Pikkuruiset vaaleat limput

Söimme Oslossa Kontrastissa hauskat minikokoiset ruislimput ja halusin kokeilla kotonakin miniatyyrilimppujen tekemistä. Ostimme Decolasta neljä pientä vuokaa, olisin voinut samantien ostaa enemmänkin, mutta hyvä että älysimme ostaa edes ne neljä. Sunnuntain perhepäivälliselle tein kateleiviksi pienet vaaleat limput, nyt ei ollut aikaa leipoa ruisleipää. Tein pienen leipätaikinan päivän muiden keittiöpuuhien ohella.

Pienet katelimput

• 2,5 dl kädenlämpöistä vettä
• 0,5 palaa tuorehiivaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• noin 6 dl vehnäjauhoja
• 1 dl ruisrouhetta

Sekoitin hiivan, sokerin, suolan ja oliiviöljyn veteen ja vispilöin mukaan noin 1,5 dl vehnäjauhoja. Annoin seoksen ottaa vauhtia, noin kymmenessä minuutissa se alkoi hieman kuplia, hiiva aloitti hommiaan. Lisäsin mukaan jauhoja ja ruisrouheen muutamassa erässä, kone vaivasi taikinaa kymmenen minuuttia. Peittelin taikinan kohoamaan kulhossaan kolmeksi vartiksi, se kohosikin hyvin, kaksinkertaiseksi ainakin.

Kumosin taikinan jauhotetulle leivinalustalle ja vaivasin vähän. Taikina oli pehmeää ja mukavan joustavaa. Leikkasin sen kahdeksaan osaan, joista neljä sijoitin pikkuruisiin vuokiin ja loput neljä muotoilin tavallisiksi sämpylöiksi. Peittelin ne vielä kohoamaan siksi aikaa, että uuni lämpeni kiertoilmalla 180 asteeseen. Juuri ennen uuniin laittamista tein leipurinterällä viillot leipien pintaan.

Paistoin leipiä ja sämpylöitä noin 15 minuuttia, en meinaa muistaa vieläkään, että käytössäni on uusi, tehokas uuni, hyvä etten polttanut näitäkin. Leivät kohosivat kauniisti ja niistä tuli niin sieviä, että olisin voinut suukotella niitä. Sämpylät olivat tavallisemman näköisiä, niitä ei tehnyt mieli suukotella. Otin hyvissä ajoin ennen ateriaa voita lautaselle ja ripotin sen pinnalle tryffelisuolaa. Kateleivät olivat sievän ulkonäön lisäksi oikein hyviä. Kokeilen vuokia kyllä ruistaikinaankin, kun minulla on aikaa leipoa ruisleipää. 

Sämpylät kuumalla kivellä

Paistoin aamiaiselle sämpylöitä, joiden taikinaan laitoin polttoaineeksi hunajaa. Taas meni yksi purkki Humppahunajata tyhjäksi, toivottavasti vielä ainakin yksi löytyy kaapista. Jokisen valinnassa ei näytäkään olevan sitä nyt valikoimissa. 

Hunajasämpylät (16 kpl)

• 2 rkl hunajaa
• 0,5 l vettä
• 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
• 2 tl suolaa
• 0,5 dl rypsiöljyä
• 1 dl ruisrouhetta
• noin 8-10 dl sämpyläjauhoseosta (en mitannut, mutta näppituntumalla)

Ensin kiehautin hieman vettä ja kaadoin sen hunajapurkkiin saadakseni kaikki loputkin hunajat käyttöön. Laitoin kannen purkkiin ja huljuttelin purkkia ja annoin hunajan liueta veteen. Kun purkki näytti puhtaalta, kaadoin veden mittakannuun ja lisäsin vettä sen verran, että sitä oli puoli litraa. Kaadoin veden yleiskoneen kulhoon ja sekoitin mukaan pussillisen kuivahiivaa, suolan ja öljyn, ruisrouheen ja noin 1,5 dl sämpyläjauhoja. Vispilöin seoksen tasaiseksi velliksi ja jätin ottamaan vauhtia siksi aikaa, että tyhjensin tiskarin. 

Lisäsin sitten velliin jauhoja muutamassa erässä niin, että kulhoon muodostui tahmea taikina, jätin sen tarkoituksella aika pehmeäksi. Annoin koneen vaivata taikinaa noin 10 minuuttia. Peitin kulhon kertakäyttöisellä suihkumyssyllä ja jätin taikinan kohoamaan siksi aikaa, että katsoin internetistä kaiken uuden, mitä yön aikana oli tullut.

Kumosin reippaasti kohonneen taikinan noin 45 minuuttia myöhemmin jauhotetulle tarjottimelle. Olin jo reippauksissani kattanut aamiaispöydän, eikä leivinlautani mahdu työtasolle, Nanna kyllä tietää miksi. Niinpä muotoilin taikinan muovisella tarjottimella, se on helppo siivota leipomisen lopuksi ja laittaa koneeseen. 

Leikkasin taikinan kahteen pötköön ja kummankin pötkön kahdeksaan palaan. Asettelin palat ympyrän muotoon leivinpaperille ja laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen kiertoilmalla. Uunissa kuumeni mukana mainio leipäkivemmekin, sillä saa leipien ja sämpylöiden paistamiseen lisäpotkua. 

Kun uuni oli kuuma ja sämpylät kohonneet paperin päällä lähes kiinni toisiinsa, nostin painavan leipäkiven pelteineen pois uunista. Luiskautin sämpylät papereineen päivineen kuuman kiven päälle. En halunnut nostella niitä enää erikseen suoraan kiven päälle, se olisi vienyt liikaa aikaa ja sotkenut nätin kohoamisen. Paistoin sämpyläympyrääni noin 12 minuuttia, kunnes sämpylöiden pinta oli kauniisti ruskettunut ja pyörylä näytti hyvältä ja kypsältä. 

Erinomaisia, pehmeitä sämpylöitä näistä tuli, mutta kyllä minä kaipaan Juurakon Huldaa ja sillä saatavaa rapeaa kuorta.