Maasta toiseen

Syksyisen skandireissun ensimmäisessä osassa pääsimme Lihasulaan, Tampereelle, edelleen Naantalin kautta Ruotsiin ja siellä Göteborgiin asti. Ruotsin toiseksi suurin kaupunki näytti oikein mukavalta ja sinne olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa, jollei olisi ollut niin riivattu kiire. Tai mikään kiire, mutta lähdimme nyt kuitenkin, kun olimme aikoneet. Suorinta tietä matka on vähän alle 300 km. Aikomuksemme oli saapua Osloon alkuillasta, mutta sitä ennen halusimme nähdä lisää kalliopiirroksia ja niitähän oli sopivasti matkan varrella Tanumissa.

Sana hällristning tarkoittaa kalliopiirrosta, joka taas meinaa usein melko vaakasuorille kallioille uurrettua kuvaa, joka on mahdollisesti ollut maalattu uurroksia pitkin. Nykyaikana tiedossa olevia piirroksia maalataan paremmin näkyviksi uurroksia pitkin ja käytetty maali on akryylimaalia. Kalliomaalaus on taas hällmålning ja sellaisia ovat usein pystysuoraan kallioon useimmiten punaisella (esim. verestä, savesta, punamullasta ja linnunmunan kaltaisista aineista sekoitetulla) maalilla tehnyt kuvat, joita on Suomessakin useassa paikassa, esimerkiksi Saraakalliossa melko lähellä meidän asuinpaikkaamme. Aihepiirit ovat kummassakin esihistoriallisessa taiteessa samanlaisia, ne käsittelevät usein metsästystä, kalastusta, taisteluita, ruoanhankintaa ja ihmiselämää yleensä ja niissä on mukana runsaasti symboliikkaa. Ovatko ne varsinaisesti alkuperäisesti tarkoitettu taiteeksi, ei voida tarkasti tietää, nykypäivänä ne toimivat hienona ikkunana vuosituhansien takaiseen elämään ja ovat hyvin elävää taidetta, vaikka ovatkin kallioon uurrettu tai maalattu.

Vitlycke museum on lähellä Tanumin pikkukaupunkia, se on ilmainen visitor center-tyyppinen keskus, jossa on matkamuistomyymälä, työpajoja, näyttelyitä ja esittelyitä alueen kalliopiirroskohteista.

EDIT: Tanumin kalliopiirrokset kuuluvat Unescon maailmanaperintökohteiden listalle. 

Museon lähellä parin kilometrin säteellä on useita kohteita, joissa piirroksia on runsaasti  näkyvillä. Mitä kaikkea on vielä piilossa kaltevien kallioiden pinnassa nykyisen sammal- ja maakerroksen alla, on salaisuus ja mielestäni se on hyvä salaisuus. Ei meidän tarvitse nähdä kaikkea.

Todella monenlaisia kuvia kuitenkin näimme ja osuimme kalliolle, jolla oli selvästi menossa jotain mielenkiintoista. Kaksi miestä oli suojannut paljaan kallion reunat pitkulaisilla hiekkapusseilla, jotka pidättelivät paksusta sammaleesta alati tihkuvaa vettä valumasta kallion kaltevaa pintaa. He olivat hahmotelleet liidulla piirroksia ja olivat asettamassa pieniä tarramerkkejä kuvausta varten, jossa piirrokset keilataan laserin avulla ja saadaan tietoa siitä, miten syviä piirroksen uurrokset ovat nyt. 

Näitä kuvia ei oltu akryylimaalattu selvästi näkyviin ja miehet kertoivat niiden olevan sellaisessa kalliossa ja sellaisessa kohtaa maastossa, että ne olivat nopeasti häviämässä, mikäli niitä ei peitetä. Auringon valo, sää ja veden valuminen aiheuttavat kallion rapautumista, puhumattakaan ihmisen toiminnasta, vaikkapa piirrosten päällä kävelemisestä. Kyseiset kuvat olleet välillä uudelleen peitettyinä pitkään ja nyt niille tehtiin skannausta, joka toistettaisiin muutaman vuoden kuluttua, jotta saataisiin selville kuinka nopeasti ne muuttuvat yhä huomaamattomammiksi. Miehet arvelivat, että sadan vuoden kuluttua piirrokset voivat olla kokonaan hävinneet. He korostivat sitä, etteivät he tee työtä itseään, meitä eikä aikalaisiamme varten, vaan tulevaisuutta ja myöhempiä sukupolvia varten. Nämä kyseiset piirrokset olivat niin huomaamattomia, ettemme varmasti olisi niitä lainkaan hoksanneet, jollei niiden parissa olisi työskennelty juuri. Oli kiinnostavaa saada tietää mistä oli kyse. 

Vitlycken jälkeen ajoimme vielä Fossumiin katsomaan siellä olevia piirroksia, mutta poikkesimme ensin Tanumin ostoskeskuksen parkkipaikalle, sillä olimme tienvarsimainoksista huomanneet kalliopiirroksien kuvamaailmaa hyödynnetyn mainonnassa. Kulttuurista omimista ei vissiin tässä yhteydessä oteta puheeksi enää. Ja olihan siellä kunnolla parkkipaikkoja sähköautoillekin, vain yksi Tesla oli latingissa. Hieman ihmettelimme kuinka suuren talousalueen pääostari oli kyseessä, sen verran iso se oli ja Tanumin kaupunki pieni, että mistähän asti sinne haalitaan asiakkaita. 

Fossumissa oli kiinnostavia kuvia, siellä oli selkeästi naishahmojakin, joita ei läheskään kaikkialla ei ole. Hiukset ovat käytännöllisesti ponnarilla ja pyöreä kuvio lantiossa esittänee joko ylipäätään hedelmällisyyttä, raskautta tai syntymää. Fossumissa oli myös paljon hienoja venekuvia. 

Kalliopiirroksia katsellessa meni aikaa niin paljon, että lähestyimme Osloa vasta iltapäivän lopulla. Alkumatka oli ollut todella joutuisaa heti, kun pääsimme aamulla ulos Göteborgista, mikä sekin kävi sukkelasti. 

Juuri ennen tätä siltaa silmäni saattoivat olla suljettuina,
onneksi ehdin vihjeestä herätä ja kuvata sitä.

Ruotsin ja Norjan rajalla meidät muuten pysäytettiin ja meiltä kyseltiin huomattavan monta kysymystä siitä, mistä olemme tulossa ja minne menossa. Tuntui jänskältä, mutta olimmehan tulossa EU:sta, melkein vieraalta planeetalta. Sattumalta osuimme vielä yhteen kalliopiirrospaikkaan, norjaksi ne ovat hellristinger ja paikan nimi oli Begdy. Mietimme sitä, että mahtoivatko useinkin vierailla toistensa luona Tanumin tyypit ja nämä täällä. Begbyssä luimme opastaulusta, että siellä kuvat peitetään aina talveksi suojaamismielessä. 

Hyvillä teillä oli erittäin vähän liikennettä, mutta kun aloimme lähestyä Osloa, liikenne tiheni huomattavasti. Kun vielä eräässä kaupungin eteläpuolisessa maantietunnelissa oli vastapuolen suunta kokonaan suljettu ja liikenne ohjattu meidän menosuuntamme tunneliin, liikenne ruuhkautui melkoisesti, kun pääsimme ajelemaan pienempiä teitä. Iltapäiväruuhkan korkeimpaan huippuun sujahdimme hetkeksi kauppakeskukseen ostamaan iltapalatarvikkeita ja nostamaan Norjan kruunuja ja kun ostokset ja valuuttahommat oli tehty, oli ruuhka purkautunut huomattavasti ja pääsimme valumaan Oslon keskustaan melko helposti. Tai ainakin aika lähelle. 

Vaikka Garminissamme on juuri nyt  firman omien sanojen mukaan täydelliset päivitykset, ei laite tiennyt, että juuri se ratkaiseva kohta, josta olisimme voineet päästä hotelliimme oli valtavan rakennustyömaan sulkemana. Garmin ei osannut meitä auttaa vaan sinnikkäästi tarjosi kiellettyjä ajosuuntia, joten pysäköimme hetkeksi ja otimme puhelimet avuksi ja googlasimme reittejä niillä. Ymmärsimme, että meidän täytyy päästä takaisin keskustaa alittavaan Opera-tunneliin ja ulos toisella puolella ydinkeskustaa ja sitä kautta voisimme lähestyä hotellia uudemman kerran. Tämä konsti sitten toimi ja olimme noin viiden aikaan hotellimme edustalla. Kuin ihmeen kaupalla yksi kadunvarsipaikka oli vapaana ja saimme pysäköityä siihen siksi aikaa, että saimme huoneemme ja vinkin minne auton voi pysäköidä. Naapurihotellin alla oli parkkihalli, jonne auton sai (kunhan oli kiertänyt korttelin yksisuuntaisia katuja pitkin) ja päätimme olla harmittelematta melkoisen kovaa vuorokausihintaa. Hotellimme nimi oli Verdandi, jonka nimi ei vaan millään jäänyt mieleeni. Nytkin piti etsiä varauksesta, mikä Veranda vai Verundi se nyt olikaan. Huoneemme oli oikein kiva ja hyvä, eikä hotellissa muutenkaan ollut mitään valittamista. 

Antti oli niin täynnä virtaa, että hän lähti heti pienelle orientoitumiskävelylle ja kun hän palasi, minä lähdin hänen kanssaan toiselle. Kaupunki näytti todella mukavalta, olimme aivan suuren City Hallin vieressä ja muutenkin muutaman minuutin kävelymatkan päässä oli vaikka mitä nähtävää. Tuona iltana söimme eväitä hotellihuoneessa ja tutkimme kaupunkia valmiiksi kahta seuraavaa päivää varten. Aioimme jättää auton kokonaan parkkihalliin kaupungissa viipymisemme ajaksi ja liikkua julkisilla ja omin jaloin. Turisti-infoista oli ostettavissa Oslo-kortteja, joilla voi matkustaa kaikissa julkisissa kulkuvälineissä tietyillä liikennevyöhykkeillä keskustassa ja melko kaukana sen ulkopuolellakin ja samalla kortilla pääsee suureen määrään Oslon museoista, etenkin niihin, joista olimme kiinnostuneita. Niistä lisää seuraavissa postauksissa. 

Tämä kalliopiirroskyllästeinen postaus pääsee myös CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle niin Ruotsi-, Norja- kuin Kiertueellakin-kohtiin. Viimemainittuun listaan lisään ne postaukset, joissa ollaan useammassa maassa. 

Vapaaehtois-Ruotsissa

Campareissussa ollaan, eilen pääsin aamulla yövuorosta ja puolen tunnin päästä olimme tien päällä. Olin saanut itsestäni sen verran irti edellispäivänä, että inhokkihommani, pakkaaminen oli hoidettu. Ensimmäinen etappi oli kiinnostava paikkakunta lähellä Tamperetta, tuo legendaarinen Lihasula. Olemme usein miettineet, että jos poikkeaa päätieltä vaikka kolmen kilometrin päähän johonkin Heikkilään tai Metsäperälle, niin huomaako sitä tulleensa perille? Onko siellä siellä mitään? Nyt Antti kurvasi Lihasulan risteyksestä, ettei tarvitsisi enää ihmetellä. Siellä oli ainakin suuri maatila ja monta postilaatikkoa. Seuraavalla kerralla tsekkaamme Vegesulan.

Tampereella söimme nopsasti lounasta Friends & Burgerissa, koska emme ole sitä aikaisemmin tehneet. Plussaa mukavasta atmosfääristä, miinusta pienestä purilaisesta, tylsistä perunoita ja kalliihkosta hinnasta.

Antti meni treffeille ja minä menin teatteriin, kävin Sauvajyväsen kanssa katsomassa Tampereen Työväen Teatterin Tytöt 1918 ja ainakin minä pidin esityksestä todella paljon, musiikki oli upeaa ja tarina raa'an koskettava. Ymmärsin, että seuranikin piti.

Illaksi meidän alunperin tarkoitus mennä Turkuun, siellä syömään ja sunnuntaina ennen iltalaivaa käydä niin monta Museokortti-kohdetta kuin mahdollista. Olin jo kysellyt ravintolavinkkejäkin ja varannut pöydän Smöriin, mutta muutimme minkä päätimme ja lähdimmekin jo lauantai-iltana Finnlinesin paatilla Naantalista Kapelskäriin, Vikingin ja Siljan laivat olivat hyttien puolesta täysiä sinä iltana.

Näin Turussa

Finnlines ei ole mikään uiva viihdekeskus, tuon illan Finnfellow-laivan on niin asiallinen alus kuin olla ja voi. Meidän lisäksemme siellä oli pari kolmekymmentä henkilöautokuntaa ja joitakin kymmeniä rekkoja kuskeineen. Laivalipun hintaan kuuluu ateria ja olipa se kokemus mättää possua, kalaa ja kanaa lähempänä puoltayötä ennen kuin menimme vatsan viereen nukkumaan. Meillä oli kauhea nälkä ja joku olisi voinut luulla, että olemme riidoissa, sillä ei tullut juteltua syödessä. Me vain söimme. Lopuksi Antti rohkeni mennä rekkamiesten kanssa samaan jonoon ja kaikessa rauhassa sommitella meille sievät jäätelöannokset jälkiruoaksi. Eikä kukaan kuulema hoputtanut. Ei ollut luvattua myrskyä, ainoa pieni töyssy tuntui aamuyöllä, kun paatti parkkeerasi Ahvenenmaalla sen verran laituriin, että sinne jäävät ja sieltä kyytiin tulevat tekivät mitä pitikin.

Aamulla olimme Ruotsin kuninkaallisella maaperällä jo noin kello 06.20 ja lähdimme kohti etelää. Tavoiteena oli päätyä illaksi Göteborgiin ja niin me teimmekin. Matkalla oli muutamia poikkeamia. Ensimmäinen oli jo ennen yhtäkään köpingiä, meille iski alkukantainen mieliteko mäkkärin aamiaiseen. Tuolle paheelle tarjoamme noin kerran vuodessa koko käden, mitä sitä suotta salailemaan. Tykkäämme siitäkin, että tilauksen saa rauhassa sommitella automaatilla, maksaa ja sitten jäädä odottamaan, että käsky käy.

Ensimmäinen kulttuurikohde oli Norrköpingissä, kävimme siellä noin 18 vuotta sitten viimeksi. Joten ei ihan yhtenään. Kävimme katsomassa hienoja kalliopiirroksia. Niitä on Himmelstalund-nimisessä paikassa. Siellä on aivan valtava viheralue ja urheilukenttien keskittymä ja korkeimmalla kohdalla on sileitä kallioita, joilla on sadoittain kalliopiirroksia. Eräs ruotsalaisrouva neuvoi, missä kohtaa on hieno keskittymä sikoja, hänkin oli kuulema käynyt siellä viimeksi parikymmentä vuotta sitten.

Urheilukentillä oli junnujen jalkapalloharkkoja menossa, isät ja äidit katselivat reunoilta ja kannustivat pikkuisia Niklaksia, Mehmeteitä ja Stinoja.

Esihistoriallisen taiteen jälkeen olikin sopivaa mennä ilmailuaiheiseen museoon, se sijaitsi Linköpingissä ja oli nimeltään (on se vieläkin) Ruotsin Ilmavoimamuseo. Sinne pääsee sisälle ilmatteeksi ja siihen nähden se on todellakin hintansa väärti. Olimme paikalla juuri sopivasti museon aukeuduttua ja edellämme ollut suuri porukka lähti neuvottuun suuntaan, me lähdimme toiseen suuntaan katsomaan ensin hienoa Salaiset asiakirjat – DC-3 joka katosi-näyttelyä. Olemme joku aika sitten nähdeet dokumentin aiheesta ja senkin takia näyttely oli todella mielenkiintoinen.

Myös Jos sota tulee – Ruotsi kylmän sodan aikana-näyttely oli oikein hieno. Kyllä sitä täällä kansankodissakin oltiin kusi sukassa Neuvostoliiton tähden, jos meillä Suomessakin. Museo kaikkineen oli oikein miellyttävä kokemus ja ilmeisen suosittu paikka, poislähtiessämme parkkipaikka oli lähes täysi.

Joka kerta kun olemme ajaneet Vättern-järven rantaa menevää moottoritietä, olemme poikenneet katsomaan Brahehusin linnan raunioita, ensin kahdestaan, sitten lasten kanssa ja nyt taas kahdestaan. Linnasta on hienot näkymät tuolle suurelle järvelle ja sen saarelle.

Pysähdyimme Jönköpingin liepeillä kauppaan, se saattoi olla vielä Huskvarnassa. Se kuuluu kuulema nykyään Jönköpingiin. Tarkoitus oli ostaa vähän välipalaa ja nostaa kruunuja. Onnistuimme näissä vaativissa toimissa, lähtiessämme kummallakin oli niin pullaa kuin kruunujakin. Kui hienoo se on? 

Loppumatka Jönköpingistä Göteborgiin olimme suut auki ihmetyksestä. Ainakin melkein. Olemme ajaneet kyseisen reitin vuonna 2000 emmekä kumpikaan muistaneet miten mäkistä tuo alue on, emmekä sitä, ettei sillä välillä ole oikeastaan oikein mitään muuta kuin mäkiä ja metsää. Anteeksi, jos olen ihan väärässä, saa oikaista. Saavuimme Göteborgiin iltapäivällä ja sepä tuntui aika isolta kaupungilta kaikkien köpingien ja maaseutujen jälkeen. Löysimme hotelliimme hyvin ja saimme autonkin paikoitettua hotellin edustalle kadulle, eikä se ole näin sunnuntaisin kauhean kallistakaan, tai suomeksi sanottuna, se on halpaa näin sunnuntaina, huomenna aamulla se sitten alkaa maksaa enemmän.

Antti meni ottamaan kuvia ja paikantamaan ravintolamme, jonne menemme pian. Huomenna matka jatkuu, tarkoitus on päätyä muutaman välipysäkin kautta Osloon muutamaksi päiväksi.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne keräämme reissuaiheisia postauksiamme maittain.