Pipirrana – espanjalainen tomaattisalaatti vähän muunneltuna

Tänään olen yksin kotona ja olen syönyt kaikenlaista sellaista mitä syön yksin ollessani, nuudeleita ja suklaata, joka on tarkoitettu huomisille perhepäivällisten churroille. Pitää pyytää tuomaan huomenna lisää suklaata. Minulla oli vielä yksi jemmapostaus viime kesältä, jota en ollut käyttänyt, enkä ensin muistanut yhtään millainen ruoka näissä kuvissa on. Kuvat eivät tee sille oikeutta, mutta käytän tämän nyt kuitenkin päivän espanjalaisuudeksi. Ohje on jälleen tästä samasta blogista ja siellä on paljon nätimmät kuvat espanjalaisesta tomaattisalaatista. 

Espanjalainen tomaattisalaatti muunneltuna ja pienennettynä

• 1 kovaksi keitetty kananmuna
• 2 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• puolikas punainen paprika (ei ollut vihreää paprikaa)
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• loraus oliiviöljyä
• pieni pala (noin 100 g) savustettua lohta (purkkitonnikalan sijaan)
• suolaa ja pippuria

Keitin ensin kananmunan ja sen jäähdyttyä kuorin ja halkaisin sen. Otin keltuaisen pois ja jätin odottamaan lautaselle. Leikkasin tomaatit, keitetyn kananmunan valkuaisen ja paprikapalan pieniksi kuutioiksi ja sipulin silpuksi. Sekoitin morttelissa valkosipulimurskan ja noin neljäsosan paprikapaloista ja hieroin ne tahnantapaiseksi seokseksi keltuaisen kanssa, maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Yhdistin tahnaan pari rkl oliiviöljyä ja sekoitin ainekset tasaiseksi salaattikastikkeeksi. 

Keräsin kulhoon tomaatti- ja loput paprikakuutioista, sekä sipulisilpun ja valkuaiskuutiot ja vielä edellispäivän savulohen palan pilkottuna. Sekoitin mukaan kastikkeen ja sittenpä tämä vähän erikoinen salaatti olikin valmis. Se ei muistaakseni ollut mikään suuri suosikkimme. 

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi oli kunnollinen vuorietappi. Minä olin  hieman toiveikas, että Primoz Roglic pystyisi sen aikana viemään itsensä johtoon, mutta niin ei käynyt. Kurkin välillä tilannetta HBO:lta, mutta koko huomiotani etappi ei saanut. Etapin nopein oli Mikel Landa, joka on jostain jo unohtuneesta syystä joutunut epäsuosikkilistalleni, mutta voittakoon nyt sitten etapin tämän kerran. Huomenna on viimeinen seremoniallinen etappi, jossa ei enää punaista paitaa uhata, mutta kirimiehille on vielä tilaisuutensa. 

Tortillitas de Salmon – lohilettuset

Ohje tähän ruokaan on täältä. Olen tehnyt sen jo aikaisemmin kotona siltä varalta, etten reissussa ollessa jotain päivänä ehdi tai voi kokkailla mitään. Tänään on sellainen päivä, siirryimme Aachenista (Saksa) Wintersvijkiin, Alankomaihin ja tällä hetkellä toinen meistä on hieman huonovointinen eikä tälle päivälle tarvita ruokaa. Niinpä käytän tämän ohjeen sitten tänään. Olen hieman soveltanut ohjetta, sillä käytin savulohta ja kivennäisvettä poiketen alkuperäisohjeesta. 

Tortillitas de Salmon – lohilettuset

• 60 g vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• 1 dl kivennäisvettä
• pari ohutta kevässipulia silputtuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl tuoretta tilliä silputtuna
• 3 rkl sitruunamehua
• 170 g savulohta 
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl oliiviöljyä paistamiseen

Sekoita ensin vehnäjauhot, kananmuna ja kivennäisvesi tasaiseksi taikinaksi, mausta se sipulilla, valkosipulilla, tillillä, suolalla ja pippurilla. Pieni lohi mukaan ja sekoita tasaiseksi, saa siihen vähän jäädä lohisattumia. 

Kuumenna öljy suorareunaisella pannulla ja nostele taikinaa lusikalla pannulle paistumaan. Tasoittele pintaa hieman ja kun alapuoli on paistunut noin 3 minuuttia, käännä lettuset ja paista toinenkin puoli. Nosta valmiit lettuset paperille valumaan ja paista seuraava erä. Tästä tulee noin 10-12 kpl pieniä lettusia, minä paistoin vähän suurempia, niin tuli 6 kpl. Söimme ne aiolin kanssa, se oli valmiina kaupasta ostettua. 

La Vueltan viides etappi vei kisan viimein Espanjaan. Emme ole ehtineet katsoa sitä ollenkaan, mutta tuloksista lunttasin, että nopein oli Matthew Brennan, sama mies, joka voitti toisenkin etapin. Tadej Pogacar johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Mikäli illemmalla tulee tilaisuus, katsomme hieman tallenteelta mitä tämän päivän etapilla tapahtui. Ja huomenna toivottavasti palaan kokkailun pariin. 

Pala turskaa juuressalaatilla

Tänään naapurikylässä (tai pikkukaupungissa) oli luvassa kirppari, näimme jo saapuessamme mainoksia siitä lyhtypylväissä. Antti kävi aamulla ostamassa leipomosta päivän leivän ja näki jo myyjiä sommittelemassa kojujaan. Aamupalan jälkeen kävelimme rannan väylää pitkin parin kilometrin matkan Jullouvilleen. Näin heinä-elokuussa tätä reittiä ei saa pyöräillä koko matkalla, mutta kyllä siellä muutama pyöräilijäkin näkyi. Sovimme kaikki kulkemaan. 

Kirppariaukio oli tupaten täynnä kojuja, osa oli selvästi myyjiä, joilla oli tavaraa liikkeestään tai ovat ammattimaisia vanhantavaran myyjiä erilaisissa tapahtumissa, mutta osa oli kyllä ihan kotonurkistaan rompetta keränneitä myyjiä. Meiltä puuttuu vielä ostoslistalta se hääkuva (näimme noin kuukausi sitten hienon vanhan hääkuvan, muttemme sitä ostaneet, se maksoikin oikein 2-2,5€ ja se on jäänyt harmittamaan) ja ehkä yksi luulautanen vielä pitäisi saada. Jeanne d'Arceja ei kovin montaa enää tarvita. Tämänpäiväinen löytömme täydellistää kokoelmamme aika mukavasti. 

Sää on ollut melko lämmin, 28-30 astetta ja erittäin hiostavaa. Sääennusteiden mukaan piti alkaa ukkostaa jo alkuiltapäivästä, mutta ennuste on valunut myöhemmäksi tunti tunnilta, ehkei koko ukkosta tulekaan. Tuulee kyllä hyvin puuskaisesti ja kovaa, joten ruoanlaitto kutistui siihen, että sekoitin juuressalaatin ja paistoin kaksi turskapalaa ulkona pannulla. En mielelläni paista kalaa auton keittiössä. 

Tämän päivällisemme suurin ranskalaisuus on se, että kaikki raaka-aineet ovat Ranskasta peräisin ja näin kyllä ohjeita siitä miten ranskalaiset paistavat kalansa voissa. Niin että tämä saa riittää ranskalaisuudesta. Salaattiin meni eilen ostettu juuresseoksen loppu vähillä tuunauksilla. 

Turskaa juuressalaatilla

• 2 x 90 g pala nahatonta turskaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• silputtua ruohosipulia
• 1/3 pienestä juuressekoituspussista
• 1 keltainen tomaatti
• 1/4 vihreää paprikaa
• 2 rkl ranskalaista valkoista salaattikastiketta (pirkkaa jostain markettiketjusta)

Ensin sekoitin juuressekoitukseen pienen palan kuutioiksi leikattua paprikaa ja pienen tomaatin kuutioina. Sekoitin mukaan hieman neutraalia ranskalaista salaatinkastiketta.

Antti viritti minulle paistopaikan kaasuliedelle ja pannulle ja seisoi itse pitämässä lieden säilytyslaatikkoa ja itseään tuulensuojana. Sulatin pannulla voita ja paistoin siinä suolalla ja pippurilla maustetut turskapalat. Koska tuuli niin paljon, en saanut kovin sievää paistopintaa ja kaasupanoskin piti vaihtaa keskenkaiken. Mutta lopulta kalasta tuli juuri sopivan kypsää ja annoksen kruunasi pieni liraus sitruunaa kaloille ja ruohosipulisilppu. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi ja se oli jo yhdestoista, joten huomenna kääntyy tämä kuudestoista ranskalainen ruokahaasteemme loppusuoralle. Soren Waerenskjold oli kirin nopein ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. 

Tästä ei kannattanut mennä

Tomaattinen lohipasta

Tänään saatoimme päästä lämpimämmän sään ulottuville. Tähän mennessä kuuden viikon aikana on ollut pari päivää lämpötila kahdenkympin tienoilla. Tänään on mennyt 25 astetta rikki. Vielä ei ole autossa ilmastoinnin tarvetta, paikkamme leirialueella on varjoinen. Ihan mukava istua ulkona kuuden jälkeen ilman villasukkia, vaikka kyllä on kivaa villasukkienkin kanssa. 

Päivälliseksi tein meille aivan omasta tai asiakkaan päästä pastaruokaa, vielä ei ole tylsistymistä pastaan. Tärkeintä oli käyttää eilen ostetut lohipalaset ja toisena agendana oli käyttää loppuun aurinkokuivattu tomaatti purkista, jonka Antti osti Neufchateaussa ollessamme. Tähän en etsinyt mitään varsinaista ohjetta, vaan tein kuten nyt tähän ikään osaa kotikokki pastaruoan tehdä. 

Tomaattinen lohipasta kahdelle

• 150 g lohta (2 annosviipaletta nahkoineen)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl yrttioliiviöljyä
• 6 palaa aurinkokuivattua tomaattia pieniin paloihin leikattuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 2,5 dl kuivaa pientä kuviopastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• tuoretta basilikaa ja timjamia 
• sitruunamehua
• raastettua parmesania (toivottavasti kukaan lukijakuntani monista nonnista ei suutu, vaikka laitoin kermaa ja parmesania ja kalaa samaan annokseen, se on tietääkseni valtiorikos Italiassa, siksi onkin hyvä pysyä Ranskassa, jossa mikään ei ole ihan niin tarkkaa)

Ensimmäisenä laitoin pastaveden kiehumaan ja sitä odotellessa (kaasupanos tuli  myös vaihdettua) paistoin ensin lohiviipaleet öljyssä, olin pintamaustanut ne suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Käänsin viipaleita niin, että kaikki neljä pintaa kypsyivät hieman ja käärin palat folioon odottamaan, jolloin ne kypsyivät loppuun. 

Kun pastavesi kiehui, lisäsin kattilaan kuivapastan ja sekoittelin. Uudella kaasupanoksella oli hieman hankala saada pasta kiehumaan sopivasti, kun liekki olikin niin ponteva. Käytin vain 4 minuutin kypsymisajan vaativaa pastaa kaasunsäästösyistä. 

Leikkasin aurinkokuivatut tomaatit pieniin paloihin ja kaadoin ne samalle pannulle, jolla lohipalat oli paistettu, öljyä ei tarvinut lisätä, sillä tomaateissakin oli öljyä. Paistoin tomaatteja pari minuuttia ja lisäsin mukaan tomaattipyreen ja sekoittelin. Hetken päästä lisäsin vielä kerman ja kastike kiehui sopivasti kokoon juuri, kun pasta oli kypsää. Kumosin pastan kastikepannulle ja sekoitin. Annoksiin jaoin pastan kastikkeineen lautasille ja nostin foliokääreestä lohiviipaleet pastan päälle. Pintaan vielä yrttejä, sitruunamehua, pippuria ja parmesania. 

Kuvan oton jälkeen nostimme helposti irtoavat nahkat lohipaloista pois. Sanoisin, että oikein hyvä ateria taas ja täsmälleen oikean kokoinen, kumpikin jaksoi syödä annoksensa ilman ähkyä. Eikä jäänyt tähdenlentoja. Hinnaksi kahden hengen aterialle arvioin noin 6€, josta lohen osuus oli suurin. 

Giro d'Italia on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli jo 12. etappi. Nyt kun leirialueen wifi on epäkunnossa (liekö totta) olemme oman mobiilidatan varassa. Olemme alkaneet käyttää prepaid sim-korttia. Kuukautta on vielä jäljellä 10 päivää ja omat gigat alkavat olla loppupuolella. Tupakkakaupasta ostettu 200 gigan kortti oli helppo ottaa käyttöön puhelimeni toiselle korttipaikalle ja voin vaihdella sen ja oman varsinaisen sim-kortin välillä. Prepaid kortti on voimassa 30 vrk ja toimii ainakin Ranskassa, mahdollisesti myös muissa EU-maissa, mutta sillä ei nyt ole väliä, sillä aiomme olla Ranskassa vielä useita viikkoja. 

Tällä ostonetillä siis pystyimme katsomaan Giron etappia ja aloitimme siltä kohdalta, kun matkaa maaliin oli vielä 50 km. Nopein oli tänään Alec Segaert (ikinäkuullukkaa) ja Afonso Eulalio piti jälleen pinkin paidan omassa garderobissaan, ottipa jopa 6 sekuntia lisää etumatkaa Jonas Vingegaardiin voittaessaan yhden välikirin. 

Kuhakiekot

CampaSimpukassa ei ole tainnut koskaan olla näin pitkää postaustaukoa, viimeksi postasin sipulinkeittoa marraskuussa. Suurimmaksi osaksi se johtuu siitä, että olen ollut reippaasti kokkaushunnigolla, tehnyt vain niitä iänikuisia samoja ruokia, joissa ei ole ollut mitään postaamista. Toiseksi olen ollut myös hieman maailmantuskassa, jonka pääasiallisin lähde ei olekaan enää idässä vaan lännessä, eivätkä aivoni meinaa tätä käsittää. Että hulluinta meno on juuri rapakon takana, vaikkei se hyvää tietenkään ole idässäkään. Luen liikaa uutisia ja somea, pitäisi tehdä sama itse-ehtoinen ruutuajan rajoittaminen kuin tein koronan pahimpaan aikaan. 

No mutta eilen tein kivaa ruokaa ja joka näytti myös nätiltä ja siinähän sitä olikin jo aineksia postaukseen. Ja kun vielä raaka-aineena oli kotimaista kalaa, niin kyllä kelpaa. Antti kävi kaupoilla ja toi kuhafileitä, joilla ei tällä kertaa ollut aivan hulvaton hinta. Aiempi suunnitelmani spamricesta siirtyi tuonnemmas. 

Kuhakiekot

• 2 nahatonta kuhafileetä (yhteensä 400 g)
• suolaa
• valkopippuria
• kuivattua ja tuoretta tilliä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl Eleplant"voita"

Fileet olivat muuten siististi käsiteltyjä, mutta keskellä on se kohta missä on pieniä teräviä ruotoja. Niitä jo alkaa pinseteillä kiskoa, menee koko kalapala raadellun näköiseksi, joten leikkasin fileet pitkittäin keskikohdan molemmilta puolilta ja keskikohta ruotoineen päätyi kompostiin. 

Maustoin nämä neljä viipaletta (kaksi vähän leveämpää ja kaksi vähän kapeampaa) suolalla, valkopippurilla ja kuivatulla tillillä. Lurittelin vielä hieman sitruunamehua päälle. Kieritin sitten viipaleet leveämmästä päästä alkaen kiekolle ja kiinnitin ne jokaisen kahdelle ristikkäin pistetyllä cocktailtikulla, etteivät ne aukeaisi kypsennyksen aikana. 

Sulatin lusikallisen Eleplantvoita pannulla ja nostin kiekot paistumaan noin viideksi minuutiksi. Tulin sitten ajatelleeksi, ettei kiekkoja voi käännellä pannulla, etteivät ne hajoa enkä saisi niihin kannen alla kaunista paistopintaa. Minulla oli samaan aikaan airfryerissä 200 asteessa paistumassa kaksi Lidlin perunapaistosta (sellaisia neljän pakkauksissa myytäviä, esim emmentalilla ryyditettyjä, tai tomaatilla yms). Kaadoin paistinpannulle jääneet tekovoin loput kiekkojen päälle ja nostin ne  airfryeriin kypsymään loppuun ja se tapahtuikin aika nopeasti, mittasin sisälämpötilaa ja kun se oli 63 päättelin kiekkojen olevan kypsiä. Niin ne olivatkin. Muistin ottaa cocktailtikut pois ennen syömistä. 

Muuten lautasilla oli herneitä, höyrytettyä porkkanaa ja tilli-kermaviilikastiketta. Kuha oli juuri sopivan kypsää, ei olisi haitannut vielä ripaus suolaa, mutta kai sitä tulee tarpeeksi muutenkin. 

On tässä elämässä kuulkaa jotain muutakin muuttunut, nimittäin sellainen asia, että meillä käytetään nykyään myös valkopippuria. Vuosikausia olin ihan sitä mieltä, että valkopippuri on saatanasta eikä se sovi mihinkään ruokaan. Tätä mieltä olin valkopippurista vuonna 2017. Joku aika sitten tulin vahingossa ostaneeksi sitä purkin (ei varmaan ollut toinen uusi asia, eli silmälasit päässä) ja niin meillä sitten oli valkopippuria. Nykyään käytän sitä aivan kasuaalisti eikä ole mitään saatanallista tapahtunut. 

Arroz con Salmón y Guisantes – espanjalainen lohi-riisipannu (melkeinpaella)

Tänään meillä oli täältä otettu ruokalaji päivällisenä, se ei ole paella, vaikka valmistustavassa onkin samaa ja raaka-aineissa. Ruoan nimi on espanjaksi Arroz con Salmón y Guisantes ja tulkkaan sen tarkoittavan riisiä lohen ja herneiden kanssa. Taas kerran kävi niin, että yritykseni ottaa raaka-aineita oikein vähän, otin sittenkin riisiä ja herneitä liikaa. Ohjeeseen tarvittavan lohen ostimme eilen ihanasta fresh-ketjun kaupasta. 

Kävimme tuon liikkeen kaupoissa ensimmäisen kerran tämän kevään matkalla ja ovelta ajattelin, että onpa varmaan kallista, kun oli niin hienoa. Onhan niissä kalliitakin artesaanituotteita, mutta myös ihan tavallisen hintaisia. Eilisen ruoan pinaatit maksoivat 0,18€ ja sienet 0,38€. Alla olevassa kuvassa on muun muassa sipulivalikoimaa, ne hinnat eivät ole ihan halvimpia, sen myönnän. 

Tuolta kaupasta ostin vähän lohta. Lohi on kallista täälläkin, Suomessa taitaa olla taas edullisempaa. Oli kiva hoksia pakkaus, jossa oli fileitten päitä siististi nahattomiksi leikattuna. Olisin joka tapauksessa leikannut lohipalan nahattomaksi ja pienemmiksi paloiksi, joten oli ihan järkevää ostaa jämäpalapakkaus, 177 g ja se riitti kahdelle hengelle mitä parhaiten. Kalkuloin, että tämän päivän kahden hengen aterian hinnaksi tuli 4,50€. Ja kalan osuus siitä oli 3,18€.

Pienensin ohjetta joka puolelta ja vähän muutin tekotapaa, ei kerrota Albertille. 

Arroz con Salmón y Guisantes 

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli suikaloituna (puolikas olisi riittänyt)
• 1/5 vihreää paprikaa suikaloituna
• 1 keltainen tomaatti suikaloituna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 177g lohifilepaloja 
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1,2 dl paellariisiä (1 dl olisi riittänyt)
• puolet pienestä PAELLERO-paellamaustepussista
• 1 rkl paprikapyrettä (olin ottanut sen esillekin, mutta unohdin laittaa #kuihienooseon )
• 3 dl vettä
• 0,5 dl roseviiniä
• 1 dl pakasteherneitä (0,5 dl olisi riittänyt)
• sitruunamehua ja tuoretta persiljaa viimeistelyyn 

Tein preppauksen sisällä samalla, kun katsoimme La Vueltaa koneeltani ja telkkarista päivän mellakoita ja mielenosoituksia Ranskasta. Suikaloin sipulin, paprikan ja tomaatin ja keräsin kaikki ainekset tarjottimelle. Lohipalat esimaustoin suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Ruoan varsinaisesti tein ulkona Campingazin liedellä. Oli vähän liian tuulista, saattoi mennä kaasua vähän haaskuuseen. 

Kuumensin uudella melko pienellä pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma, paistelin siinä sipulia ja paprikaa muutamia minuutteja. Kumosin ne sitten lautaselle odottamaan. Lisäsin öljyä pannulle ja paistoin esimaustettuja lohipaloja joka puoleltaan minuutin verran, niiden ei tarvinut vielä tulla kypsiksi. Kumosin nekin lautaselle odottamaan. 

Seuraavaksi laitoin pannulle taas ihan vähän öljyä lisää ja kaadoin riisit tyhjälle, öljyiselle pannulle. Ripottelin PAELLERO-mausteseosta (luin sen aikoinaan söpöisesti Palleroksi ja sen takia ostin sitä espanjalaisesta ruokakaupasta, joskus vuonna 2013). 

Sekoittelin ja annoin riisin kypsyä ihan hetkisen sellaisenaan. Sitten kaadoin puolet vedestä, noin 1,5 dl pannulle ja palautin sille sipulit ja paprikat ja myös tässä vaiheessa raa'at tomaattisuikaleet. Sekoitin ja lisäsin loput vedestä. Ripottelin mukaan suolaa ja pippuria ja laitoin kannen pannun päälle. Tarkoitus oli kypsentää ruoka sekoittelematta ja jopa saa aikaan aavistuksen kärähtänyt pohja, crust, mutta sitä en kyllä tällä pannulla ja tuulisissa oloissa saanut aikaan. 

Koska minulla oli oikeaa paellariisiä, se kyllä toimi hyvin, neste imeytyi hyvin riisiin ja mausteseos värjäsi riisin kauniisti. Se paprikapyre olisi ollut kyllä hyvä lisä. Noin vartissa riisi alkoi olla kypsää ja neste imeytynyt riisiin. Siinä vaiheessa alkoi tuuli olla todella puuskainen ja vähän satoikin, niin siirryin viimeistelemään ruoan autoon CampaKeittiöön. 

Ripottelin pakasteherneet ruoan pinnalle ja asettelin puolipaistetut lohipalat kaikkein päällimmäiseksi. Lisäsin vielä nesteeksi hieman viiniä ja haudutin ruokaa muutaman minuutin kannen alla. Siinä vaiheessa riisi oli kypsää ja lohi myös. Harmi, että laitoin herneitä liikaa, ei vaan millään meinaa uskoa, että desi riisiä on kahdelle liikaa. 

Annosten päälle kiersin vielä lisää pippuria ja ripottelin suolahiutaleita sekä persiljaa ja sitruunamehua. Harmi, ettei sitä kärähtänyttä pohjaa tullut, mutta muuten oli hyvää. Millä ihmeellä oppisin yhä vielä pienentämään raaka-aineiden määrää niin, että ruokaa tulisi sopivasti? 

La Vueltassa oli medium mountain-etappi, eivätkä mielenosoitukset estäneet etapin toteuttamista. Nopeimmaksi ajoi Giulio Pellizzari, mikäli ymmärsin oikein tämä oli 22-vuotiaan ajajan ensimmäinen ammattilaistason voitto. Jonas Vingegaard johtaa yhä kokonaiskilpailua ja toisena on Joao Almeida 50 sekunnin päässä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo, joka on profiililtaan tasainen. 

Fish à la minute ja tomato tian

Meillä on ystävä, jolla on tapana kertoa tarinoita hyvin värikkäästi ja jos ei tykkää kirosanojen käytöstä, kannattaa välillä laittaa sormet korviin. Kerran hän kertoi ravintolaruokailusta, joka ei mennyt ihan putkeen. Suuri seurue vietti perinteistä juhlapäivää ja tilasi kaikille tartarit. Ne saapuivat pöytään pitkän odottamisen jälkeen ja olivat pinnaltaan kuivia eivätkä muutenkaan ihan parhaita. Ystävämme kertoi tarjoilijalle, että tämä ei kelpaa (varmaankin omaan hienostuneeseen tapaansa) ja tämän jälkeen paikan omistaja/chef saapui pöydän ääreen ottamaan palautetta vastaan. Hän sanoi rannikkoaksentillaan, että "luuletsä että mä voin tehdä 100 tartaria à la minute, kun talo on täynnä" jne. Meille jäi sanonnaksi, että kun mitä tahansa toivoo tapahtuvan nopeasti, toinen sanoo sormea sosotellen, että luuletsä, että mä voin tehdä tämän tai tuon á la minute. Ystävällämme oli myös lempinimi tälle chefille, mutten laita sitä nyt tähän kumminkaan. 

Nyt on menossa jo toiseksi viimeinen päivä tämänvuotista ranskalaista ruokahaastetta ja tarkoitus oli syödä jotain kalaa. Kävin aamulla kaupoilla ja löysin kohtuuhintaisen pala kuhaa. Etsin sille ohjetta ja löysinkin sellaisen, sen nimi on kaksikielisesti Fish à la minute. Löysin sen tältä verkkosivulta. Sivukkeeksi tein tomaattitianin ja sen ohjeen otin täältä. 

Fish à la minute

• 200 g nahatonta kuhaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl pankomurua
• tuoretta persiljaa
• 1 rkl voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl Noilly Prat-vermuttia
• 0,5, dl kuivaa valkoviiniä
• 1 tl pieniä kapriksia (oma lisäkseni)

Tomato tian

• 2 tomaattia (punainen ja vihreä)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kuumensin uunin 200 asteeseen (ettei vaan talossa tulisi vilu). Odotellessa valmistelin kuhan ja tomaatit omiin metallivuokiinsa. 

Leikkasin tomaatit viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljyyn valkosipulimurskan. Sutikoin toisen vuokan pohjalle hieman valkosipulista öljyä ja asettelin tomaattiviipaleet hieman limittäin toistensa päälle. Levitin pienellä sudilla loput öljystä ja valkosipulista tomaattiviipaleiden pinnoille. Hieman suolaa ja pippuria sekä muutama oksa timjamia. Laitoin tomaatit uuniin 200 asteeseen. 

Toiseen vuokaan sommittelin kalan, ensin pohjalle hieman öljyä ja siihen kalapalat (kuha oli kahtena vähän erikokoisena palana pakkauksessa), pinnalle suolaa ja pippuria, hieman pankomuruja, persiljasilppua ja voikuutiot, sekä omana lisäyksenä kaprikset, ajattelin, että niiden kirpeys sopisi tähän ruokaan. Lorautin kalojen ympärille hieman vermuttia ja valkoviiniä. 

Kun tomaatit olivat olleet uunissa 10 minuuttia, nostin kalavuoankin uuniin. Paistoin niitä yhdessä vielä noin 20 minuuttia. Kalapalat olivat niin pieniä ja ohuita, että tässä ajassa ne kypsyivät juuri sopivasti ja viinistä ja voista muotoutui hyvänmakuinen kastike. Tomaatti olisi voinut paahtua hieman kauemmin, mutta oli se hyvää näinkin. En nyt sitten tiedä miksi kalaruoka oli nimetty fish à la minuteksi, sillä sen valmistaminen vei kyllä ainakin puoli tuntia, vaikkei sekään kyllä mikään pitkä aika ole. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen etappi, joka oli tyypiltään hilly, eli mäkinen muttei ihan vuorinen. Jännää oli taas, Kaden Groves, jolle tämä oli ensimmäinen Tourinsa ja roolina apuajaja. Hienoa! Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Huomenna sitten ajetaan seremoniallinen päätösetappi illansuussa Pariisissa ja Tadej Pogacar astuu voittajana palkintopallille, mikäli siis ajaa senkin etapin maaliin. 

Ahven on kala

Katsoin CampaSimpukan kieltämättä pitkähköä tunnistelistaa sillä silmällä, että montako ahvenaiheista postausta sieltä löytyy näiden 13,5 vuoden ajalta. Yksi. Noloa. En voi edes väittää, että olemmehan me ahventa syöneet muulloinkin, useinkin vaikkei ole tullut postattua. Emme ole. Meillä ei ole tapana kalastella ja usein kalatiskien äärellä valinta osuu johonkin muuhun kalaan tai jää kala kokonaan ostamatta, niin hinta- kuin tuoreussyistäkin. Eilen kuitenkin ostimme neljä ahvenfilettä ja nyt ne on jo syötykin. 

Ahventa porkkanoiden ja ruusukaalien kanssa

Ahvenet

• 4 nahatonta ja lähes ruodotonta ahvenfilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• ruohosipulia pihan kulatungasta

Sivukkeet

• 4 pienehköä porkkanaa
• 12 ruusukaalia
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia

Aloitin kasviksista, kuorin porkkanat ja leikkasin ne vinottain viipaleiksi. Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja kuorin päällimmäiset lehdet ennen kuin halkaisin kaalit puolikkaiksi. Nostin liedelle kaksi pannua ja niille voita ja oliiviöljyä. Ripottelin ahvenfileille suolaa ja pippuria. 

Aloitin toisen pannun kuumentamisen ja kun voi ja öljy olivat kuumia, kumosin porkkanaviipaleet ja ruusukaalipuolikkaat pannulle. Kääntelin kaalit leikkuupinta alaspäin. Maustoin suolalla ja pippurilla ja muutaman minuutin kuluttua lurittelin pannulle hieman hunajaa. Laitoin kannen päälle ja lämpöä pannun alla vähemmäksi. Jätin sivukekasvikset kypsymään noin viideksi minuutiksi. Sitten otin kannen pois ja lisäsin hieman lämpöä, että kasvikset saisivat hyvän paahtuneen pinnan. 

Samaan aikaan kuumensin toisen pannun ja voin kuohun asetuttua nostelin ahvenfileet pannulle. Paistoin fileitä noin 3 minuuttia puoleltaan. Annoksiin jaoin lautasille ensin porkkanat ja ruusukaalit ja niiden päälle kaksi filettä kumpaankin. Päälle ripottelin ruohosipulisilpun. Tämä oli nopea ateria valmistaa eikä syömisessäkään kauan nokka tuhissut. Antin ahvenissa oli muutama ruoto, minulla kaksi. En oikein edes muistanut niitä tunnustella valmistuksen alussa. 

Viimeksi vuonna 2011 ja nyt taas – kuha meunière

Blogin ensimmäisenä kesänä tein kuha meunière Hans Välimäen kirjan mukaan ja nyt taas! Ranskassa tässä kohden käytetään usein merianturaa, mutta kuha on oikein passeli kala tähän annokseen. Ostin yhden pienehkön nahattomaksi leikatun fileen ja poistin siitä ruotoja ja lopulta leikkasin kuuteen pieneen palaan, että saisimme kumpikin noin saman verran kalaa. 

Kuhaa meuniere kahdelle

• 170 g nahaton kuhafile
• 50 g kirkastettua voita (Viron Lidlistä ostamastani purnukasta, ei tarvinut itse kirkastaa)
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• 0,5 dl sitruunamehua
• 15 g kylmää voita

Sekoitin lautasella venhäjauhoihin suolaa ja pippuria. Sulatin kirkastetun voin (se on kiinteässä muodossa purkissaan) ja silppusin tuoreen persiljan. Puristin sitruunamehun pieneen kuppiin. Poistin kalafileestä kaikki ruodot, jotka löysin ja leikkasin sen kuuteen palaan, pyörittelin palaset maustetuissa jauhoissa.

Kaadoin kirkastetun voin pannulle ja kuumensin sitä toiseksi suurimmalla teholla (induktiossa tehoväli 1-9). Kun voi alkoi väreillä pannulla, nostin kalapalat pannulle kypsymään. Paistoin paloja kolme minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten peltilautaselle, jonka peitin toisella peltilautaselle. Ne pitävät hyvin lämpöä.

Lisäsin pannulle jääneeseen voihin silputun persiljan, sitruunamehun ja kylmän voinokareen, annoin kastikkeen kiehua hetkisen ja annostelin kalapalat lautasille yhdessä höyrytettyjen varhaisperunoiden kanssa. Lusikoin pannulta hieman ruskistuneen voi-persiljakastikkeen perunoille ja kalapaloille. Olipa onnistunut ruoka, herkän makuinen kala ja ensimmäiset tämän kesän kotimaiset perunat.

Tour de Francessa ajettiin yhä Italiassa, etappi oli tasamaaluonteinen, eli kirimiesten mahdollisuus. Ei ollut vielä Mark Cavendishin päivä, vaan eritrealainen Biniam Girmay oli nopein. Hän on ensimmäinen afrikkalainen Tour-etapin voittaja. Giro-etapin hän voitti muutama vuosi sitten, mutta tärväsi voittokuohuvaa avatessaan korkin silmäänsä ja se kisa päättyi siihen. Onneksi ei tullut pysyvää vammaa. 

Meillä on tehty tiedotteen mukaan reissumme aikana joku parannnus  nettiyhteyteen, kun mikään sivu ei tahdo päivittyä, etenkään Tourin sivu. Voisin ottaa takaisin se edellisen nettinopeuden  kiitos. Antti sai puhelimen appista katsottua kokonaiskilpailun tilannetta, kun läppärillä vaan jumittaa. Keltapaita vaihtuu Richard Carapazille. Tadej Pogacar on toisena samalla ajalla. Montakohan vuotta siitä on, kun Carapaz joutui epäsuosiooni, eikä ole vielä päässyt pois. 

Taas on arvonnan aika – kuhaa vai siikaa

Jo melko tarkalleen 10 vuotta sitten sekoitin kuhan ja siian. Niin kävi taas, tosin nyt tarkistin, että kuhaa tuli ostettua. Siika oli melkein saman hintaista, joten olisi se voinut siikaakin olla. Hyvin yksinkertainen ja nopea ateria syntyi vartissa. 

Kuhaa ja parsaa kahdelle

• 1 kuha fileroituna kahteen fileeseen (en punninnut fileiden painoa, arvelen, että max 250 g/file)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 tl pieniä kapriksia
• sitruunalohkoja
• tuoretta tilliä
• 10 vihreää parsaa
• vettä
• 0,5 rkl oliiviöljyä
• 0,5 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Ostin siis kokonaisen kuhan, se fileroitiin kaupassa maksutta ja hinta muodostui luonnollisesti siten, että kokonainen kala ensin punnittiin, sitten fileroitiin nahattomaksi. En ottanut perkeitä mukaan, ne olisi kyllä kalalientä varten saanut. 

Ripottelin fileille suolaa ja pippuria ja laitoin soikealle kalapannulle hyvän nokareen voita ja lorauksen öljyä. Kuumensin pannua pari kolme minuuttia kaasuliekillä (alumiinipannu ei induktiolla toimikaan). Nostin kalafileet pannulle kypsymään.

Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle pari kolme desiä vettä ja siihen 10 vihreää parsaa kypsymään, kun vesi kiehui. Kolmen minuutin kuluttua nostin parsat lautaselle ja kaadoin veden pois pannulta. Lisäsin pannulle voita ja öljyä ja jätin pannun odottamaan liedelle. 

Seuraavaksi käänsin kahden lastan avulla kuhafileet pannulla ja lusikoin pannulla olevaa voin ja öljyn seosta fileille. Parin minuutin kuluttua kaadoin lasistani noin desin verran kuivaa valkoviiniä ja pikkupurkista pari lusikallista kapriksia. Pannulle muodostui mukavasti pieni määrä kastiketta, jota lusikoin vielä fileille. Puristin päälle hieman sitruunamehua.

Kuumensin toista pannua minuutin verran ja nostin sille puolikypsät parsat, maustoin ne suolalla ja pippurilla. Parissa minuutissa parsat olivat sopivan kypsiä, juuri samaan aikaan kuin kuha toisella pannulla. 

Annoksiin nostelin 5 parsaa kummallekin ja niiden päälle kuhafileet. Koristelin ne vielä pannulla olevalla kastikkeen lopulla, tillillä ja sitruunalohkoilla. Ei hassumpi pääsiäisen aloitus CampaKeittiössä.

Väärän päivän kalakeitto talvihorroksen aikaan

Olen tosi huono muistamaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä korvapuusti- ja keittopäiviä, mitä nyt milloinkin instassa ja blogeissa näkyy. Olisi hauska osallistua, mutta hoksaan ne vasta, kun jotain muuta on lautasilla tai kello on niin paljon, ettei enää ole intoa alkaa leipoa. Leipominen on muutenkin jäänyt tosi vähälle viime aikoina, oikeastaan vuosina. Pitäisi leipoa niin pieniä määriä, että ne tulisi syötyä säällisessä ajassa, ettei siinä oikein ole mieltä. 

Juttelin vähän aikaa sitten siskoni kanssa päivän ruokasuunnitelmista ja hän silloin oli aikeissa tehdä lohikeittoa pitkästä aikaa. Minullekin tuli ajatus, että kun seuraavan kerran ostan lohta, teen minäkin lohikeiton. Ja niin teinkin, tosin päivän myöhässä kansalliseen kalakeittopäivään nähden. Blogissakaan ei ole kuin pari kala- tai lohikeittoa, joten yksi vielä mahtuu, olkoonkin että se syötiin päivän myöhässä ja postaan paljon myöhemmin. Viikon ainakin. Olen melko viikkopöllö nykyään, olen osittain talvihorroksessa. Sen näkee siitäkin, että Googlen mukaan en viime kuussa käynyt  kuin kolmessa paikassa ja nekin olivat kaikki alle 15 km päässä kotoa. 

Myöhästynyt lohikeitto kahdelle

• 4 pientä perunaa (enempiä ei taloudesta löytynyt)
• 3 porkkanaa
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 250 g lohta kuutioiksi leikattuna
• 5 dl vettä 
• pieni hippunen sahramia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä
• 0,5 dl kermaa

Luulin, että meillä on enemmäkin perunoita, mutta niille oli käynyt huonosti, pussissa oli pitkiä ituja ja niitä minä en pysty kohtaamaan. Antti vei pussin varastoon ja laittaa perunat sitten multaan, jos kevät joskus tulee. Hän kuitenkin löysi toisen pussin perunoita, sieltä löytyi neljä pientä asiallista perunaa, jotka saivat luvan riittää. Porkkanaa oli kylliksi, sitä tuli nyt enemmän keittoon kuin perunaa, vaikka yleensä teen toistepäin. 

No, joka tapauksessa kuorin ja leikkasin perunat ja porkkanat kuutioiksi ja sipulit viipaleiksi. Säästin hieman sipuleiden vihreitä osia annosten päälle ripoteltavaksi. Tilliäkin leikkasin jo valmiiksi silpuksi. En ollut muistanut omaa tillivinkkiäni, joka kuuluu näin: Jätä perjantaina ostamasi tillinippu pussissaan pöydän reunalle pötkölleen äläkä vilkaisekaan siihen viikonlopun aikana, mikäli on tarkoitus käyttää tilliä sitten joskus. Sitten joskus ota tilli esille ja kas, se on ihan kunnossa. Olin laittanut tillin pussista purkkiin ja purkkiin vettä ja tilli oli kuoleman kielissä jo ostamista seuraavana päivänä. Vähän siitä sai vielä pelastettua. 

Leikkasin lohen kuutioiksi, kunhan olin ensin saanut se kohtuullisen sievästi leikattua irti nahasta. Loput fileestä siistin, vakumoin ja pakasti toista ateriaa varten. 

Laitoin pannulle öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille perunat, porkkanat ja melkein kaikki sipulit. Kiersin myllystä suolaa ja pippuria pannulle. Kypsentelin niitä muutaman minuutin ja kaadoin mukaan valkoviinin, joka sai kiehua olemattomiin. Kumosin pannun sisällön kattilaan (olisin voinut tehdä tämän esipaistelun kattilassakin tiskinsäästösyistä, mutta enhän minä tajunnut) ja lisäsin mukaan vettä niin paljon, että ainekset peittyivät ja tuumin, että määrästä tulisi kaksi kunnollista kulhollista ruokaa. Ripautin kattilaan vähäsen sahramia. Varastoni alkavat ehtyä, joten otan aina vain ihan vähän purkista, niin riittää vielä seuraavaankin kertaan. Joskus sekin hauskuus lakkaa, tiedän. Sitten pitää lähteä vaikka caminolle, Espanjassa sahrami ei ole niin kallista. Ei oikeastaan kallista ollenkaan.

Annoin keittopohjan kiehua noin 10 minuuttia, siinä ajassa perunat ja porkkanat kypsyivät. Lisäsin mukaan lohipalat ja lorauksen kermaa, todellakin vain noin puoli desiä. En siksi, ettei enempää ollut, vaan koska keitto oikeasti ei tarvitse kovin paljon kermaa. Annoin keiton vielä hautua muutaman minuutin, lohipalat eivät kauan tarvitse kuumauittoa. Paljon (tai no sen verran kuin oli elossa) tilliä päälle ja loput kevätsipulista annoksiin vielä ja valmista oli. Edelleen pidän kuvakuria, eikä keitosta ole kuin  yksi lautaskuva. Ennen olisi ollut ainakin 12. 

Valkoista kalaa punaisessa kastikkeessa

Tätä kalaruokaa söimme jo muutama päivä sitten, mutta nyt sen postaan, kun La Vuelta vielä jatkuu. Otin ohjeen tähän tietysti Spain on a Fork-blogista. En ole ihan varma mitä kalaa olimmekaan ostaneet, mutta luulen, että se oli turskaa. Palanen oli hyvin pieni, noin 125 g, joten kovin suurta ähkyä sen syömisestä ei saanut aikaan. Albert käytti tomaattisäilykettä, mutta meillä oli sopivasti tuoreita tomaatteja todella kypsinä, joten tietysti käytin niitä. Pienensin ohjetta sopimaan kalapalalle. 

Valkoista kalaa tomaattikastikkeessa

• 1 pieni uuden sadon sipuli
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 125 g valkoista kalaa, mahdollisesti turskaa (en tullut tarkistaneeksi asiaa ennen kuin pakkaus oli mennyt kierrätykseen)
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl valkoviiniä (oma lisäykseni)
• 4-5 pienikokoista eriväristä tomaattia
• 1 rkl tomaattipyrettä (oma lisäykseni, jotta sain tuubin käytettyä loppuun)
• 1 tl sokeria
• tuoretta lehtipersiljaa

Kuivasin kalapalan ja leikkasin neljään osaan. Ripotin paloille suolaa ja pippuria ja pyörittelin ne vehnäjauhoissa. Silppusin sipulit ja tomaatit, riivin valmiiksi lehtipersiljaa. Pyysin kölviltä lasiin hieman viiniä. 

Paistoin ensin oliiviöljyssä vehnäjauhoissa pyöriteltyjä kalapaloja minuutin pari kummaltakin puolelta ja nostin palat lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä pannulle ja perään sipulit, joiden annoin kuullottua noin viitisen minuuttia, varoin polttamasta niitä. Sitten lisäsin pannulle ensin tomaattipyreen ja viinin ja parin minuutin päästä tomaattikuutiot. Sekoittelin ja maustoin kastikkeen suolalla, pippurilla ja sokerilla. 

Kun kastike oli kiehunut sopivasti kokoon noin puoleen nostin kalapalat kastikkeeseen ja käänsin niiden kylkeä, jotta ne saivat kastikekylvyn joka puolelleen. Pienensin kaasuliekin ihan pienelle ja nostin kannen päälle. Minuutin kuluttua sammutin liekin kokonaan. Jätin kalan hautumaan kypsäksi noin viideksi minuutiksi kannen alla. 

Söimme persiljalla viimeistellyn kalan kastikkeineen leivän kanssa aivan viimeistä tippaa myöten, oli todella hyvä ja kevyt ateria. 

Tänään La Vueltassa oli ns. välipäivä. Eli kokonaiskilpailu oli melkein tauolla tasamaan etapilla, toki kaikkien piti ajaa sekin maaliin, välttää kolarit ja pysyä terveenä. Etappi sopi erityisesti kirimiehille, mutta heitä ei kauhean paljon ole ollut mukana alun alkaenkaan, eikä enää kisan lopulla monen jouduttua keskeyttämään. Uhkailin eilen jo Jumbo-ruojaketjua boikotilla, jollei Sepp Küssin anneta voittaa. Tietysti ymmärrän, ettei se nyt ruokakaupan asia ole päättää, vaikka onkin joukkueen pääsponsori. Luin myöhemmin illalla muutamastakin paikasta, että ilmassa on tosiaan Seppin puolesta enemmänkin rummutusta. Että Primoz Roglicia ja Jonas Vingegaardia on syytetty itsekkyydestä ja siitä, etteivät he pyöräilyn supertähtinä olisi tukeneet monet kerrat heitä apuajajana auttanutta Seppiä, joka nyt on itse kilpailun kärjessä, vaikkakaan ei kovin suurella marginaalilla. Siihen henkeen, että pysyköön domestique lestissään. 

Huomenna se viimeistään nähdään. Jokaisen on tietysti itse ajettava maaliin niin helpommat kuin raskaammatkin etapit. Onneksi enää ei ole aika-ajoa, joten se ei tässä kohden "sotke" tilannetta. Minä toivoisin kovasti, että Sepp voittaisi, jaksaisi ajaa tarpeeksi kovaa ja saisi joukkueessa jokaisen tuen. Vaikka sitten jäisikin aiemmin suurempia menestyksiä saavuttaneilta tämä voitto saamatta. 

Etapin voittajaksi ajoi tänään italialainen Alberto Dainese ja kokonaiskilpailun kärki säilyi muuttumattomana. Huomenna se sitten ratkeaa, tämän vuoden La Vuelta. 

Kuva on otettu Utrechtissa pyörämessuilla 2016,
silloin Jumbon kanssa tallia sponsoroi Lotto,
nyt talli on Jumbo-Visma

Salmon con Espinacas – lohta ja pinaattia

Sunnuntai on reissuissa kahdesta syystä mainio päivä, ainakin täällä Keski-Euroopassa, tiet voivat olla vähän vähemmän piukassa liikennettä ja museot ovat auki. Mutta huono puoli on se, että kaupat ovat usein kiinni. Ranskassa näyttäisi olevan niin, että paikkakunnalla joku isompi kaupoista on auki aamupäivällä hetkisen, muissa ovat ovet säpissä. Eipä siitä ehdi tulla paha tilanne, kun muistaa ennakoida sopivasti. 

Meillä oli aamulla vasta loiva ajatus mihin suuntaan lähtisimme. Oli ajatus, että menisimme hieman etelämmäs, kuin edellisillä kolmella reissulla, mutta säätiedotuksen katsottuamme muutimme mieltämme ja lähdimme kohti länttä. Sitä ennen kuitenkin kävimme kaksi mukavaa kohdetta, joista ensimmäinen oli Belfort. Antti oli ensin sitä mieltä, että olemme menneet sen likeltä niin, että olisimme nähneet kaupungin symbolin, Belfortin leijonan. Se ei kuitenkaan liene mahdollista, sillä se ei näy millekään ohikulkutielle, emmekä ole kyseisessä kaupungissa käyneet koskaan. Hän on ehkä nähnyt eläväisen unen siitä. Leijonan veistäjä on veistänyt myös Vapauden patsaan, opin wikipediasta. Mutta nimi unohtui jo. Se siitä sivistyksestä. 

Belfortin kaupunki oli äkkivilkaisulla oikein kiva paikka, on ollut Tour de Francen etappipaikkana tänäkin vuonna, siitä oli vielä merkkejä näkymässä.

Kävimme myös katsomassa suuren kirkon, kunhan siellä sunnuntain messu päättyi. Näimme myös caminomerkkejä. 

Seuraava kohde oli Peugeot-museo, joka sijaitsee Sochauxissa, älkää kysykö minulta kuinka se äännetään. Veikkaan että jotain sinne päin kuin Söö. Oli taas todella hieno museo, lippu maksoi 12€ ja oli niin paljon kaikenlaisia Peugeotin valmistamaan vekotinta, että oksat pois. Ihan kirjaimellisestikin, firma on tehnyt sahanteriäkin, sekä keittiövälineitä, huonekaluja, ompelukoneita, polkupyöriä, moottoripyöriä ja tietysti niitä autoja. Meilläkin on ollut yksi Peugeot, ah sitä ihanuutta, kun kahden pikkulapsen kanssa sai neliovisen auton! 

Sittenpä teimme museon pihalla pika-analyysin siitä minnepäin lähtisimme. Tuumimme, että aina voi tehdä kuten aikaisemminkin, eli mennä Loiren laaksoon. Nyt tähtäsimme viime vuodelta tutun Autunin pielestä hieman pidemmälle länttä kohden ja sen nimiseen kaupunkiin kuin Decize. Veikkaan, että se lausutaan, että Döö. Ajoimme ensin pari sataa kilometriä moottoriteitä, maksoi 26,40€ ja sitten punaisia teitä ja lopuksi vielä keltaisia teitä, missään tietyypissä ei ollut mitään valittamista. Liikennettä oli ihan älyttömän vähän, olen lähes varma, että tänään oli Ranskassa #pysykotonapäivä. Saavuimme Decizeen puoli viiden maissa ja siellä tosi kivanoloiselle leirialueelle, joka on Loiren ja l'Aron-nimisen joen yhtymäkohdassa. Täällä olemme kaksi yötä ja teemme suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Lue: emme tee mitään suunnitelmia vaan lähdemme ylihuomenna ja portilla arvomme minne päin lähdemme. 

Matkanvarren viiniviljelmiä

La Vuelta on siis alkanut eilen ja sen tähden meillä oli espanjalainen päivällinen, nopea ruoka jossa oli pääosassa pinaatti. Ostimme sitä eilen kaksi suurta kourallista, jotka maksoivat kokonaista 41 senttiä. Lohi maksoi hieman enemmän, kaksi pientä viipaletta noin 7 euroa, emme olekaan syöneet lohta viime aikoina oikeastaan ollenkaan. Mutta nyt oli sen paikka. 

Otin ohjeen jälleen kerran Spain on A Fork-blogista, Albert varmaan lähettää minulle pian laskun tästä hyväksikäytöstä. Mutta oma vikansa, kun tekee niin hienoja ruokia! Sovelsin hieman, sillä meillä ei vieläkään ole valkosipulia ja kuminaa, jälkimmäistä sen takia etten tykkää siitä. 

Salmon con Espinacas – lohta pinaatin kera kahdelle

• 2 annosviipaletta ruodotonta nahallista lohta
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl oliiviöljyä
• pimentonia
• 2 kevätsipulia silppuna
• 2 tomaattia kuutioiksi leikattuina (vihreä ja oranssi)
• 104 g tuoretta pinaattia (olisi saanut olla enemmänkin, mutta sen verran pussiin tungin kaupassa)
• 0,5 dl valkoviiniä (koska mä voin)
• kaupan remouladea (en alkanut mobileaiolia nykertää)

Paistoin ensin suolalla ja pippurilla maustettuja lohiviipaleita 2 minuuttia puoliltaan oliiviöljyssä ja nostin viipaleet lautaselle odottamaan.

Jatkoin samalla pannulla, ei tarvinnut lisätä öljyäkään, kumosin pannulle ensin kevätsipulisilpun ja hetken päästä tomaattikuutiot ja lorauksen viiniä. Maustoin höystön suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Parin minuutin perästä nostelin suuret pinaatinlehdet parissa erässä pannulle ja sekoittelin. 

Nostin lohiviipaleet pannulle nahkapuoli ylöspäin pinaattihöystön päälle ja peitin pannun improvisoimallani kannella, ruokalautasella, jonka oli käärinyt folioon. Pitää muistaa ostaa jonkunlainen kansi paistinpannulle. Laitoin liekin pois pannun alta ja jätin ruoan kypsymään loppuun noin viideksi minuutiksi jälkilämmöllä. 

Annokseen nostelin ensin pinaattihöystöä ja sen päälle lohiviipaleen, jonka päälle puristimme purkista hieman remouladea. Olipa maukasta pinaattia! Ja lohikin pitkästä aikaa maistui hyvältä, oli juuri sopivasti kypsynyt. 

La Vueltan toista etappia emme ole ehtineet katsoa, tässä meni ilta ruoanlaitossa ja postauksen kirjoittamisesta. Lunttasin, että Andreas Kron on voittanut etapin, mutta menee hetki, että pääsen sinuiksi tämänvuotisen La vueltan nettisivun kanssa. Piti hieman etsiskellä ennen kuin sain tietää, että punaisessa johtajan paidassa ajaa huomenna Andrea Piccolo (taas minulle täysin tuntematon ajaja). Jonas Vingegaard ja Primoz Roglic ovat noin 45 sekuntia perässä sijojen 58-60 tienoilla. Kyllä tämä tästä. Myöhemmin katsomme mitä kisassa on tapahtunut. Mobiilidataa on vielä hyvin jäljellä, sillä kuukausi vaihtuu pian ja voimme melko surutta katsoa tallenteita, vaikkei leirialueella olisikaan asiallista nettiä.