6 raviolia

Edit: kaupallinen yhteistyö, Decola

Jyväskylässä on hieno keittiötavaraliike, Decola, josta keksisin aina jotain ostettavaa. Kävin siellä muutama viikko sitten ja sain ilmaistua, että kauppias ja minä seuraamme toisiamme Instagramissa. Siitä aloimmekin jutella kaikenlaista. Liike on nyt muutaman vuoden ikäinen ja varsinaista kauppaa täydentää verkkokauppa. Sain ehdotuksen ottaa vastaan jonkun pienen tuotteen ja korvaukseksi mainita postauksessa liike ja sehän minulle sopi, olen kyllä maininnut kaupan ihan ilman mitään tuotettakin. Kun kerroin, että meillä on alkamassa Italia-haaste, sain sitä silmällä pitäen mielenkiintoisen näköisen Dexam-merkkisen raviolimuotin. Samalla vekottimella voi tehdä myös puolalaisia pierogeja ja ylipäätään erilaisia täytettyjä taikinanyyttejä. 

Vilkaisin CampaSimpukan arkistoja ja edellisen kerran pastataikinaa meillä on väsätty yli kolme vuotta sitten, kun kokeilin cavatellien valmistamista. Raviolien tekemisestä on sitten jo niinkin kauan kuin viisi vuotta! Totesin jo aikoja sitten, että pastataikinaa ja tuorepastaa pitäisi tehdä usein, tai ainakin hieman useammin ja ylipäätään silloin, kun ei varsinaisesti ole tarkoitus syödä pastaa. Sitä voisi tehdä varastoon tai ainakin hyvällä ajalla. Usein käy niin, että kun homma alkaa sujua, loppuu aika tai taikina tai molemmat. Niin kävi nytkin. Saimme kyllä tällä kertaa syödäksemme, kahtakin pastaruokaa itse asiassa.

Kolmen kananmunan pastataikina

• 3 kananmunaa
• 300 g pastantekemiseen tarkoitettua vehnäjauhoa
• ripaus suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä

Mittaa jauhot kulhoon ja riko kananmunat jauhojen päälle, ripauta mukaan suolaa ja lorauta hieman oliiviöljyä. Työstä taikinaa käsin niin kauan, että siitä muodostuu kiinteä, joustava pallo. Siinä menee noin 10-15 minuuttia ja se kannattaa tosiaan hommaan käyttää, että jauhojen gluteeni aktivoituu. Kun taikina tuntuu sopivan joustavalta ja sen pinta on kiiltävä ja sileä, kääri pallo kelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin. Tämäkin on välttämätöntä, sillä levon aikana gluteenit edelleen innostuvat ja taikinasta tulee helposti käsiteltävää. Jos on tullakseen.

Ricotta-pecorinotäyte

• ricottaa
• pecorinoa
• sitruunankuorta
• muskottipähkinää
• pippuria
• 1 kananmuna raviolilevyjen kiinnittämiseen

Täytteen määriä on vaikea sanoa, sillä se riippuu siitä minkäkokoisia ravioleja teet, tai kuinka paljon niitä jaksat nykertää. Minä tein täytettä noin 2 dl, mikä oli lopultakin ihan liikaa sattuneesta syystä. Mutta täytettä on nopea tehdä lisää, jos se meinaa loppua kesken. 

Kun on aika tehdä raviolit, viritä pastakone pöydän tai työtason laitaan kiinni, meillä ei ole keittiössä muuta mahdollista paikkaa kuin ruokapöydän reuna. Pöydän kansi on lasia, joten laitan pastakoneen leivinlaudalle ja koneen kiinni sekä lautaan, että pöytään. Jauhota pastakonetta niin, ettei taikina tule tarttumaan siihen kiinni. 

Ota taikinasta noin neljännes ja taputtele pala ensin jauhoisin käsin litteäksi pitkulaiseksi kiekoksi. Rullaa sitten taikinaa pastakoneen rullien läpi suurimmalla leveydellä. Taita levy kaksinkerroin ja rullaa uudelleen. Pienennä väliä vähitellen, jolloin levystä tulee kerta kerralta ohuempi. Mutta älä liioittele, liian ohut se ei saa olla, ettei taikina repeä ravioleja tehdessä. 

Levitä taikinalevy muotin alumiiniosan päälle, paina muovisella syvennysosalla taikinaan täytettä varten koloset. Lusikoi koloihin pienet lusikalliset täytettä, sivele reunat kananmunalla. Aseta toinen taikinalevy muotin päälle ja kaulitse päällimmäinen  kerros kiinni alempaan. Alumiinisen muotin sahalaidat leikkaavat taikinan siististi yksittäisen raviolin muotoon. Irrottele ylimääräiset reunapalat ja pullauta valmiit raviolit varovasti kevyesti jauhotetulle tarjottimelle odottamaan. Sain aikaan oikein sievän kuusikon tasamuotoisia ravioleja. Olin ihan todella tyytyväinen ja laitoin heti kuvan ravioleista siskontytölleni. 

No, siihen se ilo sitten loppuikin. Se ei johtunut ollenkaan raviolimuotista, se oli oikein kätevä ja helppokäyttöinen. Minä vain rullasin seuraavat taikinapalat liian ohuiksi levyiksi, eivätkä ne pysyneet ehjinä muotissa. Tein niistä sitten tagliatellea ja tyydyin kuuteen kauniiseen ravioliin. Onneksi ei ollut kyseessä päivälliskutsut eikä Master Chef, siinä on nähty surkuhupaisia yhden raviolin annoksia, minä sain sentään aikaan kuusi kappaletta! Taikinasta tulisi varmasti ainakin 60 raviolia, jos olisi taitavampi taikinan kanssa. Nyt hyötysuhde jäi hieman alhaiseksi.

Ruskistettu voikastike ravioleille

• iso nokare voita
• oksa rosmariinia
• pippuria
• sitruunankuorta
• annoksen päälle pikkuisen sitruunamehua, timjamia ja raastettua parmesaania

Sulata voi kasarissa ja lisää sinne rosmariini ja sitruunankuorta. Anna voin kuumentua rauhassa ja hieman ruskistua. Samalla kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi ja suolaa vesi runsaalla kädellä. 

Kun voi alkaa olla hieman ruskettunutta, keitä raviolit. Ne kypsyvät noin 3-5 minuutissa riippuen pastankuoren paksuudesta. Nostele kypsät raviolit lautaselle ja lusikoi päälle ruskistettua voita. Viimeistele annos sitruunamehulla, timjamilla ja parmesaanilla. 

Vaikkei tästä nyt aivan täyttä ateriaa tullutkaan pastataikinan kanssa mokailtuani, onnistuivat raviolit aivan mainiosti. Rakenne oli täydellinen, pasta sopivan kypsää, täyte maukasta ja voikastike kaunisti annoksen mitä parhaiten. 

Kiitos Decolalle raviolimuotista, voin lämpimästi suositella niin muottia kuin liikettäkin, pistäytykää ostoksilla, kun satutte Jyväskylään. Decola löytyy Torikeskuksen toisesta kerroksesta Kauppakadulta. EDIT: Nykyään Decola sijaitsee Torikeskuksen ensimmäisessä kerroksessa, Coffean vieressä.

Giro d'Italian 11. etappi siirtää kisan seuraavalle tasolle. Alun tasaisemmat etapit, kaksi kolmesta lepopäivästä ja henkilökohtainen aika-ajo ovat takana ja edessä on runsaasti nousuja ja laskuja sisältävä 161 kilometrin etappi Firenzestä Bagno di Romangaan. Tom Dumoulin lähtee matkaan hieman alle kahden ja puolen minuutin etumatkan turvin, mutta Nairo Quintana ei varmasti anna periksi, vaan tähtäimessä on pinkin palautus kolumbialaisen päälle. Iltavuoron jälkeen pääsen minäkin näkemään, miten se onnistuu.

EDIT: 11. etapin pitkään kestäneen hatkan oli käydä hullusti, se ajattiin kiinni aivan viimeisillä sadoilla metreillä, mutta Omar Fraile onnistui sinnittelemään itsensä voittoon. Hän kyllä näytti melkoisen hämmästyneeltä, kun ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Virolainen Tanel Kangert oli muuten neljäs. Kokonaiskilpailussa kärki pysyi ennallaan, Tom Dumoulin johtaa ja Nairo Quintana on toisena 2 minuuttia 23 sekuntia perässä.

Cavatellit - pastantekoa kotioloissa

Jollei mistään muusta kevään tuloa älyäisi niin siitä, että pyöräilyrintamalla alkaa tapahtua. Tämä on varsinainen starttiviikonloppu, jolloin ammattilaispyöräilyä voi seurata monessa pätkässä, mikäli Eurosport kuuluu kanavavalikoimaan. Eilen ajettiin meille tutuissa Toscanan maisemissa 186 km mittainen Strade Bianche. Katsoimme siitä tunnin mittaisen jälkilähetyksen tänään. Kisa päättyi kauniin Sienan keskusaukiolle ja viimeiset parikymmentä kilometriä kärjessä ajanut Cannondale-tallin Peter Sagan sai taipua Omega Pharma -  Quick-Stepin Michal Kwiatkowskin jättäessä hänet viimeiseen mäkeen kuin seisomaan. Italian maisemat näyttivät kauniin keväisiltä, ruoho jo vihersi, mutta lehtipuut olivat vielä paljaita. 

Tänään ajettiin myös Roma Maxima-ajo, jonka voitti Movistarin Alejandro Valverde. Siitäkin kilpailusta näimme tunnin mittaisen lähetyksen ja illalla katsomme vielä Paris-Nizza-kilpailun avausetapin, jonka myötä pääsemme taas nauttimaan Peter Selinin selostuksista. Nämä kevään ensimmäiset Euroopassa ajettavat kisat ovat siitä mukavia, että niissä pääsee taas tutuksi sen kanssa, kuka missäkin tallissa ajaa, millaisilla pyörillä ja uudet spandexkuositkin esitellään. 

Tästä alkaen melkein joka viikonloppu on joku merkittävä kisa tiedossa ja noin viikon mittaisia etappikilpailujakin on useita ennen toukokuussa alkavaa Giro d'Italiaa. Niiden myötä ruuvaamme keittiötämme taas Italian, Ranskan ja Espanjan suuntiin. Tänään aloitimme pastalla, jolla tulee olemaan tämän vuotisen Giro-haasteemme pääosa. Olen tehnyt edellisinä kolmena kertanakin pastoja useita kertoja, mutta tänä vuonna aiomme päästä hiilihydraattitaivaaseen oikein kunnolla. 

Hankin äskettäin uuden pastavempeleen, joka pääsi koekäyttöön tänään. Osuin jokunen aika sitten erääseen amerikkalaiseen blogiin, jossa oli tehty cavatelli-pastaa ja hurmaannuin täysin blogaanin omistamaan cavatelli-koneeseen. Ennen kuin ehdin sanoa durumvehnä, olin jo tilannut oman cavatelli-koneeni Saksan Amazonilta, sillä sieltä sellainen suostuttiin toimittamaan tänne kauas Pohjolaan. Tällä viikolla koneeni saapui, olen ihaillut sitä päivittäin ja lukenut käyttöohjetta, joka on muutaman rivin mittainen ja sisältää yhden kuvan, teksti on huomaavaisesti italiaa. Onneksi Youtube auttoi, muutaman pätkän katsomalla pääsin kärryille, miten laitetta käytetään.

4 hengen pasta-annos

• 300 g karkeaa pastajauhoa
• 4 pientä kananmunaa (3 jos ovat isompia)
• 1 tl suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä

Sekoitin ainekset kulhossa ja työstin niistä kiinteän, joustavan taikinapallon. Aluksi se tuntui epätoivoiselta hommalta, kun jauhoa vaikutti olevan kananmunaan nähden aivan liikaa, mutta noin 10 minuutissa taikina antautui ja sen saattoi kääriä muovikelmuun ja laittaa jääkaappiin tekeytymään siksi aikaa, että aloitin pastakastikkeen teon.

Kun oli aika valmistaa cavatellit, nostin vanerisen leivinlaudan työtasolle. Cavatelli-laite ei tartu vaneriin, mutta keittiön työtasoon se imeytyy kiinni kuin kaurapuuro laattalattiaan. Jauhotin leivinlaudan ja otin taikinapallon jääkaapista. Työstin palloa hieman puskemalla sitä kämmenellä pöydän pintaa pitkin saadakseni taikinan sitkon kunnolla vauhtiin. Muotoilin siitä mahdollisimman tasapyöreän pallon ja litistin sitä jauhoisella pöydällä. Cavatelleja varten taikinaa ei ajeta tavallisen pastakoneen läpi, vaan taikinapallo kaulitaan alle sentin paksuiseksi pyöreäksi levyksi. On tärkeää, ettei levy takerru pöytään, joten riittävä jauhotus on tarpeen. Leikkasin taikinalevyn spiraalinomaisesti pitkäksi pötköksi alkaen ulkoreunasta. Otin pizzaleikkurin ja aloitin leikata taikinan ulkoreunaa pitkin vähän leveämpää suikaletta, kuin levy oli paksu. Käänsin kämmenellä levyä ja siirsin leikattua suikaletta pienenevän pyörylän taakse odottamaan. Leikkasin koko taikinakiekon yhdeksi pitkäksi pötköksi.

Seuraavaksi otin cavatelli-koneen ja kiinnitin sen pöytätasoon. Olisi pitänyt jauhottaa konetta samaan tapaan kuin tavallista pastakonetta, mutten muistanut. Syötin ensin pastasuikaletta väärästä päästä, eikä kone huolinut sitä. Toiselta reunalta se sitten onnistuikin ja reipasta vauhtia veivaten sain kivoja pastanökeröitä aikaan, jotka putoilivat koneen alta leivinlaudalle. Osa ei pyörähtänyt nätille rullalle, mutta suurin osa kuitenkin. Arvelin, ettei se vaikuta makuun. Levittelin kaikki cavatellit leivinlaudalle kuivahtamaan.

Kone toimi oikein hyvin, en oikein vielä hoksannut, miten saisin kaikki palaset pyörähtämään rullalle. Keitin cavatellit runsaassa reilusti suolatussa vedessä, ne kypsyivät noin kuudessa minuutissa ja nousivat veden pinnalle. Jos pastat keittäisi samantien, ilman pientä kuivatusta, ne varmasti kypsyisivät vielä nopeammin. Nyt ne eivät avautuneet rullaltaan, joten lyhyt, noin tunnin mittainen kuivatus oli paikallaan. Söimme pastan poronjauhelihasta tehdyn kastikkeen kanssa, päälle runsaasti raastettua parmesania ja tuoretta basilikaa.