Sivukkeena ranskalainen haudutettu purjo

Nyt on Tour de France jo niin lopussa, että työkielellä sanottiin: Kaarran tästä perusosalle! Huomisen jälkeen voidaan puhua jo finaalista. Meillä on ollut kiva päivä, eräässä kirkossa oli ehkä reissun tähän asti hienoin Jeanne d'Arc!

Päivällisellä meillä oli haudutettua purjoa ja pienet annospalat lohta. Annos oli oikein onnistunut, otin purjoon ohjeen täältä. Tein muuten ihan niin kuin lähdeohjeessa, mutta sinapin jätin tällä kertaa pois. Ja pienensin ohjetta rutkasti, en tiedä monelleko se oli alun perin tehty, mutta minä tein sen yhdestä keskikokoisesta purjosta. 

Haudutettu purjo 

• 1 rkl voita
• 1 pieni uuden sadon sipuli silputtuna
• 2 rkl voita
• 1 purjo, josta melkein kaikki vihreät osat poisleikattuna, halkaistuna ja pestynä, jonka jälkeen silpuksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
• 1 dl kermaa

Aloitin sivukkeen valmistamisen sillä, että silppusin ensin sipulin ja trimmasin, pesin ja silppusin purjon. Siinä oli hieman hiekkaa/multaa pestäväksi. Sulatin ensin ruokalusikallisen voita pannulla ja aloitin sipulin kuullottamisella. Sai olla varovainen, ettei sipuli ruskistuisi, kaasulla pannun kuumuuden hallinta on aika tarkkaa. Kun sipulit olivat kuullottuneet, lisäsin loput voit ja pestyt ja silputut purjopalat pannulle. Sekoittelin ja paistelin niin pienellä liekillä kuin mahdollista, osaksi aikaa laitoin kannen pannun päälle. Kun purjo alkoi olla mysiynyttä, laitoin pannulle kannen ja nostin pannun pois liedeltä odottamaan. 

Sitten paistoin aterian kalaosuuden toisella pannulla, kaksi pientä lohipalaa ensin nahkapuoli alaspäin, suolalla, pippurilla ja kuivatulla tillillä maustettuna, myös pieni loraus sitruunamehua päätyi pannulle. Kun olin kääntänyt lohipalat, vaihdoin odottamassa olleen purjopannun liedelle ja nostin lohipannun syrjään ja kannen päälle. 

Nyt kaadoin purjoille noin desin verran kermaa ja sekoittelin ja kuumentelin seoksen. Lohipannulla kannen alla lohipalat kypsyivät loppuun. Kun purjoseos oli kuumennut ja kerma imeytynyt parissa kolmessa minuutissa sopivasti, oli koko ruoka valmis. Annostelin lautasille ensin purjoa ja päälle lohipalat. 

Voi että oli hyvää, purjon ujo, mutta tunnistettava maku oli läsnä ja lohi oli kypsynyt tismalleen oikein. Pidimme tästä pienestä ateriasta paljon!

Tour de Francessa oli tänään vuorietappi, jonka voittajaksi ajoi Richard Carapaz. Minä voisin ehkä, korostan sanaa ehkä, kohta luopua hänen dissaamisestaan. Koitin tässä pari päivää sitten etsiä sitä kohtaa, missä hän joutui epäsuosiooni, mutten sitä löytänyt. Ehkä se tarkoittaa, ettei enää kannata olla vihainen? Tadej Pocagar on tietysti vielä kokonaiskilpailun johdossa, toisena on Remco Evenepoul neljän ja puolen minuutin päässä. Huomenna ja ylihuomenna etapit päättyvät Alpe d'Huezille, eli sille tullaan  kahdesta eri suunnasta. Ja sunnuntaina ajetaan seremoniallinen päätösetappi Pariisiin. 

Espanjalaiset kikherneet pinaatilla

Nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin, tämä ohje EI OLE peräisin Spain on a Fork-blogista, vaan ihan toisaalta, täältä. Näyttää ihan kivalta sivustolta. Ja ohje oli oikein toimiva. Tosin tein vähän niin kuin itse halusin. 

Kikherneitä ja pinaattia

• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipeleiksi leikattuna
• 1 rkl paprikapyrettä (samantapaista kuin tomaattipyre, tuubissa, jostain ostettu, saa eri tuimuuksissa, tämä oli mild)
• 1 pieni tölkki kikherneitä liemessä, huuhdottuna
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni)
• suuri kourallinen pinaatinlehtiä (maksoivat 0,18€ eli tosi vähän)
• ripaus suolaa ja pippuria

Tein tämän sivukkeen ulkona Campingazilla paistinpannua käyttäen. Kuumensin ensin pannua hetkisen sellaisenaan ja sitten lisäsin ruokalusikallisen oliiviöljyä. Paistoin siinä ensin valkosipuliviipaleita ja seuraavaksi tursotin niille tujakkaa paprikapyrettä (ostettu jostain kun vaan muistaisi mistä). Sekoittelin ja lisäsin pannulle huuhdellut kikherneet. Kun kikherneet olivat kuumenneet, lisäsin pannulle lorauksen valkoviiniä lasistani, sillä siitä on tullut minulle ns. paha tapa. 

Kun muut aterian ainekset alkoivat olla valmiit, lisäsin pannulle vielä suuren kourallisen pinaattia. Sekoittelin ja kuumensin sen verran, että pinaatit laiskistuivat. Maustoin suolalla ja pippurilla ja tässäpä oli espanjalainen kikherne-pinaattisivuke grilliaterialle, jonka muut osakkaat olivat 3 ruskeaa herkkusientä, 1/4 vihreää paprikaa ja yksi salottisipuli, sekä kaksi ohutta kananfilepalaa. 

Nämä muut jutut paistettiin uudella sähkökäyttöisellä levyllä. Edellinen edullinen paistolevy alkoi vääntyä vinoksi, eikä sillä pysynyt öljy kyydissä. Se oli vikatikkiostos, kun näimme sellaisia monella muulla käytössä leirialueilla. Nyt pistimme elämän risaiseksi ja sijoitimme Tefal-levyyn kaksinkertaisen summan ja toivomme, että se on kestävämpi. 

La Vueltassa oli taas tapahtumarikas etappi, lepopäivän jälkeen oli into päällä ajaa, mutta loppupuolella ilmeni taas mielenosoituksia ja etappia jouduttiin lyhentämään. Tällä kertaa voittajaksi tuli se ajaja, joka ensimmäisenä ylitti kohdan, jossa maaliin oikeasti olisi ollut 8 km. Egan Bernal oli siis päivän etapin voittaja. Viimeinen nousu jäi kokonaan ajamatta. En pysty pelkkiä tilastoja katsomalla tietämään miten kaikki oikein meni, mutta edelleen Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkösenä ja toisena on 48 sekuntia perässä Joao Almeida. Huomenna on vuorossa jo 17. etappi, joka on luonnehdinnaltaan medium mountain. 

Ideoitten finaalissa – herne-porkkanasivuke pihvivartaille

Nyt alkaa olla tour-väsymystä ilmassa, johtuu siitä, että kolmen kuukauden reissu on lopuillaan,  mobilekokkaaminen alkaa tuntua rasittavalta, sää on todella kuuma ja muutenkin ideat ovat vähissä. Mutta Tour de France on kiinnostava, tykkään sen tilanteesta tosi paljon!

Tarkoitus oli tänään syödä pihviä, mutta ei pihvipihvinä, vaan vartaina ja sen lisäkkeeksi etsiskelin kasvissivuketta, johon tulisi herneitä, porkkanaa ja sipulia, sillä niitä oli varastoissani. Löysin jotain ohjeita ja soveltelin niitä sen verran laveasti, etten viittaan minnekään, vaan sanon vain, että tämä on omasta tai asiakkaan päästä. Käytin todella vähän aineksia ja silti  meinasi tulla liikaa. 

Herne-porkkanasivuke kahdelle

• puolikas porkkana palasiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli viipaleina
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• (jotain tuoretta yrttiä, unohdin)

Monissa ranskalaisissa ohjeissa kauden kasviksia kypsennetään ja käytetään pannulla ottamassa makua voista ja yrteistä ja sen tapaisen sivukkeen tein meille. Kuumensin pannulla ensin voita ja öljyä ja kumosin sinne mukaan ensin porkkanapalat ja sipulit ja hetken päästä herneet. Maustoin suolalla ja pippurilla ja paistelin sen aikaa, että porkkana oli kypsää. Jotain tuoreyrttiä olisi tosiaan voinut laittaa, rakuunaa, persiljaa, basilikaa tai timjamia, niitä olisi ollut, mutta unohdin.

Söimme kasvissivukkeen pihvivartaiden ja kesäkurpitsa-fetavartaiden kanssa. Meillä oli pari pientä pihvipalaa, yhteensä noin 150 g. Leikkasin ne kummatkin kahdeksaan osaan ja marinoin niitä bulgogimarinadissa (korealaisvivahdetta) ja tökkäsin palat metallisiin varrastikkuihin, 8 palaa kumpaankin. Toisissa vartaissa oli kesäkurpitsaviipaleisiin (juustohöylällä tehtyihin) käärityttyjä pieniä fetapaloja, ne vartaat voitelin ennen grillaamista oliiviöljyn ja sitruunamehun seoksella, joka oli maustettu suolalla ja pippurilla. Molemmat vartaat grillasin Campingazin grillillä ja hyvin onnistui. 

Jälkiruokana meillä oli eilisen jäätelön loput kotimaisten mansikoiden ja vadelmien ja jääkahvin kera. 

Tour de Francessa oli tänään toinen henkilökohtainen aika-ajo, 11 km pitkä ylämäki. Eilen olimme varmoja, ettei kukaan lähde tälle etapille aika-ajopyörällä, mutta kylläpä lähti, esimerkiksi Jonas Vingegaard. Tadej Pogacar ajoi normimaantiepyörällä, mutta toki ylämäkeen sommitellulla välityksellä. Katsoimme etappia jonkun verran ruokatoimien ohessa ja vaikka se tuntuu aika epätodelliselta, niin Tadej oli nopein tänäänkin ja johtaa kokonaiskilpailua yhä topakammin. Hänen johtonsa toisena olevaan Jonas Vingegaardiin on vähän yli neljä minuuttia. Voi hyvät hyssykät!

Croquettes de courgettes – kesäkurpitsapihvikkeet

En tiedä mikä olisi sopiva sana suomeksi, kun englanniksi sanotaan fritters, mutta eipä sillä ole niin merkitystä. Ohjeen tähän päivän ranskalaisuuteen otin täältä, taas. Vähän muuntelin, taas. 

Kesäkurpitsapihvit

• 1 pieni kesäkurpitsa raastettuna
• 1 kevätsipuli silppuna
• 3 pientä valkosipulinkynttä silppuna
• 30 g pala gruyèreä raastettuna
• 1 kananmuna
• 2 rkl vehnäjauhoja
• (0,5 tl leivinjauhetta, en laittanut, kun ei ollut)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa
• 1 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä

Ranskankermakastike

• 1 pieni purkki ranskankermaa
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Raastoin kesäkurpitsan ja keräsin raasteen kanssa samaan astiaan kananmunan, silputut kevätsipulin ja valkosipulit, juustoraasteen, vehnäjauhot, yrtit, suolaa ja pippuria. Sekoitin tasaiseksi. Lähdeohjeessa puristeltiin kesäkurpitsaraasteesta nestettä pois, mutta minä jätin sen väliin. Paistoin 8 pientä pihviä/lettua voin ja oliiviöljyn seoksessa noin kolme minuuttia puoliltaan ja söimme ne ranskankermakastikkeen ja muutaman pienen ranskalaisen raakamakkaran kanssa. Tai me söimme ne kaikki, eivät  ne syöneet mitään. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi, jossa nopsin oli lopulta  Tim Merlier ja kokonaiskilpailun kärki pysyi muuttumattomana. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on viimein lepopäivä. 

Parsakaali ehkä italialaisittain

Tämän päivän italialaiskokkaukseni on ilmeisesti Nigella Lewsonin kirjasta, en pöhkösti muistanut ottaa sellaisia kuvia Italia-ruokakirjoistani, joista varmaksi tietäisin mikä on mistäkin kirjasta, kun valitsin ohjeita tämän kevään ensimmäiseen ruokahaasteeseen. Monista kuvista tiedänkin ja tällä kertaa arvaan, että kyse on Nigellan kirjasta otetusta ohjeesta, sillä tekstissä puhutaan tiskin säästämisestä, se on hyvin nigellamaista. 

En nyt ihan varmaksi tiedä, mikä tässä on varsinaisesti italialaista, mutta onhan siinä parmesaania! Close enough! Nigella-oletettu käytti broccolinia ainakin kuvan perusteella, mutta käännöksessä puhuttiin parsakaalista. Kumpaakin on näin toukokuussa melkoisen hankala saada ostettua ranskalaisista marketeista, sesonki ei taida juuri nyt olla, mutta espanjalaista parsakaalia nyt sain tänään ostettua. 

Parmesaaniparsakaalia kahdelle

• 500 g parsakaalia
• vettä keittämiseen
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua (+ kuorta, meillä ei ollut nyt kuin mehua purkista)
• 1 rkl voita (ohjeessa käytettiin öljyä)
• raastettua parmesaania

Tämä nyt ei ole mitenkään vaativa ruokalaji, kunhan kiehautetaan parsakaalipalasia suolalla maustetussa vedessä sen aikaa, että pistettäessä puutikku menee sutjakasti varresta läpi. Vesi kaadetaan pois ja parsakaalit kaadetaan takaisin kattilaan. Jos olisi sitruunankuorta saatavilla, niin sitä raastettaisiin parsakaalien päälle. Minä sekoitin mukaan mehun lisäksi lusikallisen voita ja maustoin vielä parsakaalia (varon sitä että kutsuisin parsakaalia parsaksi) ripauksella suolaa, pippurilla ja paljolla parmesaanilla. Juustoa oli melko paljon, sillä sain kotoa asti tuodun juustopalikan viimein loppumaan. Tämä üderyksinkertainen sivuke oli maistuva ja sopi yhteen ranskalaisten raakamakkaroiden kanssa. 

Giro d'Italian 11. etappi oli hilly-tyyppinen, mäkiä riitti, mutta vuoristosta ei vielä puhuttu. Saimme katsottua etappia 90 viimeistä kilometriä, sillä leirialueella, jolle tänään saavuimme on erinomainen wifi. Olen yleensä aika anteeksiantavainen, mitä tulee pyöräilijöihin. Jos en joskus jostakin pyöräilijästä tykkää, sille on yleensä hyvä syy. Kunhan menee aikaa, yleensä lepyn ja niin on käynyt kaikille jossain aikamäärässä. Luulenpa, että nyt niin on käynyt Richard Carapazillekin. Hän nimittäin voitti tänään etapin hienolla ajolla, hän iski juuri oikeaan aikaan ja hänellä oli jalat, joilla voitto varmistettiin. 

En muista tarkalleen kuinka kauan Richard oli suosioni koirankopissa, mutta muistan kyllä syyn miksi hän sinne joutui. Eräällä etapilla hän oli hatkassa mukana ja kieltäytyi vetämästä vedoten siihen, että on ihan loppu. Mutta juuri ennen maalia hän lähtikin hurjaan vetoon ja voitti etapin. Se oli minusta silloin niin törkeää, että olin ainakin 8 vuotta, ellei 10 sitä mieltä, että Carapaz on ihan piip. Tuollaista tapahtuu kyllä kaikenaikaa eikä siinä ole mitään ihmeellistä, minä vain närkästyin siitä sillä hetkellä moneksi vuodeksi. 

Kokonaiskilpailun kärsi pysyi samana, eivätkä aikaerot ole kympin kärjen osalta niin suuria, etteikö tässä voisi vielä tapahtua vaikka mitä, esimerkiksi sitä että suosikkini voittaisi. 

Korealainen coleslaw – rapea lisäke vaikka mille

Tämä on helppo ja kiva ohje korealaiseen kasvissivukkeeseen, otin siihen vähän vinkkejä eri paikoista, mutta suurimmaksi osaksi on omasta tai asiakkaan päästä. Tein pienen annoksen kahdelle kerralla syötäväksi, mutta tämä kyllä säilyy päivän pari kylmässä ja todennäköisesti vielä saa lisää makuakin. 

Korean Coleslaw

• neljäsosa pienestä punakaalista 
• 1 omena
• 1 porkkana
• 2 kevätsipulia
• 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Leikkasin punakaalin niin ohuiksi suikaleiksi kuin osasin, samoin omenan ja porkkanan ohuiksi tikuiksi, kevätsipulit silpuksi. Sekoitin chilihiutaleet soijan, sitruunamehun ja seesaminsiemenöljyn kanssa kastikkeeksi ja lisäsin vielä noin teelusikallisen seesaminsiemeniä. Sekoitin kastikkeen kasviksiin. Annoin sivukkeen maustua noin vartin verran. Se oli erittäin hyvää ja mukavan rouskuvaa korealaisen nyhtölihapadan ja riisin kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Näyttäisi siltä, että sivukkeessa on mukana maissia, 

ei ole, mutta tuli mieleen, että se sopisi tähän oikein hyvin!

Oi kimchi – kurkkukimchi

Kuvassa näkyy sukkajalkani

Viime aikoina olemme syöneet melko paljon korealaista ruokaa, vaikken ole ehtinyt kovinkaan paljon ehtinyt edistää lempikulttuuriani, k-draamoja. Spotifyn vuosikoosteeni on täysin k-pop-painotteinen sentään. Tänään meillä oli korealaisittain marinoitua kanaa, pieni munakasrulla ja mikä parasta ja nopeinta, kurkkikimchiä. 

Reissusta palattuamme tein kimchisatsin, joka onnistui aika hyvin, kaali fermentoitui kivasti, tulisuus oli hiinä ja hiinä, yhtään tulisempaa emme kaivanneet. Tänään purkissa oli enää vain vähän lientä. Kauppareissulta oli hankittuna pieniä kurkkuja, ei ihan meikäläisiä kasvihuonekurkun kokoisia, muttei kuitenkaan avomaankurkun kokoisia. Siltä väliltä. Niistä tein meille sivukkeeksi kurkkukimchiä. 

Nopea kurkkukimchi kahdelle yhtä ateriaa varten

• 3 pientä kurkkua
• 1 dl kimchipurkin lientä, jossa vähän sattumia
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Pese kurkkujen pinta, jos siltä tuntuu. Murskaa kurkut vaikkapa kaulimella tai kuten minä lihanuijalla (piti vähän etsiä, en ole vuosiin käyttänyt minkään rusikoimiseen) isohkoihin paloihin, niistä tirskuu vettä ja tulee hyviä suupaloja, auta hieman veitsellä lopuksi. Ei ole tarkoitus tehdä mitään muusia, vaan vain isoja erikokoisia paloja. Sekoita paloihin kimchilientä. Jollei ole valmiiksi kimchipurkista ottaa lientä, sen voi sekoittaa samaan tapaan kuin tavanomaista kimchiä varten, kuten tein ensimmäisen campakimchin aikaan. 

Jätä kurkkukimchi maustumaan, mielellään pariksi tunniksi ainakin, mutta kyllä se maistuu ihan melkein samantienkin. Tämä mukavan rapsakka sivuke maistui todella hyvin grillatun kanan ja munakasrullan kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki koreat kokkailuni. 

Espanjalainen linssisalaatti

Nyt alkaa olla tämän vuotinen espanjalainen ruokahaaste aivan lopuillaan, enää oli jäljellä tämän päivän ruoka ja huomenna pitää vielä keksiä jotain tehtäväksi. Meillä oli syömäjärjestyksessä ensimmäisenä hyvin pienet possupalat ja niille sivukkeiksi tein hauskan espanjalaisen linssisalaatin, joka on tietysti Albertin keittiöstä peräisin. Ohje olisi huutanut säilykemaissia tai tuorettakin tietty, mutta sinä campapantryssani ei nyt sitten ollutkaan. Luulin, että olisi. Pitää ostaa, sitä saa ostaa sopivan pienissä purkeissa joka kaupasta, jollei tuoretta ole juuri sesongissa. Tein todella pienen annoksen tätä salaattia, jaksoimme syödä kiltisti kaiken kerralla. 

Espanjalainen linssisalaatti possupihvien sivukkeena

• 130 g säilykepurkki kypsiä vihreitä linssejä (mukana myös vähän porkkanaa ja ainakin yksi laakerinlehti, käytin samaa säilykettä viikolla keittoon, silloin paljon suuremman purkin)
• 1/2 uuden sadon sipulia + sen vihreä varsi silppuna
• 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 keltaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 vihreää paprikaa paloiksi leikattuna
• paljon tuoretta persiljaa
• vinaigrette: 1 rkl punaviinietikkaa (muuta etikkaa ei ole nyt mukana), 2 rkl oliiviöljyä, 1/2 tl valkosipulimurskaa, suolaa ja pippuria, kaikki sekoitettuna

Tässä ei paljon ohjetta tarvittu, sekoitin ensin kaikki salaatin ainekset keskenään ja sitten sekoitin kupissa vinaigretten, jonka sekoitin salaattiin. Paljon persiljaa päälle. Tämä huoneenlämpimänä syötävä salaatti sai maustua sen aikaa, että La Vueltassa alettiin olla viimeisessä nousussa. 

Aterialla oli myös kolme pientä possupihviä, jotka paistoin pannulla voissa ja oliiviöljyssä. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla sekä pimentonilla. Kaadoin pannulle vihoviimeisen tilkan kotimaista kermaa varastoistani ja armanjakkipullon loput, noin ruokalusikallisen. Valelin pihvejä sakenevalla kastikkeella ja lopuksi vielä lisäsin hieman suolaa ja pippuria sekä persiljaa. Tälle aterialle tuli hintaa noin 6€ ja siitä me kaksi henkeä söimme oikein hyvin. 

La Vueltassa jännitettiin viimeistä vuorietappia oikein kunnolla, sen nopeimmaksi ajoi Eddie Dunbar, joka on voittanut jo yhden muunkin etapin tässä kisassa. Primoz Roglic lisäsi hieman johtoaan Ben O'Connoriin ja niin ollen paranteli asemiaan huomista päätösetappia ajatellen. Tänä vuonna La Vuelta loppuu henkilökohtaiseen aika-ajoon, eikä ole mitään seremoniallisuutta tiedossa. Jokainen sekunti merkkaa, emmekä toivo kenellekään rengasrikkoja tai muita epäonnen hetkiä ja että sää pysyisi kaikille samanlaisena. 

Varhaiskaalia ranskalaisittain

Tämän päivän panostus on melko vaatimaton ulkonäkönsä puolesta, mutta maku oli mainio. Meillä oli minun yhteenliitettyjen nyrkkieni kokoinen varhaiskaali odottamassa syödyksi tulemista. Leikkasin kaalin neljään osaan ja sutikoin niihin oliiviöljyä ja ripottelin päälle suolaa, pippuria ja fenkolinsiemeniä. Paahdoin kaalipaloja airfryerissä ensin yhdeltä kantiltaan 10 minuuttia 190 asteessa, sitten toiselta kyljeltään ja lopuksi laitoin palaset vielä selälleen ja raastoin niiden päälle parmesaania. Se ei ollut paras juusto tähän, sillä se ei viitsinyt sulaa juuri ollenkaan, mutta ei ollut sopivampaakaan juustoa. Söimme nämä eilisen burgundin padan loppujen kanssa. 

Tour de Francessa päästiin jo Pyreneille, joita meillä jostain syystä sanotaan Andeiksi. Vuoriekspetrit olivat pääosassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar ja jatkaa tietysti kokonaiskilpailun johdossa. 

Ranskalainen peruna-maissisalaatti

Ostimme kotimaista maissia ja sitä piti heti kokeilla tietysti. Löysin kiva ohjeen täältä ja sitä sitten tein, melkein kuten lähdeohjeessa. Pienensin ohjetta ja käytin uudensadon punasipulia, jätin myös valkosipulin tällä kertaa pois. Yhäkin Noirmoutierin perunat ovat hyvässä kunnossa ja käytin niitä 6 tähän ruokaan. Kovin montaa ei ole enää jäljellä. 

Ranskalainen peruna-maissisalaatti

• 6 keskikokoista perunaa mandoliinilla viipaloituina
• suolattua vettä perunoiden keittämiseen 
• 2 pientä uudensadon punasipulia varsineen viipaloituina
• tuoretta tilliä
• 1 rkl karkeaa dijonsinappia
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 rkl cherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä

Keitin ohuet perunaviipaleet suolatussa vedessä ja kun ne olivat kypsiä, kaadoin ne lävikköön ja huuhtelin kylmällä vedellä. Jätin viipaleet valumaan lävikköön. Leikkasin sipulit ohuiksi viipaleiksi. Leikkasin maissinjyvät irti tähkästä, ne olivat ihanan makeita ja sopivat syötäväksi kypsentämättä. Keräsin kulhoon sinapin, etikan ja oliiviöljyn ja sekoitin ne tasaiseksi kastikkeeksi, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kun perunaviipaleet olivat jäähtyneet, sekoitin ne varovaisesti kastikkeeseen yhdessä maissinjyvien ja sipulin kanssa, lopuksi mukaan tuli vielä runsaasti tuoretta tilliä. Tämä todella hyvä perunasivuke oli meillä tänään pannulla paistettujen lohimedaljonkien kanssa. 

Tour de Francea pääsimme katsomaan vasta jälkilähetyksenä, kyseessä oli pitkä vuorietapiksi luonnehdittu etappi, vaikkei siinä aivan vielä Pyreneillä oltukaan. Olipa hauska nähdä Tadej Pogacarin ja Jonas Vingegaardin kaksinkamppailu etapin voitosta. Tällä kertaa Vingegaard oli se parempi, mutta Tadej Pogacar on yhä kokonaiskilpailun johdossa. 

Juuriselleriremoulade

Juuriselleriremoulade on ollut campareissuilla Ranskassa hyvin usein sivukkeemme erilaisilla aterioilla. Kerran satuimme ostamaan sellaista marketista ja ihastuimme siihen kumpikin. Sitä on usein jonkun kalaruoan kaverina tai kun paistamme makkaraa tai grillaamme. Nyt kokeilin itse tehdä sellaista ja sehän on helppoa kuin mikä, kun vaan sattuu löytämään juuriselleriä kaupasta. Nyt ei taida vielä olla sesonki, mutta kyllä minä palasen sitä löysin. Tein noin 250 g palasesta ja siitä tuli meille kahden aterian sivuke. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja jokseenkin tätä ohjetta mukailin. 

Juuriselleriremoulade

• 250 g juuriselleriä
• 2 rkl sitruunamehua
• 2 rkl dijonsinappia
• 4 rkl majoneesia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin uloimman kuoren pois juuriselleripalasta ja raastoin sen hyvin ohuiksi tikuiksi mandoliinilla. Sekoitin raasteeseen sitruunamehua, dijonsinappia, majoneesia, suolaa ja pippuria. Sekoittelin ja maistelin ja lisäsin vielä hieman sitruunamehua ja pippuria. Todella helppo sivuke ja säilyy jääkaapissa tiiviissä rasiassa muutamia päiviä. 

Varsinaisena ruokana meillä oli kaikkien tähdenlentojen äiti, lohipannukakku, johon tuli taannoisten crêpejen lopputaikina, josta tuli jo eilen pinaattilettutaikinaa. Nyt lisäsin mukaan hieman lohta ja vielä pinnalle eilisen kylmasavulohen loput. Paistoin pannukakun runsaasti voidellussa vuokassa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Annoin sen jäähtyä huoneenlämpöön. 

Tour de Francen toinen jakso alkoi tänään ja 10. etappi oli taas tasamaaluonteinen. Se ajettiin Orleansista melko suoraan etelään ja osin samoilla seuduilla kuin mekin tänä keväänä. Tässä etapissa ei ollut juurikaan jännityselementtejä massakiriä lukuunottamatta. Jasper Philipsen oli ykkönen ja Tadej Pogacar jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on sitten jo vuorietapin vuoro. 

Patatas Bravas ihan omin neuvoin

Onpa ollut lämmin päivä. Yö meni hyvin ilmastoidussa autossa ja kun heräilimme aamiaista laittamaan, oli vasta 20 astetta lämmintä. 20 astetta! Pari vuotta sitten lamaannuin heti, kun lämpötila ylitti 25 astetta. Muistan erään kirkkojenkatsomisreissun, jolta piti kotimaassa palata kotiin, kun oli liian lämmintä. Silloin CampaAdriassa ei ollut vielä ilmastointia, se on myönnettävä. Olin tuolloin paljon huonompi kestämään korkeampia lämpötiloja kuin nyt. Tai välttämättä en kestä niitä nytkään sen paremmin, mutta valitan vähemmän. Ainakin toivon niin. Iltapäivää kohden lämpötila nousi noin 34 asteeseen, eikä se vielä muutamaan tuntiin laske. Vasta kun aurinko on laskenut kunnolla, päästään viileämpään olotilaan. 

Antti kävi pyörälenkillä, hän kestää lämpöä paljon minua paremmin ja vieläpä tykkää siitä. Omituista. Hän näki lenkillään, ettei meidän pidä mennä huomenna CampaAdrialla Loiren etelärantaa, siellä on tie poikki ja samalla hän katsoi puolestani pari kirkkoa ja vesitornia. Ja otti niistä kuvankin, mikä on minusta todella hienoa uhrautumista. Hän arveli, että olisi nyt jonkun tosipyöräilijän lenkkikaverina ärsyttävä, kun koko ajan pitäisi huutaa, että stop, pitää kuvata kirkko tai vesitorni vaimolle. Kun Antti oli lenkillään, minä olin hiljaa liikkumatta. Tai kyllähän minä etsin mobilepantryn kaikki perunat, neljä kappaletta ja keitin ne Patatas Bravasia varten. On varmasti oikeammanlaisiakin tapoja tehdä Patatas Bravas, mutta nyt tarvitsin tapoja, joissa ei sähköä kysytä ja saisin melkein tyhjällä kaasupanoksella ruoan valmiiksi. Ja sainkin. 

Patatas Bravas kuten minä ne tein jo vuonna 2011

• 2 soikeaa keltakuorista perunaa
• 2 punakuorista perunaa, joista toinen oli sydämen muotoinen
• vettä keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• aiolin tilalta jääkaapista löytynyttä japanilaista majoneesia

Keitin siis perunat kypsiksi ja jätin ne odottamaan lautaselle ruoka-aikaa. Sen lähestyessä leikkasin perunat epäsäännöllisiin paloihin ja paistoin niitä hitaasti pannulla oliiviöljyssä noin 20 minuuttia. Kääntelin palasia eri kulmilleen ja odotin koko ajan, että kaasu loppuu Campingazin patruunasta, mutta ei se vieläkään loppunut. Kun palasilla oli kauniit paistopinnat kauttaaltaan, maustoin ne suolalla, pippurilla ja runsaalla pimentontupsauksella. Annoksessa lurittelimme vielä japanilaista majoneesia melkein tyhjästä purkista sen minkä huvitti. Lisänä aterialla oli 2 possunlihavarrasta/syöjä, salaatinlehtiä ja pari tosi kypsää tomaattia lohkoihin leikattuina. 

La Vueltaa katsoimme wifin kautta noin 50 viimeistä kilometriä. Edelleenkään Peter Selin ei ole äänessä, enkä ole saanut mistään selville miksei hän ole selostamassa. Toivon, että hän on lomalla, eikä lopettanut tai sairastanut.  Matti Heikkinen on kyllä pärjännyt oikein hyvin selostamisessa, ei siinä mitään moittimista. Etapin voitti Jesus Herrada ja kokonaiskilpailua johtaa yhä Sepp Küss, jatkan siis iloisena olemista. 

Calabacín al Pimentón – kesäkurpitsaa pimentonilla maustettuna

Olemme taas tottuneet siihen, että ranskalaisiin sääennusteisiin kannattaa luottaa vasta jälkikäteen. Huomenna todennäköisesti on hyvinkin luotettavasti kerrottavissa millaista säätä tänään oli. Tänään ei pitänyt sataa aamupäivällä ollenkaan, mutta niin vain ripsautti pienen kuuron, kun olimme aamupalalla. Emme antaneet sen häiritä, vaan lähdimme suunnitellulle pyöräretkelle Briaren kaupunkiin. Siellä on akvedukti, joka ylittää Loiren ja se on ollut pitkään maailman pisin navigoitava akvedukti, vuosien 1869-2006 ajan. 

Pyöräilimme Gienistä Briareen mukavaa reittiä, näimme matkalla saman vesitornin kuin viime vuonna (silloin Antti näki sen pyörälenkillään, minä vain kauempaa autosta) ja muutaman kirkon. 

Leirillä ehdimme olla taas hetkisen ennen kuin alkoi sataa, vastoin ennusteita taas, mutta eipä se haitannut. Aloimme käyttää huolella loppuun kuukauden mobiilidataa katsomalla La Vueltan kuudetta etappia. Se olikin todella hyvä. Sitä katsoessa teimme samalla päivällisvalmisteluita ja ehdimme jopa syödä ennen kuin etappi oli loppu.

Meillä oli päivällisenä leivitetyt kalapalat, valmiina ostetut ja sivukkeina selleriremouladea ja espanjalaista pimentonilla maustettua kesäkurpitsaa. Otin ohjeen jälleen kerran Spain on A Fork-blogista, ainakaan vielä Albert ei näytä suuttuneet minulle tästä eksploitaatiosta. Mobilepantryssani oli niin pieni kesäkurre, että sen kanssa yhtä suureen osaan nousi tomaatti, joka kuului myös ohjeeseen. 

Calabacín al Pimentón – kesäkurpitsaa pimentonmaustettuna

• 1 pieni kesäkurpitsa
• suolaa
• 1 suuri tomaatti
• 0,5 tl valkosipulimurskaa (löysin pienen purkin mobilepantrysta)
• oliiviöljyä
• pimentonia
• pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Leikkasin kesäkurpitsan lohkoihin ja sekoitin niihin suolaa, jätin ne noin vartiksi suolaantumaan, tämä irrottaa nestettä. Leikkasin tomaatin kuutioihin. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja lisäsin sille itketetyt kesäkurpitsapalat, joista olin taputellut kosteutta ja suolaa pois. Paistelin paloja muutaman minuutin ja lisäsin pannulle valkosipulimurskan ja parin minuutin kuluttua tomaattikuutiot. Jatkoin paistelua 2-3 minuuttia ja maustoin seoksen pippurilla ja pimentonilla, maistoin suolan ja lisäsin sitä ihan pikkuisen. Kaadoin höystön lautaselle ja ripottelin pinnalle tuoreita yrttejä. 

Oli todella kiva sivuke kalalle ja valmiille sellerisalaatille (sitä sanotaan ranskaksi remouladeksi). Maistui Espanjalle. 

La Vueltan etapin päätös oli minulle oikein mieluista, sillä Jumbo-tallin mukavan oloinen domestic Sepp Küss voitti. Hän ei ihan saanut punaista johtajan paitaa ylleen, vaan sen vei nuori ranskalainen Lenny Martinez, hän on nuorin La Vueltan johtajan paidan saavuttanut ajaja. Hän ei välttämättä pysty pitämään paitaa pitkään, mutta ainakin huomenna hän pukee sen päälleen. Remco Evenepoel on sijalla 9, Jonas Vingegaard sijalla 11 ja Primoz Roglic sijalla 12. Huomenna vuorossa on tasamaan etappi ja silloin taas kirimiehillä on mahdollisuutensa.