Riisinkeitin aamiaishommissa – pannukakku

Näin joitakin aikoja sitten kuvia riisinkeittimellä tehdyistä aamiaispannukakuista ja ajatus jäi muhimaan. Tänä aamuna Zojirushi teki meille aamiaiselle pannukakun. Siis yhden, emmekä sitäkään jaksaneet kokonaan syödä. Otin ohjeen Modest Motley-blogista. 

Aamiaispannukakku riisinkeittimellä

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 kananmuna
• 2 dl maitoa
• 2 rkl sitruunamehua
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
• 1 dl pensasmustikoita
• 1 tl rypsiöljyä 

Voitelin riisinkeittimen keittokulhon öljyllä. Sekoitin ainekset tasaiseksi taikinaksi, viimeisenä mukaan mustikat nuolijalla käännellen. Kaavin taikinan riisinkeittimen öljyttyyn kulhoon ja laitoin keittimen päälle. Käytin tavallista valkoisen riisin kypsennysohjelmaa ja 40 minuutin kuluttua keitin luritteli iloisen päätössävelmänsä. Avasin kannen ja kokeilin pannukakun hailakanväristä pintaa, se oli jo joustavan pinkeä, mutta pistoksesta tikkuun tarttui hieman taikinaa vielä. Laitoin vielä viisi minuuttia lisää kypsennysaikaa ja sen jälkeen tikkuun ei tarttunut enää taikinaa. Pyöräytin keittimen omalla pyöreäpäisellä lastalla pannukakun reunoja myöten, pannukakku ei ollut kiinni kulhossa. Kumosin sen lautaselle, alapuoli oli kauniin paistuneen värinen ja tuoksui oli aivan oikea amerikkalaisen pannukakun tuoksu. Sirotin pinnalle tomusokeria, raastoin hieman sitruunankuorta ja ripottelin loput pensasmustikat päälle. 

Pannukakku oli kypsää sisältä, se olisi voinut olla aavistuksen makeampi, mutta vaahterasiirapilla siitäkin harmista päästiin. Kun syöjiä on useampi, tämä tapa valmistaa pannukakkua aamiaiselle on helppo, ei tarvitse käyttää paljon rasvaa ja käännellä pannukakkuja. Hauska tapa saada riisinkeittimellekin lisää töitä! Viime lokakuussa tein juustokakkua riisinkeittimellä, sekin oli hauska kokeilu. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään sen aihepiirin postauksia. 

Silmät syövät ja vatsa vetää

Päivällinen tarjoiltiin tänään CampaKeittiössä harvinaisen aikaisin, jo ennen kello kolmea iltapäivällä. Olin puuhaillut aamusta asti, jälkiruoka oli tekeillä jo seitsemältä. Se jännitti eniten, en ollut lainkaan varma, että onnistuisin. 

Nykeröin meille kahdelle sushia ja siihen lisäksi muutamia friteerattuja paloja ja makeaa munakasta. Vaikka tein kaikkea vain vähän, tein silti liikaa! Sushista en ala sen kummemmin kirjoitella ohjetta, en edes meinannut saada rullia pyörähtämään kunnolla, piti asetella palat taktisesti yhdelle kyljelleen, jotta repaleinen taitos ei näkynyt. Kalifornia-rullakin tuli vähän sinne päin, mutta sen sisälle tekemäni rapea friteerattu tiikerirapu oli kyllä hyvää. 

Tein myös tonkatsu-tyyliin ohuita broilerifileitä, ne onnistuivat hyvin. Niiden kaverina oli wasabimajoneesia. Sen ohjeen otin Risto Mikkolan Arjen Luxus-kirjasta. Tämä on niin pieni kurkkaus kirjaan, että sen pariin täytyy vielä palata uudelleen, vaikka kuittaankin sillä #suurikeittokirjahaaste-osuuden.

Jälkiruoka oli sitten päivän kummallisuus. Tein nimittäin japanilaisen juustokakun riisinkeittimessä. Etsin jo alkuviikosta japanilaisia jälkiruokia, muttei niitä kauheasti tuntunut löytyvän. Useimmat olivat jonkunlaisia vanukkaita. Mutta riisinkeittimessä valmistettu juustokakku kuulosti heti siltä, että tuotahan pitää kokeilla. Ohjeen otin täältä. 

Japanilainen juustokakku riisinkeittimessä

• 230 g tuorejuustoa (käytin 200 g  Philadelphiaa ja 30 g mascarponea)
• 2 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
• 80 g sokeria
• 2 rkl sitruunamehua
• 40 g vehnäjauhoja
• 2 dl maitoa
• tomusokeria koristeluun

Lähdeblogissa on selitetty kakun valmistaminen hyvin yksityiskohtaisesti, minä kerron hieman lyhyemmin. Aloitin voitelemalla riisinkeittimen kulhon voilla oikein runsaskätisesti. Laitoin sitten tuorejuuston yleiskoneen kulhoon. Minulla oli suomalaisissa kaupoissa myytävää Philadelphia-juustoa, jonka pakkauskoko on 200 g. Ohje huusi 227 g, mikä lienee jonkun maan pakkauskoko. Lisäksi otin siis lusikallisen mascarponea, jota minulla oli vajaa paketti jääkaapissa. Ei tarvinut avata toista tuorejuustopakkausta. 

Vatkasin juustoa muutaman minuutin, jotta se notkistui. Lisäsin siihen sitten mukaan keltuaiset ja vatkasin taas massan tasaiseksi. Seuraavana mukaan pääsi sokeri, sitten sitruunamehu ja jauhot siivilöityinä paakkujen estämiseksi. Sitten vielä mukaan maitoa ja vatkaus tasaiseksi. Viimeisenä yhdistin melko vellimäiseen taikinaan valkuaiset, jotka olin vispannut vahvaksi vaahdoksi. Kaadoin taikinan riisikeittimen voideltuun kulhoon ja laitoin päälle ohjelman sushiriisin keittämiseen. Meidän keittimessämme ei ole kakkuohjelmaa, mikä on kyllä huutava vääryys. 

Ohjelma kesti noin 50 minuuttia ja kurkistin keittimen soitettua iloisen lopetuslaulunsa mitä kakulle kuului. Sen pinta oli joustava ja kakku oli selkeästi irrallaan reunoista. Mietin hetken mahtaako se olla oikeasti kypsä. Rohkaisin mieleni ja laitoin kulhoon mahtuvan pienen lautasen kakun pinnalle ja kiepsautin kulhon ylösalaisin patakintain suojatuin käsin. Kakku lähti nätisti irti, jäi hieman lautasen toiselle reunalle. Kippasin sen vielä toiselle, suuremmalle lautaselle ja sain esille kulhossa pohjalla olleen puolen, jossa oli ihan sievä paistopinta. Kakkua suositeltiin jäähdytettävän jääkaapissa useita tunteja, että mahdollinen kananmunan maku ja munakkaan koostumus lähtee. Minä laitoin kakun ulos jäähtymään. 

Päivällisen jälkeen uskaltauduin leikkaamaan kakusta palasen. Se on aika matala, minun keittimeni kulho saattaa olla isompi, kun lähdeblogissa käytetty. Mutta rakenne on mitä parhain ja maku! Ei liian makea ja suutuntuma on miellyttävä. Olen tosi iloinen, että riisikeitinjuustokakku onnistui.

Wasabimajoneesi oli oikein simppeli juttu, mutta toimi tosi hyvin friteeratun broilerin ja tiikerirapujen kanssa. Siihen tuli yksinkertaisesti reippaasti majoneesia, wasabia ja tuoretta korianteria. Kaikki sekoitettiin sauvasekoittimella yhteen ja tasaiseksi massaksi. Laitan tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään haasteaiheisia postauksia. Mutta korostan sitä, että Risto Mikkolan Arjen luxus-kirjaan palaan kyllä vielä tarkemmin ja paremmalla ajalla. 

Vapaaehtoisruotsia

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1985 ja kirjoitin ruotsista ällän. Minusta ruotsi oli aina kivaa ja helppoa. Siksi onkin ihmeellistä, etten ole käyttänyt sitä kieltä oikein yhtään missään koulun jälkeen. Vaikka olin pitkään valtion virkamies ja sittemmin toimihenkilö, en ole töissäkään koskaan tarvinnut ruotsia. Ymmärrän puhuttua kieltä kohtuullisen hyvin, mutta puhuminen tuntuu vaikealta. Kirjoittamisesta ei kannata edes mainita mitään.

Viime viikonlopun minilomasella Tukholmassa otimme Hötorgshallenista ilmaislehden, jossa oli äkkivilkaisulla monta kiinnostavaa ruokaohjetta. Yksi niistä kiinnitti erityisen huomiomme. Kyse oli suklaamoussesta, jossa oli mausteena japanilaista viskiä ja kahvia. Meillä on ollut pitkään avaamaton pullo Nikka Whiskyä ja juuri sitä lehden ohjeessa oli käytetty. Päätimme heti, että tätä ohjetta pitää kokeilla, vaikka senkin uhalla, että ruotsi tuottaisi ongelmia. No ei tuottanut, minä jopa bongasin ohjeesta virheen. Tai ainakin pienen puutteen. 

Puolitin ohjeen, sen enempää ohjetta ei olisikaan voinut pienentää. Laitan tähän kuitenkin määrät samoissa mitoissa kuin lehden ohjeessa, sen luvataan riittävän 6-8 hengelle. Ja uskon sen, sillä jälkiruoka-annos saa olla ihan pieni. Ohjeen kolakastike (vai sanotaako meillä kinuskikastike?) oli maustettu lakritsijauheella, jota meillä ei ollut nyt, joten käytin salmiakkijauhetta. Ei haitannut.

Suklaamousse kinuskikastikkeella

Kolakastike

• 1,5 dl kermaa
• 0,5 dl tummaa muscovadosokeria
• 2 tl lakritsijauhetta (meillä salmiakkijauhetta)
• 6 rkl voita

Mousse

• 1 dl kaakaota
• 2,5 dl mascarponea
• 1 dl kermaa
• 0,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljajauhetta
• 2 rkl espressoa
• 2 rkl viskiä
• 2 kananmunan keltuaista

Ensin kannattaa tehdä kinuskikastike. En tehnyt ihan niin kuin ohjeessa ymmärtääkseni sanottiin, sillä siinä vain kuumennettiin ainekset ilman voita ja lopuksi voi sekoitettiin mukaan. Minusta kastike olisi jäänyt liian vaaleaksi ja ohueksi, joten keitin kermaa, sokeria ja lakritsijauhetta pikkuisessa kattilassa koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia, jolloin kastike kiehui ainakin kolmanneksen vähemmäksi ja väri muuttui tummemmaksi, muttei niin tummaksi kuin lehden kuvissa. Maku oli kyllä mahtava! Otin kastikkeen pois liedeltä ja sekoitin mukaan voin. Kaadoin kastikkeen suloiseen pieneen Weck-purkkiin (joita saa ostaa DeliDelistä) ja laitoin kansi päällä ulos jäähtymään. Tässä vaiheessa kastike ei ollut vielä kovin paksua.

Sitten oli moussen vuoro. Tähän ei tullut siis suklaata vaan kaakaota. Aloitin vatkaamalla kerman juuri ja juuri vaahdoksi. Toisessa kulhossa vatkasin ensin keltuaisen (minä tein siis puolikkaan annoksen), sokerin, vaniljan ja mascarponen tasaiseksi massaksi. Yhdistin siihen seuraavaksi kaakaon (varo pöllähtämistä), espresson ja viskin. Seuraavaksi sekoitin kermavaahtoon toisen massan parissa otteessa, siitä tuli oikein kuohkeaa ja mahtavaa. Kaavin massan pursotinpussiin, jossa oli suurin tähtitylläni ja pursotin vaahdon lasiastioihin. Olen edelleen surkea pursottaja.

Laitoin kupit jääkaappiin asettumaan siihen asti, että oli jälkkäriaika lammasaterian jälkeen. Lusikoin hieman salmiakkikastiketta moussen päälle ja tiputin pinnalle muutaman suklaakuorrutteisen kahvipavun. Kinuskista oli viileässä tullut sopivan paksua kastiketta ja sen maku passasi mitä parhaiten suklaamoussen kanssa. Viski ei maistunut moussessa kovin paljon, mutta luulen, ettei sen olisi pitänytkään sen enempää maistua. Tämä ohje olisi helppo monistaa isommallekin porukalle, ainakin jos ei tarvitsisi tehdä maidottomana, vaan laktoosittomuus riittäisi. 

Lehden ohjeessa ei siis koskaan kerrottu missä vaiheessa ainesluettelon viski piti käyttää, mutta minä oma-aloitteisesti kippasin viskin massaan mukaan. Tästä lehdestä kokeilemme muutamia ohjeita ihan varmasti. Jos kieli tuottaa ongelmia niin kysyn neuvoa ruokablogaanien Facebook-ryhmässä tai käytän nettikääntäjiä, vaikka sen riskit ymmärränkin. 

Pannukakkuviilausta

Tein viime helmikuussa japanilaistyylisiä korkeita pannukakkuja, jonka taikinaan jäi vielä parantamisen varaa. Sen jälkeen pannukakkurintamalla on ollut hiljaisempaa, vain strutsinmunasta tehtyjä lettuja on ollut pöydässämme sen jälkeen. Tänään tein korkeita pannukakkuja ja muuntelin hieman helmikuista ohjetta. En nyt ole ihan varma, menikö syteen vai saveen, ehkä vielä pientä viilausta tarvittaisiin. Tällä kertaa tein näin. Laitan kursiivilla kaikki muutokset edelliseen kertaan. Se ohje löytyy siis täältä. 

12 pannukakkua (ihan liikaa kahdelle, koska ihmeessä opin?)

• 2,5 dl maidon ja kerman seosta (lähinnä kermatilkan käyttämiseksi loppuun)
• 2 kananmunaa
• 25 g sulatettua voita ja hieman lisää paistamiseen (taas paketin käyttö loppuun)
• 4,5 dl vehnäjauhoja (kas jotain kohtaa en sörkkinyt)
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 dl turkkilaista jogurttia
• 0,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljajauhetta
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• hieman neutraalia kasviöljyä stanssien voiteluun

Sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi seokseksi. Voitelin neljä metallista stanssia öljyllä sisäpuolelta ja hieman alareunasta ulkopuoleltakin, ettei taikina jäisi siihen kiinni. Kuumensin crêpe-levyn ja levitin sille hieman voita, nostin voidellut stanssit kuumenemaan levylle. Lusikoin stansseihin suuren lusikallisen melkoisen paksua taikinaa. Annoin pannukakkujen paistua ensin melko miedolla lämmöllä, kunnes taikina pintaan alkoi nousta pieniä ilmakuplia. Nostin stanssit pois silikonikärkisillä pihdellä, paljain sormin metallistanssit ovat aika kuumia käsitellä. Käänsin pannukakut, jotkut niistä hieman levahtivat, ehkä niissä oli aavistus liian paljon taikinaa. Pannukakkujen pohjat alkoivat olla jo niin paistuneita, että ne oli käännettävä. Painoin stanssit takaisin paikalleen, jolloin levahtanut taikina puristui irti pannukakuista ja saatoin syödä pieniä maistiaisia odotellessani. 

Pannukakuista tuli aika tiiviitä, myös makeutta olisi saanut olla hieman enemmän, vaikka laitoinkin ne tarjolle vaahterasiiparin, mansikoiden ja hedelmien kanssa. Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Pannukakut-välilehdelle, jonne kerään kaikki pannukakkuja vähänkään liippaavat postaukseni.

Vielä löytyi kokeilematon pannukakkuohje - japanilaistyyliset matchapannukakut

Nyt sain jo selata aika pitkään tuhansia foodgawkerin pannukakkuohjeita, että löysin jotain mitä haluan kokeilla. Sittenkin vielä soveltelin ja hieman muunsin taikinaa. Taidan kokeilla samaa tekniikkaa hieman toisenlaiseen taikinaan seuraavalla kerralla, mutta nämäkin olivat hauskoja, ennen kaikkea ulkonäkönsä puolesta. Idean otin Authentic Suburban Gourmet-blogista. Mitat on muunneltu kohtuullisella tarkkuudella ja omat lisäykseni ovat kursiivilla. 

Matchapannukakut (9 kpl)

• 2 kananmunaa
• 2,5 dl maitoa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 dl sokeria
• 2 tl matchajauhetta
• 0,5 dl neutraalia kasviöljyä + hieman paistamiseen
• 4,5 dl vehnäjauhoja

Vatkaa kananmunat kevyesti ja mittaa mukaan maito, sokeri ja vaniljatahna. Sekoita. Mittaa toiseen astiaan vehnäjauhot, matcha ja leivinjauhe ja sekoita. Yhdistä kuivat aineet märkiin ja vatkaa taikina tasaiseksi. Laita mukaan vielä loraus neutraalia kasviöljyä. Paistoin ensimmäisen pannukakun ilman tätä ja taikina oli aika kuivaa, lisäsin pikkuisen sokeria ja tuon öljyn. 

Käytä paistamiseen metallisia renkaita, vaikkapa kananmunien paistamiseen tarkoitettuja, tai leivontastansseja, sellaisia mitkä kestävät kuumaa pannua. Kuumenna paistoalustasi, pannu tai crêpepannu, kuten minulla. Kasta stanssin alareuna kasviöljyyn ja nosta stanssi kuumalle pannulle lämpenemään noin minuutiksi, sipaise öljyä myös renkulan keskelle pannulle. Lusikoi kuumenneen stanssin keskelle noin 2 rkl taikinaa, joka on melko tanakkaa tavaraa. Taikinaa saa olla noin 2 cm, se paisuu paistuessaan noin kaksinkertaiseksi. 

Paista alapuolta noin 3 minuuttia ja nosta stanssi pois. Kokeile ensin varovasti, että taikina on varmasti hyytynyt sen verran, ettei se levahda pannulle, varo sormiasi. Minä nostin stanssit pois pyyhkeeseen verhotuin näpein. Kun taikinan pintaan alkaa nousta pieniä kuplia ja huomaat, että taikina on yli puolen välin paistunutta, kiepauta pannukakku paistumaan toiseltakin puolelta. Älä pidä pannua tai levyä liian suurella kuumuudella, jotta pinta ei paistu liikaa keskustan ollessa vielä raaka. 

Matchaa olisi saanut olla hieman enemmän, jotta väri olisi ollut vihreämpi, tai sitten ei ollenkaan. Pannukakkujen rakenne oli melko tiivis, mutta mansikoiden, appelsiinilohkojen ja vaahterasiirapin kanssa nämä olivat hauskoja pannukakkuja. Seuraavalla kerralla kokeilen jotain ohjetta, johon tulee jotain hapanmaitotuotetta. Metalliset renkaat toimivat paistamiseen erittäin hyvin, niihin ei tarttunut taikinaa ollenkaan, eikä paksu taikina karannut renkaan sisältä. 

Lisään tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Pannukakut-välilehdelle, jonne olen kerännyt kaikki vähänkään pannukakkua sivuavat postauksemme. 

Varaslähtö isänpäivään

Minun kuuden yövuoron työviikkoni päättyi tänään aamulla ja samoilla silmillä tässä sätkytellään. Voin kuvitella, että 3-4 tunnin kuluttua minua ei pidä hereillä villit hevosetkaan (mikä olisi kyllä kiinnostava ajatus). Olemme kotona vajaamiehityksellä, Alikersantti on viikonlopun kiinni, mutta Uunituore Aikuinen (jolle minun täytyy alkaa miettiä uutta bloginimeä) on kotosalla ja söimme kolmestaan päivällistä. Päätimme Uunituoreen kanssa jo puolivälissä viikkoa, että meidän mielestämme Kammenpyörittäjä haluaa syödä isänpäiväaterialla sushia, eikä hän pahasti pullikoinut vastaan, kun esitimme suunnitelmamme. Ei myöskään sitä seikkaa vastaan, että söisimme isänpäiväaterian jo tänään, sillä huomenna hän aloittaa oman yövuoroputkensa. Sushia ei voi tunnetusti syödä ilman pientä sakehuikkaa, eikä se sovi yhteen yövuoron kanssa. 

Halusin kokeilla jotain uutta japanilaisruokaa ja päädyin pankoleivitettyihin broilerifileisiin ja makean munakkaan tein uudella ohjeella, josta sain myös pari uutta tekniikkavinkkiä. Pankomurua löysin Citymarketin valikoimista, eikä minun tarvinut mennä aasialaiskauppaan, josta lähdin kerran mukanani garam masala-maustetta pyydettyäni masa harinaa, mitäs olen niin nössö. Muistelen kerran Nannan maininneen, että pankoa saa Seinäjoeltakin kaupasta, joten toiveikkaana katsastin meikämarketin hyllyjäkin ja iloisesti yllätyin. Vinkit paneroituun broileriin otin kivasta Just Putzing Around Kitchen-blogista. En tunne näitä japanilaisten ruokien nimiä, enkä googlailunkaan perusteella oikein tiedä, mitä katsu tarkoittaa, joten otan valistusta vastaan, mikäli se on tarpeen. 

Pankopaneroitu broilerikatsu kolmelle

• 1 pullea broilerin rintafile pitkittäin halkaistuna ja litteämmäksi paukuteltuna
• 0,5 dl vehnäjauhoa
• 1 kananmuna
• 1 dl pankomurua (jollei sitä löydy, meikäläinen korppujauho käy)
• suolaa ja pippuria
• maapähkinäöljyä paistamiseen

Kuumensin laakeassa kasarissa maapähkinäöljyä noin puolen sentin kerroksena. Pyöritin ohuita suolalla ja pippurilla maustettuja broilerviipaleita ensin vehnäjauhoissa, sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa, jotka ovat tavallisia korppujauhoja paljon karkeampia. Paistoin viipaleita maapähkinäöljyssä noin 3-4 minuuttia puoleltaan. Nostin viipaleet talouspaperin päälle hieman odottamaan ja hetken kuluttua leikkasin ne ohuiksi suikaleiksi. Paneroinnista tuli erittäin hyvä ja rapea ja kastoimme suikaleita soijaan. Joku tujakka majoneesikin olisi sopinut tähän.

Makea munakas kolmelle

• 3 kananmunaa
• 4 rkl vettä
• 0,5 tl dashimurua
• 1 rkl sokeria
• 1 tl miriniä
• 1 tl soijakastiketta
• ripaus suolaa
• maapähkinäöljyä paistamiseen + puoli arkkia talouspaperia

Vinkit munakkaaseen otin täältä. Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita muut ainekset keskenään niin, että sokeri liukenee. Yhdistä kananmuna ja liemi ja sekoita tasaiseksi. Kasta tikkuaskin kokoiseksi taiteltu talouspaperipala maapähkinäöljyyn molemmilta puolilta. Kuumenna neliskanttista japanilaista munakaspannua, tai muuta pannua (ei se niin nokonuukaa) ja sutikoi pannua öljyisellä paperineliöllä. Kaada viidesosa munakasmassasta pannulle ja anna sen hyytyä, älä pidä pannua liian kuumalla. Puhko mahdolliset kuplat. Kun massa alkaa hyytyä, kääri se rullalle pannun toiselle reunalle ja kaada taas massaa pannulle, nosta rullaa sen verran, että raakaa massaa menee sen allekin. Kieritä valmis rulla pannun toiseen reunaan, kun massa on hyytynyt ja jatka näin niin kauan kuin massaa riittää. Minun pienellä japanilaispannullani sai viisi kerrosta. Pidin lämpöä mahdollisimman miedolla, että munakas pysyisi vaaleana ja mehukkaana. Olen aiemmin paistanut rullan aivan liian kuivaksi ja mauttomaksi. 

Kun koko massa on käytetty ja rulla on valmis, nosta se varovasti sushimatolle. Kääri rulla maton sisälle ja paina kevyesti, että saat maton kuvion painumaan munakkaan pintaan. Pidä munakasrullaa maton sisällä noin viisi minuuttia, että se saa napakan muodon. Kun rulla on jäähtynyt, leikkaa se viipaleiksi. 

Sushina meillä oli yksinkertaisia makirullia, joissa oli levän sisällä riisiä, lohta, pinaattia ja kurkkua. Samoin yritin tehdä nigirejä, joihin leikkasin taas kerran päin honkia lohen. En vaan käsitä, miten kala pitää leikata. Riisin puristin muotilla, sen myönnän auliisti. Kala oli kuitenkin helposti syötävää, vaikkei leikkuusuunta ollutkaan oikea.

Ei ehkä paras kannustuselokuva juuri nyt: Jiro Dreams of Sushi

Katsoimme eilen tallenteelta lumoavan dokumenttielokuvan, Jiro Dreams of Sushi. Olin nähnyt siitä lopun jo aiemmin, mutta nyt katsoin hievahtamatta koko elokuvan. Sen katsottuani tuli kyllä mieleen, että mitäs jos syötäisiin tänään nakkikastiketta ja pottumuusia. Ei ehkä koskaan pitäisi yrittääkään itse mitään sushiräpellyksiä.

En kuitenkaan ota sushia ihan niin vakavasti kuin elokuvassa otettiin, vaan uskaltauduin kokeilemaan sen tekemistä tänään, pitkästä aikaa. Sen lisäksi tein makeaa munakasta, jonka voi tehdä ruoanvalmistuksen aluksi, että se ehtii jäähtyä hyvin. Edellisellä kerralla paistoin ilmiselvästi munakasta liian kuumalla pannulla, sillä kuvan munakas näyttää kuivalta ja liian ruskealta. Käytin samaa ohjetta nytkin. Yhteen pienen pannun munakkaaseen meni:

• 3 kananmunaa
• 0,5 tl sokeria
• 1 tl miriniä
• 0,5 tl soijakastiketta
• ripaus suolaa
• pieni liraus kasviöljyä paistamiseen

Rikoin kananmunat pieneen kaatonokalliseen kulhoon ja mittasin muut aineet mukaan. Sekoitin ainekset kevyesti sekaisin välttäen vaahdottumista. Lirautin pienen määrän neutraalia kasviöljyä nelikulmaiselle pannulle ja lämmitin pannua oikein varovaisesti pienimmällä mahdollisella kaasuliekillä. Kun pannun pinta hohkasi lämpöä, muttei öljy vielä väreillyt, kaadoin kolmanneksen kananmunamassasta pannulle ja kääntelin pannua, niin että massa levisi ohuelti koko pannun pinnalle. Hyvin miedolla lämmöllä paistoin munakasta noin 3-4 minuuttia,  kunnes pinta alkoi hyytyä. Alapinta oli vielä kauniin keltainen, eikä yhtään paistetun letun näköinen. Rullasin munakkaan lastan avulla pannun päästä toiseen ja kaadoin tyhjäksi jäänelle osalle toisen kolmanneksen munakasmassaa. Taas paistoin massaa varovasti ja kun pinta oli hyytynyt, rullasin munakkaan taas pannun toiseen päähän. Saman tempun tein viimeiselle kolmannekselle. Jätin valmiin kolminkertaisen munakasrullan pannulle hetkeksi vielä hautumaan, sammutin liekin pannun alta. Tällä kertaa sain aikaan pehmeän, keltaisen munakasrullan, aivan suloisen ja sopivan makean. Leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi, jotka asetin tarjolle sushin ja tempuran kanssa.

Tämä on se ilonaiheeni, nyt jo on tullut kuratäpliä siihen, mutta pystyn elämään sen kanssa!

Tempuraa vuoden viimeiseen iltaan

Sushia syömme monta kertaa vuodessa, mutta tempuraa en joka kerralle viitsi askaroida. Syynä siihen on yleensä se, että tempura pitää saada tarjolle nopeasti enkä pidä kiirehtimisestä keittiössä, eikä kuuman öljy kanssa touhuaminen muutenkaan ole mieluisin keittiöpuuha. Tänään kuitenkin teimme ensin sushia Kammenpyörittäjän kanssa yhteistuumin ja sitten friteerasin. Ei ehkä ihan perinteisin uuden vuoden aaton menu, mutta meillä sushi ja tempura ovat aina kärkikolmikossa, jos tiedustelee mitä tänään syötäisiin. 

Käytin valmista tempurataikinajauhetta, mutta taikinan teko ei liene vaikeaa alusta astikaan. Sulatin tiikerirapuja, leikkasin lohta pieniksi viipaleiksi, samoin paprikaa ja kokeellisesti eiliseltä jäänyttä pihviä. Kuumensin öljyn 180 asteeseen, kastoin aineksia taikinassa ja laskin ne yksi aineserä kerrallaan öljyyn kypsymään. Muutamassa minuutissa kaikki olivat kypsiä ja taikina rapeaa. Nostelin palaset talouspaperilla vuoratulle tarjottimelle ja peittelin odottamaan, kunnes kaikki oli valmista. 

Tein tarkoituksella sushia hieman tavallista vähemmän, jotta jaksaisimme maistella tempuraa enemmän. Pihvikin oli oikein hyvää näin tehtynä, lohi parasta. En muistanut tehdä dippikastiketta tempuralle, mutta soijaankin kastettuina kaikki frittipalat olivat maistuvia. 

Jos tästä nyt hakemalla hakee jotain negatiivista, niin on aika tylsää siivota friteeraamisen jäljet pois. Öljy pitää siivilöidä, jäähdyttää ja pullottaa uudelleen, jos se on vielä käyttökelpoista. Ja liesikin vaatii tavallista perusteellisemman puunauksen. Sen jätin kyllä suosiolla huomiselle, sillä pitäähän sitä puuhaa jättää uudelle vuodellekin!

Sushia ja makeaa munakasta

Juuri alkaneen syyslomani kunniaksi meillä oli tänään sushia, joka on perheessämme top kolmosessa aina, kun kysyn mitä laitettaisiin päivälliseksi. Koska kesä meni sattuneesta syystä eurooppalaisen keittiön parissa, ei meillä ole syöty sushia aikoihin, kerran taisi kesäkuussa olla Giron ja Tourin välissä. Olemme melko myöhäisheränneitä sushin suhteen, vasta noin 4-5 vuotta sitten kokeilimme sitä ensimmäisen kerran. Koska itseluottamus on toki kohdallaan, arvelimme heti osaavamme itsekin sushia tehdä ja kyllähän sitä jonkunlaista saa aikaan aivan ummikkonakin. Mutta vasta syötyämme muutamia kertoja hyvää sushia ravintolassa (ei tosin Japanissa), saimme vähän käsitystä siitä, mihin pitäisi pyrkiä. Riisin maustamisessa olen mennyt äärestä laitaan ja vähän matkaa takaisin. Aluksi maustoin aivan liikaa, sitten vähensin etikkaseosta radikaalisti ja nyt olen löytämässä sopivan kallistuskulman. Riisin pitää maistua, muttei liikaa kutitella kielenpieliä.

En ole niin perehtynyt japanilaiseen ruokakulttuuriin, että tietäisin mitä kaikkea sopii samalla aterialla tarjota. Kun aikaa on paljon käytettäväksi aterian valmistamiseen, teen toisinaan myös makeaa munakasrullaa. Sen voi valmistaa hyvissä ajoin, se on mukavinta syödä huoneenlämpöisenä. Ohjeen siihen olen ottanut pienestä kirjasta nimeltä Ruokasuosikit Sushi. Olen puolittanut ohjeen, mutta laitan tähän aineiden määrät kirjan mukaisesti. Pienen pannuni tilavuus on juuri sopiva puolikkaalle annokselle.

• 6 kananmunaa
• 1 tl sokeria
• 2 tl miriniä
• 1 tl soijakastiketta
• 1/4 tl suolaa
• 1-2 tl kasvisöljyä

Sekoita munakkaan ainekset kevyesti kulhossa, jossa on kaatonokka, älä vaahdota. Lämmitä nelikulmainen tamago-pannu (omani ostin Tokyokanista, mutta tavallinen paistinpannukin toimii) keskilämmöllä. Voitele pannu öljyllä ja kaada kolmasosa munakasseoksesta pannulle. Paista kunnes pinta on lähes hyytynyt. Kääri munakas paistinlastalla rullalle ja jätä pannun reunaan jatkamaan hyytymistä. Kaada pannun tyhjälle osalle toinen kolmannes seosta ja paista se ensimmäisen tapaan. Kun munakas on melkein hyytynyt, kääri ensimmäinen rulla paistumassa olevan sisään nyt pannun toiselle reunalle ja jätä taas sinne. Paista viimeinen kolmannes ja kääri rulla valmiiksi. Ota pannu pois liedeltä ja anna munakkaan hetken aikaa vielä hyytyä pannulla ennen kuin nostat sen leikkuulaudalle jäähtymään. Leikkaa jäähtynyt munakas ohuiksi viipaleiksi. Voit käyttää niitä riisintyynyn päällä ja sitoa paketin nori-arkin suikaleella tai syödä viipaleet sellaisinaan. Minun askarteluintoni yleensä on käytetty jo tässä vaiheessa ja asetan munakkaan vain viipaleina tarjolle. Munakkaassa tulee olla makeutta ja mitä vähemmän se ehtii paistua ruskeaksi, sen parempi. Ohuella pannulla paistaen on taiteilemista, että munakkaan saan kypsäksi, muttei ruskettumaan liikaa.

Olen vasta opettelemassa eri suupalojen nimiä, olen kutsunut makeja tuttavallisesti rullapaloiksi, nigireitä palleroiksi ja temakeja tötteröiksi. Oikeiden nimien käyttämisellä on tietysti etunsa, mutta kun lopputuloksen autenttisuudestakaan ei niin ole takeita, ei sillä nimelläkään sitten loukanne ketään, jolle asia on lähellä sydäntä. Aina voi sanoa, että näin meillä täällä Keski-Suomessa on AINA nämä pallerot ja tötteröt tehty!

Sushikokemukseni hiljalleen karttuessa olen mennyt sekä perä edellä puuhun, että palannut sieltä alas ja aloittanut uudelleen. Aluksi käytin perinteistä bambumattoa levärullan käärimiseen, sitten ostin reissulta muotteja, joilla saa hämmästyttävän nättejä makeja aikaan, mutta jotenkin fiilis on väärä, kun levä vain kääritään riisipötkön ympärille, joten käytän taas bambumattoa. Ostamani muotit olivat kyllä ihan japanilaisperäisissä kääreissä, joten oletan niitä sielläkin käytettävän. Nigirien tekemiseen käytän muottia, sillä en edelleenkään osaa puristella muutamalla liikkeellä riisiä kiinteäksi suuhun sopivaksi palleroksi. Hihnalta syödessäni olen useissa ravintoloissa seurannut silmä kovana miten riisiä käsitellään, mutta pelkkä katsominen ei kyllä tee autuaaksi. Puinen sushiprässini on edelleen yhden käyttökerran varassa, se on kaunis, mutta pitäisi nähdä jonkun asiantuntijan käyttävän sellaista, että pääsisin jyvälle.

Sushin tekemisessä on ilmeisesti joku taika, joillakin kerroilla homma sujuu näppärästi, tulosta syntyy vaivattomasti, leikkaaminen onnistuu helposti ja lautasille päätyy kauniita, maistuvia suupaloja. Toisella kertaa levä takkuilee, riisi ei ota maustuakseen tai ollakseen sopivan tahmeaa. Joskus kalan leikkaaminen onnistuu hyvin, se oikea leikkaussuunta löytyy ennen kuin kalapala on viillelty joka puolelta muodottomaksi eiku-mutinoitten saattelemana. Joskus tuloksena on ollut kasa eripäin leikeltyjä kalapaloja, muttei yhtään kaunista viipaletta. Kalankäsittelyäkin olen vakoillut ravintoloissa, mutta eihän sitä kotona aikojen päästä enää muista.

Japanista päivää!

Kun sää on edelleen näin hellekeleistä pitäviä suosiva, ruoankin on syytä olla joko viileää tai jopa kylmää. Tänään oli ohjelmassa sushin askartelu. Siihen on hyvä varata tarpeeksi aikaa. Se ei ole ruokaa, joka keksitään siinä vaiheessa, kun nälkä on jo ihan hirveä. Riisinkeittokin ottaa jo aikansa. Meillä on nyt useatta vuotta hyvä riisinkeitin käytössä, sellainen jonka oikeasti voi jättää hoitamaan omat hommansa, ei pala pohjaan, ei muodosta "nahkaa" eikä ole väärään aikaan valmista. Sushiriisi on viisasta pestä kunnolla ennen keittämistä, huuhtoa sitä niin pitkään, että pesuvesi kirkastuu. Näin vähennetään riisin kuohumista keitettäessä. Tokyokan Helsingissä on hyvä paikka ostaa riisiä sushia varten. Olen nuukuuksissani kokeillut myös suomalaisen kauppaketjun halpamerkin puuroriisiä, kun minulle pyhästi vakuutettiin sen olevan ihan yhtä hyvää. Ei ollut.

Perheessämme on kahta laatua sushinsyöjiä, raa´an kalan ystäviä ja sitten niitä, jotka mieluiten eivät sitä syö. Niinpä makupaloja sommitellaan niin, että jokainen saa mieluista syötävää. Minun on turha väittää, että osaisin nimetä oikein nigirit ja makit, ei toivoakaan. Teen yleensä puolet riisipalleroina, joiden päälle tulee viipale kalaa. Se on aina yhtä jännittävää, onnistunko leikkaamaan kalan oikein- vain väärinpäin. Olisi ihana päästä sushikurssille, jossa neuvottaisiin kalankäsittely tässä kontekstissa. Toisen puolen riisistä käärin leväarkkeihin, täytteeksi tulee useimmiten kurkkua ja ruohosipulia raakaa kalaa vierastavalle ja meille muille lisäksi lohta tai tonnikalaa, jos omatunto on antanut myöten ostaa sitä.  Olen hankkinut muotteja, joihin ensin topataan riisi ja täytteet ja sitten kääritään leväarkkiin, mutta tulos on liian teollisen näköinen, huijaamiseen vivahtava, joten perinteinen bambumatto on taas käytössä. Hankin myös puisen sushiprässin, mutta siihen en ole ehtinyt perehtyä yhtä käyttökertaa enempää, tulos muistutti lasten ekaluokan askarteluita, vähän riipallaan sinne ja kallellaan tänne. Sushin seuralaisena on tilkka lämmintä sakea, vihreän teen makumaailma on myös kohdallaan.

Kaunis sää on pitänyt meidät pihalla koko päivän, perheemme ahkeran henkilön rakennus- ja pihankohennuspuuhissa, vähän laiskemman varjossa terassilla, joten pyöräily odottaa tallennettuna katsojiaan. Päivän drinkkinä on ollut keväällä kerätty ja pakastettu koivunmahla lantrattuna valkoviinillä, vai kuinka päin se nyt olikaan? Hyvää yhtä kaikki!