Yukjeon – ohuet pannulla paistetut pihviviipaleet

Usein tämä ruokalaji tehdään niin, että jauhoissa pyöritetyt marinoidut lihaviipaleet kastetaan kananmunaan ennen paistamista, mutta minä tein nyt kuten Hyosun tässä postauksessaan ja jätin kananmunan pois. Minulla oli jääkaapin nollalaatikon perällä kohmeessa aiemmalta aterialta kypsentämättä jäänyttä hot pot-lihaa, joka oli valmiiksi marinadissa, joten nyt oli mitä parhain tilaisuus käyttää se pois. Tästä tuli pieni sivuke aterialle, jolla syötiin rapeita kanapaloja tahmeassa kastikkeessa riisin ja soijamarinoitujen viiriäisenmunien kanssa. 

Yukjeon – ohuet pannulla paistetut pihviviipaleet

• noin 100 g ohuita pihviviipaleita bulgogi-marinadissa
• suolaa ja pippuria
• 1 dl perunajauhoja
• öljyä paistamiseen
• kevätsipulia silppuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• seesaminsiemenöljyä

Olin alunperin leikannut kohmeista naudan sisäfilettä oikein ohuiksi viipaleiksi ja marinoinut niitä valmiissa bulgogi-kastikkeessa (tämmöisessä). Koko määrä lihaa ei mennyt hot pot-aterialla, joten laitoin sen vakuumiin ja jääkaapin nollalaatikkoon odottamaan sopivaa pikaista käyttämistä. Nyt siihen tuli sopiva hetki. 

Otin lihapalat lämpenemään ja erottelin ne toisistaan, ripottelin päälle hieman suolaa ja pippuria. Laitoin tanakkaan muovipussiin perunajauhot ja pihviviipaleet, suljin pussin ja pyörittelin sitä niin, että viipaleisiin tuli perunajauholeivitys. Kaadoin viipaleet lautaselle ja erottelin ne taas toisistaan. Kuumensin pannulla öljyä ja paistoin palat nopeasti, se vei noin kolme minuuttia. Tarjoiluvadille lihaviipaleiden päälle ripottelin vielä kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja pikkuisen seesaminsiemenöljyä. Oikein kiva pieni sivuke aterialle.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne tulee uutta sisältöä ihan vinhaa vauhtia. 

XXL-koon kanaleikkeet

Eilen piti kattausta muuttaa juuri ennen syömistä. Meillä oli liian pienet lautaset. Piti ottaa isommat, ettei tekemäni ruoka mennyt reunojen yli kuten Hurtti-Ukon pizzat aikoinaan. Hyvin kauan sitten, siihen aikaan, kun pöydät olivat puhtaita pyyhkimättäkin, eikä asbestikaan ollut vielä kauhean vaarallista*. 

Tämä on niitä omasta tai asiakkaan päästä-ohjeita, ei ole olemassa mitään erityistä lähdettä sille. Mutta hyvän rautalankakuurin sain juuri päivää paria aikaisemmin, kun luin ystäväni sauvajyväsen vuosikatsauksen. Siellä oli mukana yksi erittäin hyvä juttu, nimittäin se, että käytetään ruoka-aineet tarkkaan. Ei tehdä liian suuria määriä leivitysaineitakaan, vaan sopivasti. Olen ollut juuri sellainen liikaleivittäjä. Mutta ei enää! Lainaan tähän pätkän sauvajyväsen postauksesta: "Reseptin löysin isotädiltäni peritystä vanhasta keittokirjasta. Olin sitä ennen googlaillut ohjeita, ja minut pysäytti näiden ohjeiden vertailu: tässä vanhassa ohjeessa ei hukata mitään. Paljon puhutaan ruokahävikistä, mutta kaikissa nykyisissä ohjeissa esim. leivitykseen käytetään vähintään yksi dl vehnäjauhoa, josta siis suurin osa menee hukkaan. Tuossa vanhassa ohjeessa käytetään yksi rkl, se määrä riitti juuri ja juuri, mutta mitään ei jäänyt hukkaan. Ihana ohje, ihana ruoka." 

XXL-koon kanaleikkeet

• 2 ohutta broilerifilettä
• 2 rkl (en nyt sentään tohtinut ihan yhteen vähentää)
• suolaa ja pippuria
• kuivattua persiljaa
• 1 kananmuna
• pankomuruja 
• voin ja öljyn seosta paistamiseen

Olin ottanut edellisiltana pakastimesta sulamaan kaksi vakumoimaani broilerin filettä. Ne olivat peräisin sellaista isosta pakkauksesta, jossa oli hieman repaleisia fileitä, iso setti, tarjouksessa, ehkä jopa punaisella lapulla. Joka tapauksessa siis liikaa kerralla kahdelle. Olin käyttänyt kaksi samana päivänä ja pakastanut loput osina. 

Kuivasin sulaneet filepalat ja laitoin ne paksuun muovipussiin nätisti vierekkäin. Hakkasin ne oikein kunnolla lihanuijalla, niin että ne olivat vieläkin repaleisempia. Jos olisi ollut joku trauma terapoitavaksi tai stressi purettavaksi, tämä toimi olisi sopinut siihen oikein hyvin. 

Sekoitin venhäjauhoihin suolaa, pippuria ja kuivattua persiljaa ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Kaksi ruokalusikallista riitti, muttei jäänyt yhtään ylitse. Sitten kastoin palaset kevyesti vatkattuun kananmunaan, siinäkin yksi kananmuna riitti juuri ja juuri. Lopuksi pyörittelin vielä palaset pankomuruissa, niitä oli melko avokätisesti, mutta niitäkin kaadoin käteni kautta niin, että tuli otettua vain tarpeeksi, eikä kompostiin laitettavaksi jäänyt yhtään, kuten yleensä. 

Paistoin leivitetyt XXL-koon kanaleikkeet (tässä kohtaa tapahtuu se taika, broileri muuttuu kanaksi) voin ja oliiviöljyn seoksessa molemmin puolin. Piti käyttää kahta pannua, sillä leikkeet olivat tosi isot, joskin ohuet. Ja piti tosiaan vaihtaa isommat lautaset. Lisänä meillä oli neljästä perunasta tehty muusi, sekin oli justiinsa oikea määrä ja höyrytettyjä porkkanoita ja ruusukaalipallukoita, sekä etikkapunajuuria ja -kurkkuja. Kaksi viimemainittua ei näköjään ole vielä kuvanottohetkellä päässeet niille suurille lautasille. 

* Tuo asbestijuttu liittyy siihen, miten joku jossain kertoi (tarkka lähdetieto on aina paikallaan) ehkä tekemästään remontista, että se tapahtui siihen aikaan, kun asbesti ei ollut vielä niin vaarallista. Se taisi olla joku Areenassa näkemämme pätkä, ehkä Antti muistaa. Hörähdimme nauruun siinä kohtaa. 

Scallopini

Kesä pärähti päälle aivan kerrasta, ei palele! Tänään olemme kirineet kiinni Giron tilannetta katsomalla koostetta eiliseltä, jolloin olimme ylensyömässä Kivistössä. Diego Ulissi voitti kahdeksannen etapin ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Cadel Evans. Michael Matthews putosi kokonaiskisassa kauas kärjestä jäätyään jälkeen etapilla yli 30 minuuttia. Ennen Giro-koostetta katsoimme kuinka Peter Sagan kukkoili maaliin voittaen Kalifornian ympäriajon seitsemännen etapin.

Tänään söimme leivitettyä broileria sahramikastikkeella. Olen täysin vakuuttunut, että tämä on peri-italialainen ruokalaji, leikittehän samaa leikkiä? Otin vinkkiä ruokaan Cooking Creation-blogista.

Leivitettyä broileria

• broilerinfileitä ohuiksi leikkattuina paloina (2-3/ruokailija)
• 2 kananmunaa
• 1 dl korppujauhoja
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria
• avokadoöljyä paistamiseen

Riko kananmunat laakeaan astiaan ja vatkaa ne kevyesti. Kaada toiseen astiaan korppujauhot, parmesan, suola ja pippuri. Kasta broileripalat kananmunassa ja sen jälkeen pyörittele ne leivitysastiassa. Kuumenna pannulla avokadoöljyä, tai jotain muuta mieluisaa öljyä ja paista leivitetyt palat kypsiksi molemmin puolin, ohuet viipaleet kypsyvät muutamassa minuutissa. Nosta valmiit leikkeet lämmitetylle lautaselle ja peittele ne foliolla odottamaan kastikkeen valmistumista. Voit varmistaa lämpimänäpysymisen laittamalla astian peitettynä 80 asteeseen lämmitettyyn uuniin.

Sahramikastike

• 2 pientä valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 dl kanalientä
• 1 dl kermaa
• sahramihippuja
• cayennepippuria
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa (ei ollut persiljaa)

Jatka kastikkeen valmistamista samalla pannulla, jolla paistoit kanapalat. Lisää valkosipulisilppu pannulle ja paista sitä hetki, varo polttamasta. Lisää valkoviini ja raaputtele puulastalla kaikki maut pannulta viiniin, anna se kiehua kasaan melkein kokaan. Kaada kanaliemi ja lisää siihen sahramihippuja (noin 1/4 tl) liemeen. Annan liemen taas kiehua kasaan noin 10 minuuttia. Maistele kastikepohjaa ja mausta se suolalla, pippurilla ja ripauksella cayennepippuria. Viimeiseksi kaada mukaan kerma ja sekoita ja anna kiehua noin minuutin verran, kunnes kastike on sopivan sakeaa. Kaada lämpimien kanaleikkeiden päälle ja ripottele pinnalle tuoretta basilikaa. Meillä oli lisäkkeenä perunamuusia.

Tämänpäiväinen Giron keskivaikea vuorietappi päättyi Pieter Weeningin voittoon ja vihdoinkin taisi olla lämmintä Italiassakin, ainakin saman verran kuin meillä Suomessa, mikä on kyllä oikeus ja kohtuus. Cadel Evans jatkaa vaaleanpunaisessa tiistaina, kun huominen lepopäivä on ohitse. En muuten käsitä, miksi ajattelin vielä muutama vuosi sitten, että Cadel Evans olisi ilkeän näköinen. Ei tosiaankaan ole!

Äkkipikaisen lämmin salaatti

Edit: kaupallinen yhteistyö, Fiskars

Jos aika on kortilla, mutta haluaa jotain lämmintäkin syödäkseen, tässä salaatti, jossa maut ovat mukavasti sopusoinnussa. Laitan ohjeen määrät neljälle riittävään salaattiin, vaikka koemielessä tein annoksen yhdelle, söin salaatin salaa kenellekään kertomatta. Ajatus tästä leivitetystä ja paistetusta juustosta jäi mieleeni Makua kotoa-blogin postauksesta.

• verigreippi tai kaksi
• salaattisekoitusta (puhdasta ja kuivaa, tosi nopsaa käyttää, mutta maailma ei siitä pelastune)
• 2 kevätsipulia
• tarpeeksi kirsikkatomaatteja neljälle, noin 20 kpl
• palanen feta- tai jotain muuta paistamiseen soveltuvaa juustoa
• 1 kananmuna (tai 2 jos kananmuna on kovin pieni)
• 1 dl vehnäjauhoja
• 24 raakaa, kuorittua, pakastettua, sulatettua, kuivattua jättikatkarapua
• suolaa ja pippuria
• muutama tippa keltaista tabascoa
• oliiviöljyä

Laitoin lieden isommalle polttimolle grillipannun kuumenemaan puoliteholla, samoin pienen pannun juuston paistamista varten, lorautin sille oliiviöljyä, pieni liekki alle. Levitin salaatinlehdet lautaselle ja nostin päälle kirsikkatomaatit. Silppusin kevätsipulin ja fileroin greipin. Puristin greipinjämästä mehua pieneen kuppiin ja maustoin mehun suolalla, pippurilla ja tabascolla ja lurautin pikkuisen oliiviöljyä. Sekoitin kuivat, sulat katkaravut tähän pikamarinadiin. Leikkasin fetan paloihin, niin että annokseen tulee kaksi paistettua juustopalaa. Kastelin fetapalat ensin kananmunassa, sitten pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa. Laitoin grillipannun liekin isommalle ja pistelin katkaravut pieniin varrastikkuihin, kaksi kuhunkin. Nostin leivitetyt juustopalat kuumalle pannulle öljyyn ja paistoin niitä noin minuutin kantiltaan, käänsin aina neljänneksen ympäri. Asetin minivartaat kuumalle grillipannulle ja grillasin rapuja noin 3 minuuttia puoleltaan.

Kun juustot olivat valmiita, nostin ne salaatinlehtien päälle, asettelin greippilohkoja väleihin ja kun ravutkin olivat saaneet kauniin vaaleanpunaisen värinsä, nostin vartaatkin salaatin päälle. Sirottelin silputut kevätsipulit pinnalle ja puristin vielä geripinjämän viimeiset mehutipat kastikkeeksi. Yhden hengen annoksen valmistamiseen minulta meni 12 minuuttia. Neljälle tämän saisi varmasti aikaan kahdessakymmenessä minuutissa. Katkaravut pitää muistaa/älytä ottaa sulamaan ajoissa.

Fiskarsin Facebook-sivulla voi osallistua kilpailuun, jossa on mahdollisuus voittaa käytännöllisiä tuotteita. 

Yhteistyössä Fiskars

Turskattitikut, pyromaaniperunat ja heittiöherneet

Minä en ole kova kiroilemaan, enää. Nuorena saatoin päräyttää roisimminkin, mutta lasten myötä suuta on pitänyt suitsia. Olen ottanut käyttöön joitakin manauksia, joilla voi ilmaista kiihtymystä, ärsyyntymistä tai äkillisen kivun vaatimaa mielipahan ilmaisua. Kapteeni Haddock on tietysti hyvä opas tässä asiassa, hänen vokabulaaristaan voi ammentaa monenlaisia sanoja. Turskatti tai sen serkku turskale ovat käteviä, niissä on kiroamiseen tarvittava r-kirjain ja muutenkin napakka rakenne. Niin myös Kammenpyörittäjän eilen ostamissa turskafileissä, joista tänään pääsin tekemään ruokaa. 

En ollut muistanut muutamaan päivään keittokirjahaastettani ollenkaan, mutta nyt vilkaisin kaikkien neljän kirjan turskaohjeet. Niitä ei juurikaan ollut tai sitten ohjeissa käytettiin suolattua turskaa. Rachel Allenin Rachel's Food for Living-kirjassa oli kuitenkin ohje, jota päätin soveltaa. Siellä oli oikeastaan kokonaisen ateria ohje samalla sivulla ja olin jopa merkinnyt sen kirjoja plärätessäni kokeiltavaksi. Tässä tuli siis kerralla tehdyksi kolme osaa haasteestani.

Kokonaisuuden nimi on Sesame Goujons of Fish with Mushy Peas and Oven Roast Chips. Rachel suositteli kalaksi kampelaa, mutta meillä oli siis turskaa. Aterian kolmen komponentin puuhastelu oli mukavasti kerrottu ohjeessa ja seuraavassa kerron, kuinka siinä kävi. Meitä oli tänään kolme henkilöä päivällisellä, mutta ruoka olisi hyvin riittänyt neljällekin.

Perunat:

• 8 keskikokoista perunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolahiutaleita 
• pippuria

Herneet:

• 3 dl pakastettuja raakoja herneitä
• 2 rkl voita
• loraus keitinvettä
• suolahiutaleita

Kalatikut:

• 6 pienehköä turskafilettä (700 g)
• 1 dl vehnäjauhoja
• 0,5 dl seesaminsiemeniä
• suolahiutaleita
• pippuria
• 3 dl maitoa
• 0,5 l rypsiöljyä

Ensimmäisenä kuorin perunat ja leikkasin ne pikkurillin paksuisiksi tikuiksi. Kiehautin vettä kattilassa ja kumosin perunatikut kiehuvaan veteen. Esikeitin tikkuja noin pari minuuttia ja kaadoin ne sitten lävikköön odottamaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. 

Leikkasin kalafileet tikuiksi, poistin fileiden keskeltä ruotoja sisältävän raidan, ettei syömävaiheessa olisi enää teräviä sattumia. Nostin kalapalat maitoon. Tämä jäi minulle vähän epäselväksi, miksi juuri maitoon, mutta tottelin. Sekoitin pienessä kulhossa vehnäjauhot, seesaminsiemenet, suolan ja pippurin leivikkeeksi.

Nostin perunat uuniin paistumaan ja kiehautin pakastimen viimeiset herneet juuri ja juuri kypsiksi. Minulla oli herneitä paljon vähemmän kuin Rachelin ohjeessa, joten hienonsin ne Bamixilla tehosekoittimen sijaan, sillä isommassa astiassa herneet olisivat luultavasti lentäneet kulhon seinämiin ja olisi ollut työlästä saada hernesosetta aikaan. Kaadoin kypsät herneet Bamixin pikkuiseen kuppiin ja lisäsin voin mukaan, surruuttelin herneet soseeksi, jossa oli vielä sattumia mukana, maustoin soseen suolalla.

Kuumensin padassa puoli litraa öljyä noin 180 asteeseen. Kaadoin kalapalat lävikköön  altaassa niin, että maito meni viemäriin. Ravistelin vähän kalapaloja, jotteivat ne olisi liian märkiä. Nostelin niitä muutamassa erässä leivitysseokseen ja pyörittelin niitä hyvin, jotta ne saivat joka puolelleen jauhoisen kuoren. Levitin leivitetyt kalatikut leikkuulaudalle ja nostelin niitä noin kymmenen kalatikun erissä kuumaan öljyyn paistumaan. Noin minuutin kuluttua käänsin tikut ja paistoin niitä toiseltakin puolelta sen verran, että pinta oli kauniin värinen, siinä ajassa kala oli läpikypsää. Nostin kypsät tikut talouspaperilla vuorattuun lämpöastiaan odottamaan peiteltynä koko satsin valmistumista.

Perunat olivat kypsiä ja kauniin värisiä noin 20 minuutissa ja ripottelin niille hieman suolaa ja pippuria. Kuumensin hernesoseen uudelleen ja asettelin kaikkia komponentteja lautaselle Rachelia matkien. Sitruunalohko ja turaus ketsuppia, niin jopa oli peribrittiläinen ateria valmis! Kaikkiaan koko aterian tekemisessä meni aikaa noin 45 minuuttia ja syömisessä 15. Öljy meni kyllä niin tummaksi ja siinä oli miljoona seesaminsiementä, joten en säästänyt öljyä enää toista käyttökertaa varten vaan Kammenpyörittäjä loppusijoitti sen kompostiin. Keittokirjahaasteen osat 7-9/48 tehty!