Espresso 433

Teimme viime vuonna espanjailasesta Licor 43:sta drinkin, johon tuli kermaa ja se oli ihan ok. Likööriä oli yhä jäljellä ja nyt käytimme firman omilta sivuilta löytynyttä ohjetta ja se oli vielä parempi. Ei kuulostanut siltä, mutta oli todella hyvä etenkin ensimmäinen kylmä siemaus. Vähän pienempi koko olisi riittänyt, oikeastaan yksi annos puoliksi. 

Espresso 433 yhdelle

• 4 cl espressoa
• 3 cl Licor 43
• 3 cl vodkaa
• jäitä

Tee espressoshotti ja kaada se shakeriin, lisää likööri, vodka ja jäitä. Ravista huolella ja siivilöi juoma lasiin. Espresson crema yllättäen kesti tämän käsittelyn ja juoma oli sopivan makea, mutta arvelen sen olevan kyllä petollinen, sillä alkoholia oli niin reippaasti. Siksi pienempi koko olisi viisaampi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkiaiheisia postauksia tai vain lyhyitä kuvauksia juomista, mikäli ne eivät ole päätyneet postaukseksi asti. 

La Vueltassa oli tänään yksi kisan tärkeimmistä etapeista, melkein kahdensadan kilometrin mittainen vuorietappi. Siitä oli täyspitkä lähetyskin, joten päivän ohjelma oli selkeä jo puolilta päivin.  Tosin ensimmäinen puolitoista tuntia jouduimme kuuntelemaan jonkun autokilpailun selostusta, mikä lie namiskuukkeli väärässä asennossa. Olin toiveikas, että Primoz Roglic ottaisi jo takaisin paikkansa kisan johdossa, sillä hänelle se mielestäni kuuluu. On tosin ollut mukava nähdä norjalainenkin punaisessa johtajan paidassa. Etapin nopein oli puolalainen Rafal Majka, Odd Christian Eiking se vain piti johtopaikkansa, ei siinä ollut muilla nokan koputtamista. Huomenna on lepopäivä, mutta meillä on suunnitelmissa pieni pyöräretki. 

Sevillan viskipossua Manchego-muusin kera

Vähän minä epäröin katsoessani Sevillan viskipossuohjeita, niissä laitettiin viskiä ihan tuhtisti. Ei mitään lorausta tai tilkkasta, vaan toista desiä. Rohkaisin mieleni ja laitoin sitä ainakin puolet ohjeissa olleen määrästä. Ruokalajin nimi espanjaksi on solomillo al whisky ja otin vinkkejä muutamista videoista, joihin osuin googlaamalla espanjalaisia possuohjeita. 

Sevillan viskipossu 2-3 hengelle

• 5 valkosipulin kynttä
• oliiviöljyä
• 1 possun sisäfile (noin 500 g) 
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 dl viskiä
• 1 dl kasvislientä
• 2 rkl kermaa (oma lisäykseni) 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuorin valkosipulinkynnet ja kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä, pannun pohja sai oikein peittyä kunnolla öljyyn. Nostin kynnet paahtumaan öljyyn. Puristin sitruunamehua mittakuppiin ja toiseen kaadoin viskiä vähän hirvityksissäni. Kasvislientä tein pienen annoksen fondista siltä varalta, että sitä tarvittaisiin. 

Siivosin possun fileestä hieman kalvoja ja leikkasin fileen parin kolmen sentin viipaleisiin, joille ripottelin maltillisesti suolaa ja pippuria. Kun valkosipulit olivat paahtuneet joka puolelta mukavasti, nostelin possunfileviipaleet pannulle, jonka alle lisäsin vähän kuumuutta, etteivät lihapalat alkaisi kiehua paahtumisen sijaan. Paistelin possupaloja muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes nekin saivat hieman väriä. 

Seuraavaksi lisäsin pannulle ensin sitruunamehun, sitten viskin, jonka annoin kiehua reippaasti hetkisen. Olipa mahtava tuoksu keittiössä tässä vaiheessa. Lisäsin vielä tilkan kasvislientä sen verran, että lihapalat olivat noin puoliväliin liemessä. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin kastikkeen lihapaloineen kiehua siellä maltillisesti. Lopuksi lisäsin vielä tilkan kermaa, joka sakeutti kastikkeen hyvin. 

Manchego-perunamuusi

• 5 keskikokoista perunaa
• pieni pala manchegojuustoa
• noin 2-3 rkl korianterivoita viikon edellisiltä kokkauksilta
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Samalla kun possuruoka valmistui, tein perunamuusin. Raastoin manchegon. Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin. Kypsensin perunatpalat höyryssä. Kaavin maustevoin kupistaan pienen kattilan pohjalle ja kun perunapalat olivat kypsiä, puristin ne perunapuristimella perunahiutaleiksi. Sekoitin pohjia myöten, jolloin maustevoi pohjalta sekoittui perunaan. Lisäsin pikkutilkan kermaa ja sekoitin mukaan juustoraasteen, hieman jätin koristeluun. Maustoin muusin suolalla ja pippurilla. 

Annokseen tuli hyvin yksinkertaisesti pari pientä kauhallista muusia, jonka päälle ripottelin juustoraastetta ja persiljaa ja muutama possunfileviipale, valkosipulinkynsiä ja lusikallinen niin muhkean makuista kastiketta. Tästä annoksesta olisi kolme syönyt sopivasti, mutta kyllä me kahdestaankin annoksesta selvittiin. 

La Vueltassa oli taas tasamaan etappi, jonka loppupuolta ehdimme katsomaan kokkailulta ja syömiseltä. Tasamaan etapissa oli tiedossa massakiri, jonka nopein oli Fabio Jakobsen, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. Huomenna on vuorietappi, ensimmäisen jakson viimeinen päivä ennen maanantaista lepopäivää. 

Poikkeusvuoden Beaujolais Nouveau

Tänä vuonna minun ei tarvitse odottaa vapaapäivää tai yövuorojen loppumista, vaan voin maistaa heti varsinaisena päivänä uuden sadon viiniä. En edelleenkään ala niitä arvostella, koska en osaa, mutta pienellä ensimaistamisella tykkään taas enemmän tuosta edullisemmasta, juuri alle kympin maksavasta. Emme teekään tänään ruokaa, vaan sommittelemme illempana vähän juustoja viinin kaveriksi, juustolaatikko pursuaa liiaksi ja sitä pitää vajentaa. 

Pasta alla vodka

Tammikuussa 2018 tein Nigella Lawsonin ohjeella roosaa pastaa, jota maustamaan tuli Marsalaa, sillä minulla ei ollut ohjeen vaatimaa punaista vermuttia. Tuumin silloin, että kai sitä vodkapastaakin pitää joskus tehdä. Tänään tein, oli aikomus jo eilen tehdä, mutta valitsin ohjeeksi haudutuspadassa tehtävän version ja se olisi pitänyt aloittaa jo aamusta varhain. Ohjeen otin täältä. 

Pasta alla vodka

• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• runsaasti tuoretta oreganoa
• oliiviöljyä
• 1,5 dl vodkaa (lue vain eteenpäin, ei tarvitse säikähtää)
• 2 tölkkiä säilyketomaattia
• 6 palaa öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• parmesaania
• sopivasti pastaa (penneä tai mitä nyt sattuu olemaan)

Silppua sipulit ja kuullota niitä hetkinen pannulla oliiviöljyssä, pari kolme minuuttia. Kaada päälle vodka ja sekoita. Anna kiehua pari kolme minuuttia. Kippaa tomaattisäilykkeet haudutuspataan ja lisää sinne aurinkokuivatut tomaatit ja muutama kierros pippuri- ja suolamyllyistä. Kaavi pannulta vodkassa kiehuneet sipulit ja sekoita. Jätä pata low-asetukella 6-8 tunniksi tai high-asetuksella 4-5 tunniksi hommiin. Sekoittele välillä.

Kun on aika syödä, kaada kastike padasta blenderin kannuun (jos se kestää kuumuutta) tai sellaiseen astiaan, jossa voi käyttää sauvasekoitinta. Joka tapauksessa, surruuttele kastike tasaiseksi. Kaada soseutettu kastike sellaiseen kattilaan (tai siihen haudutuspataan), jossa voit kuumentaa sen uudelleen. Lisää mukaan kerma ja puolet raastamastasi parmesaanista ja sekoita, maistele, lisää suolaa ja pippuria, jos tarpeen. 

Keitä pasta kypsäksi ja lisää se kastikkeeseen, pasta on tarkoitus kokonaan hukuttaa kastikkeeseen. Annostele lautasille ja lisää päälle runsaasti parmesaania ja vielä tuoretta oreganoa. 

Tämä oli kyllä hämmästyttävä ruoka. Kun alussa lisäsin vodkan pannulle, tuli kyllä niin autenttinen hammaslääkärin tuoksu, että piti ottaa askel taaksepäin lieden äärestä. Mutta valmiissa ruoassa alkoholi ei maistu alkoholimielessä, vaan jotenkin eri tavoin, hyvällä tavoin. Eikä ihan ensimmäisillä lusikallisilla, vaan vasta vähän myöhemmin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeet. 

Giro d'Italian viidestoista etappi oli oikea vuorietappi. Siellä ajettiin Dolomiittien rinteillä ylös alas,  voittajaksi ajoi Tao Geoghegan Hart ja yhä vain Joāo Almeida jatkaa johdossa huomisen lepopäivän jälkeen. 

Tinto de Verano

Aamulla olin siinä luulossa, että on perjantai, taisin puhua työkavereillekin siitä, miten on kiva kun hekin pääsevät aikaisemmin töistä ja viikonloppu alkaa. Mutta nythän onkin keskiviikko, minun pikainen viikonloppuni alkoi nyt. Vaikka La Vuelta on täyttä vauhtia menossa, emme kokkaa tänään mitään espanjalaista, olimme näet lounaalla nuorison kanssa ja kerran päivässä syöminen riittää ihan hyvin. Iltapäivädrinkiksi, keskiviikkokimaraksi teimme tinto de veranot, jossa on mieluisia aineksia. Otin ohjeen täältä. Mitat ovat alkuperäisohjeen mukaiset, koska tänään minua laiskottaa. Tuplaa ohje, jos teitä on kaksi ja triplaa, jos kolme ja sen enemmäksi minun matikallani ei päästäkään. 

Tinto de Verano yhdelle

• 0,5 cup espanjalaista punaviiniä
• 0,5 cup veriappelsiinilimonadia
• 1 oz punaista vermuttia
• jäitä 
• kuivattu veriappelsiiniviipale

Mittaa ainekset lasiin, jossa on runsaasti jääpaloja, koristele appelsiiniviipaleella, tuoreella tai kuivatulla, kuten meillä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkejä, cocktaileja ja kimaroita, joita olemme kokeilleet. 

La Vueltan 11. etappi oli taas vuorietappi. En nyt löydä kovin hyvin kisan kotisivuilta perustietoja, vaikka täytyy kyllä kehua, että viimein La Vueltankin sivut alkavat olla samalla tasolla kuin Giron ja etenkin Le Tour de Francen. Etapin reitti kulki minulle tuttuja maisemia, Saint Jean Pied de Portin kautta ja muutenkin näytti ihanalta ja kauniilta. Etapin voitti kakkoskategorian tallin Mikel Iturria, joka voitti ensimmäistä kertaa suuren kilpailun. On niin kiva katsoa sellaista ujoa iloa. Kokonaiskilpailun tilanne ei muuttunut, peloton piti vapaapäivän ja vetkutteli maaliin kun kerkisi. Roglic jatkaa johdossa ja minun mielestäni tallissaan kurjasti kohdeltu Nairo Quintana on edelleen neljäntenä. 

Paikallisen sopimisen perjantaina

Sain tälle päivälle pikaisella aikataululla vapaapäivän, mikä on ilahduttavaa. Kipaisimme kaupassa aamusta, olemme pesseet pyykkiä ja tehneet muita kotihommia. Niiden lomassa on hauska kokeilla meille uusia kimaroita. Olimme kuulleet Kivistön naisilta Suze-nimisestä juomasta ja kun sellainen puteli osui silmään Tallinnan alkoholiliikkeessä, piti se tietysti ostaa. Tänään Antti alkoi sitten pyykinripustuksen lomassa etsiä sopivia cocktail-ohjeita kyseiselle eliksiirille, josta tiesimme sen verran, että sellaisenaan se on melko stydiä ja kitkerää kamaa.

Tiskinmäärää uhmaten hän sekoitti meille kaksi kimaraa, joita maistelimme ristiin ja kumpikin tykkäsi kummastakin. Toisistammekin tietty, joo. Kuohuviinilasiin Antti teki tämmöisen:

Sparkling Suze Cocktail

• 3/4 unssia Suze
• 1 1/4 unssia St Germain
• 4 unssia cava
• sitruunankuorikiehkura

Mittaa Suze ja St Germain sekoituslasiin ja täytä jäillä, sekoita ja anna jäähtyä 15 sekuntia (no ei se niin tarkkaa ole). Siivilöi lasiin (jäät eivät siis tule mukaan) ja toppaa kuohuviinillä. Koristele sitruunankuorella. 

Viinilasiin kotoinen baarimikko valmisti tämmöisen:

Rib Tickler Spritz

• 2 unssia Noilly Prat
• 3/4 unssia Suze
• 1/2 St Germain
• 1/2 unssia sitruunamehua
• 1/2 sokerisiirappia (tätä ei laitettu)
• club soda
• appelsiiniviipale

Mittaa viunat viinilasiin ja lisää mukaan jäitä, sekoita. Täytä lasi club sodalla ja laita koristeeksi appelsiiniviipale. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään cocktail-aiheisia postauksiamme ja myös sellaisia kokeiluja, joita ei ole päätynyt aivan postauksiksi asti, mutta joista on kuvat otettu. 

Pakkaspäivän cocktail - Lillet with club soda

Tänään lauantaina alkoivat minun vapaapäiväni yövuoroputken jälkeen. Olen jopa nukkunut töiden jälkeen, joten voi toivoa, että jaksan valvoa illalla pitempään kuin kahdeksaan. Päivällisen raaka-aineen sulamaan ottaminen vähän (lue:kokonaan) unohtui illalla, joten ruokaa on tiedossa myöhemmin – paljon myöhemmin. 

Odotellessa on paikallaan pieni drinkki. Tämä kimara sopisi erittäin hyvin kesään, mutta näin talvella se on helpompi kuvata, sillä jääpalat eivät sula heti 18 asteen pakkasessa. Pitää muistaa kesällä sitten ottaa uusinta. Ostimme viime Viron matkalta meille vieraan juoman, Lillet-pullon, lähinnä nimen ja etiketin tähden. Löysin sille paljon drinkkiohjeita ja toteutimme nyt yksinkertaisen juoman.

Lillet French Aperitif

• 5 cl Lilletiä
• 5 cl club sodaa
• jäitä 
• suikale appelsiinin kuorta

Laita lasiin jäitä ja mittaa päälle Lillet ja club soda, koristele suikalleella appelsiininkuorta. Mukava raikas sitruksiin vivahtava maku. Sellaisenaan Lillet on melkoisen makeaa, ei sitä pelkiltään joisi. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kokeilemiamme drinkkivinkkejä.

Limoncelloa ja giniä viikonlopun alkuun

Työviikko on ohitse, tiedossa on mukava viikonloppu, synttärit ja museoita. Vapaan alkuun sopii hyvin viileän kirpeä, muttei liian makea cocktail, jonka aineksina ovat sitruunalikööri ja gini. Alla ohje yhdelle, monista sen mukaan kuinka monta täysi-ikäistä on kanssasi viikonloppua aloittelemassa. 

Limoncello <3 gin yhdelle

• 3 cl giniä (Old Lady's)
• 3 cl Limoncelloa
• jäitä
• limen tai sitruunan kuorta
• orvokkeja (käänteisvälttämättömiä)
• Club Sodaa lasi täyteen

Laita lasiin paljon jäitä ja tiputa sinne pari lastua sitruskuorta. Mittaa lasiin gini ja likööri. Kaada lasi täyteen lantrinkia ja sommittele pakkasta uhmanneet orvokit koristeeksi. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki kimara-aiheiset postauksemme ja myös niitä, joista ei ole postausta, mutta kuva ja ohje ovat tallella. 

Gin and French

Gin and French on yksinkertainen cocktail, sopii aperitiiviksi viikonlopun alkuun. Otin siihen ohjeen tältä sivulta. Teimme cocktailin hieman miedompana. Pihalta saa vieläkin topakkoja mintunoksia, joilla saa kimaran sekoitettua hyvin. 

Gin and French

• 3 cl giniä (Hendrick's)
• 3 cl vermuttia (Noilly Prat Dry)
• tonicia
• sitruunaviipale
• mintunoksa
• jäitä

Laita lasiin paljon jäitä ja kaada päälle gini ja vermutti. Lisää mukaan sitruunaviipale ja oksa minttua, sekoita ja kaada lasi täyteen tonicia. Mukava, virkistävä kimara ennen päivällistä ruoanlaiton lomaan. Lisään tämän CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kokeilemiamme juomaehdotuksia.

Väliviikonlopun virkistävä cocktail

Etsiskelin joku aika sitten ranskalaisia cocktail-ohjeita ja monissa vilahteli yhtenä ainesosana St Germain-niminen seljankukka- ja sitrusarominen likööri. Aiemmin olen yhdistänyt seljankukan ja Ikean niin voimakkaasti, etten ole intoutunut seljankukkajuomista lainkaan. Nyt ihastuin kyseisen likööripullon jokseenkin prameaan ulkomuotoon ja tahdoin oitis hankkia sitä meille. Eipä se ollutkaan niin helppoa. Vaasassa  kyseistä herkkua oli yksi pullollinen myytävänä, muttei yhtään lähempänä. Aivan niin liköörinhaluinen en sentään ollut, että olisin lähtenyt ajamaan Vaasaan sen tähden vaan laitoin Antin asialle. Hän tilasi pullon lähimpään Alkoon ja muutamaa päivää myöhemmin minä kävin sen hakemassa. 

Tänään minulla alkoi pieni väliviikonloppu, on pari vapaapäivää edessä. Niinpä voimme avata tuon hienon pullon ja sekoittaa siitä ja Tallinnasta tuomastamme edullisen hintaluokan samppanjasta yksinkertaisen kimaran päivän ranskalaisuudeksi. Otin ohjeen Straight to the Hips-blogista, joka nimi kertoo kyllä välillä aika paljon blogaaniudesta. Mittoja sovelsin lasin koon mukaan ja unohdin sen syötävän kukan. Sitten muistin, että niiden syötävinä pitämieni orvokkien lähelle on eilen ripoteltu muurahaiskarkotetta, joten oli vain hyvä, että unohdin. 

Seljankukkakimara

• 2 cl St Germain-likööriä
• 8 cl kuivaa samppanjaa
• 1 tl sitruunamehua
• sitruunankuorta

Mittaa ainekset lasiin ja juo. Minä osaa mitään hienoja ravisteluja tai sheikkailuja, joten jätän ne väliin. Maistoimme likööriä myös ihan sellaisenaan ja se oli paljon parempaa, kuin oli uskaltanut toivoa. Se pullo ei ehkä jää vuosiksi kaappiin odottamaan käyttöä teelusikallinen kerrallaan. Pidimme myös raikkaasta cocktailista ja se sopi hyvin hellepäivän iltaan, joka on itsekin helleilta. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Tour de Francessa oli tänään lyhyt etappi, vain 108,5 km mittainen, mutta siinä oli vuorta kerrakseen. Katsoimme etapin lähetyksen hieman lyhennettynä ja sen ykköseksi polki Geraint Thomas ja ryhtyy johtamaan kokonaiskilpailua. Chris Froome on juuri siellä, missä ennustinkin hänen tässä vaiheessa olevan, eli kärjen tuntumassa toisena kokonaiskilpailussa, enää 1 minuutti 25 sekuntia perässä. En minä aio alkaa nurista, ainakaan paljon. Nairo Quintanassa ei näytä olevan sitä potkua, mitä kisa nyt vaatisi ja olen hieman epäileväinen, että kisa muuttuu minun sohvaltani katsottuna tylsäksi. Huomenna on legendaariseen Alpe D'Huezin nousuun päättyvä vuorietappi. Korjasin tuota Froomen eroa kärkeen, luin ensin tulosluetteloa väärin. 

Tahti kiihtyy – juustofondue revisited

Viime vuonna teimme marraskuussa juustofondueta kuuden vuoden tauon jälkeen. Tänään meillä oli taas juustofondueta. Uudelleen, sanoisivat Teletapitkin. Pian meillä syödään juustofondueta viikoittain kunnes lääkäri kieltää sen ehdottomasti. Tässä kerrassa ei edelliskertaan ole oikein mitään uutta muuten kuin se, että pienensin edelleen ohjetta kahden juustoahneen tarpeisiin ja kirjaan muistiin määrät seuraavaa, todennäköisesti helmikuussa tapahtuvaa fondue-kertaa varten. Neuvot on edelleen Nanna-peräisiä, sillä mikäs hyvän ohjeen tappaa? Juustojen kanssa jouduin vähän tekemään kompromissin, kun en viistinyt lähteä keskustaan, vaan tyydyin marketin juustohyllyyn. 

Juustofondue kahdelle

• 120 g gruyèreä
• 180 g mustaleima-emmentalia
• pieni nokare punaleimaista emmentalia (koska sitä sattui olemaan)
• 2,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 3 rkl Kirschwasseria
• 1 rkl maissitärkkelystä
• puolikkaan sitruunan mehu
• yrttikimppu, jossa rosmariinia ja persiljaa
• 1 valkosipulinkynsi
• mustapippuria
• muskottipähkinää

Lisäkkeet

• kuivahtanutta vaaleaa leipää
• kinkkua ja paahtopaistia muutama viipale
• paprikaa
• kurkkua
• pieniä maustekurkkuja
• kirsikkatomaatteja

Juustofondue ei tarvitse mitään muuta lisäkettä kuin leivän, mutta kun tarjolle laittaa jotain muutakin, edes aavistuksen kevyempää, ei ähky ole niin varma. Pienensimme koko aterian kokoa noin kolmanneksen viime kerrasta, mikä oli oikein hyvä määrä. Mikäli tarjolle laittaa muuta naposteltavaa, kannattaa ne sommitella valmiiksi ja sitten tehdä juustokastike. Näin pääsee heti syömään, kun juustokastike on valmista. Antti asetteli pitkulaiselle vadille (jota käytän melkein kaikkeen tarjoiluun nykyään) leikkeleet, kurkut, tomaatit, paprikan ja edellispäiväisen ciabattan palaset. Jokaisessa leipäpalassa on hyvä olla hieman kuorta, jolloin haarukka tarttuu siihen paremmin ja leipäpalalla on hyvä luututa fonduepadan pohjia. 

Raastoin juustot ja tein pienen yrttikimpun rosmariinista ja persiljasta, kiersin niiden varsien ympärille paistinarua. Kuorin valkosipulinkynnen ja hinkkasin kynnellä fonduepadan pohjaa ja reunoja. Sekoitin maissitärkkelyksen Kirschwasseriin. Se on kirkasta, aika pahanmakuista alkoholia, mutta se sopii hyvin juustofondueeseen. Kuvassa näette viime vuoden fondueta varten ostetun pullon, juuri puoli kaulallista meni silloin ja nyt toinen. Tämä tulee riittämään aika moneen padalliseen. Pullo on hieno!

Mittasin kuivan valkoviinin valurautaiseen pieneen fonduepataani, joka sopii käytettäväksi kaasuliedellä. Puristin mukaan puolikkaan sitruunan mehun. Jos sinulla ei ole sellaista pataa, jota voi käyttää liedellä, voit tehdä juustokastikkeen kattilassa ja sitten kaataa valmiin kastikkeen fonduepataan tarjoilua varten. Laitoin valkosipulinkynnen ja yrttikimpun viinin sekaan ja kiehautin viinin. Jätin yrtit ja valkosipulin muutamaksi minuutiksi hautumaan viiniin. Kalastin ne sitten pois ja lisäsin viiniin Kirschwasseriin sekoitetun maissitärkkelyksen samaan tapaan kuin suurustaisin kiisselin perunajauholla. Vispilöin seosta ja pidin alla pientä liekkiä. Viini sakeni hieman. Aloin sitten lisätä juustoraastetta kourallinen kerrallaan ja sekoitin koko ajan puulastalla padan pohjaa ja reunoja myöten, liekki kaiken aikaa kaikkein pienimmällä. Juusto suli kastikkeeseen vähitellen ja lopulta se oli kiiltävää, tasaista paksua juustomassaa. Maustoin sitä mustapippurilla (olen valmis sanomaan, että valkopippuri sopisi paremmin, mutta sitä taloudesta ei löydy) ja muskottipähkinällä. Lisäsuolaa juustofondue ei missään nimessä tarvitse, juustoissa on tarpeeksi suolaa. Sen huomaa vielä illallakin, kun vesilasillinen kelpaa. 

Kun kastike on valmis, se nostetaan padassa geelipolttimon päälle pöytään. Leipäpala keihästetään tikkuun ja kastetaan juustoon ja juuston kyllästämä palanen syödään. Tätä toistetaan niin kauan kuin jaksetaan ja muutaman kerran sen jälkeenkin. Kun pata on tyhjä, otetaan joku sopiva puulasta tai kauha, jolla padan pohjasta irrotetaan juustokuori. Kuvailin sitä viime vuonna sanoilla jonkun eläimen nahka ja voisin sanoa edelleen samaa. En ole varma onko se herkkua vai jotenkin vastenmielistä. Maistoimme sitä kumminkin. Tällä kertaa meillä jäi alle desin verran juustokastiketta, jonka kaavimme kuumasta padasta kompostikuppiin. Ei kannata ahtaa itseään liian täyteen juustoa. Se kostautuu tulevina päivinä. 

Paluu hätähousun kahvilikööriin

Viime marraskuussa postasin hätähousun kahvilikööristä. En malttanut odottaa sen ässehtimistä niin pitkään kuin olin ajatellut. Tavallista minua. Käytin likööriä johonkin joulun kakuista ja sitten unohdin juoman jääkaapin perukoille. 

Eilen likööripullo osui katseeseeni etsiessäni jotain muuta tähdenlentopäivälliselle ja päätin maistaa vieläkö juoma olisi kunnossa. Se näytti hyvin tummalta, muttei samealta. 

Koska eilen oli viimeaikojen tyypillisten säitten se joka toinen päivä, jolloin aurinko paistoi, kuvasimme kahvilikööriä ulkona oikein urakalla. Ehkä taas naapurit katsoivat, että mitä kummaa nuo oikein puuhaavat. Ehkä he ovat tottuneet. Todennäköisesti heitä ei kiinnosta.

Nyt kun liköörihommissa oli vierähtänyt nelisen kuukautta, oli juomasta kehkeytynyt hyvinkin syvän kahvin makuista ja jääpalalla kunnolla viilennettynä ja sitruunalohkon kanssa nautittuna se oli oikein hyvää. 

Hätähousun kahvilikööri

Kun olimme tapaamassa Opiskelijaa Alankomaissa satuin näkemään erään kaupan ikkunassa pulloja, joissa oli valmiina liköörintekohökeet, vain viina puuttui. Olimme odottamassa juuri kiertoajelubussia, joten en mennyt kauppaan sisälle. Olisin kyllä hyvin ehtinyt, sillä bussia sai odottaa liiankin kauan. Otimme kuvan pulloista sillätapaa puolihuolimattomasti ja ajattelin kokeilla tuommoista likööriä kotona. En nyt laita sitä kuvaa tähän, enkä mainitse firmaa, joka näitä valmistaa, sillä suorastaan pöllin idean. Voin kuiskata sen korvaasi, jos haluat. Hyi minua. Mutta ovat hekin vähän pöhköjä, kun luettelevat verkkosivuilla ainekset mitä missäkin pullossa oli, sieltä minä ne katsoin, vaikka pelkästä kuvastakin saatoin päätellä ja loput sovelsin.

Puoli litraa kahvilikööriä

• 0,5 l votkaa 
• 2,5 dl muscovadosokeria
• kourallinen espressopapuja
• muutama katajanmarja
• muutama kardemummapalko
• 1 halkaistu vaniljatanko

Siellä mistä lunttasin, oli käytetty giniä. Me olemme vastikään tulleet giniuskoon, emmekä raskineet laittaa pienestä ginivarastostamme puolta litraa alkoholia tähän kokeiluun, vaan laitoimme halpaa votkaa. Mutta ginivivahdetta hakeaksemme lisäsimme mukaan muutaman katajanmarjan. Keräsin kaikki kuivat ainekset suurehkoon lasipurkkiin ja kaadoin päälle viinan. Sekoittelin, että sokeri liukeni. Laitoin tiiviin kannen päälle, purkin jääkaappiin ja jäin odottamaan kuudeksi viikoksi. 

No, olen nyt sekoitellut lientä aika ajoin, ihan pikkuisen maistanutkin ja se maistuu jo mainiolta. Alun viinanhaju on väistynyt kahvin ja vaniljan tuoksulta. Liemi on kauniin ruskeaa, aluksi pohjalle kertyi vielä sokeria, joka piti sekoitella uudelleen mukaan, mutta nyt liemi on tasaisen väristä.  En minä mitään kuutta viikkoa aio odottaa. Kolme riittää ihan hyvin! Siivilöin mausteet ja kahvipavut pois ja kaadoin liköörin pulloon. Laitoin vaniljatangot vielä pulloonkin mukaan. Hyvää, ei liian makeaa, eikä sakeaa. Mutta vaivansa väärti? Ei ainakaan liian vaikea. Aion käyttää sitä tämänvuotisessa joulukakussa. 

Sovellussalaatti

Kuvan tomaateilla ei ole osuutta tapahtumiin

Katsoin eilen jotain kotimaista mainosrahoitteista tv-kanavaa. En muista mitä ohjelmaa katsoin, mutta näin hyvin lyhyen mainoksen, jossa tehtiin melonisalaattia. Joku komia mies sitä siinä sommitteli ja lopuksi sanottiin notta apetina.fi. Olin jo päättänyt, että tänään tarjoan päivällisellä lasagnea (jota eräs tuttu rouva sanoi aina sinnikkäästi lasnageksi, vaikka kuinka koitettiin oikaista, ei onnistunut). Se on sen verran tukevata ruokaa, että se vaatii seurakseen jotain raikasta lisäkettä. Niinpä minä siltä istumalta naputtelin itseni ATK-laitteistoni näppäimillä kyseiseen osoitteeseen. Eihän sitä sivua kerennyt mennä kuin parit pyyhkäisyt alaspäin, kun esille pompsahti tutut kasvot, Nannahan se siellä! Hän ei kumminkaan ollut ilmeisesti resepteerannut sitä melonisalaattia, jonka perässä olin sivulle saapunut, vaan se löytyi täältä. 

Minä tietysti hieman soveltelin, saatavuussyistä lähinnä ja myös sen takia, että anteeksi vain, en kauheasti tykkää Apetina-salaattijuustosta. Minulla oli vesimelonin sijaan kotona cantaloupe ja palanen hyvää fetaa, joten niillä sitten mentiin. Vähän minä ihmettelin reseptin yhteydessä ollutta vaikeusasetta, joka salaatille oli tällätty. Keskivaikea. 

Cantaloupe-fetasalaatti neljälle mainoksen uhrina

• 1 kypsä cantaloupe
• palanen hyvälaatuista fetajuustoa
• 2 uutta punasipulia
• 1 kurkku, ei järkyttävän iso, semmoinen kohtuukokoinen
• 1 suuri pihvitomaatti
• 6 keltaista kirsikkatomaattia
• puolikkaan sitruunan mehu
• loraus oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja paljon pippuria
• yrttejä, jos viitsit niitä hakea

Halkaise meloni, kaavi pois keskustan siemenvelli. Leikkaa puolikkaat viipaleiksi, leikkaa kuori niin ohuelti kuin se suosiolla on helposti leikattavissa. Pilko kuorittu meloni kuutioiksi. Leikkaa samoin kuutioiksi kurkku, tomaatit ja feta. Sekoita kaikki keskenään kulhossa. Jossakin pikkuastiassa, vaikkapa muumimukissa, sekoita kastikkeeksi sitruunamehu, oliiviöjy, suola ja pippuri ja ne yrtit, mikäli olit viitseliäs. Sekoita kastike salaattiin. Ei ollut vaikeaa, eikä ainakaan keskivaikeaa. Mikäli tahdot tehdä lisää tiskiä, kaada salaatti vielä laakealle vadille, sillä se näyttää hienolta. Kyllä sen voi kulhostakin lusikoida lautasille. 

Me söimme tätä salaattia lasagnen aka lasnagen kanssa ja se kyllä raikasti ruokailua mukavasti. Vähän mietin olisiko vesimeloni ollut sittenkin parempi, vielä raikkaampi, mutta sopivan kypsän cantaloupen makeus yhdistettynä fetan suolaisuuteen ja sitruunan kirpeyteen teki kyllä kokonaisuudesta todella hyvää. Anteeksi nyt Apetina, kun tein ihan toisin, vaikka mainokseen repsahdinkin. Nannakaan ei varmaan (toivottavasti) lakkaa puhumasta minulle.

Jälkkärinä meillä oli hullunhyvää pikaista marjakastiketta vaniljajäätelön kanssa. Ilmeisen hyvin ruokin sekä sukulaiset, että Antin, kun kaikki muut ovat menneet jo nukkumaan vatsojensa viereen ja kello on sentään vasta kohta kahdeksan! Antilla tosin on yövuoroviikko, joten zombien tuleekin nukkua tähän aikaan.

Tosi nopea jälkiruoka marjoista ja jäätelöstä

• 3/4 litran jäätelöpaketista, neljäksi kuutioksi leikattuna
• kymmenkunta mansikkaa puolikkaiksi leikattuna
• kourallinen isoja pensasmustikoita
• nokare voita
• 1 rkl sokeria
• loraus marsalaa tai muuta makeaa vahvaa viiniä
• tuoretta minttua

Leikkaa jäätelö joko annoskuppeihin valmiiksi, tai jos haluat taas tehdä lisää tiskiä, laakealle lautaselle pehmenemään. Kuumenna pannulla nokare voita ja lisää mukaan sokeri ja marsala. Anna hieman kiehahtaa. Pilko pannulle mansikat ja lisää mukaan mustikat. Sekoittele hieman ja anna marjojen kuumentua. Lusikoi seos jäätelön päälle ja tarjoa heti mintulla koristeltuna. Sanalla sanoen hyvää!