Taas paellatti

Paella on ollut joka vuosi blogin kesän ohjelmanumero, nyt oli toista kertaa käytössä DeBuyerin paellapannu. Olin omistanut sen jo noin 5 vuotta ennen kuin viime vuonna sain tehtyä sille rasvapolton, se onnistui hyvin ja nyt se oli helppo ottaa käyttöön vuoden joutilaisuuden jälkeen. Se mitä en muistanut oli se, että se vetää paljon Muurikka-pannua vähemmän aineksia ja pannuun tuli lievää ruuhkaa, osa piti jättää suosiolla pois valmiista paellasta. Luettelen määrät sen mukaan, mitä suunnilleen sain pannulle mahtumaan

Lääkettä paellatukseen

• 250 g paellariisiä (ostettu Hella & Herkusta)
• oliiviöljyä
• 1 l paellalientä (sama ostopaikka, loistotuote)
• 8 suurtaa raakaa tiikerirapua kuorineen
• 8 sydänsimpukkaa (valmiiksi kypsennettyjä kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 8 suurta sinisimpukkaa (eläviä aloitettaessa)
• 4 suurta vihersimpukkaa (kypsennettyjä, kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 10 kampasimpukkaa
• pieni pätkä chorizoa viipaleiksi leikattuna
• 2 broilerin filettä
• 3 pientä paprikaa, punainen, oranssi ja keltainen
• 1 suuri pihivitomaatti
• tuoretta persiljaa
• 2 sitruunaa
• ripaus suolaa, pippuria ja pimentonia 

Meillä oli eilen ja tänään massiivinen sähkökatko, olimme ilman virtaa melkein vuorokauden. Toimme eilen Helsingistä kylmälaukussa (semmoisessa mihin saa virtaa viilennykseen auton tupakansytyttimestä) merenelävät, vähän minua pelotti, että pysyvätkö ne kunnossa, kun en saanut niitä nollalaatikkoon heti kotiintultuamme. Kylmälaukku oli avaamatta tähän päivään asti ja kun iltapäivällä avasimme sen, olivat kaikki tuotteet vasta juuri sulaneet, olivat kylmiä ja ihan kunnossa. Se oli helpotus. 

Tällä kertaa tein sipulittoman ja valkosipulittoman version huomisista syistä. Aloitin pikamarinoimalla broilerin fileet suikaloituna. Sekoitin niihin sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja pimentonia. Paistoin suikaleet pannulla ja peittelin odottamaan. Samoin pikapaistoin hieman suikaleiksi leikattuja paprikoita ja lohkoiksi leikattuja tomaatteja. Paistoin myös kampasimpukat ja chorizoviipaleet, peittelin ne odottamaan. 

Sydän- ja vihersimpukat olivat valmiiksi kypsiä, sinisimpukat ja tiikeriravut eivät. Kuorin ravut ja laitoin ne simpukoiden kanssa odottamaan. 

Antti kuumensi liemen minulle valmiiksi, Anna vakuutti sen olevan niin maukasta, ettei juuri muuta maustamista tarvita paellaan. Otin kannullisen vettä varalta saataville, jos liemi kävisi vähiin. Kuumensin ulkona grillin sivupolttimolla paellapannussa hyvän määrän oliiviöljyä, kumosin riisit pannulle ja kuullotin niitä muutama minuutin varoen riisin palamista. Aloin lisätä lientä pannulle kauhallinen kerrallaan ja koitin malttaa olla sohimatta riisiä, että pannulle muodostuisi maukas crust riisistä. Tämä riisilaatu tuntui kypsyvän aika nopeasti, tai sitten tällä kertaa oli sopivan tuuleton sää, eikä kuumuutta mennyt harakoille. 

Kun lientä oli mennyt noin 8 dl, alkoi riisi olla valmista. Se oli jo hyvin maukasta, en lisännyt sen enempää sahramia kuin pimentoniakaan, suolaa tai pippuria. Sommittelin vähän sektoreittein riisin päälle simpukoita, rapuja, makkaraviipaleet ja kanan ja joka väliin tomaattia ja paprikaa. Pannu tuli hyvin täydeksi. Sinisimpukat ja tiikeriraut kypsyivät hyvin kuumalla pannulla riisin päällä ja kaikki muuhan olikin jo kypsää. Lopuksi laitoin mukaan sitruunalohkoja ja tuoretta persiljaa. 

Paella oli tälläkin kertaa oikein hyvää, nuorisoa oli meillä syömässä ja kertomassa koulun alkamisesta ja muutenkin päivitimme kuulumisia. Oli mukava iltapäivä, vähän viileä jo, mutta tarkenimme syödä ulkona. Kun paellapannu väistyi grillin sivupolttimolta, sinne tuli takaisin mehumaija, saimme viimein poimittua loppuun karviaismarjat. 8 litraa mehua odottaa pullottamista. 

Kohta pääsemme katsomaan mitä eilen ja tänään on tapahtunut La Vueltassa. Lepopäivä taitaakin olla vasta tiistaina, eikä jo huomenna, kuten yleensä pitkissä kisoissa. 

Sadepäivän paella

Aikaisempina blogikesinä olen tehnyt paellaa nuotiopaikan pesukoneenrumpu-uunin päällä muurikalla. Tämän vuoden paellapäiväksi valikoituneen lauantain sää lupasi sadetta ja sitä saimmekin. Nuotion ylläpito kyllä onnistuisi rumpu-uunissa, mutta veden sataminen ruokaan ja kokin niskaan ei houkutellut. 

Ostin jo aikoja sitten DeBuyerin hiiliteräksestä valmistetun paellapannun, mutten ollut tehnyt sille rasvapolttoa. Olin hukannut ohjeenkin jonnekin aikojen saatossa, mutta nyt kaivoin netistä neuvot ja polttelin eilen pannua urakalla grillin sivupolttimolla. Siellä pystyisin terassin lipan alla paellankin valmistamaan ilman, että ruokaan sataisi vettä, minä olisin sadetakin suojissa. 

Rasvapoltossa kuluu aikaa, sitä neuvotaan tekemään esimerkiksi niin, että ensin pannulla keitellään vartin verran vettä ja perunankuoria ja sitten pannua kuumennetaan öljyn kanssa lukuisia kertoja. Minulla ei ollut nyt sellaisia perunoita, joissa olisi ollut kuorittavaa kuorta, joten tyydyin pelkkään öljyllä läträämiseen.

Pesin ensin pannun pantrypölyistä ja kuivasin huolella. Laitoin pannun grillin sivupolttimolle ja lorautin sille pienen tilkan maapähkinäöljyä, jonka levitin talouspaperilla. Ostin kyllä pellavansiemenöljyä, jota käytettiin Youtube-pätkässä, mutten ollut ihan varma onko se samaa flaxseedoilia. Purkissa luki, ettei sovi paistamiseen. Käytin sitten maapähkinäöljyä.

alkutilanne

Kuumensin pannua muutamia minuutteja, kunnes öljy alkoi kevyesti savuta ja sammutin liekin. Annoin pannun jäähtyä ja lisäsin öljyä, jonka taas levitin. Kuumensin uudelleen ja jäähdytin. Tein tämän kaikkiaan kymmenkunta kertaa. Kerta kerralta pannu muuttui tummemmaksi pohjastaan, pannun reunoille asti tummuus ei alkanut vielä kehittyä. Viimeisellä kerralla ihan vähän (!) unohdin pannun liekille, onneksi Kammenpyörittäjä huomautti asiasta, olin sisällä paistamassa torrijoksia. Kun pannu oli kokonaan kylmennyt, pesin sen kuumalla vedellä ja kuivasin. Koko pohjan alalta pinta oli nyt melkein musta, tumman ruskea ja kiiltävä.

Ohjeen tämänvuotiseen paellaani otin Yes, More Please-blogista. Teemana oli valencialainen, mereneläviin perustuva paella, ei kanaa (lue:broileria), ei kania. Tietysti kyllä chorizoa piti olla, eihän ilman sitä voi tehdä paellaa? Muuntelin ainesluetteloa sen mukaan, mitä meillä oli kaupoissa/kaapeissa saatavilla, mutta perusperiaate on tuosta kivasta blogista.

Paella koko porukalle hiiliteräspannulla kaasulla 

• 400 g pakkaus pakastettuja tiikerirapuja 
• 1 sitruunan mehu
• chilihiutaleita
• 6 isonpuoleista kampasimpukkaa
• 150 g lohta (ei varmaan kuulu minkään perinteen paellaan)
• 12 sinisimpukkaa (ostin just sen verran, onnistuu Sokoksen kalatiskillä)
• 10 cm pätkä kuivattua chorizoa
• 2 suurta pihvitomaattia
• 3 suurta valkosipulinkynttä
• 3 uudensadon sipulia varsineen (jätin pois sipulista tykkäämättömien vuoksi)
• 1 punainen paprika
• 1 keltainen paprika
• 1 vihreä paprika
• pieni rasia anjoviksia
• sahramihippuja pieni kuorellinen
• pimentonia
• 500 g paellariisiä
• oliiviöljyä
• noin 1,5 l lihalientä (kalaliemiä ei nyt ollut)
• suolaa ja pippuria
• härkäpapuja (noin 15 palkoa)
• 1 sitruuna viipaleiksi leikattuna
• persiljaa ja ruohosipulia silppuna

Alkuvalmistelut

1. Aloitin kiehauttamalla härkäpapuja muutaman minuutin ja jätin ne siivilään jäähtymään. Kun ne olivat jäähtyneet, pullautin ne ulommasta kuorestaan. 
2. Kuorin tiikeriravut ja tein niille pienen marinadin, johon tuli sitruunan mehu, kuivattuja chilihiutaleita, pikkuisen oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Laitoin ravut vielä peitettyinä jääkaappiin.
3. Leikkasin kampasimpukat kahteen osaan poikittain, että sain 12 viipaletta. Samoin leikkasin lohen pieniksi viipaleiksi ja laitoin kummatkin kylmään odottamaan.
4. Putsasin sinisimpukat ja jätin ne jääkylmään veteen odottamaan.
5. Leikkasin tomaatit ja paprikat pieniksi kuutioiksi ja silppusin valkosipulinkynnet. Jätin sipulit pois, koska kaksi syöjistä ei kertakaikkiaan pidä sipulin mausta. 
6. Leikkasin chorizon ohuiksi viipaleiksi. 
7. Sulatin liemikalikat.

Varsinainen paellahomma

1. Keräsin kaikki ainekset ulos grillin tasoille. 
2. Laitoin eilen rasvapolttamani paellapannun kaasuliekin päälle kuumenemaan ja kaadoin sille kunnon lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy alkoi olla kuumaa, kumosin sille paprikakuutiot ja valkosipulin (sekä sipulit, jos niitä olisin laittanut). Kuullotin niitä noin 10 minuuttia.
3. Lisäsin pannulle pienen rasiallisen anjoviksia, jotka pienin puulastalla kasviksiin, ne hajosivat sinne aivat olemattomiin, mutta tuoksuivat mahtavalle. En laittanut purkin öljyä mukaan, ettei ruoasta tulisi liian öljyistä.
4. Nakkasin pannulle tomaattisilpun ja pienen kuorellisen sahramia ja noin teelusikallisen pimentonia. Haudutin paellapohjaa noin 5-8 minuuttia, siitä sukeutui hieno syvänpunainen kastikepohja. 
5. Lisäsin pannulle suuren kauhallisen lientä ja ripottelin riisin mukaan, laitoin sitä silmämääräisesti noin 400-500 g, en punninnut. Kyseessä oli aivan halpa bulkkiriisi, jonka toimme Espanjasta pari vuotta sitten. Kilon pussi maksoi muistaakseni alle euron. Tämä laatu on aivan riittävän hyvää, ei tarvitse ostaa kallista paellariisiä. 
6. Paistoin irrallisella induktiolevyllä pannulla chorizoviipaleita muutamia minuutteja, kunnes ne olivat rapeita, nostelin ne lautaselle odottamaan.
7. Aloin kypsyttää riisiä lisäten lientä noin 5-10 minuutin välein sekoittamatta riisiä. Halusin pohjalle muodostuvan maukkaan crustin, mutta vielä en uskaltanut sitä toivoa, koska kokkasin itselleni uudella keittoastialla ja epävarmana rasvapolton onnistumisesta. 
8. Riisin kypsyminen otti noin 45 minuuttia, se tapahtui nopeammin kuin muurikalla aiemmilla tekokerroilla. Luulen sen tapahtuvan nopeammin kaasun tehokkuuden takia ja koska pannun pohja on tasainen. 
9. Kun riisi alkoi olla lähes kypsää, käytin lohiviipaleita ja kampasimpukoita chorizorasvaisella pannulla nopeasti ja jätin ne puolikypsinä odottamaan. 
10. Viimeistelyvaiheessa lisäsin vielä kauhallisen lientä ja asettelin riisin pinnalle marinoidut tiikeriravut, kampasimpukat, sinisimpukat, chorizoviipaleet, lohipalat ja härkäpavut. Käänsin tiikeriravut, että ne saivat toisenkin kylkensä punaisiksi, samoin käänsin kampasimpukat toiselle kyljelleen.
11. Tarkistin riisin kypsyyden ja tarvitaanko suolaa, ei tarvinut. Pippuria pyöräytin hieman pintaan ja tökin siihen sitruunalohkoja. Sirottelin pinnalle ruohosipulia ja persiljaa. 

Koko paellanlaittamisessa meni valmisteluineen kaikkiaan parisen tuntia, homma onnistui hyvin, vaikka ulkona satoi vettä. Minulla oli suuri sadetakki päälläni ja grillin sivupolttimo on katon lipan alla suojassa. Kammenpyörittäjä kantoi minulle välineitä, lastoja, kauhoja ja pihtejä, sekä lämmitti lientä lisää tarvittaessa. 

DeBuyerin hiiliteräspannu toimi aivan loistavasti, rasvapoltto oli onnistunut, riisin pohjalle syntyi toivottava crust, muttei mikään ollut takertunut pannuun liiallisesti. Ruoan maku oli tasapainoinen, selkeästi mereneläväinen, vaikka liemi oli lihaliemi. Kiire tämän ruoan kanssa ei saa olla, mutta riisiä ei pidä päästää mössöksikään. Olen sitä mieltä, että tämä paella oli paras tekemistäni. Myös kanssaruokailijoille paella maistui hyvin. 

La Vueltan 14. etappi päättyi pilveen. Ykkösenä maaliin ehtineen BMC-tallin Alessandro De Marchi tuuletukset jäivät tymän vuoksi melkoisen sumuisiksi. Kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa edelleen Arun Fabio, kukas muukaan. 

Pannu minulle, toinen sinulle (EDIT:arvonta suoritettu)

Edit: kaupallinen yhteistyö, Mastermark

Olin jokunen aika sitten Helsingissä Swiss Diamond -illallisella ja tapahtumaan liittyi lupaus saada kokeiltavaksi valintani mukainen paistinpannu Mastermarkilta. Valitsin pienehkön pannun, sillä nykyinen Silit-pannuni on suuri ja painava. Valitsemani pannu on 24 senttinen HD Pro. Tällä erää teen pienempiä määriä ruokaa, eikä pannun tarvitse olla malliston suurin. Loppuviikosta luvattu pannu jo saapuikin ja pääsin kokeilemaan sitä perjantain illalliselle, joka olikin koko viikon ensimmäinen ruoanlaittoon pyhitetty hetkeni. On tämä elämä mennyt kummalliseksi, ei muka ehdi lainkaan laittaa ruokaa, eikä syödäkään mitään kunnolla valmistettua. 

Meidän piti olla Kammenpyörittäjän kanssa kahdestaan tuona perjantai-iltana, joten varasin meille pakastimen aarteista poron sisäfileen, joka oli juuri passeli kahdelle hengelle. Liha oli yön ja työpäivän yli jääkaapissa sulamassa ja heti töistä ja kaupasta tultuamme otimme lihan lämpenemään pöydälle. Olimme varanneet ensin alkupalaksi sinisimpukoita, niitäkin juuri sitä silmälläpitäen, ettei paikalla olisi simpukoista pitämättömiä. 

Sinisimpukat valkoviinissä

• 1 kg:n pussi sinisimpukoita (taas niitä oli liikaa, muttei marketista voinut ostaa pienempää määrää)
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl voita 
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Siistin simpukoista parrat pois, erottelin tässä vaiheessa rikkinäiset ja raollaan olleet simpukat pois. Pienellä kopautuksella voi kokeilla, kiinninapsahtava avonainen simpukka on vielä elossa, muuten nakkaa kompostiin. Pidin simpukat kylmässä vedessä odottamassa höyryttämistä.

Silppusin sipulin ja leikkasin valkosipulin kynnet ohuiksi viipaleiksi. Kuumensin voin laakeassa kasarissa ja kuullotin sipulia ja valkosipulia voissa muutamia minuutteja. Kumosin valutetut simpukat kasariin ja kaadoin päälle valkoviinin. Sekoittelin ja laitoin kannen kasarin päälle. Annoin simpukoiden kypsyä muutamia minuutteja, sekoittelin vähän ja kun kuoret olivat avautuneet sen verran, että simpukka näkyi hyvin ja oli napattavissa kuorestaan, olivat ne valmiita. 

Söimme simpukat tuoreen leivän kanssa. Tälläkin kertaa söimme simpukoista noin kolme neljäsosaa, minulle kylläisyys niiden suhteen tulee vastaan todella nopeasti riippumatta siitä, kuinka hyvin ne onnistuvat.

Poroa kahdelle ja pannukastike

• 1 poron sisäfilee (paino noin 200 g)
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl konjakkia
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Kuumensin uutta pannuani Pekka Terävän neuvoin induktiolieden viitosteholla (riippuu tietysti lieden merkistä ja tehosta) muutaman minuutin. Annoin voin sulaa pannulla ja kun sen kuohu oli juuri asettumassa, nostin fileen pannulle. Rouhin sen päälle hieman pippuria ja ripottelin suolaa. Paistoin sitä joka puolelta minuutin verran, kaikkiaan nelisen minuuttia, niin että liha kypsyi vain aivan pinnastaan. Nostin fileen folioarkille ja jätin asettumaan siksi aikaa, että valmistelin aterian muut osat loppuun. EDIT: käärin tietysti arkin nyytiksi, jonne liha jäi asettumaan.

Kastikkeen pohjana käytin paistinpannulla olevaa voita, pippuria ja suolaa. Kaadoin pannulle kermaa ja konjakkia, sekoittelin kastikepohjaa. Annoin sen kiehua kasaan muutaman minuutin ja jätin pohjan pannulle odottamaan loppusilausta. Kun muut osat ateriaa olivat valmiit, puhkaisin poroa jälkikypsyttäneen foliopaketin ja valutin sieltä pienen liemitilkan pannulle, sekoitin ja kuumensin kastikkeen uudelleen ja lisäsin lopuksi timjamin. Kun muut aterian komponentit olivat valmiita, otin fileen foliosta ja leikkasin sen viipaleiksi, lihan oli juuri sopivan kypsää sisältä, punertavaa muttei liiaksi. 

Pekoniset perunakakkuset

• 8 keskikokoista siikliperunaa
• 1 kananmuna
• 50 g pekonia
• 2 rkl voita (unohdin)
• 0,5 dl maitoa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria
• korppujauhoja
• oliiviöljyä

Vinkit tähän perunalisäkkeeseen otin Eatwell101-blogista. Kuorin perunat ja höyrytin ne kypsiksi. Paistoin pekonin rapeaksi ja leikkasin sen aivan pieneksi silpuksi. Jätin pekonimurut talouspaperin päälle valumaan. Pusersin kypsät perunat perunapusertimen läpi hienoksi perunalumeksi. Sekoitin siihen tilkan maitoa, kananmunan, pekonisilpun ja mausteet. Voin unohdin, muttei se kyllä haitannut. Kuumensin uunin 220 asteeseen ja laitoin uunipellille arkin leivinpaperia. Asetin 5 senttisen stanssin paperin päälle ja ripotin stanssin sisälle korppujauhoja. Lusikoin stanssin melkein täyteen perunamassaa ja tasoitin pinnan lusikalla. Nostin stanssin varovasti pois ja tein samanlaisia perunakakkusia vieriviereen niin monta kuin massasta tuli, tästä määrästä tuli 8 pientä perunakakkua. Jos pääruoka olisi ollut jotain isompaa, kuin poronfile, olisin voinut tehdä suurempia perunakakkusia, mutta hoikan fileen seurana 8 senttiset tai suuremmat kakut olisivat olleet liian suuria. Sirottelin vielä kakkusten päälle lisää korppujauhoa ja paistoin kakkuja noin 15 minuuttia, taisi siinä mennä parikymmentäkin, kauemmin kuin alkuperäisohjeessa. Suihkautin kakkusten päälle hieman oliiviöljyä suihkupullosta paistamisen lopussa kauniimman värin saavuttamiseksi. 

Kasvikset tein samaan tapaan, kuin Pekka Terävä Swiss Diamond -illallisella. Tai ainakin käytin samoja raaka-aineita, en ehtinyt nähdä, miten keittiömestari ne valmisti. Kuorin ruusukaalien vihreimpiä lehtiä ja otin kuorimaveitsellä ohuita suikaleita porkkanasta. Käytin kummatkin pannulla voissa aivan lyhyesti, noin minuutin verran. Kumpaankin jäi kaunis väri ja purutuntumaa, mutteivat ne kypsyneet liikaa. 

Ensikokeiluni Swiss Diamond -pannulla oli positiivinen, pannu toimi niin kuin hyvälaatuisen, upouuden pannun tuleekin toimia. Pekka Terävä sanoi illallisella, ettei hän koskaan pese käyttämiään pannuja tiskikoneessa ja varoitti laittamasta kuumalle pannulle kylmää vettä. Ajan kanssa se vaurioittaa pannun pintaa, mikä onkin aivan loogista, kun ajattelee suuria lämpötilaeroja. Jätin siis pannun aterian ajaksi liedelle jäähtymään ja pesin sen vasta myöhemmin. Verkkosivun tietojen mukaan pannun metallinen kahva (ja pinnoitekin) sallii pannun laittamisen uuniin aina 260 asteen lämpöön saakka. Tämä onkin toisinaan kätevää, jos ruoan haluaa viimeistellä uunissa, aikaisempien pannujeni kahvat eivät ole tätä kestäneet.

Minulla on nyt mahdollisuus järjestää arvonta, jonka voittaja saa Mastermarkilta samanlaisen pannun kuin tämä minun saamani. Mikäli haluat osallistua arvontaan, laita tämän postauksen kommenttilaatikkoon viesti, josta sinut on helppo tunnistaa, mikäli emme ole muuten tuttuja, mieluiten sähköpostiosoite. Aikaa osallistumiselle on huomiseen maanantai-iltaan klo 18 asti, jonka jälkeen ilmoitan kuinka monetta jätettyä kommenttia onnisti. Otan yhteyttä voittajaan ja saatuani osoitetiedon, toimitan sen Mastermarkille. Sieltä pannu toimitetaan voittajalle pikimmiten. Lisään arvontatuloksen myös tähän postaukseen suoraan tämän kappaleen perään.

EDIT: Arvonta on suoritettu 24.11.2014 klo 18.01! 33:n kommentin joukosta numero 14 oli onnekkain, eli Amalfin Sitruunat tulee saamaan Swiss Diamond -pannun. En osannut liittää tuota sivussa olevaa arvontatyökalua tähän postauksen sisälle, mutta arvonta suoritettiin vain kerran ja poistan työkalun näkyvistä tuota pikaa. Onnea Amalfin Sitruunoille!

LISÄEDIT: Kiitos kaikille osallistuneille, Amalfin Sitruunat ovat saaneet sähköpostia voitostaan. 

Mikäli tämä postaus muuten kirvoittaa jonkunlaisia kommentteja, en vastaa niihin ennen kuin arvonta-aika on päättynyt, näin on helpoin pitää lukua siitä, kuinka monta osallistujaa arvontaan tulee, toivottavasti monta, sillä pannu vaikuttaa oikein toimivalta ja sen lisäksi se on kaunis. Saamani hyöty ilmaisen illallisen lisäksi on 144,90 euroa, sillä siihen hintaan pannua näytetään myytävän. 

PS. Juuri kun olimme pistäneet suuhumme viimeiset palat loistavaa poronlihaa, tuli Uunituore Aikuinen kotiin jäätyäänkin pois sovitusta iltamenosta. Onneksi hän oli syönyt kaupungilla, muutoin olisi kyllä vanhemmille tullut huono omatunto salaherkuttelusta.

Twistivapaa paella ja Alberton etappi

Taas tulilla!

Paella kuuluu niihin ruokiin, joita minulla ei tule laitettua kuin kerran vuodessa, nyt oli vuotuinen paellapäivä näin Vueltan toiseksi viimeisenä päivänä. Minulla oli aikomus ottaa viimein käyttöön jo monta vuotta sitten hankkimani paellapannu, mutta sen kuumentamiseen olisi ollut rengaspoltin tarpeen, eikä meiltä löydy sellaista. Niinpä tein paellaa aivan samalla tapaa kuin edellisilläkin kerroilla muurikkapannulla. Aineksetkin olivat tuttuja, joten tässä paellassa ei ole mitään erityistä twistiä eikä erikoisuutta, ellei sitä lasketa, että siitä tuli erikoisen hyvää!

Paella neljälle ja olisi tästä kuusikin syönyt

• 250 g riisiä
• 1 l kanilientä
• 1 l vettä
• 1 pussi Paellero-paellamaustetta
• 1 pieni kuori sarhamihippuja 
• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 punainen paprika suikaleina
• pätkä chorizoa viipaleina
• nippu uusia pieniä sipuleita varsineen silppuna
• 4 broilerin rintafilettä suikaleina
• 10 sinisimpukkaa
• 20 isoa tiikerirapua
• herneitä
• 1 sitruuna 
• 1 lime (koska sitruunoita ei ollut enempää)

Esivalmisteluna kuullotin sipulia ja paprikasuikaleita muutaman minuutin pannulla. Paistoin seuraavaksi samalla pannulla chorizoviipaleita kunnes ne olivat rapeita. Nostelin viipaleet lautaselle ja paistoin pannulle jääneessä rasvassa broilerisuikaleet, maustoin ne kevyesti suolalla ja pippurilla. Laitoin ravut ja simpukat vielä kylmään odottamaan viime hetkeen asti. 

Kammenpyörittäjä viritti tulen pesukoneenrumpu-uuniimme ja nosti muurikan sen päälle. Kaadoin pannulle hyvän lorauksen öljyä. Kumosin riisin pannulle ja kuullotin sitä hetkisen varoen polttamasta sitä. Aloin lisätä pannulle kauhallinen kerrallaan lientä, johon oli liotettu Paellero-pussin sisältö ja sahrami. Kaadoin lientä pienin väliajoin riisin reunoille ja vahdin sen kypsymistä silmä tarkkana. 

Noin puolessa tunnissa 250 g keltaiseksi värjäytynyttä riisiä oli kypsää keskeltäkin, jossa riisiä oli reunoja paksummalti. Nostelin riisin päälle paistetut vihannekset, broileripalat, chorizoviipaleet ja lopuksi raa'at ravut ja simpukat. Ravut kypsyivät nopeasti ja käänsin niiltä kylkeä melkein saman tien, kun  olin saanut kaikki aseteltua paellan päälle. Simpukoista ihan jokainen ei auennut, joten ne päätyivät kompostiin. Asettelin sitruuna- ja limelohkot päällimmäiseksi ja kippasin herneet päälle. Kammenpyörittäjä nosti pannun tulen yltä puunhakkauspölkyn päälle. Riisi oli juuri sopivan kypsää ja sahramista, ravut meheviä ja riisin pohjalla oli sopiva crust. 

Vueltan toiseksi viimeinen etappi oli kunnollinen vuorietappi ja se ajettiin kauniissa säässä. Chris Froome ja Alberto Contador kisasivat ankarasti etapin voitosta ja ilokseni Contador pystyi jättämään Froomen viimeisillä kilometreillä ja varmisteli kokonaiskilpailun voittoasemaansa ennen huomista aika-ajoa. Olipa taas jännittävä etappi!

Sinisimpukat Provencen tapaan

Tällä viikolla olemme käyneet Kammenpyörittäjän kanssa eri kellojen mukaan. Hänellä on ollut yövuoroja ja sitten vapaita, minulla taas puuduttava päivävuoroviikko, joista pidän yleensä vasta jälkikäteen. Minunkin vapaani jo häämöttävät, mutta tänään otimme pienen etuperjantain syömällä sinisimpukoita iltapalaksi. Nuorisoa ei näkynyt kotosalla, joten ei tarvinut muutakaan ruokaa sommitella. 

Tällä kertaa otin simpukkavinkit French Cooking for Dummies-blogista. Kammenpyörittäjä oli siivonnut simpukat valmiiksi, joten minulla ei mennyt montaa minuuttia iltapalan saattamiseen pöytään. Sovelsin ohjeen ainesmääriä vallattomasti.

Sinisimpukat Provencen tapaan 2-6 hengelle ahneudesta riippuen

• pussi sinisimpukoita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 kirsikkatomaattia halkaistuna
• noin 5 sentin pätkä kesäkurpitsaa mandoliinalla soiteltuina ohuina viipaleina
• 2 valkosipulinkynttä niin ikään mandeloituina (sormia varoen)
• 1 kevätsipuli vinottain viipaleiksi leikattuna
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• suolaa ja pippuria (unohtui kokonaan, mutta syödessä huomasimme, etteipä haitannut)
• tuoreita yrttejä: persiljaa, basilikaa, rosmariinia

Kuumensin kasarin pohjalla oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutaman minuutin sipuleita ja kesäkurpitsaa. Lisäsin tomaatit puolikkaina mukaan. Hetkisen kuluttua kumosin huuhdellut, puhdistetut sinisimpukat kasariin ja nostin kuumuuden suurimmalle asetukselle. Kaadoin päälle pari desiä valkoviiniä ja laitoin kannen päälle. Lasikannen läpi oli mukava katsoa, kuinka simpukoiden kuoret alkoivat avautua. Pienensin lämpöä kasarin alla ja kun kuoret olivat avautuneet noin 4-5 minuutin kuluttua, kumosin koko satsin isolle laakealle vadille. Ripottelin silputut yrtit päällimmäksi ja unohdin suolan ja pippurin. Söimme maukkaat simpukat ja vihannekset leipäviipaleiden kanssa ja olimme oikein tyytyväisiä. 

Ääsravintelin annosta matkien

Söimme viikko sitten Helsingissä Belgessä Pernodilla ja fenkolilla höystettyjä sinisimpukoita. Halusin kokeilla niiden valmistamista kotonakin, koska marketin tiskissä oli simpukoita myytäväksi asti. Muistelimme, ettei ravintolan simpukoiden liemessä ollut nähtävillä fenkolia. Emme muistaneet näkyikö sipulia ja maistuiko valkosipuli, mutta niitä laitoin kumpaakin.

Aluksi puhdistin simpukat ja laitoin kompostiin rikkinäiset ja sellaiset simpukat, jotka eivät pikkukopautuksesta menneet kokonaan kiinni. Näitä oli pussillisessa noin kymmenkunta. Leikkasin fenkolista mandoliinilla oikein ohuita suikaleita, jotka laitoin kattilaan yhdessä kerman kanssa, kermaa oli noin puolitoista desiä. Silppusin pari kevätsipulia ja valkosipulin kynttä ja kuullotin niitä padassa ison voinokareen kanssa. Kun kerma oli kuumentunut, jätin sen jäähtymään ja toivoin fenkolin antavan kermalle makuaan. Lisäsin pataan aimo Pernod-lorauksen ja perään puhdistetut simpukat. Sekoittelin sipulit simpukoihin, kaadoin päälle noin desin verran kuivaa valkoviiniä ja laitoin kannen kiinni. Annoin simpukoiden kypsyä muutamia minuutteja ennen kuin siivilöin fenkoliviipaleet pois kermasta ja kaadoin kerman pataan. Kääntelin simpukoita kauhalla ja kun lähes kaikki simpukat olivat avautuneet, lusikoin niitä lautasille annoksiksi. Simpukoihin ja liemeen tuli hento fenkolin maku, olisi saanut maistua vahvemminkin. Muutama simpukka jäi avautumatta tai oli hiekkainen, mutta keskimäärin simpukat olivat ihan kelpoja. Söimme niitä vaalean leivän ja kuivan valkoviinin säestäminä.

Luimupupu, älä avaa tätä postausta, tämä ei sovi sinun silmillesi!

näissä maisemissa Vueltaa on ajettu, vaikkei ollakaan ehditty katsoa

Pari päivää olemme olleet ihan pihalla, kirjaimellisesti. Emme ole katsoneet Vueltaa sekuntiakaan ja ruoanlaittokin on ollut vähän niin ja näin. Tästä voimme syyttää kiittää sukulaisia ja erilaisia aktiviteetteja heidän kanssaan. Tänään sentään ehdimme laittaa ruokaakin, eikä ihan pikaruoka ollutkaan kyseessä. Teimme kolmannen paellamme ja päätimme, että niin kauan kuin Campasimpukka sinnittelee hengissä, teemme kerran kesässä paellan. Perinne se on nuorikin perinne!

Aikaisemmilla kerroilla käytimme lihana broileria, mutta tällä kertaa käytimme kania. Olin nähnyt kaneja Sokoksen ruokaosastolla ja niiden säälittävästä olomuodosta huolimatta olin alkanut pitää mahdollisena sellaisen ostamista. Nyt kun minulla oli saatavilla myös lihanleikkuun asiantuntija, kysyin voisiko hän erottaa pupurievun luistaan ja hän suostui. Ranskalainen lapin oli siististi vakuumiin pakattu ja enemmittä säälittä kannoin sellaisen kassalle.  Muistin nimittäin Rick Steinin Espanja-sarjassa kertoneen, miten riisipeltojen työläiset laittoivat paellaan niin märästä maasta kiinni saadut äyriäiset kuin ansaan jääneet kanitkin. 

Aloitin paellapuuhat sulattamalla liemiä pakastimesta, mukaan pääsi litra ankkalientä ja puoli litraa nimeämätöntä vaaleampaa lientä, joka luultavasti oli kanalientä. Aikaisemmin paistoin paellan tilpehööritkin avotulella, mutta nyt tein hieman toisin. Koska olin aivan ensimmäistä kertaa pupua paistamassa, päätin laittaa sen voin kanssa pannulle ja kypsentää aivan erikseen. Paistelin pupupalat ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Koska olin jo sotkenut pannun, jatkoin sillä. Pilkoin pari sipulia isohkoihin lohkoihin ja leikkasin yhden punaisen suippopaprikan viipaleisiin, käytin ne pannulla ja jätin odottamaan lautaselle. Leikkasin kuusi Savuhovin myymää raakachorizoa paloiksi ja paistoin niitäkin vähän aikaa. Sulatin kylmässä vedessä parikymmentä raakana ja kuorittuna pakastettua isoa katkarapua ja laitoin niiden kanssa samaan kylmään kylpyyn 15 sinisimpukkaa odottelemaan. 

Kun ruoanlaiton aika varsinaisesti tuli, viritimme tutun pesukoneenrumpu-uunimme ja kun pesässä oli mukava hiillos, Kammenpyörittäjä nosti muurikan uunin kanneksi. Koska kaikki lisukkeet olivat jo valmiina, aloitin heti riisillä. Kaadoin muurikalle noin puoli desiä öljyä ja sen päälle noin 700 g paellariisiä, jota toimme Katalonian reissultamme, aivan tavallista Carrefourin bulkkiriiisiä. Muurikka alkoi kuumeta ja koitin kuullotella riisiä niin pitkään, kuin uskalsin. Aloin lisätä pannulle lientä heti, kun vaikutti siltä, että riisi olisi vaarassa palaa. Kaadoin lientä ulkoreunoille ja keskellekin, jossa riisiä oli paksumpi kerros. Riisin kypsytys kesti kaikkiaan noin 45 minuuttia, välillä tulta piti hieman elvytellä ja toisaalta lientä piti lisäillä kaiken aikaa, ettei riisi palaisi. Olin lisännyt liemeen pussillisen Paellero-mausteseosta, jota toimme Kataloniasta, se toi sahramin maun ja värin riisiin. 

Riisi alkoi kypsyä reunoiltaan ja keskellä oli vielä raakaa. Nestettä meni tällä kertaa kaikkiaan melkein kaksi litraa, josta osa oli vettä. Kun riisi alkoi olla kypsää, nostelin ensin riisin päälle pupupalat, chorizot, sitten sipulit ja paprikat, lopuksi sinisimpukat ja katkaravut. Ihan viimeisenä ripottelin pinnalle pari kourallista herneitä ja asettelin sitruunalohkoja. Käänsin katkaravut muutaman minuutin kuluttua, kun ne olivat kypsyneet alapuoleltaan. Laitoin muutamia sahramihippuja, suolaa ja pippuria valmiiseen ruokaan. Kammenpyörittäjä nosti muurikan pois tulelta. 

Paella onnistui hyvin, kani maistui aika samalta kuin kana ja näyttikin siltä. Simpukat avautuivat hienosti ja ravut olivat parahultaisen kypsiä. Suolaa piti hieman lisätä annokseen, sillä pelkäsin koko muurikallisen ylisuolaamista. 

 

Kanin loppu päätyi liemikattilaan, pää ja sisukset eivät päässeet mukaan. Lisäsin kattilaan vettä, valkoviiniä, pari porkkanaa, pari sipulia, kourallisen pippureita, kaksi laakerinlehteä ja muutaman valkosipulin kynnen. Keittelin lientä noin neljä tuntia, kuorin alussa kuohua liemen pinnalta. Valmista lientä tuli 3.5 litraa ja ylitin itseni jopa merkitsemällä liemipurkit!

Vueltan edelliset etapit ovat tallennettuina odottamaan huomista. Toivoaksemme silloin pääsemme ajantasalle kisassa.