Ranskalainen bistrosalaatti

Meillä oli hieman juhannusruokien jatkojalostusta meneillään, ajattelin ensin tehdä quichen, mutta ne on niin nähty.  Jääkaapissa oli pizzataikinarulla, jonka päivämäärä jo hätyytteli. Niinpä tein överipitsan (en kehtaa sanoa sitä pizzaksi) johon meni niin savu- kuin graavilohetkin. Koska arvelin paistokseni olevan jokseenkin heviä evästä, tein sille kaveriksi ranskalaisen bistrosalaatin, hyvin yksinkertaisen lisukkeen, jollaista Ranskassa usein tarjotaan vaikkapa sen quichen tai entrecoten kaverina. 

Ranskalainen bistrosalaatti

• friseesalaattia
• tuoretta ranskalaista rakuunaa
• tuoretta persiljaa
• 1 uuden sadon sipuli (mieluiten punasipuli, mutta minulla ei nyt ollut sellaista)
• 1+ 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 rkl sokeria
• pippuria
• suolaa
• saksanpähkinöitä
• sitruunalohkoja

Aloita viipaloimalla sipuli mieluiten mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Laita tiiviisti suljettavaan rasiaan etikka, 1 ruokalusikallinen oliiviöljyä, sokeri, ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita niin, että sokeri sulaa. Nostele sipuliviipaleet rasiaan, sulje kansi ja ravistele niin, että sipuliviipaleet saavat joka puolelta vinegrettekylvyn. Jätä maustumaan ainakin puoleksi tunniksi. Punasipulista tulisi nätimpää, harmi ettei minulla ollut sitä. 

Revi tammenlehväsalaattia (jota minulla ei myöskään ollut, joten käytin friseesalaattia) suljettavaan kulhoon, lisää mukaan rakuuna ja persilja (jätä vähän jemmaan)ja kaada päälle sipulit vinegretten kanssa. Sulje kulho kannella ja ravistele kunnolla. Nostele salaatti vadille ja ripottele päälle hieman saksanpähkinöitä ja lurita vielä toinen ruokalusikallinen oliiviöljyä pinnalle. Lisää vielä hieman persiljaa ja rakuunaa. Laita lautasen reunalle vielä sitruunalohko, josta voi puristaa hieman piristettä, jos salaatti sitä kaipaa. Sopi oikein hyvin överipitsan lisäkkeeksi. 

Tour de Francen kolmas etappi oli taas hilly-tyyppinen, tällä kertaa Bretagnen eteläreunalla. Välillä satoi ja välillä paistoi, siihen varmaankin perustuu seudun vihreys, ainakin näin keskikesällä. Nyt ei oikein tunnu kivalta katsoa tätä kisaa, kun kolareita ja kaatumisia on niin paljon, yksi jos toinenkin on niin asvaltti-ihottumassa ja pahemmassakin. Voittajaksi ajoi Tim Merlier, joka ajaa ensimmäistä Touriaan. Ihan lopussa Caleb Ewan ja Peter Sagan vielä kolaroivat ja menivät pitkin asvalttia niin, että sydämestä otti. Keltaisessa paidassa jatkaa Mathieu van der Poul. Huomenna on sitten 150 kilometrin tasamaan etappi. Nyt sitten riittää kolaroinnit, onko selvä?

Punajuurihummus melkein Elinan ohjeella

Näin joulun alla Chocochilin instassa ihania kuvia punajuurihummuksesta ja päätin tehdä sellaista meille joulupöytään. Ja teinkin. En kuitenkaan lukenut Elinan ohjetta liiallisella pieteetillä, sillä tulin kypsentäneeksi punajuuret keittämällä, enkä paahtamalla, mikä varmasti olisi ollut parempi tapa. Hyvää siitä silti tuli. Ohje oli siis täältä. 

Punajuurihummus

• 300 g punajuuria
• 1 tetra kikherneitä
• 2 rkl kikherneiden säilöntälientä
• 2 rkl vaaleaa tahinia
• 1 dl oliiviöljyä
• 0,5 dl vettä
• sitruunamehua
• suolaa 
• 1 valkosipulinkynsi

Koristeluun

• oliiviöljyä
• sumakkia (unohdin)
• saksanpähkinöitä
• herneenversoja

Kuorin ja keitin punajuuret lohkoina. Huuhtelin kikherneet ja otin vähän lientä talteen. Kaadoin kypsät punajuuret blenderin kannuun ja keräsin sinne myös kikherneet, valkosipulin, tahinin ja suurruuttelin vähän aikaa. Lisäsin mukaan oliiviöljyn ohuena vanana blenderin kannen reiästä ja sopivan paksuuden saavuttamiseksi, hieman vettä , sitruunamehua ja kikherneiden säilöntälientä. Liemi lisää kuohkeutta. Maistelin ja lisäsin hieman vielä suolaa. 

Kaavin hummuksen lautaselle  ja koristelin sen oliiviöljyllä, saksanpähkinöillä ja herneenversoilla. Sumakin unohdin, vaikka sitäkin pohjattomista maustekätköistäni löytyy. Vaikka tämä hummus on tosi jouluinen väriltään, se sopii kyllä ympäri vuoden syötäväksi. 

Meni niin kuin Strömsössä

Emme oikeastaan koskaan muista etukäteen varautua Strömsön katsomiseen, emme muista koska se esitetään tai kuinka usein se tulee. Mutta jos TV:stä sattuu kohdalle Strömsön jakso, yleensä katsomme sen loppuun. Milloin hyvänsä  hieman leppoisaa herttaisuutta, askartelua ja positiivisuutta on paikallaan. Viikko pari sitten osuimme katsomaan jaksoa, jossa askarreltiin joulukoristeita, juteltiin kirjojen lukemisesta ja tehtiin ruokia hävikistä herkuksi-hengessä jouluruokien lopuista. Minulle jäi mieleen salaatti, joka valmistettiin joulukalojen jatkojalostusruoan kaveriksi.

Lehtisalaatti-appelsiinisalaatti

• 4 "oksaa" lehtikaalia
•  2 appelsiinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl appelsiinimehua (noita aiemmin mainituista appelsiineista)
• appelsiinin kuori raastettuna (yhä noista yllämainituista appelsiineista)
• 1 tl sokeria
• suolaa ja pippuria
• puolikkaan granaattiomenan siemenet
• muutama saksanpähkinä

Leikkaa lehtikaalista lehtiruodot pois ja ryöppää lehdet kevyesti kastamalla ne noin minuutiksi kiehuvaan veteen. Nosta lehdet kulhoon, jossa on kylmää vettä ja jääpaloja. Näin lehtien kypsyminen pysähtyy ja niihin jää hieman rapeutta, mutta kitkeryys jää kattilaan. Hetken kuluttua nosta ryöpätyt ja jäähdytetyt lehdet paperin päälle valumaan. Voit myös käyttää ne salaattilingossa, jolla saa pois vettä mutkikkaista lehdistä. 

Raasta toisen appelsiinin kuori kuppiin odottamaan. Fileroi ensin kalju appelsiini leikkaamalla kuoret pois ja sitten kalvoja pitkin. Purista raadosta kaikki mehu kuppiin, jossa on kuoriraaste. Fileroi puolet toisestakin appelsiinista ja purista lopusta mehu talteen kuppiin, jossa on toisen appelsiinin kuoriraaste ja vähän mehua. Lisää mukaan oliiviöljy, sokeri, suola ja pippuri. Sekoita vinegretti tasaiseksi. 

Halkaise granaattiomena ja irrottele parhaaksi katsomallasi tavalla punaisia siemeniä, varaudu pukeutumalla punaiseen paitaan! 

Kun lehtikaali on kuivahtanut, asettele se tarjoiluvadille ja sijoittele päälle appelsiinifileet, granaattiomenan siemenet ja muutama saksanpähkinä. Kaada päälle vinegretti. 

Meillä kirpeä salaatti oli tarjolla uunissa paistetun kokonaisen broilerin ja hanhenrasvassa paistettujen perunoiden kanssa. Salaatissa oli purtavaa ja luonnetta, pidimme oikein paljon! Linnun ranka pääsee huomenna liemipataan ja luulenpa, että muutama pala perunoita päätyy ohimennen keittiössä piipahtavien vatsoihin.

Tämä mahtaa olla CampaSimpukan viimeinen postaus vuodelle 2019. Tämä vuonna blogiin päätyi vähemmän postauksia kuin minään aikaisempana vuonna, mutta tulevalle vuodelle minulla on suuria toiveita päästä jälleen vilkkaamman postaamisen tahtiin. 

Petite tender perjantaina

Petite tender oli tänään pääosassa leikkuulaudalle järjestämälläni meat platterilla. Ei sitä ihan tunkutarjottimeksi voinut sanoa, koska en tunkenut sitä ihan täyteen, mutta riittävästi ruokaa oli kuitenkin. Vinkkejä otin täältä. 

Ultimate meat platter (heh) 

• 2 naudan petite tenderiä (noin 350 g yhteensä)
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• Saint Agur-sinihomejuustoa
• jotain valkohomejuustoa
• cheddaria
• saksanpähkinöitä
• avokadoa
• hunajaa ja chilihiutaleita
• granaattiomenan siemeniä
• sipuliherkkua

Kuumensin paistinpannua ja laitoin sille sulamaan voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja timjamia. Kun voin kuohu oli asettunut ja lähti hieman ruskettumaan, nostin suolatut ja pippuroidut petite tenderit pannulle. Paistelin niitä joka puolelta noin 8-10 minuuttia. Kokeilin sisälämpöä lihamittarilla ja sen näyttäessä 55 astetta, nostin lihapalat foliolle, jonka käärin paketiksi. Jätin lihan asettumaan siksi aikaa, että sommittelin muut platterin ainekset esille.

Halkaisin avokadon, kuopaisin sen kuorestaan ja leikkasin puolikkaat viipaleiksi. Lohkaisin juustoista sellaiset palaset, jotka arvelin meidän jaksavan syödä. Sekoitin hunajaan hieman chilihiutaleita ja sotkin ympäriinsä granaattiomenan mehua irrottaessani noin kolmanneksesta siemenet. 

Asettelin kaikki tilpehööörit leikkuulaudalle ja lopuksi avasin lihapalat foliosta. Leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet laudalle. Lurittelin hunajan juustoille ja pähkinöille ja ripottelin granaattiomenan siemenet sinne tänne. Meillä oli hieman keksejä ja vaaleaa leipää lisänä ja portugalilaista viiniä juomana, mutta leipää ei paljon tarvittu. Viini oli hyvää ja viritti tunnelmaa siihen, että seuraava matka alkaa jo häämöttää, ensi kuussa matkaamme Portugaliin taas. 

Tämän vuoden jäälyhtymuotia