Fenkolia papujen kanssa

Minähän en sitten ole mikään fenkolifani, mutta näin niin hyvältä näyttävän fenkoliruoan instassa, että sitä piti kokeilla. En löytänyt blogista ohjetta, en tiedä onko hänen bloginsa enää aktiivinen, vai ovatko muut somekanavat nyt enemmän tapetilla. Mutta ohje on kokonaan instassa nähtävillä. 

Pannulla paistettu fenkoli paputahnalla

• 1 fenkoli lohkoihin leikattuna (säästä vihreät tilliä muistuttavat haitulit, jos niitä on tallella fenkolimötikässä)
• 1 sipuli
• 1 tölkki valkoisia papuja liemineen (ohjeessa oli butter beans, mutten ole oikein suurikaan papuasiantuntija)
• vettä (jos tarpeen)
• voita ja oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• kuivattuja fenkolinsiemeniä
• sitruunan kuorta raastettuna ja sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Laita valurautapannulle ihan vähän oliiviöljyä ja paahda fenkolilohkoja muutamia minuutteja molemmin puolin. Lisää mukaan voita, timjamia ja mitä yrttejä nyt käytätkään ja pienennä kuumuutta pannun alla. Kypsennä lohkoja kunnes ne ovat kauniin värisiä ja pehmeitä, lisää voita mikäli se on tarpeen. 

Kuullota toisella pannulla silputtua sipulia oliiviöljyssä minuutti pari ja lisää mukaan valkosipulimurska ja fenkolinsiemenet sekä pavut liemineen. Sekoittele ja kypsentele muutama minuutti, pavuthan ovat kypsiä, mutta ne saavat hieman pehmetä vielä. Lisää mukaan vettä, jos seos meinaa tulla liian kuivaksi. Purista mukaan hieman sitruunamehua ja raasta sekaan vielä kuorta pikkuisen. Erota 2/3 seoksesta ja kaada se blenderin kannuun. Loput jätä pannulle ja mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Surruuttele blenderissä oleva osa tasaiseksi, lisää tilkka vettä, jos tasaisen tahnan aikaansaaminen vaatii. Kaavi tahna kannusta kulhoon ja lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria. 

Kun fenkolilohkot ja paputahna ovat valmiit, lämmitä vielä jäljellä olevat kokonaiset pavut uudelleen ja sekoita mukaan fenkolin tillimäiset hapsut. Levitä tahna lautasille, asettele kypsät fenkolilohkot päälle ja lusikoi mukaan loput kokonaiset pavut liemineen. Vähän vielä sitruunamehua ja tuoretta yrttiä päälle ja valmista on! Voin jos vaihtaa öljyyn tai muuhun eläimettömään tuotteeseen, tulee vegaanistakin, mutta kasvisruokaa nyt kai ainakin voin kanssa. 

Tykkäsin tästä fenkoliruoasta enemmän kuin fenkolista koskaan, söin noin kolmasosan fenkolista ja Antti loput. Paputahnakin oli oikein hyvää. Meillä ei ollut mitään kunnollista leipää kaveriksi, mutta paahtoleipäkin kelpasi lautasen luuttuamiseen. 

Täyttävä linssikeitto

Olemme edelleen siinä moodissa, että käymme kaupassa vain, kun maito on lopussa tai on jotain muuta erityistä asiaa tontin ulkopuolelle. Niinpä myös kotona olevia varastoja on käytetty aika mukavasti pois, kun emme koko ajan ramppaa ostamassa uutta ruokaa. 

Osuin näkemään instassa kuvan kreikkalaisesta linssikeitosta ja tuumin heti, että tuota täytyy kokeilla. Lyhyenä hetkenä-blogissa keitto oli oikein postattunakin, mutten nyt jostain syystä saa blogia näkyville. Kokeilen myöhemmin, jos voisin linkittää asiallisesti sinne, mistä vinkin löysin. EDIT: Nyt toimii taas: Kreikkalainen linssikeitto.  Pia kertoi löytäneensä keiton alun perin Baba Lybeckin tekemänä Etiketti-sivustolta (varmaan lehdestäkin).

Soveltelin hieman sen mukaan mitä varastoistani löytyi ja tulin lisänneeksi keittoon tetran kikherneinäkin, mutta se saattoi olla vähän liikaa ja turhaakin. Hyvää kyllä, mutta keitto oli niin topakkaa, että olin päiväunien tarpeessa syötyäni kaksi kauhallista keittoa. Edelleen pidän kuvakuria, yhdellä kuvalla siis mennään! Tästä syö kyllä neljä henkilöä aivan varmasti, eli me kahdena päivänä. 

Kreikkalainen linssikeittiö omana sovelluksenani

• 2 dl linssejä (punaisia ja vihreitä, purkinpohjia myöten)
• 1 tetra (3 dl) kikherneitä
• 6 pientä perunaa 
• 1 punasipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 litra vettä + 2 dl vettä tomaattipurkkien huuhteluun
• 1 tölkki (400 g) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (muita tomaattituotteita ei oikein tällä erää talosta löytynyt)
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 1 tl bruschetta-tahnaa (sellaista todella maukasta kirkkaanpunaista tomaattiseosta, joka kertoo olevansa bruschettaa varten, mistä lie meille purkki löytynyt)
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl tummaa kuivaa fariinisokeria
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua yrttiseosta (viime kesän tuotoksia pihan kulatungista)
• 2 rkl smetanaa (siihen se vegaaniajatus sitten lätsähti)
• tuoretta lehtipersiljaa

Huuhtelin linssit ja jätin ne valumaan siivilään, samoin kikherneet. En muuten muistanut ottaa talteen kikherneiden lientä, olisi voinut tehdä taas marenkia. Mutta siis ei tehdä. 

Kuorin perunat, leikkasin ne pieniin paloihin ja laitoin kylmään veteen odottamaan. Silppusin sipulin. Availin tomaattipurkit ja kokosin muut ainekset lähettyville. 

Kaadoin todella reippaasti oliiviöljyä kattilaan ja kuumensin sitä pari minuuttia. Kumosin kattilaan sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä hetkisen. Sitten lisäsin mukaan valutetut linssit ja vettä noin litran. Sekoittelin ja jätin linssit kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. 

Seuraavaksi lisäsin kattilaan tomaattituotteet (kokonaiset tomaatit purkista, paseeratun tomaatin ja sen tanhan), kikherneet ja perunat. Huuhtelin tomaattipurkit ja kaadoin huuhteluvedenkin kattilaan. Nyt alkoi olla keskikokoinen kattilani aika täynnä. Piti varovasti sekoitella ja nostaa keitto kiehumaan lempeästi. 

Maustoin keittoa sokerilla, suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan vielä sitruunamehua ja sekoittelin, keitto oli  melkoisen sakeaa, mutten lisännyt vettä, koska kattilan reunat. Maistelin ja aloin olla makuun aika tyytyväinen. 

Annoksiin nostin kaksi kauhallista sakeaa keittoa, pinnalle lusikallinen smetanaa ja tuoretta lehtipersiljaa. Piti ottaa välilevot, ennen kuin jaksoin laittaa keitonloput rasiaan ja ripustaa pyykit, oli niin tuhtia ruokaa. Mutta erittäin hyvää! 

33 sentin pinaattipastaa täydellisenä reissupäivänä

Tänään meillä oli reissun täydellisin päivä tähän asti, mikään ei mennyt vinoon ja saimme roppakaupalla uusia kokemuksia ja nähtävää. Olimme sopineet keskenämme, että säätiedotuksen uhkaukset sadekuuroista toteutuisivat vasta palattuamme kävelyretkeltä Saintesissa. Kävelimme katsomassa roomalaisen kylpylän jämiä, kolmea kirkkoa, amfiteatteria ja riemukaarta. Ostimme leivän ja kun olimme kävelleet takaisin leirille tulivat ensimmäiset sadepisarat. Näin sen pitää mennäkin. 

Iltapäivällä yritimme mennä viiden minuutin kävelymatkan päässä olevaan konjakkitaloon tutustumiskäynnille ja maisteluun, mutta se oli luonnollisesti ferme. Olimme lukeneet nettisivulta huolimattomasti ja myöhemmin iltapäivällä paikka oli auki. Saimme siitä vierailusta yhden loistomuiston. Paikan nimi on Grosperriin, saimme erittäin hyvän englanninkielisen opastuksen ja kolmen tilkan maiston. Ai että oli kivaa.

Päivän italialaisuus oli sitten pinaattipasta, 33 senttiä maksaneet pinaatit Amboisen torilta olivat vielä aivan kunnossa ja tein yksinkertaisen oho-kasvisruokaa-aterian meille käden käänteessä. 

Pinaattipasta

• 4 dl pientä simpukkapastaa
• 1 l reippaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• kourallinen isolehtistä pinaattia saksittuna paloihin
• loraus oliiviöljyä
• 1 dl ricottaa
• 3 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesaania
• tuoretta basilikaa

Kuumensin kattilassa veden kiehuvaksi, suolasin sen tymäkästi ja laitoin pienen simpukkapastan kiehumaan, pakkaus antoi kypsymisajaksi 9 minuuttia. Sinä aikana silppusin sipulin ja pinaatit ja sekoitin ricottan ja kerman tasaiseksi seokseksi kupissa. Maustoin ricottakerman suolalla ja pippurilla. Kun pastan keittoaika alkoi olla puolivälissä, laitoin pannulle lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin sillä sipuleita pari minuuttia. Lisäsin pannulle silputun pinaatin ja sekoittelin, ripautin päälle hieman suolaa. Kun pasta oli kypsää, kumosin sen siivilään ja kaadoin pastan takaisin kattilaan. Sekoitin pastaan ensin ricottakerman ja sitten sipulin ja pinaatin seoksen. Annoksen päälle ripottelimme raastettua parmesaania, pippuria ja basilikaa. Oli todella hyvä kasvisruoka ja muutenkin erinomaisen nopea ja helppo mobiledinner. 

Giro d’Italiaa emme ehtineet katsoa ollenkaan, mutta Antin lunttauspalvelun mukaan etapin voitti Mads Pedersen ja Andreas Leknessund jatkaa pinkissä. Ehkä huomenna saamme näkymään kisaakin. Tämä päivä oli aivan loistava kävelyineen ja konjakkitalovierailuineen eikä sekään haitannut, että sateen sattuessa olimme juuri leirillä. Huomenna matka jatkuu Fourasiin.  

Jälkimarinoitu kesäkurpitsa

Tämä korealainen sivuruoka (en tykkää sanasta lisuke ja lisäke on jotenkin väärä sekin) on tosi kiva, sen voi valmistaa jo hyvissä ajoin ennen ateriaa ja syödä viileänä, voi sen varmaan lämmittääkin, jos haluaa. Minä tein tätä syyskuisena (EDIT: sehän oli jo lokakuun loppua!) iltapäivänä Ranskassa Turckheimin leirialueella, oli vielä aivan täysi kesä, piti jopa virittää varjoa CampaAdrian edustalle paisteisessa paikassa. Nyt se on muisto vain, mutta hyvä muisto. 

Otin ohjeen Korean Bapsang-blogista, josta pidän todella paljon. Olen oppinut sieltä paljon korealaisesta ruoasta. Ohjeessa käytettiin kesäkurpitsan lisäksi munakoisoa, mutta sitä meillä ei juuri tuolloin ollut, joten tein sivuruoan vain kesäkurpitsasta. Mutta olen varma, että vielä herkumpaa tulee, kun on munakoisoakin mukana. Matkakeittiössäni ei ollut aivan kaikkia ohjeen vaatimia aineksia, mutta käytin niitä mitä oli ja hieman muuntelin. 

Jälkimarinoitu kesäkurpitsa

• 1 pyöreä kesäkurpitsa (noin yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
• suolaa
• hieman öljyä grillaamiseen
• 2 kevätsipulia varsineen, vihreät osat erikseen tarjoiluun
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl soijakastiketta
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä
• 1 tl sokeria (taisin käyttää hunajaa, sillä sokeri oli pakattuna niin työläästi ruokavarastoon juuri silloin)
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• pippuria
• chilirouhetta muutama hippu

Leikkasin kesäkurpitsan noin 6-7 mm viipaleiksi, niitä tuli 9 kappaletta. Asettelin ne kulhoon pohjalle ja reunoille niin, että saatoin ripottaa kaikille hieman suolaa itketysmielessä. Sillä aikaa kun viipaleista irtosi nestettä, tein marinadin pieneen kuppiin. Siihen silppusin kevätsipulia ja jätin vihreät osat koko annoksen päälle ripoteltavaksi. Sekoitin kupissa sipulin vaaleat osat, valkosipulin, soijakastikkeen, seesaminsiemenöljyn, hunajan (ohjeessa sokerin), seesaminsiemenet, pippuria ja hieman chilirouhetta. 

Antti sommitteli minulle grillauspaikan auton edustalle, pienelle apupöydälle ensin hesari alustaksi (grillatessa tahtoo roiskua ja haluamme suojata uutta apupöytäämme) ja siihen päälle sellaisen kaasulla toimivan pöytägrillin. Siinä käytetään pieniä pullomuotoisia kaasupanoksia. Se on kätevä kaikenlaisessa kokkaamisessa. Tosin kaasupanosten hinta on noussut tänä vuonna aika hurjasti. Grillin päälle Antti vielä nosti korealaisen grillilevyn, jolla saa tehtyä monenlaista ruokaa, tällä kerralla sillä valmistuivat itketetyt kesäkurpitsaviipaleet. 

Sutikoin kuumenevalle grillilevylle hieman wokkiöljyä ja nostelin kurpitsaviipaleet levylle. Kääntelin niitä aika-ajoin ja sain niihin oikein kivan grillauspinnan. Tämä vei noin vartin verran. Nostelin sitten viipaleet takaisin itketyskulhoon ja kaadoin päälle valmiin marinadin, sekoittelin ja jätin sivuruoan odottamaan pääruoan valmistumista. 

Pääruoka tuli oikoen nopeasti, meillä oli edelliseltä päivältä tähteenä grillikanaa (Ranskassa se varmaan oikeastikin on kanaa), joka riivittynä suikaleiksi kävi pannulla saman kaasugrillin päällä ilman sitä korealaista grillauslevyä. Mukaan sekoitin valmista teriyakikastiketta, sillä bulgogikastike oli juuri tuolloin lopussa, eikä Ranskassa ollut kovin helppo löytää aasialaisia ruokatarvikkeita. Ja mikäpä hätä sitä oli ilmankaan, Ranskassa nyt löytää hyvää syötävää niin helposti joka tapauksessa. 

Annoksessa oli myös riisiä sillä meidän malliston pienimmällä riisinkeittimellä kypsennettynä. Sen minikokoisessa kulhossa tulee juuri sopiva kahden hengen annos, yksi mittakupillinen riisiä ja saman verran vettä. Paras tulos tulee, kun pesee riisin hyvissä ajoin ja jättää puhtaaseen veteen likoamaan noin puoleksi tunniksi. 

Kimchiä oli myös pieni purkillinen. Jos tuollainen pikkupurkillinen ei mene kokonaan aterialla tai jää vain enimmäkseen lientä, laitan sen tiiviiseen rasiaan ja jääkaappiin liemineen päivineen ja teen lähipäivinä kimchiriisiä. 

Jälkimarinoitu kesäkurpitsa oli tosi hauska sivuruoka, nostelimme viipaleita annoksen päälle ja ripotimme pinnalle vielä lisää seesaminsiemeniä ja muutaman tipan seesaminsiemenöljyä. Tuo oli hyvä päivä Ranskassa. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Spaghetti al limone e cantarelli – spagetti sitruunan ja kantarellien kera

Tänään tuntui pastapäivältä ja sellainen siitä tulikin. Kävimme ensin 12 km kävelyretkellä Uppsalan keskustassa, katsoimme monta kirkkoa ja ihastelimme juuri kesään puhjennutta kaupunkia. Aiemmin muistelin etten ole käynyt Uppsalassa sitten vuoden 1989. Sekin meni väärin, vuosi oli 1990. Eikä sekään ollut ihan oikein, sillä olimme täällä vuonna 2019 ensimmäisellä CampaAdria-ulkomaanretkellä. Olemme kuulema olleet tällä leirialueellakin, mutta minulla ei ole siitä mitään muistikuvaa. Se ei sinänsä ole kovin suuri ihme, olemme olleet sadoilla leirialueilla, eivätkä ne kaikki voi mitenkään jäädä mieleen. Siinä kohden ihmettelin, kun Antti alkoi muistaa, että tuon paikan keskustassa hän on nähnyt ja tuosta on ottanut kuvan. Mietin, että miten en muista yhtään mitään. Syyksi paljastui se, että hän kävi tuolloin kolme vuotta sitten yksin pyörällä keskustassa tältä samalta leirialueelta. Niin, ettei minun muistini ihan kokonaan ole mennyt. 

Päivälliseksi tein Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjan spagettia kantarellien kera. Tämäkin oli oikein mobileystävällinen ohje, syntyi vaivatta matkakeittiössä. 

 Spaghetti al limone e cantarelli 

• spagettia kahdelle, sen verran kuin etusormen ja peukun ympyrään väljästi mahtuu
• tymäkästi suolattua pastankeittovettä
• pieni purkki säilykekantarelleja (110 g sientä)
• 1 rkl voita 
• 1 kevätsipuli silputtuna
• puolikkaan sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• parmesaania 
• tuoretta timjamia

Ei taida olla edes ulkomaisten kantarellien sesonki, joten käytin ICA-ketjun säilykekantarelleja, jotka olivatkin oikein oivia. Kävin heti kävelyreissulta tultuamme huuhtomassa sienet ja jätin ne valumaan päiväunien ajaksi. Kyllä, nukuimme päiväunet. 

Kuumensin pastaveden kiehuvaksi ja suolasin sen reippaasti. Veden kiehumista odottaessani silppusin sipulin ja raastoin sitruunankuoren ja parmesaanin. Kun pastavesi kiehui, laitoin pastan kypsymään ja laitoin kuivalle pannulle valutetut sienet kuumenemaan, kääntelin sieniä keskilämmöllä niin, että kosteus poistui. Lisäsin pannulle nokareen voita ja sipulisilpun ja kuullotin sipulia sen aikaa, että pasta kypsyi. 

Sekoitin kulhossa oliiviöljyn, sitruunamehun ja kuoriraasteen, sekä hieman pippuria. Kun pasta oli kypsää, nostelin sen kulhoon ja kaavin pannulta sienet ja sipulin mukaan. Sekoitin ja maustoin vielä suolalla, timjamilla ja parmesaanilla. Ai, miten sitruunanraikasta pastaa, säilykesienien purkinmaku oli ihan nollassa. Todella hyvä tuote, pitää ostaa muutama noin kahden euron purkki kotivaraksi. 

Giro d'Italiassa oli jännä etappi, jota ajettiin todella kovaa kyytiä. En muista tarkkaan milloin Richard Carapaz on joutunut epäsuosiooni, se taisi olla silloin kerran, kun hän teeskenteli, ettei hatkassa pysty vetämään ja sitten kuitenkin rynni voittoon. Minun sanastossani carapatsointi tarkoittaa tuommoista huijinkia (oikeasti hän aivan järjellisesti taktikoi, mutta sattui taktikoimaan jotain suosikkiani vastaan). Ilokseni Simon Yates voitti tänään etapin, mutta hän on niin kaukana kokonaiskilpailussa, ettei se hänen perustilanneettaan paljon auta ja Carapaz kolmannella sijallaan sai rosapaidan huomenna. Koitan kestää. Monta monituista etappia paitaa pitänyt Juan Pedro Lopez joutui siitä nyt luopumaan. Huomenna ajetaan toisen jakson viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Huomenna ajetaan vuorilla ja etapilla on mittaa 178 km. 

Valkoinen parsa piccata

Olemme syöneet jo muutaman nipun eurooppalaista vihreää parsaa, tänään oli valkoisen parsan vuoro. Se ei ole minun suurin suosikkini, mutta Antti pitää siitä aika paljon. Otin vinkit täältä. Ylläolevassa kuvassa valkoinen parsa näyttää kyllä niin valjulta kuin se onkin! 

Valkoinen parsa piccata kahdelle

• 1 nippu valkoista parsaa (tässä nipussa oli 11 pulskaa parsaa)
• 3 rkl voita
• 1 valkosipulinkynsi
• 0,5  tl vehnäjauhoja (tosiaan, aika vähän) 
• 2 rkl valkoviiniä 
• 1 rkl sitruunamehua
• 2 rkl kasvislientä (tein tipasta fondia ja vedestä)
• ripaus suolaa
• pippuria (oma lisäykseni)
• sitruunan kuorta raastettuna (oma lisäykseni)
• 1 rkl pieniä kapriksia valutettuna

Kuorin parsat ohuesti, uskokaan tai älkää, minulla on siihen oma vekottimensakin. Katkaisin myös varret saman mittaisiksi. Höyrytin parsoja muutaman minuutin parsakattilassa (sellainenkin minulla on, mutta useimmiten käytän sitä muihin tarkoituksiin).

Sulatin voin pannulla ja lisäsin valkosipulin hienonnettuna, kuullotin sitä hetkisen. Lisäsin sitten jauhot (laitoin varmaankin vähän enemmän, yksi teelusikallinen olisi ollut ihan älyttömän vähän), viinin, sitruunamehun ja liemen. Keitin kasaan, mutta kun sitä ei ollut alunalkaenkaan paljon, niin kokoonkeittämisessä ei mennyt kuin hetkinen. 

Nostelin parsat pannulle ja kääntelin niitä, että ne saivat kastiketta kylkiinsä. Nostin kannen päälle ja annoin parsojen kypsyä loppuun, ei liiaksi, ettei niistä tule lötköjä. Asettelin parsat lautaselle, maustoin suolalla, pippurilla ja kapriksilla. Sitruunankuoren unohdin kuvasta, muistin sen vasta kun istuin jo pöytään. Lisänä oli pollo piccada, mutta sen postaan toisena päivänä. 

Giro d'Italia jatkui tänään kuudennella tasamaaetapilla Italian länsirannikkoa pitkin. Yksinäinen hatkailija ajettiin kiinni vähän ennen loppua ja massakirin voittajaksi ajoi kisan toiseen etappivoittoonsa Arnaud Demare. Caleb Ewan tuli toiseksi ja  Mark Cavendish jäi kolmanneksi, vaikka melkein jo ehdin iloita hänen puolestaan. Kokonaiskilpailun johdossa jatkanee Juan Pedro Lopez, tulostiedot tuolta Italiasta tulevat sitten, kun jaksavat.

Linssikeittoa, sämpylöitä ja todella hyvä elokuva

Talven 2021 jäälyhtymuotia

Talvipäivään sopii hyvin keitto ja vieläpä kasviskeitto, onhan tässä liharuokia taas syötykin. Olin nähnyt Hannan soppa-blogin vuoden takaisen linssikeiton kuvan vastikään Hannan instassa ja palasin eilen etsimään sen ohjeen. Tämä on oikein hyvä pantryruoka, kaikki ainekset löytyivät varastoistani, eikä kaupassa ollut välttämätöntä käydä. Keitto tarvitsee vierelleen leipää tai sämpylöitä ja teinkin Satu Koiviston ohjeella hapanjuurisämplylöitä, soveltelin tosin ohjetta melkoisesti, sillä oli tarpeen nopeuttaa prosessia. Olin vähän huithapelilla päällä, enkä mittaillut tarkasti mitään.

Tomaattinen linssikeitto Soppa-Hannan tapaan 

• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä raastettuna
• palanen tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl jauhettua kurkumaa
• 1 tl jauhettua paprikaa
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 tölkkiä tomaattimurskaa (400g/tölkki)
• 3 dl punaisia linssejä
• 5 dl kasvislientä (laitoin vähemmän kuin Hannan ohjeessa)
• suolaa ja pippuria
• 2 dl kookosmaitoa
• tuoretta basilikaa

Silppua sipuli, raasta valkosipulinkynnet ja inkivääri. Kuumenna kattilassa öljy ja lisää mukaan sipuli, valkosipuli ja inkivääri, kuullota hetkinen. Lisää kurkuma, paprika ja sekoita. Seuraavaksi lisää mukaan etikka. Sitten kaada kattilaan tomaattimurska ja huuhdotut punaiset linssit ja kasvisliemi. Sekoittele, mausta suolalla ja pippurilla, anna keiton kiehua noin puolisen tuntia. Lisää keittoon sen verran kookosmaitoa, että koostumus on mieluisa sen mukaan kuinka tanakkaa keittoa tykkäät syödä vai pitääkö sen olla ohuempaa. Ripottele annoksen pinnalle tuoretta basilikaa tai ruohosipulia tai mitä sinulla nyt sattuukaan olemaan. 

Tämä annos riittää kahdelle syöjälle kahdelle aterialle, joten lämmitämme loput tänään, helppo kokkauspäivä siis tiedossa. 

Satu Koiviston hapanjuurisämpylät vähän nopeutettuna (18 kpl)

• hapanjuurta sen verran kuin on sitä laittaa (että jää myös ruokintaan)
• 5 dl vettä
• noin 600-700 g jauhoja (eniten vehnäjauhoja, sitten mukaan ruisjauhoja, spelttiä, vehnärouhetta)
• 1 rkl suolaa

En siis tehnyt kovin tarkkaan Satun ohjetta noudattaen, vaan soveltelin. Otin Minna C-juurta purkista niin paljon, kuin sieltä saattoi ottaa, ruokin purkkiin jääneen (noin 30 g) lopun seoksella jossa oli saman verran vehnäjauhoja ja vettä. 

Lisäsin juureen veden, ruisjauhoja, spelttiä ja vehnärouhetta niin, että näitä oli yhteensä noin 200 g. Sekoittelin ja lisäsin mukaan suolaa. Aloin lisätä mukaan vehnäjauhoja niin, että sain aikaan pehmeänpuoleisen, mutta kuitenkin kiinteän taikinan, jota alustin noin 5 minuuttia. Satun ohjeen taikinaa kohotetaan kylmässä, mutta minä tein sen huoneenlämmössä, koska halusin paistaa sämpylät samana päivänä. 

Taikina lepäsi siis kulhossa suihkumyssyllä peitettynä 7 tuntia, en paljon siihen koskenut päivän aikana, kurkin pari kertaa. Taikina nousi aika kivasti, melkein kaksinkertaiseksi. Kun oli aika paistaa sämpylät, kuumensin uunin 250 asteeseen, joka meidän uunilla ottaa noin 25 minuuttia. Laitoin uuniin leipäkiven kuumentumaan samaa tahtia uunin kanssa. 

Jaoin taikinan tasakokoisiin paloihin, jotka nostelin leivinpaperille. En muotoillut palasia sen kummemmin, niistä tuli erimuotoisia keskenään, mutta melko saman kokoisia kuitenkin. Kun uuni oli kuuma, nostin leivinkiven pois uunista ja liu'utin leivinpaperilla olevat sämpylät kiven päälle. Nostin leivinkivellä olevat sämpylät paistumaan uuniin keskiosaan. Kaadoin uunin alaosassa olevalle toiselle pellille kiehuvaa vettä, siitä saa uuniin hyvän höyryn. Laskin uunin lämpötilan heti paistamisen alussa 230 asteeseen. Vartin kuluttua avasin uunin luukun ja päästin höyryt pois, vesi olikin jo loppunut pelliltä. Paistoin sämpylöitä vielä noin 8 minuuttia. Kaikkiaan paistoaika oli siis 23 minuuttia. 

Söimme linssikeiton kaverina sämpylöitä lämpiminä. Laitoimme pakastimeen kymmenkunta sämpylää ja kokeilemme mitä ne siitä tykkäävät, onko vaikka paahtaminen hyvä tapa tuoreuttaa sämpylät myöhemmällä käyttökerralla. 

Päivän elokuva oli tsekkiläinen Kolja, joka tuli ensi-iltaan vuonna 1996 tai 1997. Tästä elokuvasta ei voi muuta sanoa kuin, että olipa ihana! Se kertoi viisikymppisestä muusikosta Tsekkoslovakian viime vuosina. Hän tuli joutuneeksi pienen venäläispojan huoltajaksi ja siinäpä piintynyt poikamies joutui joustamaan monella tapaa, mutta niin joutui pieni poikakin, joka vielä vähemmän pystyi vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Yksi parhaimmista kohdista oli se, miten lapsi sai iltasatunsa puhelimitse, kun ei muuta keksitty. Tällaiset elokuvat tekevät niin hyvää. 

 Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

U-Turn

Kill Bill: Volume 1

Kill Bill: Volume 2

Thelma ja Louise

Top Gun

Kolme väriä – Sininen

Kolme väriä – Valkoinen

Kolme väriä – Punainen

Battle of Britain

Reservoir Dogs

Kolja

Punajuurignocchit ja paahdetut punajuuret

Eilen katsoimme Giro-etapin jälkeen Belgiassa ajetun De Brabantse Pijl 2020-kisan lopun. Siellä oli loppukirissä mukana muutama päivä sitten perusteellisesti tössinyt Julian Alaphilippe. Olimme sitä mieltä, että tällä kertaa hän voisi nyt voittaa ja niin hän tekikin, mutta oli kyllä niin hilkulla, ettei hän tössinyt taas nostamalla kädet tuuletukseen liian aikaisin. Hän itsekin huomasi, että kääk, kävikö taas niin eikä voinut olla varma miten kävi ennen kuin maalikameraa oli tarkasteltu. Hetken päästä saattoi kyllä nähdä hänen kasvoillaan sekä helpotuksen, että nolostuksen. Ehkä hän nyt oppii, että ne kädet pidetään ohjaustangossa, kun kiritään. Varmasti äitikin on neuvonut niin jo pitkään. 

Tänään meillä oli oho-kasvisruokaa, gnoccheja paahdettujen punajuurien kanssa. Uskallan sanoa, että olivat parhaat koskaan tekemäni gnocchit. En minä niitä kauhean monta kertaa ole tehnytkään, 3 tai 4 ehkä.  Ohjeen otin täältä, viitteellisesti. Punajuuret paahdoin omasta tai asiakkaan päästä. Minulla ei ollut ricottaa niin paljon kuin lähdeohjeessa, mutta vähempikin määrä riitti, laitan ainekset sen mukaan, miten tein. Tästä tuli juuri sopiva määrä gnoccheja kahdelle. 

Punajuurignocchit ja paahdetut punajuuret kahdelle

Gnocchit

• 180 g kypsää punajuurta
• 140 g vehnäjauhoja
• 100 g ricottaa
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• pieni pala kovaa juustoa raastettuna (gruyerèa tällä kertaa) + annoksen päälle lisää raastetta
• ripaus suolaa
• vehnäjauhoja taikinan käsittelyyn
• iso kattilallinen vettä keittämiseen ja siinä reippaasti suolaa
• voita kastikkeeksi
• tuoretta salviaa

Paahdetut punajuuret

• 2 punajuurta 
• loraus oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia ja timjamia

Kuorin kolme punajuurta ja leikkasin ne lohkoiksi. Punnitsin sen verran paloja, että niitä oli taikinaa varten 180 g. Muut lohkot laitoin pieneen uunivuokaan odottamaan paahtamistaan. Lisäsin niiden päälle öljyä, hunajaa, yrttejä, suolaa ja pippuria, sekoittelin. Latoin vuoan uuniin 150 asteeseen. 

Kypsensin taikinaan tulevat punajuuripalat kattilassa ja kun ne olivat kypsiä, kaadoin veden pois ja kumosin palat sauvasekoittimen korkeaan, kapeaan kuppiin. Suristelin palat bamixilla niin silkaksi soseeksi kuin mahdollista. Kaavin sitten soseen laakeampaan kulhoon jäähtymään. 

Kun sose oli jäähtynyt, sekoitin siihen ricottan, juustoraasteen, sitruunankuoren ja suolaa ripauksen. Aloin lisätä siihen jauhoja vähitellen, niin että siitä muodostui pehmeä taikina, laitoin sen pinnalle jauhoja sen verran, etteivät sormet tarttuneet taikinaan enää. Jätin taikinan peiteltynä asettumaan noin puoleksi tunniksi. Jauhoja jäi tuosta mittaamastani 140 grammasta hieman, noin 30 g. Ne käyttäisin muotoiluvaiheessa.

Minulla on vuosia sitten Italiasta ostamani gnocchilauta, en ole käyttänyt sitä pitkiin aikoihin, ihme että edes muistin, että minulla on sellainen. Otin sen esille ja valmiiksi jauhoja ja taikinaleikkurin (sellainen joustava muovilätkä, jolla saa taikinaa hyvin leikattua ilman, että taikina tarttuu siihen). 

Jauhotin leivinlaudan ja kaavin asettuneen taikinapallon jauhojen päälle. Olin vähän huolissani, että värjääkö punajuurinen taikina leivinlautani, mutta ei se tehnyt sitä juurikaan, ei ainakaan kiusaksi asti. Leikkasin taikinan kolmeen osaan ja pyöritin niitä jauhoisella pöydällä pitkulaiseksi pötköksi, jonka leikkasin paloihin, noin peukalonpään kokoisiin. Sirotin gnocchilaudan raitoihin hieman jauhoja ja pyöräytin paloja kämmenelläni hellästi ylhäältä alaspäin niin, että niihin muodostui hento raidoitus ja ne pyöristyivät ja osasta tuli ihan toistensa näköisiäkin, mutta oli niitä muotopuoliakin. Gnoccheja tuli noin 40 kpl, en laskenut. Laitoin palat heti pyöräyttämisen jälkeen jauhotetulle leivinpaperille. 

Laitoin uunin hieman kuumemmalle, että paahdetut punajuuret paahtuivat hieman lisää, uuni oli viimeiset 15 minuuttia 180 asteessa, kaikkiaan ne paahtuivat noin 45 minuuttia. 

Kuumensin isossa kattilassa vettä kiehuvaksi ja suurella pannulla reippaasti voita. Voihin lisäsin kaikki kulatungista löytämäni minikokoiset salvianlehdet rapeutumaan. Pienensin voipannun alta liekin ihan pienelle odottamaan kypsiä gnoccheja. 

Kun vesi kiehui, suolasin sen reippaasti. Nostelin gnocchit niin nopeasti kuin pystyin kiehuvaan veteen ja pyöräytin kauhalla varovasti kattilan pohjia myöten, etteivät pallerot tarttuisi kattilaan. Muutamassa minuutissa gnocchit nousivat veden pinnalle ja sitä myöten kauhoin ne reikäkauhalla uudelleen kuumennetulle voipannulle. Paistoin gnoccheihin hieman rapeutta pintaan. 

Annoksiin jaoin gnocchit kahdelle lautaselle ja nostelin uunissa valmiiksi paahtunet punajuurilohkot gnocchien päälle. Hieman pippuria ja vähän juustoraastetta ja annos oli valmis. Kerrankin gnocchien rakenne oli erinomainen, pehmeä, muttei mössöinen eikä missään nimessä kuminen. Punajuuri kahdella tapaa maistui tavallaan samalla lailla, mutta kuitenkin eri tavoin. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli pitkä tasamaan etappi, jossa oli lupa odottaa massakiriä. Sellainen siitä tulikin, mutta hieman vetelä esitys. Arnaud Demare oli nopein, vaikka olimme taas kotikatsomossa sopineet, että nyt viimein olisi Peter Saganin vuoro voittaa. Demare voitti nyt siis toisen etapin tässä kilpailussa. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Joāo Almeida. 

Pasta e ceci – pastaa ja kikherneitä

Ranskalaisen ruokahaasteen aikana emme syöneet pastaa, nyt italialaisen ruokahaasteen aikana sitäkin enemmän. Tänään Giro d'Italian kolmantena kisapäivänä meillä oli pastaa kikhernekastikkeella. Löysin siihen ohjeen täältä. Pienensin ohjetta niin, että siitä olisi pitänyt riittää kahdelle, mutta kyllä siitä olisi riittänyt ainakin kolmelle, ellei neljälle. Laitan määrät sen mukaan, miten minä tein ja sanon, että syö siitä ainakin kolme. Vähän soveltelin 

Pasta e ceci – pastaa ja kikherneitä

• 200 g pientä korvan muotoista pastaa (mikä hyvänsä pasta käy, mutta mielellään jotain aika pienikokoista)
• vettä alkukeittämiseen + suolaa keitinveteen
• 2 rkl oliiviöljyä
• kourallinen varsiselleriä ohuiksi viipaleiksi leikattuna (minulla pakastimesta valmiiksi silputtua)
• 1 pieni punasipuli
• 1 pieni porkkana
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 oksa rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• 1 tölkki tai tetra säilöttyjä kikherneitä (säästä liemi, niistä on voi tehdä marenkeja)
• 4 dl vettä
• paljon parmesaania (minulla noin tikkuaskin kokoinen pala raastettuna, pienestä palasta tulee hämmästyttävän paljon raastetta hienoteräisellä raastimella)
• basilikaa

Esikeitä pastaa noin puolet siitä ajasta, mikä on pakkaukseen merkitty keittoaika. Kumoa pasta lautaselle odottamaan. 

Kuullota sipulia, porkkanaa ja varsiselleriä oliiviöljyssä noin 4-5 minuuttia. Lisää mukaan valutetut kikherneet ja sekoittele. Kaada pannulle kiehautettua vettä niin, että kikherneet ovat hyvin peitoksissa. Sekoita mukaan tomaattipyre ja nosta rosmariinin oksa liemeen. Anna kastikkeen kiehua noin 10-15 minuuttia. Maistele välillä ja mausta suolalla ja pippurilla alustavasti. 

Jos haluat kastikkeesta hieman sakeamman, käytä pannulla hieman sauvasekoitinta, niin että osa kikherneistä rikkoutuu.  Minä en tehnyt tätä. Kun kastike on kiehunut jonkun aikaa, se on vielä melkoisen ohutta, sillä pasta on tarkoitus kypsentää loppuun pannulla. 

Kaada puolikypsä pasta pannulle, sekoita huolellisesti ja laita kansi päälle. Anna seoksen kiehua maltillisella teholla sen aikaa, että pasta on kokonaan kypsää. Lisää mukaan puolet parmesaaniraasteesta, sekoita ja maistele. Lisää suolaa ja pippuria mikäli tarpeen. 

Kun pasta on kypsää ja maut kohdallaan, kauho ruokaa lautaselle ja ripottele päälle tuoretta basilikaa ja vielä avokätisesti parmesaania. Tämä oli mukava ruoka, täyttävä ja maukas ilman lihaa tai kalaa. Pidimme kumpikin. 

Eilen ajettiin myös Belgiassa Liege-Bastonge-Liege-ajo, jonka lopun ehdimme nähdä heti Giro-etapin päätyttyä. Sepä olikin melkoinen jännittävä ja lopultaan nolo tuoreelle maailmanmestari Julian Alaphilippelle. Hän tuli tehneeksi kaksi möhlinkiä loppukirissä. Ensin hän teki varomattoman sivuttaisliikkeen ja niin ollen Marc Hirschin ja Tadej Pogacarin loppu meni läskiksi. Sen lisäksi Julian teki amatöörimäisen virheen ja tuuletti voittoa liian aikaisin, nosti kädet ilmaan ennen maaliviivaa ja Primoz Roglic meni ja voitti kisan. Ai että minua harmitti Julian Alaphilippen puolesta, varmaan hänellä oli jonkun sortin tappi otsassa loppuillan. Hän olisi ilman tuota maaliviivavirhettäkin tullut pudotetuksi alemmas tuloslistassa sijalle viisi. Tuota ajoa hän tuskin unohtaa ikinä. En ole pitänyt häntä koskaan kovinkaan sympaattisena ajajana, mutten silti toivo kenellekään noin huonoa päivää. 

Tänään ajettiin siis Girossa vuorietappi Etnalla, mittaa sillä oli 149 km ja etapin loppu ajettiin vesisateessa. Voittajaksi ajoi ecuadorilainen Jonathan Caicedo, tämä oli hänen ensimmäinen grand tour-voittonsa. Kokonaiskilpailun kärkipaikkaa vielä arpovat ja sääntökirjaa lukevat Italiassa, päivitän sen tiedon, kunhan sen saan selville.  Girossa on muuten kuohuviinin roiskuttelua palkintojen jaossa, mitä ei Tourissa nähty tänä vuonna. Pusuneidot eivät pusuttele, seisovat vain maskit kasvoilla palkintokorokkeen vierellä. 

Myskikurpitsakeitto ja pestopuustit

Tässä ei ole mitään uutta, olen tehnyt tätä keittoa aikaisemminkin ja olen tehnyt näitä puustejakin aikaisemmin, mutta sain niin kauniita kuvia annoksista, että teen kuitenkin pienen postauksen. 

Myskikurpitsakeitto

• 1 myskikurpitsa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• timjamia
• 1 dl kermaa
• 2 dl vettä
• 1 rkl voita
• timjamia
• 5 ultraohutta purjoa
• syötäviä kukkia, orvokkeja ja kurkkuyrttiä

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Halkaisin kurpitsan ja raaputin siemenet pois. Leikkasin puolikkaat noin neljän sentin viipaleisiin. Laitoin viipaleet uunipellille, lurittelin paloille oliiviöljyä ja maustoin palat suolalla ja pippuria.

Paistoin paloja uunin keskikorkeudella 45 minuuttia ja jätin palat sitten uuniin pelille jäähtymään pariksi tunniksi, koska minulla oli jotain muuta tekemistä.

Kun palasin ruoanlaittoon, otin pellin uunista ja raaputin pehmeän kurpitsan blenderin kannuun. Lisäsin kannuun kermaa ja käytin konetta kohtuullisella nopeudella niin, että kurpitsasta tuli sileää massaa. Ohensin seosta vielä vedellä jonkun verran. Kaavin keiton kattilaan ja lisäsin mukaan ruokalusikallisen voita. Kun keitto oli kuumaa, maistelin sitä ja lisäsin vielä pippuria ja suolaa. 

Annoksen päälle laitoin pannulla  voinokareessa paistettua purjoa ja pihalta poimittuja orvokin ja kurkkuyrtin kukkia ja timjamia. Pihan viljelysten purjot olivat tosiaan aivan lyijykynää ohuempia hoikkiksia, käytin ne kaikki, koko sadon tähän ruokaan! 

Pestopuustit

• 2,5 dl vettä
• 25 g hiivaa
• 1 tl suolaa
• 0,5 dl avokadoöljyä
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl vihreää pestoa
• 2 dl raastettua parmesania
• oliiviyrttiä

Murustelin hiivan yleiskoneen kulhoon ja kaadoin kädenlämpöisen veden mukaan. Vispilöin sen verran, että hiiva liukeni. Lisäsin mukaan suolan ja öljyn ja puolet vehnäjauhoista. Kone vaivasi taikinaa pari kolme minuuttia ja sitten lisäsin loput jauhoista. Kone vaivasi taikinaa vielä kymmenisen minuuttia. Sinä aikana taikina kiertyi vatkaimen ympärille, mutta kun sammutin koneen, taikina irtosi hyvin koukusta. Jätin taikinan kohoamaan kulhoon noin puoleksi tunniksi. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille uunipellin ja asetin sille leivinpaperin. Kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja kaulitsin sen mahdollisimman neliönmuotoiseksi levyksi. Levitin taikinalle pestoa, oliiviyrttiä ja raastettua parmesania.

Käärin taikinalevyn rullalle ja leikkasin rullan noin kolmen sentin paloihin, jotka nostin uunipellille kohoamaan. Kohotin puusteja noin puoli tuntia, oli vähän kiire mukamas. Paistoin puusteja noin 25 minuuttia. Söimme ne sievän kukkaisen keittomme kaverina. 

Myskikurpitsakeitto eikä sitten muuta

Tänä aamuna näin Hannan tehneen kurpitsakeittoa, muutenkin niitä on näkynyt blogaanien lautasilla ahkeraan. Miksipä ei, onhan kurpitsa niin hyvin syksyyn sopiva raaka-aine. Minä ostin eilen myskikurpitsan keittiön pöydälle nököttämään. Yleensä ostamani kurpitsat saavat keikkua pöydän kulmalla paljon pitempään, eilinen ostokseni päätyi jo tänään uuniin ja keitoksi. Tämänpäiväinen keittoni oli aivan yliyksinkertainen. Ainesluettelo on melkein yhtä lyhyt kuin osaamieni korttipelien luettelo (osaan vain paskahousua, valehtelupaskahousua ja seiskaa)

Myskikurpitsakeitto

• myskikurpitsa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• chilihiutaleita
• kookosmaitoa

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja otin esille uunipellin. Huomioin, ettei meillä ole leivinpaperia. Niinpä laitoin pellille palan foliota, liekö se olisi ollut tarpeen, vähensi pesuhommaa kumminkin. 

Halkaisin kurpitsan pitkittän kannan kautta kahteen eri suureen osaan. Saako joku joskus jossain muka kurpitsan halkeamaan saman kokoisiin puolikkaisiin? En usko, että saa. Kaavin siemenet ja rihmat pois, enkä vieläkään alkanut niitä paahtaa, vaikka sain viimeksi neuvon tehdä niin. 

Luritin puolikkaille pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa, pippuria, timjamia ja chilihiutaleita. Paahdoin puolikkaita ensin 200 asteessa noin 45 minuuttia ja sammutin sitten uunin. Jätin puolikkaat uuniin päivän puuhien ajaksi. 

Kurpitsanpuolikkaat olivat jäähtyvässä uunissa lopulta kolmisen tuntia ja kun otin pellin uunista, oli kurpitsa ihanan pehmeää ja se tuoksui aivan mahtavalle. Se lähti isolla lusikalla kuorestaan aivan itsestään. Lusikoin kaikki pehmeän kurpitsan metallikulhoon ja avasin tölkin kookosmaitoa. 

Käytin menestyksekkäästi sauvasekoitinta niin, että kurpistamassasta tuli tasaista, paksua sosetta. Ohentelin sitä vähittäin kookosmaidolla, maistelin ja maustoin vielä lisää pippurilla. Kun keitto oli sopivan paksuista, kaadoin sen kattilaan. (en oikein tiedä, miksen tehnyt soseuttamista suoraan kattilassa, ehkä pelkäsin bamixin naarmuttavan uutta kattilaani, tuskin se sitä olisi tehnyt) Kuumensin keiton ja maistelin vielä varalta, että onhan tarpeeksi suolaa ja pippuria. Olihan sitä. 

Annoksen pinnalle laitoin pienet nokareet paksua kookosmaitoa (sitä melkein kiinteää osaa, jota purkissa on pinnalla) ja piirtelin kuvioita keiton pintaan. Lopuksi vielä ripottelin hieman kuivattua sipulia pinnalle. Ai että maistui syksyisenä loskapäivänä, jona en tosin ole nenääni ulos pistänyt. En tullut tutkineeksi onko tuossa kuivatussa sipulissa jotain eläinperäistä mukana, mutta ainakin ilman sitä keitto oli vegaanista.