Nälkä, tule takaisin!

pala palalta

Minulla on ollut kokovartaloflunssan lisäksi mentaaliflunssa. Eilen sentään teimme ruokaa, kun potilas Saarinen sanoi taikasanat, hänellä oli nälkä. Riensin heti keittiöön etsimään raaka-aineita, joita onneksi olikin, sillä Kammenpyörittäjä oli käynyt kaupassa. Potilas Saarinen odotti kärsivällisesti vaakatasossa, että ruokaa sommiteltiin. Kaikkien voimat käytettiin tarkasti, minä poltin paistamieni pipareiden ensimmäisen erän (saa tietysti kysyä miksi toukokuussa paistetaan pipareita, kun muuten ollaan kuin ellun kanat) ja päätin, että niiden pitikin olla vähän tummempia. Kammenpyörittäjä siirtyi lennosta grillaushommiin, pian oli lautasilla ruokaa, jota jotkut jaksoivat vähän syödäkin. Kompostillekin jäi, kaikki pitää ottaa huomioon. Ihan totta, alkaisi jo riittää! 

todistusaineistoa, on täällä syöty!

Tänään on tiedossa työpaikan happening, johon liittyy ensin virallinen osuus, jossa puhutaan työasioita ja sitten rennompi osuus, johon liittyy syömistä, paljua ja työasioista puhumista. Rentoa osuutta varten on työpaikan yhdistetty askartelu- ja juhlatoimikunta puuhastellut viikkokaupalla ja eksoottisia paketteja on vastaanotettu ja niiden sisältöjä hämmästelty puolisalaa. Ruokapuoli on myöskin ollut tapetilla. Minun piti tehdä vaikka mitä, mutta tautitilanne on kutistanut osuuttani niin, että olen ainostaan nyhtövastaava, sekä labnehkokki, myös mansikat otin marinoitavakseni. Minun piti paistaa pitaleipiä, jos ne Merituulin ja Jukan uunissakin kaikki pamahtivat paksuiksi, miksei minunkin? Mutten jaksanut harjoitella, enkä uskaltanut ottaa riskiä, että valmistan vehnäfrisbieitä loppuillan pihapeleihin. 

Possu on nyt nyhdetty, oltuaan ensin yön yli haudutuspadassa, tuossa keittiöni tähdessä. Palautin nyhteet pataan ja kaadoin siivilöityä lientä päälle ja maustoin lisää. Kohta pitää maistella, joko alkaisi olla jotain ytyä. Melkein kolmen possukilon maustaminen raakana on vähän hakuammuntaa. Eilen ennen pataan laittamista possupalat saivat ympärilleen maustetahnan, johon tuli suoraan sanottuna sitä sun tätä. Haudutusliemeksi tuli tällä kertaa vettä, sillä en muistanut ostaa kuivaa siideriä. Padan pohjalle pilkoin muutaman porkkanan ja sipulin ja liemen pinnalle asettelin rosmariini- ja timjaminoksia. Pata oli päällä low-asetuksella eilisestä iltapäivästä tähän aamuun ja possu oli niin helpponyhtöistä, ettei koskaan. Paloja liemestä nostellessa sai olla varovainen, etteivät ne jo siinä hajoaisi liemeen suikaleina. 

nyhtistä koko porukalle

Turkkilainen jogurtti labnehia varten on valumassa, sekoitan ja maustan sen valmiiksi vähän ennen lähtöä. Vinkit tähän levitteeseen otin Jonnan blogista, mutta olen vahingossa tehnytkin melkein sellaista joskus, kun unohdin turkkilaisen jogurtin valumaan ja löysin sen seuraavana päivänä kaapista melkoisen tiiviinä. Myös jälkiruokamansikat valmistelen limoncellomarinadiin vasta puolilta päivin. Nyt on ainoa puute se, ettei ole yhtään nälkä, ole ollut viikkoon. Toivottavasti muilla on, sillä ruokaa on taas tulossa enemmän kun vähän.

Olipa kerran possu, kana ja lehmä

mustarastaiden lounaan jäljet

Olen tänään ollut kuvailemassani yövuoron jälkeen- tilassa, joka voi johtaa ihan mihin tahansa. Mitä voi odottaa päivästä, joka alkaa jo kahdeksan maissa Prismassa harhailemisella? Taisin säikäyttää hyllyjä täyttävän nuoren miehen hihkaistessasi iloisesti, kun tarjolla oli kuin olikin chipotle-purkkeja. Positiivinen palautehan on tärkeää, eikö olekin? 

Kotona sitten aloin sommitella pataan nyhtöjotain, mutta matkalle ilmestyi este. Kaapista oli salaperäisesti hävinnyt pullo Dr Pepper-merkkistä virvoitusjuomaa, joka oli ostettu erityisesti ajatellen perheen asevelvollista. Olin ajatellut käyttää sen nyt ja ostaa tilalle uuden pullon ennen seuraavaa lomaa. Katoaminen oli tapahtunut noin vuorokausi sen jälkeen, kun asevelvollinen oli lähtenyt lomalta. Jäljet johtivat tietysti sylttytehtaalle, eli nuoremman painoksen huoneeseen. Sieltähän se tyhjä pullo löytyi, vaikkei hän edes pidä Dr Pepperistä! Sen verran laiskotti, että päätin käyttää jotain muuta virvoitusjuomaa tuon merkillisen elämäneliksiirin tilalta. Oli vain vaikea valita, sillä tarjolla oli muumilimsan väristä germaanimarketin substituuttia, samoin colajuomaa, jolla ei ole edes hauskaa nimeä. Valitsin colajuoman. 

Olin jo täysin omilla teilläni tämä ruoan suhteen, mutta jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä, olisin tehnyt kuten Minna, joka puolestaan oli ottanut vinkkejä tuolta amerikkalaisen naisen prototyypiltä, Pioneer Womanilta. Olen muuten melko varma, ettei hän nimessään mainosta erästä autoradiomerkkiä, mutta saatan olla väärässä. Käytin ruokaan sekalaiset lihapalat, joita minulla oli jonossa odottamassa käyttöä. Ymmärrän, jos pyörittelette silmiänne ja laitatte viestejä toisillenne, että nyt se Campa on ihan seonnut.

Nyhtötrio possusta, kanasta ja naudasta

• noin 500 g pala possun ulkofileetä
• noin 250 g naudan sisäfileetä, kokonaisen fileen jämäpäät pihvinpaiston jäljiltä
• noin 300 g paketti broilerin rintafileitä
• noin puoli purkkia chipotle-säilykettä, vielä kun tietäisi mitä se varsinaisesti on
• noin 3,5 dl nimetöntä colalimukkaa
• noin sopivasti suolaa ja pippuria
• noin 3 punasipulia

Lämmitin uunin 150 asteeseen, otin esille kasarin, johon ruoka mahtuisi. Kuorin ja pilkoin sipulit neljään osaan. Ripottelin suolaa ja pippuria kaikille lihapaloille. Asettelin lihapalat suhteellisen tasaisesti padan pohjalle heiteltyjen sipulien päälle. Kaadoin päälle colaa lihapalojen puoliväliin ja lusikoin sekaan puolet chipotle-purkin sisällöstä. Minna oli ohjeessaan paljon uskaliaampi chipotlen määrän suhteen, mutta minä varovainen, kun en oikein edes tiennyt mitä siinä lusikoin. Laitoin padan uuniin puolivälin korkeudelle ja asetin kannen päälle. Kolmen tunnin kuluttua nostin padan uunista ja tökin lihapaloja sattumanvaraisesti, kääntelin niitä hieman toisille kulmilleen ja jatkoin hauduttamista parisen tuntia. 

Iltapäivällä neljän aikaan lihat alkoivat kaikki olla noin hajoamispisteessä. Nostelin lihat leikkuulaudalle ja nyhdin ne viidessä minuutissa suikaleiksi. Maistelin eri lihalaatuja koemielessä ja nehän maistuivat hyviltä! Hienonsin hieman chipoteleja ja sipuleita ja sekoitin ne takaisin padassa olevaan muutaman desin kastikemäärään. Olin nyhtäessäni kasannut eri lihat noin omiin kasoihinsa ja nostelin ne pataan takaisin edelleen noin omina kekoinaan ja sekoittelin varovasti, etteivät ne aivan sekoittuisi. Maustoin vielä lihoja pippurilla ja suolalla ja pienellä määrällä soijakastiketta.

nyhdökset

Söimme tätä nyhtistä väkertämieni vehnätortillojen ja guacamolen kanssa, lisänä oli myös kotitekoista tomaattisalsaa. Nyt pääsimme texmexailuissamme siihen vaiheeseen, ettei valmiina tai purkista suoraan tullut muuta kuin sitä chipotlea, jota olisi muuten voinut olla enemmänkin, vaikka koko purkki.

Huvittavaa oli muuten aamulla, kun huomaavaisena vaimona halusin ostaa Kammenpyörittäjälle pari meksikolaista olutta palanpainikkeeksi, jättäen itseni ilman, sillä illalla oli vielä töihinmeno. Kammenpyörittäjäkin tosin jäi ilman, sillä päähäni pälkähti vasta kassalla, ettei ennen kello yhdeksää myydä edes olutta edes minulle edes yhtä pulloa. Jonkunlainen nolostus valtasi mieleni. Saatoin näyttää yövuoron jälkeen suhteellisen rennossa asussani huppu päässä (bad hair morning) siltä, että olut saattaisi maistua.

Pulled pork, omasta tai asiakkaan päästä a.k.a nyhtöpossu

Meillä tapahtui eilen ketjureaktio, jonka johdosta söimme tänään pulled porkia, mikä se nyt olisi suomeksi, nyhtöpossua? Kammenpyörittäjä oli ulkosalla tekemässä tähdellisiä isännöintihommia ja minä menin sinne ihmettelemään. Kohta sain päähäni tiedustella, että voisiko kodinhoitohuoneen varajääkaapin (ystäviltä saatu, kiitos vaan, taitaa olla se kiitosviinitonkka toimittamatta) siirtää välivarastoon. Kammenpyörittäjä oli sitä mieltä, että kyllä se vain passaa ja alkoi lappaa varastosta pihalle polkupyöriä. 

Sain selville, että taloudessamme on 11 polkupyörää. Onkohan se tarpeeksi, mitä luulette? Pitääkö minun luopua haaveestani saada vanha Bianchi? Ei kai. Kun kaikki pyörät oli nostettu ulos, saimme siirrettyä varajääkaapin varastoon ja tässä vaiheessa löysin kaapin pakasteosasta umpijäisen possupaketin, jota olin aktiivisesti unohtanut kesäkuusta asti. Jätin paketin sulamaan ja päätin Scarlett O'Haramaisesti miettiä huomenna, mitä sen kanssa tekisin. Saimme melkein kaikki polkupyörät tukittua takaisin varastoon. Kolme jäi ylitse, pyörävanhukset, Gios ja Peugeot, muuttivat talveksi matkailuvaunuun ja minun maantiepyöräni nousi Tacx-trainerille ja on nyt takkahuoneessa, jossa meinaan ajella kilometrejä talven aikana. Tai ainakin se käy pyykkien ripusteluun, Kammenpyörittäjä on pessyt sen oikein hienon puhtaaksi. 

Mutta takaisin possuun. Vietin aamun leppoisasti sohvalla kaikenlaisia kotihommia vältellen  ja etsin mieleistäni possuohjetta kasslerille. Meinasin lannistua, kun menin avaamaan possupakettia, kun hintalapussa luki, että porsaankyljykset. Mutta kyllä siellä oli kuitenkin kassleria, hintalappu vain oli otettu Heilassa väärin. Nyt jää kyllä arvoitukseksi, hävisinkö vai voitin valuuttamielessä. En löytänyt mitään mieleistäni ohjetta, joten tein aivan omasta päästäni. Tähän liittyy otsikkoni, se on perheemme sisäinen vitsi. Joskus kauan sitten kotiseutuni sanomalehdessä, Lapin Kansassa oli ilmoitus, jossa luvattiin tehdä takkeja omasta tai asiakkaan nahasta. Se oli jotenkin nauruhermoja kutkuttava ja olemme muuntaneet sen moneen muotoon siitä lähtien. 

Tein aluksi mausteseoksen possulle. Vähän minä epäröin, että voinko laittaa sikapossulle ras-el-hanout-mausteseosta, mutta päätin olla rohkea. Lusikoin kaksi kukkurapäistä ruokalusikallista tahmeaa palmusokeria kulhoon, lisäsin sinne saman verran itsetekemääni ras-el-hanoutia, vähän suolaa ja lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin koko sotkun tasaiseksi ja hieroin mausteseosta kasslerviipaleisiin yltympäriinsä. Ladoin viipaleet valurautapataan kyljelleen, niitä oli 8 ja ne painoivat noin kilon verran yhteensä. Kaadoin pataan ranskalaista kuivaa omenasiideriä lihapalojen puoliväliin asti ja länttäsin kannen päälle. Olin kuumentanut uunin 225 asteeseen ja annoin padan olla siinä kuumuudessa ensimmäiset 45 minuuttia ja sitten alensin lämmön 150 asteeseen. Kolmen tunnin kuluttua otin padan uunista ja kurkkasin varovasti sisälle. Lihapalat olivat hyvän matkaa kypsymisen tiellä, lisäsin vähän persiljasuolaa ja käänsin palojen kylkeä ja jatkoin kypsentämistä vielä kolme tuntia. 

Illan pimetessä possu oli riipimiskypsää. Nostin viipaleen kerrallaan leikkuulaudalle ja nyhdin kaiken lihan suikaleiksi. Possu oli mehevää ja sopivan mausteista, muttei liian makeaa, kuten kävi ensimmäiselle pulled pork-kokeilulleni viime talvena. Silloin liemi oli liian makeaa. Söimme tätä possusuikaletta ciabatta-leivän kanssa, täytimme leipäpalaset salaatilla, tomaatilla, sipulilla ja runsaalla keolla possusuikaleita, lusikoimme päälle aromaattista paistolientä. 

en minä ihan tällaista kai kuitenkaan?