Tetraruokaa – tähdenlentoteemainen papu-kanakeitto

Tein meille Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan hengessä lauantaina keiton, johon sain käytettyä varastoistani kolme tetraa ja yhden kanan tähteet. Kanan olisi voinut hyvin jättää poiskin, lautasella olisi silti ollut lämmittävä ja etenkin täyttävä lumisateiseen päivään sopiva sakea keitto. Tähteet on kuitenkin käytettävä pois ja mietittävä sen jälkeen milloin seuraavan kerran ostan kanaa (lue:broileria). Ensi vuonna aikaisintaan. Käytin tässä valmista gazpacho-keittoa, koska tetran päivämäärä jo hätyytteli ja arvelin sen olevan tähän ihan passeli juttu. Muutoin olisi käyttänyt tuoreita tomaatteja. 

Sakea papu-kanakeitto kahdelle

• 1 tetra suuria valkoisia papuja (230 g papujen osuus)
• 1 tetra kikherneitä (230 g herneiden osuus)
• 1 tetra valmista gazpachoa (3 dl) + puolikas tetrallinen huuhteluvettä
• noin 150 g valmista broileria haudutuspadasta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 sipuli silputtuna
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl punaviiniä
• pippuria
• suolaa
• tuoretta timjamia (hangen keskeltä pihan kulatungasta!) 

Avasin tetrat ja huuhtelin pavut ja herneet siivilässä. Tällä kertaa en säästänyt kikherneiden lientä, mutta se on mainiota ainetta, siis voi tehdä marenkia ja käyttää muutenkin kananmunan valkuaisen tapaan. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia pari kolme minuuttia. Kaadoin kattilaan gazpanchon ja huuhteli tetraa ja kumosin noin puolikkaan tetrallisen huuhtelivettä kattilaan. Seuraavaksi sinne pääsivät tähdenlentokanat, jemmassa oli suunnilleen kaikki keskikokoisen broilerin koireisilihat. Rintafileet olivat jo menneet aiempaan korealaiseen kanakeittoon ja sitä ennen salaattiin. 

Kun keittopohja oli kiehunut pari kolme minuuttia, lisäsin sinne pavut ja kikherneet sekä tilkan punaviiniä. Taas muutama minuutti kiehumista, paljoa ei tarvittu, koska kaikki on  jo valmiiksi kypsää. Maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän suolaa. Annoksiin Antti haki ulkoa hangen keskeltä timjamia, sillä sitä on yhä saatavilla, joulukuun puolivälissä! Muita yrttejä meillä ei nyt ollutkaan, paitsi tilliä, jota unohdin käyttää sinä päivänä, kun sitä ostin silakkapihvejä varten. Nythän se sitten pysyy hengissä kiusallaankin. 

Tähdenlentoquiche

Eilen meillä oli sukulaisia käymässä, joten keskityimme seurusteluun. Kurkkasimme vain vähän Tour de Francen kolmannen viikon aloittanutta aika-ajoetappia. Siinäpä olikin jännitysnäytelmä. Jonas Vingegaard rytisti 22 km reitin sellaista kyytiä, että muut jäivät ihmeissään katsomaan sitä ylivoimaa. Nyt hän johtaa Tadej Pogacaria 1min 48 sekuntia ja siinä alkaa olla jo taputtelun meininkiä. 

Päivällisenä meillä oli eilen korealainen ihana kanasalaatti, joillaista olen tehnyt pari kertaa aiemminkin. Tähteeksi jäi sopivasti nyhtökanaa, jonka käytin tänään quicheen. Sitä varten oli valmistaikina pakatimesta ja sain käytettyä vähän sitä sun tätä pientä jääkaapin aarteistosta. 

Quiche nyhtökanasta

• valmis suolaisen piirakan taikina + 2 rkl vehnäjauhoja
• 150 g tähdekanaa nyhdettynä
• puolet keskikokoisesta suippopaprikasta suikaleina
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen suikaleina
• 8 kirsikkatomaattia viipaleina
• 4 kananmunaa
• 3 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ranskalaista rakuunaa (lähinnä siksi, että sitä on PALJON pihan kulatungissa, omia aikojaan talvehtinutta ja villiin kasvuun äitynyttä) 
• tuoretta persiljaa
• 2 dl emmental-raastetta (koska sitä oli pussinpohja)

Esipaistoin irtopohjavuokaan taputtelemaani piirakkapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, olin käärinyt foliosta kuohkean rinkulan taikinan päälle estämään reunojen valumista, pohjan ja foliorenkaan välissä oli vielä arkki rypistettyä leivinpaperia. Toimi ihan kohtuudella.

Kun pohja oli hieman jäähtynyt, sommittelin täyteainekset pohjalle, ylimmäksi juustoraasteen ja paljon rakuunaa ja persiljaa. Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja kaadoin mukaan kerman, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kaadoin seoksen pohjalle täyteainesten päälle. Paistoin 200 asteessa kunnes täyte oli hyytynyt ja pinta oli kauniin kullanruskea. Aivan töpäkäksi täytettä ei tarvitse paistaa, se hyytyy vielä jäähtyessään. Kaikkiaan paistoin piirasta noin 45 minuuttia, loppupuolella peitin pinnan leivinpaperilla. 

Söimme huoneenlämpöön jäähtynyttä piirasta salaatin kanssa ja katsoimme jännittävää Tour de Francen vuorietappia. Siinä kävi toteen se, että kokonaiskilpailussa tapahtui eilen se suurin käänne. Tadej Pogacarin voimat eivät riittäneet tänään ja ero näiden kahden kärkiajajan välillä venähti merkittävästi. Jonas Vingegaardin meno näytti melkoisen samalta kuin Chris Froomen ajo parhaina päivinään. Hetkellisesti yleisö häiritsi menoa harmillisesti, tuollainen typeryys pitäisi saada pidettyä pois reitin varrelta. Ensimmäistä Touriaan ajava Felix Gall voitti tämän hullunrankan etapin ja Simon Yates ajoi toiseksi. Jonas Vingegaard johtaa nyt tukevasti kokonaiskisaa, Tadej on 7,35¨ perässä. Hän näytti etapin lopulla siltä, että saattaa olla sairastunut tai on jotain muuta ongelmaa oli. 

Kylmää ja kuumaa

Leivoin eräänä pakkaspäivänä tällaisen kakun, siitä tuli kylmä ja kaunis, ohje on yksinkertainen. Sommittelin juuri vielä elossa olevia tulppaaneja kakkuvuokaan ja kaadoin päälle vettä. Paistoin  kakkua ulkona pakkasessa niin kauan, että se jäätyi. Kumosin vuoan tiskialtaaseen ja annoin hetken aikaa asettua, pian saatoin nostaa kakkuvuoan pois. Todellisuudessa kaadoin päälle hieman kuumaa vettä, jolloin vuoka irtosi ja kakku kalahti altaan pohjalle. Tätä kakkua ei voi syödä, mutta sen keskelle voi laittaa kynttilän ja saa ulos portinpieleen kauniin jäälyhdyn. Jos sattuu olemaan tulossa suojasää, lyhty on erilainen joka päivä, kunnes se sulaa  ja lopuksi vettyneet kukat voi nostaa kompostiin. Meillä lyhty on takametsän kiven päällä, siellä eivät kukanvarret haittaa ketään, vaikka unohtuisivat sinnekin.

Eilen leivoin myös tähdenlentopiirakan, joka täytti montakin tarvetta. Sillä täytti vatsan Paris-Nizza- ja Tirreno-Adriatico-kisoja katsoessa ja loput syömme töissä lounaana. Samalla tulin jatkaneeksi viime viikot hieman taka-alalla ollutta haastetta. Nyt jatkui taas #suurikeittokirjahaaste, jonka Minna-kuitetekee aloitti viime kesänä. Tarkoitus on tehdä ruokaa ainakin yhden ohjeen mukaan jokaisesta omistamastani keittokirjasta. Siinä sitä on sarkaa, onneksi haasteella ei ole takarajaa. 

Tähdenlentopiirakan pohjan ohjeen otin Michel Rouxin Piirakkakirjasta. Minulla on ollut se jo vuosikausia ja näytti siltä, että ainakin vuonna 2011 olen valmistanut piirakkapohjan kirjan ohjeen mukaan. Sivu oli hieman jauhoinen siltä kohdalta ja olen laittanut sinne muutaman merkinnän ihan kynälläkin. Kirjassa on laajalti ohjeita erilaisiin leipomuksiin ja sitä selatessa tulee tunne, että jätänpä erilaiset ostotaikinat kauppaan. Ainakin siihen asti, että taas kerran on kiire tai laiskuus. Mutta vaikeaa piirakkataikinan tekeminen ei ole, eikä se vielä paljon aikaakaan.  

Tähdenlentopiirakka

Pohja

• 250 g vehnäjauhoja
• 150 g voita
• 1 kananmuna
• 1 tl suolaa (jätin pois, käytin saarenmaalaista runsassuolaista voita)
• pieni hippu sokeria
• 1 rkl kylmää maitoa

Jauhot mitataan kulhoon ja mukaan lisätään kylmä, kuutioiksi leikattu voi, kananmuna, suola ja sokeri. Seosta aletaan työstää sormenpäillä niin, että hierotaan voinokareisiin jauhoja tai toisinpäin, kuinka vaan. Aluksi tuntuu, ettei tästä tule yhtään mitään, mutta kyllä se voi alkaa sieltä antautua jauhoille tai toisinpäin. Tarkoitus on saada aikaan hiekanmurua muistuttava rakenne. Homma on myös tarkoitus tehdä melko nopeasti, ettei voi lämpene liikaa, vaan jää hienoisiksi voiliuskeiksi jauhoihin. Tällä saavutetaan lehtevyyttä ja mehevyyttä taikinaan. Kun muruseos on saatu aikaan, lisätään mukaan tilkka kylmää maitoa ja uskomattoman pieni määrä auttaakin siihen, että massasta saa kaksin käsin muotoiltua kiinteän taikinan. Sitä työstetään muutaman kerran keskeltä reunoille päin, jolloin rakenteesta tulee yhtenäinen taikina. Se taputellaan pyöreäksi palloksi, kääritään kelmuun ja laitetaan kylmään ainakin puoleksi tunniksi. Tiiviiseen rasiaan pakattuna taikina säilyy viikonkin kylmässä ja on myös hyvin pakastettavissa. 

Uuni kuumennetaan 180 asteeseen ja levännyt taikina otetaan jääkaapista ja joko kaulitaan käytettävän vuoan muotoiseksi tai taputtellaan sormin vuokaan suoraan. Minä käytin noin 20 senttistä, korkeareunausta lasivuokaa. Taikina riittää oikein hyvin myös reunoille. Myös irtopohjavuoka sopii hyvin. Pohjaan pistellään muutama reikä haarukalla tai kalapiikillä ja laitetaan pohjan päälle leivinpaperista leikattu vuoan muotoinen, mutta hieman suurempi palanen. Pohjan päälle kaadetaan piirakkapainoja ja levittellään ne tasaisesti, niiden tarkoitus on estää pohjan nouseminen keskeltä esipaistamisen aikana, samoin reunojen valumisen minimointi. Jos sinulla ei ole varsinaisia keraamisia piirakkapainoja, tähän tarkoitukseen käyvät hyvin kuivat herneet tai riisi. Niitä voi pitää purkillisen ihan tätä käyttöä varten aina saatavilla. Leivinpaperi estää niiden rasvoittumisen ja jäähdyttyään ne voi kaataa takaisin purkkiin myöhempää uutta käyttöä varten. 

Pohjaa esipaistetaan ensin painojen kanssa 15 minuuttia. Vuoka nostetaan pois uunista ja painot siirretään pois varovasti paperin reunoista nostaen ja jätetään jäähtymään. Jos piirakkapohjan keskusta on kohonnut uunissa, sitä voi varovasti painaa joustavalla lastalla tai nuolijalla. Pohjan paistamista jatketaan ilman painoja vielä viisi minuuttia. Pohja otetaan pois uunista ja lämpöä lisätään 200 asteeseen.

Täyte

• muutama suikale entrecôtejämiä perjantain päivälliseltä
• muutama perunanpuolikas kuutioiksi leikattuina samalta aterialta
• 6 kirsikkatomaattia halkaistuna
• puolikas punasipuli
• 1 kevätsipuli
• 6 vartta broccoliinia
• 2,5 dl kermaa
• 3 kananmunaa
• paljon raastettua parmesaania
• suolaa ja pippuria

Kun pohja on paistumassa, valmistellaan täytteet. Tähän käyvät erilaiset tähdenlennot, mitä sattuu olemaankaan kaapissa. Voi käyttää kinkkukuutioita, erilaisia kasviksia, juustoja ja mausteita aivan oman mielen mukaan. Minulla oli perjantain päivälliseltä muutama suikale entrecôteta ja perunapuolikkaita, leikkelin ne pienemmiksi paloiksi. Samoin halkaisin muutamia todella pehmeiksi ehtineitä kirsikkatomaatteja ja silppusin aamiaiselta jääneen punasipulin puolikkaan ja yhden kevätsipulin. Broccoliineista siivosin pois puisevammat varret ja jätin kukinnot odottamaan. Sekoitin yhteen kananmunat ja kerman, raastoin mukaan parmesaania ja maustoin tasaiseksi vispilöimäni massan suolalla ja pippurilla. 

Pohjan esipaistamisen ja hetkellisen jäähtymisen jälkeen kaikki täytteet ripotellaan pohjan päälle mahdollisimman tasaisesti ja kerma-kananmunaseos kaadetaan pinnalle. Pinnalle voi vielä raastaa lisää parmesaania ja piirakka nostetaan uuniin paistumaan 200 asteeseen noin 40 minuutiksi. Loppupuolella piirakka kannattaa peittää leivinpaperilla, jos pinta alkaa näyttää liian ruskettuneelta, mutta kerma-kananmunaseos ei ole vielä hyytynyt. 

Tämän piirakan on viisainta antaa jäähtyä melkein huoneenlämpöön ennen leikkaamista, täyte ehtii vetäytyä sopivasti. Emmehän me malttaneet, joten täyte oli hieman kosteaa vielä syödessämme, mutta maku oli mitä parhain. Sinne menivät niin pihvipalat, perunat kuin käyttöä kiljuvat kasviksetkin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot- ja #suurikeittokirjahaaste-välilehdille.

Nyt on kaavittu laarin pohjalta – turkey chowder

Hävikin vähentäminen on lähellä sydäntäni. Olen oppinut ostamaan meille vähemmän ruokaa nyt oltuamme kaksi vuotta kahden hengen talous. Olen oppinut myös valmistamaan kerralla vähemmän ruokaa, käyttämään pienempiä kattiloita ja optimoimaan paremmin raaka-aineiden käyttöä päivämäärävetoisesti. Kun ostan jotain tuotetta, eikä tarpeeksi pientä pakkausta meinaa löytyä, mietin jo mihin voin lopun käyttää. Mutta joskus ei onnistu. Esimerkiksi avauskuvan cantaloupe unohtui tiskipöydän kulmalle kunnes se näytti Kuolemantähdeltä. Päätin, etten osta enää meloneita, en ainakaan ennen ensi kertaa.

Toissapäiväisen Cobb-salaatin sommittelulta jäi hieman papuja, pekonia ja kalkkunaa. Kaikista niistä oli päästävä eroon ja valmistin meille keiton, jota amerikaksi sanotaan chowderiksi. Usein niissä on kalaa ja muita mereneläviä, mutta tällä kertaa niitä ei ollut tuhottavaksi. Keiton ainesmäärät ovat viitteellisiä, kaikkea oli vähän tai pikkuisen enemmän.

Tein keiton uudessa pienessä kuparikasarissa, jota en sittenkään pystynyt Lidlissä vastustamaan. Vilkuilin ja käpälöin sellaista jo viime viikolla, mutta pysyin ruodussa. Tänään ei enää auttanut. Se on varsin sopiva kahden hengen ruoka-annoksiin.

Turkey chowder 

• tähdekalkkunaa kuutioiksi leikattuna
• puolikas pieni purkillinen säilykemaissia
• puolet pienestä papusekoituspurkista
• 4 viipaletta pekonia
• puolikas punasipuli
• 4 kirsikkatomaattia
• 2 perunaa
• 5 dl kanalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• jauhettua paprikaa
• persiljaa
• pieni nokare fetaa

Leikkasin pekonin, sipulin ja tomaatit paloiksi, samoin kalkkunan ja perunat. Kuumensin uutta kasariani ja laitoin pekonin sille mysiytymään yhdessä sipulin kanssa. Hetken päästä lisäsin kyytiin tomaatit ja kalkkunakuutiot. Seuraavana kaadoin kasariin kanaliemen, maissit ja pavut ja perunakuutiot. Annoin keiton kiehua noin 10 minuuttia ja lorautin sitten mukaan hieman kermaa, maustoin paprikalla, suolalla ja pippurilla. Kun keitto oli hieman sakeutunut ja perunakuutiot olivat kypsyneet, lisäsin pinnalle persiljaa ja fetaa nokareina. Erittäin hyvä talvipäivän lämmittävä keitto! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikinvastustamispostauksiani. 

Vaikka millä täytetty porkkanaleipä

Tänä vuonna jouluruokien määrä osui kohdalleen todella hyvin. Liekö syynä se, että olen ollut töissä lähes joka päivä, en ehtinyt hössöttää liikaa joulun takia. Nuoriso oli syömässä jouluna ja pakkasin heille mukaan mieluisia ruokia niin, että rasialaatikkoni ammottaa tyhjyyttään. 

Tähdenlento-osasto jäi hyvin vähäiseksi. Pieni pussillinen kinkkumurua jäi yhtä hernekeittosatsia varten pakastettavaksi ja viimeisen maksapateepurkin aion säilyttää avaamattomana ja tutkia myöhemmin omatekoisen pateen säilyvyyttä. Ainakin muissa kannet ovat olleet niin tiukasti kiinni, että umpioituminen lienee onnistunut koko satsissa. 

Eilen huomasin kuitenkin, että jotain unohtui joululta kokonaan. Olin ostanut kalkkunafileen, joka oli jäänyt jääkaapin nollalaatikon perukoille. Minun piti paistaa se joulupäiväksi, mutten lainkaan muistanut sitä. Onneksi se oli jäänkohmeessa ja uskalsin hyvin käyttää sen vielä. Toinen pienimuotoinen jäännöserä oli noin 250 g porkkanasosetta, sillä tein vain yhden pienen porkkanalaatikon joulupäiväksi. Nämä kaksi hävikkiä lähestyvää raaka-ainetta tein eilen ruoaksi.

Kalkkunafile sous vide

• noin 500 g kalkkunan nahaton file
• 2 dl appelsiinimehua
• 2,5 dl kanalientä
• 1 kanelitanko
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 tl suolaa
• paljon mustapippuria
• 2 laakerinlehteä
• 2 oksaa rosmariinia
• tuoretta timjamia
• 2 rkl muscovadosokeria

Laitoin kalkkunafileen marinadiin jo aamulla. Noudattelin väljästi täältä löytämääni ohjetta. Blogi on ilmeisesti sittemmin lopettanut. Kypsennysaikaa ja lämpötilaa tarkistin muualtakin, mutta marinadin tein melkein kuten Peaches Please-blogaani. Minusta sitä oli mahdoton määrä lähdeohjeessa, tein maltillisemman määrän ja sekin riitti fileen peittämiseen hyvin.

Sekoitin kattilassa appelsiinimehun ja kanaliemen, maustoin sen suolalla, pippurilla, kanelitangolla, sokerilla ja laakerinlehdellä. Lisäsin mukaan rosmariinin ja timjamin. Kiehautin seoksen ja nostin kattilan sitten peitettynä hankeen pikajäähtymään. Hankea meillä riittää, siitä ei ole pulaa. 

Kun liemi oli jäähtynyt kaadoin sen vakumointirasiaan ja nostin kalkkunafileen liemeen. Poistin ilman rasiasta vakumointikoneella ja laitoin rasian jääkaappiin iltapäivään asti. Kääntelin rasiaan välillä, että filee varmasti marinoituisi joka puolelta kunnolla.

Iltapäivällä  laitoin sirkulaattorin kuumentamaan vettä suuressa kattilassa 68 asteeseen. Otin fileen pois marinadista ja taputtelin lihan pinnan kuivaksi. Laitoin lihan vakumointipussiin, sijoitin mukaan pienen nokareen voita ja hieman tuoretta timjamia. Suljin pussin vakumointikoneella. Kypsensin kalkkunafilettä 68-asteisessa vedessä noin kolme tuntia, kaksi ja puoli olisi tulkkausteni mukaan minimiaika.

Porkkanaleipä

• 0,5 l maitoa 
• 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
• 1 rkl hunajaa
• 2tl suolaa
• 1 dl rypsiöljyä
• 250 g porkkanasosetta
• noin 10 dl vehnäjauhoja

Leivän tein omasta tai asiakkaan päästä, siksi jauhojen määrä on vähän epävarma, lisäilin niitä vielä leipomisvaiheessa jonkun verran. Mutta sanotaan, että jauhoja pitää olla tarpeeksi ja koska taikinasta tuli niin suuri, olisi kaksi pussia kuivahiivaakin voinut olla paikallaan. 

Lämmitin ensin maidon ja porkkanasoseen kädenlämpöisiksi. Sekoitin hiivan, suolan, hunajan ja noin desin jauhoja velliksi, joka otti vauhtia noin vartin verran. Aloitin leipomisen jo aamulla, joten taikinalla ei kerrakaan ollut  kiire. Kun velli alkoi lupaavasti kuplia, lisäsin sinne porkkanasoseen, öljyn ja vähitellen jauhoja niin paljon, että taikina oli paksua ja joustavaa. Vaivasin (tai kone sen teki) noin kymmenen minuuttia ja peittelin taikinan kulhossaan suihkumyssyllä noin tunniksi. Sinä aikana taikina nousi myssyyn asti, aivan kulhon täydeltä, joten ehkä se yksi pussi kuivahiivaa sittenkin oli ihan sopiva määrä. 

Kuumensin uunin 190 asteeseen kiertoilmalla. Kumosin taikinan jauhotetulle leivinlaudalle ja alustin taikinaa lisäjauhojen kanssa hetkisen. Jaoin taikinan kolmeen osaan ja pyörittelin paloista pitkulaiset pötköt, jotka nostin leipävuokiin. Leivät kohosivat vielä sen aikaa, että uuni kuumeni 190 asteeseen kiertoilmalla. Paistoin leipiä noin 35-40 minuuttia. Mittasin yhdestä leivästä sisälämpötilan ja kun se oli 98 astetta, otin leivät pois uunista ja kumosin ne hetken kuluttua ritilälle jäähtymään. Hieman leipien pinta vajosi, mutta ne olivat kyllä kypsiä kokonaan, todella pehmeitä vain. 

Täytetty leipä

• 1 vuokaleivän mallinen porkkanaleipä
• iso töräys majoneesia ja vähän srirachaa
• salaatinlehtiä
• kalkkunan filettä viipaleina
• nokare voita
• pippuria
• fetaa
• suolakurkkuja
• tuoretta basikaa

Otin sous vide-kypsennetyn kalkkunafileen pois vakuumista ja kuivasin sen pinnan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita. Käytin filettä pannulla ottamassa hieman paistopintaa ja jätin fileen sitten tasoittumaan siksi aikaa, että sommittelin leivän muut ainekset valmiiksi. 

Leikkasin porkkanaleivän pitkittäin kahteen yhtä paksuun puolikkaaseen. Koversin sekä alapuolesta, että hattupuolesta hieman keskustaa pois, että täytteille tuli tilaa. Sekoitin srirachaa majoneesiin ja sivelin leivän pohjapuolen seoksella. Asettelin sitten kerroksittain salaatinlehtiä, ohuita kalkkunafileestä leikattuja viipaleita, jotka pippuroin runsaasti, fetapaloja ja ylimmäksi pitkulaisia suolakurkkuviipaleita, joita meillä sanotaan läpsyttelykurkuiksi. Päällimmäksi nostin leivän hattupuolen ja painoin leipää hieman kasaan. Käärin ympärille paperia ja solmin muutaman kierroksen paistinarua pitämään leipää kasassa sen aikaa, kun se maustui. 

Kalkkunasta tuli pitkällä marinoinnilla ja tasalämpökypsennyksellä erittäin mehukasta ja maistuvaa, loput käytän jonkunlaiseen salaattiin piakkoin. Porkkanaleipä oli myös mehevää ja maistuvaa, ehkä liiankin porkkanaista, mutta hyvien täytteiden kanssa sen kyllä pisteli menemään. Leipä oli helppo leikata annospaloiksi ja haukata ilman, että täytteet levisivät liialti. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide- ja Tähdenlennot-välilehdille. 

Tähdenlentoaamiainen

Söimme eilen poron ulkofilettä sous vide, se onnistui mainiosti. Vaikka annoksessa oli lihaa vain noin 130 g, oli sekin hieman liikaa, joten leikkasimme lopun fileen ohuiksi viipaleiksi ja käytin ne tänä aamuna tähdenlentoaamiaseen.

Poron ulkofilee vasta menossa vakuumiin.

French toast pihvillä ja viiriäisenmunilla

• 2 viipaletta paahtoleipää
• 6 viiriäisenmunaa
• 2 viipaletta queso frescoa
• nokare voita
• 1 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• muutamia viipaleita eilistä poron ulkofilettä

Sekoitin maitoon kaksi viiriäisenmunaa ja maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Leikkasin juustosta kaksi viipaletta ja laitoin kaksi pannua kuumenemaan, toiselle laitoin hieman oliiviöljyä ja toiselle voita. Paistoin voisella pannulla maustetussa maidossa kasteltuja paahtoleipäviipaleita ja neljä viiriäisenmunaa. Öljyisellä pannulla paistoin juustoviipaleet. Viiriäisenmunia käytin, koska ne olivat jo käyttöä vaille, tietysti kananmuna kävisi yhtä hyvin.

Kokosin annokset laittamalla ensin leivälle paistetun juustoviipaleen, siihen päälle ohuita pihvipaloja, viiriäisenmunat ja tuoretta timjamia. Päälle vielä pippuria myllystä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään leftovers-aiheista postauksiamme. 

Nuhaa aiheuttava tähdenlentokeitto

Tänään oli ensin sellainen olo, että nyt ei kyllä jaksa tehdä ruokaa. Olin jo aikeissa ottaa pienet päiväunet, kun muistin meillä olevan nollalaatikossa vielä pikkuisen nyhtölammasta. Vihanneslaatikko oli aika tyhjä, mutta jotain sieltäkin löytyi ja päiväunien sijaan sommittelin pienen keiton tähdenlentoteemalla. 

Nenää valuttava tähdenlentokeitto kahdelle

• noin 150 g nyhtölammasta
• loraus oliiviöljyä
• 0,5 l tummaa lihalientä
• 1 porkkana
• 1 pieni kesäkurpitsa
• puolikas punasipuli (jäi eiliseltä)
• 2 pientä tomaattia
• 1 rkl soijakastiketta
• puolikas punaisesta chilistä
• pussinpohja jotain pienikokoista pastaa
• puolikas pienestä pakastehernepussista
• vettä
• suolaa ja pippuria
• persiljaa ja timjamia

Sulatin kattilassa lihaliemipalikan ja lisäsin vettä sen verran, että kattila oli puolillaan. Leikkasin sipulin suikaleiksi ja kuorin porkkanan. Viipaloin porkkanan ja kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi kiekoiksi ja leikkasin chilin silpuksi. Tomaatit leikkasin muutamaan palaan. 

Kuumensin öljytilkan pannulla ja kippasin lammasnyhdöt pannulle, sekoittelin ja irrottelin suikaleita toisistaan. Lisäsin nyhteisiin hieman suolaa ja pippuria ja kaadoin lihat kattilaan. Käytin sitten pannulla sipulia, porkkanoita, kesäkurpitsaviipaleita, tomaattilohkoja ja clihiä. Lisäsin ne kattilaan, sekoittelin ja laitoin mukaan pastan ja herneet. Annoin keiton kiehua muutamia minuutteja, kunnes pasta oli kypsää, ohuet vihannesviipaleet kypsyivät nopeasti. Maistelin keittoa ja lisäsin hieman soijaa ja pippuria. Annoksen päälle ripottelin hieman persiljaa ja timjamia. 

Olipa lämmittävää keittoa. Se lämmitti mieltä, että kaapeista meni loppuun mitättömät pussinpohjat pastaa ja herneitä, sekä pitkään haudutettu lammas. Kuumaa keittoa syödessä alkoi nenä vuotaa, mutta ei se mitään. Huomiselle jäi vielä pienet lounasannokset. Nyt niitäkin voi taas jemmata kummallekin, kun minäkin käyn jälleen töissä noin 5 kertaa viikossa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki hävikistä herkuksi-teemaiset postauksemme.