Myskikurpitsakeitto eikä sitten muuta

Tänä aamuna näin Hannan tehneen kurpitsakeittoa, muutenkin niitä on näkynyt blogaanien lautasilla ahkeraan. Miksipä ei, onhan kurpitsa niin hyvin syksyyn sopiva raaka-aine. Minä ostin eilen myskikurpitsan keittiön pöydälle nököttämään. Yleensä ostamani kurpitsat saavat keikkua pöydän kulmalla paljon pitempään, eilinen ostokseni päätyi jo tänään uuniin ja keitoksi. Tämänpäiväinen keittoni oli aivan yliyksinkertainen. Ainesluettelo on melkein yhtä lyhyt kuin osaamieni korttipelien luettelo (osaan vain paskahousua, valehtelupaskahousua ja seiskaa)

Myskikurpitsakeitto

• myskikurpitsa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• chilihiutaleita
• kookosmaitoa

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja otin esille uunipellin. Huomioin, ettei meillä ole leivinpaperia. Niinpä laitoin pellille palan foliota, liekö se olisi ollut tarpeen, vähensi pesuhommaa kumminkin. 

Halkaisin kurpitsan pitkittän kannan kautta kahteen eri suureen osaan. Saako joku joskus jossain muka kurpitsan halkeamaan saman kokoisiin puolikkaisiin? En usko, että saa. Kaavin siemenet ja rihmat pois, enkä vieläkään alkanut niitä paahtaa, vaikka sain viimeksi neuvon tehdä niin. 

Luritin puolikkaille pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa, pippuria, timjamia ja chilihiutaleita. Paahdoin puolikkaita ensin 200 asteessa noin 45 minuuttia ja sammutin sitten uunin. Jätin puolikkaat uuniin päivän puuhien ajaksi. 

Kurpitsanpuolikkaat olivat jäähtyvässä uunissa lopulta kolmisen tuntia ja kun otin pellin uunista, oli kurpitsa ihanan pehmeää ja se tuoksui aivan mahtavalle. Se lähti isolla lusikalla kuorestaan aivan itsestään. Lusikoin kaikki pehmeän kurpitsan metallikulhoon ja avasin tölkin kookosmaitoa. 

Käytin menestyksekkäästi sauvasekoitinta niin, että kurpistamassasta tuli tasaista, paksua sosetta. Ohentelin sitä vähittäin kookosmaidolla, maistelin ja maustoin vielä lisää pippurilla. Kun keitto oli sopivan paksuista, kaadoin sen kattilaan. (en oikein tiedä, miksen tehnyt soseuttamista suoraan kattilassa, ehkä pelkäsin bamixin naarmuttavan uutta kattilaani, tuskin se sitä olisi tehnyt) Kuumensin keiton ja maistelin vielä varalta, että onhan tarpeeksi suolaa ja pippuria. Olihan sitä. 

Annoksen pinnalle laitoin pienet nokareet paksua kookosmaitoa (sitä melkein kiinteää osaa, jota purkissa on pinnalla) ja piirtelin kuvioita keiton pintaan. Lopuksi vielä ripottelin hieman kuivattua sipulia pinnalle. Ai että maistui syksyisenä loskapäivänä, jona en tosin ole nenääni ulos pistänyt. En tullut tutkineeksi onko tuossa kuivatussa sipulissa jotain eläinperäistä mukana, mutta ainakin ilman sitä keitto oli vegaanista. 

YYA-keitto

Ystävyys, yhteistyö ja avunanto ovat ihan hyviä ajatuksia, kun halutaan saada aikaan hyvä lopputulos. Ehkei se toiminut menneinä vuosikymmeninä parhaiten, mutta eilen se toimi CampaKeittiössä oikein hyvin.

Antti osti tässä eräänä päivänä pienen ja sievän kurpitsan. Hän esitti minulle ajatuksen, että voisimme syödä sen lähipäivänä. Ihan hyvä ajatus. Minulla on ollut kiireinen työviikko, joka päivä  on pitänyt ilmiintyä konttorille ja katsella mitä ikkunoiden takana tapahtuu. Jätin hänelle täydelliset neuvot kurpitsan valmisteluun, jotta minun olisi helppo töistä päästyäni loihtia siitä hyvä alkuruoka. Ohjeeni alkoivat näin: 1. ota kuva kurpitsasta. Sen jälkeen pyysin häntä paahtamaan kasviksen odottamaan viimeistelyä. Näin tapahtui.

YYA-kurpitsakeitto kahdelle

• 1 pieni myskikurpitsa
• ripaus suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• timjamia
• 2 dl vettä
• 1 dl kermaa

Ota kuva kurpitsasta. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kurpitsa pitkittäin kahtia ja kaavi pois siemenet. Sipaise leikkuupintaan oliiviöljyä ja ripottele suolaa ja pippuria. Valitse mieleinen yrtti ja aseta sitä kurpitsan leikkuunpinnalle. Paista puolikkaita noin 45 minuuttia, tai kunnes ne ovat sopivan paahtuneita. Paahtuminen on avainsana tällä kertaa. 

Kun kurpitsanpuolikkaat ovat sopivan pehmeiksi paahtuneita, kaavi pehmeä keskusta lusikalla kattilaan. Kaada mukaan vettä sen verran, että pehmeä kurpitsamassa peittyy. Kiehauta ja soseuta sauvasekoittimella. Tavoitteena on sileä maukas kurpitsasose, johon kaadetaan sopivasti kermaa.  Keitto sekoitetaan tasaiseksi, kuumennetaaan ja maku tarkistetaan. Annostele keitto kuppeihin, lurauta hieman oliiviöljyä pinnalle, se oli siinä.

Peruna-purjokeitto Baskimaalta sous vide-turskalla

Minulla oli tälle päivälle jo ruokasuunnitelmat valmiina, mutta muutin ne lennosta, kun jääkaapin nollalaatikkoon oli ilmestynyt pari palaa turskaa. Sillekin oli jo suunnitelma, mutta vasta perjantaille. Päivämääräsyyt keikauttivat suunnitelmani toisin päin. 

Vinkit tähän keittoon otin G' day Soufflé-blogissa, jossa voisi käydä toistekin. Turskan kypsensin sous vide-tekniikalla, koska mä voin. Siihen tarkistin neuvot Anovan sivulta.

Porrusalda – peruna-purjokeitto turskan kanssa

Sous vide-turska

• 2 noin 75 g palaa nahatonta, ruodotonta turskaa
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• sitruunamehua
• oliiviöljyä

Kuumensin vettä kattilassa sirkulaattorilla 55 asteeseen. Kuivasin kalapalat ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Sijoitin maustetut kalapalat suureen vakuumipussiin ja lirutin sinne hieman sitruunamehua ja oliivioöljyä ja tiputin mukaan vielä tuoretta tilliä. Suljin pussin vakumointikoneella. Suuri pussi on siinä mielessä pientä parempi, että mehu ja öljy eivät ehdi pussin suulle asti ennen kuin vakuumi on valmis. Jollei sinulla ole vakumointikonetta, voit laittaa kalapalat minigrip-pussiin ja käyttää ilmansyrjäytysmenetelmää. Siinä pussin suu laitetaan melkein kokonaan kiinni ja pussi lasketaan kattilassa olevaan veteen niin lähelle pussin suuta kuin uskaltaa. Vesi pusertuu pussista pois melko tarkkaan, sulje pussin suu kokonaan. Tässä menetelmässä on hyvä jättää pussin suu vedenpinnan yläpuolelle vaikka niin, että kiinnittää pussin kattilan reunaan pyykkipojalla. Jos kypsennetään kasviksia, ne vaativat suuremman lämpötilan, yli 80 astetta, joten silloin pitää varoa pussin sulamista kattilan kuumempaan reunaan. 

Kypsensin kalaa 55 asteessa 30 minuuttia (minimiaika), mutta ei haittaa vaikka pussi olisi vedessä tunninkin. Kala pysyy siinä saavutetussa kypsyydessä useita tunteja, mutta jossain vaiheessa se varmaan alkaa muhjaantua. Minun turskani oli vedessä tasan tunnin. 

Kun oli aika laittaa ruoka esille, otin pussin pois vedestä ja avasin sen saksilla. Nostin kalapalat varovasti paperin päälle lautaselle ja peitin odottamaan. Ajattelin ensin käyttää kalapaloja vielä pannulla, mutta muutin mieleni, ei se olisi tarpeen olisi ollutkaan.

Peruna-purjokeitto Baskimaan tapaan

• 2 suurehkoa perunaa
• 2 porkkanaa
• purjon valkoinen osa
• puolikas kesäkurpitsa (hävikinvähennysmielessä halusin kesäkurren käyttöön)
• 1 valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• 3-4 dl kanalientä
• 1 laakerinlehti
• sahramihippuja
• suolaa ja pippuria
• ohuita salamiviipaleita

Kuorin perunat ja porkkanat. Otin porkkanoista mandoliinilla muutaman ohuen suikaleen. Julienne-raudalla tulisi suoraan ohuita tikkuja, mutta minulla ei ole sellaista, joten leikkasin suikaleet terävällä veitsellä tikuiksi. Samoin leikkasin purjosta muutaman ohuen kiekon, sekä salamista niin ohuita viipaleita kuin osasin. Nämä laitoin odottamaan annoksen viimeistelyä varten. 

Leikkasin sitten porkkanat paloiksi, samoit perunat ja kuoritun kesäkurren, en halunnut sen kuoren vihreää väriä tähän ruokaan. Kuorin valkosipulinkynnen. Kiehautin veden ja kaadoin sitä puolisen desiä kuppiin, jonne lisäsin uuttumaan muutamia sahramihippuja. Loppuun kuumaan veteen kaadoin loput kanafondipullosta, huomenna on roskipäivä, sain taas yhden pullon loppuun. 

Käytin kaikkia kasviksia pannulla oliiviöljyssä muutaman minuutin ja kippasin ne sitten kattilaan (tuli vähän tiskiä, olisi voinut käyttää vain yhtä keittoastiaa). Kaadoin kasvisten päälle kanalientä ja sahramiuutoksen myös. Lisäsin kattilaan vielä laakerilehden. Jätin keiton kiehumaan maltillisesti noin 15 minuutiksi. Ei ole tarkoitus keittää kasviksia muhjuksi. 

Kauhoin sitten kypsät kasvikset (pl laakerinlehti) ja hieman keittolientä blenderin kannuun ja surruutin ainekset kuohkeaksi keitoksi, lisäsin hieman lientä vielä saadakseni sopivan koostumuksen. Kaadoin keiton takaisin kattilaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kun oli aika syödä ruoka, kuumensin keiton uudelleen ja kauhoin sitä lautasille. Nostin keiton pinnalle sous vide-kypsennetyt kalapalat ja niiden päälle raakoja purjo- ja porkkanasuikaleita ja muutama ohuenohut salamiviipale. Vielä pikkuisen oliiviöljyä pinnalle ja joku yrttikin olisi ollut sopiva, mutten muistanut.

Tämä ruoka oli jotain todella hyvää, sellainen onnistuminen, joita silloin tällöin CampaKeittiöstä ilmestyy lautasille. Turskan rakenne oli aivan optimaalinen ja sitä oli nautinto lusikoida yhdessä hennonmakuisen keiton kaverina. Peukku ylös tälle ruoalle! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulointikokeilumme, joista on jotain hyvää sanottavaa. 

La Vueltan 16. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, 32 km mittainen. Tämä oli kisan kannalta erityisen tärkeä etappi. Sen nopein oli Rohan Dennis ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. 

Melkein liian kaunis syötäväksi

Romanesco pääsi tänään ensimmäistä kertaa meidän ruokapöytäämme. Ostin viimein tämän jännittävän näköisen kaalin ja tein siitä alkukeiton päivällisellemme. Soveltelin aikaisempia kokeilujani sifonilla tehtävästä kasviskeitoista. 

Ilmaakin kevyempi romanesco-kaalista

• 1 romanesco-kaali
• 3 dl kanalientä
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia ja oreganoa
• oliiviöljyä
• 1 ilokaasupatruuna

Irrottelin romanescosta nuppuset, jätin tällä kertaa valkosen keskusosan käyttämättä, sillä halusin tehdä aika pienen määrän keittoa. Meitä oli vain kaksi päivällisellä, joten maksimimäärä oli noin 3 dl keittoa sifonipulloon. Jätin muutamia oikein pieniä nuppuja koristelua varten, mutta se meni sitten lopulta vähän pieleen, siitä myöhemmin. Kiehautin noin 3 dl kanalientä ja laitoin kaalinuput veteen kypsymään. Varoin niiden ylikypsymistä, sillä en halunnut, että kaunis vaaleanvihreä väri katoasi. Odotellessani silppusin kevätsipulin pieneksi, mutten laittanut sitä kypsymään, sillä se nyt ainakin vaihtaisi nopeasti maastoväriin. 

Kun kaalinuput olivat juuri ja juuri napakan kypsiä, kalastin ne reikäkauhalla blenderin kannuun, lisäsin mukaan kevätsipulisilpun ja kaadoin päälle hieman keitinvettä. Blenderi sai tehdä temppunsa ja kaalista hienoa pyrettä. Maustoin pyreen suolalla ja pippurilla ja suurruutin lisää, sillä sifonin kanssa pitää olla varovainen kaikenlaisten kökköjen kanssa, pippurikin voi tukkia sifonin suuttimen. Lisäsin hieman keitinlientä niin, etä pyreestä tuli paksuhkoa keittoa. Kaadoin keiton kattilaan odottamaan päivällisaikaa. 

Kun oli aika viimeistellä keitto, kaadoin kattilaan kerman ja sekoitin. Tarkistin suolan ja kuumensin keiton kiehuvaksi. Paistoin säästämiäni minikokoisia kaalinuppuja öljytilkassa, niillä oli tarkoitus koristella annos. Kaadoin keiton tiheän siivilän läpi sifonin puolen litran pulloon, keittoa oli vähän alle 4 dl tässä vaiheessa. Suljin sifonin kansisysteemin ja varmistin, että tiiviste on kunnolla paikallaan. Laitoin ilokaasupatruunan kahvaan ja keittosuuttimen paikalleen. Kiersin kaasupatruunan sisältävää kahvaa niin paljon, että kaasu karkasi pullon sisälle suhahtaen. Pullon pinta kuumeni nopeasti lisää, kannattaa pitää patakintaita kädessä. Ravistin pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti ja pursotin keittoa keittokuppiin. Nostelin keiton pinnalle mininuppuja, mutta ne melkein upposivat ilmankevyeen keittoon. Timjami- ja oregano-oksat sentään jäivät pinnalle. 

Söimme keiton lauantain päivällisen alkuruokana ja lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sifoni-ohjeet-välilehdelle, jonne kerään nyt reilun vuoden käytössä olleiden sifonipullojeni käyttökokemuksia. 

Kuohkea kurpitsakeitto

Tässä eräänä päivänä meillä syötiin päivällistä pitkin päivää. Ensin oli confit-keltuaisia yhden aikaan, sitten oli keittoa kolmen maissa ja lopulta stifadoa illempana, kunhan lampaan potkat ehtivät kypsiksi. Kun olimme kahdestaan, se ei haitannut, että ateria oli pätkissä ja söimme osat, kun ne olivat valmiit. Ei tosin auta huonoa ajoituskykyäni, kun tuolla tapaa velttoilen. Päivän keittona meillä oli suloisen pehmeä kurpitsakeitto, johon käytin yhden jäljellä olevista ilokaasupatruunoistani, enkä tällä kertaa töpeksinytkään yhtään. 

Iloinen kurpitsakeitto

• puolikas keskikokoisesta hokkaidon kurpitsasta
• 1suuri porkkana
• 1 omena
• vettä keittämiseen
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• 1 ilokaasupatruuna

Leikkasin kurpitsan kahtia ja kaavin kummastakin puoliskosta siemenet ja rihmat pois. Leikkelin kovan vaaleamman kuorikerroksen pois ja pilkoin toisen puolen kurpitsaa paloiksi, jotka pakastin myöhempää käyttöä varten. Toisen puolen käsittelin samoin, mutta pakastamisen sijaan keitin sen paloina kypsäksi porkkanan ja omenan kanssa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Laitoin kypsät ainekset blenderiin ja osan keittoliemestä myös. Surruuttelin seoksen niin tasaiseksi kuin blenderini kykeni. Siivilöin seoksen talouden tiheimmän siivilän läpi ja maistelin, onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. Jätin keittopohjan odottamaan sitä hetkeä, että olisi pian alkuruoan aika. 

Viimeistelyvaiheessa kuumensin keittopohjan, sekoitin mukaan kerman ja lisäsin vielä pikkuisen suolaa ja pippuria. Siivilöin taas kuuman keittopohjan, ettei sifoniin menisi pippurin paloja. Kaadoin keiton sifonipulloon, keittoa oli hieman enemmän kuin puoli litraa, mikä on pulloni maksimivetoisuus. Laitoin huolella tiivisteen kanteen kiinni, keittosuuttimen paikoilleen, kannen kiinni ja kiersin kaasupatruunan paikalleen. Kävi toivottu suhahdus, josta ei päässyt kaasua pihalle. Ravistin nopeasti kuumennuttu pulloa patakinnas kädessä kymmenkunta kertaa rivakasti. Otin esille haluamani tarjoiluastiat, hieman fetaa ja timjamia. Pursotin keittoa kuppiin, olen huomannut, että suutin kannattaa laittaa mahdollisimman lähelle kupin tai lautasen pohjaa ja pursottaa läheltä. Muuten vaahtomainen sisus pärskyy. 

Murustin pinnalle vähän fetaa ja asetin pehmeää, tuoretta timjamia. Söimme keittoa alkuruokana ja otimme sitä kaksi pientä annosta, sillä puolen litran pullossa vain riitti ja riitti kuohkeaa keittoa. Se kyllä lätistyi nopeasti, joten sifonisoppa on lusikoitava nopeasti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sifoni-välilehdelle, sinne kerään kaikki ilokaasuiset kokeiluni. 

Leipää ja keittoa italialaiselle aterialle

Eilen oli yksi pyöräilykauden loppupuolen merkittävistä kisoista, Il Lombardia, jota sanotaan myös Kuolleiden lehtien ajoksi. Sen voittoon ajoi Kolumbian iloisimman ilmeen mies, Esteban Chavez. Italiassa näytti melko kesäiseltä, sellaistahan meilläkin oli muutama vuosi sitten osallistuessamme L'Eroicaan. Tämän vuotinen L'Eroica ajetaan juuri tänään.

Harvinaista kyllä meillä oli eilen päivällisvieraita. Vaikka kuinka mielelläni tapaan mukavia ihmisiä, en vain saa juuri koskaan aikaiseksi kutsua meille ketään. Joskus kuitenkin saan niin tehtyä, tai Antti tekee sen puolestani. Nyt minulla oli hyvin aikaa miettiä menua ja kattaustakin. Kattaukseni oli valmis jo perjantaina, kerrankin ajoissa.

Lombardian ajon kunniaksi valitsin meille italialaisen menun. Aiempi ajatus grillata yhdessä luimupupulan väen kanssa vaihtui uunissa paistettavaan ruokaan. Hyvä niin sillä iltapäivällä säätila oli enemmän kuin vaihteleva, väliin satoi raivoisasti ja tuuli myrskyisäisti.

Meillä kasvoi tontilla mysteerikurplooni, joka sitten lopulta oli kuin olikin melonin sijaan kurpitsa. Tein siitä toscanalaisen keiton alkuruoaksi, jonka alkuperäisohje oli tämä, toteutus kohtuullisella vapaudella. Keitto oli hyvin yksinkertainen ja siinä sen salaisuus ehkä piilikin. Valmistin keiton talouden pienemmässä haudutuspadassa.

Alkukeitto neljälle keltaisesta kurpitsasta

• 3/4 noin jalkapallon kokoisesta keltaisesta hieman soikeasta kurpitsasta (miinus siemenet ja kuori)
• 1 päärynä
• 1 omena
• 0,5 l vettä
• suolaa ja pippuria
• tarjoiluun tuoretta timjamia ja muutama tippa oliiviöljyä

Halkaisin kurpitsan ja kaavin siitä pehmeämmän, siemeniä sisältäneen keskustan pois ja leikkasin kuoren ohuelti pois. Pilkoin kurpitsan paloihin ja laitoin 1/4 pakastimeen, sillä kaikki palat eivät mahtuneet pienempään crock potiin. Yhdessä kurpitsapalojen kanssa laitoin pataan yhden omenan ja päärynän paloiksi leikkattuina (muttei kuorittuina, koska olivat luomua tai omasta puusta). Kaadoin päälle vettä ja laitoin padan low-asetukselle moneksi tunniksi. Kun ainekset olivat kypsiä ja pehmeitä, mutteivat muusiksi hajonneita, kauhoin ne muutamassa erässä blenderin kannuun. Surruuttelin keitosta tasaista ja samettista. Jäähdytin keittopohjan yön yli kylmässä ja eilen ennen päivällistä kuumensin keiton uudelleen, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Olin ajatellut pyöristää keittoa kermalla, mutta se ei ollut tarpeen, rakenne ja maku oli juuri sopivaa ilmankin. Tarjolle asettaessani laitoin keiton pinnalle muutaman pienen oksan pehmeävartista tuoretta timjamia ja hyvää tunisialaista oliiviöljyä. Keiton kanssa meillä oli tuoretta focacciaa. 

Leipäohjeen otin kesän suosikkikirjastani, Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Tuunasin ohjetta ihan vähän, sillä meillä oli supersieviä pikkuisia tomaatteja sisäkypsytyksessä, ne sopivat leipään oikein hyvin. Kirjan ohjeen mukaan taikinasta tulisi kaksi pyöreää leipää, minä leivoin sen yhteen suureen pyrex-vuokaan. 

Focaccia Vittorion ohjeella

• 4 dl vettä
• 30 g tuorehiivaa
• 2 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• noin 10 dl vehnäjauhoja
• 3/4 dl oliiviöljyä
• tuoretta rosmariinia
• pieniä tomaatteja (oma lisäykseni)
• (vaaleanpunaista vuori)suolaa karkeana rouheena (suluissa oma kontribuutioni)
• lisää oliiviöljyä 

Sekoita kädenlämmin vesi, hiiva, sokeri ja 4 dl jauhoista yleiskoneen kulhossa. Anna seoksen muhia puolisen tuntia. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa koneella noin 10 minuuttia, loppuvaiheessa lisää mukaan öljy. Vaivaa kunnes taikina on kimmoisaa. Nostata taikinaa niin kauan, että se on kaksinkertainen. 

Öljyä vuoka kunnolla ja kumoa taikina vuokaan, taputtele se öljyisin käsin tasaiseksi. Pistele siihen pieniä tomaatteja ja ripottele pinnalle silputtua rosmariinia. Valuttele vielä päälle lisää oliiviöljyä ja rouhi reippaasti karkeaa suolaa. Anna leivän vielä kohota puolisen tuntia.

Kuumenna uuni 200 asteeseen kiertoilmalla (225 asteeseen muutoin) ja ennen kuin laitat leivän uuniin, painele tomaatit kunnolla taikinaan, ne ovat voineet pullahtaa kohonneesta taikinasta. Paista leipää noin 25 minuuuttia, kunnes sen pinta on kauniin värinen ja leipä on kumea kopautuksesta. Voit vielä lirutella hieman lisää oliiviöljyä kuuman leivän pinnalle. Meillä oli tarjolla leivän kanssa kauniissa, aivan sitä varten hankitussa astiassa oliiviöljyä ja hyvää balsamicoa. 

Pääruokana oli lasagnea ja jälkiruokana tiramisua, mutta niistä ei ole kuvia. Kiitos vieraille mukavasta illasta, Armakselle valloittavuudesta ja vekkuleista tempauksista, olette enemmän kuin tervetulleita uudelleen! Ehkäpä vielä ehtisimme grillatakin ennen talven tuloa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Keittovinkki kaupungin toiselta laidalta

Eilen ihastelin Jokihaan tekemää kauniinväristä linssikeittoa ja halusin kokeilla sitä itsekin. Eilinen viima vaihtui tämänpäiväiseen vesisade pakkasella- keliin, siihenkin lämmittävä keitto sopisi hyvin. Muistikuvani työtasolla majailevasta inkivääripalasta oli kyllä oikea, tosin työtaso sijaitsee työpaikalla. Niin keittoni jäi ilman tuoretta inkivääriä, löysin kyllä jauhettua. En yhtään tiedä, onko se lähellekään vastaavaa. Muutenkin kaivelin maustevarastojani ja käsitys siitä, että meillä on kokonaisia kardemumman "koteloita" piti paikkaansa. Nyt niillekin tuli käyttöä.

Linssikeitto neljälle

• 2 pientä sipulia
• monta pientä valkosipulin kynttä, niin monta kuin viitsit kuoria
• 2 porkkanaa
• 2 dl punaisia linssejä
• kasvislientä (laitoin vettä)
• 1 tl jauhettua kanelia
• 1 tl jauhettua kurkumaa
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 6 kardemumman siemenet (jos käytät sellaisesta putkilosta, noin 1/4 tl lienee sopiva määrä)
• chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria
• loraus oliiviöljyä
• 4 dl kookosmaitoa
• tuoreita yrttejä (meillä timjamia ja oreganoa)
• sitruunamehua

Kuori sipulit ja porkkanat ja pilko ne paloiksi, huuhdo linssit. Riko kardemumman kuoret ja poimi siemenet tallelle. Lorauta paksupohjaiseen kattilaan öljyä ja kuullota sipuleita ja porkkanoita (ja inkivääriä raastettuna, jos sinulla on tuoretta). Lisää mukaan mausteet ja sekoittele. Kaada linssit kattilaan ja päälle lientä/vettä niin paljon, että ainekset peittyvät. Anna niiden kypsyä miedolla porinalla, kunnes ovat kypsiä. Soseuta ja lisää mukaan kookosmaito. Sekoita keitto tasaiseksi ja kuumenna se vielä kunnolla. Tarkista maku, lisää suolaa mikäli tarpeen. Ripottele annoksen päälle muutama tippa kaikkein parasta oljyäsi ja vähän tuoreita yrttejä. Jos olet parempimuistinen kuin minä, tirskautat keittoon vielä hieman sitruunamehua, kuten Jokihaka teki. Minä en muistanut. Pidimme keitosta tosi, tosi paljon.

Sauvajyväsen eilisessä postauksessa oli puhetta siitä, onko kiva tai järkevää, että postaa heti toisen, kotimaisen blogaanin perässä samaa ruokaa. Ainahan niihin pieniä muutoksia tulee tehtyä ja samalla saa omaan blogiinsa muistimerkin, mistä on se on kivan ohjeen löytänyt. Kun ei sitä tee, käy kuin minulle viime viikolla. Bongasin minulle uudesta kotimaisesta blogista lämpimän feta-tomaattisalaatin ja ajattelin, että minäpä teen sitä tuota pikaa. En kuitenkaan laittanut blogia itselleni muistiin ja nyt en löydä sinne takaisin edes TOP100-sivun haulla. Tämä kyseinen blogaani on varmasti tehnyt jo uuden postauksen, eikä siksi kuvakaan tästä houkuttelevasta fetasalaatista osu silmiini, enkä sitkeälläkään selaamisella enää osu oikeaan. 

Urheilu valmiina Tweed Run-tapahtumaan

Kevennyksen kaipuuseen - vihreä vihanneskeitto

Meillä on viimetalviseen tapaan lihanostokielto menossa, syy siihen on vain ja ainoastaan se, että varastoja täytyy vähentää. Vihannespuolta tulee kuitenkin ostettua entiseen malliin ja välillä käy niin, että niitä kinostuu liikaa jääkaapin vihanneslaariin. Silloin pidetään vihanneskeittopäivä, sellainen oli juuri tänään. 

Vihreä vihanneskeitto neljälle + pari työlounasta

• 6 pientä puikulaperunaa
• 2 pienehköä parsakaalipalleroa varsineen
• 2 porkkanaa
• 2 kevätsipulia
• 1 pieni kesäkurpitsa
• vettä
• suolaa ja pippuria
• tuorejuustoa
• (loraus kermaa)
• viiriäisenmunia
• persiljaa

Kuori perunat ja porkkanat ja pilko ne paloiksi. Pilko myös parsakaali ja kesäkurpitsa ja sipuli ja kerään kaikki ainekset kattilaan. Lisää vettä sen verran, että ainekset melkein peittyvät. Ripottele kattilaan hieman suolaa ja pippuria ja keitä ainekset juuri ja juuri kypsiksi, varo perunoiden hajoamista keitinveteen. Kaada kaikki ainekset suureen lävikköön ja kerää keitinliemi siivilän alla olevaan kulhoon. Kauho kypsiä aineksia tehosekoittimen kannuun muutamassa erässä ja lisää hieman keitinlientä ja lusikallinen pehmeää tuorejuustoa, meillä oli vuohenmaidosta tehtyä. Kaada sosekeittoerät pestyyn kattilaan ja lopuksi tarkista keiton sakeus. Keiton voinee soseuttaa myös sauvasekoittimella, en ole sitä kokeillut tosin. Lisää tilkka keitinlientä tai kuten minä (ihan kuin olisin puhunut jotain kevennyksestä?) pari ruokalusikallista kermaa. Mausta vielä suolalla ja pippurilla, jos tarpeen. Laita annoksen päälle puolikkaiksi leikattuja viiriäisenmunia tai nokare tuorejuustoa.

Keitto oli pehmeää ja lempeää. Välillä on mukava syödä ruokaa, jossa ei ole sitten minkäänlaista tvistiä tai tulisuutta. 

Päivällinen tähdenlentoteemalla

Elän nyt melkoista zombieviikkoa, omien yövuorojeni perään haalin vielä työkaverinkin yövuorot, sillä pidän niistä niin kovasti, etukäteen, monta viikkoa etukäteen. Sitten kun zombieviikko koittaa, mietin miksi taas tein tämän. Kun vauhtiin pääsee, yövuorot menevät mukavasti ja päivät minulla on aikaa aivan kuin olisin lomalla. Keräsin kaapeista aineksia, joista päivällisen oli synnyttävä, kauppaan ei mentäisi ennen huomista. 

Käytettäväksi tuomitsin:

• perunapussin pohjat, noin 10 keskikokoista perunaa, joiden luvattiin etiketin mukaan sopivan kaikkeen ruoanlaittoon
• 4 nahistumaan päin olevaa porkkanaa
• 2 mustunutta banaania
• puolikas purkki mascarponea
• erinäisiä jauhopussien jämiä, yhteensä kilon verran

Meillä ruoanlaitto on ollut vähän hunningolla viime aikoina, siksi päätin leipoa tänään sekä leipää päivälliselle, että  jälkiruoaksi jotain makeaa. Aloitin tekemällä leipätaikinan nousemaan.

Porkkanapeltileipä

• 5 dl lämmintä vettä
• 2 x 7g pussi kuivahiivaa
• 2 tl suolaa
• 2 rkl hunajaa
• 1 dl rypsiöljyä
• 2 porkkanaa oikein pieneksi raastettuna
• erinäisiä jauhoja, vehnää, hiivaleipäjauhoa, joku täysjyväpussin pohjakin, noin 10 dl

Lämmitin veden ja lisäsin sinne suolan, hunajan, noin desin verran jauhoja ja kuivahiivan. Sekoitin ainekset velliksi vispilällä ja peitin kulhon suihkumyssyllä. Annoin vellin ottaa vauhtia sen aikaa, että kuorin ja raastoin porkkanat. Lisäsin raasteen velliin ja sekoitin sen sinne tasaisesti. Aloin lisätä jauhoja pikkuhiljaa ja vaihdoin vispilän tukevaan nuolijaan, jolla sekoittelin. Lopulta jatkoin käsinvaivaamalla kaataen öljyn taikinaan käteni kautta, jolloin taikina ei pahasti tarttunut käteeni. Kun taikina alkoi olla kimmoisaa, mutta vielä melko pehmeää, ripottelin sen pinnalle vielä hieman jauhoja ja peittelin taikinan kohoamaan kulhossaan noin tunniksi.

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja kumosin taikinan jauhotetulle leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Taputtelin taikinan noin kolmen sentin paksuiseksi levyksi, johon tein viiltojälkiä annospaloiksi. Peitin leivän vielä pyyhkeellä kohoamaan vähäksi aikaa, sillä paistoin ennen leipää jälkiruokamuffinit. Kun paistamisen aika oli, käänsin uunin kiertoilmalle ja paistoin leipää noin 20 minuuttia, kunnes se oli kypsä ja kauniin värinen.

Kasvissosekeitto mistä sattuu kolmelle

• noin 10 keskikokoista perunaa kuorittuna
• 2 isohkoa porkkanaa kuorittuna ja muutamaan palaan leikattuna
• noin 10 sentin pätkä purjoa renkaiksi leikattuina, minulla jonkun kokkauskerran jämät pakastettuna
• suolaa ja pippuria
• kuivattua chiliä oman maun mukaan 
• vettä sen verran, että ainekset peittyvät
• noin 1 dl kookoskermaa
• fetaa muruina annoksen päälle

Keitin kuoritut perunat ja porkkanat yhdessä purjokiekkojen ja mausteiden kanssa kypsiksi, varoin keittämästä perunoita hajalle. Laitoin aineksia muutamassa erässä tehosekoittimen kannuun yhdessä liemikauhallisen ja kookoskerman kanssa ja annoin koneen tehdä niistä sileää keittoa. Maustelin vielä hieman suolalla ja pippurilla ja lisäsin keitinlientä saadakseni sopivanpaksuisen keiton. Murustelin annoksen päälle hieman fetaa.

Banaani-mascarponemuffinit suklaahipuilla

• 2 tummunutta banaania
• 2 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljaa
• 1 dl kookoskermaa (keitonteosta jäänyt purkinloppu)
• 1 dl mascarponea
• 1 dl rypsiöljyä
• minikokoisia suklaanappeja kunnon holautus pussista

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja asettelin isohkoja muffinipapereita muffinivuoan kolosiin. Kuorin banaanit ja rusensin ne haarukalla paloiksi, ei tarvitse tehdä ihan mössöä. Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi, johon lisäsin jauhot, vehnäjauhot, leivinjauheen, mascarponen ja kookoskerman, sekä öljyn. Sekoitin taikinan tasaiseksi, mutta vältin ylivatkaamista, ettei taikina sitkisty. Kääntelin nuolijalla mukaan banaanimurskan ja suklaanapit. Annostelin taikinaa isoilla lusikoilla muffinivuokiin, sain 10 isohkoa vuokaa puolilleen tästä taikinamäärästä. Paistoin muffineita uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä kakkutikulla ja kun tikku tuli puhtaana taikinasta, olivat muffinit kypsiä. Niistä tuli ihanan meheviä ja kuohkeita. 

Uusi lempikeitto - espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto

Keittoja voisi syödä useamminkin, pääruokana tai kuten tänään alkuruokana. Olen oppinut viimein tekemään pieniä keittomääriä alkuruokatarkoitukseen. Nytkään ei jäänyt lusikallistakaan. Toisaalta jos keittoa jää vaikka yksi annos, sen voi syödä lounaana töissä. 

Löysin ohjeen tähän keittoon tietysti foodgawkerin kautta Los Tragaldabas-blogista. En löytänyt blogista käännöstyökalua, mutta minähän reippaana tyttönä tälläsin ohjeen itse googlekääntäjään. Siitä tuli melkoisen hassu, mutta luulen kutakuinkin ymmärtäneeni mitä ja miten. Loput säveltelin luottaen lappilaisjärkeeni.

Espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto neljälle alkuruoaksi

• 2 oikein pientä vihreää pitkulaista kesäkurpitsaa
• 1 pieni vihreä, pyöreä kesäkurpitsa
• 1 pieni keltainen, pyöreä kesäkurpitsa
• 2 uutta pientä sipulia varsineen
• oliiviöljyä kuullottamiseen
• 2 rkl mantelijauhetta
• 2,5 dl lihalientä
• 2 dl kermaa
• tuoretta timjamia ja rakuunaa
• suolaa ja pippuria
• muskottipähkinää
• pinnalle muutama tippa hyvää öljyä
• pikkuisen ibericokinkkua 
• timjamia

Pilko sipuli ja kesäkurpitsat. Jätä vihreisiin kuori, jos se on ohut, niin saat kauniin vihreän keiton. Myös sipulivarsien vihreä tuo väriä. Kuumenna oliiviöljyä kasarissa ja kuullota hetken aikaa sipulia ja kesäkurpitsapaloja. Ripottele päälle mantelijauhe ja lisää liemi ja kerma. Sekoittele ja anna keittopohjan kiehua noin 10-15 minuuttia, kunnes vihannekset ovat juuri kypsiä. Lisää tuoreet yrtit ja hieman suolaa ja pippuria. Käytä ainekset muutamassa erässä tehosekoittimessa tai käytä sauvasekoitinta, jotta saat tasaisen sileän keiton. Kuumenna keitto vielä kattilassa ja annostele sitä kulhoihin. Asettele pinnalle hieman ibericoa, paahdettua pekonimuruja tai vaikka paahdettuja mantelilastuja, kuten alkuperäisohjeesa. Minä laitoin vielä muutaman tipan hyvää oliiviöljyä ja tuoreita timjaminlehtiä pinnalle. 

Pidimme kovasti tästä mantelilla suurustetusta keitosta, jonka rakenne oli uudenlainen ja erittäin hyvä. Maku oli hentoinen, kuten ainesosaluettelosta voi päätelläkin. Tätä keittoa voisi tarjota hyvin hienompienkin illallisten alkuruokana. 

Tänään ehdimme katsoa 30 viimeistä kilometriä Vueltan kahdeksatta etappia. Maisemat olivat oikeastaan aika tylsiä, suoria teitä viljelysten välissä, eikä oikein mitään nähtävää. Loppukirissä toissapäivänä John Degenkolbin kiristä provosoitunut Nacer Bouhanni teki itsekin vähän rumanpuoleisen sivuttaisliikkeen maaliviivalla, mutta voittajaksi hänet tietysti nimettiin. Kilpailua johtaa Alejandro Valverde, toisena lempikolumbialaiseni Nairo Quintana ja kolmantena muuten vaan suosikkini Alberto Contador. Neljäntenä on stemmiä tuijotteleva Chris Froome. Huomenna päästään mäkisempiin maisemiin ja etappi päättyy kunnon nousuun. 

Lihansyöjä kokkaa kasviksista!

Joitakin aikoja sitten sain Pernod Ricard Finlandilta kutsun kilpailuun, jossa yhdistetään viini ja kasvisruoka. Suurimpaan osaan tämän kaltaisista kutsuista vastaan ujosti kiitos ei, mutta nyt päätin rohkeilla. Teen toki ruokaa kasviksista useinkin ja joskus jopa pelkästään kasvisruokalajeja. En ole kuitenkaan kovin perehtynyt varsinaiseen kasviskeittiöön ja omalle porukalle kokatessani saatan hyvinkin huolettomasti käyttää keittopohjana lihalientä ja lorauttaa ja ripauttaa mukaan yhtä sun toista eläinperäistä. Jos minun olisi tarpeen valmistaa asiallista kasvisruokaa, tai ateria oikein vegaanille, ottaisin asioista kyllä tarkemmin selvää.

kuvan kurpitsayksilö ei liity juttuun, eikä sitä ole vahingoitettu keittiössä

Muutama päivä sitten huomasin germaanimarketin vihannestiskillä minulle vieraan kurpitsan, kauniin oranssin ja pyöreän. Enempiä miettimättä ostin sellaisen. Kauppakuitista lunttasin kyseessä olevan hokkaidon kurpitsan. Seuraavana päivänä tuli postissa viinipönikkä, jota minun oli määrä yhteyttää kasvisruokaan. Kyseessä oli Jacob's Creek Earth.Vine.Grape Organic Chardonnay, jota kilpailukutsussa luonnehditaan luonteikkaaksi luomuvalkoviiniksi, jonka kaikissa tuontantovaiheissa on panostettu ympäristöystävällisyyteen. Viinissä olisi kuulema havaittavissa sitruunan, persikan ja aprikoosin sävyt, jotka tuovat kasvisruokaan sekä syvyyttä että leikkisyyttä.

Nämä viinien kuvailut ovat minusta yleensä aika hassuja, johtuen tietysti siitä, ettei minulla ole oikeaa perehtyneisyyttä viineihin, kunhan juon niitä ilokseni ja joskus lorautan kastikkeeseen. Yleensä pystyn sanomaan, pidänkö viinistä vai en ja ihan aina silläkään ei ole niin kamalasti väliä. Kerran olen tunnistanut Beaujolais Nouveaussa banaanin, mutta vasta, kun siitä oli maininta Hesarissa.

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jacob's Creek

Aloin miettiä, miten yhdistäisin kasvisruoan tämän neliskanttisen viiniastian sisältöön ja katseeni osui kurpitsaan. Ja seuraavaksi nektariineihin, jotka olivat kurpitsan naapureina keittiön pöydällä. Vilkaisin uudelleen viinin luonnehdintaa, koska minusta siellä puhuttiin jotain hedelmäisiä. Ja niinhän se olikin, persikkaa ja aprikoosia. Eikö nektariini ole aika lähellä näitä kumpaakin? Päätin, että on. Laitoin nämä ainekset mietintämyssyyn yhdessä hokkaidon kurpitsan kanssa ja menin muistaakseni nukkumaan.

Kun grillailimme maisseja, sain päähäni säästää maissien esikeittämisessä käytetyn veden, sillä siinä oli ihana maissinen tuoksu. Olin jo muhittanut kasvisruoka-ajatustani sen verran, että valmistaisin keiton. Pidin siis itseäni oikein nokkelana älytessäni säästää maissiveden, enkä käyttää keittoon tujakkaa ankkalientä pakastimen uumenista. 

Teen kasvissosekeittoja aika usein ja yleensä sillä periaatteella, että mitä enemmän ja mitä nahistuneempia kasviksia saan siihen menemään, sen parempi. Viis hienovaraisista, herkistä mauista, kunhan tuloksena on tuhti kattilallinen keittoa, jolla kuitataan päivän pääateria. Nyt päätin ottaa hieman toisenlaisen lähestymistavan ja pitäytyä mahdollisimman harvoihin raaka-aineisiin. Niitä olivat neljän hengen keittoon:

• 1,5 kg painoinen hokkaidon kurpitsa
• 2 pienehköä kesäkurpitsaa
• 4 pientä kesäsipulia
• 2 litteää nektariinia (olisi voinut olla enemmänkin, 4-5 kpl)
• 1 l maissinkeittovettä
• 0,5 l vettä
• muutama oksa tuoretta timjamia
• hieman tuoretta rakuunaa
• muutama thaibasilikan lehti
• suolaa ja pippuria
• pieni nippu ruohosipulia (osa koristeluun)
• pikkuisen fetasilppua ja oliiviöljyä annoksen päälle

Halkaisin kurpitsan ja kaavin siemenet ja niitä syleilevän rihmaston pois. Leikkasin puolikkaat kapeampiin viipaleisiin, jotka kuorin mahdollisimman ohuelti perunankuorimisveitsellä. Leikkelin palat muutamaan kappaleeseen. Kuorin kesäkurpitsat ja pilkoin nekin paloihin. Poistin nektariineista kivet ja leikkasin hedelmät muutamaan kappaleeseen ja keräsin kaikki palaset kattilaan, sipulit laitoin kokonaisina. Yrtit säästin vielä tässä vaiheessa. Kaadoin kattilaan maissiliemen ja sen verran vettä, että kasvikset peittyivät juuri ja juuri. Keittelin kasviksia miedolla lämmöllä sen aikaa, kun yritin siivota kurpitsansiemeniä rihmastoista kuivattaakseni siemenet.

Olipa se epämiellyttävää hommaa. Jos joku tietää, miten tämä vaihe hoidetaan siististi ja nopeasti, olisin tiedosta iloinen. Luin jostain blogista pikahaulla, että siemenien annetaan kuivui ennen kuin niitä paahdetaan uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Ilmeisesti siemenet olisi pitänyt vielä kuoria, tai sitten hokkaidon kurpitsan siemenet eivät sovellu paahtamiseen. Niistä tuli kyllä kauniin kullanvärisiä, mutta kuori oli kova ja kun sen rikkoi väkivalloin, meni pieni sisus rikki. Kertokaa nyt hyvät ihmiset, miten tämä pitäisi tehdä!

Kun kasvikset olivat kypsiä, lusikoin niitä muutamassa erässä mikserin kannuun yhdessä liemikauhallisen kanssa ja annoin koneen tehdä tehtävänsä. Viimeiseen erään laitoin mukaan tuoreet yrtit. Keittoa tuli noin 1,5 litraa ja sen väri oli kauniin oranssi ja kirkas, melkein läpikuultava, koska keittoliemi oli kirkas eikä mukaan tullut tavalliseen tapaan tuorejuustoa tai kermaa. Maustoin keittoa sitten maisteluperiaatteella pippurilla ja suolalla. Mausta oli poimittavissa nektariinin makeus, sipulin pehmeys ja kurpitsojen pyöreys (kuulostaako jo samalta kuin viinien luonnehdinnat?). Olin tyytyväinen, etten lähtenyt inkiväärin, valkosipulin tai chilin poluille. 

Tarjoiluvaiheessa kuumensin keiton uudelleen ja ripottelin annoksen päälle silputtua fetaa (se tietysti on poisjätettävissä, jos ruokavalio ei sisällä maitotuotteita), ruohosipulia, muutama tippa hyvää oliiviöljyä ja kunnon rouhaisut pippuria. Keitto maistui mukavan pehmeälle, jotenkin kirkkaalle ja puhtaalle. Maissin makua emme muistaneet etsiskellä, muttei liemi ainakaan pahentanut keittoa. Annetun viinin yhdistäminen tähän kevyeeseen keittoon onnistui mielestäni oikein hyvin, sillä Earth.Vine.Grape Chardonnay oli raikkaan hedelmäistä kunnolla viilennettynä. Asioita enemmän tuntevat voinevat sanoa, meninkö metsään, vai osuinko keskelle kurpitsaa. Ainakin saimme maistuvan aterian, lautasia ei olisi välttämättä tarvinut pestä, niin tarkkaan perhe luutusi lautaset patonkipalalla keiton loputtua. Kiitos viininäytteestä, kiitos kutsusta mukaan tähän kilpailuun!

Makkarasoppa tämäkin

On olemassa ruokalajeja, joita en ole koskaan tehnyt, esimerkiksi makkarasoppaa. Siis sitä, mihin tulee perunaa ja lenkkimakkaraa, jos oikein hurjaksi ryhdytään, porkkanaa. Syön sitä kyllä mielelläni, muttei vain koskaan tule itse tehtyä sitä. Tänään söimme keittoa, jota voisi sanoa makkarakeitoksikin, jos ei ole termien kanssa niin nokonuuka. 

Tein joitakin viikkoja sitten keittoa myskikurpitsasta ja vähän kaikesta muustakin, mitä vihanneslaatikosta sattui löytymään. Tänään päivällissuunnitelmat lähtivät liikkeelle Espanja mielessäni, sillä Baskimaan ajo päättyy aika-ajoon tänään ja kylmälaatikossa majaili pussillinen mainioita raakachorizoja. Olin myös ostanut uuden myskikurpitsan, se vaihtoi päivittäin paikkaa työtasolla ja olin ainakin kerran jo pudottaa sen lattialle. Muistelin edellistä keittoa tehdessäni huomanneeni ohjeita selatessani, että usein kurpitsa paahdetaan ja nyt halusin kokeilla paahtamista. 

Valitsin kurpitsan pariksi valkosipulin, päätin paahtaa muhkeita kynsiä kuorineen yhdessä kurpitsan kanssa. Halusin saada aikaan mehevää valkosipulitahnaa, jota laittaisin sitten keittoon aluksi varovaisesti ja lopulta ehkä kaiken harmitellen, etten paahtanut enempää kynsiä. Yritin halkaista kurpitsan kahteen yhtä suureen osaan, mutta otteeni kurpitsasta lipesi sen verran, että toisesta puoliskosta tuli toista huomattavasti suurempi, niinpä halkaisin senkin vielä kahtia. Niin minulla oli kolme palasta kurpitsaa. Raaputin siemenet ja säikeiset osat pois ja nostin palat leivinpaperilla päällystetylle uunipannulle. Ripottelin mukaan isoja valkosipulin kynsiä. Maustoin kurpitsapalat suolahiutaleilla ja pippurilla, muutamalla timjami- ja rosmariinioksalla ja ripsin hieman oliiiviöljyä päälle. Paahdoin kurpitsaa ja valkosipulia 200 asteessa noin tunnin. Annoin niiden jäähtyä.

Päivällisajan lähestyessä kaavin kypsän kurpitsanlihan kulhoon. Puristin pehmeän valkosipulin kuorestaan lautaselle, siitä tuli juuri sellaista tahnaa kuin halusinkin, täysin vailla kitkeryyttä. Pilkoin yhden sipulin ja sulatin puolen litran rasian ankkalientä. Sulatin padassa voinokareen ja paistoin siinä sipulia hetkisen ennen kuin lisäsin pataan kypsän kurpitsan ja hieman valkosipulitahnaa. Lisäsin vähän lientä ja annoin keittopohjan kiehua muutamia minuutteja. 

Leikkasin kaksi chorizomakkaraa ohuiksi viipaleiksi, eilisen patongin loput kuutioiksi ja muutaman eiliseltä jääneen tähdechipsin pieniksi paloiksi. Kuumensin paistinpannulla hieman oliiviöljyä ja paahdoin leipäkuutioita hetkisen öljyssä ja ripotin niille hieman bruschettamaustetta. Nostelin paistetut leipäkuutiot talouspaperiarkin päälle jäähtymään. Seuraavaksi nostin samalle pannulle pieniksi kuutioiksi leikatut ranskanperunan palat ja paahdoin niitäkin joka puolelta niin, että niistä tuli rapeita perunanoppia, jotka myös nostelin jäähtymään. Viimeiseksi pannulle pääsivät chorizoviipaleet, ne paistoin oikein rapeiksi. Kaikki nämä lisäkkeet laitoin omiin pieniin kuppeihinsa odottamaan peiteltyinä. 

Kauhoin kypsän kurpitsamassan tehosekoittimeen ja lisäsin hieman lintulientä mukaan niin, että lopputulos oli sakeaa keittoa. Kaadoin keiton takaisin kattilaan ja maistelin sitä. Lisäsin valkosipulitahnaa, suolaa ja pippuria, sekä lorauksen kermaa. Kuumensin keiton ja annostelin sen lautasille. Kukin saattoi ottaa annokseensa mieluisiaan ripoteltavia, chorizoa, krutonkeja, perunakuutioita tai tuoretta timjamia. Kaikkiakaan ei kielletty ottamasta. Ja niin me teimmekin. Paahtaminen teki kurpitsalle ihmeitä ja valkosipuli maistui pehmeästi.

Olemme viettäneet J. Karjalais-viikonloppua. Aloitimme eilen soittamalla ensin uutta Et ole yksin-levyä sen verran, että kappaleet tulivat tutuiksi. Sitten kaivoimme kaikki vinyylit ja CD-levyt esille ja aloimme soittaa niitä aikajärjestyksessä. Kummankin nuoruuteen J kuuluu kyllä vahvasti ja esimerkiksi Villejä lupiineja on aivan selvästi sen kevään levy, jolloin esikoispoikamme syntyi. Hän joutui altistumaan levyn kuulemiselle niin ennen syntymäänsä kuin sen jälkeenkin. Ilmeisesti vaikutus on ollut kuitenkin positiivinen, sillä hän kävi äsken lainaamassa uuden levyn laittaakseen sen omalle soittimelleen. Nuorempi perillinen lähti treffeilleen levypakettiin kuulunut paita päällään.

No tästä nyt varsinainen soppa syntyi!

Töiden jälkeen nälkä, tavallinen tilanne. Jotain pitäisi äkkiä loihtia lautasille. Muistin jo aikapäiviä ostamani pienen myskikurpitsan keikkuvan vielä pöydällä. Sen kaveriksi kattilaan keräilin erilaisia kasvikunnan tuotteita keittoa varten. Koska en ollut vegaanilla linjalla, nakkasin kaksi kalikkaa lammaslientä kattilaan ja liekkiä alle, liemet sulivat sillä välin, kun pilkoin kasviksia. Kattilaan päätyi:

• 0,75 l lammaslientä
• pieni myskikurpitsa kuorittuna, siemenistä siivottuna ja pilkottuna
• 4 perunaa kuorittuna ja pilkottuna
• 2 porkkanaa paloina
• 1 omena paloina 
• kukkakaalikerän loput paloina
• parsakaalinipun jämät
• chilihiutaleita
• pippuria
• suolahippuja

Viimeistelyyn

• pieni rasiallinen levitettävää vuohenjuustoa
• muutama pekoniviipale silppuna
• ruohosipulia

Keräsin kaikki kasvikset kattilaan kiehumaisillaan olevaan liemeen ja lisäsin pippuria ja chilihiutaleita. Ainekset kypsyivät noin vartissa ja kauhoin kypsät palaset kolmessa erässä blenderin kannuun. Jokaiseen erään kuopaisin lusikallisen vuohenjuustoa ja soseutin keiton tasaiseksi. Sitä tuli kaikkiaan hieman yli litra. Hieman keitinlientä jäi ylitse, sillä mielestäni sosekeitto saa olla aika paksua. Paistoin pekonipalat rapeiksi ja ripottelin niitä ja ruohosipulisilppua annoksen päälle. 

Alan täästä vähitellen chilipelostani, tässä keitossa oli jo lämpöä muutenkin kuin kaasuliekistä. Tiedän kyllä, että hienoimpien sosekeittojen ainesten lukumäärä on paljon pienempi, kuten ainoastaan peruna ja purjo, mutta tällä kertaa oli tarkoituskin saada jääkaapista aineksia kulumaan ja vatsat täyteen. Kurpitsa maistui miellyttävästi keitossa ja leipäpalan kanssa saimme tästä sopasta aivan kelpo päivällisen. Kuinkahan kauan tuollaiset kurpitsat oikein säilyvät? Kuulisin mielelläni. Olen myös lukenut monesta lähteestä, että siemenet kannattaa paahtaa, mutta miten niistä rihmastoista pääse näteimmin eroon ja siemenet irralleen?