Italialainen luumukakku Kuolleitten lehtien ajon päivänä

Ammattipyöräilyn kausi alkaa olla lopuillaan. Yksi vuoden suurklassikoista ajettiin tänään, Lombardian ajo, jota kutsutaan myös Kuolleitten lehtien ajoksi. Minulla oli mukavan sattuvasti vapaata ja halusin tehdä jotain italialaista lautasillemme. Pääruokana oli lohta, mutten löytänyt mitään kivaa italialaista ohjetta lohelle, sellaista mitä en olisi jo kokeillut. 

Tein sen sijaan Hanna G:n pintapaistettua lohta wasabimajoneesin, paahdettujen seesaminsiementen, siianmädin ja sushiriisin kanssa. Tosin lohen leikkaaminen ei mennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Yritän vakuutella itseäni, että se johtui siitä, ettei lohipala ollut niin optimaalinen osa filettä, mutta toisaalta saatan kyllä myöntää senkin, etten vaan osannut niin hyvin nyt.

Jälkiruokakakun ohjeen otin Little Big H-blogista, johon en ollut koskaan aikaisemmin osunut, mutta tämä ohje oli aivan timanttia! Kokeilkaa, jos haluatte just passelin kostean, mutta kypsän kakun täynnä luumujen makua.

Italialainen luumukakku + hieman konjakkia

• 4 suurta tummakuorista luumua
• 3 kananmunaa
• 150 g sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 rkl konjakkia (oma lisäykseni)
• 250 g vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 150 g sulatettua voita + hieman vuoan voiteluun 
• 1,25 dl maitoa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin ja jauhotin 24 senttisen irtopohjavuoan. Itse asiassa laitoin pohjalle leivinpaperia ja voitelu-jauhotin vain reunat. Leikkasin luumut lohkoihin, noin 8-10 lohkoon/luumu.

Vatkasin kananmunat, sokerin ja vaniljatahnan vaaleaksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, konjakin, sulatetun voin ja maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi, välttäen liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkistysi. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja sommittelin luumulohkot taikinan pinnalle. Paistoin kakkua 50 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä cocktail-tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku kypsä. Annoin kerrankin kakun jäähtyä ainakin viisi minuuttia, ennen kuin aloin sörkkiä sitä. Irrotin vuoan reunuksen ja siirsin kakun papereineen päivineen lautaselle. 

Tein kakulle kaveriksi vaniljakastiketta, sillä taloudessa ei ollut yhtään jäätelöä, joka myös olisi sopinut hyvin luumukakulle. Oikaisin hieman ohjeen kanssa, mutta hyvin se meni. Ohjeella tuli noin 3,5 dl kastiketta.

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. Oikein maukasta, niin kakku kuin kastikekin.

Kuolleitten lehtien ajon voitti muuten Bauke Mollema ja toiseksi tuli Alejandro Valverde. Tähän oli kiva päättää ammattipyöräilyn kauden seuraaminen ja jäädä miettimään sitä, miten jatkan ja jatkanko tätä aihepiiriä CampaSimpukassa. 

Aika kuivan leivän kaupitsee

Talouden työssäkäyvälle järjestyi ylimääräinen vapaapäivä tänään ja siksi olenkin elänyt lauantaissa jo aamu seitsemästä asti. Aamiaiselle istahdimme kuitenkin vasta yhdentoista maissa, sillä vapaapäivän aamuina ei saa olla kiire. Ellei siis ole hoppu jonnekin, nyt ei ollut. Halusin jotain ranskalaiseen viittaavaa aamiaista ja keittiössä pyöriessäni huomasin täysin hengettömäksi kuivaneen patonginpätkän leipäpussissa. Ei se ollut alunalkaenkaan hyvä patonki, siksi sitä ei syötykään kokonaan. Mutta siitä se oli hyvä, että se vain kuivui aivan kalikaksi, eikä viitsinyt homehtua. Siitäpä minä sitten tein meille aamiaiseksi minikokoisia köyhiä ritareita, fiinimmin french toastia. Sain samalla kulumaan loppuun eilisen kirsikkakastikkeen ja liian ohueksi jääneen vaniljavanukkaan kastikkeena senkin. 

French toast vanhasta leivästä

• kuivaa patonkia sen verran kuin sitä nyt sattuu olemaan, meillä 2/3 täysin kuivanutta patonkia
• maitoa 
• kananmuna
• ripaus sokeria
• pikkuisen vaniljatangosta raastettua murua
• hilloa, marjakastiketta tai mitä nyt haluatkin lisäkkeeksi
• jäätelöä, kermavaahtoa tai vaniljakastiketta

Sekoita laakeassa astiassa maito ja kananmuna tasaiseksi, maidon määrä riippuu siitä, kuinka kuivaa leipä on ja kuinka paljon paloja on kostutettavaksi. Lisää maitoa, jos se meinaa käydä vähiin. Lisää seokseen vähän sokeria ja vaniljaa. Leikkaa patonki tai muu vaaleahko leipä noin 2 cm pätkiin. Laita kunnon nokare voita pannulle ja pannu kuumenemaan. Asettele patonginpalat maitoseokseen ja anna niiden imeä nestettä hetken aikaa, käännä palat toisin päin. Tunnustele paloja hieman, ovatko ne vettyneet maidosta sopivasti, ei liikaa, ettei niistä tule mössöisiä. Paista paloja voissa molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin värinen. 

Minä asettelin toastit isolle lautaselle, lusikoin päälle kirsikkakastiketta ja kaadoin vielä päälle pikkuiset kupilliset vaniljavanukasta, jotka jäivät eiliseltä jälkiruoalta. Ne olivat vaniljakastikkeeksi sopivan paksuista. Olisin voinut liottaa paloja ihan pikkuisen pitemmän aikaa, minuutin tai kaksi, kuoriosa oli hieman sitkasta, mutta keskusta sopivan pehmeää ja onhan meillä hampaat suussa, joilla pureksia. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeinen etappi, numero 19 ajetaan tänään vuoristoisissa maisemissa, lähetys Eurosportilta alkaa jo klo 13. Siinä voi olla enää kenenkään mahdotonta saavuttaa Chris Froome etumatkaa kokonaiskilpailussa. Minulta tahtoo mennä mielenkiinto kisoihin, jos ne ratkeavat liian aikaisin, paitsi ei tietenkään silloin, jos suosikkini johtaa. 

Joku tykkää tämän kesän sadosta tontillamme

Tästä haluan kertoa kaikille, basilika-mansikkapiiras!

Olen mestari bongaamaan leivontaohjeita, joista ei heti hoksaa työn määrää. Kun olen ihastunut kuvaan leipomuksesta, päätän jo tehdä sen, vaikka sitten ilmenisi, että vaivaa on tiedossa. Tällä kertaa yhdistin kaksi ohjetta. Ensin tein piirakkapohjan 84th&3rd-blogista löytämäni ohjeen mukaisesti. Siihen tuli:

• 150 g vehnäjauhoja
• 90 g suolatonta voita
• 1 rkl öljyä
• 3 rkl vettä (näköjään 3, luin huonosti ja laitoin vain yhden)
• 1 rkl sokeria
• ripaus suolaa (ei jos suolassa on voita)

Kuumensin uunin 210 asteeseen ja otin esille pitkulaisen irtopohjaisen piirakkavuoan. Mittasin vehnäjauhot kuppiin ja laitoin sivuun. Mittasin kaikki muut ainekset uunin kestävään kulhoon. Käytin Pyrex-kulhoa kuten lähdeblogissani, eikä tämä ole maksettu mainos. Kulho lienee vanhimpia keittiövälineitäni. Sekoitin aineksia hieman ja nostin kulhon uunipellille uunin keskikorkeudelle viideksitoista minuutiksi. Sinä aikana voi suli ja ajan tullessa täyteen, alkoi liemi hieman kuplia ja ruskettua reunoiltaan. Noudatin edelleen JJ:n neuvoa siitä, että otin paksun patakintaan kumpaankin käteeni ja nostin kuuman kulhon puiselle leikkuulaudalle. Kintaat käsissäni kaadoin jauhot liemeen ja sekoitin edelleen kintaat käsissäni puukauhalla seoksen taikinapalloksi. Kulho oli todella kuuma, joten kinnas kauhakädessäkin oli hyvä varotoimenpide, etten vain tarttuisi epähuomiossa kuumaan kulhoon paljain käsin. Kumosin taikinapallon piirakkavuokaan ja taputtelin sen joustavalla nuolijalla mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Heti, kun taikina hieman jäähtyi, taputtelin vielä sormin taikinaa reunoille ja pistelin siihen haarukalla reikiä kauttaaltaan. Paistoin pohjaa noin 15 minuuttia ja nostin sen sitten jäähtymään. 

Taikinatoimien lomassa tein täytehommia. Niihin otin neuvot Kitchen Vignettes-blogista. Siellä oli tehty piirakka alusta asti, mutta halusin tosiaan kokeilla tuota ylläkuvattua vähän erikoisempaa metodia piirakkapohjan tekoon. Aluksi valmistin basilikasiirapin uuttumaan. Siihen meni (määrät hieman muunneltuina):

• 1,5 dl vettä
• 2 dl sokeria
• niin paljon tuoretta basilikaa kuin sielu sietää

Mittasin kattilaan veden ja sokerin ja kuumensin ne kiehumispisteeseen, sekoittelin verkkaisesti. Kun sokeri oli kokonaan liuennut veteen ja seos oli kiehumaisillaan, nostin kattilan tulelta ja kippasin kevyesti silputun basilikan mukaan. Jätin siirapin jäähtymään ja saamaan makuaan basilikasta. Tämä olisi ollut hyvä tehdä jo eilen ja jättää siirappi tekeytymään yön yli, mutta arvelin muutaman tunninkin olevan auttava aika. 

Kiisseliä varten tarvitsin:

• 3,5 dl maitoa
• 0,6 dl sokeria
• 4 kananmunan keltuaista
• 1 rkl vaniljauutetta
• 2 rkl maissitärkkelystä
• taas niin paljon basilikaa kuin sitä liikenee

Erottelin keltuaiset kulhoon ja mittasin mukaan sokerin, vaniljauutteen ja maissitärkkelyksen. Vatkasin seoksen vaalean keltaiseksi, kuohkeaksi seokseksi. Kuumensin maidon ja basilikan paksupohjaisessa kattilassa lähelle kiehumispistettä. Kaadoin maidon siivilän läpi keltuaisvaahtoon, jolloin basilikan lehdet jäivät siivilään. Sekoitin nopeasti vispilällä kiisselipohjan tasaiseksi ja pesin ja kuivasin paksupohjaisen kattilan. Kaadoin kiisselipohjan takaisin kattilaan ja aloin lämmittää sitä uudelleen sekoitellen vispilällä, vaikka puulusikka olisi parempi. Kiisseli sakeni nopeasti oikein hyväksi ja kaadoin sen lasikannuun jäähtymään. 

Piirakan kokoaminen tapahtui sitten myöhemmin. Siivilöin basilikasiirapin pieneen kannuun. Kun piirakkapohja oli jäähtynyt kokonaan, otin sen varovasti pois vuoastaan. Lusikoin kylmentynyttä vaniljakiisseliä piirakkapohjan syvennykseen niin paljon, kuin siihen änkemättä sopi. Asettelin puolikkaiksi leikkaamiani mansikoita kiisselin pinnalle ja sutikoin mansikoille basilikasiirappia, aivan ylimmäksi sommittelin muutaman basilikan lehden. Onneksi en ollut parturoinut ihan kaikkia lehtiä aamuisessa innossani. Laitoin piirakan jääkaappiin jäähtymään tarjoilulämpötilaan. Basilika sopi aivan suloisesti yhteen mansikan kanssa ja tämä minulle uusi piirakkapohja oli todella verraton. Suosittelen lämpimästi! Oli vaivansa väärti. 

Lisäys: basilikasiirappia meni tähän piiraaseen vain aivan pieni tilkka, mutta säästin loput ja meinaan keksiä sille jotain muutakin käyttöä.

Sadas Tour de France päättyy tänään myöhään illalla. Enpä ole varma, jaksanko valvoa sinne asti, mutta toivon Chris Froomen lunastavan kokonaiskilpailun voiton, Mark Cavendishin voittavan etapin ja Nairo Quintanan kuittaavan sekä nuorten- että mäkipistekilpailujen ykköspaikat. Suosikkini Alberto Contador taitaa vetäytyä nuolemaan haavojaan, sillä olin ymmärtävinäni, ettei hän lähde ensi kuun lopussa puolustamaan viime vuotista la Vueltan voittoaan. Tämän vuotinen Tour on ollut viihdyttävä ja paikoin jännittäväkin, mutta ei aivan henkeäsalpaava. Jäämme odottamaan la Vueltaa.

Trifle loppiaisen jälkiruoaksi, ensimmäiset kaksi River Cottage-ohjetta

Hugh Fearnley-Whittingstall on kiinnostava ruoka-ammattilainen, hoksasin hänet muutamia vuosia sitten tuijotellessani työkseni (lue:jalkapoikkilomakseni) BBC:n ruokaohjelmakanavaa. Ensimmäinen muistikuva miehestä on jostakin River Cottage-sarjan osasta, jossa hän ajeli kuhmuisella maasturilla ja poimi iloisena road killin matkaansa englantilaiselta maantieltä. Hänessä on sama hyvä puoli kuin Nigellassa, että hän on minua vanhempi, se kun näiden lapsinerokokkinuorukaisten maailmassa on niin harvinaista!  

Ensimmäiseksi ohjeeksi valitsin triflen ja sitä varten toisena kokeiluna kakkupohjan samasta kirjasta. Viime kesän mustaherukkasatoa piti olla pakastimessa ja Crème de Cassista on kaapissa. Ostin sitä jo aikoja sitten, kun näin James Martinin valmistavan telkkarissa ihanalta näyttävää mustaherukkakakkua. En sittemmin löytänyt kyseisen kakun ohjetta ja puteli on avaamattomana edelleen. Nyt pienellä etsinnällä löysin kyllä kakun ohjeen, mutta taidanpa jättää sen kokeilemisen vielä hieman myöhemmäksi, vaikka viiden vuoden päähän... Tuo kakku olisi omiaan johonkin Masterchef-kilpailun tuskanhikihaasteeseen.

Mustaherukkaa ei sitten ollutkaan pakastimessa, ei vaikka Kammenpyörittäjä aukoili kaikki merkitsemättömätkin rasiat. Kai me sitten teimme mehua kaikista mustaherukoista. Olin jo aloittanut kakkupohjan teon trifleä varten, joten kokonaan en suostunut muuttamaan jälkiruokasuunnitelmiani. Sovelsin sen verran, että marjaksi valitsin vadelman ja jätin edelleen Crème de Cassis-pullon avaamatta.

Tein sienikakun (Genoese sponge cake) Hugh'n neuvojen mukaan heti aamiaisen jälkeen ja sain todistettua itselleni, että kakkupohja onnistuu hyvin ilman leivinjauhettakin. Puolitin kakun ainesosat, sillä aioin tehdä vain kohtuukokoiset annokset jälkiruokaa ja alkuperäisohje oli kuudelle.

• 65 g vehnäjauhoja
• 30 g voita
• 65 g sokeria
• 2 kananmunaa
• ripaus suolaa

Sulatin voin ja annoin sen hieman jäähtyä. Voitelin pienen irtopohjavuoan ja jauhotin sen vehnäjauhoilla. Kiehautin kasarissa vettä ja asetin sen päälle kuumuutta kestävän vatkauskulhon niin, ettei kulhon pohja osunut kuumaan veteen. Kattila kulhoineen nostetaan vaikkapa pesualtaaseen, niin että kaltaiseni lyhyenläntä ihminenkin yltää pitelemään vatkainta suhteellisen mukavasti. Vatkasin sokeria ja kananmunia lämpöhauteessa hyvin kuohkeaksi, lämpö alhaaltapäin parantaa sokerin liukenemista kananmunaan ja kuohkeuttaa seosta. Vatkaaminen vie noin 10 minuuttia ja vaahdosta tulee hyvin vaaleaa ja tilavuus kasvaa lähes kolminkertaiseksi. Otin kulhon pois vesikattilan päältä ja siivilöin mukaan puolet jauhoista, johon suolaripaus oli sekoitettu. Pyöräyttelin jauhot mukaan isolla lusikalla. Lisäsin toisen puolen jauhoja ja voin edelleen lusikalla pyöräytellen kulhon reunoja myötäillen ja välttäen sitä, että vaahto lässähtäisi. Taikinasta tuli hyvin vaaleaa ja marenkimaista rakenteeltaan. Lusikoin taikinan jaohotettuun vuokaan ja paistoin sitä 180 asteessa noin 20 minuuttia. 

Keitin noin puolen litran purkillista pakastettuja vadelmia hetken aikaa paksupohjaisessa kattilassa. Kun marjat olivat muusautuneet, pusersin ne siivilän läpi pyreeksi, niin että siemenet jäivät siivilään. Sekoitin pyreeseen pari ruokalusikallista tomusokeria makeuttamaan, mutta Hugh'n mukaan marjakastike saa jäädä vähän kirpeän puolelle, sillä vaniljakastike tulee olemaan makeaa. 

Vaniljakastikkeen teko oli ohjelmassa seuraavaksi. Pienensin sitäkin ohjetta hieman, noin kolmanneksen. Kastikkeeseen tuli:

• 2 dl kermaa
• 2 dl täysmaitoa
• 1 vaniljatanko
• 3 keltuaista
• 75 g sokeria
• 1 tl maissitärkkelystä

Mittasin maidon ja kerman paksupohjaiseen kattilaan ja pudotin veitsellä halkaistun vaniljatangon mukaan. Kuumensin seoksen lähes kiehuvaksi ja jätin sen sitten vähän jäähtymään. Kulhoon erottelin keltuaiset ja mittasin mukaan sokerin ja maissitärkkelyksen. Vatkasin ne sekaisin kevyesti. Ongin vaniljatangon pois kermasta ja kaadoin vähän jäähtyneen kermaseoksen keltuais-sokeriseokseen koko ajan vispilällä sekoittaen. Pesin nopsasti kattilan ja kuivasin sen. Kaadoin kerma-keltuaisseoksen takaisin puhtaaseen kattilaan ja nostin sen tulelle. Puulusikalla sekoitellen aloin kuumentaa kastiketta. Sen sakenemiseen meni vain muutama minuutti. Lusikan selkäpuolelta kokeilin muutamaan kertaan, joko kastike on riittävän sakeutunutta. Kun kastikkeeseen saattoi vetää sormellä viivan lusikan pintaa pitkin ja viiva jää selvästi näkyviin, kastike on valmista. Kaadoin sen uuteen puhtaaseen astiaan ja nostin peiteltynä ulos jäähtymään. 

Kokosin triflet juomalaseihin. Leikkasin ensin kakkupohjan pieniin kuutioihin ja ripottelin niitä muutamia juomalasin pohjalle. Tässä vaiheessa joku sopiva likööri olisi paikallaan, sillä kakkupaloja voisi kostuttaa ja maustaa. Minä jätin tämän vaiheen väliin, koska marjakin oli vaihtunut matkan varrella. Lurutin hieman jäähtynyttä vaniljakastiketta kakkunoppien päälle ja seuraavaksi vadelmapyrettä, toistin kerrokset kunnes lasit olivat melkein täynnä. Lopuksi lusikoin niihin päälle vielä isot lusikalliset melko löysää kermavaahtoa. Nostin annokset jääkaappiin tekeytymään ja juuri ennen tarjoilua otin pakastimesta muutamia irrallisia vadelmia annoksen päälle koristeeksi. Maistui hyvältä ja raikkaalta, kesällä pitää kyllä tehdä uudelleen, kun niitä mustaherukoita on saatavilla!

Keittokirjahaasteen osat 3-4/48 tulivat nyt tehdyiksi. Seuraavaksi varmaan Jamie Oliverin kirjan kimppuun, kunhan töitten lomassa ehdin taas keittiöön.