Mansikkainen mustikkakakku – close enough

Löysin mukavalta kuulostavan italialaisen mustikkakakun ohjeen, kaikkea muuta löytyi paitsi mustikoita. Se voi jonkun korvaan kuulostaa esteeltä, mutta minusta se oli vain pieni töyssy ja tein kakun mansikoista. Tai en minä kakkua varsinaisesti tehnyt mansikoista, se nyt olisi vaikeaa, mutta laitoin kakkuun mustikoiden sijaan mansikoita ja lopputulos oli aika kiva, vaikkakin ulkonäöllisesti vaisu, sillä mansikka nyt vaan on paistettuna valjumpi kuin mustikka. Kun ohjetta tarkastelee hieman enemmän, huomaa sen olevan itseasiassa limoncellokakku, jossa on mausteena mustikkaa, joten eihän tämä nyt niin huonosti mennyt, teinkin sitruunaliköörikakun, jonka maustoin mansikoilla. Mitat konvertoin tapani mukaan laveasti, mutta onnistuneesti. 

Mansikkainen limoncellokakku + 2 muffinia

• nokare voita vuoan voiteluun + hieman vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 5 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• ripaus suolaa
• 2 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 dl sulatettua voita
• 0,5 dl limoncelloa (kotitekoista)
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1,5 dl maustamatonta jogurttia
• noin 10-12 mansikka pikkupaloihin leikattuina
• annoksen koristeluun muutama mansikka, suklaajäätelöä ja tomusokeria

Voitelin aika pienen alumiinisen rengasvuoan huolellisesti voilla ja jauhotin sen, hieman huolellisemmin olisin jauhottamisen voinut tehdä. Kuumensin uunin 180 asteeseen. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi ja pilkoin mansikat. Vatkasin voin, sokerin ja vaniljasokerin paksuksi vaahdoksi, äidillä on todella uskollinen vanha vatkain, se vaan jaksaa porskuttaa. Vatkasin sillä ensimmäinen sokerikakkunikin joskus 1973. 

Lisäsin taikinaan sulatetun voin, jogurtin, limoncellon ja sitruunamehun, suolan, jauhot, soodan ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan nuolijalla tasaiseksi, tämä oli juuri sellainen taikina, jonka saa helposti sitkeäksi tahnaksi, eikä se enää kohoa hyvin. Vältin tämän täpärästi. Lisäsin mukaan viimeisenä mansikkapalat nuolijalla kulhon reunoja myöten pyöräyttäen. Lusikoin taikinan vuokaan, arvaukseni osui oikeaan sen suhteen, että vuoka oli vähän liian pieni taikinalle. Olin varannut kaksi suurenpuoleista paperista muffinivuokaa ja kaavin loput taikinat niihin. Tasoittelin taikinan pinnat vuoissa ja paistoin niitä ensin noin 25 minuuttia. Siinä vaiheessa muffinikokoiset alkoivat olla jo kypsät, mutta paistopinta oli vielä hailakka, kakku oli vielä raaka. Paistoin vielä 10 minuuttia ja silloin muffinit olivat valmiit, kakku vielä hailakka. Kun kakku oli ollut uunissa kaikkiaan 40 minuuttia, sen paistopinta oli aavistuksen halkeillut, nätin kullanruskea ja tikku pistoksen jälkeen puhdas. 

Yritin harjoittaa itsehillintää ja antaa kakun rauhassa jäähtyä, mutta eihän se onnistunut. Kumosin sen noin 10 minuutin kuluttua, jolloin sen pinta hieman kärsi, ehkä alumiinivuoka muutenkin oli paisto-ominaisuuksiltaan minulle hieman vieras. Muffinit olivat erittäin nätisti kohonneet ja söimme ne lämpiminä päiväkahvin kanssa, ne olivat niin muhkeat, että kaksi riitti halkaistuina neljälle oikein hyvin. Kakkua söimme sitten myöhemmin jälkiruokana  tomusokerilla pölytettynä, suklaajäätelöpallon ja mansikoiden kanssa. Vaikka mansikat tosiaankin menettivät kakussa kauniin punaisen värinsä, oli kakku mehevää ja maistui kesältä.

Giro d'Italian kolmanneksi viimeinen etappi oli vuoripitoinen ja sen kärjessä kulki pitkään hatka, jonka ajajilla ei ole tekemistä kokonaiskilpailun kärjessä, siksipä heidän annettiinkin mennä menojaan. Esteban Chaves kiusasi hatkassa muita nytkyttämällä vauhtia viidellä viimeisellä kilometrillä ja lopulta saikin muut pudotettua. Olipa kiva nähdä hänen voittavan etapin. Hänen äitinsäkin oli paikalla ja hyppeli hermostuneesti viimeisten kilometrien aikana. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Richard Carapaz ja toisena on edelleen Vincenzo Nibali, kolmantena Primoz Roglic. Jännittettävää riittää siis loppupäiviksikin. Jäljellä on enää huomenna yksi vuorietappi ja sunnuntaina henkilökohtainen aika-ajo, joka päättää kilpailun.

Limoncelloa ja giniä viikonlopun alkuun

Työviikko on ohitse, tiedossa on mukava viikonloppu, synttärit ja museoita. Vapaan alkuun sopii hyvin viileän kirpeä, muttei liian makea cocktail, jonka aineksina ovat sitruunalikööri ja gini. Alla ohje yhdelle, monista sen mukaan kuinka monta täysi-ikäistä on kanssasi viikonloppua aloittelemassa. 

Limoncello <3 gin yhdelle

• 3 cl giniä (Old Lady's)
• 3 cl Limoncelloa
• jäitä
• limen tai sitruunan kuorta
• orvokkeja (käänteisvälttämättömiä)
• Club Sodaa lasi täyteen

Laita lasiin paljon jäitä ja tiputa sinne pari lastua sitruskuorta. Mittaa lasiin gini ja likööri. Kaada lasi täyteen lantrinkia ja sommittele pakkasta uhmanneet orvokit koristeeksi. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki kimara-aiheiset postauksemme ja myös niitä, joista ei ole postausta, mutta kuva ja ohje ovat tallella. 

Halloumisalaatti mansikoilla ja vadelmilla

Anne 52 Weeks of Deliciousness-blogista oli tehnyt tosi houkuttelevaa mansikka-halloumisalaattia pari päivää sitten ja minun oli tarkoitus tehdä sitä eilen. Unohdin vain ostaa avokadoja, enkä viitsinyt enää kääntyä puolivälistä kauppaan uudelleen. Tänään saavuin yövuorosta kaupan kautta ja ostin avokadoja, kerrankin sopivan kypsiä. Se ilahdutti. Anne oli soveltanut Parhaita ruokahetkiä-kirjan ohjetta ja soveltamaan minäkin päädyin. Olin nimittäin käyttänyt kaikki loput sitrukset päivän sangriaan. 

Halloumisalaatti mansikoilla ja vadelmilla

• 1 paketti halloumia
• oliiviöljyä
• 3 avokadoa
• mansikoita
• vadelmia
• basilikaa

Kastike

• oliiviöljyä
• limoncelloa
• pippuria

Leikkaa halloumi viipaleiksi ja paista ne pannulla tilkassa oliiviöljyä. Puolita avokadot, irrota kivet ja leikkaa toivonmukaan sopivan kypsä vihreä sisus viipaleiksi. Puolita mansikat ja varaa runsaasti basilikan lehtiä. Sekoita mansikat, vadelmat ja avokadoviipaleet kevyesti ja lisää mukaan paistetut halloumipalat ja basilika. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lurittele salaatin päälle. 

Limoncello paikkasi sitruuna- tai limenmehua ihan hyvin, jätin alkuperäisohjeen hunajan pois. Pidimme tästä kesäisestä salaatista oikein paljon, kerrankin tein sopivan annoksen kahdelle, jaksoimme helteestä huolimatta kaiken. 

Nyt tätä naputellessani huomaan, että tästähän tuli samalla yksi osa #suurikeittokirjahaastetta, sillä tuossa olohuoneen pöydällä kirjapinossa on juuri tämä samainen Parhaita ruokahetkiä-kirja! Sain sen Sillä Sipulin väeltä tuliaisiksi, kun he kävivät meillä viime kuussa. En ollut vielä tutustunut kirjaan paremmin, mutta tämän ohjeen perusteella teen sen mitä pikimmiten. Tämä on Ku-ite-tekee-Minnan viime kesänä aloittaman keittokirjahaasteen 25. osa minun osaltani ja vielä on varmaan 100 kirjaa kahlaamatta. Onneksi haasteella ei ole takarajaa. Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle. 

Kuohuva limoncellodrinkki

Tänään alkoi minun lyhyt viikonloppuni, sitä juhlistamaan sekoitin itselleni mukavan kirpeän drinkin, jonka ohjeen löysin Inside The Rustic Kitchen-blogista. Meillä oli sattumalta ranskalaista sitruunalimonadia ja se sai sijaistaa ohjeen Sanpellegrinoa. 

Yksi kuohuva limoncellodrinkki

• 1 jääpala
• 1 viipale sitruunaa
• 4 cl limoncelloa
• 8 cl sitruunalimonadia
• 10 cl kuivaa proseccoa
• muutama oksa minttua tai kuten minulla timjamia

Jos muistat, kylmennä lasi etukäteen pakastimessa. Jos et muista, ei se mitään. Mittaa lasiin ensin limoncello ja siihen päälle kylmä sitruunalimonadi. Laita lasiin mukaan jääpala ja sitruunaviipale. Avaa kuohuviinipullo ja kaada lasiin noin desin verran ja jos lasisi on suurempi, enemmänkin kuohujuomaa. Koristele yrtillä, minulla ei ollut minttua, mutta oli ujoja timjaminoksia. Voi miten raikas ja mukava drinkki! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Giro d'Italian toinen etappi ajettiin Haifasta Tel Aviviin. Kyse oli 167 km mittaisesta tasamaan etapista. Rosassa paidassa lähti matkaan eilinen aika-ajon voittaja Tom Dumoulin. Hän ja joukkueensa eivät kuitenkaan lähteneet puolustamaaan rosaa ja toisen etapin kuluessa jo kävi selväksi, että kokonaiskilpailun johtoon nousee Rohan Dennis. Etapin ykköseksi ehti Elia Viviani. Huomenna ajetaan viimeinen Israelin etapeista. 

Kirpeää jälkiruokaa

Olen edelleen pois kotikeittiöstäni, tällä kertaa Nannan vieraana Vantaalla. Niinpä tein keskiviikkona tämänkin postauksen jälkiruoan ja postaus tulee ajastettuna tänään perjantaina. Meillä oli kahden jälkiruoan päivä.

Ohjeen tähän kivaan kirpeään herkkuun otin flavour&savour-blogista, siinä käytetyt amarettikeksit riittivät minulle italialaisuudeksi ja se, että sitruksia oli taas vadissa ylenmäärin keittiössä. Italialaista jäätelöä en tähän hätään annokseen löytänyt, muttei kukaan voi sanoa, ettenkö yrittänyt parastani, eihän?

Sitruksia ja jäätelöä kahdelle

• 1 appelsiini
• 1 limetti
• 1 greippi
• 1 verigreippi
• muutama mansikka
• ihan pieni dash limoncelloa
• suolaa muutama hippu
• amarettikeksejä
• vaniljajäätelöä

Fileroi sitrukset, puolita mansikat ja asettele palat niin nättiin korkeaan lasiin kuin astiavarastoistasi löytyy. Lirauta pikkuisen limoncelloa päälle ja ripota ihan pikkuisen suolaa hedelmien pinnalle. Minä epäröin tätä suolakohtaa, mutta onneksi uskalsin. Annoin hedelmien hieman jäähtyä jääkaapissa ja ennen tarjoilua murustelin annosten päälle muutaman pienen amarettikeksin ja laitoin pallon vaniljajäätelöä. Mietin, että laittaisinko vielä teelusikallisen limoncelloa jäätelön päälle, mutta en nyt sitten kumminkaan laittanut. Lähdeohjeessani laitettiin myös vähän oliiviöljyä ja hunajaa annoksen päälle, ne minä jätin pois.

Giro d'Italian tilanteesta olen edelleen tietämätön, sillä olen ollut kiireinen riekkuessani pääkaupunkiseudun iloissa. Te tiedätte asiasta enemmän kuin minä, kuka siis voittikaan tänään ja kenellä on päällä kaunista pinkkiä?

Nyt joku suuttuu, mutta antaa mennä - mansikkatiramisu

Tiramisun kanssa moni on tosi tosissaan, ei saisi laittaa mitään tvistejä, eikä sörkkiä nonnien ohjeita. Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta nyt olin hieman pakon edessä. Uskottehan, minun oli aivan pakko tehdä mansikkatiramisua ja vieläpä ajastettuna postauksena. Muuten olisivat ostamani hollantilaiset mansikat ehtineet mennä pilalle, eikä semmoista hyvällä katsota nykyisin, kun hävikin vähentäminen on niin pop. 

Olen nyt postauksen julkaisun hetkellä matkalla Helsinkiin hieman blogiriekkumaan, enkä niin ollen ehdi kokata tänään mitään italialaista kotona. Sama homma huomennakin, sillä riekkuminen jatkuu toisenkin päivän. Lauantaina olen muuten muuten vain kiireinen, kun pitää matkustaa kotiin ja mennä työpaikan bileisiin tekemään ranskalaisia perunoita. Voi kun ne olisivat edes italialaisia perunoita, mutta semmoisia ei taida ollakaan. Polentaranskalaisilla en työkavereita kiusaa, etenkin kun pidän polentasta tosi vähän. 

Otin ohjeen italialaiseen mansikkatiramisuun uTry.it-blogista. Vähän sörkin sitäkin ohjetta, mutta ette te muuta uskoisikaan.

Mansikkatiramisu kahdelle ahneelle tai kuudelle kohtuun ystävälle

• 500 g mansikoita
• 1,5 sitruunan mehu + kuori raastettuna, jos sitruunat ovat luomua
• loraus limencelloa
• 3 rkl sokeria
• 4 dl kuohukermaa
• purkki mascarponea
• 0,5 dl tomusokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 14-16 ladyfingers-keksiä

Otin esille pitkulaisen muovirasian, johon keksit sopivasti kävivät rinnakkain ja johon mahtui kaksi keksikerrosta täytteineen. Myös jotkut leipävuoat voisivat sopia tähän tarkoitukseen hyvin. Vuorasin rasian tuorekelmulla ja jätin kunnolla nostovaraa kummallekin reunalle. Lisäsin vielä sopivan kertakäyttöfoliovuoan kiiltävän pahvikannen kelmun päälle. Arvelin, että sen avulla misun nostaminen pois astiasta olisi aikanaan helpompaa, samoin kakun leikkaaminen annospaloihin pahvipalaa pitkin.

Puristin sitruunamehun kulhoon ja lisäsin sinne sokerin liukenemaan ja limencellon makua tuomaan. Leikkasin mansikoista kannat pois, muutaman nätin jätin koristelua varten. Leikkasin mansikat viipaleiksi ja sekoitin mehuliemeen mehustumaan siksi aikaa, että tein kermaseoksen. Vatkasin kuohukerman, tomusokerin ja vaniljatahnan pehmeäksi vaahdoksi, lisäsin mukaan mascarponen ja vatkasin vähän lisää. Seos sai olla aika tanakkaa. 

Lusikoin kolmasosan kermaseoksesta rasian pohjalle pahvin päälle, tasoittelin pinnan lusikalla. Asettelin 7 keksiä vierekkäin seoksen päälle. Mansikat olivat mukavasti mehustuneet, niissä oli makeaa nestettä hyvin kostuttamaan keksejä. Lusikoin puolet mansikkaseoksesta keksien päälle ja tasoittelin. Lusikoin toisen kolmasosan kermaseoksesta mansikoisen päälle, tasoittelin taas. Sitten tein vielä toisen kerroksen keksejä, mansikoita ja loput kermaseoksesta aivan päällimmäiseksi. Nostin kelmun löyhästi molemmilta puolilta tiramisun päälle ja laitoin kakun jääkaappiin tekeytymään. Se saisi olla siellä seuraavaan päiväänkin asti, mutta meillä se sai olla iltaan asti, kunnes oli aika ottaa siitä pieni maistiainen ja kuvausannos. 

Nostimme yhdessä varovasti kelmusta nostaen kakun pois rasiasta, se pahvipala oli oikein paikallaan tekemään nostamisesta helpompaa. Leikkasin palan kakkua lautaselle ja asettelin sille vielä säästämiäni koristelumansikoita. Mietin, että laittaisinko hieman suklaanappeja vielä pinnalle, mutta jätin ne kuitenkin pois. Maistui hyvälle espresson kanssa. Loput pakkasimme Opiskelijalle, Reippaalle ja Kullannupulle viemisiksi.

Giro d'Italiasta olen valitettavasti hieman pihalla, mutta palaan ruotuun tämän riekunnan jälkeen. 

Engl hed vai taateli?

Kysyin Opiskelijalta tärkeän jouluaiheisen kysymyksen sosiaalisen median kautta. Hän tietysti tiesi heti, mitä tarkoitan ja vastasi, että molemmat. Sen minä taas tiesin jo etukäteen. Niinpä eilen oli englantilaisen hedelmä- ja taatelikakuhkojen leivontapäivä. Nämä kakut muuttuvat vuosi vuodelta jonnekin suuntaan, tai palaavat kohti alkuperäistä, mutta tuunausten jälkeen niitä ei voi kovin perinteisiksi sanoa. 

Ei enää niin englantilainen hedelmäkakku

• 1 rasia punaisia cocktailkirsikoita (rakastan niiden esanssisuutta)
• 1 rasia keltaisia sukaatteja
• 1 rasia vihreitä sukaatteja
• 1 pieni pussi saksanpähkinöitä (tai macademioita tai muita tykkäämiäsi pähkinöitä)
• 50 g pieniä tummia suklaanappeja
• 3 rkl limoncelloa (löytyi korkkaamaton pullo jääkaapista)
• 200 g pehmeää voita
• 2 dl vaaleaa ruokosokeria
• 3 kananmunaa
• 1 rkl vaniljatahnaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 dl kermaa 
• tomusokeria ja liraus limoncelloa kuorrutteeseen

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen, voitele ja jauhota suurehko rengasvuoka, tai muu mieluisa kakkuvuoka. Minä jauhotan aina vain vehnäjauholla, sillä en pidä korppujauhon tuomasta karkeammasta pinnasta.
2. Sekoita sukaatit, kirsikat ja pähkinät hyvin keskenään ja lorauta päälle limoncelloa, tai muuta viunaa mielesi mukaan, tai jätä alkoholi pois, ellet tykkää. Jätä hieman maustumaan siksi aikaa, kun teet taikinan ja uuni kuumenee.
3. Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita niihin leivinjauhe.
4. Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja vaniljatahna pehmeäksi vaaleaksi vaahdoksi.
5. Lisää kananmuna kerrallaan voi-sokerivaahtoon. Jos seos osoittaa juoksettumisen merkkejä, lisää siihen lusikallinen venhäjauhoja.
6. Lisää mukaan jauhot ja kerma, sekoita taikina tasaiseksi, vältä liikaa vatkaamista, ettei taikinasta tule sitkeää.
7. Kääntele maustetut hedelmät ja pähkinät taikinaan ja lisää myös suklaanapit mukaan. 
8. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan, tasoita pinta ja tee siihen pienoinen painauma keskelle, ettei kakun keskiosa nousisi paistamisen aikana liian pulleaksi. 
9. Paista kakkua uunin keskiosassa noin tunti, minun olisi pitänyt ottaa kakku pois uunista hieman aikaisemmin, sen pinnasta tuli tummahko, mutta hyvin maukas. Ulkonäkö hieman kärsi. Kurkkaa sinä kakkuasi viimeistään kolmen vartin kohdalla. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. 
10. Anna kakun jäähtyä vuoassa 15-30 minuuttia ja kumoa kakku lautaselle. 
11. Sekoita tomusokeria ja pieni tilkka limoncelloa (tai vettä tai sitruunamehua) ja tee siitä valutettava kuorrute kakun päälle peittämään tummahkoa pintaa, jos paistoit kakkua aavistuksen liian pitkään, kuten minä. Tai muutenkin, jos tykkäät kuorruttaa kakkusi.

Taatelikakkua olen tuunaillut aikaisempina blogaanijouluina, niin halusin tehdä nytkin. Olin jo katsonut valmiiksi englantilaisen sticky toffeepuddingin, mutta luovuin siitä, sillä se pitäisi syödä suoraan uunista, eikä siihen nyt ollut mahdollisuutta. Niinpä yhdistelin edellisvuosien tuunauksiani ja lisäsin vielä yhden ainesosan. 

Taatelikakku, jossa yhdistyy edellisten vuosien tuunaukset

• 200 g pehmeitä kivettömiä taateleita
• 2 dl vettä
• 1 dl muscovadosokeria
• 1 dl valkoista sokeria
• 1 dl espressoa
• 0,5 dl konjakkia
• 50 g suklaanappeja
• 1 tl vaniljatahnaa
• 200 g voita
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 kananmunaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja valmistele suurehko kakkuvuoka voitelemalla se huolellisesti ja jauhottamalla se vehnäjauholla. Minä käytin silikonivuokaa, koska pidän siitä, että taatelikakun pinta kiiltävä ja kliininen, sitä ei tarvitse/pidä voidella eikä jauhottaa.
2. Pilko taatelit muutamiin paloihin. Jos käytät kovaa taatelipalikkaa, silppua se melko pieniin paloihin, ettei mukaan vain pääse taatelinkiven palasia, ne ovat tosi kovia puraista ja niitä on joskus  mukana näissä palikkamuotoon pakatuissa taateleissa.
3. Mittaa kattilaan sokerit ja vesi, lisää taatelit. Keittele seosta noin puoli tuntia, kunnes taatelit ovat soseutuneet. Lisää vettä, jos se meinaa käydä vähiin. 
4. Lisää kattilaan voi kuutioina, espresso, konjakki, suklaa ja vaniljauute. Sekoittele hyvin miedolla lämmöllä, kunnes voi ja suklaa ovat sulaneet seokseen. Jätä jäähtymään noin vartiksi.
5. Mittaa vehnäjauhot ja sekoita niihin leivinjauhe ja ruokasooda. 
6. Kun tuunattu taatelisose on hieman jäähtynyt, sekoita siihen kananmunat ja vehnäjauho nuolijalla, voit tehdä sen kattilassa suoraan, säästyt leivontakulhon tiskaamiselta. 
7. Kaavi taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta, tee keskelle pieni painauma estämään kakun keskustan liiallista kohoamista. 
8. Paista uunin keskiosassa noin tunti, tällä kertaa minun kakkuni oli kypsä 50 minuutin kohdalla.
9. Jäähdytä kakkua vuoassa noin puoli tuntia ja kumoa.

Myöhemmin kysyn Opiskelijalta sosiaalisen media kautta, että joko? Hän vastaa, että käy. Siispä menen hakemaan hänet joulunviettoon. Nuoripari saapuu myös käymään, joten Campakeittiön pöydän ääreen jouluaterialle asettuu kokonainen perhe.

Appelsiinikakku puolivoltilla

Hedelmävadille oli jäänyt oleksimaan viisi appelsiinia, jotka eivät houkuttaneet ketään. Löysin puolalaiseen blogiin, jossa oli tehty hauskannäköistä kakkua. Käännösohjelma suoriutui jotenkuten kääntämisestä englantiin, loput sovelsin ja arvasin. Näin minä kakun tein:

Appelsiinikeikauskakku

Kakkutaikina:

• 150 g sokeria
• 150 g voita sulatettuna
• 150 g vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 5 kananmunaa
• yhden appelsiinin kuori raastettuna

Siirappi:

• 100 g sokeria
• 100 g appelsiinimehua
• 2 rkl sitruunalikööriä

Karamelli:

• 100 g sokeria
• 2 rkl vettä
• 2 rkl sitruunamehua

EDIT: Tietysti tarvitaan niitä sitrushedelmiä, appelsiineja!

Aloitin tekemällä ensin siirapin. Keittelin sokeria ja appelsiinimehua muutamia minuutteja ja lisäsin kotitekoisen limencellon siirappiin. Jätin siirapin jäähtymään. Kuumensin uunin 170 asteeseen.

Seuraavaksi valmistelin sitrukset. Käyttämäni vuoka oli tavallinen irtopohjainen 26 senttinen kakkuvuoka. Vuoan ja hedelmien koosta riippuu, montako sitrusta tarvitaan. Olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut myös veriappelsiinia, olisi saanut hauskan väriläikän kakkuun, mutta sen sijasta käytin yhden limetin. Raastoin yhden appelsiinin kuoren talteen. Leikkasin appelsiineista ja limetistä hatut kummaltakn navalta. Leikkasin kuoret suikaleina pois niin, ettei valkoista välikuorta jäänyt ollenkaan. Kaljut appelsiinit leikkasin noin puolen sentin viipaleiksi. Siemeniä näissä appelsiineissa ja limetissä ei ollut lainkaan. Jätin yhden appelsiinin odottamaan kuorimatta, se olisi varalla, jos viipaleet eivät riittäisi.

Valmistelin kakkuvuoan sipaisemalla sen pohjaan ja reunoille hieman voita. Leikkasin leivinpaperista pohjan kokoisen ympyrän ja länttäsin sen vuoan pohjalle, voisipaus auttoi sitä tarttumaan hyvin. Samoin leikkasin reunoille suikaleet paperia. 

Sitten oli karamellin vuoro, keitin sokeria, vettä ja sitruunamehua hetkisen aikaa, kunnes sokeri liukeni kokonaan ja seos hieman sakeni. Jätin karamellin jäähtymään. Hetken kuluttua kaadoin karamellin vuoan pohjalle. Olin jo asettanut vuoan leivinpaperilla suojatulle uunipellille siltä varalta, että kakkuvuoka vuotaisi. Sutikoin karamellia reunuksille ja koko pohjalle. Asettelin pohjan täyteen appelsiiniviipaleita ja sinne tänne limettiviipaleen. Leikkasin reunoille tulevista viipaleista pienen osan reinasta pois, jolloin ne asettuivat nätisti suoralle osalleen reunaa vasten. 

Taikinaa varten vatkasin kananmunat ja sokerin tanakaksi vaahdoksi, lisäsin mukaan vehnäjauhot ja niihin sekoitetun leivinjauheen, suolaripauksen, appelsiininkuoriraasteen ja lopuksi sulatetun, jäähtyneen voin. Kääntelin taikinan nuolijalla tasaiseksi. Kaavin taikinan vuokaan appelsiinien muodostamaan "vatiin". 

Paistoin kakkua uunipellillä aluksi noin 35 minuuttia, kuten ohjeessa oli mainittu. Kakku oli silloin vielä aivan hyllyvä, joten jatkoin paistamista vielä vartin, sekä toisen. Viimeisen vartin aikana peitin pinnan foliolla. Kakku oli uunissa kaikkiaan 65 minuuttia ennen kuin sen keskeltä otettu pistokoe näytti kakun olevan kypsä. Nostin myös lämpötilaa hieman paiston lopulla, 185 asteeseen. 

Vuokani vuoti alla olleelle pellille jonkun verran karamellia, joten taputin itseäni hyväksyvästi päälaelle, en joutunut siivouspuuhiin. Annoin kakun ensin jäähtyä hetkisen vuoassa ennen kuin kumosin sen lautaselle. Suojapaperit lähtivät nätisti irti, ehkä karamellin osittainen karkaaminen jätti kakun pinnan hieman vaisun väriseksi. Lurittelin siirapin hieman jäähtyneelle kakulle, mikä imaisikin sen ahnaasti. Söimme kakkua jälkiruoaksi haaleaksi jäähtyneenä vaniljajäätelön kanssa.

Jatkojalostin nyhtötrion piirasmuunnelmaksi, eli levitin vuoan pohjalle lusikoidun nyhteen päälle kananmunalla, voilla ja basilikasilpulla aateloitua perunamuusia. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia. Hyvin maistui. En olisi pahastunut, vaikka chipotle olisi maistunut enemmänkin.

Kammenpyörittäjä lähti töistä tultuaan kuin nappi housusta kohti lähintä Citymarkettia. Sinne oli nimittäin tullut pieni erä Saimaan Juomatehtaan Humppalea. Juoma tuli testattua jo Kulttuuritalolla Eläkeläisten ja Kuopion kaupunginorkesterin legendaarisella keikalla. Olut oli varsinaisesti jo loppunut, kun Kammenpyörittäjä ehti tiskille, mutta hän sai puhuttua itselleen dekoratiivisen pullon kylmäkaapin päältä, on sitä lämmintä olutta juotu ennenkin. Tämän viikon maanantaina Kammenpyörittäjä sähköpostaili Citymarketin kauppiaalle ja pyysi tätä tilaamaan tätä juhlajuomaa ja kauppias lupasi tehdä parhaansa. Tänään Kammenpyörittäjä sai tiedon, että olutta oli nyt hetken aikaa saatavilla ja hän ehti kuin ehtikin ostamaan muutaman pullollisen. Tällä oluella päässee etukäteistunnelmiin, sillä sunnuntaina lähdemme Saksaan seurataksemme muutaman päivän Eläkeläisiä heidän kevätkiertueensa keikoilla. 

Limoncellomarjat

Italia-kokkaukset ovat kääntyneet tältä keväältä taas loppusuoralle, Girossa on enää muutama etappi jäljellä. Aikaa seurata kisaa on ollut vähän, eikä perusteellisille ruokakokeiluille ole ollut niin paljon aikaa kuin olisin toivonut. Tänään meni päivällinenkin pitkäksi, pääsimme pöytään meiksi myöhään, vasta lähellä seitsemää. Koko perheen yhteisen ajan oltua aivan minimissä, oli mukava istahtaa vielä jälkiruoan äärelle ja nauttia viimeiset kupilliset Inpetto-pavuista tehtyä kahvia.

Lohkoin mansikoita kulhoon, lisäsin mukaan mustikoita ja pari appelsiinia fileroituna. Ripottelin päälle pari lusikallista erikoishienoa sokeria ja lorauksen kotitekoista limoncelloa. Annoin marjojen maustua tunnin verran. Asetin litran paketin vaniljajäätelöä isoon vuokaan ja lusikoin marjasalaatin jäätelön ympärille. Ripottelin päälle minikokoisia suklaanappeja. Limoncello-imitaatio edusti tämänpäiväistä Italia-panostusta ja hyvin edustikin, se antoi marjoille mukavan lisävivahteen. 

Tee-se-itse-limoncello

Tastespottingia selatessani kiinnitin huomioni blogikuvaan, jossa oli kotitekoista Limoncelloa, halusin heti kokeilla sitä itsekin. Taannoinen "Baileys"-kokeiluni onnistui hyvin, ainoastaan "säilyvyyttä" pitää  moittia, pienen  pulloni pohja tuli jo aikoja sitten vastaan... 

Ohje "Limoncelloon" otin täältä. Kysyin Kammenpyörittäjältä eräänä aamuna  sähköisen viestimen kautta, että mikä meidän vodkatilanteemme on. Kummempia ihmettelemättä hän vastasi sen olevan erinomainen. Eli ainoastaan sitruunoita tässä huusin ja niitä sainkin.

Leikkasin neljästä isosta, hyvin pestystä sitruunasta kuoret ja sijoitin ne tiiviskantiseen kannuun, päälle kaadoin niin paljon vodkaa, että kuorilastut uiskentelivat siellä iloisesti, noin 2.5 dl. Tämä hyväntuoksuinen seos jätettiin sitten pimeään viileään paikkaan viikoksi, minä laitoin sen jääkaappiin. 

Viikon kuluttua oli aika keittää siirappi. Laitoin 3 dl vettä ja saman verran sokeria kattilaan. Keitin liemen siirapiksi, eli sen verran että sokeri liukenee nesteeseen ja siitä tulee kirkasta. Kaadoin siirapin vodka-sitruunankuoriseoksen päälle ja sekoitin. Tämän sörsselin annoin vielä maustua yön yli viileässä. Tänään kaadoin seoksen ensin siivilän läpi, jotta kuoret jäävät pois kyydistä ja sitten vielä suodatinpussin läpi, että juomasta tulee kirkasta. Kaadoin juoman kesäisistä rippijuhlista säästettyyn Lorina-pulloon. Hyvää drinkeissä, kuulema. En ole koskaan maistanut! Enkä tätäkään pääse maistamaan ennen iltaa. Tuoksu on valtaisan hyvä, millaiset bileet mahtaa olla kompostin matosilla viinassa lionneiden sitruunakuorten kanssa?