Pipirrana – espanjalainen tomaattisalaatti vähän muunneltuna

Tänään olen yksin kotona ja olen syönyt kaikenlaista sellaista mitä syön yksin ollessani, nuudeleita ja suklaata, joka on tarkoitettu huomisille perhepäivällisten churroille. Pitää pyytää tuomaan huomenna lisää suklaata. Minulla oli vielä yksi jemmapostaus viime kesältä, jota en ollut käyttänyt, enkä ensin muistanut yhtään millainen ruoka näissä kuvissa on. Kuvat eivät tee sille oikeutta, mutta käytän tämän nyt kuitenkin päivän espanjalaisuudeksi. Ohje on jälleen tästä samasta blogista ja siellä on paljon nätimmät kuvat espanjalaisesta tomaattisalaatista. 

Espanjalainen tomaattisalaatti muunneltuna ja pienennettynä

• 1 kovaksi keitetty kananmuna
• 2 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• puolikas punainen paprika (ei ollut vihreää paprikaa)
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• loraus oliiviöljyä
• pieni pala (noin 100 g) savustettua lohta (purkkitonnikalan sijaan)
• suolaa ja pippuria

Keitin ensin kananmunan ja sen jäähdyttyä kuorin ja halkaisin sen. Otin keltuaisen pois ja jätin odottamaan lautaselle. Leikkasin tomaatit, keitetyn kananmunan valkuaisen ja paprikapalan pieniksi kuutioiksi ja sipulin silpuksi. Sekoitin morttelissa valkosipulimurskan ja noin neljäsosan paprikapaloista ja hieroin ne tahnantapaiseksi seokseksi keltuaisen kanssa, maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Yhdistin tahnaan pari rkl oliiviöljyä ja sekoitin ainekset tasaiseksi salaattikastikkeeksi. 

Keräsin kulhoon tomaatti- ja loput paprikakuutioista, sekä sipulisilpun ja valkuaiskuutiot ja vielä edellispäivän savulohen palan pilkottuna. Sekoitin mukaan kastikkeen ja sittenpä tämä vähän erikoinen salaatti olikin valmis. Se ei muistaakseni ollut mikään suuri suosikkimme. 

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi oli kunnollinen vuorietappi. Minä olin  hieman toiveikas, että Primoz Roglic pystyisi sen aikana viemään itsensä johtoon, mutta niin ei käynyt. Kurkin välillä tilannetta HBO:lta, mutta koko huomiotani etappi ei saanut. Etapin nopein oli Mikel Landa, joka on jostain jo unohtuneesta syystä joutunut epäsuosikkilistalleni, mutta voittakoon nyt sitten etapin tämän kerran. Huomenna on viimeinen seremoniallinen etappi, jossa ei enää punaista paitaa uhata, mutta kirimiehille on vielä tilaisuutensa. 

Galette complète bretonne – täytetty bretagnelainen tattarilettu

Galette complète bretonne on sellainen ruoka, jota tekee mieli syödä ainakin kerran Ranskassa ollessa, kyllä niitä muuallakin kuin Bretagnessa paistetaan ja galetteja on vaikka millaisilla täytteillä. En ole ihan tullut käsittämään milloin näitä sanotaan crepeiksi ja milloin galetteiksi, mutta eipä sillä niin väliä. Tämä oikein perinteinen kinkku-kananmunakombo on suosikkimme ja olemme syöneet niitä tämän parin Ranskan kuukauden aikana kaksi kertaa ravintolassa ja nyt omalla tontillamme. 

Olin jotenkin ymmärtänyt, että viimeistelyyn tarvittaisiin uunia, mutta eipä mitään, pannulla ja sähkökäyttöisellä paistolevyllä koko homma hoitui. Tiskiä tuli paljon ja kädet heiluivat, pätevä kölvi oli todella kullan arvoinen. Ja juusto meinasi sittenkin unohtua, mutta mainittu kölvi muisti tarkasti emmental-palan sijainnin jääkaapissa ja pelasti tilanteen. 

Galette complète bretonne kahdelle

• 2 valmista tattarilettua (aika suuria, noin 25 cm halkaisijaltaan)
• voita lettujen lämmitykseen, kananmunien ja sienien paistamiseen)
• 2 kananmunaa
• 2 aika suurta ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua
• raastettua emmentalia
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Otin esille Campingazin grillin, jota käytin nyt pannulla paistamiseen ja toiseksi sähkötason, jolla annokset mahtui kokoamaan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita, jossa paistoin ensin sieniä muutaman minuutin. Kumosin ne odottamaan kananmunakennoon, joka tulikin tällä kokkailulla tyhjäksi. Asetin leikkuulaudalle kinkkusiivut odottamaan. Sähkölevylle sutaisin hieman voita ja toisen isoista tattariletuista lämpenemään. Samalla paistoin paistinpannulla ensin yhden kananmunan niin, että keltuainen jäi kirkkaan keltaiseksi ja valuvaksi. Nostin kananmunan kinkkuviipaleen päälle ja laitoin toisen kananmunan paistumaan. 

Nostin sitten kinkkusiivun kananmunineen lämmittymässä olevalle letulle ja onneksi muistin sen juuston tässä vaiheessa. Raastoin hieman juustoa kananmunan päälle ja taittelin letun reunat niin, että kananmunan keltuainen jäi näkyviin. Pinnalle vielä muutama sienisiivu, pippuria, ihan vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Nostin annoksen lautaselle odottamaan (nyt oli lämmin sää paikallaan, ei ensin valmistunut annos ehtinyt jäähtyä) ja laitoin toisen letun lämmittymään. Sitten kananmuna olikin jo sopivasti paistunut ja nostin sen kinkkuviipaleen kanssa jälkimmäiselle letulle ja viimeistelin annoksen taas sienillä, suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. 

Maistui kyllä aivan niin autenttiselta kuin pitikin, mutta hurjan täyttävää on yksikin lettu. 

Tour de Francen seitsemäs etappi oli luonteeltaan flat ja siinä oli tiedossa massakiri. Sen nopein oli Tim Merlier ja kokonaiskilpailun terävin kärki säilyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena.

Valkoista parsaa ja kananmunaa

Näin keväällä meillä on ollut tapana kerran syödä valkoista parsaa, mieluiten Saksassa. Nyt taisimme olla vähän liian aikaisin liikkeellä tai sitten emme vain osuneet sopivassa paikassa ravintolaan, jossa tätä keväistä herkkua olisi ollut tarjolla. Oikeastaan minä en niin hirveästi perusta valkoisesta parsasta, mutta Antti pitää siitä kovasti. 

Tänään kävimme aamulla Gienin keskiviikkomarkkinoilla ja siellä oli eräällä myyjällä irtomyynnissä kohtuullisen kokoisia valkoisia parsoja, monilla oli jättisuuria, etten millään arvellut niiden olevan enää hyvää syötävää. 

Sain mielestäni aukottomasti ilmaistua, että haluan puoli kiloa parsaa ja myyjä vähän ihmetteli kollegalle, että mitä tuollaisesta kipenestä muka saa aikaan ja lappoi vielä kaksi kourallista lisää parsoja. Rahasti kyllä vain siitä puolesta kilosta. Saimme myös maistiaisia hedelmistä ja kohtuullista tuputusta niidenkin ostamiseen.

Etsin ohjetta italialaiseen tapaan valmistaa valkoista parsaa ja löysinkin tälläisen, parsaa Veneton alueen tapaan. Se on aivan yksinkertainen ja siksi todella sopiva retkiolosuhteisiin. 

Valkoista parsaa ja kananmunaa Veneton tapaan

• niin monta parsaa syöjää kohti kuin arvelet menevän
• vettä keittämiseen
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• hieman ohutta kinkkua (koska sitä oli ja piti käyttää pois)

Kuorin parsoja kevyesti nupun alapuolelta ja katkaisin leikkuupäästä vähän pois, että ne mahtuivat kattilaan kypsymään. Keitin ne  niin, että sidoin parsat nauhalla nippuun ja nostin nipun pystyyn pieneen maitokattilaan. Nuput jäivät kiehuvan veden yläpuolelle. Kypsyminen kesti noin 8 minuuttia, nämä olivat melko pian noston jälkeen ostettuja ja ohuenpuoleisia. 

Samaan aikaan keitin kaksi kananmunaa ja jäähdytin ne kylmässä vedessä. Ranskalaiset kananmunat ovat aina olleet todella hyviä hintaluokasta riippumatta. Todella kovakuorisia, joten niiden rikkominen raakana on vähän vaativaa välillä, kun ei meinaa uskaltaa kopauttaa riittävästi. 

Irrotin kumilangan kypsistä parsoista ja asettelin ne lautasille. Lurittelin päälle yrttimaustettua oliiviöljyä ja kiepautin pienille kerille ohutta kinkkua päälle. Leikkasin kanamunat lohkoihin ja asettelin annoksille. Pinnalle vielä ripaus suolaa ja paljon pippuria. 

Giro d'Italian etappi alkoi jo päivällä ja sillä oli mittaa 203 km. Tätä etappia saattoi jo luonnehtia vuorietapiksi tai ainakin hyvin mäkiseksi. Ehdimme katsoa etappia siihen asti, että kärjellä oli viisi kilometriä maaliin. Sitten meidän piti lähteä illan kulttuuririentoon. Palattuamme katsoimme viimeiset viisi kilometriä ja siinä olikin sitten tapahtumia yllin kyllin. Hatkakaksikko kaatuili liukkaalla tiellä ja toinen heistä vielä ajoi aika lopussa risteyksestä harhaankin ja näytti, että nyt voitto on varmistettu. Mitä vielä, Igor Arrieta lopulta ajoi kuitenkin ensimmäisenä maaliin ja toiseksi tuli Afonso Eulalio ja hän sai pinkin paidan ja johtaa kokonaiskilpailua. 

Mikään talli ei aja tällä pyörällä, vaikka väri onkin asianmukainen

Kesäkurpitsaa ja kananmunaa CampaSimpukan 15-vuotissynttärinä

CampaSimpukka täytti eilen 7.5.2026 15 vuotta. Tänään alkaa blogin 16. italialainen ruokahaaste, kun Giro d'Italia starttaa Bulgariasta. Siellä ajetaan kolme ensimmäistä etappia ja sen jälkeen kisa siirtyy Italian maaperälle. 

Olemme olleet jo kuukauden verran reissulla, jonka nimi on nokkelasti CampaReissu2026, olen laittanut siitä jonkun verran instagramiin, mutten niin paljon kuin aiempina reissuvuosina. Tällä hetkellä olemme Ranskan itäosassa, suunta on kohti länttä ja merta. Ruokatalous on vielä asettumatta kunnolla Italiaan, joten postaan erään jo alkuvuodesta tekemäni ruoan, jonka silloin säästin reissussa käytettäväksi. 

Kyseessä on oikein mukava aamiaisruoka, jonka ohje on täältä. 

Paistetut kananmunat ja kesäkurpitsaa kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita/eleplantia
• 2 kananmunaa
• puolikas pienehköstä kesäkurpitsasta ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• muutama iso kapris
• 3 suikeroa sardellia (joka on englanniksi anchovy, joka ei ole sama asia kuin anjovis suomeksi) silputtuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• tuoreita fenkolin hapsuja (niitä tillin näköisiä, meillä oli vain basilikaa tuolloin)
• suolaa ja pippuria
• leipää rapeaksi paahdettuna

Kuumenna oliiviöljyä ja voita pannulla ja levittele kesäkurpitsakiekot pannulle. Lisää sardellisilppu ja sekoittele. Paista noin 10 minuuttia. Lisää kaprikset ja kananmunat pannulle kesäkurpitsoiden päälle  paista haluamaasi kypsyyteen. Lisää pinnalle kapriksia, silputtia kevätsipuliaa ja tuoretta yrttiä ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa paahdetun leivän kanssa. 

Tämä oli sopiva annos kahdelle, alkuperäisohjeessa laitettiin kaksi kananmunaa syöjää kohden. Riippuhan se tietysti kananmunien koostakin riittääkö yksi vai kaksi. Mutta leivän kanssa yksi oli juuri sopivasti. Sardelli tuo melko hyvin suolaa ruokaa, joten suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla varovainen. 

Giro d'Italia alkoi, kuten sanottu tänä vuonna Bulgariasta. Mustanmeren rannalla ajettu etappi oli 147 km mittainen ja tasainen. Katselin aamulla joukkueita ja ajajalistoja eikä siellä kovin montaa tuttua nimeä ollut.  Tadej Pogacar ei osallistu tämän vuoden Giroon, mutta Jonas Vingegard ja saman tallin Sepp Kuss ovat mukana, voisin oikeastaan jo lukita jomman kumman voittajaksi, vaikka Seppin tällä kertaa. 

Leirialueen wifi toimi yllättävän hyvin, saimme sillä katsottua lähetystä ihan hyvin, täällä ei ole juuri ketään muuta ja ne vähätkin ihmiset ovat jossain käymässä, niin emme syö muitten nettiä. Oli kiva kuunnella Peter Selinin ja Christian Selinin selostusta ja samalla kokkailla ulkona. Tein kuin teinkin tänään kokonaan italialaisen ruoan, mutta postaan sen huomenna matkapäivänä. 

Ensimmäisen etapin nopein oli nuori Paul Magnier, ymmärtääkseni tämä oli hänen grand tour-debyyttinsä ja voitto siitä maistuu varmasti makoisalta. Harmittavasti aivan lopussa oli kolari, johon katkesi suurimman osan matka. Toki se tapahtui niin lähellä maalia, että he saavat saman ajan kuin se osa porukkaa, jotka ehtivät kolarin alta pois. Loppusuora oli tehty kyllä amatöörimäisen kapeaksi, mutta toisaalta reitin piirteet ovat kyllä kaikilla tiedossa etukäteen. Aika usein näin käy suurten ympäriajojen alkuetapeilla, hermostuneisuutta on ilmassa ja mukana joukkueita, joitten ajajat eivät ole niin kokeneita. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut pahasti, vaan kaikki pystyvät kömpimään maaliin asti ja jatkamaan kisaa huomenna. 

On taas vitsikästä miten vaikeaa on löytää Giron sivuilta tuloksia. Maaliin on tultu jo aikaa sitten, mutta vielä en ole onnistunut löytämään kuin voittajan nimen. Giron sivut ovat kyllä kaikista kolmesta ympäriajosta aina ne voittajat huonoudessaan, joka vuosi ne ovat uudella tapaa surkeat. Ehkä kisan edetessä asiat alkavat löytyä, mutta sitten kisa jo loppuukin. 

Tulevina päivinä siirryn sitten kunnolla tekemään italialaisia ruokia päivittäin tai sitten ostamme jotain valmista ravintoloista tai kaupoista, jollei ole aikaa tai intoa itse kokkailla. 

Guisantes Estofados con Huevos – herneitä ja kananmunaa

Kuvan valkosipuleilla ei ollut erityisempää osaa päivän aterialla, mutta ne me ostimme Saumurin lauantaimarkkinoilta, ne ovat yhdeet parhaista markkinoista, joilla olemme Ranskassa käyneet. 

Guisantes Estofados con Huevos, eli herneitä ja kananmunaa oli päivän sivukkeemme aterialla, jolla oli kolmea erilaista espanjalaista raakamakkaraa. Ohje on taas Albertilta Spain on A Fork-blogista, en saanut sivukkeesta niin sievää kuin hän, mutta hyvää se oli. 

Guisantes Estofados con Huevos – herneitä ja kananmunaa

• 2 kananmunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• puolikas salottisipuli silputtuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 200 g pakasteherneitä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli oikein yksinkertainen ruoka valmistaa, mikä on retkiolosuhteissa aina kiva juttu. Antti kypsensi raakamakkarat ulkona Campingazin grillillä, minä operoin sisällä kahden paistinpannun taktiikalla. Ensin kypsensin oliiviöljyssä sipulisilppua muutamia minuutteja ja kun sipuli alkoi olla läpikuultavaa, lisäsin pannulle ensin viinin. Annoin sen kiehua hetkisen, mutten mitenkään kokonaan pois. Sitten lisäsin pannulle jäiset herneet ja tasoittelin ne pannulle. Laitoin kannen pannun päälle ja jätin herneet sulamaan ja kypsymään.

Toisella pannulla (ei ollut minun tiskivuoroni) paistoin sitten kananmunat espanjalaisittain oliiviöljyssä vain toiselta puoleltaan. Kun viini oli kiehunut pois herneistä, olivat makkaratkin juuri kypsiä. Annoksiin tuli kolme pientä erimakuista raakamakkaraa, herneitä ja paistettu kananmuna. Pystyi syömään (kuten meillä on perheessä tapana sanoa, kun ruoka on hyvää)!

La Vuelta on nyt sitten päätösetappia vaille valmis, toiseksi viimeisen etapin loppu oli sellainen hirmujyrkkä, joita espanjalaiset tykkää tehdä, minä en niistä tykkää, ovat epäinhimillisiä. Mutta voittajasuosikkini Jonas Vingegaard näytti mistä on tehty ja repäisi itsensä viimeisillä kahdella kilometrillä irti muista ja voitti etapin. Jokainen maaliintullut piti auttaa sivuun, sillä voimat ja vauhti loppuivat heti maaliviivalla. Joao Almeida joutui taipumaan ja ero Jonasiin on nyt 1min 16 sek. Ilokseni Sepp Küss tuli tänään toisena maaliin. Huomenna on sitten seremoniallinen Madridiin päättyvä etappi, jolla kirimiehet (jos heitä vielä on mukana) vielä yrittävät etappivoittoa. Jokuhan sen joka tapauksessa saa. Mikäli Jonas Vingegaard pääsee maaliin, hän voittaa koko kisan, häntä ei enää huomenna haasteta. 

Ja sitten kuulkaa, meillä koittaa ruokavapaus! Tänä vuonna olemme olleet kaikkien kolmen ruokahaasteen aikana reissussa, koko Giron, yli puolet Tourista ja nyt koko Vueltan. Huomisen jälkeen meillä on patoutuneita ruokatoiveita, kuten raclette ja jotain korealaista.

Garbanzos con Huevos – kikherneitä ja kananmunaa

Tänään oli taas paikkakunnan vaihto edessä ja kulkeuduimme jälleen kerran Loiren laaksoon. Minulta on vähän kyselty, että miksi kuljemme aina samoja reittejä. En oikein tiedä miksi sitä pitäisi perustella tai puolustella, me kuljemme siellä missä tykkäämme kulkea ja pysähdymme paikoissa, joissa on mukava olla. 

Jotta emme kuitenkaan olisi ajaneet aivan samaa reittiä Epernaysta Gieniin, ajoimmekin vähän eri reittiä. Sepä olikin mielikuvituksellista. Emme olleenkaan osanneet odottaa, että matkan varrella olisi kyliä ja kaupunkeja, kirkkoja ja vesitorneja. Meillä oli kaksi navia hommissa emmekä totelleet kumpaakaan juurikaan. Nyt olisi ollut paikallaan se tympääntynyt ääni, että no menkää ihan mistä tykkäätte. Kävimme muutamassa kaupassa matkan varrella, että saimme aikaa kulumaan ja olihan jääkaapissa taas tilaakin muutaman päivän pysähdyksen jälkeen. Nyt jääkaappi sitten onkin todella täynnä ja myös säilykeruokalaatikko, kävin sen läpi ja järjestelin, päässäni sijaitsee täyteläinen tietoisuus siitä mitä ruokaa meillä tällä hetkellä on. Harvinainen tilanne. 

Päivälliseksi grillasimme kanavartaat ja niiden valinnassa käytimme erittäin hyvää kriteeriä, pitää olla metallinen varrastikku. Ostimme kevätretkellä jostain kaksi varrasta ja saimme niiden mukana metalliset varrastikut, mutta kaksi on aika vähän. Nyt niitä on neljä emmekä enää tarvitse enempää. 

Espanjalaisena sivukkeena meillä oli Garbanzos con Huevos, eli kikherneitä kananmunalla, ohjeen otin mistäpä muualta kuin Spain on A Fork-blogista. Albert teki annoksiinsa uppomunat, mutta minä halusin nyt tehdä espanjalaiset käristetyt kananmunat, suureksi osaksi tiskinsäästösyistä. Ja hyvin toimivat. Pienensin taas ohjetta, tästä tuli ehkäpä noin 1,5 henkilölle mitoitettu määrä, mutta meille se riitti niin hyvin, että olimme tyytyväisiä, ettei tullut tehtyä mitään muita sivukkeita. Vähän taas muuntelin ohjetta sen mukaan, mitä meillä oli aineksia. 

Garbanzos con Huevos

• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikas punasipuli silputtuna (jäänyt edelliseltä kokkaukselta)
• 3 pientä valkosipulinkynttä siivutettuna
• 5 vähän nahkeaa kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni tölkki kikherneitä huuhdottuna (noin 2 dl)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä (liemeksi, kun pitäähän sitä nyt olla jotain nestettä missä ruoka hautuu)
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• ripaus pimentonia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antti grillasi kaksi kaupan lihatiskistä ostettua kanavarrasta, joissa oli kenties mainitut metalliset varrastikut. Lihapaloja oli 4/varras, niissä oli myös muutama pala vihreää paprikaa ja kaksi kirsikkatomaattia. Marinadia oli todella varovaisesti, ei mitenkään uiden, kuten Suomessa usein on. Samaan aikaan, kun minä tein kikhernesivukkeen, Antti hoiti grillauksen Campingazin pienellä grillillä, vartaita täytyi käännellä aika monta kertaa, sillä lihapalat olivat aika suuria, mutta lopputulos oli mitä mainioin. 

Ostimme tänään uuden pienen paistinpannun, sillä olen tuuminut, että kolme kattilaa ja yksi paistinpannu ei ole se paras kombo retkikokkailuumme. Jätämme toisen sarjakattiloista kotiin tältä reissulta, sen sarjan kolmas, suurin kattila siellä onkin. Nyt voin käyttää tarvittaessa kahta pannua yhtä aikaa. #kuihienooseon

Tänään sitten käytin kuitenkin vain yhtä pannua, sitä uutta. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja kaadoin sille reilun lorauksen oliiviöljyä. Kumosin pannulle silputun sipulin ja viipaloidut valkosipulit ja paistelin niitä reilut viisi minuuttia. Tuuli aika reippaasti, joten piti olla tarkkana, ettei kaasuliekki sammu, vaikka tuulisuoja olikin viritetty. Tuulen suunta vaihteli koko ajan. 

Hetken päästä lisäsin pannulle tomaattikuutiot (alkoperäisohjeessa käytettiin jotain säilöttyä tomaattituotetta, mutta minä halusin käyttää tuoreet mutta jo vähän nahkeat tomaatit) ja lorauksen viiniä. Siitä sain seokseen tarpeeksi nestettä. Noin kolmen minuutin kuluttua lisäsin vielä pannulle huuhdotut kikherneet ja sekoittelin ja maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Kun vartaat alkoivat olla valmiit, mutta jäivät vielä grillin kuvun alle hautumaan, kumosin kikhernesivukkeen pieneen foliovuokaan ja peittelin sen kannella. Kuumensin pannun uudelleen sitä välillä pesemättä (makupartikkelit you know) ja kaadoin kuumalle pannulle taas lorauksen oliiviöljyä. Rikoin kaksi kananmunaa pannulle paistumaan. Tällaisten espanjalaisten rapeaksi paistettavien kananmunien täytyykin hieman kipristyä reunoiltaan ja ne saattavat hieman poksahdella. Siksi olikin hyvä, että paistaminen tapahtui ulkona, eikä rakkaan CampaAdrian keittiössä. Kananmunan pohja ja reunat tulivat rapeiksi, valkuaiset hyytyivät kokonaan, mutta keltuaiset jäivät aavistuksen valuvaksi. 

Annoksiin Antti nosti kummallekin lautaselle kanavartaan ja minä lusikoin ympärille kikhernesivuketta ja päälle vielä kananmunan. Kananmunan päälle ripotin hieman pimentonia, sen verran mitä tuuli ei ehtinyt vielä mukanaan ja hieman suolaa ja pippuria. Tuore persilja oli sitten viimeinen silaus. 

La Vueltassa olikin sitten loppua kohden sekava etappi, Palestiinan puolesta ja Israelia ja kansanmurhaa vastaan mieliään osoittavat olivat asettuneet maalipaikalle niin, ettei kisaa voitu ajaa loppuun turvallisuussyistä. Nyt kun maaliintulosta on jo aika pitkä aika, ei vielä ole tullut Vueltan sivuille etapin lopputuloksia eikä kokonaiskilpailun tilannetta. Kilvanajo lopetettiin kolme kilometriä ennen maalia eikä ilmeisesti hyvityssekunteja ja pisteitä jaettu ollenkaan, eikä ollut mitään seremonioita. Oletan kuitenkin, että Jonas Vingegaard johtaa edelleen, sillä hän oli toinen heistä kahdesta, jotka ylittivät kolmen kilometrin viivan. Mutta palaan asiaan myöhemmin, kunhan tilanne selkiää. 

Salata mixta

Tämän espanjalaisen salata mixtan söimme eilen tultuamme leirille Reimsiin tekemältämme retkeltä. Sain näin yhden jemmapostauksen, välillä reissussa on vaikea toteuttaa ruokahaastetta ihan täydelleen. Tätä salaattia söimme siskoni kanssa caminolla ainakin tarpeeksi monta kertaa. Minulla oli täyteläinen harhakäsitys siitä, mitä säilykkeitä olisin ottanut kotoa mukaan. Luulin, että meillä on mukana pieniä purkkeja maissia, mutta eipä ollut. En tiennyt sitä vielä kaupassa käydessämme, poikkesimme paluumatkalla meille uudessa NETTO-kaupassa, jonne on varmaankin lyhin matka tältä leirialueelta. Niinpä maissia ei tullut annoksiin, mutta tuli sen sijaan perunaa ja herneitä. Laitoin aineksia niin vähän, että ajattelin annosten jäävän liian pieniksi. Mitä vielä! Vieläkin olisi voinut vähentää. Laitan ainesmäärät sen mukaan miten niitä laitoin ja sulkuihin sen mikä olisi riittänyt kahdelle.

Salata mixta kahdelle

• 3 pientä perunaa (1-2)
• 2 kananmunaa (1)
• 1 porkkana 
• 2 suurta rapeaa salaatinlehteä
• 5 kirsikkatomaattia
• puolikas punasipuli
• 2 oikein pientä purkkia tonnikalaa, toinen öljyssä, toinen vedessä (1 olisi riittänyt, käytin öljyn kastikkeeseen)
• 1 pieni kurkku (ohuempi kuin meikäläiset avomaankurkut)
• 1 dl herneitä (pussin loppu ja maissin tilalta)
• tuoretta basilikaa
• 1 rkl tonnikalan öljyä ja 0,5, rkl oliiviöljyä, 1 rkl sitruunamehua, suolaa ja pippuria

Keitin perunat ja kananmunat. Kiehautin herneet ja nostelin ne lautaselle perunoiden ja kananmunien kanssa jäähtymään. Kuorin porkkanan ja olipa siinä aivan ihana tuoksu ja käteni värjääntyivät oransseiksi, enpä ole meikäläisten tai meillä myytävien porkkanoiden kohdalla moista haistanut/nähnyt. Raastoin porkkanan karkeaksi raasteeksi ja huomasin, että mobileraastin on ihan surkea, pitää ostaa uusi. Leikkasin puolikkaan punasipulin ohuiksi suikaleiksi ja puolitin kirsikkatomaatit, kurkun leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Valutin minikokoisen tonnikalapurkin öljyn pieneen astiaan ja sekoitin siihen hieman sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Toisen tonnikalapurkin, sekin oli ihan minikokoinen, veden valutin pois. 

Kun kokosin annokset suoraan lautasille, aloitin sillä, että sommittelin salaattipaloja ympäri pientä ruokalautasta. Käytämme näitä pieniä lautasia kaiken aikaa, huijaamme annoskoossa sillä konstin. Annos näyttää suurelta, vaikkei ole. Tosin nyt oli kuin olikin vähän liian suuri. Sitten lusikoin erillisiin lohkoihin porkkanaraasteen, tomaattipuolikkaat, kurkkuviipaleet, kananmunanpuolikkaat, perunapalat, sipulilohkot, herneet ja eripuolille lautasta tonnikalat vedellä ja öljyllä. Kastikkeen lurittelin päälle ja kiersin hieman suolaa ja pippuria etenkin perunoille ja kananmunille. Tämä oli  oikein hyvä espanjalainen peregrinolounas, mutta vähempikin olisi riittänyt. 

La Vueltan toinen jakso alkoi tänään ja tilanne oli vähintäänkin kutkuttava. Katsoimme sitä leirialueella minun persoonakohtaisilla gigoillani, sillä leirialueen wifi ei jaksanut lähetystä pyörittää. Jay Vine voitti etapin, joka päättyi kipakkaan nousuun. Jonas Vingegaard jätti Torstein Tæenia sen verran, että nyt punainen johtajan paita on taas Jonasin, kolmatta kertaa tässä kisassa. Hän johtaa 26 sekunnilla Torsteinia. Huomisen etappi alkaa ja päättyy Bilbaoon, mutta siihen ei liittyne vierailua Guggenheimin museoon. Minä en ole koskaan käynyt Bilbaossa, caminoreittini ei kulkenut sen kautta. 

Tämä ylläoleva polkupyörä on kuvattu Reimsissä 1.9.2025. Se oli melko heppoisella lukolla kiinni telineessä ja mietimme, että onkohan se kenenkään pyörä enää. Kävelimme eteenpäin, kävimme Reimsin katedraalissa ja olimme istumassa kirkon edustan penkillä kirjaston vieressä, kun Antti huomasi, että tuossahan se sama pyörä menee. Alla olevassa kuvassa kirjaston palautusluukun edessä omistajansa pyörineen. Jotenkin oli hauska hetki. 

Oeufs en Cocotte – vesihauteessa kypsennetyt kananmunat

Tänään päivän ranskalainen kokkaus tuli jo aamiaiselle, sillä iltapäivällä meillä oli menoja, eikä ollut aikaa ja tarvetta valmistaa enempää ruokaa kotona. Etsin ranskalaisia aamiaisruokaohjeita ja valitsin niistä tällaisen kuin Oeufs en Cocotte. Sana cocotte viittaa pieniin korvallisiin astioihin, joissa annokset valmistetaan uunissa vesihauteessa (bain marie). Minulla ei ollut sellaisia pieniä korvallisia astioita, mikä on itse asiassa kummallista. Minulla on ollut vuosien varrella niin paljon tiettyä ruokaa varten just-eikä-melkein-astioita, mutta cocotteja ei ole koskaan ollut. Ja vaikka olisi ollutkin, olisin saattanut laittaa ne viime talvena kiertoon, kun vähensimme astioita ja ruoanlaittovälineitä ainakin puoleen. 

Luin ohjeita tähän ruokaan monesta paikkaa ja olen melkoisen varma, että olen tehnyt niitä aiemmin ja postannutkin ne, mutta kun blogilla on ikää jo 14 vuotta ja tekstejä on yli 2400, en millään enää löydä kaikkia enkä viitsi selata niin paljon. Käytin alussa paljon huterammin tunnisteita ja sittemmin liiallisesti. Mutta sen muistan, että sinä aamuna, kun tein niitä ajattelin jostain syystä kurssikaveriamme Paulaa. 

Tästä ruoasta vielä pitää mainita, että siihen on käytetty erinomaisia ranskalaisia kananmunia, sillä niitä oli vielä matkalta kulkeutunut kotiin asti. Ranskassa kaikki ostamamme kananmunat ihan hintaryhmästä riippumatta ovat olleet erinomaisen hyviä, niin nämäkin pienehköt ruskeat kananmunat. Niissä on muuten melkein aina todella paksu kuori, eikä rikkoessa koskaan saa ärsyttäviä pieniä kuorenpaloja pannulle tai taikinakulhoon. 

Oeufs en Cocotte kahdelle

• kiehuvaa vettä uunivuokaan
• 1 tl voita
• 2 viipaletta pekonia
• 2 kananmunaa
• 2 tl yrttimaustettua ranskankermaa
• 2 viipaletta juustoa (oli vain leivälle laitettavaa mitä lie kermajuustoa)
• pippuria
• ruohosipulia

Kiehautin vettä keittimessä ja kuumensin uunin 200 asteeseen. Sen kuumenemista odotellessa paistoin pannulla kaksi viipaletta pekonia ja kun ne olivat sopivan rapeina, nostin ne lautaselle ja leikkasin saksilla paloihin. 

Voitelin kaksi pientä kohokasvuokaa ja sommittelin reunoille juustoviipaleet ja pekonipalat. Lusikoin astian pohjalle pikkuisen ranskankermaa ja rikoin päälle kananmunat. 

Kun uuni oli kuuma, nostin pikkuvuoat uunin kestävään lasivuokaan ja kaadoin siihen kuumaa vettä noin pikkuvuokien puoliväliin asti. Nostin vuoan varovasti uuniin vettä loiskuttamatta ja paistoin cocotteja noin 16 minuuttia, niin että valkuaiset olivat hyytyneet, mutta keltuaiset olivat vielä pehmeitä. Kiersin pinnalle hieman pippuria ja ripottelin ruohisipulisilppua, varoin kuumia vuokia ja nostin ne patakinnas kädellä tarjoilulautaselle. 

Paistoin pekoninpaistopannulla pari viipaletta paahtoleipää ja niille lusikoimme kuumaa kananmunaa. Onneksi en laittanut yhtään suolaa, sitä oli pekonista riittämiin. 

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli jo 17. etappi. Katsoimme sitä tallenteelta palattuamme kotiin iltapäivän menoilta. Kyseessä oli 160 km mittainen tasamaan etappi. Etapin lopulla alkoi sataa ja hyvin lähellä maalia sattui suuri kolari. Vain kymmenkunta ajajaa ehti sen alta loppukiriin, jonka nopein oli Jonathan Milan. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Jos tämä ei lopu niin se saa jatkua – ranskalainen tonnikala-riisisalaatti Tour de Francen aloituspäivänä

Niin se on taas tullut aika sukeltaa ranskalaisen keittiön pariin, kun Tour de France alkoi tänään ei kovinkaan kaukana, Lillen ympäristössä. Emme olekaan koskaan olleet ulkomailla reissulla niin, että olisi ollut kahden suuren ympäriajon ruokahaastetta saman matkan aikana, mutta nytpä sekin tulee kokeiltua. 

Tein meille päivälliseksi tänään tonnikala-riisisalaattia, jonka ohjeen otin blogista nimeltä Pardon Your French, jonka antia olen aikaisemminkin hyödyntänyt usein. Meillä oli kaikkia aineksia, tai ainakin melkein, joten tämä on myös erittäin hyvin matkakokkaamiseen soveltuva ruoka. Pienensin joitakin ainemääriä sopimaan kahden hengen annokseksi. 

Tonnikala-riisisalaatti ranskalaiseen tapaan

• 1 dl kuivaa riisiä (meillä on mukana vain sushiriisiä, mutta sekin toimi ihan hyvin) + vettä riisin keittämiseen
• 2 kananmunaa + vettä keittämiseen
• 1 kevätsipuli 
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 1 vihreä tomaatti
• noin 10 oliivia
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä (tonnikalaa 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl tonnikalapurkin öljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Keitin riisin malliston pienimmässä riisinkeittimessä ja lusikoin sen salaattikulhoon jäähtymään. Keitin kananmunat ja jätin ne odottamaan kylmään veteen. Silppusin sipulin ja leikkasin tomaatin ja paprikan kuutioiksi. Otin esille oliivit, maissin ja tonnikalan. 

Sekoitin kupissa kastikkeen, johon tuli sinappia, tonnikalan öljyä ja punaviinietikkaa, maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kumosin nesteen pois maissista. Ei sitä paljon olekaan näissä säilykepurkeissa, maissi on ihanan ilmavaa ja makeaa, paljon parempaa kuin pakastemaissi. Kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. 

Kun riisi oli jäähtynyt, sekoitin siihen sipulisilpun, tomaatti- ja paprikakuutiot, valutetun tonnikalan, oliivit ja kastikkeen. Sekoitin hyvin ja nostelin pinnalle vielä kananmunalohkot ja yrttejä. Pippuria vielä muutama kierros myllystä ja ruoka oli valmista. Se oli vain aavistuksen liian suuri annos meille kahdelle, vaikka olimme tehneet pitkän kävelyretken kaupungille. Mutta pinnistelimme ja söimme kaiken. Olisin voinut vähentää riisin määrää vielä vähän. 

Tour de Francessa on minulle tänä vuonna suosikkeja yllin kyllin. Ei tarvitse edes vielä päättää ketä kannustan. Tällä leirialueella kisaa voi seurata telkkarista ja niin teimmekin iltapäivällä. Selostuksesta emme ulos kuulleet paljon mitään, emmekä olisi ymmärtäneetkään, turkaleet puhuivat ranskaa. Mutta loppuhuipennuksen ajaksi siirsimme tuolit lähemmäs ja näimme mitä tapahtui. 

Massakirin voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja hän saa ensimmäisen keltapaidan ylleen huomenna toiselle etapille ja kenties pitempäänkin. Jotain siellä on ilmeisesti matkan varrella kolaroitu, sillä keskeyttäneitäkin on jo kaksi. Ehdimme katsoa kisaa vaihtelevissa määrin ja kokkailla ranskalaisittain ainakin joinakin päivinä näin matkamme viimeisinä päivinä. 

Uova in Purgatorio Giro d'Italian kolmantena päivänä

Italialaisilla on oma versionsa välimerellisestä shakshukasta, enkä nyt kauheasti tiedä mikä tässä on erilaista muihin shakshukiin verrattuna. Koska meillä on italialainen ruokahaaste, ostan tämän italialaisuuden aivan helposti. Otin ohjeen täältä. Lisäsin pari juttua sen vuoksi, että niitä oli ja ajattelin niiden sopivan. Meillä oli mukana pieni tetra shakshukatomaattikastiketta, käytin sen pois, vaikkei päivämäärät vielä uhitelleet.

Uova in Purgatorio – italialainen shakshuka

• 2 rkl oliiviöljyä
• 6 pientä viipaletta vaalea juurileipää
• 300 g valmista shahshukakastiketta (tomaattia, sipulia, valkosipulia suurimmaksi osaksi)
• 4 kananmunaa (kolme olisi riittänyt, tai kaksikin)
• chilihiutaleita (unohdin)
• 0,5 dl roseviiniä
• 4 ohutta viipaletta salamia
• pippuria
• tuoretta basilikaa, persiljaa ja timjamia
• 1 dl raastettua pecorinoa

Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja paahdoin leipäpalat molemmin puolin pannulla. Nostelin ne foliovuokaan ja peitin folioarkkipalalla odottamaan. Lisäsin toisen tilkan oliiviöljyä pannulle ja kaadoin sille shakshukatetran sisällön. Öljy oli virhe, ei olisi ollut tarpeen ja öljy räiskyi hieman pannulta liedelle, tarkoitti minun siivousvuoroani. Kaadoin mukaan tilkan viiniä ja ripottelin puolet yrteistä. 

Kun kastike oli kiehunut kokoon muutaman minuutin, tein kastikkeeseen lusikalla 4 syvennystä ja rikoin niihin kuhunkin yhden kananmunan. Sivumennen sanoen ranskalaisissa kananmunissa on todella kovat kuoret ja olipa hinta edullinen tai korkea, ovat kananmunat aina hyviä. Valitsen siis aina edullisen rasian. Kananmunien väliin laitoin salamiviipaleet silleen somasti kukkasiksi käänneltyinä. 

Pienensin liekkiä pannun alla ja laitoin kannen päälle. Annoin ruoan hautua noin 5 minuuttia ja ripottelin loput yrtin ja juustoraasteen päälle, muutama kierros pippurimyllystä vielä ja avot. 

Söimme tämän aitoitalialaisen shakshukan aiemmin paahdettujen leipäviipaleiden kanssa ja oli oikeastaan melko hyvää. Unohdin kokonaan ne chilihiutaleet, jotka tekisivät tästä ruoasta sen tulisen, johon nimi ilmeisesti viittaa. Mutta ei se mitään. 

Giro d'Italian kolmas etappi päätti Albanian osuuden kisasta. Katsoimme etappia aika paljon ja siinä missä Antti sanoi maisemia katsoessamme, että tuonnepa voisi joskus mennä, minä tuumin, että no ei ikinä kuuna päivänä. Etappi oli 160 km pitkä ja sen voitti eilen toiseksi tullut Mads Pedersen. Hyvityssekuntien turvin hän otti pinkkipaidan itselleen ja hän johtaa Primoz Roglicia niinkin paljon kuin 9 sekuntia. Tänään kilpailijat matkaavat laivalla Italiaan ja tiistaina jatkavat mukavaa kimppa-ajeluaan siellä. Huomenna meillä on vapaapäivä aiheesta, kuten heilläkin. 

Hyvät hyssykät, jo viidestoista sukellus italiailaisen kokkailun pariin!

Toukokuussa 2011 aloitin CampaSimpukka-blogin enkä tiennyt tuleeko siitä yhtään mitään. Julkaisin ensimmäisen postauksen 7.5.2011, sillä sinä päivänä alkoi sen vuoden Giro d'Italia. Sen jälkeen olen kahlannut läpi aika monta Giroa, Touria ja Vueltaa. Tänä vuonna on 15. kerta, kun tähän hommaan ryhdyn. Blogista ei ole tullut suurta menestystä, eikä varsinkaan tulonlähdettä. Se on silti minun ja meidän tarinamme monista vuosista ruoan ja monen muunkin aiheen parissa.

Nyt alkaa siis viidestoista italialainen ruokahaasteemme, yritän saada jokaiselle Giron 21 ajopäivälle jonkunlaisen ruokaohjepostauksen. Kieltämättä välillä tuntuu melko suurelta haasteelta keksiä jotain uutta kokattavaa, etenkin näin reissuolosuhteissa, mutta eiköhän tästä taas selvitä. 

Giro d'Italia alkoi tänä vuonna Albaniasta. Siellä en ole koskaan käynyt, enkä tunne suurta halua mennäkään. Muina vuosina, kun joku suurista ympäriajoista on alkanut ns. ulkomailta, olen välillä tehnyt sen aloitusmaan ruokaa, mutta nyt en kyllä ajatellutkaan etsiväni mitään albanialaista erikoisherkkua. Mitä se voisi olla? 

Otimme jo helmikuussa kuvia italialaisten ruokakirjojeni sivuista resepteistä, joita voisin matkalla helposti toteuttaa. Tiesimme jo tuolloin olevamme reissussa toukokuussa, muttei kirjojen mukana kuljettaminen ollut hyvä idea, auton painosta on koko ajan oltava varuillaan (ei haittaisi olla omastakin painosta). Tänään tein ensimmäisen ruoan kirjasta, jota en nyt pystykään muistamaan! Joku alla olevista kirjoista se on.

Espanjalainen perunamunakas on monille tuttu, mutta tämä on italialainen versio. Meillä oli noirmoutierilaisia perunoita pieni laatikko, ikävä kyllä niistä moni oli mennyt huonoiksi, olivat ihan joustavia puristeltaessa  (vaikka ostettu vasta toissapäivänä), mutta tarpeeksi monta oli kunnossa, että sain ruoan tehtyä. Lisäsin hieman aineksia perunamunakkaaseen, sipulia ja yrttejä, koska niitä oli. 

Italialainen perunamunakas kahdelle

• 5 perunaa
• 1 uuden sadon sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 kananmunaa (koska ne oli jo käytettävä, neljä olisi riittänyt)
• pieni pala parmesaania ja gruyereä raastetttuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa, basilikaa ja timjamia

Keitin perunoita muutaman minuutin ja nostin ne sitten lautaselle odottamaan. Raastoin juustot ja sekoitin ne kannuun rikottuihin kananmuniin. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Nypin yrttejä matkayrtistöstä odottamaan ja viipaloin sipulin ohuiksi paloiksi. Leikkasin melkein kypsät perunat viipaleiksi. 

Kaadoin paistinpannulle lorauksen oliiviöljyä ja sommittelin peruna- ja sipuliviipeleet pannulle tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin niitä muutamia minuutteja ja kääntelin sitten perunaviipaleitten kylkeä. Kaadoin pannulle kannussa olevan kananmuna-juustoseoksen ja nostin pannun päälle kannen. Pienensin liekin pannun alla niin pienelle kuin mahdollista. Munakas hyytyi melkein kokonaan noin vartissa, siinä vaiheessa sen saattoi kääntää aika helposti paistinlastassa. Laitoin liekin pois pannun alta ja laitoin pannun päälle kannen. Munakas sai hyytyä valmiiksi pannun jälkilämmöllä. 

Noin kymmenen  minuutin kuluttua munakas oli valmis ja valutin sen pannulta tarjoilulautaselle. Sommittelin munakkaan ympärille salaatinlehtiä, tomaattilohkoja, kurkkupaloja, mansikoita ja pieniä mozzarellapalloja. 

Oli oikein maukas perunamunakas, ei voi valittaa. Giro d'italian ensimmäinen etappi ajettiin Albaniassa niin, että se päättyi Tiranaan. Nopein oli Mads Pedersen, näimme kisasta muutamia viimeisiä kymmeniä kilometrejä leirialueen kohtuullisella netillä, vaikka kuvien siirtäminen ja käsittely ei sitten millään meinaa onnistua. Vielä kaksi etappia ajetaan Albaniassa ja maanantaina revohka siirtyy laivalla Italiaan, mikäli oikein ymmärsin. 

Huomaa polkupyörä kuvan vasemmassa alakulmassa

Espanjalainen kesäkurpitsatortilla

Tänään olimme pyöräretkellä Noirmoutierin saarella ja sen lopuksi kävimme syömässä ostereita ja crevettejä toisessa tutussa paikassa, siitä mikä oli toissapäivänä kiinni. Nyt se oli auki ja saimme hyvän setin samalla hinnalla kuin naapurista, ostereita oli yksi vähemmän, crevettejä "vain" se luvatut 10 kpl (siellä toisessa paikassa oli 11, vaikka piti olla 10). Hyviä kuin mitkä ja paljon väkeä oli samoissa syömäpuuhissa. 

Koska tämä pieni ateria oli melkein oikeaoppisesti ranskalaiseen lounasaikaan, teimme päivällistä vasta  myöhemmin. Ohjeen olin katsonut jo valmiiksi aamulla, kun muistin meillä olevan pieni kesäkurpitsa varastoissamme. Spain on A Fork oli taas lähteeni. Muuntelin hieman ainesmääriä niin, että sain meidän paistinpannullemme sopivan satsin yhtä kahdelle jaettavaa tortillaa varten.

Espanjalainen kesäpurpitsatortilla

• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 pienehkö kesäkurpitsa (hintalapun mukaan 196 g)
• 1 uuden sadon punasipuli (niitä eilen markkinoilta ostettuja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• pienen pinaattipussin loput (noin 50 g, oma lisäykseni sillä pinaatit piti käyttää pois)
• 4 kananmunaa (kaksi pientä ja kaksi tavallisemman kokoista)
• noin tikkuaskin kokoinen pala "mukamanchegoa" (oikeaa manchegoa ei ole löytynyt mistään, mutta jotain pyreneitten alueen ranskalaista tosi manchegomaista juustoa)
• suolaa ja pippuria

Viipaloin kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi (lähdeohjeessa leikattiin kuutioiksi). Viipaloin sipulin samoin mandoliinilla ja otin esille muut ainekset. Rikoin kanamunat kulhoon ja vatkasin ne kevyesti sekaisin. Raastoin juuston ja lisäsin sen kananmunaan, ripotin suolaa ja pippuria mausteiksi. 

Laitoin pannun kuumenemaan kaasuliekille ja laitoin sille oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumentunut, paistoin sipulia muutaman minuutin, hetken päästä lisäsin mukaan kesäkurpitsaviipaleet. 

Hetkisen kuluttua lisäsin mukaan vielä pinaatit, niitä oli noin kaksi kourallista, mutta nehän menevät lämmössä ihan olemattomiin. Kumosin kaikki pannulta kananmuna-juustoseokseen ja sekoittelin. Jätin seoksen osaset tutustumaan toisiinsa muutamaksi minuutiksi. 

Kuumensin pannua taas uudelleen ja lisäsin sille oliiviöljyä. Kaadoin kulhosta koko tortillamassan pannulle ja pienensin liekin noin puoliteholle ja paistoin tortillaa noin 4-5 minuuttia. Kun oli aika kääntää tortilla, otin hieman pannua pienemmän lautasen (tämä olikin minulle uusi niksi, että käännettäessä tämmöistä ruokaa pannulla, otetaankin vähän pannua pienempi lautanen eikä suurempi) jonka asetin tortillan päälle ja kiepautin pannun ylösalaisin ja tortillan lautaselle. Siitä luisutin sen takaisin pannulle paistumaan toiseltakin puoleltaan. Tärkeää on pitää lämpö pannulla kohtuullisena, ettei tortillan pinta paistu liikaa ja sisus jää raa'aksi. 

Toinen puolikin sai paistoaikaa noin viisi minuuttia ja luisutin tortillan takaisin sille samalle lautaselle, jota olin käyttänyt kääntämisessä. Jaoimme hieman jäähtyneen tortillan kahteen osaan ja söimme sen salaattisekoituspussin loppujen kanssa. Tälle kahden hengen aterialle tuli hintaa noin 5 €. 

La Vueltassa oli tänään medium-vuorietappi ja se oli jo 11. tässä Vueltassa. Ed Dunbar saavutti tänään ensimmäistä kertaa grand tour-voiton ollessaan etapin nopein. Kokonaiskilpailun tilastoa ei nyt jostain syystä pääsekään katsomaan La Vueltan sivuilta, mutta ymmärsin Ben O'Connorin edelleen johtavan. Korjaan myöhemmin, jos ymmärsin väärin ja General Ranking ilmestyy sivuille. 

Toivottavasti joku lapsi saa tästä lahjoituspyörästä itselleen hyvän ajokin
 pienen huollon jälkeen.

Sieniä ja pinaattia pannulla espanjalaiseen tapaan

Tänään sain ostettua niin pinaattia kuin sieniäkin, eräs matkanvarren Carrefour on sunnuntaisin aamupäivällä auki. Ihmettelimme miksi pienen Nantesin reunan paikkakunnan kaupan pihan oli tupaten täynnä autoja. Jossain lähellä oli joku tapahtuma, tienvarret täynnä autoja, samoin kaupan piha, ihmisvirtoja vaelsi tapahtumaan, joka jäi arvoitukseksi. Olimme katsoneet ilmakuvasta, että hyvä iso parkkipaikka läpiajopaikoin, tänään juuri ja juuri saimme CampaAdrian mahtumaan parkkipaikalle. Kauppa oli kumminkin hyvä, saimme ostettua kaikkea mitä pitikin ja nyt on muutaman päivän ruokaostokset hankittina päivän tuoretta leipää lukuunottamatta. 

Olen useana vuonna tehnyt paljon espanjalaisia ruokia Spain on a Fork-blogin ohjeilla, Albert kokkaa juuri sellaista ruokaa, josta me pidämme. Sieltä tänäinenkin päivällinen sai innoituksensa. Olisin tehnyt sitä jo eilen, mutta Ancenisin tori olikin niin pieni, ettei sieltä saanut pinaattia eikä sieniä ostettua. Vähän minä Albertin ohjetta soveltelin, mutta siitä tuskin joudun tilille. 

Sieni-pinaattipannu kahdelle

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli silppuna
• 12 pientä valkoista herkkusientä viipaleina
• 1 pieni vihreä tomaatti kuutioina
• 1 pieni punainen tomaatti kuutioina
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kourallista tuoreita pinaatinlehtiä
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Kuumensin pannulla ruookalusikallisen öljyä ja laitoin sipulisilpun siihen kypsymään, varoin polttamasta. Seuraavaksi pannulle pääsivät sieniviipaleet ja olin jo saamassa niitä kypsymään, kun kaasu loppui, onneksi oli reserviä ja kypsennys jatkui. 

Sitten kumosin pannulle tomaattikuutiot ja desin viiniä (se oli oma lisäykseni ohjeeseen). Kun viini oli kiehunut kasaan, lisäsin pannulle pinaatinlehdet. En tiedä mitä sanaa käytetään suomeksi, kun tuore pinaatti kypsyy, englanniksi se on wilting. Näköjään jätin Albertin ohjeen kuminan ja valkosipulin pois, mutta #eisehaittaa. Kypsentelin 2-3 minuuttia. 

Sekoittelin pannulla olevia aineksia ja tein niihin kaksi koloa ja rikoin kumpaankin yhden kananmunan. Annoin ruoan kypsyä viellä muutaman minuutin kannen alla, kunnes kananmuna oli kypsää, olisi saanut keltuainen jäädä löysemmäksikin. 

Maustoin pannun suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla. Lisänä oli patonkia. 

Olemme nyt leirialueella, jossa netti toimii mainiosti, siitä pitää maksaa erikseen, mutta striimaminen sujuu myös hyvin. Enkä edes kysy, onko se sallittua vai ei. Nettitolppa on ihan tässä meidän tontin vieressä, ei ainakaan pahenna yhteyttä. 

La Vueltan ensimmäisen jakson viimeinen etappi oli kiintoisa, jota katsoimme noin 50 viimeistä kilometriä. Iloksemme Adam Yates oli etapin nopein ja paransi kokonaiskilpailun sijoitustaan usealla sijalla. Ben O'Connor yhä ajaa punapaidassa tiistaina lepopäivän jälkeen, mutta hänen johtonsa on kaventunut seuraaviin. Huomenna ajajat saavat vapaapäivänään nukkua varmaan ainakin puoleen kahdeksaan ennen kuin pitää lähteä lenkille. Tiistaina kisa jatkuu. Mekin vietämme postaus- ja Espanja-kokkausvapaata huomisen.