Ostoruokaa markkinoilta vol. 2

Kävimme eilen Amboisen perjaintaisilla pikkumarkkinoilla, jotka olivat kyllä todella isot. Ostimme kaksi arancinia eiliselle päivälliselle ja sen lisäksi vuokallisen lasagnea. Se ei ollut ihan halpaa, mutta pääsinpä tänään ruoanlaittamisesta. Emme kyllä olisi syöneet mitään ravintolaruokaa sillä rahalla, joten ihan hyvä hinta se oli. 

Tänään lämmitin lasagnen malliston pienimmässä airfryerissä, ruokaan tuli hyvä rapsakka pinta eikä kielikään palanut. Lisänä lautasella oli tomaattia, kurkkua, mansikoita ja fetaa. Tämän kahden hengen aterian hinnaksi tuli noin 12 €. Ei tullut paljon tiskiäkään, kun ruoka lämpeni foliovuokassa ja söimme kertaalleen käytetyiltä, mutta siisteiltä kertalautasilta. Muutaman päivän olikin aika isot tiskit, niin kiva nyt toisin päin. 

Nyt on muuten todella lämmintä, on ilmeisesti noin 10 astetta tavanomaista lämpimämpää, eli yli 30 astetta puolesta päivästä iltaan. Kävelimme aamulla heti päivän nähtävyydelle, Château Gaillardiin, joka oli todella kiinnostava paikka. Jos saan aikaiseksi kirjoittelen siitä enemmänkin joku päivä, mutta lisätietoa löytää täältä, ilmeisesti vain ranskaksi. Saimme kyllä esitteen englanniksi. En ole vielä tottunut kovempaan helteeseen, joten aamupäivällä pystyin kävelemään 2,5 km matkan linnalle ja takaisin. 

Giro d'Italian 14. etappi oli lopulta oikea raateleva vuorietappi. Syötyämme, seuraavan päivän leivän tilattuamme ja Amboisessa viipymistä jatkettuamme (lähdemme vasta keskiviikkona) viritin tietokoneelta näkyviin tallennetta etapilta. Käytän nyt huoletta prepaid-korttia, sillä se on voimassa vielä kolme viikkoa enkä oikein osaa arvioida paljonko sitä ehtii käyttää. Puhelimestani ja tabletistani kuukauden gigat alkavat olla finaalissa. 

Aloimme katsoa 133 km pitkää etappia siltä kohdalta, kun sitä oli jäljellä 50 km. Olipa jännää taas, Jonas Vingegaard otti paikkansa etapin voittajana ja kokonaiskilpailun johtajana. Nyt hän on Afonso Eulaliota 2 min 26 sek edellä. Jos Jonas Vingagaard ei olisi suosikkini, olisin varmasti ihan nyrpeissäni, että miten se nyt taas teki noin, että muutti kisan kulun. Nythän minulle kelpaa mitä parhaiten. Huomenna on mäkinen etappi (157 km) ja maanantaina viimeinen kisan kolmesta lepopäivästä. 

Jennittävä lohisasagne

Tein jokunen vuosi sitten lohilasagnea, josta tuli kirkkaasti pahinta ruokaa, jonka olen saanut aikaan. Toki tössin silloin tällöin, mutta noin epäonnistunutta, ummehtuneen makuista tuoretta ruokaa en ole muistini mukaan tehnyt. Syynä oli joku maustettu juustokermake tai valmiskastike, jota tyhmyyksissäni käytin ja sain aikaan niin täydellisen eineksen, että siihen olisi voinut oikeastaan olla tyytyväinen. Kuten se yksi ravintola-arvostelu Trip Advisorissa. Siinä mainittiin, että vaimoni ankka oli täydellinen epäonnistuminen. Kuka nyt ylipäätään veisi vaimonsa ankan ravintolaan ja jos se on täydellinen epäonnistuminen, niin eikö se silloin ole jo hyvä? No, tuon epäonnistuneen lohilasagnen jälkeen en ole yrittänyt uudelleen ennen kuin nyt. Näin nimittäin Liemessä-blogissa niin hyvältä vaikuttavan ohjeen, että sitähän oli perhepäivälliselle tehtävä, alkoi ihan jennittää, että onnistunko tällä. Vähän sävelsin, sillä musiikki on lähellä sydäntäni, eiku koska niin minulla on tapana.

Pinaatti-lohilasagne viidelle

• 450 g lohta
• 1 purkki laktoositonta mascarponea
• 1 dl laktoositonta kermaa
• 1 kananmuna
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia (ei ollut tilliä)
• 100 g pakastepinaattia sulatettuna (sellaisia hauskoja pallukoita, ei enää sitä yhtä ikuisesti jäässä pysyvää palikkaa, jota ei meinaa edes saada paketista irti)
• lasagnelevyjä
• pussillinen babypinaattia
• 150 g laktoositonta emmental-raastetta
• 2 dl kalalientä (pakastimessa sattui olemaan)
• oliiviöljyä vuoan voiteluun

Leikkasin lohipalan suikaleisiin ja levittelin ne tarjottimelle. Ripottelin niille tasaisesti suolaa ja pippuria. Sekoitin kulhossa mascarponen, kananmunan, sulatetun pinaatin, silputun ruohosipulin ja sitruunamehun tasaiseksi. Seos oli aika paksua, joten lorautin mukaan hieman kermaa. Nostelin lohisuikaleet mukaan ja kääntelin ne seokseen tasaisesti.

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja sulatin kalaliemikalikan kattilassa. Voitelin vuoan, johon lasagnelevyt melko vaivatta asettuivat kokonsa puolesta. Levitin vuoan pohjalle kastikeseosta ja kerroksen pinaatinlehtiä ja asetin päälle pastalevyn. Jaoin taas levyn päälle kastiketta ja pinaatinlehtiä ja jatkoin, kunnes vuoka alkoi olla täynnä, tästä määrästä tuli kolme pastalevykerrosta, viimeiset pinaatinlehdet laitoin suoraan pastalevyn päälle ja levitin lopun kastikkeen pinnalle. Kaadoin mukaan kuuman kalaliemen. Päälle ripottelin juustoraastetta.

Paistoin lasagnea noin 40-45 minuuttia, kunnes pinta alkoi olla kauniin ruskea ja tikulla kokeilemalla pastalevyt olivat kypsyneet. Ajoitin ruoan niin, että se ehti sopivasti asettua ja hieman viilentyä juuri ennen perhepäivälliselle odotettujen osallistujien saapumista.

Lisänä meillä oli alkuruokana samettimaisen sileää hernekeittoa, yksinkertaista salaattia ja focacciaa, jonka paistoin juuri ennen päivällistä. Jälkiruoka oli tiramisua, sillä ostin laktoositonta mascarponea toisenkin rasian.

Lasagnea mutkia suoristaen

Olin aluksi siinä uskossa, että haudutuspadassa ruoan kypsytys perustuu pitkälti liemeen ja niinhän se usein onkin. Olen oppinut myös, että monet keitot, puurot  ja jälkiruoat valmistuvat sillä lempeästi. Olen myös paistanut padassa leipää ja kun huomasin foodgawkerissa lasagneohjeita haudutuspadalle, tahdoin heti kokeilla jotakin niistä. Kristine's Kitchen-blogin neuvoilla mentiin. Ohjeeseen sisältyi muutama sopiva oikotie, sillä yövuoroviikolla ei aina jaksa mennä ihan pisintä reittiä kohti päivällistä. 

Lasagne haudutuspadassa

• 800 g broilerin jauhelihaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 tölkkiä valmista tomaattikastiketta (tai itsetehtyä, jos on aikaa ja viitseliäisyyttä)
• 2 tölkkiä tomaattimurskaa (oma lisäykseni)
• puolikas suuresta sipulista
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• kuivia lasagnelevyjä (noin 10 kpl)
• 2 palloa buffalomozzarellaa
• 100 g pecorinoa
• tuoretta basilikaa
• suolaa ja pippuria

Voitelin haudutuspadan pohjan ja reunat öljyllä. Silppusin sipulin pieneksi ja kuullotin silppua ja valkosipulimurskaa öljyssä muutaman minuutin. Lisäsin pannulle jauhelihan ja pienin se aivan muruiksi kypsymisen aikana. Maustoin suolalla, pippurilla ja tomaattipyreellä ja maistelin, että makua piisaisi. 

Kaadoin tomaattikastiketta padan pohjalle ison kauhallisen ja levittelin sen tasaiseksi. Sijoittelin kastikkeen päälle pastalevyjä, niitä piti aikalailla murtaa nurkista ja sirotella pikkupalasia reunoille. Minun patani on ovaalinmuotoinen, eikä sen muotoisia pastalevyjä ole saatavilla, ihme juttu! Pastakerroksen päälle lusikoin jauheliha-sipulimurskaa ja sen päälle puolikkaan mozzarellapallosta paloina. Samoin raastoin hieman pecorinoa ja ripottelin vähän basilikan lehtiä. Seuraavaksi levitin taas kastiketta (otin lisäksi pari tölkkiä tomaattimurskaa peliin, kun tuntui, että kastiketta oli liian vähän), pastalevyjä ja jauhelihaa, juustoa ja kastiketta vuoron perään. Sain aineksista aikaan viisi tai kuusi kerrosta ja päällimmäksi tuli kerros täytteitä ja pintaan vielä pecorinoraastetta. Iso patani tuli noin 3/4 täyteen. 

Laitoin padan low-asetukselle viideksi tunniksi ja toivon parasta. Ruoka näytti heti aluksikin jo ihan oikeanlaiselta, mutta jännitti vähän millaiseksi rakenne muodostuu, onko kastikkeita tarpeeksi ja miten maut sekoittuvat, kun lihaa ei sekoitettu kastikkeeseen, eikä juustokastiketta ollut lainkaan, juustoa vain raasteina.

Lasagnesta tuli viidessä tunnissa ihanan pehmeää, rapea kuori jäi tietysti puuttumaan. Raaka-aineet olivat hyvin sekoittuneet pitkässä haudutuksessa. Pidimme kovasti ja tämä lasagne on todellakin vaivaton valmistella.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Ammattipyöräilyn kausi on jo täydessä vauhdissa. Viikonloppuna olisi aika kulunut pelkästään kilpailuja katsoessa ja sama meno jatkuu tänään. Alamme olla jo tottuneet tämänvuotisiin kilpailuasuihin ja muistamme jo vähän kuka missäkin tallissa ajaa. Giron alkuun on enää noin 40 päivää ja Touriinkin alle sata. Isojen ympäriajojen aikaan Campasimpukan alkuperäinen idea, kokkailla Giron aikaan italialaista, Tourin aikaan ranskalaista ja Vueltan aikaan espanjalaista palaa kuvioihin jo viidettä kertaa! 

Itsestäänselvyys: lasagne

Tottahan toki minun piti lasagneakin laittaa näiden Italia-viikkojen aikana! Sitä meillä on aika usein muutenkin, noin joka toinen kuukausi ainakin. Tänään vielä sattui tarve tehdä iso annos ruokaa, josta huomennakin saisi äkkiä päivällisen perheelle. Lasagne melko hyvin kestää lämmityksen.

Tämä italialaisen keittiön lahja maailmalle on varmasti yksi niistä varioiduimmista. Jokainen mamma niin Italiassa kuin muuallakin valmistaa tietysti sen parhaimman lasagnen. Tämä ruokalaji antaa myös mahdollisuuksia hifistelyyn, voi lähteä siitä, että tomaatit poimitaan omasta kasvihuoneesta ja kaltataan, pastan voi valmistaa itse alusta asti. Mutta voi myös oikaista käyttämällä valmista kastikepohjaa ja kuivia pastalevyjä. Kummallakin tapaa voi päästä erinomaiseen lopputulokseen. Koska jokaisella vähänkään kokeneella kotikokilla on se oma tapansa laittaa tätä ruokaa ja kokematon tarvitsee pitkälliset ohjeet, joita keittokirjat ja netti ovat pullollaan,  minä tyydyn siihen, että kerron mitä pieniä vinkkejä minulla on tämän ruoan suhteen.

Vaikka poro lienee melkoisen harvinainen Italiassa, minä mielelläni laitan poron jauhelihaa tähän ruokaan, se antaa jollain tapaa syvyyttä kastikkeeseen. Tosin olen pohjoisen ihmisenä vähän puolueellinen poron suhteen.

Kun lasagnea viitsiytyy sommittelemaan, sitä voi tehdä samantien vähän enemmänkin. Varaan yleensä kastikkeita sen verran, että teen suureen vuokaan annoksen, josta syödään samana päivänä. Sen lisäksi teen foliovuokaan tai pariin annokset, jotka pakastan paistamatta. Sitten kun on tarve pienehkölle annokselle hyvää kotitekoista lasagnea, on mukana vain yksi vaikeus. Vuoka pitää muistaa ottaa ajoissa sulamaan. Koska olen melko huonomuistinen, olen kokeillut myös kohmeisen annoksen paistamista ja sekin onnistuu hyvin. Tulos on aivan yhtä hyvää, kuin juuri koottu ja samantien paistettu lasagne.

Olisi mukavaa, että minulla olisi kolmaskin vinkki lasagnen suhteen, mutta myönnän kyllä auliisti, että tässä ne sitten olivatkin. Ai niin, kolmanneksi voidaan varmaan laskea se, että lasagnen kanssa kielenpolttaminen on helppoa, mutta sen voi välttää, kun odottaa vielä muutaman minuutin!

Girossa ajettiin 17. etappi, jonka loppu meni vähän hiekkalaatikkomeiningiksi, töniminen ei ole koskaan kilttiä eikä kaunista ja nytkin tuhmis pudotettiin kolmanneksi. Tätä voivat pienten lasten äidit käyttää esimerkkinä, jos oma piltti meinaa tyrkkiä kaveria lapiolla. Aikuisten maailmassa Contador edelleen johtaa kilpailua.