Kuuman päivän antipastit

Markkinamuotia

Lämmönsäätelymekanismini ei ole ihan vielä ehtinyt mukaan tähän melkoiseen helteeseen. Aamulla kävimme markkinoilla, mutta harmiksemme siellä ei ollut nyt sitä myyjää, jolta ostimme perjantaina tuotteita. Olimme ajatelleet ostaa häneltä muutamia kauniita ravioleja, mutta se jäi jollekin toiselle kerralle. 

Päivällistä markkeerasi tänään antipastotarjotin, jolla oli reissun ensimmäinen verkkomeloni, parmankinkkua ja muutama makkaraa, joita markkinoilta ostimme. Kaikki kolme makkaraa olivat oikein hyviä, eivätkä niin vaikeita leikata kuin arvelimme. Muutama pieni viipale syöjää kohden riitti hyvin, eli makkaroista kului noin 2,5 cm jokaisesta. Kinkkua meni yhteensä 50 g. Ruokaohjeeksi tästäkään ei ole, mutta maistui hyvältä suolainen ja makea yhdessä ja jälkiruoaksi söimme matkan toisen rasiallisen kirsikoita. 

Giro d'Italian toisen viikon viimeinen etappi oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että sen loppuosasta tehtiin kokonaiskilpailua ajatellen neutraali, mutta loppukiri oli normaali. En ihan ymmärtänyt miksi näin, kyse ei ollut sääolosuhteista eikä mistään yleisöön liittyvästä. Koko etapin karussa ollut nelikko kesti maaliin asti ja voittajaksi ajoi Fredrik Dversnes Lavik, josta en hänestäkään ole koskaan kuullut. Giron sivut ovat taas jumissa, eikä lopputuloksia oikein löydy, mutta käsittääkseni Jonas Vingegaard edelleen johtaa kokonaiskilpailua. Huomenna ajajat huilaavat ja niin teemme mekin. 

Antipastit CampaVarastoista

Tänään ei ollut hinkua laittaa ruokaa, mutta mielenperukoilla oli muutamia aineksia, jotka oli syytä käyttää pois. Esimerkiksi yksi italialainen kinkkupaketti, joka luiskahti joka aukaisulla jääkaapista ulos ja jonka olimme monta kertaa unohtaa pöydälle jääkaappia järjestellessä. Oli myös Antin ulkojuustoja, hienon värisiä rypäleitä, päärynää ja monenlaisia juustoille passaavia keksejä. Aivan ensiksi söimme tähdenlentoina muutaman pizzapalan, sillä ruokahävikki on ihan non non monsieur. Campingaz-grillillä muuten lämpenee pizzapalat aivan juuripaistetun verosiksi, enkä ollenkaan liioittele. 

Minä olen tunnetusti huono syömään voimakkaita juustoja ja esimerkiksi Aura (vaikkei se mikään voimakas juusto olekaan) on ihan non non madame. Aluksi minun antipastilautaseni näytti tältä, mutta otin minä siihen vähän muutakin. 

Antin lautanen näytti tältä ja hän vakuutti, että hyviä juustoja oli. 

Giro d'Italian 12. etappi oli kirikykyisten ajajien lemppari. Leirialueen netti toimii edelleen ihan täyteläisesti ja katsoimme 50 viimeistä kilometriä. Päivän nopein oli Olav Kooij ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Isaac del Toro johtaa. Huomenna on vuorossa mäkinen etappi, muttei vielä varsinainen vuorietappi.

Friteeratut oliivit & labneh

Olin jokunen viikko sitten ystäväni kanssa syömässä Jyväskylän Ravintola Cielossa. Otin alkupalaksi annoksen, joka jäi mieleen tosi kivana ja nyt ulkomuistista ja pientä hakutointa tehden toistin sen eilen melko tarkkaan. Annoksessa oli topakan valkosipulista labnehia ja friteerattuja oliiveita. Noin 92 prosentin varmuudella uskallan sanoa, että ne olivat vihreitä oliiveja, mutta on tässä ennenkin väärässä oltu. 

Labnehiin olen aikoinaan tutustunut ensimmäisen kerran Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan kautta jo kymmenen vuotta sitten. Mutta näköjään en silloin vielä kokeillut sitä heti tai ainakaan tehnyt postausta. Sitä on kyllä vaikea uskoa, siihen aikaan tein postauksen ihan kaikesta mitä söimme. 

Labneh

• 400 g turkkilaista jogurttia
• 2 tl valkosipulimurskaa
• karkeaa Noirmoutierin suolaa (saa se olla mitä hyvänsä suolaa, no ehkei tiesuolaa kumminkaan)
• chilihiutaleita
• oliiviöljyä
• tuoretta lehtipersiljaa

Valuta turkkilaista jogrttia juustokankaassa tai tiheässä siivilässä talouspaperiarkki apuna useita tunteja, yönkin yli. Säästä valunut neste, jos olet aikeissa leipoa sämpylöitä lähipäivinä. 

Sekoita kiinteytyneeseen jogurttiin valkosipulimurskaa ja suolaa makusi mukaan, saa olla miedompaa mutta saa olla tujakkaakin. Levitä labneh lautaselle ja ripauta pinnalle hieman chilihiutaleita ja oliiviöljyä ja koristele vielä tuoreella yrtillä. 

Uppopaistetut oliivit 

• noin 12 kivetöntä vihreää säilykeoliivia syöjää kohden 
• 1-2 kananmunaa (riippuen oliivien määrästä)
• vehnäjauhoja
• korppujauhoja tai pankomurua
• öljyä friteeraamiseen

Tämä valmistustapa on nyt sitten kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä, vähän kurkin oliivien friteerausohjeita, mutta monissa oliivit täytettiinkin. Siihen minä en ryhtynyt. 

Tee ensin leivitysasema: laita yhteen kulhoon vehnäjauhoja, toiseen vatkattu kananmuna ja kolmanteen korppujauhoja (tai pankoa). Valuta oliivit mikäli ne ovat liemessä, mutta älä kuivaa mitenkään fanaattisesti, että leivitysjauho tarttuu  niihin. Kumoa oliivit venhäjauhokulhoon ja pyörittele niitä jauhoissa niin, että ne saavat kauttaaltaan jauhopinnan. Poimi oliivit sitten jauhoista ja pyöritä ne kananmunassa. Luonnollisena jatkumona oliiveille annetaan sitten vielä korppujauhokylpy. Tämän jälkeen ne nostellaan leivinpaperin päälle hieman kuivahtamaan. Joissakin ohjeissa leivitys vielä toistettiin, kun ensimmäinen leivityskerros oli ensin kuivunut jääkaapissa joitakin tunteja. Tämmöiseen ylenpalttisuuteen en äitynyt. 

Kuumenna kattilassa muutaman sentin korkeudelta uppopaistamiseen soveltuvaa öljyä 180 asteeseen. Nostele oliivit paistumaan muutamaksi  minuutiksi, kunnes pinta on sopivan ruskettunut ja rapea. Oliivien kypsyydestä ei tässä kohden tarvitse huolehtia, säilykettä kun ovat. Nostele valmiit rapeakuoriset oliivit paperin päälle valumaan ja hetken kuluttua asettele ne labnehin päälle ja syö mitä pikimmin paahdetun leivän kanssa. 

Tuli mieleen, että suuret varrelliset kapriksetkin sopisivat tällaiseksi naposteltavaksi labnehin kanssa, mutta silloin labnehia ei varmaan kannattaisi suolata juuri ollenkaan. Oliivienkin suolaisuutta kannattaa maistella jo alkuvaiheessa, jo ennen labnehin suolaamista. Ravintola-annoksessa valkosipulisuus oli suolaisuutta merkittävämpi juttu. 

Vuorovettä ja antipasteja

Helatorstain jälkeinen päivä on Ranskassa ilmeinen rokulipäivä, leirialueet ovat yhä complet (paitsi tämä meidän, täällä on kyllä tilaa). Aamulla Ikean korkeaa laatua edustava kellomme oli taas pysähtynyt, mutta nyt arvasin auringon korkeudesta, ettei kello ollut puoli kolme. Antti kävi pyörällä ostamassa leipää ja hän viipyi niin kauan, että aloin ihmetellä. Hän oli patonkijonossa sijalla 18, joten siksi hieman kesti. Mutta oli hyvä patonki. Yhden huonon, tai tylsän patongin olemme tällä retkellä ostaneet, kaikki muut ovat olleet hyviä tai loistavia.

Aamupalan jälkeen ja vuorovesi-appin opiskelun jälkeen lähdimme pyöräretkelle katsomaan mantereelle vievää tietä (gois), joka aina nousuveden aikaan kaksi kertaa vuorokaudessa peittyy veteen. Olimme sopivasti paikalla, kun oli laskuveden huippu. Jestas mikä tungos, autoja ajoi yhtenä piip (entiset työkaverit tietää mitä piip tässä kohden tarkoittaa) merestä paljastunutta tietä molempiin suuntiin ja ihmisiä oli sadoittain tonkimassa merenpohjaa jonkunlaisten syötävien toivossa. Meitä pällistelijöitä oli myös sadoittain.

DeLorean-kerho oli lähtenyt ajelulle, ainakin kahdeksan tai kymmenen autoa ajoi letkassa mantereelta goisia pitkin saarelle. Kun olimme täällä viime syyskuun lopussa oli tietysti ihan sama vuoroveden vaihtelu nähtävillä, mutta missään ei ollut ketään tai ainakaan ei ollut tuollaista tungosta. Off season on paras season.

Ajelimme sitten vielä mukavaa merenrannan penkereen suojaamaa pyöräväylää tämänhetkisen majoituskylämme ohitse seuraavaan kylään ja poikkesimme syömään meren herkkuja. Nyt minäkin sain syödäkseni crevettejä ja Antti otti kuusi osteria. Olivat tämän reissun suurimmat ja parhaat kuulema. 

Iltapäivä leirialueella oli oikein rauhallinen. Ranskalaiset söivät lounasta omaan aikaansa ja siirtyivät sitten päiväunille, nyt he taas alkavat kaivautua mökeistään ja vaunuistaan, sillä ruoka-aika lähestyy. Me olemme kaiken aikaan noin 3-4 tuntia eri tahdissa syömisen kanssa alkuasukkaisiin verrattuna. Antti kävi vielä katsomassa, miltä pengertiellä näyttää, kun on nousuvesi. 

Meillä oli tänään päivällisen virkaa toimittamassa antipastolautanen, jolle keräsimme varastoistamme mitä sattui olemaan. Mukaan pääsi viime kesän hittiruoka meloni ja parmankinkku (se oli 40 asteen lämmöissä ainoaa jota jaksoimme syödä), minisalamia, mansikoita, oliiveja, patonkia ja kanarilletteä.

Giro d’Italia on taittunut yli puolenvälin, enkä voi väittää etteikö se passaisi minulle. Alkaa olla niin paha korealaisen ruoan puutostila, että pian tarvitaan pullo sojua! Sitä kyllä löytyy, ostimmehan sitä Bremenistä joskus huhtikuun alussa. Tänään ajosta ei puuttunut dramatiikkaa, sillä Italiaa vaivaavat tällä erää kauheat rankkasateet ennätyskuivuuden jälkeen ja osan matkaa kilpailijat taittoivat bussissa liian pahan sään vuoksi. Loppu oli sitten taas kuivaa ja voittajaksi ajoi nuori kolumbialainen, jolla on niin pitkä nimi, että piti luntata pariin otteeseen: Einer Augusto Rubio Reyes. Thibaut Pinot tuli toiseksi ja minusta vähän ovelasti selostaja tuli sanoneeksi Pinotia tyhmäksi, kun sanoi voittajan ajaneen fiksummin. Minulla on kaunoja Thibautia kohtaan, sillä hän kerran väänteli rumasti naamaansa ja matki toista ajajaa, josta pidin. Koskaan en unohda enkä anna anteeksi, niin kerta! Kokonaiskilpailun osalta kärki ei vaihtunut, Geraint Thomas johtaa ja Primoz Roglic on toisena. 

Italialainen yrttileipä

Päivän italialaisruokana meillä oli antipastitarjotin, jolle keräsin leikkeleitä, mozzarellaa, parmesania ja tosi kivaa yrttileipää, joka nostatettiin leivinjauheella ja ruokasoodalla. Puolitin ohjeen ja tein pikkuisen leivän, sekin kohosi hyvin uunissa emmekä ihan koko leipää jaksaneet syödä. Otin ohjeen täältä. Mitat ovat aavistuksen vapaahkoja, valkosipulin unohdin kokonaan. 

Italialainen yrttileipä

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 1 kananmuna
• 0,5 dl oliiviöljyä + 1 tl vuoan voiteluun + 1 rkl leivän päälle ennen paistamista
• 2  dl piimää (käytin turkkilaista jogurttia koska sitä sattui olemaan)
• tuoretta rosmariinia ja timjamia silputtuna + muutama oksa koristeluun
• valkosipulia silppuna jos muistaa

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele vuoka oliiviöljyllä. Minä käytin pientä lasista ruoansäilytysvuokaa, jonka tilavuus on 8 dl. Mittaa kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja sokeri. Vatkaa toisessa kulhossa kananmuna kevyesti ja sekoita siihen piimä tai muu hapanmaitotuote. Yhdistä märät aineet kuiviin ja sen jälkeen oliiviöljy ja silputut yrtit. Sekoita taikina tasaiseksi, älä liiaksi, ettei taikina sitkisty. Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta. Asettele pinnalle yrttioksat ja lurita lusikallinen oliiviöljyä päälle. 

Paista 180 asteessa noin 35-40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. Nyt tulee tärkeä kohta: Älä yritä heti kumota leipää, anna sen levät vuokassaan vähintään 10 minuuttia. Sen jälkeen hieman reunoista autettuna leipä irtoaa hyvin. Leikkaa lämpimänä ja syö voin tai minkä kanssa nyt tykkäätkään. Tämä on hyvin pehmeä leipä, mutta kestää kyllä päälliset varovasti syötynä. 

Giro d'Italian toinen etappi Unkarissa oli henkilökohtainen aika-ajo. Ilokseni Simon Yates voitti etapin ja aikaisempien vuosien suosikkini Tom Dumoulin on palannut huipulle ja oli kolmantena tänään. Rosapaidassa jatkaa Mathieu van Der Poel. 

Kymmenen vuotta CampaSimpukkaa!

Siinä on jo kymmenen vuotta, kun kirjoitin CampaSimpukan ensimmäisen postauksen, tarkalleen ottaen se tapahtui 7.5.2011. Silloin alkoi Giro d'Italia ja niin alkoi tänäänkin. Tämä on jo yhdestoista kerta, kun sukellan vuotuisen ruokahaastekolmikon sekaan. Viime vuonna olin jo peruuttanut koko homman, koska ammattipyöräilyn vuosi näytti kuihtuvan kasaan ennen kuin oikein alkoikaan. Koronatilanteen helpotuttua loppuvuodesta (tai mitä hengenvetämistä sen nyt viruksella olikaan) kolme suurta ympäriajoa ajettiin kuin ajettiinkin ja minähän puskin läpi ruokahaasteiden, loppupuolellaan kahta haastetta yhtä aikaa. 

Nyt on vuorossa siinä mielessä normaali vuosi, että ympäriajot ovat takaisin omilla paikoillaan (tosin Tour de France on hieman tavallista aikaisemmin olympialaisten vuoksi, jotka tosin nekään eivät ole ihan kirkossa kuulutetut). Ihan helppo homma siis, tämä yhdestoista kerta, kun CampaKeittiössä kokataan keväällä italaista, kesällä ranskalaista ja syyskesällä espanjalaista. En voi mitenkään väittää, ettei minulla olisi aikaa nyt, #kunontuotaaikaa,  työelämä jäänyt taakse, eikä ulkomaillekaan oikein pääse. 

Blogin alkuvuosina meillä oli arvonta näin blogisynttärin tienoilla, mutta nyt en ole muistanut ajatella sitä ollenkaan. Kunhan keksin jotain kivaa, laitan arvonnan pystyyn. Tai ehkä teen pienen kilpailun tai jotain. Tai en. 

Palasimme tänään kotiin pieneltä kirkkokierrokselta, olimme viikon verran liikkeellä CampaAdrialla ja kävimme katsomassa ulkoapäin suuren määrän kirkkoja, noin 40. Ihan kaikki eivät mahtuneet tähän kollaasiin. Olisi kiva, jos kesän myötä kirkkoihin pääsisi myös sisälle katsomaan. 

Kotiinpaluutouhujen vuoksi en vielä tehnyt varsinaista ruokaa, vaan sommittelin meille pienen antipastilautasen, jolla oli erilaisia italialaisia suupaloja. Ja ensimmäiset kotimaiset mansikat, voi että ne maistuivat hyvältä. 

Giro d'Italia alkoi tänään Torinossa ajetulla henkilökohtaisella aika-ajolla. Niiden aikana on helppo seurata keitä oikein on mukana kisassa ja samalla tulee uudet partamuodit, asuvalinnat sun muut tärkeät asiat selville. Minulla ei ole vielä suosikkia kisaan, mutta eiköhän sekin löydy etappien edetessä. Tänään nopein oli Filippo Ganna, kuten muistaakseni viime vuonnakin Giron ensietapilla. Niinpä hänen värinsä on huomenna rosa.

Katkarapukaksikko

Viimeiset tomaatinkukat

Tänään meillä oli suuria katkarapuja kahdella tapaa, italialaisittain ja espanjalaisittain tietysti, koska kummassakin maassa ajetaan Grand Touria. Italilaisittaisiin tehtyihin otin ohjeen täältä ja espanjalaisittain täältä. Raaka-aineet hommasin Citymarketista, paketin raakoja, isonpuoleisia kuorellisia katkarapuja, noin 25-30 kpl, joista puolet viherrytin ja puolet punastutin. 

Italialaiset pestokatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• vihreää pestoa (Lidlin valmista pienessä muovipurkissa, kylmähyllystä)

Tämä oli niin yksinkertainen ohje, että ehtii kiireemmässäkin. Mutta jos aikaa on, voi rapuja marinoida pestossa muutaman tunnin, jopa yön yli. Sulata ravut ja kuori ne, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle hetkeksi. Sekoita rapuihin pestoa ja jätä ne marinoitumaan ainakin puoleksi tunniksi. Liota puisia varrastikkuja vedessä puolisen tuntia. Jos käytät metallisia, ei niitä tarvitse liottaa (oho, eikö). Pujota ravut vartaisiin ja grillaa rapuja pari  minuuttia  puoleltaan, kunnes ne ovat kauniin värisiä. 

Espanjalaiset valkosipulikatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• valkosipulin kynsiä
• sipulia
• oliiviöljyä
• chilihiutaleita
• pimentonia
• persiljaa

Ei ole vaikeaa tämäkään, mikäs sen kivempaa. Sulata ja kuori ravut, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle. Silppua sipuli ja valkosipuli, määrät sen mukaan, minkä verran sinulla on rapuja, niiden on tarkoitus saada kunnon sipuli- ja valkosipulikylvetys. Kuumenna pannulla iso loraus oliiviöljyä ja laita sipuli ja valkosipuli sinne kypsymään, sekoittele koko ajan ja varo polttamasta sipuleita. Lisää pannulle chilihiutaleet ja ripaus pimentonia ja sekoita taas. Kaada mukaan ravut ja sekoita taas. Kun ravut muuttavat värinsä kauniin punerviksi, ne ovat valmiita. Öljyä kuuluu olla mukana hyvä määrä, että siinä on hyvä dipata leipää. Sirota päälle vielä vähän lisää pimentonia ja persiljaa. 

Tein nämä molemmat yhtä aikaa ja söimme niitä katsellessamme vuorotellen Giroa ja Vueltaa. Kummassakin oli mäkiset etapit. Onneksi meillä on katsojinakin kykyä vaihtaa kisasta toiseen aivan lennosta, emme useinkaan olleet eri kilpailun parissa kuin oikeasti olimme. Kummatkin ravut olivat hyviä, en osaa sanoa kummasta pidin enemmän. Pienissä kupeissa oli tarjolla myös vihreää pestoa ja aiolia. Valkosipulileipä toimi mainiona avittajana, siihen oli hyvä imeyttää espanjalaisten katkisten liemi. 

Girossa oli kaunis sää ja voittajaksi ajoi hienosti eilisen toiseksi tullut, australialainen NTT-tallin Ben O'Connor. Kokonaiskilpailua johtaa yhä Joāo Almeida. Olipa kiva nähdä miten irtiotosta voiton sai hän, joka ei eilen ihan yltänyt voittoon. Niin iloinen ilme voittajalla. 

La Vueltassa oli vielä 52 km maaliin, kun Girossa kisa oli lopuillaan. Peter Selin jatkoi sukkana selostamista, arvostan tuollaista. Jossain vaihetta kisaa tiellä oli irrallaan lauma hevosia, mistähän ne sinne putkahtivat, onneksi kukaan ei ilmeisesti törmännyt niihin. Voittajaksi ajoi Movistarin Marc Soler ja kilpailun johdossa, punaisessa paidassa jatkaa Primoz Roglic. 

Kaksin aina kaunihimpi

Tänään oli siinä mielessä historiallinen päivä, että yhtä aikaa ajettiin Giro d'Italiaa ja La Vueltaa. Tämä johtuu tietysti koronasta ja siitä, että koko ammattipyöräilyn kalenteri meni uusiksi. Giroa on vielä jäljellä kolmas viikko ja Vuelta alkoi tänään hieman lyhennettynä, sitä tulee olemaan 18 etappia. 

Päivän kaksoishaasteen kuittasin sillä, että kokosin pitkulaiselle tarjottimelle herkkuja niin Italiasta kuin Espanjastakin. Vaikka kuinka vähän koitin laittaa, niin ihan kaikkea emme jaksaneet syödä. 

Italialais-espanjalainen tunkutarjotin

• proschiuttoa ja jamón ibéricoa
• patatas bravas
• aiolia pimentonilla höystettynä
• italialaista salamia ja espanjalaista chorizoa
• manchegoa
• parmesania
• suuri tomaatti sisustettuna minimozzarellapalloilla
• patonkia
• oliiviöljyä
• pippuria
• persiljaa
• italialaista ja espanjalaista olutta

Girossa oli toisen lepopäivän jälkeinen vuorietappi, ilmeisesti lisää koronapotilaita ei ole ilmennyt. Voittajaksi kerkisi Jan Tratnik ja kokonaiskilpailua se yhä vaan johtaa Joāo Almeida. Samaan aikaan ajettiin siis naapurimaassakin ja muutaman kerran Giro-lähetyksen aikana vaihdettiin lennosta Vueltan pariin. Hyvin Peter Selinillä kapasiteetti riitti vaihtaa kisasta toiseen. 

Kun Girossa ehdittiin maaliin, oli Vueltaa hieman vielä jäljellä. Siinä kisassa aloitettiin täydellä vauhdilla, ei millään verryttelyllä. Primoz Roglic otti johtopaikan ja ajaa huomenna johtajan punaisessa paidassa. Chris Froomella ei mennyt ihan parhaiten, hän jäi heti noin 11 minuuttia kärjestä. Näin kauan piti mennä, että aloin tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, nyt vähän nolottaa. Saa nähdä mitenkä saan tämän tuplaruokahaasteen sinniteltyä, en ainakaan heti luovuta. En nyt löytänyt mitään sopivaa pyöraiheista kuvaa, mutta kukkiahan voi aina katsoa, eikö voikin?

Pieni antipastolautanen

Välillä tulee kokkausjumi ja tänään on sellainen, ei huvita tehdä ruokaa. Huomiselle on kyllä suunnitelmia, mutta nyt mennään nopealla antipastolautasella. Keräsin peltilautasille grissinien kaveriksi palasia erilaisista juustolaatikon aarteista, kinkkua, makkaraa ja rypäleitä. Omalta lautaseltani jätin Gorgonzolan pois, se on minun kirjoissani ulkojuustoa. Lasillinen punaviiniä ja kynttilöitä palamaan, niin valmista tuli. 

Giro d'Italian neljästoista etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa noin 35 km. Filippo Ganna oli jälleen aika-ajon nopein ja Joāo Almeida se vaan jatkaa pinkissä. Huomenna on vuorossa rankka vuorietappi ja maanantaina toinen lepopäivä. 

Antipastivalikoima kolmelle

Tänään aurinko paistoi aamusta alkaen ja söimme iltapalaa omalla terassilla auringon painuttua naapurin puiden taakse. Yksi hyttynenkin lenteli lähettyvillä, mutta ei se haitannut. Päivän italilainen syömäpuoli oli tunkutarjotin, antipastivalikoima kolmelle ja siinä olikin kaikenlaista herkkua.

Antipasti kolmelle

• nektariineja ja persikkaa lohkoina
• mansikoita ja vadelmia
• rypäleitä
• appelsiinia
• grissini-leipätikkuja
• ciabattaa
• buffalomozzarellaa
• erilaisia kovia juustoja 3-4 erilaista palaa (viskicheddaria, mancegoa, jotain italialaista juustoa, en muista nimeä)
• sinihomejuustoa
• yrttituorejuustoa
• bresaolaa
• salamia

Asettelin kaikki mielestäni aika nätisti isolle ovaalin muotoiselle tarjottimelle ja istuimme ulos kaikessa rauhassa syömään. Vaikka juustoja oli vain hieman tulitikkuaskia isommat palat ja hedelmiä ja marjojakin hyvin maltillisesti, tämä määrä riitti oikein hyvin kolmelle.

Giro d'Italian kahdeksas etappi tuli silmäiltyä hieman ylimalkaisesti, sillä ulkona oli niin paljon kivempi istua kuin television äärellä. Voittajaksi ylsi iloisen näköinen aussi, Caleb Ewan ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen toissapäivänä pinkin paidan itselleen hommannut Valerio Conti. Huomenna on vuorossa ensimmäistä lepopäivää edeltävä yhdeksäs etappi, henkilökohtainen aika-ajo. Se on jo toinen tässä kisassa ja kolmaskin vielä tulee aivan viimeisenä etappina. Minä en siitä tykkää ollenkaan, mutta minulta ei varsinaisesti ole kysytty asiasta mitään. 

Galette Hannelen tapaan

Näin Kokit ja potit-blogissa ihastuttavan antipasti-galetten ohjeen muutama päivä sitten. Se näytti juuri sellaiselta, johon olisi hyvä lopettaa tämän vuoden ranskalaisen ruoan haasteemme. Sää jatkuu lämpimänä, eikä ruokahalua ole juuri ollenkaan, mutta tällaisen kaunokaisen tahdoin kuitenkin toteuttaa niistä raaka-aineista, joita kotoa sattui löytymään.

Antipasti-galette

Pohja

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl ruisjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa (voisi jättää pois)
• 100 g kylmää voita
• 3 rkl turkkilaista jogurttia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää mukaan pieniksi paloiksi leikelty kylmä voi. Nypi voi jauhoihin niin, että seos muistuttaa hiekkaa. Lisää mukaan jogurttia ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Jos koostumus ei meinaa asettua taikinaksi, voit lisätä pienen tilkan vettä. Laita taikina jääkaappiin peitettynä ainakin tunniksi. 

Täytteet

Paistettavat

• vihreää pestoa
• luumutomaatteja
• mustia oliiveja

Paistamisen jälkeen

• marinoitua mozzarellaa
• oliivi- ja viinirypäleensiemenöljyä
• baslikaa ja timjamia
• suolaa ja pippuria (taas suolan voisi jättää pois)
• puolikkaan limen mehu ja kuorta raastettuna
• kirsikkatomaatteja
• ohuita viipaleita salamia
• kapriksia
• basilikaa

Sekoita mozzarella marinadin ainekset, öljyt, suola, pippuri, limen mehu ja kuoriraaste ja revi mozzarellapallo mukaan, sekoittele. Jätä maustumaan tunniksi tai pariksi. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uuniin pelti kuumenemaan mukaan. Kaulitse pohja leivinpaperin päällä pyöreäksi levyksi, käytä hieman jauhoja apuna, mikäli taikina meinaa olla tarttuvaista. 

Levitä pohjalle vihreää pestoa ja viipaleiksi leikatut tomaatit, jätä muutama sentti reunoilta ilman täytettä. Jos haluat, laita muitakin täyteaineita jo tässä vaiheessa, vaikka oliiveja. Käännä taikinan reunat täytteen päälle ja nipistele reunoja hieman, etteivät ne aukea uunissa. Siirrä galette papereineen päivineen kuumalle uunipellille ja paista noin 25-35 minuuttia, kunnes reunat ovat kauniin ruskeat ja täytteet näyttävät hyviltä. 

Anna galetten jäähtyä ja lisää pinnalle mieluisia täytteitä, meillä oli marinoitua mozzarellaa, kapriksia, kirsikkatomaatteja ja oikein ohuiksi viipaleiksi leikattua salamia. Olipa kiva hellepäivän ruoka! Mozzarellan limemarinointi oli todella onnistunut ja hauskasti salamista tuli sydämen muotoisia paloja.

Tour de Francen viimeinen etappi oli perinteiseen tapaan seremoniallinen, eikä siinä enää kärjen tilanne muuttunut. Vain viimeiset kierrokset Pariisin keskustassa ajettiin kilpaa, etapin luonne vaihtui juhlinnasta kirimiesten kamppailuksi. Tosin tänä vuonna kirimiehiä ei ollut mukana alunalkaenkaan kovin paljon ja heistä suurin osa keskeytti tai jäi aikarajan taakse kilpailun kuluessa. Mutta kyllä tästäkin kirikamppailu saatiin aikaan. Norjalainen Alexander Kristotoff voitti.

Vaikkei Geraint Thomas olekaan suosikkini, olen silti ihan tyytyväinen hänen kokonaiskilpailun voittoonsa. Tähän pätee sama ajatuskuvio, jossa kateellinen ihminen ilahtuu yhtä paljon siitä, että joku menettää jotain kuin siitä että itse saa jotain lisää. Nyt CampaKeittiö jää haastevapaalle muutamaksi viikoksi ennen La Vueltaa, vuoden kolmatta suurta ympäriajoa. Toivottavasti tänä vuonna saamme toteutettua espanjalaista ruokahaastetta viime vuotista paremmin. Olimme silloin Espanjassa pari viikkoa ja siitä suuren osan ajasta kipeinä, joten söimme hyvin vähän ja kokkasimme vielä vähemmän. Sitä pohjanoteerausta ei ole vaikea parantaa. 

Paahdetut tomaatit ja paprikat

Tänään minulla on myöhään iltaan jatkuva työvuoro enkä ole ehtinyt nähdä Giro d'Italian kuudettatoista etappia, joka on henkilökohtainen aika-ajo. Viime sunnuntain päivälliseltä säästin postaukseen tälle päivälle mukavan lohen lisäkkeen, paahdetut tomaatit ja paprikat. Se sopii antipastoksi myös. Ohjeen otin täältä. Ohjeessa käytetyn fetan sijasta käytin mozzarellaa. Kuinkas muuten.

Paahdetut tomaatit ja paprikat

• kirsikkatomaatteja
• pieniä oransseja ja punaisia paprikoita
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• mozzarellaa (tai fetaa)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunin kestävä vuoka oliiviöljyllä. Laita paprikat ja tomaatit vuokaan ja lurittele päälle oliiviöljyä ja kierrä myllyistä pippuria ja suolaa. Paahda tomaatteja ja paprikoita noin 20-30 minuuttia ja revi päälle mozzarella- tai fetapaloja. Tarjoa lihan tai kalan kanssa kuumana lisäkkeenä tai jäähtyneenä antipastotarjottimella. 

Giro d'Italian kuudestoista etappi selviää  minulle vasta illalla  myöhään, kun pääsen töistä, mutta jos minä mitään osaan arvata, niin Chris Froome surraa kuin Singer ja pienentää eroa kärkeen. Simon Yates taitaa kuitenkin pitää vielä rosapaidan. Mikäli olen aivan väärässä, korjaan tämän kappaleen sisältöä oikean tiedon saavutettua minut. 

Kesäkurpitsacarpaccio

Carpaccio on yleensä lihasta valmistettu italialainen alkuruoka, mutta tällä kertaa tein carpacciota kesäkurpitsasta. Ohjeen otin tästä blogista. Nyt en edes säätänyt mitään erityistä, vaan tein kuten neuvottiin. Tosin tein tämän vain pienenä yhden hengen annoksena, mutta se on helppo soveltaa sen mukaan, miten paljon pöydän ääreen asettuu syöjiä. 

Kesäkurpitsacarpaccio

• kesäkurpitsaa
• parmesaania
• rucolaa
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Ota esille lautanen tai muu astia, jolla haluat tarjota alkuruoan. Siivuta suoraan astiaan niin ohuita viipaleita kesäkurpitsasta kuin kykenet. Mandoliini on hyvä, terävä juustohöylä tai kuorimaväline. Minä käytin tryffelihöylää, jolla saa todella ohuita viipaleita joistakin raaka-aineista, tryffelin lisäksi vaikka kurkusta ja parmesaanista. 

Liruta viipaleille hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua ja asettele päälle ohuita lastuja parmesaania ja rucolaa. Pinnalle vielä muutama hippu suolaa ja pippuria. Tässä antipastossa oli erittäin miellyttävä maku ja rakenne, kun sitruuna ja oliiviöljy hetken aikaa pehmensivät kesäkurpitsaa. Suolainen parmesan ja kirpeä rucola joka haarukallisessa sopivat hyvin yhteen kesäkurpitsan kanssa. Tämä sopisi suurempana annoksena yhteiseltä vadilta isommankin porukan grilliaterian lisäkkeeksi. Ehkä teen tätä, kun saamme ensi kuussa blogaaniperheen vieraiksemme. 

Giro d'Italian neljästoista etappi oli oikein todellinen vuorietappi, jonka lähtö tapahtui San Vito al Tagliamentosta ja maaliin tultiin 186 km myöhemmin paikkaan nimeltä Monte Zoncolan. Maali sijaitsi etapin pisimmän ja rankimman nousun päällä. Nyt ei ollut kirimiesten juhlapäivä, vaan kysyttiin vuoristokauriiden ominaisuuksia. Muutama kilometri ennen maalia alkoi näyttää siltä, että Chris Froome olisi saanut tarpeekseen häviämisestä ja aiemmilta vuosilta tuttu surraava ajotyyli vei hänen loppunousuun ensimmäisenä. Simon Yates lähti takaa-ajoon, mutta matka ei sittenkään aivan riittänyt. Voittajaksi sinnitteli siis Chris Froome ja toiseksi Simon Yates, joka johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Voi miten jännittävä etappi. Vaikka olen ollut salaa hieman tyytyväinen siihen, ettei Froome ole ollut tässä kilpailussa ylivoimainen, pystyn olemaan nyt todella iloinen hänen puolestaan tänään.