Pihlajanmarjamarmeladit

Harva viime vuosituhannella syntyneistä lienee välttynyt kettukarkkien syömiseltä. Nykyään niiden nimi onkin Pihlaja, siltikin vaikkei niissä enää edes käytetä pihjalanmarjaa. No, ei niissä käytetty kettujakaan, joten fair enough. 

En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt marmeladia makeisten muotoon itse, joten nyt sekin pienehkö keittiöpeikko tuli kaadettua. Antti kävi keräämässä minulle ämpärillisen pihjalanmarjoja ja keittelin niistä eilen tökötin, joka sai hyytyä tähän päivään asti. Vähän minua jännitti kuinka minun kävisi. Ohje oli päällisin puolin täältä. 

Kettukarkit, joita voisi käsittääkseni tarjota vegaanillekin

• 1,5 l pihjalanmarjoja, tertuista irroteltuina ja huuhdottuina
• 1 l vettä
• 700 g hillosokeria
• 15 g agar agar-jauhetta
• taloussokeria pinnalle

Irrottelimme marjat tertuista ja otimme mustuneet ja muut huononnäköiset pois. Huuhtelimme marjat ja jätimme ne lävikköön kuivumaan. Agar agarin metsästys otti aikansa ja marmeladihomma piti siirtää päivällä, että ehdin saada hyydytysainetta, sitä löytyi Ekolosta. Eilen sitten oli kaikki ainekset kasassa ja keitin marmeladin. 

Aluksi keitin marjoja pelkässä vedessä kunnes ne muuttuivat vaaleamman oransseiksi, noin vartin verran. Painelin sitten marjoja siivilän läpi ja keräsin talteen kaiken punaisen mehun. Siihen tuli mielestäni hieman liikaa sakkaa marjoista, joten laskin sen vielä tiheämmän siivilän läpi. Kaadoin mehun takaisin kattilaan ja lisäsin sinne hillosokeria, olin päättänyt ottaa varman päälle ja laittaa sokeria tarpeeksi ja käyttää vielä lisähyydykkeenä agar agaria. Keittelen seosta noin vartin verran, se alkoi jo hieman saeta. Lopuksi sekoitin mukaan agar agar-jauheen ja vispilöin seoksen tasaiseksi, annoin sen kiehua pikku hetken. Kaadoin seoksen leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja jätin jäähtymään ja hyytymään yön ylitse. Antti tiedusteli kerran illan aikana, että saako seosta sörkkiä, en antanut lupaa. En itsekään sörkkinyt sitä. 

Wannabe-marmeladi oli yön ulkona huolellisesti kelmulla ja painavalla leikkuulaudalla peiteltynä, ties vaikka olisi kettuja eksynyt apajille muuten. Aamulla seos oli ihan tanakasti hyytynyt. Siitä saattoi hyvin leikata paloja ja otin myös melonikauhalla palleroita, jotka eivät kyllä ihan täyspalloja ole, mutta läheltä liippaa. Aluksi palat olivat liian kosteita, sokeri suli heti niiden pinnalle. Leikkasin koko massan paloiksi ja jätin ne hieman kuivahtamaan. Iltapäivällä pyörittelin niitä sokerissa uudelleen ja nyt sokeri jäi jo paremmin pintaan. Maku on aivan kuin Fazerin karkissa, rakenteesta en ihan varma ole, onko se vähän liian kumimainen, en ole syönyt hyvää marmeladia aikoihin. En oikeastaan pidä kuin vihreistä kuulista, enkä Pihlaja-karkkien rakennetta ihan varmaksi muista. 

Jahvat tulloo, helemat paukkuu!

Muistatteko ärsyttävän appelsiinikautta mainostaneen pätkän takavuosilta? Huivipäinen nainen viiletti potkukelkalla vinhaa vauhtia ja jotenkin ne jaffat liittyivät asiaan. Ostin eilen pussillisen appelsiineja ja tänään niitä sitten syötiin, keiteltiin ja kieriteltiin sokerissa ja suklaassa. Ja kuunneltiin samalla radiota, sillä osallistun tutkimukseen radionkuuntelusta. Tutkimuksen saatteessa minua ensin hieman imarreltiin uskomaan, miten tärkeä osanen olen tätä tutkimusta ja onnekas päästyäni siihen mukaan. Nyt vain mietin sitä, että kuinka hyödyksi olen, sillä kuuntelen tällä erää vain netin kautta countrykanavia. Jos nyt muutan tottumuksiani tutkimuksen vuoksi, eikö se ole ihan väärin? 

Katsastelin foodgawkeria ja sieltä löysin Veggies & Gin-blogiin, jossa oli tehty tammikuun lopussa kandeerattuja appelsiinikuoria. Olin jo aikaisemminkin merkannut vastaavan ohjeen suosikkeihini, mutten ollut tullut kokeilleeksi. Myös Andalusian auringossa-blogissa oli tehty näitä äskettäin. Olen aina inhonnut appelsiinimarmeladia, jossa on appelsiinikuorta suikaleina, joten siksi tämä ohje kiinnosti minua kovin, pitäisinkö kuoresta kandeerattuna?

Aloitin siis laittamalla kauniin punaisen keittiöradioni päälle kuunnellakseni 977music.com-kanavaa. Siellä soitetaan kaikki kliseisimmät countryhitit, joista suurimman osan osaan jo ulkoa. Samoin harvakseltaan vaihtuvat mainokset, joista suuresti pidän. Minua erityisesti kiehtoo henkivakuutus, josta kuulema saa rahansa takaisin "even if you don't die!" Ja sokeiden hyväksi lahjoitettavat autot, blondiinina tahdoin pitkään uskoa, että autot lahjoitettaisiin suoraan sokeille. Merkitsin tunnollisesti tutkimuskaavakkeen ensimmäiselle aukeamalla sarakkeeseen "muut kanavat"  mihin aikaan aloitin kuuntelun.

Sitten otin kaksi appelsiinia ja leikkasin niistä kuoret pois. Ensin viilsin aplareista hatut kummaltakin navalta, jolloin hedelmä seisoi itsenäisesti leikkuulaudalla. Sitten vain leikkasin kuoren pois ylhäältä alaspäin menevin suikalein samaan tapaan kuin jos olisin fileroimassa appelsiinia. En vain leikannut kaikkea valkoista kuoren osaa pois. Nämä pari kolme sentti leveät suikaleet leikkasin ohuempiin suikaleisiin. Kiehautin suikaleita muutamaan otteeseen minuutin verran vaihtaen aina uuden veden, tämän toimenpiteen luvattiin poistavan kitkeryyttä kuoresta. Samaan aikaan keittelin pienen sokerisiirapin, johon tuli kaksinkertainen määrä sokeria veteen nähden. Laitoin vettä noin 2 dl ja sokeria 4 dl. Kun olin kiehauttanut kuoria neljä kertaa, lisäsin ne siirappiin ja annoin seoksen kiehua hiljalleen tunnin verran. Tarkistin välillä, ettei siirappi kiehu loppuun, mutten paljon sekoitellut. Kevyesti vain ravistelin, tärkeää oli, että kaikki kuoret olivat aivan siirapin peitossa. 

Tunnin kuluttua, kun soittolistakin oli jälleen alkanut alusta, otin kattilan pois tulelta ja kaadoin kuoret siivilään kalastaen siirapin talteen. Sitä kuulema voisi käyttää drinkeissä. Mietin sopisiko siirappi myös jonkun kakun kostukkeeksi. Annoin kuorenpalojen valua siivilässä noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen pyörittelin ne erikoishienossa sokerissa ja levittelin palaset voipaperin päälle kuivumaan irti toisistaan. Muutaman tunnin kuluttua, kun palaset alkoivat olla kuivia, sulatin tummaa suklaata ja kastoin palasten toisen pään sulaan suklaaseen. Viritin palat jälkeen kuivumaan, tällä kertaa tiheän ritilän päälle. Hauskoja makeisia, eivät kitkeriä, muttei näitä montaa kerrallaan söisi. Eikä tarvitsekaan.

rapatessa roiskuu

Alastomat appelsiinit fileroin, skalpeerasin ne vielä aivan paljaiksi leikkaamalla uuden ohuen siivun niiden pinnasta, jolloin valkoinen kuoriosakin lähti kokonaan pois. Leikkasin hedelmäviipaleet kalvojen välistä pois ja käytin palat jälkiruokaan, johon otin vinkit Cooks Joy-blogista. Minulla oli pari kypsää mangoa vailla käyttöä ja lisäsin appelsiinit mukaan. Ensin kuorin mangot ja leikkasin ne paloiksi. Laitoin muutamaa koristelupalaa lukuunottatta mangopalat ja appelsiiniviipaleet mikserin kannuun ja käytin konetta soseuttamisasetuksella hetkisen. Kaadoin kulhoon noin 5 dl turkkilaista jogurttia, jotka vispilöin hetken. Lisäsin mango-appelsiinisoseen mukaan, sekä pienen lorauksen hunajaa makeutukseksi ja pari tupsausta kanelia. Sekoitin massan tasaiseksi ja kaadoin sen kolmeen annoskulhoon. Päälle asettelin vielä appelsiinilohkoja ja mangopaloja ja ripsautin hieman kanelia. Kylmänä tämä jälkiruoka oli oikein mainiota ja käy myös aamiaisesta ja välipalastakin.

Carbón Dulce - makeisia tuhmille

Viime vuoden Vueltan aikaan Kammenpyörittäjä poimi Peter Selinin selostuksesta maininnan espanjalaisesta joulumakeisesta, joka näyttää hiileltä. Se kiinnitti heti mielenkiintomme ja etsin samantien ohjeen tähän makeiseen. En vain ehtinyt löytää mustaa elintarvikeväriä Vueltan aikana, joten makeinen jäi tuolloin kokeilematta. Sittemmin sain hankittua mustuttamisainetta ja ajatus tästä kokkauksesta on ollut mielessä. Tänään oli se päivä, jolloin kokeilisimme hiilikarkin tekoa. Olin lukenut monia juttuja tästä makeisesta ja tiesin odottaa enemmänkin vain valmistamisen ja toivoakseni onnistumisen riemua, kuin mahtavaa makuelämystä. En (näin vanhemmiten) enää pidä kovinkaan monesta makeisesta, enkä uskonut tämän olevan erityisen hyvää.

Mikäli oikein ymmärsin, espanjalaisia lapsia kannustetaan joulun alla kiltteyteen uhkaamalla tällä mustalla makeisella sanoen, että tuhmille tulee hiiliä suklaan tilalta. Varmasti monta pikkulasta onkin jekutettu tällä. Otin vinkit valmistamiseen Diamonds for Dessert-blogista.

• 1 kananmunan valkuainen
• 200 g tomusokeria
• 5 tippaa sitruunamehua
• mustaa elintarvikeväriä
• 2,5 tl karvasmanteliaromia (en laittanut niin paljon, pidän siitä aika vähän)
• 700 g sokeria
• 230 g vettä

Erota valkuainen ja laita se pieneen kulhoon. Siivilöi sinne tomusokeri ja sekoita kunnes sokerista ja valkuaisesta muodostuu kiiltävä valkoinen tahna. Lisää sitruunamehu ja karvasmanteliaromi ja sitten pikkuhiljaa mustaa elintarvikeväriä sen verran, että tahna muuttuu mustaksi. Laitoin sitä kaikkiaan varmaan kolme teelusikallista. Mittaa tästä seoksesta 70 g eri kuppiin. En oikein ymmärtänyt miksi sitä pitää tehdä enemmän, kuin sitä tarvitaan, 70 g oli noin puolet seoksesta.

Mittaa vesi ja sokeri paksupohjaiseen kattilaan ja ala kuumentaa seosta. Tähtää seoksen kiehumiseen 126 asteeseen asti. Sekoittele alussa silloin tällöin, kunnes sokeri on liennut kokonaan veteen. Tarkkaile lämpötilaa mittarilla. Aluksi seos kuumenee nopeasti sataan asteeseen, jonka jälkeen kuumeneminen hidastuu. Tavoitelämpötilaan pääseminen vie noin vartin. Ota kattila pois tulelta ja patakintain suojatuin käsin kumoa musta tahna kuumaan sokeriin, varo roiskeita! Seos alkaa hieman kuohua hetkeksi ennen kuin se alkaa jäähtyä ja paksuuntua. Sekoita rivakasti, kunnes saat aikaan tahmeaa, melko paksua tahnaa, jonka pitäisi olla kiiltävää. Minä en saanut siitä oikein kiiltävää, siitä tuli melko harmaata ja sementin kaltaista. Levitä tahna leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja jätä jäähtymään. Olisi ilmeisesti hyvä, että levystä tulisi noin 3-4 senttiä paksu, jolloin lopputuloksesta saisi isompia paloja.

Kun levy on jäähtynyt, se pilkotaan paloiksi, joilla voi sitten uhkailla lapset kilteiksi. Blogeissa, joista olin ottanut vinkkejä, lopputulokset olivat ehkä enemmän hiilen näköisiä, mutta olin aivan tyytyväinen lopputulokseen, etenkin koska emme halua syödä pientä maistipalaa enempää tätä karvasmantelille maistuvaa käänteisherkkua. Sitä paitsi olemme oikein kilttejä kaikki muutenkin. Hauska kokeilu, tuskin tulen toistamaan.

Nehän ovat (melkein)...

...kuin kaksi marjaa! Toiveajattelua!

Vueltan tapahtumiin pääsemme mukaan iltasella, tänään on ohjelmassa mäkirikas viides etappi Soberista Lago de Sanabriaan. 

Suklaata, suklaata!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Mandragora

Talvella halusin kokeilla teekukkia ja ilokseni löysin netistä synnyinseudullani toimivan mukavan kaupan nimeltä Mandragora. Tilasin sieltä muutamia teekukkia ja ihastuin niihin kovasti. Myöhemmin selailin sivuja uudelleen ja tahdoin kokeilla myynnissä olevia erilaisia suklaa- ja kaakaotuotteita. Sovimme kaupan perustajan, Blankan kanssa siitä, että hän liittäisi tilaukseeni näytteittä heidän laajoista valikoimistaan. Tein tilaukseni jo huhtikuussa ja pian sainkin pakettini. Giro d´Italia ja Tanskan-matka sekä juuri päättynyt hävikistä herkuksi-teemakuukausi ovat pitäneet minut erossa suklaapaketistani tähän asti, mutta tänään minulla oli aikaa tutkia, mitä tulikaan tilattua ja mitä paketti sen lisäksi sisälsi. 

Tilasin kuvassa näkyvän suklaajuomasekoittimen tai -ravistimen, miten sen nyt tahtoo kääntää sanasta shaker. Samoin annoin kookokselle uuden mahdollisuuden ja tilasin luomukookoslastuja ja muutaman suklaatangon tuota shakeria varten. Paketissa oli mukana useita makuja lisää juotavaa suklaata, monta pientä pussia teetä ja paria mausteseosta. Kokeilin cashew-karamelli-makuista suklaajuomaa.

Tein kuten pakkauksessa ohjeistettiin, eli lämmitin kattilassa 2 dl maitoa, johon sulatin pötkön suklaata. Kaadoin juoman shakeriin. Ensin laitoin korkin huonosti kiinni ja sain hieman maitoa roiskumaan ympäriinsä, mutta olin sentään altaan äärellä, jote sen isompaa sotkua ei tullut. Uudelleenasetuksen jälkeen tulppa piti mainiosti ja heiluttelin purnukkaa hetkisen ja annoin juoman sitten levätä vähän aikaa ennen maistamista. En oikein päässyt selville mikä sen heiluttelun funktio oli, sillä suklaa oli jo kokonaan sulanut maitoon eikä rakenne muuttunut esimerkikisi vaahtoisemmaksi. Jos tämä on jollekin tuttu juttu tämä Zotter-firma tuotteineen, kuulisin mielelläni lisää. Kävin toki sivuja katsomassa ja tulkkasin niitä parhaani mukaan. Juoma oli hyvin vaalean ruskeaa, tuoksui pähkinäiselle ja maistui hyvälle, ei lainkaan liian makealle. Pitää kokeilla uudelleen selvästi suklaisemmilla mauilla. Zotterin sivuilla neuvottiin toinen tapa, jossa laitetaan kuuma maito sellaisenaan puteliin yhdessä suklaapötkön kanssa ja heilutteleminen sulattaisi suklaapötkön. Se kuulostaisi kyllä järkevämmältä. En ihan vielä tullut uskoon tämän shakerin tarpeellisuudesta, kattilakin on niin kätevä. Toki juoma säilyy kaksinkertaisessa lasiastiassa lämpimänä aika pitkään, mutta muuten se menee hieman hifistely-osastoon.

Kookoslastujen kokeilemisen aika ei vielä ole, sillä alkuvuoden aussikokkailut kookoksen parissa ovat vielä liian tuoreessa muistissa. Ja teenäytteisiinkin tutustun myöhemmin lisää. Mutta jos satutte pyörähtämään Rovaniemellä, käykää ihmeessä Mandragorassa!

Fudgea makeannälkään

Oululaisissa chilipilleissä oli tarjolla Virpin tekemää chilifudgea, joka oli lempeää kuin äidin syleily kaiken sen hothot-ruoan välissä. Söimme fudgea muiden ruokien väliin ja terästäydyimme ottamaan taas palan jotain tulista. Toimi! Mieleni on tehnyt valmistaa fudgea sen jälkeen, mutta chilivarastoni loppuivat jo. Niinpä otin ohjeen toisaalta, Ambika´s Kitchen-blogista. 

• 350 g tummaa suklaata
• 1 purkki kondensoitua maitoa (397g normipurkki)
• 30 g voita 
• ripaus suolaa (unohdin)
• 100 g pinjansiemeniä (ohjeessa 150 g erilaisia pähkinöitä)
• 1 rkl vaniljauutetta
• (kaakaota päälle ripoteltavaksi)

Paahdoin pinjansiemeniä hetken kuivalla pannulla, kunnes ne saivat hieman väriä ja siementen öljyt lähtivät kiiltelemään, siirsin siemenet lautaselle jäähtymään. Keräsin kattilaan kondensoidun maidon, suklaan, vaniljauutteen ja rasvan. Käytin tavallisen voin sijaan toissapäivänä tekemääni gheetä. En kyllä tiennyt kuinka hyvin se sopii makeisiin, mutta ainakin sen toffeentuoksu lupasi hyvää. Ghee oli jähmettynyt purkissa keltaiseksi lusikoitavaksi massaksi, jota ainakin kokeellisesti pidän nyt huoneenlämmössä. 

Lämmitin kattilaa miedolla lämpötilalla ja sekoittelin massaa nuolijalla, kunnes kaikki suklaa oli sulanut ja sekoittunut tasaiseksi massaksi gheen ja maidon kanssa. Sekoitin paahdetut pinjansiemet mukaan. Voitelin lasisen vuoan hyvin kevyesti gheellä ja kaadoin fudgemassan vuokaan. Tasoittelin massan pinnan nuolijalla mahdollisimman tasaiseksi ja nostin vuoan kylmään jähmettymään.

Parin tunnin kuluttua leikkasin fudgen ruokailuveitsellä neliöiksi ja erinäisin lastoin, veitsin ja haarukoin sain kuin sainkin herkun irrotettua vuoasta. Tuhtia tavaraa, pieni pala riittää! Hyvää kyllä, ei voi muuta väittää, eikä ghee mitenkään negatiivisesti erotu makeisesta. Pakkasin neliöt leivinpaperiarkkien väliin tiiviiseen purkkiin enkä kertonut kenellekään kotona moisesta herkusta.