme etsimään leipää, olimme katsoneet, että lähin #boulangerie ei olisi sunnuntaisin avoinna, joten piti mennä pitemmälle. Pitää vain kulkea vastavirtaan ihmisiä, joilla on patonkeja kainalossa. Toimi taas. Ja saimme nähdyksi myös erittäin hienon tienvarsikirjaston. Kun palasimme sen lähimmän leipomon ohitse, niin aukihan sekin oli.

Aamupalan jälkeen kävelimme paikallisen Loiren, lue Rhonen ylitse Beaucairen kaupunkiin.

Onnistuin ottamaan taas kymmeniä melkein samanlaisia vinoja kuvia jonkun talon kyljestä.

Beaucairessa oli markkinapäivä, paljon väkeä liikkeellä. Ostimme kirsikoita ja kävimme myös yhdessä kirkossa, toisessa oli juuri alkamassa messu, sinne emme menneet.

Antti kävi minun Cubellani #toispuoljokkee katsomassa Abbaye de Saint-Romania, koska minä en viitsiytynyt lähtemään mukaan koska ylämäki.

Campareissu1/2024/päivä27

Pitkästä aikaa näkyy Välimeri! Tulimme La Grande-Motteen, täällä emme ole aiemmin olleet. Matkalla näkyi lukuisia vesitorneja, muttei paljon kirkkoja.

Nimesin ohituksessa oli niin paljon kiertoliittymiä, että kaikki ennätykset rikottiin ja lopulta ajoimme yhden ympyrän oikein kunniakierroksen kautta, kun kriittinen viitoitus puuttui ja piti mennä mutulla.

Leirialue on kiva, juuri jää leirintähelvettien tason alapuolelle, mikä passaa meille hyvin.

Lähellä on erikoinen 70-luvun asuinalue, jossa ei liene kahta keskenään samanlaista taloa, on niin futuristista. Nykyään taitavat olla loma-asuntoja enimmäkseen.

Päivällisenä oli raikkaitten kesäruokien parhaimmistoon kuuluva #mobileraclette. Huomenna palaamme Giro-aiheisesti italialaisen keittiön pariin. 

CampaReissu1/2024/päivä28

Täydellinen tonttipäivä. On satanut noin sata kertaa, on alkanut sataa ja lopettanut satamasta, silloin olisi varmaan pitänyt hakea lakkaa satamasta.

Meidän piti mennä 🚴‍♀️ tänään, mutta emme menneet. Olemme tehneet jatkosuunnitelmia ja se on meiksi erikoista. Viime keväältä muistimme, että helluntain tuplapyhinä ranskalaiset jonottavat lomakeskuksiin, emmekä halunneet liittyä joukkoon.

Olemme nyt tässä hiljaa liikkumatta ja juuri ennen pyhiä siirrymme seuraavaan paikkaan.

Päivällisenä meillä oli ranskalaista raakamakkaraa ja sen #sivuke oli Henkan Italia - kirjan #caponata Erittäin oiva kasvissivuke ja siinä menivät kaikki varastokasvikset.

Postaus on taas raavittu kokoon leikkaa-liimaa-periaatteella ilman varsinaista nettiä, joten sommittelu on vähän sinne päin. Laitan kuvia oikeille paikoille ja muutenkin korjaan asettelua, jos pystyn paremmalla netillä.

Sadepäivä Välimerellä

Meistä on hauska katsoa paikallisia tv-ohjelmia eri maissa. Tosin nykyään tuollaisella tavallisella antennilla eivät ohjelmat enää näy Saksassa, pitäisi olla satelliittiantenni. Mutta Pohjoismaissa ja Ranskassa kanavia näkyy vaihtelevasti. 

Emme varsinaisesti osaa ranskaa, muttei se haittaa ollenkaan. On hupaisaa katsoa tuttuja tv-sarjoja ranskaksi puhuttuina. Taisin juuri nähdä eräänä päivänä pätkän Kauniita ja rohkeita, mutta sen tajuamiseen meni sen verran aikaa, että ohjelma ehti jo vaihtua. Oli ihan eri Ridge kuin 1990-luvulla (toki tiesin vaihdoksesta, mutten sitä millaiselta näyttävä mies nyt on roolissa), mutta Brooke oli vissiin sama, kylläpä aika on häneenkin vihdoin vaikuttanut.  Äänestä tunnistin, sillä harvinaista kyllä sarja oli  ranskaksi tekstitetty. Matulaa en ole nyt onnistunut bongaamaan ja Columbo (tai kuten meillä sanotaan Combula) on vain vilahtanut mainoksissa. 

Päivittäiset tv-keskustelut ovat todella kiivaita, vaikuttaa siltä, että keskustelijat  lähes vihaavat toisiaan, mutta toivon sen olevan vain ranskalaista keskustelukulttuuria. 

Ranskalaiset säätiedotukset ovat televisiossa todella nopeita toimituksia, juuri kun sellaisen ehtii bongata tv-ohjelmavirrasta, se onkin melkein ohitse jo. Yhtään paikan nimeä ei ole sääkartoilla (tosin huomasin joku aika sitten, että eipä ole meillä Ylelläkään yleensä, jokainen tietää mille kohtaa itse Suomea asettuu) ja mitään Ranskan ulkopuolisia alueita ei noteerata eikä säärintamien liikkeitä Ranskaa suuremmalta osalta maailmankaikkeutta. Riittää kun kerrotaan, että mitä on aamulla ja iltapäivällä. Ikkunasta katsotaan loput. Nyt ehdimme aamulla nähdä, että koko päivän sataa koko Ranskassa ja sen kyllä kuulee CampaAdrian kattoon ropisevista pisaroistakin. Meillä on siis pirttipäivä. Ei haittaa mitään. 

Päivälliselle tein meille Henkan Italia-kirjan ohjetta mukaillen caponataa. Aivan kaikkia aineksia meillä ei ollut, mutta laitoin jotain muuta tilalle. Vihanneshöystön lisäksi aterialla oli niin pieni ranskalainen kiemuramakkara kuin kaupasta löysimme. Paljon suurempia kyllä oli vaikka kuinka paljon. 

Mukaeltu caponata kahdelle

• 1 pieni munakoiso
• 1 pieni vaaleanvihreä kesäkurpitsa
• 1 sipuli
• loput pienestä fenkolista (alkuperäisohjeessa oli varsiselleria)
• oliiviöljyä
• 3 kuorittua valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 2 erikokoista ja väristä tomaattia (säilykettä lähdeohjeessa
• 1 dl roseviiniä (koska käytin kokonaisia tomaatteja, en säilykettä)
• (ohjeen oliivit jätin pois)
• 2 rkl kapriksia
• (pinjansiemeniä, niitä ei ollut)
• suolaa ja pippuria (pippuria ei ollut Henkan ohjeessa, what the merde?)
• 2 rkl punaviinietikkaa (kätevää, mutta etikkaa ei tullutkaan mukaan, enkä lopulta edes muistanut laittaa sitä)
• tuoretta basilikaa puntin loput

Kuutioin munakoison 2x2 cm kuutioiksi ja ripottelin niille suolaa, että itkettyisivät. Vakuuttelin niitä, ettei tässä kuitenkaan ole mitään hätää. Silppusin sipulin ja leikkasin kesäkurren kuutioiksi, ohjeessa sisus koverrettiin pois, mutta kurreni oli niin pieni, etten raskinut. Viipaloin matkamandoliinilla fenkolin ohuesti. Myös tomaatit kuutioin. Valkosipulin kynnet leikkasin myös ohuiksi viipaleiksi.

Kun munakoisoparat olivat itkeneet tarpeekseen, huuhtelin niistä suolan pois ja jätin palat siivilään valumaan. Paistoin ensin munakoisokuutioita oliiviöljyssä ruskeiksi ja lusikoin ne lautaselle odottamaan. Lisäsin samaan öljyyn pannulle kesäkurrepalat, fenkoliviipaleet ja sipulit ja paistoin niitäkin muutaman minuutin. Palautin niiden seuraan munakoisopalat. Mukaan pääsivät vielä tomaattipyree ja kuutioidut tomaatit ja hieman viiniä. Sekoittelin ja jätin hautumaan pienellä liekillä noin 20 minuutiksi. Lopuksi lisäsin mukaan kaprikset, maustoin suolalla, pippurilla ja päälle ripottelin vielä kaikki mitä basilikapuntista vielä sai irti. 

Antti paistoi makkarakiemuran ulkona Campingazilla.

Meillä oli tämän kanssa siis grillattua makkaraa ja loput eilisestä leivästä myös hieman grillattuna. Sillä oli hyvä kauhoa kasvishöystöä suuhunsa. 

Giro d’Italiassa alkoi toinen viikko ja vuorossa oli kymmenes etappi ja pystyimme katsomaan sitä tablettini gigoilla lopusta hieman. Voittajaksi ajoi Valentin Paret Peintre ja kokonaiskilpailua johtaa kuten tähänkin asti Tadej Pogacar. 

Postauksen asettelut ja fontit ovat vähän sinne päin, sillä niitä ei voi ranskalaisittain säätää eikä hallita. 

Papu-tonnikalasalaatti ilman tonnikalaa

Minulla oli valmiiksi katsottuna monta ohjetta Henri Alénin Henkan Italia-kirjasta tämän vuoden Giro d'Italia-ruokahaastetta varten, otin jopa kirjan mukaani, vaikka yleensä en paljon kirjoja ota matkoille mukaan ihan painosyistä. Enkä nyt tarkoita vain omaa painoani. 

Yksi merkitsemistäni ohjeista oli papu-tonnikalasalaatti. Olimme juuri syöneet tonnikalaa vähän aikaa sitten ja olimme ostaneet paistovalmiita lihapullia marketista juuri ennen tälle Tarasconin leirialueelle saapumista. Ajattelin, ettei se nyt ole niin nokonuukaa, voisin kyllä vaihtaa tonnikalan lihapulliin. Ei minulla ollut varsiselleriäkään, mutta fenkolia oli ja olen sen verran kaukana kotoa, ettei kukaan tulle minua moittimaan ihan persoonakohtaisesti ohjeen muuntelusta. Mutta siis ihan todella kiva ohje olisi tonnikalalla ja sellerilläkin, sitäkin pitää kokeilla. 

Vähän niinkuin Henri Alénin papusalaatti mutta ei ihan

• 15 pientä paistovalmista naudanlihapullaa + 5 pientä varrastikkua
• 1 rkl oliiviöljyä pullien paistamiseen
• 1 porkkana
• 1 pieni punasipuli
• 1/3 fenkolista
• 1 tetra valkoisia säilykepapuja liemessä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• kourallinen salaattisekoitusta

Valmistelin ensin salaattiosan. Kuorin sipulin ja porkkanan, leikkasin fenkoliin tuoreen leikkuupinnan. Viipaloin kaikki kolme matkamandoliinillani ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin ne keskenään salaattikulhossa. Antti kävi huuhtelemassa pavut ja jätti ne siivilään valumaan. Hetken kuluttua sekoitin pavut kulhossa oleviin vihanneksiin. Kaadoin mukaan oliiviöljyä ja etikkaa, sekoitin ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippurimyllystä. Lopuksi perkasin salaattisekoituspussista kunnossa olevat salaatinlehdet mukaan, loput menivät kompostiin. 

Lihapullat laitoin pieniin bampuvartaisiin, kolme pulleroa/varras. Luin etiketistä, että ne oli valmiiksi maustettuja ja päätin uskoa, että näin varmaan olisi. Ainakaan suolaa tämmöisiin ei kannata lisätä. Antti viritti minulle Campingazin grillin paistolevyllä valmiiksi ja kuumensi sitä muutaman minuutin. Lirautin vähän oliiviöljyä levylle ja nostelin viisi pientä lihapullavarrasta paistumaan. Niitä oli helppo käännellä pihdeillä, kantikkaat bampuvartaat eivät päästä ruoka-aineksia kääntyilemään paistaessa. Kun olin saanut nätit paistopinnat, säädimme grillin ihan pienelle ja nostimme kannen päälle. Noin viidessä minuutissa lihapullat olivat kypsiä. 

Alkuperäisohjeessa tonnikala sekoitetaan salaattiin, mutta minun versiossani nostelin salaattia lautaselle ja päälle sitten lihapullavartaan. Oli todella kiva ruoka, sekä ulkonäön että maun puolesta. 

Giro d'Italiassa päästiin ensimmäisen jakson viimeiseen etappiin, eli numeroltaan yhdeksänteen. Koitimme katsoa lopusta noin 20 km, mutta netti kosahti aivan viimeisillä sadoilla metreillä, emmekä nähneet kuka voitti. Mutta tuloksista näkee, että voittajaksi ajoi Olav Kooij ja kokonaiskilpailussa pinkkipaidassa jatkaa tiistaina edelleen Tadej Pogacar. Huomenna ajajat lepäävät (lue: ajavat varmaan noin 100 km lenkin) ja me siirrymme seuraavaan leiripaikkaan lähemmäs Välimerta. 

Minuakin nopeampi katkarapupasta

Nyt ollaan jo niin kesässä, että pitää luopua toppatakeista. Me olemme luopuneet niistä jo Alankomaissa, mutta italialaisetkin varmaan pian niistä luopuvat. He kun pukeutuvat kalenterin, ei sään mukaan. Kävimme aamulla tuossa aivan vieressä olevassa Tarasconin linnassa, ehdimme sinne juuri sopivasti ennen kuin se meni päiväpaussin ajaksi kiinni. Oli kyllä todella hieno linna pitkästä aikaa. Katalaanit joutuivat nauttimaan siellä vapaudenriistosta jo 1400-luvulla ja se toimi  muutoinkin vankilana pitkän aikaa, aina 1926 asti. Siellä oli paljon seinäraaputuksia, siihen aikaan nekin tehtiin nätillä käsialalla, eikä tiettävästi näkynyt mitään v-sanoja millään kielellä.

Muutoin minä pidin tonttipäivän, Antti kävi tiedusteluretkellä maantiepyörällä. Minä katsoin melkein loppuun tämänhetkisen k-draamani Queen of Tears, se on ihana <3 Päivällisenä meillä oli nopeaakin nopeampi katkarapupasta. Se on aivan arkinen ruoka meillä kotioloissakin, syömme sitä useita kertoja vuodessa. Nyt oli pieni pussi katkarapuja auton pakastimessa ja pastaa nyt pitää aina olla. 

Katkarapupasta kahdelle

• 1,5 l vettä
• suolaa pastaveteen
• sopivasti spagettia kahdelle (oli kahta eri keittoaikaa vaativaa pastaa, joten ensin keitin pitempää vaativaa ja lisäsin sitten nopeampaa loppupuolella keittämistä)
• 150 g pakastettuja kuorittuja ja sulatettuja katkarapuja
• 1 punasipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kermaa
• 3 rkl konjakkia
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania
• kivellisiä mustia oliiveita

Laitoin pastaveden kiehumaan ulos viritetylle Campingaz-grillille, joka oli laitettu liesimoodiin (ei kuumuuden jakajaa eikä paistolevyä). Silppusin sipulin ja valkosipulin, kuumensin toisella keittimellä (sekin ulkona) pannulla tilkan oliiviöljyä ja kuullotin sitten sipulit ja valkosipulit öljyssä, kun pastankeitto oli puolivälissä. Lisäsin pannulle konjakin, kerman ja suolaa ja pippuria. Kun pasta alkoi olla kypsää, lisäsin katkaravut pannulle ja sekoitin. Kerma oli kiehunut kokoon muutamassa minuutissa aika hyvin, olisi saanut mennä hieman sakeammaksikin. Antti kaatoi pastaveden pois ja sekoitin kastikkeen pastaan. Annoksiin tuli vielä tuoretta basilikaa, muutama oliivi, paljon pippuria ja parmesaania. 

Giro d'Italia oli ajettu aivan meille mitään kertomatta rivakkaa vauhtia ja vaikka netti nyt toimikin hyvin, emme ehtineet katsoa sitä yhtään (omilla gigoilla, emme olisi käyttäneet paikan wifiä siihen). Tämänvuotinen kisa alkaa vaikuttaa hieman tylsältä, sillä Tadel Pogacar näyttää jälleen voittaneen etapin ja johtaa kokonaiskilpailua. On hän saanut ihan tosissaan sotkea kyllä lopussa, sillä samalla ajalla ja pari sekuntia perässä on tullut maaliin useita muita ajajia. En toivo tietenkään mitään huonoa hänelle, miksi toivoisinkaan, onhan hän suosikkini, mutta alkaa hieman pelottaa tuollainen ylivoima. 

Nyt oli hyvät pizzat, mutta huono netti

Siellä se Mount Ventoux on, ota vaikka silmä käteen ja katso!

Tänään tulimme Avignonista Tarasconiin. Niiden välimatka on tuskin 20 kilometriä, mutta otimme vauhtia hieman koillisen kautta, kun kävimme katsomassa roomalaisen kauden raunioita Vaison la Romainessa. Suuri teatteri taitaa olla kyllä kokonaan uudempaa betonia.

Tarasconissa meillä oli jo ennalta varattu leiripaikka kivalla leirialueella, se olikin hyvä juttu, sillä paikka oli complet jo ennen kuutta. Täällä on paljon pyörämatkailijoita telttoineen, heitä varmaankin vielä mahtuu suurelle nurmikentälle, mutta autoja tai vaunuja ei enää. (nyt alkoi jo tekstien muotoilukin tökkiä, ei pelkästään nettiyhteys, #ranskanpatti se vaan kasvaa)

Toisinaan alkaa tehdä mieli pizzaa, eikä siitä yleensä pääse eroon kuin syömällä. Retkiolosuhteissa emme ole alkaneet pizzaa aivan alusta valmistaa, vaan olemme ostaneet sitä jostain läheltä. Antti käveli keskustaan ostamaan meille pizzat ja jestas, että ne olivat isot ja siihen nähden edulliset. Jaksoimme syödä juuri ja juuri puolet, huomisesta välipalasta ei tarvitse huolehtia. 40 cm halkaisijaltaan on melko suuri pizza, eikä niitä listassa mitenkään mainittu perhepizzaksi tms.

Giro d'Italiassa oli henkilökohtainen aika-ajo, jota pystyimme katsomaan hetkisen. Siinä vaiheessa Philippo Ganna johti turvallisen tuntuisesti, Tadej Pogacar oli vielä matkalla. Kun netti jymähti, antoi se ilmeisesti lisävoimia Tadej'lle, sillä hän kiri Giron surkean tulospalvelun perusteella ykköseksi 17 sekunnin turvin ja tietysti niin ollen johtaa edelleen  kokonaiskilpailua. On se ihme epeli!