Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

Kotiinpaluuhommat alkavat olla aika hyvällä mallilla. Pyykkiäkään ei ole enää pestävänä. Tein myös hieman rahanpesua, kyllä kiiltää. CampaAdria on katsastettu ja läpi meni, tosin tuulilasi täytyy nyt viimein vaihtaa. Siinä on ollut halkeamia kotimaan ajeluvuosilta ja päätimme, ettemme vaihda sitä ennen kuin on pakko. Halkeamat eivät ole olleet siinä oleellisessa näkökentässä, mutta nyt vaihtokäsky tuli. Hyvä niin. 

Päivän espanjalaisuus oli Spain on A Fork-blogin lohiohje. Tämä oli mukavan nopea ja helppo ohje, laitoin sivukkeeksi Jumbosta ostetun pienen pussillisen perunanoppia airfryerissä. Tuo pussi oli päivämääräperusteisesti käyttöjonossa ensimmäisenä. 

Salmon a la Plancha – lohta kuivalla pannulla

• 350 g lohta (nahallista, mutta ruodot poistettuna, kahteen palaan leikattuna)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pieni nippu tuoretta persiljaa silputtuna
• ripaus suolaa

Otin lohipalan kääreestä ja kuivasin sen pinnan paperilla ja leikkasin palan kahteen annospalaan. Hieroin pintaan hieman oliiviöljyä, tarkoitus oli paistaa lohi kuivalla pannulla hyvin pienellä öljymäärällä, jonka oli kaikki suoraan lohipaloissa. Kiersin myllyistä pippuria ja suolaa lohipalojen molemmille puolille. 

Tein yrttikastikkeen valmiiksi odottamaan, sekoitin kupissa pari rkl oliiviöljyä, puolikkaan teelusikallisen valkosipulimurskaa, persiljasilpun ja ripauksen suolaa.

Kuumensin pinnoitettua pannulla kuiviltaan hetkisen ja kun se alkoi olla kuuma, nostin lohipalat pannulle nahkapuoli alaspäin ja paistoin noin 5 minuuttia. Kun kypsyys alkoi olla viipaleen puolivälissä, käänsin palat ja paistoin vielä pari minuuttia toistakin puolta. Nostin pihdeillä palat vielä vieman sivukyljilleenkin muutamaksi sekunniksi. 

Kun lohi oli kypsää, nostin annospalat lautasille nahkapuoli ylöspäin ja lusikoin persiljakastikkeen pinnalle. Tämä oli oikein hyvä pikaruoka. 

La Vueltan kolmas viikko alkoi tänään toisen lepopäivä jälkeen. Kyseessä oli hilly-tyyppinen etappi, jonka voittajaksi ajoi jo neljännen kerran tässä kisassa Matthew Brennan, joka aja siis ensimmäistä Vueltaansa. Enric Mas jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi.

Espanjalainen appelsiini-perunasalaatti

Tähän ruokaan ohje on peräisin täältä. Ihan kaikkia aineksia meillä ei ollut tai en halunnut laittaa, joten hieman on sovellettu tapaus tämä. 

Espanjalainen appelsiini-perunasalaatti kahdelle

• 4 pienehköä perunaa 
• 1 appelsiini fileroituna + lopusta puristettu mehu ( 2rkl)
• 1 pieni salottisipuli
• mustia ja vihreitä kivettömiä oliiveita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa (ei ole nyt ollut muita etikoita mukana koko reissulla)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Lähdeohjeessa kerrottiin, että tähän voi laittaa salaatin lehtiä, tonnikalaa ja keitettyä kananmunaa, mutta se tekisi jo ruoasta pääruokamaisen ja meillä oli kyseessä sivuke. 

Keitin perunat kypsiksi ja leikkasin ne muutamaan palaan. Fileroin appelsiinin ja puristin lopuista mehun talteen. Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja kun perunat olivat jäähtyneet sekoitin kulhossa perunapalat, appelsiinilohkot ja sipulit yhteen. Lisäsin mukaan muutaman oliivin ja sekoitin appelsiinimehun, etikan ja oliiviöljyn kastikkeeksi, jonka maustoin vielä ripauksella suolaa ja pippuria. Sekoitin kastikkeen salaattiin ja ripottelin päälle vielä tuoretta persiljaa.

La Vueltan toinen etappi oli 215 km pitkä ja lähti Monacosta ja päätyi Ranskan puolelle. Katsoimme jälkijunassa sitä tallenteelta ja lopusta muodostuikin todella jännittävä. Matthew Brennan ajoi etapin voittoon ja Tadej Pogacar piti punaisen paidan tulemalla kolmantena maaliin. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua 9 sekunnilla toisena olevaan Wout van Aertiin nähden. 

Macarrones con Atún – espanjalainen tonnikalapasta

Nyt oli käsillä historiallinen hetki, saman vuoden kolmas pyöräilyyn liittyvä ruokahaaste saman reissun aikana alkoi tänään. Aiemmin keväällä ja keskikesällä oli jo italialainen ja ranskalainen ruokahaaste ja nyt alkoi espanjalainen, kun La Vuelta starttasi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Monacossa. 

Selasin nopeasti joukkueet läpi jo eilen ja voin jo tässä vaiheessa päättää, että voittaja on joko Tadej Pogacar tai Sepp Küss, kolmanneksi mahdolliseksi, mutta melko epätodennäköiseksi voittajaksi määrään Primoz Roglicin. Näistä voi valita, muita ei oteta lukuun. 

Päivän espanjalainen ruoka on tutusta Spain on A Fork-blogista. Aiemmin Albert teki mielestäni kaikki ruokansa ilman lihaa, mutta nyt näyttäisi ainakin kanaa olevan hänenkin ohjeissaan. Tämä pastaohje oli hyvin toteutettavissa CampaAdrian pantryn tarpeista. 

Espanjalainen tonnikalapasta – Macarrones con Atún

• 150 g tonnikalaa (tässä puolet veteen säilöttynä, puolet öljyyn)
• öljy toisesta purkista
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• 3 dl paseerattua tomaattia
• 2 dl kasvislientä
• 3 dl pientä pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Tämä ruoka sopii erittäin hyvin retkiolosuhteissa tehtäväksi, sillä se tehdään yhdessä astiassa, pastaa ei erikseen keitellä. Aineluettelokin on lyhyt. 

Valutin pannulle öljyn toisesta pienestä kalapurkista ja kuumensin öljyä hetkisen. Lisäsin pannulle valkosipulimurskan ja kypsytin sitä minuutin verran. Tämä tuote (Pirkka) tahtoo hieman räiskyä pannulla, tuore valkosipuli ohuina viipaleina olisi ollut parempi, muttei nyt ollut saatavilla. Lisäsin pannulle sitten pimentonin, sekoitin ja hetken päästä paseeratun tomaatin. Sekoittelin ja annoin kastikepohjan kypsyä pari minuuttia. Maustoin alustavasti suolalla ja pippurilla ja tuoreella persiljalla, josta puolet säästin annoksien päälle. Otin matkayrtistöstä pienen kourallisen persiljaa tähän. 

Käyttämäni pasta oli nopeasti kypsyvää, joten laitoin kasvislientä hieman vähemmän kuin lähdeohjeessa, ensin noin desin ja sitten kaadoin mukaan pastan. Sekoittelin taas ja sitten laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi. Kun neste alkoi olla imeytynyt pastaan, pasta ei vielä ollut kypsää, joten lisäsin toisen desin lientä. Noin viiden minuutin kuluttua pasta oli sopivaa ja kastike kiehunut kasaan sopivasti. 

Laitoin kaasun pois pannun alta ja sekoitin mukaan tonnikalat ja maistelin, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Annoksiin vielä päälle lisää persiljaa. 

La Vuelta siis alkoi Monacosta ja katsoimme sitä leirialueen hyvällä wifillä. Vaikkei henkilökohtainen aika-ajo ole yleensä kaikkein kiinnostavin, nyt katsoimme sen tänään kokonaan. Jännäksi meni lopussa, sillä Tadej Pogacar otti kuin ottikin etappivoiton alle sekunnin aikaerolla toiseksi tulleeseen Ethan Hayteriin. Huomenna Tadej ajaa siis johtajan punaisessa paidassa ja samalla huomaan, ettei minulla ole tilanteeseen sopivan värisiä crocseja mukana. 

Keväällä minulla oli Giron pinkit crocsit ja heinäkuussa Tourin keltaiset. Luulin meidän olevan kotona jo tässä vaiheessa, mutta ehkä pärjään kuitenkin. Vaikka niin, että pidän toisessa jalassa keltaista ja toisessa pinkkiä? Huomenna on jo yli 200 km mittainen hilly-etappi tiedossa, joten ei tässä jäädä mitenkään hyssyttelemään, vaan kisa on täysillä menossa. 

Champiñones con Cebolla y Ajo Recipe – herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

 

Vuotuisen La Vuelta- haasteen toisena ruokana esittelen hyvän sienitapan (tapa on uskoakseni yksikkö, usein sanotaan suomeksikin tapas, joka on monikko). Tein tämän jo kotona muutama viikko sitten, mutta säästin ohjeen postaamisen tänne reissun ajalle, jolloin ei aina ole aikaa kokkailla kovin kummoisia. Niin on juuri tänään, kun hyödynsimme sunnuntain Saksan rekkavapaita väyliä. Otin ohjeen näihin ihaniin sieniin täältä.

Herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

• oliiviöljyä
• 8 melko suurta herkkusientä 
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tomaatti
• ripaus pimentonia
• muutama sahramihaiven
• tuoretta tilliä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli hyvin yksinkertainen valmistaa, ensin paistoin herkkusieniä oliiviöljyssä joka kyljiltään muutamia minuutteja. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla ja nostin lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä ja paistoin suikaleiksi leikattua sipulia ja valkosipulia myös muutaman minuutin. Maustoin ne pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja kun sipulit olivat mysiytyneet lisäsin mukaan pieniksi kuutioiksi leikatun tomaatin. Sekoittelin ja siitähän sukeutui hyvä sakea kastike. Nostelin herkkusienet pannulle kastikkeeseen ja kypsentelin kannen alla vielä muutaman minuutin. Ennen tarjoilua pintaan vielä silputtua persiljaa niin por favor. 

La Vueltan toinen etappi oli ehtinyt melkein maaliin ennen kuin me ehdimme perille leiripaikkaan. Tällä campingilla on hyvä wifi ja katsoimme päivällisen jälkeen 30 viimeistä kilometriä talleenteelta. Ilokseni Jonas Vingegaard ajoi voittajaksi ja otti sen tien punaisen johtajan paidan omakseen. Huomenna näyttäisi olevan myös mäkinen etappi ja meillä on mahdollisuus katsoa sitä, sillä emme muutamaan päivään liikahda täältä Moselin varresta. 

Fish à la minute ja tomato tian

Meillä on ystävä, jolla on tapana kertoa tarinoita hyvin värikkäästi ja jos ei tykkää kirosanojen käytöstä, kannattaa välillä laittaa sormet korviin. Kerran hän kertoi ravintolaruokailusta, joka ei mennyt ihan putkeen. Suuri seurue vietti perinteistä juhlapäivää ja tilasi kaikille tartarit. Ne saapuivat pöytään pitkän odottamisen jälkeen ja olivat pinnaltaan kuivia eivätkä muutenkaan ihan parhaita. Ystävämme kertoi tarjoilijalle, että tämä ei kelpaa (varmaankin omaan hienostuneeseen tapaansa) ja tämän jälkeen paikan omistaja/chef saapui pöydän ääreen ottamaan palautetta vastaan. Hän sanoi rannikkoaksentillaan, että "luuletsä että mä voin tehdä 100 tartaria à la minute, kun talo on täynnä" jne. Meille jäi sanonnaksi, että kun mitä tahansa toivoo tapahtuvan nopeasti, toinen sanoo sormea sosotellen, että luuletsä, että mä voin tehdä tämän tai tuon á la minute. Ystävällämme oli myös lempinimi tälle chefille, mutten laita sitä nyt tähän kumminkaan. 

Nyt on menossa jo toiseksi viimeinen päivä tämänvuotista ranskalaista ruokahaastetta ja tarkoitus oli syödä jotain kalaa. Kävin aamulla kaupoilla ja löysin kohtuuhintaisen pala kuhaa. Etsin sille ohjetta ja löysinkin sellaisen, sen nimi on kaksikielisesti Fish à la minute. Löysin sen tältä verkkosivulta. Sivukkeeksi tein tomaattitianin ja sen ohjeen otin täältä. 

Fish à la minute

• 200 g nahatonta kuhaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl pankomurua
• tuoretta persiljaa
• 1 rkl voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl Noilly Prat-vermuttia
• 0,5, dl kuivaa valkoviiniä
• 1 tl pieniä kapriksia (oma lisäkseni)

Tomato tian

• 2 tomaattia (punainen ja vihreä)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kuumensin uunin 200 asteeseen (ettei vaan talossa tulisi vilu). Odotellessa valmistelin kuhan ja tomaatit omiin metallivuokiinsa. 

Leikkasin tomaatit viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljyyn valkosipulimurskan. Sutikoin toisen vuokan pohjalle hieman valkosipulista öljyä ja asettelin tomaattiviipaleet hieman limittäin toistensa päälle. Levitin pienellä sudilla loput öljystä ja valkosipulista tomaattiviipaleiden pinnoille. Hieman suolaa ja pippuria sekä muutama oksa timjamia. Laitoin tomaatit uuniin 200 asteeseen. 

Toiseen vuokaan sommittelin kalan, ensin pohjalle hieman öljyä ja siihen kalapalat (kuha oli kahtena vähän erikokoisena palana pakkauksessa), pinnalle suolaa ja pippuria, hieman pankomuruja, persiljasilppua ja voikuutiot, sekä omana lisäyksenä kaprikset, ajattelin, että niiden kirpeys sopisi tähän ruokaan. Lorautin kalojen ympärille hieman vermuttia ja valkoviiniä. 

Kun tomaatit olivat olleet uunissa 10 minuuttia, nostin kalavuoankin uuniin. Paistoin niitä yhdessä vielä noin 20 minuuttia. Kalapalat olivat niin pieniä ja ohuita, että tässä ajassa ne kypsyivät juuri sopivasti ja viinistä ja voista muotoutui hyvänmakuinen kastike. Tomaatti olisi voinut paahtua hieman kauemmin, mutta oli se hyvää näinkin. En nyt sitten tiedä miksi kalaruoka oli nimetty fish à la minuteksi, sillä sen valmistaminen vei kyllä ainakin puoli tuntia, vaikkei sekään kyllä mikään pitkä aika ole. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen etappi, joka oli tyypiltään hilly, eli mäkinen muttei ihan vuorinen. Jännää oli taas, Kaden Groves, jolle tämä oli ensimmäinen Tourinsa ja roolina apuajaja. Hienoa! Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Huomenna sitten ajetaan seremoniallinen päätösetappi illansuussa Pariisissa ja Tadej Pogacar astuu voittajana palkintopallille, mikäli siis ajaa senkin etapin maaliin. 

Coq Au Vin Rosé

CampaSimpukassa on tätä päivää ennen kaksi kukkoa viinissä-postausta. Ensimmäisen tein jo blogin ensimmäisenä kesänä ja toisen 11 vuotta sitten. Ensimmäisellä kerralla tein ruoan punaviiniin ja toisella kerralla valkoviiniin, eikä kummallakaan kerralla padassa ollut kukkoa. Niinpä nyt olikin sitten luonnollinen jatkumo näin vuosikymmen myöhemmin käyttää roseviiniä, eikä vieläkään kukkoa ollut padassa. Otin vinkkejä ruokaan täältä, mutta tein aikalailla kuten itse tahdoin. Tällä kertaa minulla oli broilerin sisäfileitä, ei nahkaa eikä luuta. 

Coq Au Vin Rosé – roseviinibroileria

• 3 viipaletta pekonia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 porkkana
• 5 uudensadon hoikkaa sipulia varsineen
• 4 kynttä valkosipulia
• 6 ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 8 broilerin sisäfilettä
• suolaaa ja pippuria
• 2 rkl konjakkia
• 3 dl kuivaa roséviiniä
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• iso nippu tuoretta timjamia

Aloitin leikkaamalla pekonin pieniin suikaleisiin, kuorin porkkanan ja viipaloin sen pieniin paloihin. Kuorin sipuleitten ja valkosipuleitten uloimmat kuoret ja leikkelin sipulit paloihin, mutta valkosipulinkynnet jätin kokonaisiksi. Leikkasin sienet puoliksi. 

Pintamaustoin broilerinfileet suolalla ja pippurilla. Kuumensin paistinpannua ja laitoin pekonipalat paistumaan. Hetken päästä lisäsin pannulle hieman öljyä ja voita ja lisäsin mukaan sipulit, valkosipulit, porkkanat ja sienet. Sekoittelin ja annoin kaikkien ainesten paistua noin 10 minuuttia. 

Kumosin ainekset pannulta lautaselle ja lisäsin pannulle hieman öljyä ja paistoin broileripalojen pintoja molemmilta puolilta muutaman minuuttia. Kaadoin pannulle konjakin ja kun se oli hieman kiehunut kokoon, lisäsin viinin ja kasvisfondin. Palautin kasvis-pekoniseoksen pannulle ja sekoittelin taas. Lisäsin vielä hieman vettä, niin että ainekset olivat sopivasti melkein nesteen peitossa. Nostin pinnalle nipun timjamia ja laitoin pannun ylle kannen. 

Annoin ruoan kypsyä melko miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia ja otin sitten kannen pois. Maistelin lientä ja lisäsin vielä suolaa ja pippuria. Lisäsin hieman vauhtia pannun alle ja annoin liemen vielä hieman kiehua pois. 

Sivukkeena oli persiljaperunoita. Keitin muutaman uudensadon siiklejä ja kun ne olivat kypsiä, annoin niiden kuivahtaa kattilassa hetkisen. Sekoitin perunoihin suolaa, pippuria ja nokareen voita ja paljon tuoretta persiljaa. 

Söimme noin puolet pannullisesta ja huomiselle jäi vielä hyvä annos kahdelle, keitän huomenna riisiä sivukkeeksi. 

Tour de Francen 18. etappi oli oikea vuorietappi Alpeilla. Siitä oli koko matkan mittainen lähetys ja katsoimme sitä alusta asti. Oli muuten hassu tunne, kun aamulla tarkistin tilastoista miten Nairo Quintana on pärjännyt, sillä häntä ei paljon kuvissa näkynyt. Ihmettelin sitä eilen myös Antille. No, ei kovinkaan hyvin, tai toisaalta ei mitenkään huonostikaan siihen nähden, ettei hän ole mukana koko kisassa! Se oli toukokuussa, kun hän oli mukana Giro d'Italiassa! 

Tänään nopein oli Ben O'Connor ja Tadej Pogacar jätti lopussa Jonas Vingegaardia vielä vähän lisää, se on ollut trendi nyt, Jonas ei vaan pysty vastaamaan. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Sovellusten sovellus – bouillabaisse

Tämän päivän ruokana meillä oli niin ranskalainen kalakeitto kuin pystyin aikaansaamaan. Olen lukenut monesta paikkaa, että bouillabaissea on niin monenlaista kuin keittäjääkin ja se sopii minulle. Kävimme aamulla ennen matkan jatkamista kolmessa ruokakaupassa ja siellä vielä ajattelin, että tekisin jotain muuta kuin keittoa, mutta kun olimme perillä Ölandin saarella, satoi vettä sen verran runsaasti, että koko ruoanlaitto siirtyi sisälle. 

Sateella keittoruoka on kätevä tehtäväksi yhdellä kattilalla kaasuliedellä. Minulla oli vain osa niistä aineksista, joita yleensä bouillabaisseen liitetään, mutta kuitenkin niin montaa, ettei keittoa tarvinnut alkaa uudelleen nimetä. Yritin tehdä niin vähän keittoa, että se menisi hyvin yhdellä aterialla ja se tarkoittaa, että aineksia ei todellakaan kulunut paljon. 

Mobilebouillabaisse kahdelle

• 1 rapeavartinen keväsipuli silputtuna
• 3 pientä valkosipulikynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä perunaa suikaleiksi leikattuna
• puolikas porkkanaa suikaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia suikaleiksi leikattuna
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa suikaleiksi leikattuna
• 0,75 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 dl vettä
• 150 g pakastettua lohta kuutioiksi leikattuna
• noin 50 g pakastekatkarapuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Mobileaioli

• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 4 rkl majoneesia tuubista

Otin jo aamupäivällä kauppareissun jälkeen kaksi annospalaa lohta (neljän pakkaus, eka kertaa tällä reissulla ostimme lohta) sulamaan jääkaappiin. Kun olimme asettuneet leirille, aloitin heti ruoanlaiton, sillä kello oli jo melko paljon, päivälle tuli mittaa yllättävän paljon. Sitä paitsi olemme jo Ruotsissa, joten syöminen kuuden maissa ei ole liian aikaisin, muttei hirveän myöhäkään.

Silppusin sipulin, leikkasin kesäkurpitsan, porkkanan puolikkaan, perunat ja tomaatit suikaleiksi. Otin katkaravut ja herneet pakastimesta odottamaan. Leikkasin lohen kuutioiksi ja viipaloin valkosipulin ja yhden kynnen raastoin aiolia varten. En ajatellutkaan tehdä itse majoneesia, vaan otin sitä jääkaapissa olevasta tuubista ja sekoitin siihen valkosipuliraasteen. Aiolin tapainen keiton koriste odotti pikkukupissa aterian valmistumista. 

Kuumensin kattilaa kaasuliekillä ja lisäsin sinne lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumaa, kaadoin kattilaan hieman sulaneet herneet, kesäkurpitsasuikaleet, perunasuikaleet, porkkanasuikaleet, sipulit ja valkosipulin ja kypsentelin niitä viitisen minuuttia. Sitten lisäsin kattilaan tomaattisuikaleet ja viinin ja annoin viinin kiehua lähes kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvinfondin ja vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kun keittopohja oli kypsynyt noin kymmenen minuuttia, lisäsin vielä lohikuutiot ja katkaravut. Sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin keiton hautua vielä viitisen minuuttia pienellä liekillä. Maistelin ja huomioin, että liemessä oli jo erinomainen maku, hieman pippuria vielä, liekki pois kattilan alta, kansi päälle ja odottelua vielä viitisen minuuttia. 

Annoksiin kauhoin kuppeihin kaikkia keiton sattumia, kunnolla lientä ja lusikoin päälle pika-aiolia ja ripottelin pinnalle vielä persiljaa. Olipa todella hyvä keitto, tosin sen syömisestä tuli  niin kuuma, että piti avata autosta ovi. Onneksi oli jo lakannut satamasta. 

Tour de Francen 11. etappi aloitti toisen jakson Toulousesta alkanut ja sinne päättynyt 156 km mittainen reitti. Katsoimme etappia ruoanteon ja -syömisen aikana tallenteelta, nyt ei tarvitse enää gigoja säästellä, kun ollaan Pohjolassa. Nopein oli Jonas Abrahamsen ja keltapaidassa jatkaa Ben Healy, toisena puolen minuutin päässä on Tadej Pogacar.

Piemontelainen perunasalaatti – eikä tämä ole fuskausta

Tämän päivän ranskalaisen ruokahaasteen ruokana meillä oli  Pardon your French-blogin piemontelainen perunasalaatti, hieman varioiden tietysti. Olen käyttänyt tämän hienon blogin ohjeita monta kertaa ja kun Audrey sanoo, että tämä on Italiaan vivahtavasta nimestään huolimatta ranskalainen ruoka, niin minähän uskon ja levitän tietoa eteenpäin ihan mielissäni. Sitä miksi ruokaa sanotaan piemontelaiseksi, en nyt tullut tietämään, sillä aikaa on kuitenkin rajallisesti näin reissussakin. Ehkä otan asiasta selkoa myöhemmin. 

Aineksien suhteen piti hieman soveltaa, sillä olin aamulla ennen kaupassa käyntiä lukenut useita perunasalaattiohjeita ja sekoitin ne muistissani. Nyt minulla on CampaKeittiössä karkeaa sinappia, jota ei sitten tarvittukaan tämän päivän ruoassa ja unohdin ostaa kreikkalaista jogurttia, mutta niillä mentiin, mitä oli varastoisssa. Onneksi ei ollut kaupassa tilliä, sillä se olisi tullut siihen toiseen salaattiin, jota en aikonutkaan tehdä. 

Piemontelainen perunasalaatti

• 8 pienehköä perunaa
• vettä perunoiden keittämiseen
• 2 kevätsipulia
• 10 cocktailkurkkua
• 1 tl pieniä kapriksia (ei niitä varrellisia isompia)
• 3 ohutta viipaletta alankohollantilaista kinkkua
• 1 tummanpunainen tomaatti
• 1 keltainen tomaatti
• tikkuaskin kokoinen pala Comte-juustoa 
• (2 kananmunaa keittettynä ja paloiksi leikattuna, jätin tällä kertaa pois)
• (2 rkl kreikkalaista jogurttia, ei ollut, joten ei käytetty)
•  2 rkl majoneesia
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl cocktailkurkkujen lientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Alkuperäisen ohjeen näkee siis täältä, minä tein vähän eritavalla, koska voin ja osin oli pakkokin, kun en ollut muistanut kaikkia aineksia. 

Leikkasin perunat puolikkaiksi ja keitin ne kypsiksi. Antti kaatoi veden kattilasta ja jätti perunat vielä kannen alle hieman asettumaan. Muutaman minuutin kuluttua kumosin perunat leikkuulaudalle ja leikkasin ne vielä suupalakokoon ja jätin jäähtymään. 

Perunoiden kypsyessä leikkasin sipulit ja cocktailkurkut paloiksi, tomaatit lohkoiksi, kinkun suikaleiksi ja juuston pieniksi kuutioiksi. Siinä sitä oli geometriaa ja erilaisia muotoja yllin kyllin. 

Sekoitin salaattikulhossa kastikkeen valmiiksi, eli sinapin, kurkkuliemen, sitruunamehun, majoneesin, suolaa ja pippuria. Maistelin, lisäsin vielä pippuria ja sitruunamehua. Sekoitin kastikkeeseen jo odottamaan puolet kurkkupaloista.

Kun perunat olivat jäähtyneet, sekoitin ne kastikkeeseen, lisäsin mukaan tomaatit, kinkkusuikaleet,  juustot, loput kurkkupalat ja maustoin lisää suolalla ja pippurilla. Kun kaikki oli sekoitettu mukaan, ripottelin päälle vielä paljon tuoretta persiljaa, joka on ehdoton suosikkiyrttini tällä erää. Se käy kaikkeen, varmaan jogurttiinkin, ehkä kokeilen aamulla. 

Tour de Francen seitsemäs etappi ajettiin Bretagnessa, suosikkimaisemissamme. Kun sain ruoanlaiton ohessa lähetyksen näkymään tietokoneelta, oli maaliin matkaa enää 2 km. Laitoimme heti sormet korviin ja sanoimme päläpälä ja peruutin lähetystä noin 90 km kohdalle, emmekä saaneet liian aikaisin tietää kuka voitti. 

Valmistelin ruoan ja söimme ja noin puoli tuntia sen jälkeen viivästetty etappi saatiin loppuun. Ja kuinkas kävikään, senhän voitti Tadej Pogacar, ei hän malttanut olla voittamatta ja niin hän taas sai keltapaidan omakseen. Sanokaa minun sanoneen, tämä malttamattomuus voi vielä koitua joskus Tadejn tappioksi.  Mutta minulle siis kelpaa, että suosikkini voittaa ja siirtyi taas johtamaan kisaa. 

Jos tämä ei lopu niin se saa jatkua – ranskalainen tonnikala-riisisalaatti Tour de Francen aloituspäivänä

Niin se on taas tullut aika sukeltaa ranskalaisen keittiön pariin, kun Tour de France alkoi tänään ei kovinkaan kaukana, Lillen ympäristössä. Emme olekaan koskaan olleet ulkomailla reissulla niin, että olisi ollut kahden suuren ympäriajon ruokahaastetta saman matkan aikana, mutta nytpä sekin tulee kokeiltua. 

Tein meille päivälliseksi tänään tonnikala-riisisalaattia, jonka ohjeen otin blogista nimeltä Pardon Your French, jonka antia olen aikaisemminkin hyödyntänyt usein. Meillä oli kaikkia aineksia, tai ainakin melkein, joten tämä on myös erittäin hyvin matkakokkaamiseen soveltuva ruoka. Pienensin joitakin ainemääriä sopimaan kahden hengen annokseksi. 

Tonnikala-riisisalaatti ranskalaiseen tapaan

• 1 dl kuivaa riisiä (meillä on mukana vain sushiriisiä, mutta sekin toimi ihan hyvin) + vettä riisin keittämiseen
• 2 kananmunaa + vettä keittämiseen
• 1 kevätsipuli 
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 1 vihreä tomaatti
• noin 10 oliivia
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä (tonnikalaa 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl tonnikalapurkin öljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Keitin riisin malliston pienimmässä riisinkeittimessä ja lusikoin sen salaattikulhoon jäähtymään. Keitin kananmunat ja jätin ne odottamaan kylmään veteen. Silppusin sipulin ja leikkasin tomaatin ja paprikan kuutioiksi. Otin esille oliivit, maissin ja tonnikalan. 

Sekoitin kupissa kastikkeen, johon tuli sinappia, tonnikalan öljyä ja punaviinietikkaa, maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kumosin nesteen pois maissista. Ei sitä paljon olekaan näissä säilykepurkeissa, maissi on ihanan ilmavaa ja makeaa, paljon parempaa kuin pakastemaissi. Kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. 

Kun riisi oli jäähtynyt, sekoitin siihen sipulisilpun, tomaatti- ja paprikakuutiot, valutetun tonnikalan, oliivit ja kastikkeen. Sekoitin hyvin ja nostelin pinnalle vielä kananmunalohkot ja yrttejä. Pippuria vielä muutama kierros myllystä ja ruoka oli valmista. Se oli vain aavistuksen liian suuri annos meille kahdelle, vaikka olimme tehneet pitkän kävelyretken kaupungille. Mutta pinnistelimme ja söimme kaiken. Olisin voinut vähentää riisin määrää vielä vähän. 

Tour de Francessa on minulle tänä vuonna suosikkeja yllin kyllin. Ei tarvitse edes vielä päättää ketä kannustan. Tällä leirialueella kisaa voi seurata telkkarista ja niin teimmekin iltapäivällä. Selostuksesta emme ulos kuulleet paljon mitään, emmekä olisi ymmärtäneetkään, turkaleet puhuivat ranskaa. Mutta loppuhuipennuksen ajaksi siirsimme tuolit lähemmäs ja näimme mitä tapahtui. 

Massakirin voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja hän saa ensimmäisen keltapaidan ylleen huomenna toiselle etapille ja kenties pitempäänkin. Jotain siellä on ilmeisesti matkan varrella kolaroitu, sillä keskeyttäneitäkin on jo kaksi. Ehdimme katsoa kisaa vaihtelevissa määrin ja kokkailla ranskalaisittain ainakin joinakin päivinä näin matkamme viimeisinä päivinä. 

Ilon ja onnen 'Nduja-perunat

Voi hyvät hyssykät miten iloinen päivä tästä tulikaan! Olin jo melkein menettänyt mielenkiintoni tämän vuoden Giro d'Italiaan, sillä se näytti jo niin taputellulta. Oletettu lopputulos ei olisi ollut mitenkään huono, olisi saatu uusi nuori voittaja ja sen sellaista. Mutta tänään nähtiin jotain sellaista, mikä saa minut aina tykkäämään pyöräilystä lajina. Isaac del Torista piti tulla voittaja, olin sen asian kanssa ihan ok, kunhan Richard Carapaz ei voittaisi (olen näissä asioissa pitkävihainen). 

Emme olleet hoksanneet kisan toiseksi viimeisen etapin alkavan jo kello 10.30 ja lähdimme iltapäivän alussa rantakävelylle. Kävelimme itään päin ihanaa rantaa pitkin laskuveden ollessa melkein matalimmillaan. Leirille palatessamme viritin meille katsomoa tabletin kuukauden jäljellä olevilla mobiilidatan gigoilla näkyviin. Kun sain viimein nykerreltyä kuvan näkyviin,  ilmeni, että matkaa on jäljellä enää 27 km ja Simon Yates saattaa pian siirtyä virtuaaliseen johtoon. Äkkiä kädet korville ja katse jonnekin sivuun ja peruutusta tallennuksessa noin sadan kilometrin kulmille. Aloimme siitä sitten seurata miten tilanne oikein kehittyy. Yhteydet eivät ole täällä olleet kovin kummoiset, leirialueella ei ole toimivaa nettiä ilmeisesti edes ostettavana, joten olimme omien gigojen varassa. Eivätkä ne toimineet kovin hyvin. Piti vaihtaa puhelimelta tietokoneelle jaettavaan wifiin ja viimein saimme etapin katsomisen nilkutettua loppuun monien pysähdysten ja jumitusten jälkeen. 

Tässähän kävi sitten lopulta niin, että Simon Yates karkasi Isaac del Torolta ja Richard Carapazilta ja sai hatkassa olleelta joukkuekaveriltaan Wout van Aertilta sopivassa kohden vetoapua niin, että hän nousi kokonaiskilpailun johtoon usean minuutin erolla ja voi huomenna ajella iloisesti maaliin kenenkään häntä uhkaamatta. Hän johtaa Isaac del Toroa 3.56 minuutilla. Richard Carapaz jää kolmanneksi. Suurissa ympäriajoissa ei viimeisellä etapilla haasteta enää sitä, joka on johdossa toiseksi viimeisen etapin maalissa. Eri asia on sitten se, jos viimeinen etappi on aika-ajo, eikä seremoniallinen. Minä en tykkää aika-ajoista viimeisinä etappeina, enkä käsitä miten niitä yhä on, vaikka olen asiasta valittanut jo kohta 15 vuotta. 

Päivän italialaisehkoksi ruoaksi tein meille 'Nduja-perunoita. En nyt tiedä onko sellaista ruokaa varsinaisesti olemassa, mutta tein silti. 'Nduja-purkista tulee riittämään vielä pitkään. Otan joka kerralla puhtaalla lusikalla max 2 tl, joten ihan pian se ei lopu.

'Nduja-perunat kahdelle

• 4 keskikokoista Noirmoutierin perunaa
• 2 rkl voita
• 1,5 tl 'Ndujaa
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä (basilika, persilja, rosmariini ja timjami)

Keitin ensin perunat kypsiksi ja kun ne olivat jäähtyneet hieman, leikkasin ne kuutioiksi. Kuumensin samassa kattilassa (tiskin säästämiseksi) voita ja 'Ndujaa. Kun ne olivat sulaneet, lisäsin perunalohkot kattilaan ja paistelin niitä samaan aikaan, kun tappelin nettiyhteyksien kanssa. Kun perunat olivat saanet kivan paistopinnan voi-'Nduja- seoksesta, maustoin perunat vielä suolalla, pippurilla ja tuoreilla yrteillä. Söimme nämä erinomaiset perunat valmiiden kalaleikkeiden ja tartar-kastikkeen kanssa. 

Huomenna on sitten se seremoniallinen Roomasta alkava ja sinne päättyvä etappi, johon odotetaan massakiriä. Minulle on ihan se ja sama kuka sen voittaa, sillä Yatesin äiteen poika voittaa koko kisan! Ihan varmasti kaksoisveli Adamkin on iloinen, vaikka ajaakin eri tallissa. Minulla on vielä mielessä pari vaihtoehtoa huomisen Italia-kokkauksella, riippuu ihan fiiliksistä kumman niistä toteutan. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tänään söimme eilisen ruoan, tosin vasta tänään valmistettuna. Eilen kokkausintoni oli pakkasella, mutta tänään taas kunnolla plussalla. Otin ohjeen BBC:n sivuilta ja soveltelin mieleni mukaan. 

Kana-riisipannu kahdelle vähistä aineista

• 2 ohutta kanafilettä, 75 g kpl
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 10 todella ohutta viipaletta leikkelechorizoa (jäi eiliseltä tapastelulta)
• 1 pieni punasipuli
• 1/4 punaista paprikaa
• 1/4 keltaista paprikaa
• 1/5 pienehköä kesäkurpitsaa
• 0,5 dl riisiä (ei ollut enempää!) 
• 1 dl punaviiniä
• 2 dl vettä
• tuoretta persiljaa, ruukun loput (tällä leirillä on komposti, saa vietyä ruukun jämät sinne ja maailma pelastuu)
• 2 rkl sitruunamehua (ois ollut kiva, mutten älynnyt)

Jätin jonkun verran lähdeohjeessa olleista mausteista, menin melko basic levelillä. Ja valmistustapakin oli yhden pannun menetelmällä tiskinsäästösyistä. 

Aloitin leikkaamalla paprikapalat suikaleiksi ja muut osat pakkasin jääkaappirasiaan. Kuorin sipulin ja silppusin sen. Kesäkurren leikkasin myös suikaleiksi ja erottelin leikkelerasiasta ohut chorizoviipaleet, ne olivat kuin ohutta salamia, ei sellaista kovaa ikimakkaraa. Kanapalat leikkasin suikaleiksi ja ripottelin niille suolaa, pippuria ja pimentonia. 

Kuumensin pannua ja sillä pari rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin muutaman minuutin kanapaloja ja sitten lisäsin pannulle sipulit, paprikat ja kesäkurpitsat. Paistelin kaikkia jokusen minuutin. Ripottelin pannulle mukaan riisipussin loput, sitä oli todella vähän, mutta päätin että saapa riittää. Lisäsin mukaan punaviinin ja vettä sekä ohuet chorizoviipaleet ja laitoin liekin pannun alla pienelle, kannen päälle. Riisin kypsyminen otti noin 20 minuuttia, vettä piti vielä hieman lisätä ja ripotin lisää pippuria ja pimentonia. Suolaa en lisännyt, sillä chorizossa on suolaa paljon. 

Kun riisi oli kypsää ja vesi-viiniseos oli imeytynyt aineksiin, olikin ruoka valmista. Ripottelin vielä persiljaa päälle ja söimme koko komeuden aamuisen leivän loppujen kanssa. Vaikka näytti, että pannussa riisinjyvä etsii kaveriaan, sitä oli lopulta oikein sopivasti. Jaksoimme syödä kaiken, muttei tullut ähky. 

La Vueltassa oli etappi, jota ehdimme katsomaan vasta aika lopussa ruoanteon sivussa. Netti toimii hyvin ja saatoimme katsoa lähetystä oikein hyvin. Voittajaksi nousi kyseisen Espanjan seudun oma poika, Urko Berrade. Hänen vanhempansa olivat maalin jälkeen halaamassa poikaansa, että katsokaa nyt, meidän poika se voitti! Hauskaa! Kokonaiskilpailun kärki se vaan kyttäilee toisiaan edelleen, Ben O'Connor on ensimmäisenä ja viisi sekuntia perässä Primoz Roglic. 

Ranskalainen linssisalaatti

Eilen jo osuin hakujen kautta aiemmilta vuosilta tuttuun Pardon Your French-blogiin, tällä kertaa päivällisen savulohen kumppaniksi valikoitui linssisalaatti. Minulla ei ollut nyt puy-linssejä (ehkei ole koskaan ollutkaan), käytin niitä mitä sattui olemaan. Pienensin ohjetta niin, että siitä riitti kolmelle oikein hyvin. 

Ranskalainen linssisalaatti kurkulla ja tomaatilla

• 1 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä linssien keittämiseen + ripaus suolaa keittoveteen
• 1 suuri tummanpunainen tomaatti (viimeinen campareissulta kotiin asti säilyneistä)
• 10 cm pätkä kurkkua
• pieni nippu ruohosipulia
• pikkuisen tuoretta persiljaa
• enemmän tuoretta basilikaa
• ripaus suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 pieni uuden sadon punasipuli
• 1 tl dijonsinappia
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl limemehua (sitruunaa ei ollutkaan taloudessa, tai olisi ollut CampAdriassa, mutten muistanut)
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä salaatinkastikkeen sekoittamalla ohuiksi viipaleiksi leikatun sipulin muihin kastikkeen aineksiin pienessä purkissa, jonka laitoin jääkaappiin asettumaan. Ohjeen mukaan tämä leikkaisi sipulin terävyyttä, mutta uudensadon sipulissa sitä ei juuri ole muutenkaan. 

Huuhtelin linssit tiheässä lävikössä kylmällä vedellä ja keitin ne suolatussa vedessä, kunnes ne olivat kypsiä, mutta niissä oli vielä puruvastusta, noin 12 minuuttia. Ei ole tarkoitus keittää niitä mössöksi. Huuhtelin linssit ja jätin ne jäähtymään lautaselle. Leikkasin tomaatin kuutioiksi ja kurkun ensin viipaleiksi ja sitten puolikuiksi. Silppusin yrtit, mutten kovin pieniksi. Muutaman veitsenpainalluksen verran vain. 

Sekoitin kypsät, jäähtyneet linssit tomaattikuutioiden, kurkkukuiden ja yrttien kanssa sekaisin. Sekoittelin. Kastikeen kaadoin pikkukulhoon erikseen otettavaksi lautaselle. Oli oikein sopiva sivuke savukalalle. 

Tour de Francessa oli jälleen tasamaan etappi, joka olisi voinut olla Mark Cavendishin toinen mahdollisuus ennätyksen rikkomiseen, mutta sehän hoitui jo eilen. Katsoimme eilisen lähetyksen lopulta studio-osuutta, jossa puitin Markin saavutusta monelta kantilta ja näimme hänen haastattelunsa. Se tosin keskeytyi monta kertaa, kun kilpakumppaneita saapui onnittelemaan häntä halauksin ja olkaa taputuksin. Mark Cavendish jos joku ansaitsi tuon voiton. 

Tänään etappi ajettiin Maconista Dijoniin, meillekin tutuilla seuduilla. Meillä oli alkuillasta kulturelli piipahdun naapurikuntaan, joten katsoimme kotiinpalattuamme tallenteelta viimeiset 65 km ja Dylan Groenewegen voitti massakirin. Tänään Mark Cavendishillä ei ollut mahdollisuuksia voittoon. Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa.