Mobilepaella – kerrankin riittävän pieni

Matkan lopulla on mukava hieman pysähtyä Lyypekissä, täällä on hyvä leirialue ja kaupungin keskusta on lähellä, kaikenlaiset ostosmahdollisuudet ovat helposti saavutettavissa. Nyt on matkan viimeinen ilta, huomenna on laivanlähtöpäivä (laiva lähtee vasta perjantaina aamuyöllä). 

Olemme usein syöneet tortilloja tässä kohden reissua, mutta nyt La Vueltan takia tein meille malliston pienimmän paellan. Pienensin sitä vielä ainestenkeruuvaiheessakin, sillä halusin meidän jaksavan syödä kaiken kerralla. Tämä on melko sovellettu paella, käytin siihen koti- ja reissukokin taitoni ja ne riittivät oikein hyvin. Minulla oli aiemmin ohut paellapannu kahdelle, mutta olen sen jonnekin hukannut, joten tein paellan mukana olevista paistinpannuista pienemmällä. 

Minipaella kahdelle

• 1 rkl chilimaustettua oliiviöljyä
• 3 marinoitua kanavarrasta (Jumbosta ostettuja, 4 pientä lihapalaa jokaisessa)
• 1 kevätsipuli silppuna
• 1/4 punaista paprikaa kuutioiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 3 minikokoista suupalan kokoista salamimakkaraa kolmeen palaan leikattuna
• 0,75 dl paellariisiä
• 1 rkl kasvisliemitiivistettä
• 2,5 dl vettä
• pieni hyppysellinen sahramia
• 0,5 tl piementonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Kuumensin pannua ja sillä öljyä pari minuuttia ja aloin sitten paistaa varrastikuista irrotettuja marinoituja kanapaloja. Kun ne olivat saaneet kunnolla väriä (toiselle kyljelle hieman liikaakin, kun menin autoon sisälle pyydystämään sinne eksynyttä ampiaista), siirsin ne lautaselle odottamaan ja jatkoin pannulla sipulin, paprikan ja makkarapalojen sekä valkosipulimurskan paistamisella. Öljy riitti tähänkin, mutta pullo oli hollilla, jos olisi pitänyt lisätä. 

Kun sipuli oli mysiytynyt ja paprikakin vähän kypsynyt, lisäsin pannulle sahramin, pimentonin, kasvisliemitiivisteen ja desin verran vettä ja sekoittelin. Ripottelin riisin pannulle ja sekoitin tasaiseksi. Sitten säädin kaasua pannun alla sopivalle ja hetken päästä lisäsin vielä vähän alle desin vettä, maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin ruoan kypsyä noin 10 minuuttia ja nostelin seuraavaksi kanapalat ja herneeet pannulle. Liemi imeytyi riisiin ja riisi kypsyi mukavaa tahtia. 

Kun liemi alkoi olla lopussa, maistoin riisiä. Se ei ollut vielä ihan kypsää, joten lisäsin vielä pienen tilkan vettä ja käänsin kanapalat toisille kyljilleen. Laitoin kannen päälle ja liekin kaikkein pienimmälle. Noin viiden minuutin päästä suljin liekin ja jätin ruoan hautumaan kuumalla pannulla kannen alla loppuun, kun keräsimme pihakalusteet ja markiisin pois huomista lähtöä varten. Tällä kertaa paella oli juuri oikean kokoinen, jaksoimme syödä kaiken viimeistä riisiä myöten. 

La Vueltan 11. etappi oli 154 km pitkä tasamaan etappi. Katsoimme sitä syödessämme ja sen nopein oli jo kolmannen etapin tässä kilpailussa voittanut Matthew Brennan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Enric Mas johtaa ja Primoz Roglic on toisena. Huomenna on vuorietappi, mutta CampaKeittiö hiljenee espanjalaiskokkausten suhteen muutamaksi päiväksi kotimatkan laivaosuuden takia. Viimeistään tiistaina toisen lepopäivän jälkeen palaan asiaan!

Ostopaella torilta

Lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan oman kylän keskustaa kohden. Muistin, että hautausmaalla on muutama kastelukannu  ja siellähän ne edelleen olivat. 

Saimme pyörät kivasti parkkiin vanhaintavarainkaupan pihaan. 

Markkinat olivat laajemmat kuin aikaisemmilla kerroilla, ostimme 2 viikunaa, 61 senttiä ja 12 € annoksen paellaa. Väkeä oli vaikka kuinka paljon, samoja myyjiä kuin pääkaupungin markkinoilla pari päivää sitten. 

Paella-annoksen lämmitimme paistinpannulla, siinä oli sinisimpukoita, katkarapuja, kanaa ja ilmeisesti sienen jalasta tehtyjä "melkeinkampasimpukoita". Kaikki maistuivat hyviltä ja riisiä oli todellakin tarpeeksi, ellei liikaakin. 

La Vueltan 12. etappi oli Pablo Castrillon ensimmäinen ammattilaisvoitto (ellen väärin ymmärtänyt). Kokonaiskilpailun johto pysyi Ben O'Connorilla. 

Nyt ei palele – Beaungencysta Amboiseen ja valmispaellaa

Vieläkään ei voi valitella, että palelisi. Aamulla oli jo yli 20 astetta lämmintä, kun heräilimme. Söimme nopsakkaasti aamiaisen ja keräsimme leirimme, niin näytti moni muukin tekevän. Laskujemme mukaan tänään on ollut aamusta asti tiistai. Meillä oli suunnitelma siirtyä Amboiseen ja sehän lähti parhaiten liikkeelle lähtemällä väärään suuntaan. Valmiiksi katsottuina oli jo useita pikkukaupunkien kirkkoja ja vähän isompiakin, oikein basilikaksi ja kuninkaan hautauspaikaksi mainittukin. Lämpötila kohosi iltapäivää kohden noin 33 asteeseen, se alkaa jo hieman pehmentää päätä. 

Ensimmäinen iso kirkko oli Cléry-Saint-Andrén kaupungissa, siellä oli se kuninkaan hautasarkofagi (en ole varma sanontaanko siitä sarkofageiksi muualla kuin Egyptissä. Saimme auton nätisti samalle kadulle parkkiin ja pääsimme kirkkoon sisällekin. 

Meung- niminen kaupunki kuulostaa enemmän aasialaiselta, mutta Loiren varressa sekin on. Siellä kävimme todella hienossa kirkossa myös ja linnassa, jonka nimi on Château de Meung-sur-Loire, elikkäs Loiren varren Meungin linna, ihan loogista. Linnaan oli pääsymaksua 12€/nokka ja saimme melkein kahdestamme kiertää linnan avoimet osat, ei tarvinut jonoissa jumittaa. 

Kirkko

Sitten linna

Sitten kävimme vähän kaupoissa, oli tarvetta ostaa vettä ja viledaa, korjaan mehua. Eräässä kaupassa osui silmiin valmispakkaus paellaa ja päätimme oitis, että sehän käy päivän espanjalaisesta kokkauksesta. On kuuma ja ruokahalu kateissa, joten muutaman euron annos merellistä paellaa oli paikallaan. Eikä se ollutkaan ollenkaan hassumpaa. Ihan kaikkea riisiä emme jaksaneet syödä, mutta sattumat, ravut, paistettu kala ja simpukat kyllä menivät. Piristimme annoksia tuoreella basilikassa ja limellä. 

La Vueltassa oli toisen jakson aloituspäivä, kisan ainoa henkilökohtainen aika-ajo. Täällä on kohtuuhyvin toimiva netti, joten saatoimme katsoa etapin loppuun. Ja pystyin kirjoittamaa postauksenkin mobiilidatasta murehtimatta. Kuvat täytyi siirtää omalla datalla eikä sekään käynyt ihan nopeasti. 

Aika-ajon nopein erittäin hyvällä suorituksella oli italialainen Filippo Ganna. Myös punaisessa paidassa ajanut Sepp Küss ajoi häneksi erittäin hyvin ja piti kuin pitikin punaisen johtajan paidan itsellään huomiseenkin. Primoz Roglic paranteli asemiaan eikä Jonas Vingegaardillakaan mene huonosti. Hyväksyn. 

Kotona tehty matkapaella

Meidän piti tehdä viimeisimmällä ja kauden päättäneellä CampaAdria-reissulla pieni matkapaella, sillä  meillä oli uusi minikokoinen hiiliteräksinen paellapannu. Se maksoi Tallinnan Promo-tukussa muistaakseni 4,95 € ja se oli malliston pienin. Muutaman sentin suurempana koot kasvoivat sellaiseen mittaan, jolla voisi mahdollisesti kaljakellua. No se siitä fantasiasta. Pannu oli hankittu jo aikoja sitten ja olin jopa rasvapolttanut sen valmiiksi. Kyseisellä reissulla ei sitten vain tullut sellaista sateetonta päivällisaikaa, että olisi ollut kiva tehdä paellaa ulkona. Yhdessä paikassa kyllä oli, mutta minulle tuli primitiivireaktio loikkia kiireellä autoon, kun näin pihassa rotan. Eka ja ainoa tähän asti kotimaisilla leiripaikoilla. Se nyt oli sellainen semiryysyranta, joten ei se niin ihme, mutta paella jäi tekemättä.

Tänään meillä oli sitten minipaellaa, emme tehneet sitä ulkona, sillä välillä satoi ja tuuli niin reippaasti, että kokkasin suosiolla sisällä kaasuliedellä. Yritin tehdä niin pienen paellan kuin mahdollista ja vielä olisin voinut pienentää. Tosin söimme tavallista aikaisemmin, että ehtisimme ottaa kuvan ruoasta ennen kuin pimeys valtaa maailman, joten meillä ei ollut ihan niin nälkä kuin yleensä päivällisaikaan. Laitan tähän määrät sen mukaan miten tein, mutta sulkuihin ne määrät, joilla olisi tullut riisilleen sopivan kokoinen paella kahdelle. 

Matkapaella kotioloissa 

• oliiviöljyä
• 0,5 keskikokoista punasipulia silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi silputtuna
• 1 pieni punainen suippopaprika suikaleina
• 1 pieni oranssi suippopaprika suikaleina
• ihan pieni kourallinen pakasteherneitä (vielä pienempi olisi riittänyt)
• 12 viipaletta chorizoa, noin 3-4 mm paksuja (niitten määrästä ei tingitä)
• 3 kampasimpukkaa halkaistuna (2 olisi riittänyt)
• 6 suurta raakaa pakastekatkarapua (4 olisi riittänyt) 
• kevätsipulin varsia silputtuna
• 1 dl paellariisiä (0,75 dl olisi ollut just sopiva määrä)
• 1 l kasvisfondista tehtyä lientä (meni melkein kaikki, liemen määrä on henkimaailman hommia, sitä kannattaa olla riittävästi, joskus menee kaikki, joskus jää vähän)
• 0,5 annospussia Paellero-paellamausteseosta 
• sahramia
• suolaa ja pippuria
• sitruunalohkoja

Paellan valmistaminen on sellainen operaatio, että kaikki kannattaa valmistella pannuvalmiiksi, liemi kuumentaa ja kun aloittaa, sitten ei juuri poistuta lieden ääreltä (paitsi minä, sillä kiikutin sitä sun tätä takaisin pantryyn ja olin polttaa riisit). 

Aloitin kuumentamalla paistinpannulla hyvän lorauksen oliiviöljyä, kumosin sille sipulit ja paprikat, kääntelin niitä hetkisen ja kumosin ne peltilautaselle odottamaan. Seuraavaksi pintapaistoin halkaistut kampasimpukat molemmin puolin ja nostin nekin lautaselle. Viimeisenä käytin chorizoviipaleet pannulla, ihan vain alle minuutin puoliltaan, olen aikaisemmin paistanut kypsää chorizoa aivan liikaa, se ei tosiaan tarvitse kuin ihan pienen kuumennuksen. Laitoin nekin lautaselle odottamaan. (olisin voinut tehdä nämä alkupaistelut ihan hyvin paellapannullakin, nyt tein turhaa tiskiä toisella pannulla)

Kuumensin paellapannua ja laitoin sille oliiviöljyä ja kaadoin riisin öljyyn. On tärkeää saada riisi hieman kuultumaan, muttei sitä pidä polttaa, kuten joku ehkä melkein saattoi tehdä. Riisiä ei pidä sekoitella, se pitää saada asettumaan pannulle ja aloittamaan crustin muodostamisen pikkuhiljaa, kun lientä aletaan lisätä ja riisi kypsyä. Samaan tapaan kuin risoton kanssa paellaan lisätään kuumaa lientä pikkuhiljaa, kun edellinen kauhallinen on imeytynyt. Ensimmäisen kauhallisen jälkeen lisäsin paellamausteseosta, noin puolet muutaman gramman pussista, ehkä alle puolet. Jauhe liukenee nopeasti riisiin liemen välityksellä. 

Riisin kypsyminen ottaa aikansa, jopa tämä desi kuivaa riisiä vei noin 25-30 minuuttia sisällä tuulettomissa olosuhteissa. Maistelin riisi kerrallaan ja kun siinä alkoi olla sopiva puruvaste, lisäsin pannulle ensin raa'at katkaravut riisin päälle, sen jälkeen kampasimpukan puolikkaat ja sipulit ja paprikat. Chorizopalat sommittelin muitten ainesten väliin ja pinnalle ripottelin hieman silputtua kevätsipulia ja herneitä. Päälle muutama kierros pippuria ja sitruunalohkoja. 

Tämän päivän paella näytti aika samalta kuin viime vuonna tekemämme matkapaella, silloin tein sen liukaspohjaisessa raskaassa hiiliteräspaistinpannussa. Siinä oli varomista, ettei se putoa pienen Campingazin päältä. Silloin olin näköjään uumoillut sitä, etten enää jatkaisi ruokahaasteita tänä vuonna. Ihan vaikuttaisi, että muutin mieleni. 

Tämä minipaella oli kyllä oikein hyvää, mutta sitä oli sittenkin hieman liikaa, emme ihan kaikkea riisiä jaksaneet, mutta söimme merenelävät ja chorizot. Todella kevyt ja ohut pannu toimi kaasulla erittäin hyvin. Keskelle pannua oli muodostunut hieman crustia, mutta pannu oli helppo puhdistaa, riisi ei ollut liiaksi tarttunut pannuun. Se on oikein sopiva kahdenhengen ruokiin ja aion yrittää tehdä sillä muutakin, ainakin munakasta. 

La Vueltassa oli noin 230 km mittainen hilly-tyypin etappi, viidestoista järjestyksessään ja tämänkertaisen kilpailun pisin. Lopussa oli ikävän sateinen sää ja pääjoukko saavutti hatkassa olleen kärkimiehen muutama kilometri ennen maalia. Voittajaksi ylsi Jasper Philipsen, josta en ole aikaisemmin koskaan kuullut, hän voitti nyt ensimmäistä kertaa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun kärki säilyy ennallaan, Primoz Roglic johtaa ja Richard Carapaz on toisena samalla aikaerolla kuin aikaisemminkin. Huomenna perjantaina on kolmanneksi viimeinen etappi, sen mitta on 160 km ja se on luonteeltaan hilly, vaikka melkoisia tönkäreitä siihen sisältyy.

Ehkä viimeinen vueltapaella

Olen tehnyt melkein jokaisena blogivuonna paellaa ja aivan ensimmäinen paellani koskaan valmistui vuonna 2011, se on yksi blogin luetuimmista postauksista. Tänä vuonna emme tehneet suurta perhepaellaa, kuten yleensä, vaan pienen matkapaellan, sillä meillä oli todella vähän paellariisiä jäljellä, eikä sen ostaminen ollut mikään helppo homma. Kyllähän minulle on sanottu, että puuroriisi sopii niin paellaan, risottoon kuin sushiinkin, mutta tässä asiassa olen hienohelma ja haluan tehdä näitä ruokia varmasti oikeanlaisesta riisistä. 

Ei minulla ollut pientä paellapannuakaan, mutta arvelin, että melko hyvin patinoitunut de Buyerin paistinpannuni kävisi paellan tekemiseen tarpeeksi hyvin. Katsoimme etukäteen säätiedotuksia sillä silmällä, että meille osuisi pienen kotimaisen campareissun aikana aurinkoinen sää, sillä paella oli tarkoitus tehdä ulkona retkikeittimellä. Sellaiseksi päiväksi valikoitui sitten viime tiistai, jolloin olimme Rastilassa Itä-Helsingissä. Kotoa otimme mukaan riisipussin, paistinpannun, sahramia, Paellero-paellamaustetta (sitä, jonka nimen mielelläni luen Palleroksi) ja purkin hyvälaatuista kalalientä, jota minulla oli tapana ostaa Annan kaupasta. Mistähän sitä nyt saisi ostettua, kun Annan kauppaa ei enää ole?

Kahden hengen matkapaella retkikeittimellä

• 1 litra lientä, jossa oli noin puolet vahvaa kalalientä ja puolet vettä
• oliiviöljyä
• 3 pientä punasipulia
• 10 cm pätkä oikein voimakasta chorizoa
• puolikkaat keltaista ja punaista suippopaprikaa
• noin 1 dl paellariisiä (noin 1,5 dl olisi ollut parempi, mutta yhtään enempää ei ollut)
• suolaa ja pippuria
• 1 tl Paellero-paellamaustetta (mitä lie punaista jauhetta, yleistä Espanjalaisissa kaupoissa)
• sahramia
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 kampasimpukkaa
• osa Lidlistä ostetusta merenelävä-pakastepakkauksesta, siinä oli mustekalasilppua, pieniä simpukoita ja katkiksia, otin vain vähän siitä
• noin kourallinen pakasteherneitä
• sitruunalohkoja

Aloitin pilkkomishommilla, leikkasin paprikat, sipulit ja chorizon viipaleiksi ja suikaleiksi. Kuumensin liemen ja otin valmiiksi myös vettä kannuun, jos liemi ei olisi riittänyt. Antti viritti minulle Campingazin retkigrillin sellaiseen moodiin, että sitä saattoi käyttää paistinpannun kanssa. Olipa de Buyerin pannun pohja liukas grillin ritilällä, oli melkein pidettävä pannun kahvasta koko ajan kiinni, ettei pannu olisi luiskahtanut maahan. Tuuli melkoisesti, joten tuulisuojaakin piti viritellä grillin ympärille. 

Ensin paistoin oliiviöljyssä chorizonpaloja, sipuleita ja paprikoita noin kymmenisen minuuttia. Kaavin ne foliovuokaan ja Antti peitteli vuoan folioarkilla. Hänellä oli välillä melkoisen kiire tuoda minulle aineksia ja viedä toisia pois, sillä en voinut juuri päästää pannun kahvasta irti. Paistoin myös kampasimpukoita hetkisen kummaltakin puolelta, sillä halusin niihin hieman paistopintaa, tässä kohtaa ei meinannut pannun kuumuus riittää kovan tuulen vuoksi. 

Lisäsin pannulle oliiviöljyä ja kaadoin jokaikisen riisinjyvän pussista pannulle kuullottumaan. Varoin polttamasta riisiä, sillä särkymävaraa ei ollut.  Ripottelin pannulle mausteseosta ja vähän sahramia. Aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan riisiin. Odotin aina, että liemi ehti imeytyä riisiin. Lientä meni kaikkiaan melkein litra, vaihdoin jossain vaiheessa liemen veteen, sillä pelkäsin ruoan tulevan liian suolaiseksi. Kaikkiaan meni noin 40 minuuttia, että riisi oli sopivan kypsää sekä reunoilla että keskellä. Crustia alkoi muodostua reunoilta keskustaa kohti. 

Kun riisi oli sopivan kypsää, lisäsin pannulle ensin sulatetut tiikeriravut ja kun ne olivat kypsyneet, lisäsin mukaan muut merenelävät, chorizot, sipulit ja paprikat ja ihan lopuksi kourallisen pakasteherneitä, jotka olivat sulaneet kupissa riisin kypsymisen ajan. Puristin puolikkaan sitruunan mehun ja toisen puolen sitruunasta lohkoina. Kiersin myllystä pippuria ja ihan vähän suolaa, sitä oli muutenkin tarpeeksi mausteseoksen ja liemen muodossa. 

Painava hiiliteräspannu piti lämpöä hyvin, söimme paellan ulkona ja ruoka pysyi hyvin lämpimänä pannulla kovasta tuulesta huolimatta. Paella oli oikein hyvää, riisi riitti sittenkin ihan hyvin. Söimme kyllä kaiken viimeistä riisiä myöten. Oli hyvä, etten laittanut kaikkea sitä mereneläväsilppua, vaan tyydyin muutamaan suupalan kokoiseen rapuun ja simpukkaan.

Tämän onnistuneen matkapaellan myötä CampaKeittiön yhdeksäs espanjalainen ruokahaaste tulee päätökseensä. Tulevien kuukausien aikana mietin vieläkö jatkan ruokahaasteita ammattipyöräilyn seuraamiseen yhdistettynä. Ensi kerta olisi jo kymmenes ja sitä seuraava vuosi olisi blogin 10-vuotisjuhlavuosi. Saa nähdä, miltä ensi keväänä tuntuu, kun Giro d'Italia alkaa toukokuussa. 

La Vueltan viimeinen, seremoniallinen etappi ajettiin Madridissa illansuussa. Kokonaiskilpailun tilannetta ei enää hämmennetty tällä etapilla, voittajaksi oli jo sinetöitynyt Primoz Proglic, toiseksi tuli Alejandro Valverde ja kolmanneksi kisan kuopus ja supertähdeksi noussut 20-vuotias Tadej Pogacar. Minun lempisuosikkini, Nairo Quintana jäi neljännelle sijalle. Toivon, että hänen seuraava kautensa uudessa tallissa olisi vielä uuden menestyksen alku. Tällaiset seremonialliset päätösetapit ovat useimmiten kirimiesten juhlaa ja tällä kertaa voittajaksi ajoi Fabio Jakobsen. 

Viimeistä riisiä myöten – paella

Tänään oli vuotuinen paellapäivä. Viime vuotta lukuunottamatta olemme tehneet paellaa jokaisena blogikesänä. Viime vuonna olimme Espanjassa La Vueltan aikaan, joten oma paellakokkailu jäi väliin. Nyt menikin hetkinen, että löysin paellapannun, se oli hautautunut pantryn uumeniin. Raaka-aineet löytyivät ihan hyvin kotoa, mitään ei tarvinnut erikseen lähteä ostamaan. Valmistelin ruokaa jo eilen kypsentämällä broilerin koipireidet ja nyhtämällä ne. 

Broilerin koipireidet haudutuspadassa

• 3 broilerin koipireittä
• oliiviöljyä
• 1 suuri porkkana
• 3 uuden sadon sipulia varsineen
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 4 kuivattua appelsiiniviipaletta
• 1 dl roseviiniä
• 2 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia
• tuoreita laakerinlehtiä
• chilihiutaleita
• timjamia

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja lorautin sitä myös haudutuspadan pohjalle. Laitoin padan kuumenemaan. Käytin koipireisiä pannulla niin, että molemmat puolet saivat hennon paistopinnan. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. 

Laitoin padan pohjalle porkkanan muutamissa paloissa, sipulit ja valkosipulinkynnet. Nostin koivet pataan ja kaadoin sinne viiniä ja vettä niin, että palat olivat puoliksi liemessä. Sommittelin päälle vielä muutaman kuivan appelsiiniviipaleen ja yrtit. Laitoin padan high-asetukselle 6 tunniksi. Muutaman tunnin kuluttua käänsin palat toisin päin ja jatkoin kypsennystä vielä pari tuntia. Viiden tunnin jälkeen koivet olivat niin kypsiä, että nostaessani ne lautaselle jäähtymään, ne menivät jo paloihin. Kun palat olivat vähän jäähtyneet, irrottelin lihat luista ja nahkoista rasiaan ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan paellan tekoa. 

Liemen siivilöin, sitä tuli noin puoli litraa. En oikein käsitä kuinka sitä tulikin niin paljon, mutta se on hyvää, vahvaa lientä paellaa varten. 

Paella neljälle

• 250 g paellan tekoon soveltuvaa riisiä (muistimerkki itselleni, että paellariisi on nyt talosta loppu!)
• oliiviöljyä
• 1,5 l kanalientä (0,5 l omatekemää ja 1 l Annan kaupasta ostettua hyvää kanalientä)
• vettä
• 4 pientä paprikaa
• 5 cm pätkä chorizoa
• pieni paketti jäisiä raakoja tiikerirapuja
• 3 broileri koipireisien lihat nyhdettynä
• 1 vartaallinen possupaloja (jäi eiliseltä)
• sahramia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• sitruunaa mehuna ja lohkoina

Kuumensin liemen kattilassa, lisäsin liemeen muutaman hipun sahramia tuomaan makua ja väriä ja otin kattilaan suurehkon kauhan, varasin myös lähettyville kannullinen vettä, jos liemi loppuisi kesken. Kuorin ravut ja poistin suolet, jätin ravut vielä jääkaappiin odottamaan. Leikkasin paprikat paloihin, samoin chorizon viipaleisiin. Kuumensin paellapannulla tilkan oliiviöljyä ja paistelin hetkisen verran paprikoita ja chorizoa. Kun ne olivat sopivasti paistuneet, laitoin ne lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pannulle hieman öljyä ja kippasin riisit tasaiseksi kerrokseksi pannulle. Kuullotin riisiä muutaman minuutin öljyssä, varoin polttamasta sitä. Aloin lisätä lientä pannulle kauhallinen kerrallaan reunoille luritellen. En sekoittanut, vaikka se oli kyllä vaikeaa, koko ajan tekisi mieli sörkkiä riisiä. Mutta tarkoitus oli saada pannulle maukas rapea kerros, crust, eikä sitä synny, jos riisiä sekoittelee. Tarkkailin koko ajan riisiä ja lisäsin uuden kauhallisen lientä aina, kun se alkoi olla imeytynyt riisiin. Riisin kypsyminen vei tällä kertaa noin 45 minuuttia ja lientä meni kaikki 1,5 l ja vettäkin muutama desi. Maistelin riisi kerrallaan sieltä täältä, on tosi kenkkua, jos paella ei ole kypsää kaikkialta, mutta muusiksikaan riisiä ei pidä kypsentää. 

Kun riisi alkoi olla juuri ja juuri kypsää, nostelin pannulle riisin päälle muut hökeet; paprikat, chorizot, lihapalat ja ravut. Kun olin saanut kaikki ravut aseteltua riisiin, sainkin jo kääntää ne, kuuma riisi kypsentää ravut nopeasti. Puristin pinnalle sitruunamehua ja ripottelin paljon tuoretta persiljaa. Tarvittaessa voi lisätä hieman suolaa ja pippuria, riippuu liemen maukkaudesta, tarvitaanko niitä ollenkaan. Kun paella onnistuu hyvin, on sen parasta osaa rapea crust, jota kaavitaan pannusta vielä senkin jälkeen, kun vatsa on jo ihan täynnä. 

La Vueltan 9. etappi oli aito vuorietappi, jota ehdimme katsoa vasta viimeisiltä kymmeniltä kilometreiltä. Etappi päättyi nousuun, jonka voittajaksi ajoi sisukas Ben King ja kokonaiskilpailua johtaa Simon Yates. Sekunti hänen jälkeensä on Alejandro Valverde ja kolmantena 14 sekunnin päässä on Nairo Quintana. Huomenna on ensimmäinen lepopäivä, eikä CampaKeittiössäkään häärätä espanjalaisen ruoan parissa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään postauksia, joissa käsitellään ruoanvalmistusta haudutuspadalla. 

Melkein on metri rannasta

Tänään me olemme liipanneet jo todella likeltä La Vueltan reittiä. Olimme nimittäin etuajassa paikan päällä Cuencassa, sinne huominen etappi päättyy. Miksi emme ole siellä huomenna? Koska me voimme olla olematta! Olisi ollut kiva nähdä jotain merkkejä jo huomisesta tapahtumasta, mutta ilmeisesti espanjalaiset eivät turhaa hössötä. Ainoastaan pysäköintiin oli vinkkejä huomiselle, että älkää nyt tänne pysäköikö huomenna, kun on vissiin se joku polkupyöräjuttu. Härkätaisteluista informoitiin paljon paremmin.

Kävimme katsomassa hienoa katedraalia ja maksoimme siitä meiksi ihan mielellämme. Cuencan vanha kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohteitten listalla.

Jokseenkin cool

Huomenna menemme katsomaan etapin alkua Llíriaan ja lopun katsomme televisiosta, mikäli huomisen hotellin kanavavalikoima antaa myöten.

Tulimme yöpymään Valencian lentoaseman läheiseen Ibikseen. Välillä tämmöiset ketjuhotellit ovat just sitä mitä reissuihminen tarvitsee. Ei mitään krumeluuria, vessa on kuin Ruotsin laivalla ja hississä tuoksuu ylenmäärin raikasteelta. Sijainti on myös onnekas, hotelli on aivan suuren (todella suuren) ostarin naapurissa ja menimme sinne ruoan toivossa alkuillasta. Olemme olleet pari päivää vähän heikossa hapessa, Antti flunssassa ja minä jossain myötätaudissa, eikä ruoka ole maistunut. Tänään oli jo toisin. 

Kävimme syömässä minulle oikein tuttua ruokaa, caminolla söin joka ilta tähän tapaan. Alkuun jaoimme valencialaisen salaatin  ja pääruoaksi otimme paellan kanalla ja kanilla. Ruoka oli oikein kelpoa. Viinipullon, veden ja kahvien kanssa kaikki maksoi maltilliset 43 euroa, millaisia hintoja en tietenkään caminolla maksanut. Siellä ruoka oli paljon halvempaa, joskin usein huonolaatuisempaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaiden Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain. 

Taas paellatti

Paella on ollut joka vuosi blogin kesän ohjelmanumero, nyt oli toista kertaa käytössä DeBuyerin paellapannu. Olin omistanut sen jo noin 5 vuotta ennen kuin viime vuonna sain tehtyä sille rasvapolton, se onnistui hyvin ja nyt se oli helppo ottaa käyttöön vuoden joutilaisuuden jälkeen. Se mitä en muistanut oli se, että se vetää paljon Muurikka-pannua vähemmän aineksia ja pannuun tuli lievää ruuhkaa, osa piti jättää suosiolla pois valmiista paellasta. Luettelen määrät sen mukaan, mitä suunnilleen sain pannulle mahtumaan

Lääkettä paellatukseen

• 250 g paellariisiä (ostettu Hella & Herkusta)
• oliiviöljyä
• 1 l paellalientä (sama ostopaikka, loistotuote)
• 8 suurtaa raakaa tiikerirapua kuorineen
• 8 sydänsimpukkaa (valmiiksi kypsennettyjä kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 8 suurta sinisimpukkaa (eläviä aloitettaessa)
• 4 suurta vihersimpukkaa (kypsennettyjä, kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 10 kampasimpukkaa
• pieni pätkä chorizoa viipaleiksi leikattuna
• 2 broilerin filettä
• 3 pientä paprikaa, punainen, oranssi ja keltainen
• 1 suuri pihivitomaatti
• tuoretta persiljaa
• 2 sitruunaa
• ripaus suolaa, pippuria ja pimentonia 

Meillä oli eilen ja tänään massiivinen sähkökatko, olimme ilman virtaa melkein vuorokauden. Toimme eilen Helsingistä kylmälaukussa (semmoisessa mihin saa virtaa viilennykseen auton tupakansytyttimestä) merenelävät, vähän minua pelotti, että pysyvätkö ne kunnossa, kun en saanut niitä nollalaatikkoon heti kotiintultuamme. Kylmälaukku oli avaamatta tähän päivään asti ja kun iltapäivällä avasimme sen, olivat kaikki tuotteet vasta juuri sulaneet, olivat kylmiä ja ihan kunnossa. Se oli helpotus. 

Tällä kertaa tein sipulittoman ja valkosipulittoman version huomisista syistä. Aloitin pikamarinoimalla broilerin fileet suikaloituna. Sekoitin niihin sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja pimentonia. Paistoin suikaleet pannulla ja peittelin odottamaan. Samoin pikapaistoin hieman suikaleiksi leikattuja paprikoita ja lohkoiksi leikattuja tomaatteja. Paistoin myös kampasimpukat ja chorizoviipaleet, peittelin ne odottamaan. 

Sydän- ja vihersimpukat olivat valmiiksi kypsiä, sinisimpukat ja tiikeriravut eivät. Kuorin ravut ja laitoin ne simpukoiden kanssa odottamaan. 

Antti kuumensi liemen minulle valmiiksi, Anna vakuutti sen olevan niin maukasta, ettei juuri muuta maustamista tarvita paellaan. Otin kannullisen vettä varalta saataville, jos liemi kävisi vähiin. Kuumensin ulkona grillin sivupolttimolla paellapannussa hyvän määrän oliiviöljyä, kumosin riisit pannulle ja kuullotin niitä muutama minuutin varoen riisin palamista. Aloin lisätä lientä pannulle kauhallinen kerrallaan ja koitin malttaa olla sohimatta riisiä, että pannulle muodostuisi maukas crust riisistä. Tämä riisilaatu tuntui kypsyvän aika nopeasti, tai sitten tällä kertaa oli sopivan tuuleton sää, eikä kuumuutta mennyt harakoille. 

Kun lientä oli mennyt noin 8 dl, alkoi riisi olla valmista. Se oli jo hyvin maukasta, en lisännyt sen enempää sahramia kuin pimentoniakaan, suolaa tai pippuria. Sommittelin vähän sektoreittein riisin päälle simpukoita, rapuja, makkaraviipaleet ja kanan ja joka väliin tomaattia ja paprikaa. Pannu tuli hyvin täydeksi. Sinisimpukat ja tiikeriraut kypsyivät hyvin kuumalla pannulla riisin päällä ja kaikki muuhan olikin jo kypsää. Lopuksi laitoin mukaan sitruunalohkoja ja tuoretta persiljaa. 

Paella oli tälläkin kertaa oikein hyvää, nuorisoa oli meillä syömässä ja kertomassa koulun alkamisesta ja muutenkin päivitimme kuulumisia. Oli mukava iltapäivä, vähän viileä jo, mutta tarkenimme syödä ulkona. Kun paellapannu väistyi grillin sivupolttimolta, sinne tuli takaisin mehumaija, saimme viimein poimittua loppuun karviaismarjat. 8 litraa mehua odottaa pullottamista. 

Kohta pääsemme katsomaan mitä eilen ja tänään on tapahtunut La Vueltassa. Lepopäivä taitaakin olla vasta tiistaina, eikä jo huomenna, kuten yleensä pitkissä kisoissa.