Todella helppo uunibroileri

Olemme olleet kotosalla reissun jälkeen jo yli kaksi kuukautta. Talviuneen vaipuminen on lähellä, muttei ihan vielä tapahtunut. Harvinaista, että olemme jo marraskuun toisella viikolla, muttei vielä ole satanut lunta kertaakaan. Minä en erityisesti lunta kaipaa, mutta tulisihan siitä hieman valoisammat maisemat. 

Sunnuntaina meillä oli isänpäivän perhepäivälliset ja tein ensimmäistä kertaa täältä ottamani ohjeen mukaista ruokaa. Itse asiassa näin sen videona YouTubessa, mutta löysin blogiinkin. Tuolloin ruoka onnistui todella hyvin, kaikki pitivät siitä ja koko suuri padallinen meni yhdellä istumalla. 

En yleensä tee samaa ruokaa, olipa se miten hyvää tahansa, kovin pian uudelleen. Usein en koskaan palaa saman ruoan pariin. Nyt tein sen jopa vain muutaman päivän kuluttua tänään, tällä kertaa kahdelle hengelle kahden päivän ruoaksi. Lisäsin mukaan myös sipulia, sillä se sopi minusta tähän hyvin. Määrät on muunneltu sopiviksi täydellisellä itsevarmuudellani. 

Uunibroileria ja perunaa

Marinadi

• 0,75 dl sitruunamehua
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl dijonsinappia
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1tl suolaa
• pippuria
• chilihiutaleita
• kuivattua oreganoa tai basilikaa tai molempia
• 0,5 dl vettä

Muut ainekset

• 3 suurehkoa broilerifilettä kahteen palaan leikattuna
• 4 suurehkoa perunaa kuorittuna ja neljään lohkoon leikattuna
• 3 pienehköä punasipulia kuorittuna ja puolikkaiksi leikattuna
• tuoretta oreganoa

Mittasin ensin marinadin ainekset pieneen lasipulloon ja ravistin kaikki kunnolla sekaisin. Asettelin broileripalat, sipulit ja perunalohkot uunivuokaan ja kaadoin marinadin päälle. Huuhtelin marinadipullon vielä vesitilkalla ja kaadoin senkin vuokaan. Kääntelin marinadin aineksiin kunnolla, lisäsin pinnalle tuoreita oreganon oksia ja nostin kannen päälle. Pidin vuokaa ulkona hyvin peiteltynä (lämpötila ulkona +2°C) siihen asti, että oli aika laittaa ruoka uuniin. Tämän voi siis hyvin valmistella hyvissä ajoin, minä tein sen aamulla ennen aamupalaa. Valmisteluun menee vain noin 10 minuuttia. 

Iltapäivällä otin vuoan sisälle hieman lämpenemään ja kuumensin uunin 220 asteeseen. Nostin vuoan uuniin keskikorkeudelle kansi päällä ja annoin ruoan paistua ensin noin tunnin verran. Otin kannen pois ja valelin perunoita ja broileripaloja vuokaan muodostuneella marinadiliemellä ja paistoin vielä puolisen tuntia ilman kantta, jolloin perunoihin tuli kaunis paistopinta. 

Söimme noin puolet tänään ja loput pakkasin lasirasiaan, jossa ruoan voi lämmittää hyvin. Onnistui yhtä hyvin kuin perhepäivällisillä, silloin en laittanut chiliä enkä sipulia, mutta ne sopivat ruokaan mainiosti. 

Espanjalainen melonisalaatti

Tänään olemme odottaneet koko päivän tietoa auton huollosta eikä tullut valmista tänäänkään. Minua alkoi harmittaa silleen sisäministeri-tyyliin ja olin jo sitä mieltä, ettei huvita tehdä ruokaakaan, mutta sain sitten harmituksen laantumaan ja tein salaatin aiemman etsinnän mukaisesti. Ohje on täältä. Etenkin salaatin ulkonäkö viehätti.

Pieni melonisalaatti kahdelle

• 10 cm pätkä kurkkua
• 1 tomaatti
• 1/4 melonia
• 1/2 punasipulia
• pippuria
• vinaigretteä (Ranskasta otettua Puget-merkkistä)

Soittelin kurkun pitkittäin ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla ja sipulin poikittain, leikkasin melonin ja tomaatin kuutioiksi. Sommittelin kaikki ainekset lautaselle ja kiersin myllystä pippuria päälle. Maustoin vielä muutamalla lusikallisella vinaigretteä. Ohjeessa oli oliiviöljyn ja sherryviinietikan seosta, mutta sellaista etikkaa meillä ei nyt ollut, joten käytin tuota valmistuotetta ja sehän olikin todella hyvää. Muuten lautasilla oli viimeiset valmisruoat reissulta Jumbon paneroidut kanapalat. 

EDIT: Ohjeessa oli mukana myös vihreäkuorinen omena. Meillä oli vain yksi Bremenin siirtolapuutarhan ota tästä-korista tuotu omena, joka oli mennyt huonoksi, joten ei ollut sitten omenaa salaatissamme. 

La Vueltan 18. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Aiemman harmistuksen tunteessa en ensin halunnut edes katsoa kisaa, mutta lähetyksen loppupuolella kiinnostus taas heräsi. Etappi ajettiin niin, että se päättyi Jereziin ja muistelimme käyntiämme siellä vuonna 2017 katsomassa La Vueltaa paikanpäällä. Kaupungista emme paljon muista, oli todella kuumaa ja kävimme yhdessä sherrytalossa. Siellä opasta ei hotsittanut ollenkaan opastaa, mutta maistiaiset paransivat tilanteen plussan puolelle. 

No, aika-ajon nopein oli Spefan Küng. Olin toiveikas, että hyvä aika-ajaja Primoz Roglic voisi ajaa kokonaiskilpailun kärkeen, mutta Enric Mas teki niin hyvän suorituksen, että Primoz sai häntä kiinni vain puolisen minuuttia. Enric on nyt 1 min 37 sek Primozin edellä. Edessä on vielä kolme etappia, hilly, mountain ja tasamaan päätösetappi. Tänä vuonna kilpailu päättyy Madridin sijaan Granadaan.

Välimerellinen perunasalaatti La Vueltan toisen jakson ensimmäisenä päivänä

Yllä olevan kuvan punasipulit ostimme tänään Noirmoutierin tiistaimarkkinoilta,  ne olivat niin tupaten täynnä väkeä, että oli kummallista miten täynnä ruokakauppakin muutaman kilometrin päässä vähän ajan kuluttua oli. Tiistaina kaikki olivat ostamassa ruokaa sekä markkinoilta, että marketeista. Viikonloppu tietysti lähestyy, mutta on vasta tiistai, mardi.

Päivälliseksi tein meille Spain on A Fork-blogin välimerellistä perunasalaattia ja sepä olikin maukasta, varmaan olisi ollut vielä maukkaampaa huomenna makujen ässehtiessä, mutta sitä ei jäänyt yhtään. Pienensi ohjetta kahdelle hengelle sopivaksi ja käytin muutaman aineksen loppuun CampaAdrian keittiön varastoista. 

Välimerellinen perunasalaatti kahdelle

• 12 pientä perunaa keitettyinä ja suupalakokoon leikattuina
• 1 punasipuli mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 keltainen tomaatti kuutioiksi leikkattuna
• 6 minimozzarellapalloa puolikkaiksi leikattuna
• oliivipurkin loput (virheitä ja mustia kivettömiä oliiveja ja muutama lupiininsiemen)
• tuoretta basilikaa ja sileälehtistä persiljaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria

Keitin perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi ja kun näpit kestivät, leikkasin perunat paloiksi. Sitä odotellessa viipaloin sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi ja minimozzarellapallot puolikkaiksi. Oliivit ja muut purkin hökeet olivatkin jo puolikkaina tai paloina. Sekoitin kastikkeen ainekset, oliiviöljy, sitruunamehu, sinappi ja valkosipulimurska tasaiseksi seokseksi, jonka maustoin suolalla ja pippurilla. Silppusin yrtit. Sekoitin nuolijalla varovasti kaikki ainekset sekaisin perunankeittokattilassa (tiskinsäästösyistä) ja valutin koko kauneuden tarjoilulautaselle. Olisi sen voinut kattilastakin lusikoida ruokalautasille. Lisänä meillä oli valmiit leivitetyt kalaleikkeet, jotka oli syytä käyttää pois ja palaset patonkia. 

La Vueltan toinen jakso alkoi ja kisa on siirtynyt Luoteis- Espanjaan. Siellä 10. etappi oli vuorietappi ja sen ykkönen oli Wout van Aert, jo kolmas voitto hänelle tässä kisassa. Ben O'Connor on yhä kokonaiskilpailun johdossa. Huomennakin ajetaan vuoristossa. 

Kesäkurpitsapaistokset – Croguettes des Courgettes

Tämä on kyllä melkoisen sama ohje kuin tämä muutaman vuoden takaa, silloin tein sen Italia-ruokahaasteen aikaan, italialaisena ruokaohjeena. Nyt otin ohjeen Pardon Your French-blogista, joka on täynnä kokeilemaan houkuttelevia ohjeita. Pienensin ohjetta sen mukaan, että minulla oli vain yksi pieni pyöreä kesäkurre, joka kulkeutui Ranskasta kotiin asti. Tekemästäni määrästä tuli kuusi pienehköä lettusta.

Croguettes des Courgettes (6 kpl)

• 1 pieni pyöreä kesäkurpitsa raastettuna
• 1 uuden sadon punasipuli varsineen silputtuna
• 4 ihan pientä valkosipulinkynttä silputtuna
• 2 aivan minikokoista kananmunaa (nekin ovat Ranskasta asti kotiin kulkeutuneet)
• 3 rkl vehnäjauhoa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 dl juustoraastetta 
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa silputtuna
• oliiviöljyä paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi ja puristele nestettä pois raasteesta. Sekoita raasteeseen sipuli- ja valkosipulisilppu, juustoraaste, vehnäjauho, leivinjauhe, kananmunat, basilikasilppu ja ripaus suolaa ja pippuria. Paista oliiviöljyssä pienehköinä lettusina muutama minuutti puoleltaan rapeaksi ja tarjoa kuumina. Meillä nämä pikkulettuset olivat tarjolla grillattujen makkaroiden ja eilisen linssisalaatin tähteiden kanssa. 

Tähdenlentoja

Tour de Francessa oli 7. etappi ja se oli henkilökohtainen aika-ajo, mittaa noin 25 km. Mark Cavendish lähti matkaan ensimmäisenä, sillä hän on kokonaiskilpailun viimeisenä tässä vaiheessa. Harvoin näkee niin iloisen näköistä kisan viimeistä, eikä useinkaan kisan viimeistä taputella olalle onnitteluiden kera näin paljon. 

Kilpailun kärkiajajat olivat aivan hurjassa vedossa, Remco Evenepoul oli kaikkein nopein ja voitti etapin, mutta Tadej Pogacar pitää kokonaiskilpailun kärkipaikan ja keltapaidan itsellään. 

Ranskalainen linssisalaatti

Eilen jo osuin hakujen kautta aiemmilta vuosilta tuttuun Pardon Your French-blogiin, tällä kertaa päivällisen savulohen kumppaniksi valikoitui linssisalaatti. Minulla ei ollut nyt puy-linssejä (ehkei ole koskaan ollutkaan), käytin niitä mitä sattui olemaan. Pienensin ohjetta niin, että siitä riitti kolmelle oikein hyvin. 

Ranskalainen linssisalaatti kurkulla ja tomaatilla

• 1 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä linssien keittämiseen + ripaus suolaa keittoveteen
• 1 suuri tummanpunainen tomaatti (viimeinen campareissulta kotiin asti säilyneistä)
• 10 cm pätkä kurkkua
• pieni nippu ruohosipulia
• pikkuisen tuoretta persiljaa
• enemmän tuoretta basilikaa
• ripaus suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 pieni uuden sadon punasipuli
• 1 tl dijonsinappia
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl limemehua (sitruunaa ei ollutkaan taloudessa, tai olisi ollut CampAdriassa, mutten muistanut)
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä salaatinkastikkeen sekoittamalla ohuiksi viipaleiksi leikatun sipulin muihin kastikkeen aineksiin pienessä purkissa, jonka laitoin jääkaappiin asettumaan. Ohjeen mukaan tämä leikkaisi sipulin terävyyttä, mutta uudensadon sipulissa sitä ei juuri ole muutenkaan. 

Huuhtelin linssit tiheässä lävikössä kylmällä vedellä ja keitin ne suolatussa vedessä, kunnes ne olivat kypsiä, mutta niissä oli vielä puruvastusta, noin 12 minuuttia. Ei ole tarkoitus keittää niitä mössöksi. Huuhtelin linssit ja jätin ne jäähtymään lautaselle. Leikkasin tomaatin kuutioiksi ja kurkun ensin viipaleiksi ja sitten puolikuiksi. Silppusin yrtit, mutten kovin pieniksi. Muutaman veitsenpainalluksen verran vain. 

Sekoitin kypsät, jäähtyneet linssit tomaattikuutioiden, kurkkukuiden ja yrttien kanssa sekaisin. Sekoittelin. Kastikeen kaadoin pikkukulhoon erikseen otettavaksi lautaselle. Oli oikein sopiva sivuke savukalalle. 

Tour de Francessa oli jälleen tasamaan etappi, joka olisi voinut olla Mark Cavendishin toinen mahdollisuus ennätyksen rikkomiseen, mutta sehän hoitui jo eilen. Katsoimme eilisen lähetyksen lopulta studio-osuutta, jossa puitin Markin saavutusta monelta kantilta ja näimme hänen haastattelunsa. Se tosin keskeytyi monta kertaa, kun kilpakumppaneita saapui onnittelemaan häntä halauksin ja olkaa taputuksin. Mark Cavendish jos joku ansaitsi tuon voiton. 

Tänään etappi ajettiin Maconista Dijoniin, meillekin tutuilla seuduilla. Meillä oli alkuillasta kulturelli piipahdun naapurikuntaan, joten katsoimme kotiinpalattuamme tallenteelta viimeiset 65 km ja Dylan Groenewegen voitti massakirin. Tänään Mark Cavendishillä ei ollut mahdollisuuksia voittoon. Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa. 

Papu-tonnikalasalaatti ilman tonnikalaa

Minulla oli valmiiksi katsottuna monta ohjetta Henri Alénin Henkan Italia-kirjasta tämän vuoden Giro d'Italia-ruokahaastetta varten, otin jopa kirjan mukaani, vaikka yleensä en paljon kirjoja ota matkoille mukaan ihan painosyistä. Enkä nyt tarkoita vain omaa painoani. 

Yksi merkitsemistäni ohjeista oli papu-tonnikalasalaatti. Olimme juuri syöneet tonnikalaa vähän aikaa sitten ja olimme ostaneet paistovalmiita lihapullia marketista juuri ennen tälle Tarasconin leirialueelle saapumista. Ajattelin, ettei se nyt ole niin nokonuukaa, voisin kyllä vaihtaa tonnikalan lihapulliin. Ei minulla ollut varsiselleriäkään, mutta fenkolia oli ja olen sen verran kaukana kotoa, ettei kukaan tulle minua moittimaan ihan persoonakohtaisesti ohjeen muuntelusta. Mutta siis ihan todella kiva ohje olisi tonnikalalla ja sellerilläkin, sitäkin pitää kokeilla. 

Vähän niinkuin Henri Alénin papusalaatti mutta ei ihan

• 15 pientä paistovalmista naudanlihapullaa + 5 pientä varrastikkua
• 1 rkl oliiviöljyä pullien paistamiseen
• 1 porkkana
• 1 pieni punasipuli
• 1/3 fenkolista
• 1 tetra valkoisia säilykepapuja liemessä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• kourallinen salaattisekoitusta

Valmistelin ensin salaattiosan. Kuorin sipulin ja porkkanan, leikkasin fenkoliin tuoreen leikkuupinnan. Viipaloin kaikki kolme matkamandoliinillani ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin ne keskenään salaattikulhossa. Antti kävi huuhtelemassa pavut ja jätti ne siivilään valumaan. Hetken kuluttua sekoitin pavut kulhossa oleviin vihanneksiin. Kaadoin mukaan oliiviöljyä ja etikkaa, sekoitin ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippurimyllystä. Lopuksi perkasin salaattisekoituspussista kunnossa olevat salaatinlehdet mukaan, loput menivät kompostiin. 

Lihapullat laitoin pieniin bampuvartaisiin, kolme pulleroa/varras. Luin etiketistä, että ne oli valmiiksi maustettuja ja päätin uskoa, että näin varmaan olisi. Ainakaan suolaa tämmöisiin ei kannata lisätä. Antti viritti minulle Campingazin grillin paistolevyllä valmiiksi ja kuumensi sitä muutaman minuutin. Lirautin vähän oliiviöljyä levylle ja nostelin viisi pientä lihapullavarrasta paistumaan. Niitä oli helppo käännellä pihdeillä, kantikkaat bampuvartaat eivät päästä ruoka-aineksia kääntyilemään paistaessa. Kun olin saanut nätit paistopinnat, säädimme grillin ihan pienelle ja nostimme kannen päälle. Noin viidessä minuutissa lihapullat olivat kypsiä. 

Alkuperäisohjeessa tonnikala sekoitetaan salaattiin, mutta minun versiossani nostelin salaattia lautaselle ja päälle sitten lihapullavartaan. Oli todella kiva ruoka, sekä ulkonäön että maun puolesta. 

Giro d'Italiassa päästiin ensimmäisen jakson viimeiseen etappiin, eli numeroltaan yhdeksänteen. Koitimme katsoa lopusta noin 20 km, mutta netti kosahti aivan viimeisillä sadoilla metreillä, emmekä nähneet kuka voitti. Mutta tuloksista näkee, että voittajaksi ajoi Olav Kooij ja kokonaiskilpailussa pinkkipaidassa jatkaa tiistaina edelleen Tadej Pogacar. Huomenna ajajat lepäävät (lue: ajavat varmaan noin 100 km lenkin) ja me siirrymme seuraavaan leiripaikkaan lähemmäs Välimerta. 

Hätäsoffritto lähtötohinoissa

Tiedän oikein hyvin, että kannattaisi tehdä asioita ajoissa valmiiksi ja saada niin ollen rauhallinen reissuunlähtö. Mutta se on semmoinen savolainen projekti, aina päädyn siihen, että kaikki tähdellinen pitää tehdä jalka jo oven raossa ja auto käynnissä. No ei sentään aivan. Tänään tein soffrittoa kaikista niistä vihanneksista ja kasviksista, joita vähänkään ajattelin käyvän siihen. 

Soffritto siitä sun tästä

• hirveästi sipuleita (noin 20 eriväristä)
• noin 25 nahkeaa kirsikkatomaattia
• 1 paprika, josta oli otettu pikkuisen yhdeltä kyljeltä
• 2 pientä porkkanaa
• valkosipulimurskapurkin pohjat + sen verran punaviiniä kuin purkkiin mahtui
• basilikanipun loput
• persiljanipun loput
• noin 1 dl oliiviöljyä

Tein kaikista sipuleista ohuita viipaleita mandoliinilla, puolitin tomaatit, silppusin paprikan ja porkkanat ja huljuttelin valkosipulimurskan loput punaviinillä. Riivin hyvät lehdet yrttinipuista. Kaadoin laakeaan kasariin reilusti oliiviöljyä ja lisäsin vähitellen kaikki muut ainekset mukaan. Kypsyttelin seosta pienellä lämmöllä parisen tuntia. Kun soffritto oli valmista, jäähdytin sen ja lusikoin pakastusta kestäviin pusseihin muutamassa erässä. Otin yhden pussin mukaankin CampaAdrian pakastimeen keväisiä italialaiskokkailuja varten. 

Espanjalainen sipulikeitto

Tämä on ranskalaisen sipulikeiton etelänserkku, maukas soppa, joka sopi tähän tuurisateiseen päivään mainiosti. Olen nyt juuttunut hyvällä tapaa Spain on A Fork-blogiin, samaan tapaan kuin kesän Ranska-haasteen aikana turvauduin toistuvasti Rachel Khoon Little Paris Kitchen-kirjaan. Albert tekee hyviä, yksinkertaisia espanjalaisia ruokia ja vasta aivan äskettäin huomasin, että niissähän ei ole lihaa lainkaan. Se on vain plussaa. Sieltä otin sipulikeiton ohjeenkin tänään. Sen verran tänään muunsin keitto-ohjetta, että käytin vahvaa lammaslientä varastoistani kasvisliemen sijaan. 

Espanjalainen sipulikeitto kahdelle

• 3 melko pientä keltasipulia
• 2 melko pientä punasipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl fariini- ja leipurinsokerin sekoitusta
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 tl pimentonia
• 1 laakerinlehti
• 0,5 l vahvaa lammaslientä 
• noin 0,5 l vettä
• pippuria (suolaa ei tarvinnut liemen vahvuuden takia, mutta toisenlaisen liemen kanssa suolakin olisi tarpeen)
• 2 kananmunaa
• tuoretta persiljaa 
• 2 viipaletta vaaleaa hapanjuurileipää

Sulatin liemikalikat kattilassa ja kaadoin liemen kannuun odottamaan. Kuorin sipulit ja viipaloin ne mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Valkosipulinkynnet leikkasin veitsellä ohuehkoiksi viipaleiksi. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kippasin sipulit mukaan, sekoittelin ja aloin karamellisoida sipuleita. Lisäsin kohta valkosipulin ja sokerin kattilaan ja jatkoin keskilämmöllä karamellisoimista. Noin kymmenen minuutin päästä sipulit olivat aika kivasti kypsyneitä. Sekoitin mukaan pimentonin ja viiniin, sekoittelin taas. Kun viini oli kiehunut melkein kokonaan kasaan, lisäsin kattilaan laakerinlehden ja hieman pippuria. Kaadoin mukaan ensin liemen ja noin pari kolme desiä vettä. Keitto sai kiehua noin tunnin muitten puuhien aikana. Keitto olisi nopsemminkin valmista, mutta minä jätin keiton muhimaan hyvin miedolla lämmöllä. 

Kun ruoka-aika lähestyi, maistelin soppaa, pippuria se tarvitsi vielä. Lisäsin hieman vettäkin lisää, sillä keitto oli aika sakeaa. Lopuksi keitto viimeisteltiin kypsentämällä kananmunat keitossa. Tämä oli minulle uusi tapa, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kaadoin pieneen kuppiin rikkomani kananmunat yksi kerrallaan keittoon kypsymään, varoin kippaamasta niitä päällekkäin. Laitoin kannen kattilan päälle ja kananmunat saivat olla keitossa noin 4-5 minuuttia, tarkoitus oli hyydyttää valkuainen, mutta keltuainen sai jäädä hieman valuvaksi. 

Paahdoin leipäpalat ja leikkasin ne kuutioiksi. Nostin kananmunat silikonikauhalla varovasti laakealle lautaselle odottamaan ja jaoin keiton annoslautasille. Ripottelin paahdetut leipäpalat annoksen reunoille ja nostin keitossa uppopaistetut kananmunat annosten pinnalle. Koristelin silputulla persiljalla. Olisi ollut paikallaan laittaa hieman suolaa ja pippuria kananmunan päälle, mutta unohdin.  Maukasta oli näinkin. Keltuainen oli juuri sopivasti pehmeää. 

La Vueltassa oli ensimmäinen oikea vuoripäivä, lähetyskin alkoi hieman etuajassa. Aurinkoisessa säässä ajajat tekivät työtään. Alejandro Valverde ajautui ulos reitiltä ikävän näköisesti ja joutui keskeyttämään kilpailun, mikä on tosi kurjaa. Voittoon ajoi Michael Storer ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Primoz Roglic. Huomenna La Vuelta jatkuu tasamaan etapilla. 

Täytetty pikkuinen kesäkurpitsa

Onko näillä pienillä pyöreillä kesäkurreilla joku varsinainen nimi? Kaksi sellaista oli joka tapauksessa vihanneslaatikossa ja tänään täytin ne sillä, mitä sattui kotoa löytymään. 

Täytetyt kesäkurret hernekeitossa

• 2 pientä pyöreää kesäkurpitsaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni punasipuli
• 6 kirsikkatomaattia
• 1 dl kuivia punaisia linssejä
• tilliä
• raastettua parmesaania
• palanen paistettua tähdelohta
• 1,5 dl sileää hernepyrettä keitonomaisena

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Leikkasin kurpitsoista pienen kannet pois ja koversin sisukset melonilusikalla tyhjiksi niin, että kurpitsoista muodostui melko ohutreunaiset kupposet. Sutikoin kupposten sisäpuolet oliiviöljyllä, samoin kansien sisäpuolet. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Voitelin uunivuoan oliiviöljyllä ja nostin kurpitsakupit ja kannet vuokaan. Esipaistoin niitä sen aikaa, kun valmistelin täytteen, noin 15 minuuttia.

Kiehautin punaisia linssejä muutaman minuutin suolatussa vedessä ja kun linsseissä oli vielä hieman purtavaa, kaadoin ne siivilään odottamaan. Silppusin kurpitsansisusmassaa hieman pienemmäksi, ihan kaikkea en siitä käyttänyt, sillä sitä olisi tullut liikaa. Leikkasin sipulin pieniksi kuutioiksi. Laitoin pannulle oliiviöljyä ja kuumensin pannua hetkisen ennen kuin lisäsin sille kurpitsa- ja sipulisilput. Paistelin niitä hetkisen. Leikkasin kirsikkatomaatit paloiksi ja lisäsin ne pannulle. Sekoittelin taas ja kippasin mukaan vielä punaiset linssit. Maustoin suolalla, pippurilla ja tillillä. Raastoin hieman parmesaania lautaselle odottamaan. Paloittelin kypsän tähdelohen.

Kun kurpitsakupit olivat olleet uunissa noin vartin, nostin ne vuoassaan pois uunista. Lusikoin ne täyteen kasvistäytettä, lohta ja parmesaania vuorotellen niin, että pinnalle tuli hieman juustoa. Nostin ne takaisin uuniin kypsymään loppuun, noin puoleksi tunniksi, kunnes juusto oli sopivan paahtunutta.

Minulla oli pieni rasiallinen hernepyrepohjaa pakastimessa. Olin joskus tehnyt sitä liikaa sifonipullon kerta-annosta ajatellen ja olin pakastanut loput. Sulatin pyreen ja sekoitin sen tasaiseksi. Sifonissa siitä olisi saanut kuohkeaa pyrettä, mutta tyydyin keittomaiseen rakenteeseen, jossa oli todella intensiivinen herneen maku. Kuumensin hernekeiton ja jaoin sen kahdelle lautaselle. Nostin täytetyt kesäkurpitsat keittolammikkoihinsa ja asetin paahtuneet hatut päälle. Koristelin pienillä tillihipuilla, koska enempää tilliä ei ollut jäljellä. 

Tämä hauska ruoka maistui hyvin lumimyräkkäisten yövuorojen jälkeisen vapaahetken päivällisenä. Helposti tämän olisi voinut tehdä kokonaan kasvisruokana jättämällä lohenkin pois. Olemme ihan huomaamattamme vähentäneet lihan syömistä, niin kertoina kuin määrinäkin. Kalan syömistä olemme lisänneet ja senkin määrä kerrallaan on hyvinkin kohtuullista. Olemme tästä muutoksesta hyvillämme. 

Pastamieliteko

Tänään teki mieli pastaa päivälliseksi. Etsiskelin ranskalaisvivahteista pastaohjetta ja otin mallia täältä, vaikka kyllä soveltelinkin jonkun verran. Meillä oli vain kaksi minimaalisen pientä keltaista kesäkurpitsaa, joten lisäsin mukaan muutaman pienen tomaatin ja sipulia. Ravut olivat jokiravun pyrstöjä. Tein samantien sen verran ruokaa, että siitä riittää huomisellekin, sillä silloin olen töissä pitkän päivän. Annos riittää hyvin neljälle tai viidellekin.

Nopea rapupasta

• 500 g pastaa
• pieniä kesäkurpitsoja (4-5 kpl olisi hyvä määrä)
• 2 uudensadon punasipulia
• 6 kirsikkatomaattia
• oliiviöljyä
• 0,5 dl kermaa 
• tuoretta persiljaa, basilikaa ja timjamia
• rasia jokiravun pyrstöjä
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• parmesaania

Laitoin pastaveden kiehumaan ja leikkasin kesäkurpitsat, sipulit ja tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Kun vesi kiehui, suolasin sen tanakasti ja laitoin 500 g pastaa kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaiseksi ajaksi. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kippasin sinne viipaloidut sipulit, tomaatit ja kesäkurret. Kun ne olivat sopivasti laiskistuneet, kaadoin mukaan hieman kermaa ja kun pasta alkoi olla kypsää, lisäsin pannulle ravut. Maustoin suolalla, pippurilla ja yrteillä, lisäsin vielä sitruunamehua, kun puolikas oli sopivasti käden ulottuvilla. Valutin kypsän pastan ja ja sekoitin sen pannulla kastikkeeseen. Annoksen päälle raastoin paljon parmesaania. Taas oli nälkä, kun lautanen oli nenän alla, mutta tämä helle ja painostava sää vaikutti, emmekä kumpikaan jaksaneet syödä koko annostamme. 

Tour de Francen neljästoista etappi oli mäkiseen maastoon sijoittuva. Pääjoukolla oli jälleen velttoilupäivä, se jäi kärjestä yli 20 minuuttia. Voittajaksi nousi Omar Fraile Astana-tallista ja toiseksi Julian Alaphilippe. Myös Peter Sagan ajoi mainiosti tullen neljänneksi. Etappi päättyi korkealla mäellä olevalle lentokentälle, sielläkin oli RWY12, kuten meilläkin. Pääjoukkokin hajosi lopussa, mutta Geraint Thomas piti kokonaiskilpailun ykköspaikkansa ja Chris Froome jatkaa toisena. 

Savustettu tomaattikeitto

Tämä ruoka on juuri niin ranskalainen kuin itse päätän, eli tosi paljon! Löysin monta erilaista ranskalaista tomaattikeitto-ohjetta, mutta aloin sovellella koska halusin kokeilla kasvisten kevyttä savustamista ennen uunissa paahtamista. 

Savustettu tomaattikeitto kahdelle

• 6 tomaattia
• 1 pienehkö vaaleanvihreä kesäkurpitsa
• 2 uuden sadon punasipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• 1 dl kanalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• ripaus sokeria (en älynnyt laittaa, mutta laita sinä!)
• ruohosipulia
• timjamia
• basilikaa

Aloitimme valmistelemalla savustimen, meillä on pienehkö sähkösavustin. Antti laittoi kourallisen savustuspurua likoamaan veteen ja kun ne olivat hetken vettyneet, levitti ne savustimen purutarjottimelle. Minä leikkasin tomaatit ja sipulit halki ja kesäkurpitsan viipaleisiin. Kuorin valkosipulinkynnet. Asettelin kaikki kasvikset pieniä kaloja varten hankitulle ritilälle ja laitoimme savustimen päälle. Kun kannen alta alkoi hieman pursua savua, laitoimme ritilän ja sen alla pellin savustimeen ja ajastimeen 10 minuuttia. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Kymmenen minuutin päästä  kurkistimme savustimeen, siellä ei ollut tapahtunut vielä oikein mitään, joten jatkoimme vielä toiset 10 minuuttia. Siinä vaiheessa kasvikset olivat saaneet mukavan pikkuisen savustuksen. Nostelin ainekset oliiviöljyttyyn vuokaan ja paahdoin niitä noin 20 minuuttia. Sillä välin tein pienen annoksen kanalientä fondista ja kun kasvikset alkoivat näyttää sopivan paahtuneilta, lusikoin ne blenderin kannuun. Laitoin mukaan pienen tilkan kanalientä ja yrtit. Kone suurruutteli keittoa muutaman minuutin ja kaadoin sen sitten tiheään siivilään ja kaavin sitä nuolijalla pieneen kattilaan. Siivilään jäi lopulta hieman kasvismassaa, jonka laitoin kompostiin. Se olisi sopinut vaikka sämpylätaikinaan, muttei minulla ollut nyt intoa leipoa. 

Kuumensin keittopohjan ja maistelin sitä. Maustoin suolalla ja pippurilla, sokeriripaus olisi voinut olla paikallaan, kuten usein tomaattipohjaisien ruokien kanssa, mutten muistanut. Lorautin mukaan hieman kermaa ja kun maku alkoi olla kohdallaan, annostelin keiton lautaselle. Lisänä oli patongin paloja, jotka oli gratintoitu uunissa maistuvalla cheddarilla. Keiton savuisuus oli aivan siinä kintaalla, oliko savunmakua liikaa. 

Tour de Francen viides etappi ajettiin Bretagnen sydämessä ja siihen sisältyi jo hieman mäkiäkin. Sää jatkui kauniina ja ilmeisen lämpimänä. Hatka ajettiin kiinni noin 10 km ennen maalia ja maaliin tuli ensimmäisenä Peter Sagan, on hän aika epeli. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Greg van Avermaet hyvin pienellä marginaalilla toisena olevaan Tejay van Gardereniin. Chris Froome ei ole vielä hilannut itseään kympin sakkiin, mutta ei se kaukana ole enää, nyt hän on viidestoista. Huominen etappi on 181 km mittainen ja Tourin sivuilla sitä luonnehditaan sanalla hilly, kuten varmaan tämänpäiväistäkin. 

Appelsiinlohi revisited

On yleisesti tunnettu totuus, että lohi tarvitsee rinnalleen sitrushedelmää. Usein lohen pariksi laitetaankin juuri sitruunaa, mutta minä olen tykästynyt appelsiiniin tässä yhteydessä. Olen tehnyt lohta appelsiinin kera muutaman kerran aikaisemminkin, muun muassa viime tammikuun lopussa, maaliskuussa 2017 ja saman vuoden helmikuussa. Eilenkin lautasillamme oli appelsiinista lohta. Tällä kertaa kypsensin lohen uunissa oliiviöljyn pehmeässä syleilyssä. Ohjeen otin täältä, blogin nimi on erikoinen, en oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta ohje oli hyvä, luonnollisesti vähän sovelsin. 

Veriappelsiinilohi oliiviöljyssä

• 500 g lohta
• 1 veriappelsiini
• 1 punasipuli
• suolaa ja pippuria
• tuoretta oreganoa
• oliiviöljyä

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja lorauta vähän kalapalaa suuremmalle uunivuoalle reilu loraus oliiviöljyä. Siivoa kalasta mahdolliset rasvat pois ja irrota nahka niin kauniisti kuin osaat. Minä en oikein osaa, mutta leikkuupinta tuli vuokaa vasten, niin ettei sillä kovin suurta väliä ollut. Ripota kalan pinnalle suolaa ja pippuria ja nosta kala öljyttyyn vuokaan. Leikkaa appelsiini ohuiksi viipaleiksi, samoin punasipuli. Asettele limittäin kalan päälle appelsiini- ja sipuliviipaleita. Ripottele pinnalle vielä tuoretta yrttiä, mitä sinulla nyt sattuu olemaan. Meillä oli oreganoa ja sekin passasi ihan hyvin lohelle, vaikkei sitä tulisi yleensä ajatelleeksi kalan pariksi. Kaada vuokaan vielä lisää oliiviöljyä, kaikkiaan melkein desin verran. Nosta vuoka uuniin ja paista kalaa noin 30 minuuttia. 

Iloisen väriset pannukasvikset

• 2 keltaista pientä paprikaa
• 2 punaista pientä paprikaa
• 2 oranssia pientä paprikaa
• 1 suuri tomaatti
• 4 pientä porkkanaa
• pieniä violetteja ruusukaaleja (noin parikymmentä)
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1 rkl hunajaa 
• oliiviöljyä
• pieni nokare voita
• tuoretta oreganoa

Pilko paprikat, tomaatti ja porkkanat paloiksi ja suikaleiksi, millaiset nyt miellyttävät sinua. Puolita kaalit, kuori pois kuivahtaneet päällimmäiset lehdet. Kuumenna pannulla öljyä ja pieni nokare voita ja kun pannu on kuuma, lisää sille ensin porkkanat ja kaalit puolikkaina. Paistele niitä hetkinen ja lisää sitten mukaan paprikat ja tomaatti. Mausta hunajalla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Sama yrtti, jota käytit kalan kanssa sopii tähänkin, minulla oli oreganoa. Kun porkkanoissa on vielä hieman puruvastusta, ovat muutkin kasvikset jo tarpeeksi kypsiä. 

Tarjosin appelsiinilohta basmatiriisin ja iloisen väristen pannuvihannesten kanssa. Annoksesta riitti hyvin meille kahdelle ja jäi vielä yksi työlounaskin. 

Sitruskauden ilotulitus salaattivadilla

Väsymys meinaa vaivata, iltaisin nukuttaa niin, että tyyny kutsuisi jo kahdeksalta. Tätä kaamoskauden kukistajasalaattia söimme tänään eilisen kala-aterian tähteiden kanssa. 

Kirpsakka salaatti sitruksista ja granaattiomenan siemenistä

• 1 appelsiini
• 1 greippi
• 1 verigreippi
• 0,5 punasipuli
• 1 granaattiomenan siemenet
• pieni pala fetaa (noin 30 g)
• 1 rkl cavaetikkaa
• 1 tl hunajaa
• basilikan lehtiä

Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi ja fileroin appelsiinin ja greipit. Irrotin siemenet granaattiomenasta Veeran neuvoin. Käytin postauksen neuvoa numero 3, se toimii hyvin, sain kyllä punaisia mehupilkkuja paidalleni, vaikka oli esiliinakin. 

Asettelin sitruslohkot lautaselle, ripottelin sipuliviipaleet päälle, samoin murustellun fetan ja granaattiomenan siemenet. Sekoitin cavaetikan ja hunajan pikaiseksi kastikkeeksi ja kaadoin salaatin päälle. Muutama basilikan lehti vielä ja salaatti oli valmis. Se oli mukavan kirpeää, mutta hunajan pehmentämää lisäkettä tähdenlentokalan ja riisin kanssa. En toivoakseni ole univalmis ennen kello kymmentä, sen verran pirteää oli salaattimme. 

Vesimeloni-fetasalaatti revisited

Tein viime kesänä meloni-fetasalaattia, mutta siitä tuli aavistuksen liian makeaa, sillä käytin silloin cantaloupe-melonia. Tänä kesänä eräänä päivänä tarvitsin nopean päivällisen pieneen nälkään ja kaupassa silmäni osuivat (eivät aivan kirjaimellisesti) vesimeloneihin. Muistin, että minunhan piti kokeilla salaattia vesimelonilla.

Vesimeloni-fetasalaatti kahdelle

• 1/8 keskikokoisesta vesimelonista
• 1 uudensadon punasipuli
• noin 75 g hyvälaatuista fetaa (ei mitään kumiversioita, eihän?)
• 6-8 kirsikkatomaattia
• 1 kurkku
• limetin mehua (sitruuna olisi parempi, muttei  meillä ollut!?!)
• oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja paljon pippuria
• vesikrassia ja muita kulatungan syötäviä lehtiä ja versoja, en tiedä mitä ne kaikki olivat

Leikkasin melonin paloiksi (ja mietin mitä teen tuolle lopulle, vaikka ostin Prisman pienimmän pallukan) ja samoin pilkoin tomaatit, kurkun ja fetan. Sipulin leikkasin oikein ohuiksi viipaleiksi ja huomasin, että lempiveitseni on tylsistynyt, pitää pyytää teroitusvastaavaa teroittamaan veitsiä. Tai opetella itse? 

Sekoitin salaatin ainekset hyvin ja ripottelin mukaan oliiviöljyä, limetin mehua, suolaa ja pippuria. Annosten päälle Antti keräsi vielä jotain versoja kulatungista. Salaatti oli mitä maukkainta ja nyt makeus oli kurissa, kun meloni ei ollut niin ätläkkää kuin viime vuonna. Luutusimme vadin ja lautaset leivällä ja samalla ihailimme uutta pihalemmikkiämme, siiliä. 

Emme olleet moneen vuoteen nähneet elävää siiliä lähimaillakaan, vain auton alle jääneitä litteitä versioita. Nyt pari viikkoa sitten näimme ensimmäisen kerran siilin hipsuttelemassa tontin reunamilla ja sen jälkeen se on asettunut taloksi. Olemme ostaneet sille kissanruokaa ja se on käynyt rohkeasti syömässä ja hiiviskelemässä pihassamme. Olen siitä tosi iloinen. Luulen, että alamme talokaupoille, tai rakennushommiin. Talvipesä olisi siilille kiva laittaa ja kun se menisi talvihorrokseen, voisimmekin alkaa odotella Paistien paluuta tontille. 

Sipuliherkku

Meillä oli eilen eteläisiä vieraita, oikein Jyväsjärven rannalta. Teemana oli syödä blinejä yhdessä ja se olikin tosi mukavaa. Onnistuin ihan hyvin luimupupun käyttämällä blinitaikinaohjeella ja lisäkkeetkin olivat oikein passelit. Kaikkien suosioon pääsivät marinoidut sipulit, joita olen aiemmin tehnyt esimerkiksi kesäisen perunasalaatin joukkoon ja jollaisella porchetta-pötkylänikin hautui crock-potissa. Pistin potkua marinoitumiseen vakumoimalla sipulit. 

Vakuumimarinoidut punasipulit 

• 6 pienehköä punasipulia
• 1 dl punaviinietikkaa
• 1,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl sokeria
• ripaus suolaa (ähäkutti)
• ripaus suolaa (toinen ähäkutti)

Kuorin sipulit ja laitoin kuivat kuoret talteen äitiä varten, hän värjää niillä lankoja kesällä. Siivutin sipulit mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Sekoitin vakuumirasiaan marinadin ainekset ja yhdistin siihen sipulit. Kääntelin sipuliviipaleita niin, että olivat kunnolla marinadin peitossa. Laitoin astian kannen paikalleen ja poistin ilmat vakuumikoneella väliputken avulla. Laitoin rasian jääkaappiin noin 8 tunniksi. 

Tavallisesti tämä sipuliohjeeni on toiminut noin 12 tunnissa, punasipulin väri muuttuu kauniin vaaleanpunaiseksi ja rakenne pehmenee. Vakumointi nopeuttaa marinoitumista niin, että jo neljän tunnin kuluttua sipuli oli ulkonäön puolesta valmista. En avannut rasiaan tutkiakseni tilannetta, sillä tyhjiö olisi karannut enkä viitsinyt hakea vakuumikonetta uudelleen keittiöön. Illalla kun oli bliniaika, sipulit olivat aivan loistavan kypsyneitä ja ihastuttavia punaisia kiharoita. Olin iloinen, etten ollut leikannut sipuleita silpuksi. Marinoitu sipuli sopi blineille aivan loistavasti, loput pakkasin pienempään rasiaan ja söimme sitä ruisleivän ja graavilohen kanssa aamiaisella. 

Pikainen makkarapasta

Tämä nopea päivällinen on lautasella vartissa. Jäi vielä huomiseksi työlounaaksikin, joten tämä on ainakin neljän hengen annos.

Pastaa ja makkaraa

• 250 g penneä
• 4 pientä frankfurter-makkaraa
• 1 punasipuli
• noin 15 kirsikkatomaatteja, eri värejä
• puolikas pienestä kesäkurpitsasta
• palanen fetaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• persiljaa

Kuumenna pastavesi kiehuvaksi ja suolaa se kunnolla. Keitä pasta ohjeen mukaan. Pastan kypsyessä leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi, puolita tomaatit ja viipaloi kesäkurpitsa mandoliinilla ohuiksi kiekoiksi. Kuullota sipulia hetkinen oliiviöljyssä, lisää mukaan tomaatit ja kesäkurpitsa. Kun kasvikset ovat hieman pehmenneet, kumoa ne lautaselle odottamaan ja paista sen jälkeen pannulla viipaleiksi leikkaamasi makkarat. Minä leikkasin makkarat vinottain viipaleiksi ja niistä tuli ihan sormenpään näköisiä pannulla. Sopisi ehkä halloweeniin. Lisää kasvikset takaisin pannulle ja sekoita, kypsennä vielä hetkinen. Kun pasta on kypsää, kumoa pastakin pannulle, sekoita ja ripottele pinnalle vielä kuutioiksi leikattu tai paloiksi murusteltu feta ja persilja. Pyöräytä myllyistä vielä ripaus suolaa ja pippuria. 

Mysin kaalikääryleitä sörkkimässä

Mysi Lahtisen kaalikääryleet ovat meillä tyypillinen kerran vuodessa-ruoka. Niitä kyllä söisi useamminkin, mutta se tekeminen! Eihän se ole vaikeaa,  mutta jotenkin työlästä kumminkin. Ja inhoan kaalin laiskuuttamisesta tulevaa hajua. Se osa pitääkin tehdä ulkona grillin sivupolttimolla. Jostain syystä uunista tuleva kaalikääryleiden tuoksu myöhemmin, paljon myöhemmin ei ole ollenkaan epämiellyttävä, vaan viekoitteleva ja ähkyä ennustava. Vain kerran kääryleet ovat päätyneet blogiin, vuonna 2012,  mutta kyllä niitä vuosittain näin syksyllä on syöty. Tänään oli taas se päivä.

Nyt minulla oli kuitenkin ajatus tehdä kaalinlehtien täytteeksi hieman erilainen seos, osittain sen mukaan mitä kotoa löytyi ja mitä unohdin ostaa. Heti aamun valjettua  meillä kiehui jo kaali talouden suurimmassa kattilassa ja kaivelin vihanneslaatikkoa sopivien ainesten toivossa. Tällä kertaa kääryleistä tuli tällaisia:

Kaalikääryleet kuten Mysi ne valmisti, mutta kuten minä ne täytin

• 1 kaali 
• 400 g jauhelihaa
• 0,5 l lihalientä (tällä kertaa porolientä)
• 2 porkkanaa
• 1 punasipuli
• 1 kesäkurpitsa
• 1 dl ohrasuurimoita (kuivamitta)
• kermaa
• voita
• vaahterasiirappia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin kaalin kannasta hieman pois ja koversin kovempaa keskikohtaa vähän pois ja keitin kaalia runsaassa vedessä noin puoli tuntia. Kannattaa pitää kantta päällä senkin takia, että kaali alkaa kellua vedessä ja kansi pitää sen mahdollisimman hyvin veden pinnan alla. 

Kaalin kiehuessa raastoin porkkanat ja kesäkurpitsan karkeaksi raasteeksi, silppusin sipulin ja keitin ohran pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoitin raasteet ja silpun ohran kanssa odottamaan isossa kulhossa. 

Kun kaali oli sopivasti laiskistunut, nostin sen vedestä ja annoin valua hetken aikaa, että sitä saattoi käsitellä. Irrottelin lehtiä varovasti, aivan päällimmäiset olivat kypsyneet hieman liikaa, joten ne silppusin täytteeseen. Sain irrotettua ehjiä lehtiä 20 kpl ja leikkasin niistä hieman paksumpaa keskiruotia pois, silppusin nekin täytteeseen. Saman tein kaalin keskiosalle, josta ei enää saanut tarpeeksi isoja lehtiä irrotettua. Sekoitin jauhelihan ja kananmunat täytteeseen ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Laitoi kuumenemisen ajaksi korkealaitaisen uunipellin uuniin ja sille suuren nokareen voita. Kun voi oli sulanut, otin pellin työtasolle odottamaan kääryleitä. Kallistelin peltiä niin, että sula voi levisi sille tasaisesti. 

Otin pienen nökerön täytettä kaalinlehdelle ja käärin sen piukaksi kääryleeksi, ladoin valmiit kääryleet kolmeen riviin pellille. Valelin kääryleet kauhallisella lientä ja laitoin pellin uuniin. Annoin niiden paistua kuumassa uunissa ensin noin 15 minuuttia, jolloin yläpuoli alkoi saada tummia pilkkuja. Mysi neuvoi, että kääryleet melkein käräytetään tässä vaiheessa. Käänsin sitten kääryleet toiselle puolelleen ja paistoin niitäkin kunnon lämmössä saman aikaa. Sitten valelin niille kermaa ja hieman vaahterasiirappia (tavallista tummaa siirappia ei löytynyt sitten mistään koko talosta). Pienensin uunin lämmön 150 asteeseen ja annoin kääryleiden hautua sillä monta tuntia. Muutamaan kertaan valutin niille hieman lisää kermaa, lientä ja siirappia ja käänsin kääryleiden kylkeä. Olin vähän huolissani tuosta vaahterasiirapista, mutta hyvin se sinne hautui mukaan makumaailmaan.

Täytettä jäi tavalliseen tapaan aika paljon, en koskaan osaa tehdä sitä sopivaa määrää verrattuna siihen kuinka paljon lehtiä saan irroteltua siisteinä. Taputtelin loput foliovuokaan, valutin päälle kauhallisen lientä ja lorauksen kermaa ja laitoin vuoan uuniin käärylepellin alle ritilälle. Tämän kaalilaatikon syömme tuonnempana jonain päivänä, kun ei huvita laitaa ruokaa.