Kanapasta 12 vuoden takaa

Ihan tarpeeksi sinne päin

Kävimme tänään matkan varrella kaupassa, oli vielä Hyper U-ketju tälle reissulle käymättä. Siellä oli vielä pyhien alla hyvin rauhallista, jopa kassalla (tosin juuri kassalla ihan kaikilta loppuu kiire Ranskassa, kaikki tekevät kaiken kuin hidastetussa filmissä). Olimme menossa kassalle, jolla työskentelevä henkilö viittilöi, että älkää nyt tänne tulko, tämä on pikakassa, max 20 ostosta. Koko ajan kun olimme jonossa ja asioimme, hän sai tarkastella kaikessa rauhassa kynsiään, sillä ihan kaikilla oli paljon enemmän ostoksia kuin 20. Hyvin toimittu. 

Niin siellä kaupassa (kun henkilökunnan arvostelultani ehdin) teimme useamman päivän ostokset, sillä huomenna alkaa piiiiiitkä viikonloppu. Ostimme mm. hyvin pienen pakkauksen kanaa, josta tuli päivällinen tänään. Mutta unohdimme ostaa vettä ja jotain muuta, jonka unohdin vielä tarkemmin. 

Fulli-moottoritiemaksulaite toimi taas oikein hyvin, tosin Antti on vielä epätietoinen kuinka laskun saa maksettua, sillä laskuthan on maksettava eikös juu? Nyt nämä parin viikon motariajelut näkyvät siellä Fulli-appissa, mutteivat vielä luottokortilla. Kai ne sieltä sitten kyselee perään? Liikennettä oli melko paljon etenkin Montpelierin ja Toulousen ohituksissa, mutta periferiquet vetivät kuitenkin melko hyvin. Yksi paha onnettomuus osui nähtäville, rekka oli jotenkin onnistunut jyräämään itsensä vastaantulijoiden kaistalle kaksiosaisen kaiteen läpi. 

Tulimme iltapäivällä Moissaciin, jossa emme ole ikinä kuuna päivänä olleet. Ajoimme viimeisessä ympyrässä harhaan ja jouduimme toispuoljokkee, mutta pääsimme aseman parkkipaikalla kääntymään oikeaan suuntaan. Missä on ympyrä silloin kuin sitä tarvitaan? Ei  missään. Osa leirialueen paikoista on hyvin märkiä, me otimme pikkuisen siihenkin asiaan tuntumaa, mutta emme liikaa. Nyt olemme betonialustalla ja tässä pysymme maanantaihin asti. Pulssikin on palannut normaaleihin lukemiin. 

Koska olin valinnut meille kanaa (täällä se todennäköisesti onkin kanaa, eikä broileria), piti minun löytää sille italialainen ohje. Googlatessa osuin vanhaan tuttuun blogiin, Perjantaikokkiin ja Petrin postaukseen kanaruoasta. Ja kuka se siellä kommentoikaan, jollei muuan CampaSimpukka. Vuonna 2012. Tämäkin ruoka on toteutettu sillä viisin, että sitä laitettiin mitä oli ja mitä ei ollut, jätettiin pois ja vähän lisäiltiin yhtä jos toista. 

Italialainen yrttikana kermassa

• oliiviöljyä
• 250 g kanan filettä suupaloihin leikattuna
• pieni pala fenkolia (sitä vain riittää, vaikka luulin kokanneeni sen loppuun jo pari ruokaa sitten)
• 1 uuden sadon sipuli varsineen (oma lisäykseni)
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl kermaa (yhä vain Valion kermaa, tätäkin vain riittää ja riittää, eikä mene pilalle)
• tuoretta basilikaa, timjamia ja rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• hieman chihiutaleita (koska halusin)
• pieni noutopizzan mukana tullut pussukka chiliöljyä (pitäähän se pois käyttää)
• parmesaania pinnalle

Tästä tuli hieman valjunnäköinen ruoka, mutta makua oli yllinkyllin. Leikkasin ensin kanapalat saksilla suupalan kokoon ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Silppusin sipulin, fenkolin ja yrtit. Kuumensin kasarissa oliiviöljyä ja kumosin sipulin ja fenkolin sinne paistumaan. Muutaman minuutin kuluttua lisäsin kanapalat ja paistelin niitäkin noin 5-6 minuuttia. Samaan aikaan pastavesi kuumeni. 

Kun sipulit, fenkolit ja kanapalat olivat paistuneet parahultaisesti, lisäsin mukaan viinin ja annoin sen kiehua kokoon. Sitten lisäsin kerman ja yrtit, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Sekoittelin ja annoin kiehua maltillisesti sen aikaa, että pasta kypsyi, oli 9  minuutin pastaa. Koska ruoka oli vielä hieman laimeaa, lisäsin pippuria, chilihiutaleita ja jääkaapista löytämäni chiliöljynyssäkän sisällön. Jopa alkoi maistua. 

Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen kastikkeeseen ja annosten päälle raastoimme (varmaankin vastoin kaikkia pastasääntöjä) parmesaania ja revimme yhden jättimäisen basilikalehden/annos. Kyllä ei ollut pahaa ja nälkä siirtyi. Kiitos Petrille sinne vuosikymmenen taakse ohjeesta, muista lukeneeni blogia siihen aikaan innokkaasti ja oikein odottaneeni perjantaita ja uutta postausta. 

Tällä leirialueella on hyvä ja toimiva netti, tosin ei se striimaukseen jaksa, eikä tarvitsekaan, siihen käytämme omia gigoja. Katsoimme ihan viime kilometrit Giro d'Italiaa ja oli oikein hauska nähdä, miten Pohjanmaan poika Julian Alaphilippe voitti 12. etapin. Tarkalleen ottaen Julian on kyllä ranskalainen, mutta olemme aina puhutelleet häntä Ala-Philippeksi. Kokonaiskilpailun asemat eivät ole muuttuneet, Tadej Pogacar johtaa. 

Päivän pyöräaiheisena kuvana on Antin eilinen #tussukumi . Onneksi  hänellä oli varasisuri ja pumppu mukana. Ja nyt #tussukumi on jo paikattu.