Sticky toffee pudding tämän vuoden taatelikakkuna

Olen jokaisena blogaanivuonna tehnyt jouluksi taatelikakkua, tuunannut sitä suuntaan jos toiseen, on lisätty kahvia, suklaata, molempiakin samaan kakkuun. Tänä vuonna kokeilin peribrittiläistä jälkiruokaa, sticky toffee puddingia. Teen kyllä varmaankin tavallisen taatelikakunkin sitten lähempänä joulua. Tänään otimme kakun mukaamme, kun menimme kyläilemään luimupupulaan. Sinne on hyvä viedä jotain taatelia sisältävää, mikä kostetaan aina jollain missä on kookosta!

Otin ohjeen tähän tahmeaan jälkkäriin Manu's Menusta, jossa olen aikaisemminkin ollut ohjeita etsimässä. Kakun ohje näyttää olevan nimeltään  taatelikakku, mutta riittävän liki. Suurensin ohjeen kolmanneksella, sillä halusin tehdä pienen testikakun ja sitten isomman jaettavaksi kyläpaikkaan. Muistan vieläkin erään kerran, kun veimme jälkkäriä luimupupulaan ja se oli niin kummallinen kakku, että oksat pois. Laitan tähän määrät kuten lähdeblogissa. Taikinasta tulee kuulema 8 pientä annosta. 

Sticky toffee pudding

Kakku

• 180 g kivettömiä taateleita
• 3 dl vettä
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 165 g tummaa sokeria (käytin muscovadoa)
• 60 g voita
• 2 kananmunaa
• 150 g venhäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• nokare voita ja pikkuisen vehnäjauhoja vuokien valmisteluun

Kastike

• 2,5 dl kermaa
• 220 g tummaa sokeria (laitoin vähän vähemmän, noin 180 g ja käytin vaalea ruokosokeria)
• 1 tl salmiakkijauhetta (oma lisäykseni)
• 1 tl vaniljajauhetta
• 50 g voita

Leikkaa taatelit paloiksi ja poista kivet. Keitä taateleita vedessä hetkinen ja lisää sooda kattilaan. Varo kuohumista, ilmeisesti soodan tarkoitus on nopeuttaa taatelien hajoamista. Ainakin se teki värin hyvin tummaksi. Kun taatelit ovat hajonneet aika olemattomiin soseeksi ja vesi vähentynyt, ota kattila liedeltä ja jätä seos jäähtymään. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla ja valmistele annosvuoat voitelemalla ja jauhottamalla ne. Jos käytät yhtä isompaa vuokaa, tee sille sama tai vuoraa vuoka leivinpaperilla. Vatkaa pehmeä voi ja tumma sokeri vaahdoksi ja lisää kananmunat yksitellen. Yhdistä hieman jäähtynyt taatelisose taikinaan ja lopuksi vielä jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Täytä vuoat 2/3 täyteen ja paista pieniä annoksia noin 20-25 minuuttia ja isompaa kakkua noin 40 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä.

Paistamisen aikana valmista karamellikastike. Mittaa kerma, sokeri, vaniljajauhe ja salmiakkijauhe kattilaan. Keittele sekoitellen noin 10-15 minuuttia, kunnes kastike sakenee. Lisää voi ja anna sen sulaa kastikkeeseen, sekoita tasaiseksi ja kaada kastike tarjoiluastiaan. Käyttämäni vaalea ruokosokeri teki kastikkeesta aika vaaleaa väriltään, mutta muscovadolla saisi tummemman kastikkeen aikaan. 

Kun on aika syödä jälkkäriä, leikkaa pala kakkua lautaselle ja valuta päälle karamellikastiketta, niin että palanen melkein ui siinä. Pallo vaniljajäätelöä sopisi tähän mainiosti. 

Karamellikastikkeen tuho ja nousu

Poimin foodgawkerista karamellikastikkeen ohjeen suosikkikansiooni jo jotakin aikoja sitten, tänä aamuna aloin viimein keittopuuhiin. Jossakin kotimaisessakin blogissa juuri oli keitelty kastiketta hyvin samantapaisella ohjeella, mutten löytänyt ohjetta enää TOP-100 ruokablogeista, kun en tullut sitä merkanneeksi muistiin. 

Olen vihdoin leiponut, mehustanut ja säilönyt iänikuisen valkoisen sokerin varastoni loppuun, mutta ajattelin ohjeen toimivan hyvin ruokosokerillakin. Ohjeen mukaan kastikkeeseen meni

• 1 cup sokeria (2,37 dl ollaan sitä tarkalla päällä)
• 1,25 cup kermaa (2,96 dl hehe)
• 1 rkl voita
• 1 t vaniljauutetta
• ripaus suolahiutaleita

Sirottelin sokerin tasaisesti paksun kuparikattilan pohjalle. Mittasin kerman valmiiksi ja otin voinokareen lusikkaan odottamaan, sekä vaniljan ja suolan käden ulottuville. Aloin kuumentaa keskikokoisella kaasuliekillä sokeria ja sehän rupesikin nopsaan sulamaan. Sekoitin sitä varovasti sulasta reunasta keskustan kiteisiin päin puisella lastalla. Koska kyseessä ei ollut valkoinen sokeri, muuttui ruokosokeri heti sulattuaan hyvin kauniin väriseksi, sitä ei tarvinut/voinut juuri keitellä, jota arvelin valkoisen sokerin tarvitsevan halutun värin saavuttamiseksi. Tässä kohtaa ensimmäisen kerran  pelkäsin menneeni metsään. 

Nostin sulan sokerin, josta alkoi tulla melkoisen paahteista tuoksua, pois kaasulta ja annoin se asettua minuutin verran (minut tuntien meni ehkä 30 sekuntia). Kaadoin puolet kermasta kuumaan sokeriin varovasti, kerma kuohahtaa reippaasti, joten kannattaa olla varovainen. Sekoitin vispilällä kerman joukkoon ja sain hieman tököttiä tarttumaan vispilän kiekuroihin. Lisäsin lopun kerman ja vispilöin lisää. Ohjeessa sanottiin, että jos seos meinaa paakkuuntua, kattilan voi nostaa takaisin miedolle tulelle hetkeksi. Näin teinkin. Seos oli melkoisen tasaista ja sekoitin voinokareen, vaniljan ja suolan mukaan. Vispilään tarttui jonkun verran seosta, mutta miedolla lämmöllä se kyllä irtosi ja sekoittui kastikkeeseen. Maistoin pikkuisen vispilästä ja naamani meni nurinpäin, tämähän paloi!

Kaadoin kastikkeen kuitenkin sinapilta virattomaksi jääneeseen purkkiin ja päätin kokeilla myöhemmin uudelleen valkoisella sokerilla. Murjotin aikani ja pienen kaupunkireissun jälkeen avasin karamellikastikepurkkini ja maistoin. Se mitään palanutta ollut! Se oli ihan täydellistä, syvän makuista ja oikein huusi vaniljajäätelöä kaverikseen. 

Aina ei siis kannata heti heittää epäonnistuneeksi luulemaansa kompostiin. Karamellikastikkeen luvataan säilyvän jääkaapissa parisen viikkoa. Saa nähdä kuinka kauan se riittää, kun vaan hommaan hyvää jäätelöä talouteen. 

ps. tunnustan lusikoineeni kastiketta tahallani purkin reunan yli, vaikka se on yksi niitä kliseisiä ruokakuvausjuttuja, joille toisena hetkenä vähän nyrpistelen