Kiireiset hasselbackan perunat

Lauantaina aikataulut aterian suhteen heittivät häränpyllyä ja minun piti nopeuttaa aterian valmistamista miten taisin. Oli tarkoitus grillata pihvit ulkona hornankattilassa (Lone Star-kaasugrilli, joka lupaa paistaa pihvit minuutissa, eikä paljon valehtelekaan) ja paahtaa uunissa hasselbackan perunoita. Koska homma viivästyi, tein perunat sanonkomissä ja se onnistuikin oikein hyvin. Saattaa jäädä hyväksi tavaksi. 

Hasselbackan perunat sanonkomissä

• perunoita 
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Tämä on nyt niin yksinkertainen ohje, että mahtaisiko sitä edes tarvita, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Vaikka itselleni muistiin, jos vaikka meinaa joskus unohtua, että oliko se airfryer tähän kätevä vai ei. 

Meidän laitteeseemme mahtuu 9 keskikokoista perunaa, laitoin sen verran sillä meillä oli rakas ruokatuttu aterialla. Meille kahdelle olisin laittanut neljä perunaa. Laitoin pestyn ja kuivatun perunan kerrallaan kauhan pesään ja leikkasin perunoihin viiltoja kauhan reunoihin asti, näin en tullut sählänneeksi perunoita kokonaan halki. Maustoin perunat kulhossa oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla, pyörittelin niitä niin, että ne olivat kauttaaltaan öljyssä. Öljyä meni noin ruokalusikallinen. 

Nostin perunat airfryerin koriin (sen pohjalla on muotoon leikattu palanen ikileivinpaperia) ja laitoin laitteen päälle 180 asteessa ensin kymmeneksi minuutiksi. Sillä välin laitoin porkkanoita höyryttymään, tein pienen salaatin ja leikkasin pihvit valmiiksi. Kurkistin kymmenen minuutin kuluttua perunoita ja sivelin niille vielä pikkuisen oliiviöljyä. Paahdoin perunoita vielä toisen kymmenminuuttisen ja sillä välin Antti grillasi pihvit. 

Perunat tulivat juuri sopivan kypsiksi ja päältä rapeiksi 20 minuutissa. Tarkistin aiemmista postauksista, että uunissa niissä on mennyt noin 40 minuuttia vähintään. Eihän elämä ole tietenkään 20 minuutista kiinni, mutta etenkin kun jo on mennyt aikataulut vinksolleen ja on kauhia näläkä, niin ajansäästö on kiva juttu. Ja perunoista tuli tosi hyviä! 

Kotiruokaviikon sunnuntai – paahtopaisti ja hasselbackanperunat

CampaKeittiön kotiruokaviikko päättyi sunnuntaipäivälliseen ja sen raaka-aineen ostin jo maanantaina. Minun piti pakastaa paistipala välillä päivämääräsyistä, mutta otin sen sulamaan jo perjantaina jääkaapin nollalaatikkoon. Olin ajatellut lisäkkeeksi ensin oikein kermaisia valkosipuliperunoita, mutta muutin mieleni ja vaihdoin hasselbackanperunoihin. 

Pieni paahtopaisti

• 800 g naudan paahtopaistia
• voita ja oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Paistipala oli hyvin säännöllisen muotoinen, eikä siinä ollut kalvoja nimeksikään. Laitoin siihen kinkkumittarin heti, kun otin sen pois pakkauksesta. Kun lihapalan sisälämpötila oli plussan puolella aloitin valmistelut. Kuumensin uunin 150 asteeseen ja otin esille paistille sopivan lasivuoan. Ripottelin paistin päälle suolaa ja pippuria jokapuolelle. 

Kuumensin pannua ja laitoin sille ison nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin paistin pannulle ja paistoin sitä molemmilta puolelta muutamia minuutteja, kunnes sillä oli kaunis paistopinta. Asetin paistin lasivuokaan ja tökkäsin lihamittarin anturin paistin paksuimpaan kohtaan. Sisälämpötila oli tuolloin 8 astetta. Asetin tavoitelämmöksi 60 astetta, mikä on viitisen astetta enemmän kuin tavallisesti käytän. Tykkään mukamas niinkin punaisesta lihasta ja sitten kuitenkin harmittelen, että jäikö tämä nyt liian punaiseksi. 

Jätin pannun odottamaan, tekisin siinä kastikkeen lopuksi. 

Laitoin paistin kypsymään uuniin ja se vei noin 90 minuuttia, että mittari näytti 60 astetta. Otin paistin uunista ja peittelin sen foliolla asettumaan. Jätin lämpömittarin anturin paikalleen, jotta tietäisin mihin asti sisälämpö nousee lepuutuksen aikana. 

Hasselbackan valkosipuliperunat ja lila kukkakaali

• 4 perunaa 
• 1 minikokoinen lila kukkakaali (en tiedä onko sillä jotain omaa nimeä)
• 3 valkosipulinkynttä
• voita
• suolaa ja pippuria
• kermaa

Pesin perunat ja leikkasin niihin viiltoja, käytin apuna kauhaa, jonka reunat estivät minua leikkaamasta perunaa kokonaan paloihin. Veitsi pysähtyi kauhan kuupan reunoihin ja perunat pysyivät alareunoistaan kiinni. Kukkakaalista leikkasin lehdet ja palan varresta pois, tämä oli tosi pieni kukkis, noin minun nyrkkini kokoinen. Raastoin oikein hienoteräisellä raastimella valkosipulinkynnet. Sekoitin valkosipulimurskan kermaan, jota oli noin desin verran. 

Laitoin perunat ja kukkakaalin vuokaan, johon ne sopuisasti mahtuivat. Sutikoin perunoita ja kukkakaalia sulatetulla voilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Kaadoin päälle kerman, johon oli sekoitettu valkosipulimurska. Laitoin vuoan uuniin paistivuoan viereen. 150 astetta oli liian mieto lämpö perunoille, mutta aluksi ne saivat lämmitellä tässä lämmössä. Kun paisti oli valmis ja lepäämässä, nostin uunin lämpötilan 225 asteeseen. Otin vuoan hetkeksi pois uunista ja käänsin perunat ja kaalin ylösalaisin, jotta ne saivat kermakylvyn. Laitoin vuoan takaisin uuniin ja jatkoin perunoiden ja kaalin paahtamista vielä noin 40 minuuttia. Sinä aikana ne saivat rapean pinnat ja olivat sopivan kypsiä ja paisti lepäsi rauhassa folion alla. 

Kastike

• paistin alkupaistosta jäänyt voin ja oliiviöljyn suolainen ja pippurinen jäänne pannulla
• lepuutuksen aikana paistivuokaan kertynyt neste (noin puoli desiä)
• 1 dl punaviiniä
• 1 dl kermaa
• 1 oksa rosmariinia

Kun kaikki alkoi olla valmista, kuumensin odottamassa olleen pannun uudelleen. Kaadoin pannulle paistin liemen ja punaviinin ja nostin seoksen kiehumaan. Raaputtelin puulastalla kaikki makuaineet pannulta mukaan. Lisäsin mukaan rosmariinioksan. Seos oli melko suolaista, pippuriakin oli riittävästi. Kun kastikepohja oli kiehunut muutamia minuutteja, kaadoin mukaan kerman ja sekoittelin. Kastike sai nyt kiehua noin 8-10 minuuttia, jona aikana se sakeutui aika kivasti ja suolan määrä tasoittui kerman ansiosta. 

Appelsiini-fetasalaatti

• fetaa noin kahden tikkuaskin kokoinen palanen
• 4 pientä veriappelsiinia
• appelsiinin mehua
• oliiviöljyä
• hunajaa
• pippuria

Leikkasin appelsiinit kuorettomiksi ja viipaloin ne muutamaan palaan. Asettelin viipaleet lautaselle ja lisäsin sille fetapaloja. Puristin appelsiinien kuoripaloista mehua kuppiin ja lisäsin siihen hieman oliiviöljyä, hunajaa ja pippuria ja sain salaatille kastikkeen.

Annoksen asettelu

Kun perunat ja kaali alkoivat olla kypsää ja kastike melkein sopivan kokoon kiehunutt, otin paistin folion alta leikkuulaudalle. Sisälämpötila oli noussut 64 asteeseen. Leikkasin koko palan ohuiksi viipaleiksi. Nostin annokseen 3 ohutta viipaletta, yhden perunan ja kummallekin puolet kukkakaalista. Lusikoin päälle kastiketta ja vähän jäisiä puolukoita. 

Paisti oli juuri sopivan kypsää makuumme, eikä se päästänyt lepuutuksen jälkeen ollenkaan nestettä. Punaisuutta oli tarpeeksi ja pintamausteet riittivät, enkä harmitellut sitä, etten eilen saanut aikaiseksi laittaa paistia yöksi yrtti-punaviinimarinadiin. Kastike oli aika tymäkkää, mutta ei onneksi liian suolaista. Loput paistiviipaleista käytämme paistisalaattiin huomenna. 

Kotiruokaviikko on ollut aika hauska. Olemme naureskelleet sen aikana, että kivaa kun ensiviikolla saa syödä taas mitä halutaan tai jotain hyvää. Olemme kyllä nytkin syöneet hyviä ruokia ja ainakin minä olen niitä halunnut syödä, minähän ne olen tehnytkin. On tässä silti samoja viboja kuin vuotuisissa ruokahaasteissa, niidenkin loppuessa tulee jollain lailla vapaa olo. Ihan höpsöä, sillä minä itsehän näitä teemoja ja haasteita itselleni asetan. On kiva ottaa sellaisia tehtäväkseen ja on kiva kun ne päättyvät. Sauvajyvänen kyllä sanoi, että voisin jatkaa samantien kokonaisen kuukauden tai ottaa joka kuukausi kotiruokaviikon, mutta viikko tällä linjalla riittää nyt oikein hyvin. En kuitenkaan ollenkaan tarkoita väheksyä tai mollata näitä tuikitavallisia kotiruokia. En edes väitä, että tekisin niitä itse tuosta vaan aina parhaiten onnistuen. Silakkalaatikkoakin olisi pitänyt malttaa vielä tunti hauduttaa.

Yhteenvetona vielä:

• viikkoon mahtui kaksi kalaruokaa (silakkalaatikko ja kalapullat)
• kaksi keittoa (hernekeitto ja makkarakeitto)
• yksi pastaruoka (makaronilaatikko)
• yksi parempi liharuoka (paisti)
• yksi pikkulämmin (lämpimät leivät)
• kaksi leipomusta (laskiaispullat ja sunnuntain luumu-nektariinikeikauskakku, siitä postaus myöhemmin)
• lisäkkeinä on ollut mm. pieniä salaatteja, kasviksia, perunamuusia, perunarieskoja
• pakastettavaksi tai muuten  myöhemmin käytettäväksi jäi useista kokkauksista (silakkalaatikko, makkarakeitto, makaronilaatikko ja paisti)

Ei upponnu!

Kauan sitten olimme ystäväperheitten kesken mökillä. Oli kaunis kesäpäivä ja lauma lapsia viipotti edestakaisin pitkin ystävämme malliston pisintä laituria. Koko ajan aikuisia oli rantavahtina, lapset olivat sen verran pieniä, että vaikka osasivatkin uida, ei heitä voinut jättää omin nokkineen rantaan. Niin siinä vain kävi, että lapsista nuorin, ystäviemme kuopus putosi laiturin päästä järveen, kuului vain molskahdus. Ryntäsimme hätiin, mutta se oli tarpeetonta. Laiturin päästä nousi jo litimärkä pellavapää tikkaita pitkin ja huusi iloisesti: Ei upponnu! Se jäi lentäväksi lauseeksi. 

Miten tämä sitten liittyy päivän postaukseen? Ei varsinaisesti muuten kuin siten, että valmistin tässä eräänä päivänä uppopaistaen pieniä perunoita, raitajuuria ja nauriita. Nekään eivät varsinaisesti upponneet kuumaan öljyyn. 

Meillä oli tähän tapaan valmistettuja sinisimpukoita ja niille aioin ensin tehdä perunoita belgialaiseen tapaan, paksuiksi meheviksi ranskalaisiksi. Muutin kuitenkin mieleni, kun muistin vihanneslaatikossa olevat juurekset, nekin pitäisi käyttää pois. Muistin myös tehneeni kerran muutama vuosi sitten minikokoisia hasselbackanperunoita uppopaistaen ja ne olivat käänteisterveellisyydessään hyviä. Raitajuurille tein siilikuvioinnin.

Uppopaistetut perunat, raitajuuret ja nauriit kahdelle

• 1 l rypsiöljyä
• muutama pieni peruna
• 2 raitajuurta
• 2 pientä naurista
• suolaa
• majoneesia
• srirachaa
• pul biber-maustetta

Pesin perunat ja kuorin raitajuuret ja nauriit. Leikkasin perunoihin ohuita viiltoja niin, ettei leikkuu halkaissut perunaa. Perunan voi laittaa vaikka lusikkaan ja leikata lusikan reunoihin asti. Leikkasin nauriit ensin keskeltä halki ja sitten puolikkaiden kaarevaan reunaan viillot. Raitajuuriin tein ruutukuvion viilloilla, siilityyliin. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja uppopaistoin perunoita, nauriita ja raitajuuria viitisen minuuttia ja nostin ne sitten talouspaperin päälle lautaselle odottamaan muun aterian valmistumista. Jätin öljyn alle pienen lämmön, sillä toinen uppopaistokerta oli vielä tulossa. 

Sekoitin dipiksi hyvään virolaiseen majoneesiin hieman srirachaa ja ripottelin pinnalle ihanaa pul biber-maustetta, jota löysimme Skärholmenin marketista. Se on mukavan kosteaa ja mehevää. 

Valmistin simpukat yksinkertaisella tavalla pannulla valkoviinissä. Samaan aikaan kuumensin öljyn uudelleen 170 asteeseen ja uppopaistoin perunoita, raitajuuria ja nauriita vielä sen aikaa, että ne olivat kunnolla kypsiä ja rapeita. Valutin niitä hetken paperin päällä ja suolasin. Olivatpa hyviä majoneesiin dipattuina simpukoiden kaverina! Raitajuuri oli vähiten makuuni, mutta tulipa käytettyä nekin pois. 

Öljyn jäähdytin padassa ulkona, oli kylmä yö ja käytin öljyn vielä toistamiseen seuraavana päivänä, kun uppopaistoin maa-artisokkasipsejä. Tämän jälkeen öljy imeytettiin erissä kompostiin. 

Operation crispy skin

Kalan paistaminen on välillä vaikeaa, olen siihen liian hätäinen. Antti oli hankkinut päivälliselle nieriäfileen ja minä otin selvää miten se oikeasti pitää paistaa niin, että nahka on rapea ja maukas syödä. Löysin heti syyn sille, miksen ole aikaisemmin onnistunut. Nyt tein oikein ja osaan tehdä vastakin.

Rapeanahkainen nieriä

• 2 kpl 100 g palaa nieriäfilettä
• 2 rkl rypsiöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia

Hasselbackan perunat

• 2 perunaa 
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Herne-pinaattipyree

• 100 g herneitä
• 50 g tuoretta pinaattia
• 1,5 dl kermaa
• 150 g voita (älä säikähdä)
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• 1 ilokaasupatruuna

Aloitin aterian valmistamisen ottamalla kalan jääkaapista. Käyttämässäni lähteessä kerrottiin, että kalan nahkan pitää olla mahdollisimman kuiva ja viileä, että se on mahdollista saada paistettua rapeaksi. Samoin pannulla ja rasvalla on väliä. Pinnoitetut pannut eivät ole parasta tähän hommaan, minä arvoin Swiss Diamondin ja hiiliteräspannun välillä ja päädyin Swiss Diamondiin. Olen aina käyttänyt voita kalan paistamiseen, mutta sitä ei neuvottu ollenkaan käyttämään, eikä myöskään oliiviöljyä, vaan vaikkapa rypsiöljyä. 

Leikkasin nieriäfileen reunoista vähän rasvaa pois ja fileen kolmeen palaan. Kolmeen sen takia, että  leikkaaminen kahteen palaan olisi tuottanut liian suuret annospalat. Kolmannen, pienemmän palan paistoin myös, mutta se jäi kyllä syömättä, ainakin vielä. Kuivasin paperilla nieriäpalojen nahkapuolta, mutta ne olivat kyllä alkujaankin kuivia. Laitoin ne lautaselle peitettynä jääkaappiin odottamaan paistamista. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Leikkasin kaksi pestyä isohkoa perunaa hasselbackatyyliin. Se on helpoin tehdä niin, että perunan laittaa kauhan kuuppaan ja leikkaa perunaan viiltoja kauhan reunoja myöten. Näin ei vahingossa leikkaa perunaa kokonaan halki. Sulatin voita pikkukattilassa, luritin voita pienen uunivuoan pohjalle ja asetin perunat vuokaan. Kaadoin lopun voin perunoiden päälle ja kiersin perunoiden pinnalle suolaa ja pippuria ja muutaman timjamioksan. Laitoin perunat uuniin. Ne kypsyivät noin 45 minuutissa.

Perunoiden kypsyessä tein peruna-pinaattipyreen sifonilla. Kuumensin kattilassa vettä sirkulaattorilla 70 asteeseen. Kiehautin herneet ja lisäsin tuoreen pinaatin mukaan lopuksi. Kaadoin veden pois ja herneet ja lievästi kypsähtäneet pinaatit tehosekoittimen kannuun. Kuumensin kattilassa kerman ja pilkoin voin pieniin kuutioihin. Sifonilla pyrettä tehtäessä tarvitaan tosiaan julmasti kermaa ja voita, että massaan saadaan kuohkeutta. 

Kun tehosekoitin oli tehnyt herneistä ja pinaatista selvää, lisäsin mukaan kerman ja voin, maustoin suolalla ja pippurilla, sekä tilkalla sitruunamehua. Surruutin taas koneella seoksen tasaiseksi. Kaadoin kirkkaan vihreän liemen tiheän siivilän läpi puolen litran sifoniin, kaikki pippurinokareet ja muut sattumat jäivät siivilään. Niitä ei kannata sifoniin laittaa, sillä se tukkeutuu tosi pienistäkin kököistä. Kiersin sifonipullon kannen kunnolla kiinni, tiivisteen pitää olla just eikä melkein paikallaan. Käänsin kahvaan ilokaasupatruunan ja kasu suhahti pulloon. Ravistin pulloa kymmenisen kertaa rivakasti ja laitoin sitten pullon kattilaan, jossa oli sirkulaattorin kuumentamaa vettä. Jos kuumana tarjottavaa sifonituotosta voi heti laittaa lautasille, ei tietenkään tarvitse tätä kuumanapitämiskikkailua. 

Kun perunat alkoivat olla kypsät ja hernepyree valmiina pullossaan, oli aika paistaa kala. Kuumensin pannua muutaman minuutin ja kaadoin sitten pannulle rypsiöljyä. Kun öljy alkoi melkein savuta pannulla, nostin kalapalat kyytiin nahkapuoli alaspäin. Painoin kalapaloja lastalla kiinni pannulle, että nahka olisi mahdollisimman hyvin kiinni kuumuudessa. Paistoin nahkapuolta noin 3-4 minuuttia. Paistoaika riippuu kalapalan paksuudesta, nieriä on melko ohut file, joten sille ei tarvita kovin pitkää kypsennystä. Kurkkasin nahkapuolta ja kun se näytti rapealta ja lihapuoli alkoi muuttua reunoiltaan kypsän näköiseksi, käänsin palat toiselle puolelleen. Toista puolta ei paisteta kuin hetkinen, noin minuutti. Nostin kalapalat lautaselle, etteivät ne kypsy liikaa. 

Kokosin annokset nostamalle perunat lautasille, pursotin hernepyrettä viereen ja asetin kalapalat hernepyreen päälle nahkapuoli päälle päin. Muutama muukin pieni vihanneslisäke ja koristelu olisi ollut paikallaan, mutta enempään en venynyt. Pyree ehti levahtaa lautasille, mutta makuun se ei onneksi vaikuttanut. 

Ensimmäistä kertaa sain paistettua kalan nahkan niin rapeaksi, että söimme sen viimeistä murua myöten. Hasselbackan perunat onnistuivat myös ja herne-pinaattipyree oli hyvä lisä annokseen. Olen iloinen, että opin tämän tekniikan. Ei ollut liian vaikeaa!

Peruna- ja naurissiilit

Tänä syksynä kaikki mahdollinen hasselbackaloidaan, se onkin kiva tapa saada ruokaan rapeutta ja nopeuttaa kypsymistä. Satuin näkemään vielä eteenpäin viedyn version perunoista, jotka oli leikattu ristiin, jolloin niistä kypsyessään tuli hauskan näköisiä, niitä kutsuttiin siileiksi.  Sopii minulle. Tein lauantain päivälliselle näitä uunissa kypsennettyjä pieniä perunoita hirvimurekkeen kaveriksi. Uuniin päätyi myös pari pientä naurista samaan tapaan leikattuina ja porkkanoita, joista tuli  myös tosi hyviä.

Peruna- ja naurissiilit ja viiltoporkkanat

• 2-3 pientä perunaa/syöjä
• 1-2 pientä naurista/syöjä
• 1-2 porkkanaa/syöjä
• voita
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• rosmariinia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat huolellisesti, mutta älä kuori niitä, samoin pese nauriit. Porkkanoitakaan ei tarvitse kuoria, kunhan se on jynssätty puhtaiksi. Ota puukauha ja laita peruna kauhan kuuppaan. Leikkaa viiltoja perunaan noin puolen sentin välein kauhan reunoihin asti, näit et leikkaa vahingossa perunaa kokonaan halki. Käännä peruna poikittain ja leikkaa toinen rivi viiltoja niin, että lopputulos on ristikko. Tee sama nauriille. Porkkanoihin leikkaa vai poikittain viiltoja.

Sulata voita ja sivele perunat, nauriit ja porkkanat sulalla voilla. Ripota pinnalle suolaa ja pippuria. Rosmariini olisi ollut paikallaan tässä, mutta minä lahopää unohdin sen. Annoksen päälle muistin sentään laittaa timjamia. Paistoin juureksia uunissa noin 45 minuuttia, saman aikaa minkä mureke kypsyi uunipellin toisella laidalla.

Näistä tuli tosi hauskoja lisäkkeitä, olivat keskeltä pehmeän kypsiä, mutta pinnalta mukavan rapeita. Ja nätin näköisiäkin minusta. Olisi helppo tehdä isommissa määrissäkin, kypsyivät yhtä matkaa ja mausteita vaihtelemalla saisi vaihtelua. Minulla olisi ollut pieniä keltajuuriakin, niitäkin olisi voinut kokeilla samalla siilimenetelmällä.

Toinen kiva perunalisäke hasselbacka-maailmassa on tämä oikein pienistä perunoista uppopaistamalla tehty versio, jota tein muutama vuosi sitten. 

Mukaan villitykseen - hasselbackan perunat

Monessa blogissa on viime päivinä tehty hasselbackan perunoita ja niin minäkin tein eilen, kun nuoriso oli sunnuntaipäivällisellä. Ne perunat nyt vaan ovat niin hyviä, olkoon kuinka vanhanaikaisia vaan! 

Hasselbackan perunat

• 2-3 pienehköä perunaa/syöjä
• voita
• oliiviöljyä
• suolaa
• pippuria
• tuoretta timjamia
• parmesania

Kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen. Pese perunat huolellisesti ja kuivaa niiden pinta. Laita peruna kerrallaan kauhaan tai suureen lusikkaan ja leikkaa perunaan viiltoja kauhan reunaan asti. Näin vältät leikkaamasta perunoita kokonaan halki. Öljyä uunivuoan pohja ja asettele perunat vuokaan. Sulata nokare voita ja sutikoi perunoiden pintaa voilla. Ripota pinnalle suolaa, pippuria, timjamia ja raastettua parmesania. Paista uunissa noin 35-45 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla ja sivele vielä pikkuisen voita perunoille. Tarjoa kuumina ja mieti, mikset tehnyt sittenkin muutamaa perunaa enemmän. 

Rapeat rosmariiniperunat

Meillä otettiin pieni varaslähtö isänpäivään, sillä minulla on huomenna työvuoro, joka estää laajemmat kokkailut. Kammenpyörittäjän piti tehdä valinta, lihaa vai kalaa ja hän sanoi, että lihaa. Ateria koostui saksanhirvikyljyksistä, hernepyreestä ja rapeista rosmariiniperunoista. Viimemainitut olivat mukava lisäke, joita olisi syönyt useammankin.

Rapeat rosmariiniperunat uunissa

• 2-3 pienehköä perunaa/syöjä
• puolen sitruunan mehu
• sulatettua voita
• rosmariinin oksia
• suolaa ja pippuria

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa niihin viiltoja puolen sentin välein, kuten hasselbackan perunoihin, joita nämä oikeastaan ovatkin. Estääksesi itseäsi leikkaamasta perunoita halki, laita perunat isoon lusikkaan tai kauhaan ja leikkaa perunaa niiden reunaan asti. Höyrytä perunoita noin 10 minuuttia, se nopeuttaa uunissa kypsyttämistä. 

Sekoita sulaa voita, sitruunamehua, suolaa ja pippuria liemeksi. Nosta esikypsytetyt perunat uunivuokaan ja lusikoi liemi perunoiden päälle, asettele rosmariinioksat perunoiden lomaan. Paista perunoita noin tunnin verran, käännä niitä välillä viiltopuoli alaspäin ja lopuksi taas ylöspäin. Nämä rapeat perunat maistuivat hyvin pannulla paistettujen saksanhirvikyljysten ja kirkkaanvirheän hernepyreen kanssa. 

Sturtsia kaikille paisti Pletsille

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Jotkut sanat kirjoitan säännönmukaisesti väärin, kurssikaveristamme Peltsistä tulee aina Pletsi ja muutama muukin vakiovirhe esiintyy kirjoituksissani. Yleensä huomaan typot jossakin vaiheessa ja korjailen niitä postauksista aikojenkin päästä. 

Pojat söivät strutsia kerran pieniä ollessaan mukavan boheemin Maijan hoidossa. Samoin he muistavat, että siellä sai tehdä majoja sohvan tyynyistä ja suklaatahnaa leivän päälle. Olin erittäin tyytyväinen poikien hoitopaikkaan, se nyt on sanomattakin selvää. Kotona he ovat olleet strutsitta aina tähän päivään asti. 

Sain strutsifileitä Familian kokeilupaketissa, ne kiinnostivat minua kaikkein eniten saamissani näytepaketeissa. Pyörittelen vielä karitsan kateenkorvia pakastimessa ja ja kerään niiden suhteen rohkeutta. Andalusian auringossa-blogissa niistä on jo kokkailtu. Katsastin TOP100-ruokablogien haulla suomalaisia strutsikokkailuja, mutta päädyin kuitenkin ottamaan mallia Drizzle and Dip-blogin strutsivartaista. Otin fileet sulamaan illalla ja kokkailupuuhiin aloin tänään iltapäivällä marinadin sommittelulla. Lisäkkeenä meillä oli samalla parilalla paistettua halloumia ja minihasselbackoja. Niiden kuvan näin Ciao Veggie-blogissa. Ne näyttivät niin kivoilta, että lupasin itseni ostaa marokkolaisia uusia perunoita.

Strutsivartaat

• 6 strutsifilepalaa
• punasipulia lohkoiksi leikattuna
• pieniä herkkusieniä kokonaisina, tai isompia neljään osaan leikattuina
• punaista paprikaa
• kirsikkatomaatteja

Marinadi

• 3 rkl oliiviöljyä
• 0,75 dl punaviinietikkaa
• tuoretta minttua
• tuoretta oreganoa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 3 laakerinlehteä (olin liian laiska etsimään niitä)
• 1 sitruunan mehu

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää siihen tasakokoisiin kuutioihin leikattu strutsi. Kaada marinadi ja lihapalat paksuun, tiiviisti suljettavaan pussiin ja kääntele pakettia niin, että lihapalat ovat kauttaaltaan marinadissa. Anna strutsin marinoitua vähintään tunti, mieluiten vaikka yön yli. Jos marinoit yön yli, lisää sitruunamehu mukaan vasta vähän ennen kuin aloitat vartaiden kokoamisen. 

Liota puisia varrastikkuja, etteivät ne pala grillattaessa ja raaka-aineet liukuvat helpommin tikussa. Pilko sipuli ja paprika lohkoihin, jotka eivät ole lihapaloja suurempia. Näin vältät sen, etteivät lihapalat vartaissa jää osumatta parilaan, mikäli käytät sellaista kypsentämiseen. Keihästä liotettuihin vartaisiin vuoron perään lihapaloja, kirsikkatomaatteja, sieniä, paprikapaloja ja sipulia, oman makusi mukaan. Mikään ei estä lisäämästä jotain muutakin mukaan, vaikka säilöttyjä artisokanpohjapaloja tai esikypsytettyjä ruusukaaleja. 

Grillaa tai paista vartaita parilalla niitä ahkerasti käännellen. Minä en vielä tarjennut mennä ulos kaasugrillille, vaan paistoin vartaat kaasuliekin päälle asetetulla parillalla. Kypsentäminen otti noin 10 minuuttia. Vähän jännitti, miten saan strutsin kypsäksi, muttei kuivaksi. Kuudesta fileestä tuli tykötarpeineen kaikkiaan 8 runsasta varrasta, joista riitti hyvin neljälle ja yksi varras taisi jäädä syömättä, kun kaikkien vatsat tulivat jo täyteen.

Minihasselbackat

• 500 g pieniä, tasakokoisia perunoita
• rypsiöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria

Esikeitä pienet perunat kuorineen melkein kypsiksi ja nostele ne leikkuulaudalle jäähtymään. Kuumenna öljy rasvakeittimessä tai padassa 180 asteeseen ja öljyn kuumetessa leikkaa perunoihin pieniä viiltoja. Helpoiten se käy laittamalla peruna ruokalusikkaan ja leikkaamalla terävällä veitsellä lusikan reunaan asti, näin et leikkaa perunaa vahingossa halki. Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, nostele viilletyt perunat kypsymään öljyyn noin 7-8 minuutiksi, kunnes ne ovat rapeita. Kalasta perunat talouspaperilla vuorattuun kulhoon peiteltyinä odottamaan muun ruoan valmistumista. Minulla oli yhtä aikaa parilointi ja uppopaistaminen kesken, oli kohtuukiire hetken aikaa. Kun laitat perunat tarjolle, ripota niille hyvälaatuista suolaa ja pippuria. 

Asettelin minihasselbackat keskelle suurta kulhoa ja niiden ympärille vartaat, salaattia, halloumit ja kurkkuviipaleita sekä kirsikkatomaatteja. Tarjolla oli myös tsatsikia. Pidimme strutsin riistaisasta mausta, enkä tainnut pilata täta minulle vierasta raaka-ainetta. Liha oli sopivan kypsää, mutta melko tiivistä. Vartaiden kasvis- ja sienilisäkkeet mehustivat kokonaisuutta ja tsatsiki kävi hyvin kastikkeeksi myös minikokoisille hasselbackoille, jotka olivat tosi hauskoja ja helppoja tehdä. Luulen, että vähän pitempi marinointi olisi ollut strutsille eduksi, nyt lihat olivat marinadissa parisen tuntia. Kiitos Familialle mahdollisuudesta kokeilla strutsin lihan kokkaamista!

ps. tietysti Pletsikin, tuo vastikään pyöreitä täyttänyt ystävämme, olisi saanut sturtsia, jos olisi ollut paikalla!

Scotch eggs und hasselbackspotatis

Tänään söimme kansainvälisesti, tosin saksalaista keittiötä edusti vain otsikon und. Näin joskus aikoja sitten eräästä laivasta kertovassa ohjelmassa laivakokin tekevän skottilaisia munia. Ne näyttivät hauskoilta ja melko epäterveellisiltä. Joten ei kun kokeilemaan. Niitä muniakin vielä on, uskokaa tai älkää. 

Hasselbackan perunoita syömme silloin tällöin, lähinnä kun viitsin nyperrellä. Otetaan 1-2 soikeaa aika isoa perunaa syöjää kohti. Perunat kuoritaan ja niihin leikataan veitsellä viiltoja poikittain sievästi riviin. Hyvä niksi on laittaa peruna puukauhaan ja leikata kauhan reunaan asti, ei tule leikattua perunaa kahteen osaan. Perunat laitetaan voideltuun uunivuokaan, päälle ripotellaan suolaa ja pippuria ja valutetaan vähän sulaa voita päällimmäksi. Perunoita paistetaan 200 asteessa, kunnes tikku menee sopuisasti perunan läpi. Tällä kertaa käytin kiertoilmaa, koska uunissa oli muutakin, kypsymiseen meni noin 35 minuuttia. Valelin kerran perunoita vuoan pohjalle valuneella voilla.

Google, toiseksi paras ystäväni, kertoi minulle, että skottilaisia munia on syöty etenkin retkieväänä, eivätkä ne taida oikeasti olla erityisen skottilaisia. Sen en antanut itseäni hidastaa. Keitin kovaksi kananmunan/ruokailija. 

Kananmunia keittäessäni käytän aina Laura Calderin vinkkiä, jonka mukaan kananmunista saa parahultaisia näin: Laitan kananmunat kattilaan ja lasken päälle samanlämpöistä vettä kuin munat ovat, kylmähköä jos munat ovat suoraan jääkaapista, lämpimämpää jos munat ovat huoneenlämpöisiä. Nigellalta olen apinoinut vinkin laittaa käyttämätön tulitikku kattilaan, sen pitäisi estää kananmunan sisuksen pursuamisen, jos muna sattuisi rikkoitumaan keitettäessä, eikä näin ole käynyt enää vinkkiä sovellettuani. Älkää kertoko minulle kuinka vaarallista se tikun päässä oleva tökötti on, en kuuntele. Kun vesi alkaa kunnolla kiehua, suljen kaasun tai millä nyt keittelenkin, laitan kannen päälle ja jätän munat oman onnensa nojaan. 20 minuutin kuluttua munat ovat juuri sopivasti kokonaan kypsyneet, eivät ole rikkoutuneet kolhiutuessaan toisiaan vasten, eikä keltuaisen ympärille ole muodostunut vihertävää reunaa. Jos on kiireempi, keitän munat tavanomaiseen tapaan.

Sitten takaisin skottilaisiin muniin. Keitetyt munat laitetaan kylmään veteen jäähtymään. Brittiohjeissa käytetään makkarataikinaa kananmunien päällystämiseen, mutta koska sellaista ei meillä ole saatavilla, tein lihamureketaikinan, johon käytin:

• 600 g jauhelihaa
• 2 viipaletta paahtoleipää
• 0,5-1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 1 tl pimentonia
• kuivattua oreganoa
• 3 kananmuna (joista yksi käytetään leivittämiseen)

Murustelin paahtoleivän pieneksi silpuksi, otin kourallisen talteen toiseen kuppiin. Loppuja leivänmuruja turvotin hetken kermatilkassa. Sekoitin kaikki taikinan ainekset sekaisin (1 kananmuna ja se erikseen otettu leivänmurukupillinen poislukien) tasaiseksi taikinaksi. Paistoin pienen koepalan, joka ei ollut vielä tarpeeksi maistuva, joten lisäsin suolaa. Kuorin kananmunat ja otin vähän kananmunaa suuremman palasen mureketaikinaa, jonka taputtelin toiselle kämmenelleni läpyskäksi. Muovailin siitä kananmunan ympärille murekekuoren. Pyöritin murekepallerot kevyesti vatkatussa kananmunassa (kylläpä tässä nyt läträtään näitten munien kanssa) ja sen jälkeen leivänmuruissa. Asettelin nämä palleroiset voideltuun uunivuokaan ja paistoin niitä 200 asteessa noin 10 minuuttia, käänsin ne toiselle kyljelle ja paistoin vielä kymmenisen minuuttia. 

Lopusta mureketaikinasta taiteilin pienoisen meatloafin paistumaan, sillä arvasin oikein, ettei kokeiluni kananmunien ihmeellisessä maailmassa innostaisi toista teineistämme. 

Brittiohjeissa skottilaiset munat usein uppopaistetaan, mutta siihen en edes harkinnut ryhtyväni, sillä arvelin jo tämänkin version jo olevan riittävän tuhtia, enkä kovin väärässä ollutkaan. Tässä sitä istutaan vatsan vieressä eikä varmasti tarvitse miettiä erityisempää iltapalaa enää tänään. Hauska kokeilu, joka ei annoksen kauneuspisteissä yltänyt kovin korkealle, terveyspisteitä ei viitsi edes jakaa, mutta vekkulia ruokaa kuitenkin!