Tervetuloa Giro d'Italia ja CampaSimpukan äxännes italialainen ruokahaaste

Nyt en jokseenkaan osaa laskea, että monesko tämä italialainen ruokahaaste on. Syynä on varmaan se, että kirjoitin matikasta vain vaatimattoman B:n vuonna 1985. En osaa laskea sitäkään, kuinka vanha blogi on nyt, kun se alkoi vuonna 2011. Auttakee! Melko vanha? Nuori? Ihan vasta alkutekijöissään?

Olemme nyt CampaReissulla ja pohjanmaalaisittain Ala-Burgundyssa, Beaujolaisin alueella. Kauhean vaikeita nämä nimet. Italialainen ruokahaaste nro x alkoi tänään pastalla. Mikä paremmin voisikaan sopia tilanteeseen? Tämän kehitin ihan omasta tai asiakkaan päästä. Kyllä sitä nyt pitää yksi pastaruoka osata tehdä. 

Tonnikalapasta kahdelle

• pieni peukku-etusormiote spagettia
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 1 pieni säilyketölkki tonnikalaa (Cittarin tarjoushyllystä ostettua, valmiiksi valutettua, basilika-sitruunamaustettua 1 €/tölkki)
• 1 kevätsipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania

Ensin laitoin vettä kiehumaan pastaa varten. Kun vesi kiehui, suolasin sen ja taitoin spagetit puoliksi sopimaan kattilaan paremmin. Kuvassa kyseistä taittoa ei ollut vielä tehty. 

Pastan kypsyessä leikkasin valkosipulin ja kevätsipulin viipaleisiin ja kun pasta-ajastimessa oli vielä 5 minuuttia jäljellä, laitoin sipulit kypsymään pannulla oliiviöljyssä. Tonnikalapurkki oli jo avattu ja muutenkin kaikki oli valmiina. Kuumensin kypsien sipulien kanssa tonnikalan ja lorautin niille sitruunamehua, maustoin pippurilla ja suolalla. 

Kun pasta oli kypsää, Antti valutti sen siivilään ja sekoitin pastan sipuli-tonnikalaseokseeen, lisämaustoin vielä pippurilla, parmesaanilla ja basilikalla. Oli oikein sopiva annos kahdelle, usein haluan vielä lisätä pastaa keittovaiheen alussa, mutta nyt maltoin mieleni. 

Saatoimme katsoa Giro d'Italian ensimmäistä etappia aika hyvin leirialueen netillä, välillä kyllä yhteys tökki. Voittajaksi ajoi Jhonotan Narvaez, hänestä en ole ikinä kuullutkaan. Vissiin hän on kolumbialainen. Tadej Pogacar on kolmantena huomiseen lähdettäessä. 

Valkosipulipasta

Nyt on La Vuelta päättynyt ja ilokseni sen tosiaan voitti Sepp Küss. Nyt voin kotimatkalla mennä Jumboon ostoksille Alankomaissa. Oli niin kiva katsoa äsken päätösjuhlallisuuksia ja iloita hienosta kilpailusta, joka La Vuelta niin usein on, se kauden jännittävin loppujen lopuksi. 

lainakuva netistä, palautan ihan justiinsa

Pari päivää sitten söimme aivan mahtavan valkosipulipastan, jonka nyt postaan espanjalaisen ruokahaasteen päätösruokana. Otin ohjeen Spain on a Fork-blogista, kuten niin monet muutkin tämän ja viime vuodenkin Espanja-haasteen ruokalajeista. Kiitos Albertille taas mahtavasta blogista ja Youtube-kanavasta!

Valkosipulipasta kahdelle

• 200 g spaghettia
• vettä keittämiseen
• reippaasti suolaa keitinveteen
• 5 suurta valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• pimentonia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• tuoretta persiljaa ja basilikaa
• pieniä mozzarellapalloja (ei ollut enää manchegoa)

Keitin pastan kunnolla suolatussa vedessä. Kun pastan keittoaika oli noin puolessa, laitoin paistinpannulle oliiviöljyä ja kun öljy oli kuumaa, lisäsin siihen ohuiksi viipaleiksi mandoliinilla leikatut valkosipulit. Paistelin niitä noin pari minuuttia, varoin polttamasta. Lisäsin mukaan suolaa, pippuria, pimentonia ja viiniä. Sekoittelin ja keitin kokoon noin puoleen. Kun pasta oli kypsää, kumosin sen pannulle ja sekoittelin. Lisäsin mukaan vielä hieman pippuria, tuoreita yrttejä ja pieniä mozzarellapalloja. Olipa hyvä pasta-ateria, valkosipuli maistui hyvin, muttei liikaa.

Pannulla paahdetut ruusukaalit Giron päätöspäivänä

EDIT: viimein 2.7.2023 sain aikaiseksi lisätä kuvia tähän postaukseen. 

Voi millainen päivä meillä on ollut. Meidän piti mennä kävelylle Juno Beachia pitkin länteen päin, mutta muutimmekin suunnitelmamme ja kävelimme itään ja kävimme naapurikylässä syömässä sinisimpukoita rantaravintolassa (Ranskassa ei ilmeisesti olla niin nokonuukia sen kanssa, että sinisimpukoita tarjoillaan vain niinä kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain). Olivat aivan erinomaiset simpukat, minulla sienillä ja sipulilla, Antilla roquefort-juustolla. 

Lounaan jälkeen kävimme hienossa Juno Beach Centre-museossa, joka keskittyi kanadalaisten panokseen suuressa maihinnousussa. Olipa kyllä upea museo ja luvalla sanoen ehkä juuri siksi, ettei se ollut ranskalainen. Oppaina ja työntekijöinä oli kanadalaisia nuoria, jotka puhuivat kanadaa englantia ja ranskaa ja kaikki oli juuri niin hyvin englanniksi ja ranskaksi luettavissa, että oksat pois. Viivyimme melkoisen kauan museossa, lippu maksoi 7,5 €/hlö, mikä oli oikein edullinen hinta. Lopun vartin mittainen elokuvakooste maihinnoususta pisti kyllä roskan silmään. 

Ranskalaiset sääennusteet ovat olleet todella luotettavia siinä mielessä, että juuri koskaan sää ei ole sitä, mitä "luvataan". Tänään piti olla aurinkoista aamusta asti, mutta oli pilvistä ja jopa merisumuista. Iltaa kohden sää kirkastui, mutta tuuli on ollut todella navakka koko päivän. Onneksi CampaAdria on meille tuulensuojana. Laitoimme markiisin pois yöksi, sillä pahimmat puuskat ovat melkoisia. 

Koska söimme lounasta, ei päivällisellä ollut kovakaan kiire, laitoin vihoviimeisen Italia-ruoan, kun Giro d'Italian päätösetappi oli ohitse. Olin ostanut eilen 12 ruusukaalia ja tein niistä italialaisen sivukkeen, mutta en nyt oikeasti tiedä kuinka italialaisen sekään oli. Viimeisenä päivänä ei nipoteta! Otin ohjeen googlaamalla "italian brussels sprouts" ja suurinpiirtein tein erään ohjeen mukaan. 

Pannulla paahdetut ihan älyttömän italialaiset ruusukaalit

• 12 ruusukaalia
• vettä esikeittämiseen
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• raastettua parmesaania

Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja irrotin uloimmat lehdet. Leikkasin kaalit puolikkaiksi. Kiehautin paistinpannulla muutaman desin vettä (taas säästi tiskiä, enkä käyttänyt kattilaa esikeittämiseen) ja laitoin ruusukaalipuolikkaat kiehuvaan veteen. Kolmen minuutin kuluttua kaadoin kaalit lävikköön ja laitoin pannun takaisin kaasuliedelle. Kun vesi oli kuivahtanut pois pannusta, laitoin sille voin ja oliiviöljyn. 

Kun pannu oli taas kuuma, kaadoin ruusukaalit pannulle ja kääntelin kaikki leikkuupinta alaspäin. Paistoin niitä noin 8 minuuttia ja sitten käänsin niiden kylkeä. Siinä odottellessa raastoin hieman parmesaania ja leikkasin persiljaa mobileyrtistöstä. 

Kun kaalit olivat saanet kauniin paistopinnan, jaoin ne lautasille, ripottelin päälle suolaa, pippuria, persiljaa ja parmesaania. Kaverina lautasilla oli myös kaksi säilykesardiiniä/annos (oliivimaustettuja) ja muutama mansikka ja vähän fetaa. Meillä alkaa olla ruokavarastot aika vähissä, mutta ei se haittaa. Italiahaaste on taas ohitse ja voidaan ostaa mitä ruokatarvikkeita tykätään ja syödä mitä halutaan! (oikeasti siis tehdään koko ajan niin, vuotuiset ruokahaasteet ovat edelleen kiva juttu)

Giro d'Italia ei olisi voinut paremmin päättyä. Luin jo aamulla netistä, että Geraint Thomas oli onnitellut Primoz Roglicia oikein sydämellisesti voitosta ja tämän päivän seremoniallinen etappi kokonaiskilpailun tilanne ei tietenkään muuttunut. Eilen haaveilin siitä, että Mark Cavendish voittaisi viimeisen Gironsa viimeisen etapin ja hän piru vie teki sen! Olen vieläkin aivan fiiliksissä. Ja oli niin mahtavaa nähdä, miten oman tallin kaverit, omat maanmiehet ja kaikki muutkin onnittelivat Markia voiton jälkeen. Hän jos kukaan ansaitsi Giron päätösetapin voiton juuri nyt. Tästä alkaa CampaKeittiön haastevapaa aika siihen asti, että Tour de France alkaa heinäkuussa.

Juuri nyt netti ei toimi juuri ollenkaan millään inkkeellä, hyvä jos saan tekstin julkaistua. Kuvia sitten myöhemmin, jos se onnistuu joskus jossain. Ranskanpatti saattaa hieman osoittaa nousemisen merkkejä, mutta taistelen sitä vastaan. 

Ensaimadas revisited

Tein ensaimada-pullaa blogin ensimmäisenä vuonna ja sitten pidinkin pienen paussin, tein niitä taas tällä viikolla! Käytin samaa ohjetta melko pitkälti, kunhan puolitin ohjeen ja muutenkin muuttelin. Mutta kyllä tämä aivan oikealta ensaimada-pullalta maistui! Tein tällä kertaa yhden ison pullakiehkuran muutaman pienen sijaan. 

Ensaimada

• 250 g vehnäjauhoja
• 20 g hiivaa
• 1,5 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 50 g sokeria
• 50 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna (säästin muutaman kuution pullan voiteluun)
• ripaus suolaa
• 3 rkl aprikoosihilloa
• tomusokeria

Murustelin hiivan pieneen kulhoon ja kaadoin sinne maidon ja noin pari ruokalusikallista valmiiksi mitatuista jauhoista. Sekoitin ja jätin seoksen odottamaan vartiksi, tänä aikana hiiva alkoi kuplia pieneksi alkutaikinaksi. Kokosin sillä välin loput jauhot, voin, kananmunan, sokerin ja suolan Kitchen Aidin kulhoon. Lisäsin mukaan alkutaikinan ja laitoin koneen vaivaamaan pienellä nopeudella noin kymmeneksi minuutiksi. Jauhoja piti lisätä pikkuisen, puolen desin verran suunnilleen. Annoin koneen vaivata taikinaa vielä toiset kymmenen minuuttia ja peittelin sitten taikinan kohoamaan peiteltynä pariksi tunniksi. 

Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja ensin painelin taikinan käsin pyöreäksi levyksi, jonka kaulitsin sitten ohueksi letuksi, noin ison pizzan kokoiseksi. Levitin taikinalevylle aprikoosihilloa ja käärin levyn rullaksi. Nostin rullan leivinpaperin päälle uunipellille ja kiepautin rullan löyhälle kiepille. Annoin pullan kohota vielä tunnin verran leivinliinalla peitettynä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen, voitelin  pullan pinnan niillä muutamalla (sulatetulla) voikuutiolla, jotka olin säästänyt taikinasta ja paistoin pullaa noin 30 minuuttia. Kun pinta oli kauniin ruskea ja pulla tuntui lastalla nostamalla sopivan kevyeltä nostin sen jäähtymään. Siivilöin pinnalla oikein runsaasti tomusokeria. 

Ensaimada on usein ilman erityisiä täytteitä, tai sen sisään sutikoidaan laardia. Luin myös muista erilaisista täytteistä, joten arvelin voivani käyttää kotitekoista aprikoosihilloakin. Pulla leikkautui nätisti isolla leipäveitsellä ja Antti sattui puhaltamaan haukatessaan pullaan sen verran tomerasti, että tuhksuhkuria oli pitkin poikin. Ensaimada sopii hyvin maitokahvin tai kaakaonkin kaveriksi, meillä oli espressot. 

La Vuelta päättyi tänään minulle merkitykselliseen paikkaan, Santiago de Compostelaan, jonne saavuin 2.5.2016. La Vuelta oli jo eilen käytännössä tapulteltu, sillä Primoz Roglicilla oli riittävä etumatka ja sen lisäksi hän on mainio aika-ajaja, joten hänelle riitti se, että hän ajoi maaliin itselleen turvallista vauhtia. Hän melkein kyllä erehtyi reitiltä, eikä siinä paljon olisi ollut aikaa töpelöitäväksi. Onneksi mitään huonoa ei sattunut, kaikilla oli samat hyvät sääolosuhteet, La Vuelta saatiin päätökseen ja Primoz Roglic voittajaksi. 

Katsoimme La Vueltan lopun poissa kotoa, sillä lähdimme pienelle matkalle, emme tällä kertaa CampaAdrialla kuitenkaan. Meillä oli mukana espanjalaishenkinen iltapala ja pullo cavaa juhlistamaan sitä, että CampaSimpukan kymmenvuotisruokahaaste ja yhdestoista kerta tätä kolmeosaista hässäkkää tuli valmiiksi. 

Vilkaisimme tänään 13 kirkkoa, joista 9 tässä kuvassa. Eivät meinaa kyllä kirkot katsomalla loppua, 700 kirkon rajapyykki on enää muutaman kirkon päässä. 

Vadelmagalette

Galette on tosi kiva leivonnainen siksi, että sen ei tarvitse olla ylenmäärin sievä. Se saa olla vähän epämuodostunut eikä sekään ole niin nokonuukaa, jos täytteestä hieman karkaa nestettä paistamisen aikana. Galette on siis tosi sopiva minunlaiselleni huithapelille. Otin ohjeen tähän jälkiruokana syömäämme galetteen paristakin paikasta, mutta pääosin täältä. Puolitin ohjeen, sillä halusin tehdä kahdelle sopivan annoksen. Itseasiassa taikinaohjeen otin jostain ihan muualta, enkä löydä sitä enää, muistini mukaan se meni kutakuinkin näin:

Vadelmagalette

Taikina

• 2 dl vehnäjauhoja
• 100 g voita
• 1 rkl sokeria
• 1 tl kanelia
• 2 rkl kylmää vettä

Täyte

• kolmasosa mantelimassapötköstä, 10 parin millin viipaletta
• pieni rasia tuoreita vadelmia
• 2 rkl sokeria

Koristelu

• kananmunaa voiteluun
• pähkinärouhetta tai mantelilastuja
• pikkuisen tuoretta timjamia

Tee ensin taikina. Sekoita vehnäjauhoihin sokeri ja kaneli. Leikkaa voi paloiksi ja sekoita palat sormilla nyppien jauhoihin, lisää vettä tilkka kerrallaan, muttei enempää kuin pari ruokalusikallista. Kun taikina muodostuu napakaksi palloksi, se on valmista. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. 

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Leikkaa mantelimassapötköstä ohuita viipaleita ja laita nekin lautasella jääkaappiin hieman viilenemään. 

Kauli taikina leivinpaperin päällä ohueksi, mutta varo tekemästä taikinaan reikiä, muodolla ei ole niin väliä, ei tarvitse tulla kauniin pyöreää.

Ota mantelimassaviipaleet jääkaapista ja painele niitä sormilla hieman litteämmiksi. Asettele palaset ympyrään taikinan keskelle. Sommittele mantelimassapalojen päälle vadelmat ja ripota niille sokeria. Nostele varovasti leivinpaperin reunalla auttaen taikinan reunat kohti keskustaa niin, että ne menevät hieman vadelmien päälle. Puristele varovasti taikina jonkinsortin laskoksille, mutta varo edelleen tekemästä reikiä taikinaan. 

Voitele taikinan reunat kananmunalla ja sirottele päälle pähkinärouhetta, tai nätimpää olisi jos olisi mantelilastuja. Minä en varastoistani löytänyt niitä. Viimeistele muutamalla timjamin lehdellä.

Paista galettea noin 35-40 minuuttia uunin keskiosassa ja anna sitten sen jäähtyä ainakin puoli tuntia, ettei kypsien vadelmien mehu karkaa. Mantelimassa tekee kivan makulisän tähän galetteen ja pidimme siitä, ettei se ollut makeaa, vaan kirpeämpää kuin olisimme osanneet vadelmatäytteisestä arvata. 

Söimme tämän galetten jo aikaisemmin, mutta säästin postauksen myöhempää tarkoitusta varten. Tänään olen askaroinut macaronien kanssa ja siitä tulee postaus huomenna Tour de Francen päätöspäivänä.

No olihan se hieman muotopuoli

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli 35 km mittainen henkilökohtainen aika-ajo, joka päättyi kuuden kilometrin ylämäkeen. Ai että siitä tulikin jännitysnäytelmä, Tadej Pogacar löi kaikille luun kurkkuun, etenkin Primoz Roglicille, maanmiehelleen. Nuori Tadej ajoi kovempaa kuin kukaan muu ja nousi näin toiseksi viimeisenä päivänä kokonaiskilpailun johtoon sen lisäksi tietysti, että hän voitti etapin, voittaa nuorten kisan ja mäkikilpailun myös. Huomenna tietysti niin hänen kuin muittenkin täytyy päästä maaliin, että kisa on ohitse. Olipa aika-ajo! Jonakin vuonna olen ollut oikein suuttunut, kun suosikkini ei tällaisen etapin jälkeen olekaan ollut palkintokorokkeella, mutta nyt kyllä kelpaa. 

Välimerellinen kalapata – bourride

Enpä ollut tätä ennen kuullut ranskalaisesta ruokalajista nimeltä bourride. Sellainen osui silmään Foodgawkerissa, kun etsiskelin sopivia ruokia kokeiltavaksi ranskalaisen ruoan haasteeseeni. Ruoka saisi mieluusti olla myös helposti retkioloissa toteutettavaksi ja sellainen bourride oikein hyvin oli. Ohjeen rungon otin täältä.

Välimerellinen ranskalainen kalasoppa – Bourride

• 150 g turskaa
• 6 kampasimpukkaa
• nokare voita ja pikkuisen oliiviöljyä
• 1 pieni punasipuli
• 1 pieni salottisipuli
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 0,5 dl pakastettua varsisellerin paloja
• 4 pientä perunaa
• 3 dl kantarellilientä
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• tuoretta persiljaa
• aiolia
• paahdetut leipäviipaleet keittolautasten pohjalle

Tein tämän ruoan luonnollisesti vähän soveltaen, esimerkiksi lisäsin siihen kampasimpukoita, koska olimme niitä ostaneet ja sulattaneet. Ne oli syytä käyttää pois. Tein ruoan kokonaan pienessä wok-pannussa CampaAdrian keittiön kaasuliedellä, pannuun mahtui hyvin kahden hengen annos.

Leikkasin nahattoman turskapalan kuuteen palaan ja jätin palat paperin päälle kuivahtamaan, samoin laitoin sulatetut kampasimpukat paperin päälle. Silppusin sipulit ja valkosipulit ja otin  sulamaan retkipakastimestamme kotona sinne jemmaamastani pussista vähän viipaloitua varsiselleriä. Leikkasin pienet perunat muutamaan palaan. 

Kuumensin veden kattilassa ja lisäsin siihen pienen lorauksen kantarellifondia. Kuumensin pienen wok-pannun ja laitoin sille nokareen voita ja pikkuisen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, laitoin sille ensin pintakuivat kampasimpukat. Paistoin niitä molemmin puolin pari minuuttia ja nostin ne lautaselle odottamaan. Seuraavaksi pannulle pääsivät sipulit, valkosipulit ja varsiselleripalat kypsymään.

Lisäsin pannulle perunapalat, laakerinlehdet, sahramia ja noin puolet liemestä. Annoin perunoiden kypsyä liemessä sipuleitten kanssa noin 10 minuuttia. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin hieman lientä, kampasimpukat ja turskapalat. Lisäsin vielä lientä pikkuisen, niin että kaikki keittoainekset olivat juuri ja juuri liemen peitossa. Kun kala oli kypsynyt noin 5 minuuttia, oli keitto valmista. Maustoin sitä suolalla ja pippurilla sekä persiljalla. Lientä jäi käyttämättä pikkuisen, olin vain tehnyt sitä varalta 3 dl, ettei loppuisi.

Kun keitto alkoi olla valmista, Antti kävi leirialueen erinomaisessa keittiössä paahtamassa pari palaa juureen leivottua leipää, jota eilen ostimme Kangasalta. Keittiössä oli useita leivänpaahtimia, meillä ei ole paahdinta matkakeittiössämme. 

Laitoimme keittolautasten pohjalle viipaleet paahdettua leipää ja päälle kauhoimme soppaa niin, että kummallekin tuli kampasimpukkaa, turskaa ja perunapaloja sekä lientä ja sipuleita. Ihan päälle tuli lusikalliset valmisaiolia (Lidl) ja tuoretta persiljaa. Aivan ihanaa keittoa, lämmittävää, muttei liian mausteista. Kampasimpukka uiskenteli tähän ruokaan todella hyvin, mutta olisi se mennyt pelkällä turskallakin.

Tour de Francen kuudes etappi oli nousuun loppuva vuorietappi. Eilen siis laitettiin kisan johto uuteen uskoon, emme ehtineet tänään aloittaa etapin katsomista alusta, joten emme kuulleet mitä oikein tapahtui. Tänään voittajaksi selviytyi Alexey Lutsenko ja kokonaiskilpailua johtaa nytkin eilen ykköseksi päässyt Adam Yates. Toivottavasti ehdimme huomenna leiriytyä hyvissä ajoin ja päästä katsomaan etappia varhaisemmasta päästä. Silloin on massakiriä enteilevä tasamaan etappi.

Punakittijuusto uunissa

Olemme tehneet pari kertaa camembertiä uunissa, ensimmäisen kerran jo vuonna 2012 ja toisen kerran pari vuotta sitten. Meillä oli nytkin tarkoitus laittaa camembertiä uuniin, mutta unohdin juuston kotijääkaappiin, kun eilen lähdimme reissuun. Tänään kaupassa ostoskoriin pääsikin punakittijuusto, jonka arvelimme sopivan uuniin yhtälailla. Ostimme Kangasalta hyvää juureen leivottua leipää paikallisesta leipomosta juuston kaveriksi. Punakittijuusto on kyllä eri asia kuin camembert, mutta kyllä tämä meistä ranskalaisesta kävi!

Punakittijuusto uunissa

• 200 g palanen punakittijuustoa
• rosmariinia
• konjakkia
• kaveriksi juureen leivottua leipää

Kuumensimme ihanan Lidl-uunimme 200 asteeseen. Pistelin terävällä veitsellä juustoon muutaman viillon ja vuorasin juuston pohjapahveineen folioon siltä varasta, että juusto lähtisi omille teilleen pahvipaketistaan uunissa. Pistelin juuston viiltoihin rosmariinin oksia ja luritin pikkulusikalla pikkuisen konjakkia päälle. Paistoimme juustoa noin 15 minuuttia ja kauhoimme sen sitten suihimme rapeilla leivänpaloilla. Hyvää!

Tour de Francen viiden etappi oli sellainen sunnuntaiajelu, joka melkein jokaiseen suureen ympäriajoon osuu, ei siis ajeta täysillä, ei tule irtiottoja eikä sitä myöten kolareitakaan, mikä on aina hyvä juttu sekin. Viimeisillä kilometreillä yhtenä joukkona ajanut pääjoukko intoutui kuitenkin massakiriin ja sen voitti Wout van Aert. 

Kokonaiskilpailun tilanne jäi meille ensin hieman epäselväksi, olimme ymmärtävinämme, että Julian Alaphilippe edelleen johtaisi kokonaiskilpailua, mutta kisan omilla sivuilla kuitenkin luki, että Adan Yates johtaa ja hänen perässään on vielä monta muuta ennen sijalla 16 olevaa Julian Alaphilippeä. Urkimme erinäisiltä sivuilta, että Julian Alaphilippe menetti keltapaidan 20 sekunnin aikasakon vuoksi. Hän oli saanut jonkunlaista huoltoa, ruokaa tai muuta siinä vaiheessa kisaa, kun huolto ei ole enää sallittua. Vähän kelju juttu, mutta hyvä, että ranskalainenkaan ei saa rikkoa sääntöjä.

Fricassee de poulet

Tänään söimme kanaa aika pitkästä aikaa, tai broileriahan se oli. Löysin monta erilaista ohjetta fricassee-nimiselle kanaruoalle, valitsin niistä tämän, jota hieman sovelsin. 

Fricassee de poulet

• 400 g broilerin rintafileitä
• 1 punaisipuli
• 6 ruskeaa herkkusientä
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl kantarellilientä (fondista)
• 1 dl kermaa
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• 1 tl herbes de provence-yrttiseosta

Taputtele rintafileet kuiviksi ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Leikkaa sipuli ja sienet viipaleiksi. Sulata pannulla nokare voita ja lisää mukaan myös pikkuisen oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, nosta broileripalat paistumaan. Käännä parin minuutin päästä. Fileiden ei ole vielä tarkoituskaan kypsyä kokonaan, nosta ne pikkuisen ruskistuneina lautaselle odottamaan. Lisää pannulle vielä hieman voita ja laita sipulit ja sienet paistumaan, kääntele niitä ahkerasti. 

Kun sipuli on hieman mysiytynyt ja sienet ottaneet väriä, kaada pannulle viini, joka saa kiehua melkein kasaan ennen kuin lisäät liemen ja kerman. Kun seos kiehuu sopuisasti, nosta fileet takaisin pannulle ja ripottele päälle Provencen yrttiseosta. Maistele lientä, lisää suolaa ja pippuria, mikäli tarpeen. Laita kansi päälle. Broilerit kypsyvät loppuun noin 5-10 minuutissa. Lisänä meillä oli hauskaa minikokoista pastaa ja herneitä. 

Tour de Francen kolmas etappi ajettiin aluksi vesisateisessa säässä, mutta loppupuolella sää oli aurinkoinen. Loppukiri oli todella jännittävä ja voittajaksi tuli Caleb Ewan. Julian Alaphilippe jatkaa keltaisessa. Adam Yates on neljä sekuntia perässä. Kisa on alkanut kyllä todella mielenkiintoisesti.

Soupe à l'oignon sous vide

No siinä sitä tuli ranskaa kerrakseen ja varmaan meni pieleenkin. Olen tehnyt ranskalaista sipulikeittoa muutaman kerran aikaisemminkin postauksen verran, joista ensimmäinen kerta oli vuonna 2011, blogin ensimmäisenä kesänä. Postauksen nimi on Sipulikeittoa ja vuoria ja jostain syystä se on yhä yksi blogin luetuimmista postauksista. Kokkailin silloin Julia Childin ohjeen mukaan valurautapadassa keittoni. 

Seuraava sipulikeittokokkaus oli vasta monta vuotta myöhemmin, talvella 2015. Kävimme silloin Sinne Helsingissä syömässä ystävänpäivän illallisen ja siellä oli aivan ihanaa sileää sipulikeittoa. Yritin myöhemmin tehdä sellaista kotona ja huijata sillä tuolloin vielä kotona asuvaa nuorimmasta, joka ei pidä sipulista. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen bluffini paljastui. En minä mielestäni ihan tarkalleen ottaen valehdellut, sanoinpa vaan sitä kasvissosekeitoksi. Tuo keitto valmistui haudutuspadassa ja löytyy myös CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdeltä. En päässyt ihan niin hyvään lopputulokseen kuin Sinnen keitto. 

Saman vuoden kesällä keittelin sipulikeittoa painekattilassa aka höyrypannussa, tuolloin taas Julia Childin ohjeella, joka oli muunnettu painekattilan kestäväksi. Onnistuminen oli muistaakseni aika hyvä. Muutkin höyrypannukokeilut ovat Painekattila-kokkailu-välilehdellä, ei taida olla CampaKeittiön useimmiten käytetty vekotin, niin lyhyt lista näyttää olevan. 

Pari muutakin sipulikeittokokkailua on blogissa ollut, mutta mitään varsinaisia uusia valmistustapoja ei. Tänään mietin, että mitä vielä voisin kokeilla ja muistin, että sous vide on vielä kokeilematta. Löysinkin heti ohjeita netistä helposti ja piankos minulla oli keitto valmisteilla. 

Ranskalainen sipulikeitto sous vide (kaksi annosta)

• 0,5 kg erilaisia sipuleita
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 3 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• suolaa ja pippuria 
• 1 dl roseviiniä
• 1 rkl vaahterasiirappia
• 2  dl vahvaa lihalientä
• 2 viipaletta vaaleaa maalaisleipää
• sopiva määrä raastettua gruyèrea

Otin pääsääntöisesti vinkkiä tältä sivulta, lähinnä valmistustavan puolesta, mutta muuten vilkuilin edellisiä keittopostauksiani ja poimin sieltä ainekset. 

Laitoin suureen kattilaan vettä ja sirkulaattorin lämmittämään vettä 85 °C asteeseen. 

Kuorin ensin sipulit jättäen sipulin varren puolen pään leikkaamatta. Näin saa hyvän kahvan mandoliinilla viipalointiin. Viipaloin sipulit erittäin ohuiksi viipaleiksi, samoin valkosipulinkynnet. 

Kuivasin kyyneleet.

Kuumensin isossa pannussa voita ja oliiviöljyä ja laitoin sinne kaikki sipulit mysiytymään. Kun sipulit olivat laiskistuneet jo kivasti, lisäsin pannulle hieman suolaa, pippuria, tuoretta timjamia ja lorauksen vaahterasiirappia sekä viinin. Sekoittelin ja annoin kypsyä siihen asti, että vesi kattilassa oli lämmennyt tavoitelämpöön

.

Otin esille 2-litraisen minigrip-suljettavan paksun pussin ja lusikoin laiskan sipulimassan pussiin. Laitoin kattilan päälle reunojen yli yltävän pitkän metallisen varrastikun ja laskin avonaisen pussin varovasti veteen niin, että ilma puristui pussista pois. Juuri ennen kuin pussiin olisi päässyt vettä, puristin pussin suun kiinni ja kiinnitin pussin pyykkipojilla varrastikkuun. Näin pussi ei valu kattilan pohjalle tai vaihtoehtoisesti, jos pussissa olisi kevyitä aineita, pussi ei kelluisi. 

Jätin pussin veteen noin neljäksi tunniksi, mutta 1,5-2 tuntiakin riittäisi. Mitä pitempään sipuleita kylvettää, sitä enemmän ne karamellisoituvat. 

Kun en jaksanut enää odottaa ja oli muutenkin jo ruoka-aika tulossa, nostin sipulipussin pois vedestä ja kumosin sisällön paksupohjaiseen kuparikattilaan. Lisäsin sinne lihaliemen ja kuumensin keiton. Maistelin sitä ja lisäsin suolaa ja pippuria. Keitin keittoa vielä noin puoli tuntia ja sitten kärsivällisyyteni oli loppu. 

Olin kuumentanut uunin 200 asteeseen ja laittanut ritilän uunin yläosaan. Kauhoin keittoa uunin kestäviin kuppeihin ja lisäsin päälle viipaleen maalaisleipää, jota olin leikannut jo aikaisemmin päivällä lautaselle hieman kuivahtamaan. Raastoin pinnalle juustoa. Laitoin kulhot ritilälle grillivastuksen alle ja kun juuston pinta ruskettui ja kupli, otin varovasti kupit pois. Ripottelin ihan päällimmäksi hieman tuoretta timjamia. 

Söimme. Kielet eivät palaneet ihan parantumattomasti. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle.

Tour de Francen ensimmäinen etappi oli Nizzan lähistöllä ajettiin 156 km mittaisena niin, että alussa oli kahteen kertaan sama noin 40 km lenkki, johon kuuluu napakka nousu. Loppupuolella oli vielä yksi, tätäkin suurempi mäki. Ennen starttia ajajilla oli maskit aika kiltisti, muttei ajamisen aikana, mikä on ihan ymmärrettävää.

Reitillä satoi ajoittain ja kaatumisia nähtiin paljon, kun pitkän kuivan kauden jälkeen tiet olivat märkiä. Lopussakin oli melkoinen kolarointi viimeisillä kilometreillä. Ensimmäisen keltaisen paidan sai päälleen norjalainen Alexander Kristoff UAE-tallista. Suosikkini Peter Sagan tuli viidenneksi. Tänä vuonna ei nähdä poskisuutelevia nuoria naisia, eikä arvopaitojen pukemista palkintokorokkeella. Voittaja vaan tulee arvopaidassaan kukkakimppu kädessä ja maski kasvoilla palkintokorokkeelle ja hänen vierellään ovat sponsorin edustajat, toisella puolella mies ja toisella puolella nainen. Mahtavaa, pusutytöt ovat jääneet ehkä historiaan! Oli todella mukava kuunnella Peter ja Christian Seliniä juttelemassa pyöräilystä ja tästä erikoisesta pyöräilyvuodesta.  Hyvä alku kisaan ja keittiöön!

Muutin minkä päätin!

Tänään on CampaSimpukan kymmenennen kolmiosaisen ruokahaasten ensimmäinen päivä. Koko haastettahan ei pitänyt tänä vuonna tulla, koska korona, mutta muutin minkä päätin ja aloitan sittenkin. Jo keväällä UCI (Union Cycliste Internationale) julkaisi mulkatun kisakalenterin sillä olettamalla, että korona hiipuu ja kisakausi saadaan kuin saadaankin käyntiin ja vietyä läpi. Minä olen melko optimistinen ihminen, mutta tuolloin ajattelin, että ei pojat, ei tämä tule onnistumaan. Kaikki kauden tärkeät (ja vissiin vähemmän tärkeätkin) on tungettu muutamaan  kuukauteen, osittain päällekkäinkin. Tämän vuoden La Vuelta alkaa jo monta päivää ennen kuin Giro d'Italia loppuu. Useita yhden tai muutaman päivän kisoja on jo ajettu parina viime viikkona. Joten ehkä tämä tästä, ainakin alkuun. 

Aloin ajatella elokuun lopun lähestyessä, että jos kerran ammattipyöräilyn kisakalenteri viedään läpi, niin kenen luvalla minä täällä velttoilisin haasteestani. Ei ole enää mitään työperäisiä luistelun mahdollistavia tekosyitäkään. Niinpä päätin tehdä parhaani ja katsoa sitten mihin se riittää, kuten Marja-Liisakin aikoinaan. Jos alkaa ylämäessä lipsua, vaadin havuja, perkele! 

Tour de France alkaa tänään Nizzasta ja sinne ensimmäinen etappi päättyykin. Muutenkin kisan alku käydään Nizzan ympäristössä kolmen ensimmäisen etapin osalta. En muista enää miten kisan piti alunperin alkaa, olisiko tässä joku muutos alkuperäiseen reittiin? Muistaakseni tänä vuonna ei pitänytkään olla aloitusta jostain muusta maasta, mutta muistinihan on tunnetusti +-3 minuuttia, mikä tavallisesti riittää oikein hyvin. 

Mukana on tarpeeksi suosikkejani, kiitos vaan organisaatiolle, hyvin huomaavaista. Kuten Instassa pika-analysoin kisan Annalle, enää ei itketä Alberton perään, vaan voittajaksi toivon tietysti Nairo Quintanaa. Luulen silti, ettei niin käy, vaan viime vuoden komeetat Tadej Pogacar tai Primoz Roglic saattavat näyttää muille miten ajoja ajetaan. Chris Froome ei osallistu tähän kisaan, hänen kunnon ajoituksensa ei ole osunut kohdilleen ja vasta Vueltassa näemme mihin hänestä tänä vuonna on. Peter Sagan on mukana, sehän on selvää, ei minulle muuten kisa maistuisikaan. Vanhoja suosikkejani on vielä mukana, Alejandro Valverde ja Andre Greipel, mutta heillä taitaa olla jo jäähdyttelyvaihe menossa. 

Tässä kuvassa elokuulta 2017 Albertolla ei ole kypärää päässään siksi, että tämä on otettu ennen starttia, mutta olisi se saanut jo silloinkin olla. 

Olen nyt muutaman päivän etsinyt ranskalaisia ruokaohjeita kokeiltavaksi ja onpa se ollut vaikeaa. Yhdeksällä edellisellä kerralla olen kokeillut aika monia periranskalaisia ruokalajeja, monenmoisella onnistumisen tasolla ja usein erittäin kevyellä ranskalaisuudella. Joitakin juttuja en ole vieläkään uskaltautunut kokeilemaan tai joihinkin on vaikea saada raaka-aineita, etenkin mitä tulee juustoihin. Jos kyseessä on ulkojuusto, en ole siitä niin pahoillani. Voi siis olla, että jossain määrin tulen menemään revisited-linjalla, ainahan sitä voi itseään toistaa, eikö me muutenkin tehdä niin kaiken aikaa? 

Elikkäs, tilanne on niinku se, että tästä se lähtee ku kuppa Töölöstä kunhan päivän etappi polkaistaan käyntiin ja saan päätettyä (ettei jää viimetippaan) mitä ranskalaista ruokaa CampaKeittiössä tänään valmistetaan ja syödään! Palataan illalla astiastolle, jookostakookosta! Juu ei kookosta, siitä en tykkää.

Edit: Kesän CampaReissuista kertominen jää nyt vähän sivuraiteelle, mutta olemme käyneet paljon museokorttikohteissa, minulla meni rikki 200 käyntiä ja Antilla on kohta 300 kasassa. Päivän kirkkoja on  kertynyt ja olemme tehneet ruokaa retkioloissa. Olemme olleet tutuilla ja uusilla leirialueilla, mutta puskassa olemme olleet vasta kerran. Vähän on haikea mieli, kun suunnitelluista ulkomaanmatkoista CampaAdrialla ei tänä vuonna tullut mitään, mutta toisaalta kotimaa on aivan tupaten täynnä kaikkea kiinnostavaa, ei mitenkään kehtaa valittaa!