Nopea ranskalainen päivällinen – valmiscrepet kinkkutäytteellä

Tänään siirryimme taas pienen matkaa kotia kohtia, noin 130 km, riippuen reitistä. Matkalla oli katsottavaa, esimerkiksi yksi kirkko. Siellä oli ulko-ovella monta moppia nojallaan ja ovelta jo kuului, että siivous on menossa, tällä kertaa ponteva imurointi. Jos kirkoissa näkee siivousta tai kukkien asettelua (kuten usein näkee) sitä ovat tekemässä seniorimadamet, minäkin olen sellainen. Tässäkin kirkossa oli kaksi madamea ja he tervehtivät meitä mennen, tullen ja palatessa. Tuossa kirkossa ei ollut Jeanne d'Arcin patsasta, mutta oli kauniit punasävyiset lasimaalaukset, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. 

Iltapäivällä saavuimme kahden ruokakaupan kautta leirialueellemme Merville-Franceville-Plageen. Tänne saimme pari päivää sitten tehtyä varauksen. Leirialueet ovat melko täynnä näin heinäkuussa ja se on ymmärrettävää, täällä ei ole liian kuumaa. Bretagnen jäätyä taakse täytyy sopeutea maksamaan muutama euro enemmän vuorokaudesta. Muutoinkin minulla on vähän Bretagne-ikävää, siellä oli niin ihanaa. 

Tänään söimme päivälliseksi täytetyt crepet. Olisin halunnut ostaa vaaleat, sokerittomat crepet, mutta sellaisia ei kaupassa ollut. Joten ostimme kaksi tänään paistettua tattarilettua ja niihin sommittelin täytteet. Ohjeen pienin muutoksin otin täältä. Tuon linkin takaa löytyy paljon sievempiä kuvia tästä ruoasta, minä en onnistunut saamaan sievää ruokaa, enkä sievää kuvaa ruoasta. Mutta ruoka maistui hyvältä. Kai sekin on jotain?

Täytetyt letut kinkkutäytteellä

• 1 pieni uuden sadon sipuli suikaleiksi leikattuna
• 0,5 rkl voita
• 2 valmista crepeä (tattarilettua, samana päivänä paistettua)
• 1 rkl voita
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl yrttituorejuustoa
• 1 rkl voita 

Leikkasin ensin kinkkuviipaleet suikaleiksi, samoin pienen sipulin. Kuumensin paistolevyn ja sillä pikkuisen voita, laitoin sipulisuikaleet paistumaan voihin, käytin paistorengasta (jolla voi paistaa kananmunia) jolloin sipuli paistui pienessä määrässä voita.

Sipulin paistuessa avasin crepet pakkauksestaan ja käänsin ne auki. Sivelin puolikkaille kumpaankin pikkuisen dijonsinappua ja yrttituorejuustoa. Ripottelin kinkkusuikaleet taisaisesti puolikkaille ja jaoin sipulisuikaleet kristillisesti, kunhan ne olivat kypsyneet sopivasti. Taittelin crepet ensin puolikuun muotoon ja sitten vielä melkein puoliksi. 

Lisäsin paistolevylle sipauksen voita ja nostin crepet lämmittymään ensin noin minuutiksi ja sitten kääntämisen jälkeen vielä toiseksi. 

Sivukkeena meillä oli puolikkaat pikkuruisista salaateista voissa paistettuina, en nyt tietä onko tuo laji salaattia (käytimme eilen hampurilaisen saalaattina) vai kaalia. Leikkasin sen puoliksi ja grillasin levyllä samaan aikaan kuin sipuli paistui ja crepet lämmittyivät. Maustoin puolikkaat kaalit/salaatit suolalla ja pippurilla. 

Tour de Francessa oli lepopäivän jälkeinen henkilökohtainen aika-ajo. Jonas Vingegaard on poissa pelistä, mutta kisa jatkuu. Remco Evenepoul on kova aika-ajaja, mutta paljonko hän pystyi ajamaan eroa kiinni Tadej Pogacariin? Katsoimme etappia melko reaaliajassa (campingilla on hyvä wi-fi) ja jännitimme sitä, miten tässä käy. Remco otti eroa kiinni puolisen minuuttia, mutta etappivoittonsa jälkeenkin hän on 4,5 minuuttia Tadej'n perässä kokonaiskilpailussa. Minulle tämä käy oikein hyvin. 

Galette complète bretonne – täytetty bretagnelainen tattarilettu

Galette complète bretonne on sellainen ruoka, jota tekee mieli syödä ainakin kerran Ranskassa ollessa, kyllä niitä muuallakin kuin Bretagnessa paistetaan ja galetteja on vaikka millaisilla täytteillä. En ole ihan tullut käsittämään milloin näitä sanotaan crepeiksi ja milloin galetteiksi, mutta eipä sillä niin väliä. Tämä oikein perinteinen kinkku-kananmunakombo on suosikkimme ja olemme syöneet niitä tämän parin Ranskan kuukauden aikana kaksi kertaa ravintolassa ja nyt omalla tontillamme. 

Olin jotenkin ymmärtänyt, että viimeistelyyn tarvittaisiin uunia, mutta eipä mitään, pannulla ja sähkökäyttöisellä paistolevyllä koko homma hoitui. Tiskiä tuli paljon ja kädet heiluivat, pätevä kölvi oli todella kullan arvoinen. Ja juusto meinasi sittenkin unohtua, mutta mainittu kölvi muisti tarkasti emmental-palan sijainnin jääkaapissa ja pelasti tilanteen. 

Galette complète bretonne kahdelle

• 2 valmista tattarilettua (aika suuria, noin 25 cm halkaisijaltaan)
• voita lettujen lämmitykseen, kananmunien ja sienien paistamiseen)
• 2 kananmunaa
• 2 aika suurta ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua
• raastettua emmentalia
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Otin esille Campingazin grillin, jota käytin nyt pannulla paistamiseen ja toiseksi sähkötason, jolla annokset mahtui kokoamaan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita, jossa paistoin ensin sieniä muutaman minuutin. Kumosin ne odottamaan kananmunakennoon, joka tulikin tällä kokkailulla tyhjäksi. Asetin leikkuulaudalle kinkkusiivut odottamaan. Sähkölevylle sutaisin hieman voita ja toisen isoista tattariletuista lämpenemään. Samalla paistoin paistinpannulla ensin yhden kananmunan niin, että keltuainen jäi kirkkaan keltaiseksi ja valuvaksi. Nostin kananmunan kinkkuviipaleen päälle ja laitoin toisen kananmunan paistumaan. 

Nostin sitten kinkkusiivun kananmunineen lämmittymässä olevalle letulle ja onneksi muistin sen juuston tässä vaiheessa. Raastoin hieman juustoa kananmunan päälle ja taittelin letun reunat niin, että kananmunan keltuainen jäi näkyviin. Pinnalle vielä muutama sienisiivu, pippuria, ihan vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Nostin annoksen lautaselle odottamaan (nyt oli lämmin sää paikallaan, ei ensin valmistunut annos ehtinyt jäähtyä) ja laitoin toisen letun lämmittymään. Sitten kananmuna olikin jo sopivasti paistunut ja nostin sen kinkkuviipaleen kanssa jälkimmäiselle letulle ja viimeistelin annoksen taas sienillä, suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. 

Maistui kyllä aivan niin autenttiselta kuin pitikin, mutta hurjan täyttävää on yksikin lettu. 

Tour de Francen seitsemäs etappi oli luonteeltaan flat ja siinä oli tiedossa massakiri. Sen nopein oli Tim Merlier ja kokonaiskilpailun terävin kärki säilyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena.

Ranskalainen lastenruoka eli sieni-kinkkupasta

Olemme nyt oikein hienon rannan äärellä, sen vuoksi hieman vaatimaton leirialue saa armoa ja viivymme vielä aiempaa aikomusta pitempään. Täytyy muistaa, että ensi viikolla on tiistaina Ranskan kansallispäivä ja ensi viikonloppu pidennettynä voi muodostua näin lomakauden alussa hyvinkin vilkkaaksi rannikolla, jossa lämpötilat pysyvät maltillisina. 

Päivälliseksi tein meille Pardon Your French-blogista lainaamani ohjeen mukaista pastaruokaa, jota blogaani luonnehtii ranskalaiseksi lasten herkkuruoaksi, jota ei ravintoloista saa, mutta äitien ja mummojen tekemänä kotikeittiöistä. Se sopi meillekin oikein hyvin, vaikkemme ihan lapsista enää mene. 

Ranskalainen sieni-kinkkupasta kahdelle

• 2 dl pienikokoista nopeasti kypsyvää kuivapastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• 3 ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• puolikas uuden sadon keltasipuli ja sen vihreä varsi silputtuna
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 dl ranskalaista kermaa (en oikein tiedä kuinka paljon siinä on rasvaa, mutta viskositeetti noin sama kuin meillä ruokakermalla)
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua 
• 1 dl emmentalraastetta
• suolaa ja pippuria

Aloitin keittämällä pastan ja jättämällä sen sitten siivilään valumaan, käytin pientä perhospastaa, jonka kiehumisaika on vain 3 minuuttia. Sinä aikana ehdin leikata sipulinpuolikkaan ja vihreät varret silpuksi. Samoin viipaloin sienet ja leikkasin kinkun suikaleiksi.

Ranskassa opimme jo vuonna 2000 ensimmäisellä matkalla tähän ihanaan maahan, että täällä ei suosita mitään ohuen ohuita leikkeleviipaleita, vaan pakkauksissa on tosiaan 2-4-6 viipaletta, suuria ja aika paksuja. Nyt sellainen kahden viipaleen pakkaus oli juuri oikeanlainen tähän ruokaan. Nykyään kyllä löytyy niitä ohuitakin viipaleita, mutta ne ovat usein italialaisia tai espanjalaisia kinkkuja. 

Kun pasta oli valumassa siivilässä, kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pannun kuumennuttua, kumosin pannulle ensin sipulisilpun (vihreät varsisilput jätin odottamaan) ja parin minuutin kuluttua sienet. Paistelin niitä pari kolme minuuttia ja lisäsin pannulle viinin (ohjeessa oli jotain lientä, mutta minun lasistani jouti tilkka kastikkeeseen). Sekoittelin ja kun viini oli kiehunut melkein kokonaan pois, kaadoin mukaan kerman. Taas sekoitin ja laitoin puolet kinkkusuikaleista ja juustoraasteen pannulle. Kumosin hieman jäähtyneen pastankin pannulle, sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Annoksiin tuli vielä pinnalle loput kinkkusuikaleet ja sipulin vihreä varsisilppu. Oli oikein mukava ruoka, jonka lusikoimme suihimme samalla, kun katsoimme Tour de Francen viidettä etappia. Sieniä olisi voinut olla enemmänkin, vaikkapa kuusi kappaletta. 

Etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi, joten massakiriä odoteltiin ja kirimiesten juhlaa. Näimme etapista noin 90 km ja lopussa oli tavanomaista kolarointia ja voittajaksi ajoi Olav Kooij, joka on alankohollantilainen ajaja. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Torstein Træen ja minun suosikkini Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5, tai ehkä molemmat ovat sijalla neljä, sillä heillä on sama kokonaisaika. 

Tapaksia kahdelle

Tämän päivän espanjalaisuudesta ruokapöydässä käyvät manchegojuusto ja se, että kutsun ateriaa tapaksiksi. Siirryimme tänään Saksasta Luxemburgiin eikä siirtymä ollut pitkä. Silti se leirinsiirto on aina sen verran työläs, että ateriaksi kokosin vain jääkaapin aarteita ja sanon sitä espanjalaiseksi. 

CampaAdrian suurimmalle lautaselle keräsin erittäin kypsän pienen melonin lohkoiksi leikattuna, pienen pakkauksen espanjalaista kinkkua (oli jopa valmiiksi pieniksi paloiksi leikattuna eikä ärsyttävää muovia viipaleiden välissä. Lisäksi otimme comtea, manchegoa ja loput pienestä sinihomejuustosta, kaksi erittäin kypsää luumua (näyttävät kuvassa säilykepunajuurelta), vähän oliiveja ja muutaman keksin. Tänään oli kaupassa saatavana myös tämän vuoden viinirypäleitä, ostimme niitä oikein pienet määrät, vaaleat maksoivat kokonaista 22 senttiä, eivätkä tummat tainneet maksaa sen enempää. 

La Vueltassa oli vuorossa joukkueaika-ajo ja katsoimme koko lähetyksen. Eihän se kauhean kiinnostavaa katsottavaa ole, mutta voittajajoukkueeksi ajoi UEA ja koska Visma Lease a Bike tuli toiseksi, nousi Jonas Vingegaard taas kokonaiskilpailun ykköseksi. Saattoi eilinen arveluni taktisesta paidanriisumisesta pitää paikkaansa. Nyt hän johtaa kahdeksalla sekunnilla toisena olevaa Juan Ayuosoa. Huomenna sitten kilpailu jatkuu siten, että vuorossa on oikea vuorietappi, joka päättyy Andorraan. 

Kuuman päivän ilta – Jake Nymanin radio-ohjelmaa mukaillen

Nyt pääsimme taas lämpimälle vyöhykkeelle, noin 30 asteen lämpöihin päivällä ja yöllä pariinkymmeneen asteeseen. Aiemmin olin näissä lämmöissä jo ihan pönttö himmeänä, mutta jollain tapaa viime kesän yli 40 asteen lämmöt ovat muuttaneet ajatusmalliani siihen suuntaan, että kunhan pysyy alle 35 asteessa, pärjään kyllä. En tosin ryhdy mihinkään suuriin voimainponnistuksiin, mutta ei tarvitse kotiinkaan lähteä.

Teimme tänään lyhyen siirtymän Gienistä Beaugencyyn, alle 100 km. Näillä ranskalaisilla leirialueilla on se todella kiva juttu, että niille voi tulla jo aamupäivällä, eikä mene mitään ylimääräistä maksua. Kunhan tulee ennen kuin henkilökunta lähtee lounaalle, niin saa tulla. Ja hinnat! Kun Tanskassa ja Ruotsissa maksoimme leirialueyöstä 40-50 €, nyt maksaa 20-25€. Sepä ei ole ilahduttamatta. 

Heti kun olimme päässeet leiriytymään, kävelimme Loiren ylitse vanhaa siltaa keskustaan. Tästä alkaa tulla ihan sellainen paha tapa, montakohan leirialuetta olemme jo kokeilleet Loiren laaksossa, on leirialue, Loire, vanha silta ja keskusta sillan toisella puolella? 5-6-8? Jossain olimme kyllä eri joen varrella, mutta päätin, että sielläkin jokea voi kutsua Loireksi, vähän samaan tapaan kuin meillä kaikkia hiihtokenkiä monoiksi. 

Vastarannalla oli menossa jonkunlainen torikokous, jota luulimme kirppari- ja ruokatapahtumaksi, mutta lähemmäksi mentyämme älysimme sen olevan jonkunlainen liikunta- ja urheilukerhojen rekrytapahtuma, oli paljon eri seurojen kojuja ja varmaankin olisi päässyt liittymään yhteen jos toiseenkin seuraan maksavaksi jäseneksi. 

Tyydyimme osallistumaan tapahtumaan vain viinilasillisten ja frittiperunoiden verran. 

Olemme viettäneet iltapäivän leirillä ja tarkoitus oli paistella patatas bravas valmiina ostettujen kalaleikkeiden kanssa. Kuuma sää kuitenkin sai meidät vaihtamaan suunnitelmaa ja tekemään viime vuotisesta hellekelin ateriasta espanjalaisen tapaslautasen. Silloin söimme muutaman kerran melonia ja ohutta kinkkua ja nythän se oli ihan ilmiselvä tapaslautanen. Myös muutaman juustopala muutaman päivän takaa ja loput oliivit ja rypäleet asettuivat lautaselle ihan sopuun. Valkoviiniä olemme lantranneet vedellä ja Ryobi-tuuletin puhaltelee naamaani. 

Huomenna säästä riippuen käymme yhdessä pyöräilemässä, tai sitten minä pidän lepotuolia paikoillaan ja Antti käy pyöräilemässä. CampaAdria ei siirry minnekään. 

Kuuman päivän illan tapaslautanen

• 1 pieni hunajameloni
• 1 pakkaus serranonkinkkua
• 1 dl mustia kivettömiä oliiveja
• vähän tummia ja valkoisia rypäleitä
• 5 pientä palaa juustoa parin päivän takaa

Asettelin kaikki tarjolle laakealle lautaselle ja leikimme, että tämä on nyt sitten espanjalainen tapaslautanen. Varastoista meni niin kinkku, meloni, juustot kuin oliivitkin. Rypäleitä taisi jäädä ihan vähän.

La Vueltan etappia emme katsoneet, sillä säästelemme mobiilidataa. Appista saimme tietää, että etapin voitti Lennard Kämna ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa Sepp Küss. Ehkäpä huomenna ehdimme katsoa etapin loppupuolta oikein livenä. Olen tosi iloinen, että Sepp johtaa kisaa. Hänellä on niin ystävälliset kasvotkin. 

Herneitä ja pancettaa

Siirryimme tänään Amboisesta Saumuriin, edelleen siis viime vuoden reissuja vastakarvaan. Kävimme katsomassa myös Antin linnaa, eli pahan tulipalon jälkeen autioitunutta Mothe-Chandeniersin linnaa, jonka joukkorahoitukseen Antti osallistui muutama vuosi sitten. Linnaa ei ole tarkoituskaan koittaa korjata ennalleen, mutta monenlaista puuhaa siellä nytkin näkyi. 

Meillä on melkein aina CampaAdrian pienessä pakastimessa pussi herneitä. Yleensä se on minusta liian suuri pussi, mutta kyllä se siitä käyttämällä kuluu. Tämän päivän aterialla meillä oli herneitä pancettan kanssa ja tämä toimi sivukkeena kanalle, jota oli toiselta aterialta tähteenä. 

Herneitä ja pancettaa

• 2 dl pakasteherneitä
• 1 rkl voita
• 100 g pieniä pancettasuikaleita
• suolaa ja pippuria

Kiehautin jäiset herneet suolalla maustetussa vedessä ja valutin ne lävikössä. Sulatin pannulla voinokareen ja lisäsin kuumalle pannulle pancettan. Paistelin kinkkusuikaleita, kunnes ne olivat kypsiä ja rapeita. Lisäsin mukaan herneet, sekoittelin ja maustoin pippurilla. 

Giro d'Italian toinen etappi olikin jo oikea koitos, 202 km mittainen tasamaan etappi. Ehdin kurkata aivan viimeisen kilometrin ja voittajaksi ajoi Jonathan Milan, josta en ole koskaan kuullutkaan. Mutta ehkä nyt nimi jää mieleen, tämä oli hänen toinen voittonsa tällä kaudella ja neljäs uralla. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Remco Evenepoul. 

Nyt pysähdymme Saumuriin muutamaksi päiväksi, tuttu leirialue on heräilemässä kesään, uima-allaskin on auki ja siellä on jopa vettä!  

Bataattignocchit ja lohikiemurat

Tänään oli vuotuisten gnocchien päivä. Viime vuonna tein pinaattignoccheja ja toissavuonna punajuurignoccheja. Nyt olivat vuorossa bataattignocchit ja niiden kaveriksi tein airfryerissä kypsennetyt lohikiemurat. Käytin viime vuotista gnocchiohjetta, otin vinkin bataatin paahtamiseen (keittämisen sijaan) tästä blogista. Tähän ruokaa pätee mummoni sanonta joka keitetyn paistaa, se makian maistaa, joka paistetun keittää, se mettään heittää. Tosin en kokeillut jälkimmäistä, suosiolla uskon. 

Bataattignocchit kahdelle

• 175 g paahdettua bataattia
• 100 g ricottaa
• 130-150g vehnäjauhoja + vähän jauhoja taikinan käsittelyyn
• sitruunan kuorta raastettuna
• pikkuisen parmesania raastettuna (noin puolikkaan tikkuaskin kokoinen pala)
• suolaa 
• iso kattilallinen suolattua vettä keittämiseen
• voita paistamiseen
• salvian lehtiä

Paahdoin ensin halkaistun bataatin airfryerissä, 150 asteessa ensin vartin ja sitten 200 asteessa vartin, aivan näppituntumalla siis. Kun bataatti oli kypsä, nostin puolikkaat lautaselle jäähtymään. Kun ne olivat jäähtyneet sen verran, että pystyin käsittelemään niitä, kaavin pehmeän sisuksen kuppiin. Surruuttelin massan sileäksi bamixilla. 

Kaavin bataattisoseen kulhoon ja lisäsin muut aineet, ricottan, juuston, sitruunankuoren, suolaa ja sitten jauhoja vähitellen niin, että sain aikaan oikein pehmeän taikinan. Taputin sen pinnalle vielä hieman jauhoja, vähän jauhoja jäi jäljelle, ne käytin sitten taikinan muotoilussa. Jätin taikinan asettumaan noin puoleksi tunniksi ja valmistelin muita juttuja sillä välin. 

Nostin liedelle pannun ja sille puolikuivattuja salvian lehtiä viime vuodelta. Luin jostain vinkin, että salvia kannattaa kuivattaa sellaiseksi hieman nahkeaksi, jolloin sen voi palauttaa lähes tuoreen veroiseksi liottamalla vedessä, tai öljyssä. Tällä kertaa se pehmeni ja sitten rapeutui pannulla voissa. Laitoin pannulle noin 35 g voita odottamaan ja toiselle levylle suuren kattilallisen vettä, jonka kiehautin ja suolasin. Laitoin sitten levyn pois päältä, vesi oli valmiiksi kuumaa, kun oli keittämisen aika. 

Ennen gnocchien muotoilua valmistelin vielä lohipalat, siitä kerron alempana. Sulatin voin pannulla ja kääntelin salvianlehtiä ja laitoin liekin pienelle pannun alla, voi ruskistui sopivasti, muttei palanut. Lehdet rapeutuivat hyvin. 

Gnocchien muotoilussa on hyvä olla tarpeeksi jauhoja, ensin leivinalustalla, sitten gnocchikaulimella (en tiedä sen oikeaa nimeä, puulasta, jossa on kapeita teräviä harjanteita, joita vasten taikinapallosta pyöräytetään) ja vielä leivinpaperilla, jolle valmiit gnocchit nostellaan odottamaan keittämistä. 

Kuumensin veden uudelleen kiehuvaksi. Kaavin taikinan jauhotetulle alustalle ja pyöritin sitä jauhoisin käsin pitkulaiseksi pötköksi. Halkaisin sen pitkittäin kahteen kapeampaan pötköön, jotka pätkin 14 gnocchiksi. Nostelin ne leivinpaperille jauhojen päälle. 

Kun vesi kiehui, nostelin gnocchit mahdollisimman nopsasti reippaasti kiehuvaan veteen ja kun kaikki olivat vedessä, pyöräytin varovasti lastalla veden pyörteelle, jotta gnocchit lähtivät mukaan pyörteeseen. Noin parissa minuutissa kaikki gnocchit nousivat veden pinnalle ja annoin niiden kypsyä vielä pari minuuttia. 

Nostin uudelleen lämpöä pannun alla ja nostelin gnocchit reikäkauhalla pannulle saamaan voikylvyn ja hieman rapeutta pintaansa. 

Lohikiemurat kahdelle

• 200 g kirjolohta kahtena nahattomana annospalana
• 2 viipaletta parmankinkkua
• suolaa ja pippuria
• sitruunankuorta raastettuna
• 1 tl oliiviöljyä

Kiepautin kummankin kapean lohipalan kiepille ja kiersin sen ympäri viipaleen parmankinkkua, solmin rullan paistinarulla. Ripotin päälle suolaa, pippuria ja sitruunankuorta. Otin pari pientä palaa leivinpaperia ja sutikoin niille pikkutipan oliiviöljyä ja nostin lohikiemurat paperipaloille ja palat palaselle foliota. Laitoin kalapalat folion päällä airfryerin koriin ja paistoin 200 asteessa noin 12 minuuttia, kunnes kalan sisälämpötila oli 55 astetta. 

Annokseen nostin keskelle lohikiemuran ja Antti toimi kirurgina ja leikkasi paistinarun pois. Sommittelin pannulla rapeutuneet gnocchit ympärille ja valuttelin pannulla jokaisen tipan ruskistunutta voita ja kaikki paahtuneet salvianlehdet. Kehaisen nyt vaatimattomuuttani itseäni, olipa hyvää! Jollei gnocchien pidä olla justiinsa tuollaisia, niin sitten en tiedä millaisia niiden pitäisi olla. 

Giro d'Italian viides etappi oli viimeinen Sisiliassa ajettu, se päättyi Messinaan, joka on Vincenzo Nibalin kotikaupunki. Vincenzo päättää ammattilaisuransa tänä vuonna, mahdollisesti jo tähän kisaan, en ole ihan varma. Tänään Jaakko Hänninen oli pitkään mukana irtiotossa, hän sai mainiosti näkyvyyttä, vaikka hatja ajettiinkin kiinni hyvissä ajoin ennen maalia. Massakirin voittajaksi selviytyi Arnaud Demare ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Juan Pedro Lopez. Huomenna kisa jatkuu mantereen puolella. 

Täydellinen päivä

Mitkä ripset!

 Tämä päivä on ollut aivan mahtava:

1. Viides Campareissu2021 alkoi.
2. Sää on minulle sopiva kesäkeli, ei liian kuuma, mutta aurinko paistaa.
3. Minulla on kiva kesämekko.
4. Näimme kuusi kirkkoa, joista viisi oli hienoa ja kuudes sopivan ruma.
5. Kuudesta kirkosta kolmessa oli vaivaisukko.
6. Ruoka oli ajatuksena hieman jännittävä, en ole tehnyt uppomunia retkiolosuhteissa, mutta ruoka onnistui aivan täydellisesti ja oli niin ranskalaista, niin ranskalaista.
7. Mark Cavendish voitti Tour de Francen etapin ja minä melkein itkin yhdessä hänen kanssaan. 

Sain viime vuonna sisareltani Rachel Khoon kirjan Little Paris Kitchen, mutta en jostain syystä oikein perehtynyt siihen silloin. Onneksi nyt aloin lukea sitä, sehän on täynnä mahtavia ruokaohjeita. Muutaman raaka-aineen periranskalaisia ruokia, joitten pelkät kuvat saavat kuolan valumaan. Valitsin sieltä tänään sellaisen, missä grillataan purjoa ja tehdään uppomunat. 

Purjoa, kinkkua ja uppomunia kahdelle

• 2 purjoa, niin nuorta kuin mahdollista
• oliiviöljyä 
• 2 kananmunaa
• pari tippaa valkoviinietikkaa
• 6 viipaletta ohutta kinkkua (ranskalaista mieluiten, mutta meillä italialaista saatavuussyistä)
• vinaigrette: 1 rkl valkoviinietikkaa, 2 rkl oliiviöljyä,  1 tl karkeaa Dijon-sinappia, ripaukset suolaa, sokeria ja pippuria

Teimme aterian tiimityönä, Antti hoiti kattamisen ja purjojen grillaamisen ja minä tein uppomunat, vinaigretten ja annosten kokoamisen. Leikkasin purjot ensin niin, että vihertävät osat jäi pois ja halkaisin ne pitkittäin, mutta jätin kannat, jotta ne pysyisivät koossa. Liotin purjoja noin 10 minuuttia kylmässä vedessä ja huljuttelin niitä, että mahdollinen hiekka lähti pois. Antti  sutikoi purjoihin hieman oliiviöljyä ja sytytti grillin (Lotus Grill joka toimii kirjaimellisesti muutamalla hiilipalalla ja grillaamisen jälkeen tuhkaa jää sen verran, että mahtuisi tikkuaskiin). Kun hiilet olivat parahultaiset, hän alkoi grillata purjoja, arvelimme että se veisi noin 6-10 minuuttia. 

Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään tasaiseksi seokseksi. 

Samaan aikaan laitoin retkikattiloistamme suurimpaan (taitaa olla 3 litrainen) vettä kiehumaan. Minun oli tarkoitus rikkoa kaksi kananmunaa omiin kuppeihinsa odottamaan. Olen paljastanut, että tunnen suoranaista ahdistusta, mikäli minulla on varastoissani vähemmän kuin 10 kananmunaa. Retkiolosuhteissa voin tinkiä määrän neljään. No, nyt minulla oli neljä kananmunaa, joista kahdesta meni heti keltuainen rikki, vaikkeivat olleetkaan vielä pilalla. Onneksi siis kaksi oli siis tarvittavassa kunnossa, keltuaiset pysyivät koossa. Huomenna syömme munakkaat aamiaisella, ei siinä sen kummempaa. Pitää muistaa ostaa kananmunia, ettei ala ahdistaa.

Laitoin siis ne kaksi kunnollista kananmunaa omiin kuppeihinsa (tuli tiskiä vähäsen paljon) ja laitoin niihin tipat valkoviinietikkaa. Kun purjot olivat olleet grillautumassa muutamia minuutteja, kiepautin kiehuvaa vettä kattilassa kauhalla reippaasti ja kumosin kananmunat yksi kerrallaan veteen ja kauhoin niitä, että valkuaista jäisi mahdollisimman paljon lähelle keltuaisia. Annoin munien kypsyä kolme minuuttia ja nostin ne sitten kauhalla lautaselle paperin päälle. 

Purjot olivat sopivasti kypsiä ja kokosin annokset laittamalla kummallekin lautasille kaksi purjon puolikasta, siihen päälle kolme ohutta kinkkuviipaletta, uppomunan ja ylimmäksi lusikoin vinaigretten. Nyt pitää kyllä sanoa, että vaikka itse sanonkin, niin olipa tyylikäs ruoka, etenkin kun se tehtiin camping-olosuhteissa. Alan haaveilla kohokkaista airfryerillä ja sen sellaisesta. Rachel Khoo on kyllä velho!

Kuten jo postauksen alussa tulin spoilanneeksi, Tour de Francen neljännen etapin voitti Man-saarten Räpsyripsi, Mark Cavendish, joka sai tälle kaudelle Lidl-tiimiltä (on sillä oikeampikin nimi) vielä mahdollisuuden. Hänhän voitti keväällä Turkin ympäriajossa neljä etappia, mistä riemuitsin suuresti. Tänään hän voitti ensimmäisen kerran etapin Tour de Francessa, vaikka hän on voittanut vaikka mitä uransa aikana. Arvasin heti, että maaliintulon jälkeen meistä kummatkin itkevät, enkä ollut väärässä, niin Markin kuin minunkin silmäkulmat kostuivat. Ehkä myös täydellisellä päivällä on osuutta asiaan. Mathieu van der Poel jatkaa keltapaidassa. 

Oikean väriset crocksit.

Hupsista-salaatti

Keventäminen on tammikuussa usein aiheellista, myös CampaKeittiössä. Käymme kaupassa mahdollisimman harvoin ja mietimme, miten lautaselle päätyisi jotain hyvää ja kevyttä. Välillä kuitenkin käy, että vain hyvää-osuus toteutuu, vaikka aikeet ovat olleet hyvinkin vilpittömät. Tässä salaatissa oli hupsista-osastoa sekä buffalomozzarella että parmankinkku. Se on kuitenkin puolustuksekseni sanottava, että kumpaakin oli valmiiksi jääkaapissa ja pitihän ne pois käyttää.

Hupsista-salaatti kahdelle

• erilaisia salaatinlehtiä
• 1 verigreippi
• 10-15 eriväristä kirsikkatomaattia
• 10 cm pätkä kurkkua
• 2 päärynää
• 8 viipaletta melkein läpinäkyvän ohutta parmankirkkuviipaletta
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• oliiviöljyä
• hunajaa
• suolaa ja pippuria
• herneenversoja
• basilikaa

Levittelin tarjoiluastian pohjalle sen verran salaatinlehtiä, että se huolettomasti peittyi. Päälle sommittelin kurkkuviipaleita, puolikkaita kirsikkatomaatteja ja fileroituja greippilohkoja (mehun puristin talteen greipinraadosta). Kuorin päärynät ja leikkasin ne kahdeksaan lohkoon. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja käärin kaikki 16 päärynälohkoa kinkkuviipaleiden puolikkaisiin. Nostelin kinkkukääreiset päärynäpalat vadille ja niiden väleihin asettelin viipaleiksi leikatun mozzarellan. 

Säästämääni greippimehuun sekoitin lorauksen oliiviöljyä ja maustoin täten muodostuvan salaattikastikkeen hunajalla, suolalla ja pippurilla. Lurittelin kastiketta salaatin päälle ja koristelin muutamalla herneenversolla ja basilikalla. 

Elokuvajuhlat jatkuvat, tänään katsoimme Notting Hillin ja Love Actuallyn, nyt on vähäksi aikaa Hugh Grant-kiintiö täynnä, kolmanneksi katsoimme High Fidelityn. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Pikakesä ennen kuin kylmenee

Eloni on ollut työpainotteista viime päivinä, en ole ehtinyt tehdä ruokaa, enkä aina syödäkään. Tänään kuitenkin alkoi pikkuinen vapaa, kun pääsin tällä erää viimeisestä yövuorosta. En malttanut aamulla mennä nukkumaan, mikä tietää nuijanukutustyyppistä sammumista aikaisin. Sitä ennen ehdimme nauttia pikakesästä ja tehdä ruokaa yhdessä Antin kanssa omalla terassilla. Ei ollut kylmä, nälkä, eikä neljä.

Koostimme päivällisen Big Green Eggillä ja söimme terassilla. Pian sen jälkeen piti siirtyä sisätiloihin, kun aurinko meni naapurin korkeiden kuusien taakse. En mitenkään tarkoita vihjata, että niitä pitäisi kaataa tai mitään. Kun kesällä on helle, ne ovat aivan taivaallisen hyviä kuusia, kun aurinko painuu niiden taakse sopivasti päivällisaikaan ja kuumuus hellittää. 

Possunfile grillissä

• possun sisäfilee
• suolaa ja pippuria
• timjamia, persiljaa ja basilikaa
• loraus oliiviöljyä
• appelsiinimehuloraus
• muutama siivu serranonkinkkua

Otin possunfileen lämpenemään nollalaatikosta noin tuntia ennen grillausta. Siivosin fileestä rasvat ja kalvot. Silppusin yrtit ja sekoitin ne oliiviöljyn, appelsiinimehun, suolan ja pippurin kanssa pikamarinadiksi. Pyörittelin fileen marinadissa ja käärin kinkkuviipaleet fileen ympärille. Sidoin fileen paistinarulla muutamasta kohdasta. 

Kun oli aika grillata, käännyin grillausvastaavan puoleen, minä en kauhean hyvin (lue: ollenkaan) osaa kuumentaa Big Green Eggiä, mutta osasin esittää toiveen noin 220-240 asteen lämpötilasta. Kinkkuun kääritty possunfilee pääsi lauteille valurautaparilalle ja kääntelimme sitä yhteistuumin muutamaan kertaan. Mittasimme sisälämpötilan ja kun se oli 65, otimme fileen pois grillistä ja käärimme sen folioon noin vartiksi asettumaan. Kun muut hökeet olivat valmiit, otin fileen pois foliosta ja leikkasin sen viipaleisiin. 

Kahdesti paistetut perunat kahdelle

• 4 pienehköä perunaa
• 1 kananmuna
• kourallinen juustoraastetta
• suolaa ja pippuria
• yrttejä, mitä nyt sattuu olemaan

Esivalmistelin perunat jo hyvissä ajoin ennen grillaamisaikaa. Kuumensin uunin 180 asteeseen ja laitoin perunat vuoassa paistumaan noin tunniksi. Jätin perunat jäähtymään ja kun niitä kesti käpälöidä, leikkasin niistä hatut pois ja koversin pehmeän sisuksen lusikalla kulhoon. Muusasin kypsän perunan, lisäsin mukaan kananmunan, juustoraastetta, suolaa ja pippuria. Sekoitin täytemassan tasaiseksi. Lusikoin täytteen perunankuoriveneisiin ja pinnalle sommittelin vielä hieman juustoraastetta. 

Kun possunfile meni grilliin (aivan vapaaehtoisesti, uskokaa pois), laitoimme perunatkin grillin ritiläosalle foliovuoassa. Perunat saivat olla grillissä koko sen ajan, kun filee kypsyi ja vielä fileen lepuutusajankin. Perunoiden pinnan juustoraaste sai kauniin värin ja ne olivat ihan täydelliset, mutta julman kuumat!

Hannelen appelsiini-mozzarellasalaatti tuunattuna

• 2 appelsiinia
• 1 rkl voita
• 1 rkl fariinisokeria
• loraus appelsiinimehua
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pippuria

Olen tehnyt monta kertaa Hannelen vinkkaamaa appelsiini-mozzarellasalaattia. Tänään halusin viedä siitä vielä vähän pidemmälle antamalla appelsiinille pienen karamellisoinnin. Leikkasin appelsiinit kuorettomiksi ja kolmeen paksuun viipaleeseen. Sulatin pannulla voita ja sokeria ja odotin sen aikaa, että niistä muodostui sakea kastike. Nostin appelsiiniviipaleet pannulle ja paistoin niitä pari minuuttia puoleltaaan. Lorautin mukaan hieman mehua puolikkaasta appelsiinista ja odottelin vielä hetkisen. 

Nostelin loivasti karamellisoituneet appelsiiniviipaleet lautaselle ja revin mozzarellapallon paloiksi appelsiinin päälle. Kaadoin pannulta kastikkeen lautaselle ja kiersin myllystä hieman pippuria. Pannuvierailu teki todella hyvää tälle appelsiini-mozzarellasalaatille! Makua tuli aivan hurjasti lisää.

Annokseen laitoimme pari viipaletta serranonkinkkuun käärittyä possunfilettä, täytetyn perunan ja karamellisoitua appelsiinia mozzarellan kanssa. Ei hassumpaa. Jälkiruokaakin meillä oli, mutta siitä kerron huomenna. 

Tapaksilla alkuun

Kaksi vuotta sitten aloitin vuotuisen Espanja-haasteen tekemällä työporukalle ruokaa mökkiolosuhteissa, tuntuu että vieläkin hiki nouse otsalle, kun muistelee sitä 7 lihakilon grillaamista ja churrojen paistoa 18 hengelle. Tänä vuonnakin olen La Vueltan ensimmäisenä päivänä muonittajana samalle porukalle hieman laajennettuna, tällä kertaa vietämme läksiäisiä. Suunnittelin menun niin, että voin valmistaa kaiken edellispäivänä ja saman päivän aamuna, eikä kuumana tarjottavaa ruokaa ole tarjolla. Mikään päivän ruoasta ei ole leimallisesti espanjalaista, joten saadakseni tälle päivälle kuitenkin Espanja-haasteen mukaisen postauksen, tein jo eilen tapas-annoksen, jolla kuittasimme kiireisen päivän aterian. Otin ohjeen tähän suupalaan aiemmilta vuosilta tutusta L'Exquisit-blogista.

Tapas viiriäisenmunista ja serranonkinkusta

• 12 viiriäisenmunaa
• 6 viipaletta serranonkinkkua
• puolikuivia tomaatinpuolikkaita
• timjamia
• kuminansiemeniä
• maldonsuolaa

Meillä oli sattumalta jääkaapissa pussinpohja hyviä puolikuivia tomaatteja, joita silloin tällöin ostan Lidlistä, ne taitavat olla Italia-sarjaa, muttei se ole niin nokonuukaa.

Keitin viiriäisenmunat ja kuorin ne veden alla, sillä tapaa eivät hermot ole riekaleina toisen munan kohdalla. En siis sukellellut missään uima-altaassa, vaan pidin käsiä kattilassa veden alla ja kuorin viiriäisenmunat siellä ja nostin sitten kuoritut munat talouspaperiarkille kuivahtamaan.

Laitoin pieneen kuppiin maldonsuolaa, timjaminlehtiä (minulla ei ollut kuivattua timjamia) ja murskattuja kuminansiemeniä. Pyöritin viiriäisenmunia tässä mausteseoksessa hyvin kevyesti. 

Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja taittelin ne pieniksi nyyteiksi ja leikkasin kuusi tomaattipalaa puoliksi. Pistelin tapastikkuihin ensin kinkkuviipanyytin, sitten maustetun viiriäisenmunan ja viimeiseksi puolikuivan tomaattipalan. Pinnalle tiputtelin hieman oliiviöljyä ja kuivattua tomaattimaustetta. 

Antti sai näiden kanssa lasillisen punaviiniä, minä sain mehua, sillä edessä oli yövuoro. Kyllä se Espanja-haaste näilläkin lähti liikkeelle, joskin vuorokauden etuajassa. 

Viime vuonna olimme reitin varrella katsomassa kisaa, oli todella kuumaa ja tukalaa paikoin. Tänä vuonna lämpimään säähän on saanut tottua täällä Suomessakin, mutta aivan niin kuumaa ei sentään ole ollut. Nyt on siis edessä vuoden viimeinen kolmesta ruokahaasteesta ja tavoitteena on nauttia mahdollisimman useana kisan 21 päivästä jotain espanjalaista ruokaa tai juomaa. 

Tämän vuoden Vueltassa on monta suosikkiani, kuten Peter Sagan, Vincenzo Nibali ja Nairo Quintana. Toivon kisasta mielenkiintoista ja jännittävää. Vueltalle ovat ominaisia karmeat loppunousut vuorietapeilla ja usein tämä kilpailu muodostuu paljon paremmaksi kuin alkuasetelmista ja lähtölistasta tohtisi toivoakaan. Pääsemme katsomaan vasta sunnuntaina tallenteelta miten ensimmäisessä etapissa käy. Kyseessä on 8 km mittainen henkilökohtainen aika-ajo Malagassa, se toimii sopivasti kisaesittelynä. 

Kun oikeasti ei tarvisi yhtään lisää ruokaa – juustotarjotin

Eilen vietimme työpaikan perinteisiä pikkujouluja. Niistä puuttui yksi tärkeä asia, nimittäin Joulupukki. Hän oli tällä kertaa out of office, täysin tavoittamattomissa, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää näin huippusesongin jälkeen. Lahjat hän onneksi oli toimittanut perille ja osaammehan me itsekin lahjat jakaa. Jälleen kerran moni sai jotain sellaista, mitä todellakaan ei tiennyt tarvitsevansa. 

Jos pukki puuttuikin, niin ruokaa ei puuttunut. Olimme jo päivällä työpainotteisen virallisen osuuden puolivälissä syöneet ravitsevia ja terveellisiä pizzoja ja kebap-annoksia. Pulkkamäen hurjien käänteiden päätteeksi söimme kodassa grillattuja makkaroita, jotka toisesta päästään olivat mustamakkaroita (ei vaikuttanut menekkiin) ja Jekkutytön kotona söimme vielä lisää. Tarjolla oli lämpimiä piirakoita, salaatteja ja minun aamulla sommittelemani tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä. Kun me lähdimme kotiin puolilta öin, jäi keittiöön vielä puolimetrinen pino hodarisämpylöitä tykötarpeineen, mutta arvelen nekin tulleet syödyksi. 

Juustotarjottimelle latasin pääasiassa viime viikolla Virosta tuomiamme herkkuja. Oli sillä myös Lidlin tuotteita ja omista kaapeista kerättyjä lisukkeita. Otin suurimman metallisen ovaalitarjottimeni ja sille tuli seuraavaa:

Tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä monelle muutenkin jo mahansa täyteen ahtaneelle

• 1 kolmion mallinen pala sinihomejuustoa (Lidlistä)
• pieni kiekko camembertiä
• pieni kiekko brietä
• palanen goudaa
• palanen comtéa
• 1 virolainen kestomakkara (salamityyppinen) 
• 1 paketti serranonkinkkua
• 1 paketti parmankinkkua
• 2 viikunaa
• joku hilloke, en muista mikä se olikaan
• vaaleita rypäleitä
• tummin rypäleitä
• keksejä

Muutoin tässä ei ollut isompaa vaivaa kuin aukoa paketteja ja leikata kestomakkara viipaleiksi ja rypäleet pikkutertuiksi. Myös isot kinkkuviipaleet leikkasin pienemmiksi paloiksi, että riittää useammalle ja puikin juustojen pieleen pieniä juustoveitsiä. Käärin tarjottimen leveää sellofaaniin ja pidin sen viileässä kotoa lähtöön asti. Kyläpaikassa nostin tarjottimen heti saavuttuamme pöydälle, että juustot ehtivät lämmetä. Siihen nähden, miten paljon ruokaa oli tarjolla, juustotarjotin oli huomattavasti huvennut silloin, kun lähdimme kotiin. Joku voimakkaampi kova juusto olisi ollut paikallaan. Mustaleima olisi kyllä sopinut hyvin tähän settiin. Keksit eivät  mahtuneet tarjottimelle, ne olivat tarjolla erikseen. 

Nyt on taas pikkujoulut juhlittu, en muista enää ovatko nämä vuotuiset iloittelumme todella ennenaikaiset vai pikkuisen myöhässä, muttei sillä ole suurta väliä. Tärkeintä on olla iloinen ja viettää aikaa yhdessä, sitten se arkikin siellä töissä sujuu taas mukavasti pitkän aikaan. Ai niin, meillä oli myös erittäin pieni juhlija mukana, juuri kuukauden täyttänyt ja hän viihtyi mainiosti äidin työkavereiden syleissä nukkumassa sen aikaa, kun äiti kävi moikkaamassa meitä. Aah sitä vauvantuoksua! Saattoi aiheuttaa nuoremmissa kollegoissa pientä tartuntaa.

Seuraavassa postauksessa jatkuu taas Viron kartanokierros ja tiedossa on vielä myös kolme ravintolapostausta samalta matkalta.