Nyt taas maistuu Espanja!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Olin keväällä viisi viikkoa Espanjassa kävelemässä ja sinä aikana sain kiintiön täyteen sitä ruokaa, mitä caminon varrella sai helpoiten lautaselleen. Nyt kun siitä kävelystä on kulunut muutamia kuukausia, on taas mukava paneutua espanjalaisiin makuihin. On CampaKeittiön kuudennen Espanja-haasten aika, onhan La Vuelta, Espanjan ympäriajo taas alkanut. 

Palasin perjantaina Suomeen parin viikon reissulta ja jatkoimme Antin kanssa suoraan työporukan vuotuiseen mökkiviikonloppuun. Olin lupautunut (lue:änkeytynyt) tekemään liharuokaa koko porukalle ja jälkiruoaksi churroja. Näillä pitkulaisilla Espanjan munkeilla on ollut tähän asti kunnia päättää vuotuinen Espanja-haasteemme, mutta tällä kertaa ne saivat aloittaa haasteen. La Vueltaa emme päässeet eilen näkemään, mutta kisan avasi joukkueaika-ajo. 

Meitä oli mökillä kaikkiaan 15 tai 16 henkeä (en tullut laskeneeksi lukumäärää ja väki on sen verran liikkuvaista, ettei hetkeäkään oltu samassa paikassa kaikki yhtä aikaa. Noin suurelle väelle kokkaaminen vaatisi ehkä enemmän suunnittelua kuin sen, että matkalla Vantaalta Lahteen kirjoittaisi kauppalistan, mutta meni se noinkin. 

Olin jo ennen Englannin matkaani  (siitä voi halutessaan lukea CampaCaminosta) toimittanut jäiset lihapalat yhdelle työkaverille ja sopinut milloin hän ottaa ne sulamaan. Lihapalat olivat kaikki Familialta blogiyhteistyönä saatuja. Mukana oli suuri paketti flank steakia (neljä palaa), kaksi palaa presa ibércoa, kaksi suurta ankanrintaa ja suuri pala black angus-lihaa paksulla makurasvalla. Lihapalojen paino raakoina oli vähän yli kuusi kiloa. Jekkutyttö oli kyllä huolissaan ruoan riittävyydestä. Sen vuoksi hommasin Lahdesta vielä kaksi possunfilettä varuiksi. 

Pakkasin valmiiksi ruoanlaittovälineitäni, leikkuulaudan, veitset, raastimen, mausteita ja erilaista suolaa muutaman purkin, sekä lihamittarin, reikäkauhan ja esiliinan. Näillä pääsin hyvin alkuun, tosin työkaverin mökillä on kyllä välineitä ihan joka lähtöön. 

Kun pääsimme eilen perille mökille, lihapalat olivat juuri sopivan sulaneita ja lämmenneitä. Koko sakki ei ollut vielä koolla siinä vaiheessa, ehdin saada lihat siivottua ja marinadeihin ja churrotaikinan valmiiksi pursotinpussiin ennen kuin innokasta väkeä alkoi saapua. 

Marinoin kaikki samaan tyyliin tiskisotkun minimoimiseksi. Silppusin ison määrän tuoreita yrttejä, timjamia, basilikaa, persiljaa ja rosmariinia. Lisäsin niiden kanssa kulhoon oliiviöljyä ja suuren sitruunan kuoren raastettuna ja mehun puristettuna. Laitoin mukaan suolaa ja pippuria. Pyörittelin lihapalat marinadissa ja pakkasin kaikki laadut omiin pusseihinsa odottamaan. 

Kun etuvälipalat, alkujuomat, tietokilpailut ja mölkyt oli saatu alta pois muutamien tuntien päästä, aloin paistohommiin. Paistoin kaikki lihapalat paksulla Muurikka-pannun tyyppisellä rautalevyllä ja tein niille loppukypsytyksen kylmälaukussa. Grillaamiseksi sitä ei oikein voinut sanoa, mutta valmista tuli. Arvasin oikein, että makurasvallinen black angus vaatisi pisimmän ajan, joten laitoin sen heti ensimmäisenä kuumalle levylle. Rasvapuoli alkoi sulaa melko nopeasti, joten Antin täytyi tulla apuun ja kaataa hieman rasvaa pois painavalta levyltä, etten joutunut shallow fry-hommiin. Levylle mahtui samaan aikaan pari muutakin palaa, joten black anguksen kanssa yhtä aikaa kypsensin ensin presat, sitten flankit ja lopuksi ankat. Presassa tavoittelin 60 astetta, mutta mittarini eivät olleet aivan tarkimpia, mutta riittävällä holkkumalla kuitenkin. Kun olin mielestäni kypsentänyt paloja tarpeeksi, käärin ne paksuun folioon ja nostin foliolla vuorattuun kylmälaukkuun, se toimi heinälaatikkotyyliin oikein hyvin jälkikypsentimönä. Samaan tapaan paistelin kaikki valmiiksi, anguskin tuli valmiiksi samaan aikaan kuin ankanrinnat. 

Muut valmistelivat lisäkeperunat ja salaatit ja nostivat pinot kerta-astioita pöytään ja minä availin paketin kerrallaan ja leikkasin lihat ohuiksi viipaleiksi. Asettelin ne astioihin ja Jekkutyttö kirjoitti kylttilaput, joissa luki mitä mikin liha on. 

Lopulta en siis ottanut niitä varalta ostamiani possunfileitä ollenkaan mukaan, mutta olisin kyllä voinut. Meillä oli valkosipuliperunoita noin kolmen kilon annos ja jättikulho salaattia, mutta lihat kyllä hävisivät aika nopeasti. Itse pidin eniten flank steakista, se onnistui minusta parhaiten, mutta joka laadulle oli ystävänsä. Olin erityisen iloinen siitä, että kylmälaukkukypsytykseni oli onnistunut, yksikään liha ei ollut sitkeää. Maustaminen oli aika maltillista, mutta suolaa ja pippuria oli pöydässä lisää. Kastikkeeksi sekoitin majoneesista ja srirachasta yksinkertaisen seoksen. 

Kiitos Familialle koko meidän mahtavalle joukkiollemme riittäneistä lihapaloista! Mietimme aamulla sitä, miten sama porukka voi olla niin keskittynyt, järjestäytynyt tiimi, jossa jokainen tietää paikkansa, kun töissä ollaan, mutta kun pitää aloittaa Alias-peli menee joukkueiden muodostamiseen ja säännöistä kiistelyyn kovaäänisesti hyvä tunteroinen! Hyvä niinpäin.

Ruokailun jälkeen oli tiedossa ankaraa likoamista isäntämme uudessa malliston suurimmassa paljussa, siellä oli enimmillään laskujeni mukaan 12 tai 13 henkeä. Minä pysyttelin reunalla ja tarjoilin juomia, sillä nesteyttäminen on tärkeää. 

Illan pimetessä aloin churrohommiin. Olin tehnyt taikinan valmiiksi jo päivällä ja toivoin, ettei se olisi moksiskaan muutaman tunnin odottelusta. Käytin vakio-ohjettani, jonka triplasin. Tein churrot maidottomina. 

Churrot viidelletoista työkaverille

• 7,5 dl vettä
• 300 g maidotonta margariinia
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• sitruunan kuori raastettuna
• ripaus vaniljajauhetta
• 9 kananmunaa
• 3 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeria ja kanelia viimeistelyyn
• erikseen levy vegaanisuklaata, jonka ostin Englannista seurueemme maidottomalle
• tavallista tummaa ja vaaleaa leivontasuklaata
• vettä

Kiehautin veden ja margariinin kattilassa ja lisäsin mukaan jauhot, suolan, vaniljan ja sitruunankuoren. Sekoitin ankarasti niin, että taikinasta muodostui suuri pallo. Jätin sen hetkeksi jäähtymään ennen kuin sekoitin mukaan kananmunat muutama kerrallaan. Taikina oli juuri niin suuri, että se vielä mahtui kattilaan ja jaksoin sekoittaa sen tasaiseksi nuolijalla. Antti auttoi pussittamisessa, minulla oli mukana suuri muovinen pursotinpussi, suuri tähtitylla ja kaksi pussinsulkijaa, kapea ja leveä. Kapealla suljin pussin täytön ja säilytyksen ajaksi juuri tyllan yläpuolelta ja kun kaikki taikina oli tungettu pussiin, suljin yläreunan leveällä sulkijalla. 

Kun oli viimein aika paistaa churrot, kuumensin öljyn kattilassa 170 asteeseen. Antti otti kapean pussinsulkijan pois tyllan yläpuolelta ja puristi jättisuurta pursotinpussia kuuman öljyn päällä, minä leikkasin saksilla 10 pätkää taikinaa kerrallaan paistumaan. Kääntelin niitä muutamaan kertaan ja noin kolmessa, neljässä minuutissa churrot olivat kypsiä. Nostin ne ensin talouspaperilla vuoratulle lautaselle hieman kuivahtamaan siksi aikaa, kun uusi satsi laitettiin paistumaan. Sitten nostelin churrot sokeri-kaneliastiaan ja pyörittelin ne siellä ja lopuksi nostin valmiit churrot tarjoiluastiaan. Taikina ei ollut lepoajasta moksiskaan, ehkäpä oli jopa parempi kuin valmistettu ja samantien paistettu. 

Suklaakastikkeet tein hyvin yksinkertaisesti sulattamalla suklaat vesihauteessa ja notkistamalla ne vesitilkoilla. Tavallinen suklaa pysyi hyvin aika pitkään notkeana, vegaanisuklaa jämähti illan viileydessä ulkona melko nopeasti, mutta oli ihan hyvänmakuista sekin. Moni työkaveri ei ollut syönyt churroja koskaan tai ei ainakaan Suomessa aikaisemmin ja ne kävivät hyvin kaupaksi. Aamulla terassin pöydällä  suuressa kulhossa oli vain kaksi pikkuista palaa jäljellä. Tästä taikinamäärästä tuli noin 70-80 noin 8 senttistä churroa. Aikaa paistamiseen meni melkein tunti ja tarjoilimme ne osissa (jopa paljuun suoraan), että ne olivat kuumia eivätkä ehtineet lötkähtää. Kuvia churrohommeleista ei ole juurikaan, sillä olimme molemmat kiinni paistamisessa ja valokin oli jo vaihtunut elokuisen illan pimeyteen. 

Näin churrot aloittivat eilen kuudennen Espanja-haasteemme ja presa ibérico eilen sai luvan edustaa tämän päivän Espanja-osuutta. Saavuimme kotiin iltapäivällä, minä oltuani reissussa vähän yli kaksi viikkoa, Antti viikon. Niinpä tänään emme kokkaile mitään, mökillä syöty tukeva aamiainen taitaa pitää nälkää aika hyvin. Saimme myös mukaamme yhteiseväitä, sillä ruoka ei tälläkään kerralla loppunut kesken, vaikka se olikin Jekkutytön suuri pelko. 

Eilen Vueltassa ajettiin joukkueaika-ajo ja sen voitti SKY-talli. Kilpailun ykkösenä lähti tänään toiselle etapille SKYn Peter Kennaugh. Mukana ovat niin Chris Froome kuin Tour de Francen keskeyttämään joutunut Alberto Contadorkin. Myös Nairo Quintana on mukana. Yhtään nimekästä kirimiestä ei löytynyt listoilta. Päivän etapin voittoon ajoi Gianni Meersman Etixx-Quickstep-tallista, kokonaiskilpailua johtaa Michal Kwiatkowski. 

Presa Ibérica toisen kerran

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Grillasimme briketeillä Familialta saamamme presa ibérica-palaa muutama viikko sitten, mutta tavoittelemani kypsyysaste ei aivan onnistunut. Mittarin mukaan sisälämpö oli 62°C, mutta lepuutuksen aikana lämpö nousi varmaan useita asteita ja lopputulos oli liian kypsää makuumme. Nyt oli uusinnan aika. Hain eilen aamulla noin 700 g painavan palan sulamaan ja illalla se oli sopivan sula ja lämmin grillattavaksi.

Presa Ibérica grillissä

• 700 g pala iberico-possun niskapalaa, presaa
• 0,75 dl oliiviöljyä
• 1 limetin mehu
• nippu korianteria silputtuna
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita

Ota sulanut ja lämmennyt possupala vakuumista ja kuivaa se paperilla. Leikkele hieman ylimääräisiä rasvoja pois pinnasta, mutta älä kaikkia, sillä niistä irtoaa hyvää makua. Tee muista aineksista marinadi lihalle ja hiero se palan jokapuolelle. Kuumenna grilli (meillä tällä kertaa kaasugrilli) ja varaa lähelle jo foliota lihan lepuuttamista varten. Grillaa palaa molemmilta puolilta niin kauan, että sisälämpötila on 62°C. Ibericon kohdalla se on turvallinen lämpötila, mutta jos et tätä tahdo ottaa uskoaksesi, grillaa pitempään. Kääri pala paksuun folioon ja anna levätä ainakin 30 minuuttia. 

Meillä lepuutusajasta tuli kaikkiaan 45 minuuttia pienen ateriaviivytyksen takia ja se oli  kyllä niin nappiin, että olen vieläkin aivan innoissani. Leikkasin palan oikein ohuiksi viipaleiksi ja ripottelin niille vielä pippuria ja suolaa.

Söimme presa ibéricaa tortillojen täytteenä. Tein guacamolea samalla tapaa kuin tässä postauksessa. Tortillalättyjä en tällä kertaa tehnyt itse, laiskuuttani ja uunin epävarmuuden takia. Kyllä ne kaupankin lätytkin ovat ihan hyviä. 

Presa ibérica oli tällä toisella kertaa aivan täydellistä, mehevää, sopivan kypsää, rapeapintaista ja sisältä mureaa. Onneksi Opiskelija tuli myös syömään ja jalkapalloa katsomaan, joten saimme melkein kaikki syötyä. Kahdelle tämä olisi ollutkin vähän liian suuri annos. 

Kiitos Familialle tästä erinomaisesta possupalasta, nyt tiedän osaaavani valmistaa sen hyvin! Suosittelen kokeilemaan, kun sellainen pala osuu kaupan pakastekaapissa kohdalle. 

Lihansyöntiä kerrakseen

Taikaluurini sopivassa valossa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Giro d'Italia loppui  viikko sitten Vincenzo Nibalin voittoon ja olen viettänyt hieman bloggausvapaata, kävellyt caminohengessä ja nauttinut ihanasta helleviikosta. Eilen olimme koko perheen voimin kaksissa ylioppilasjuhlissa ja niiden uuvuttamana nukahdin sohvalle ennen kello kahdeksaa. En jaksanut katsoa Frozen-elokuvaa, vaikka olen kuullut sen olevan hyvä.

Campakeittiössä on vietetty melkoisia lihansyöntipäiviä, perilliset ovat pari kertaa ystävällisesti tulleet auttamaan lihapalasten tuhoamisessa. Sain taas lihapaketin Familialta, siinä olikin kaikenlaista mukavaa grillikautta aloittamaan. Pari vuotta sitten hankkimamme Weberin hiiligrilli ei oikein aluksi iskenyt, kokeilumme brikettien kanssa jäi muutamaan kertaan. Nyt otimme itseämme niskasta kiinni ja päätimme onnistua.

ois voinu pyyhkiä kannen siitepölyistä

En ollut koskaan kuullut presa ibéricasta, mutta sellaisia paloja Famialian paketissani oli tällä kertaa. Keittotaiteilijat olivat jo ehtineet grillata omansa. Etsiskelin neuvoja tämän mustan possun niskan tienoilta leikattuun palaan. Yksinkertaisin juttu olisi grillata pala, joten niin sitten tein. Sulatin presan ja leikkelin siitä hieman suurimpia rasvakohtia pois, hieroin pintaan suolaa ja pippuria ja hieman oliiviöljyä. Saimme Weberin briketit tällä kertaa kunnolla käyntiin, edelliskerroilla emme saaneet lämpöjä nousemaan kovinkaan kummoisiksi. Nyt se onnistui hyvin ja grillasin ensin lihapalan molemmin puolin komean näköiseksi. Sitten tökimme briketit grillin toiselle reunalle ja jatkoin presan kypsentämistä epäsuoralla lämmöllä, kunnes sisälämpötila 62 asteeseen, jonka sain monesta lähteestä lukea olevan ibéricon kohdalla turvallinen lämpötila. Minun lämpömittarini olivat jokseenkin erimielisiä tällä kertaa, joten hieman arpoen mentiin. Käärin palan moninkertaiseen folioon asettumaan noin 20 minuutiksi, jonka aikana valmistelin lisäkkeitä aterialle.

Lepuutuksen jälkeen leikkasin presan viipaleiksi, joista näki, että kypsyys oli hieman enemmän kuin mitä olin tavoitellut, mutta parempi niin, turvalliseen suuntaan. Presa oli maukasta, lihan rasvasyyt olivat sulaneet grillauksessa. Toisen palan kanssa haluan onnistua hieman paremmin, silloin minulla täytyy olla luotettava mittari käytettävissäni, mutta silloinkin haluan tehdä kypsennyksen Weberillä, nyt kun sen käyttäminen alkaa onnistua.

Toisena päivänä meillä oli niin ikään Familialta saatua angus flank steakia. Senkin grillasin ja käytännössä aivan samalla tavalla kuin presankin, mutta lämpötilaa en alkanut ohuempien flank steakien kanssa mittailla. Grillasin niitä molemmin puolin muutamia minuutteja, käärin folioon ja annoin levähtää puolisen tuntia. Kaksi paloista oli melko ohuita ja yksi selvästi paksumpi. Se sai jäädä aterian ajaksi folioon ja kun leikkasin sen myöhemmin Opiskelijalle ja Reippaalle mukaan evääksi, oli sen kypsyys aivan optimaalinen, sisus kauniin punertava, mutta juuri sopivan kypsä. Ohuemmat palat olivat hieman kypsempiä, mutta juuri valmistettuina syötyinä oikein maukkaita. En flankillekaan käyttänyt muita mausteita kuin suolaa ja pippuria.

Flank steak jäi hieman piiloon, kun otin liian pienen vadin tälle surf n' turf-henkiselle setille, jossa oli lihan lisäksi lohta, tiikerirapuja ja kampasimpukoita, sekä paahdettuja tomaatteja, joita ei tullut vahingossa liian vähän.

Kummastakin grillauskerrasta jäi muutamia lihaviipaleita, jotka perjantaina, hellejakson viimeisenä päivänä tein hävikistä herkuksi-teeman mukaisesti steak sarnieksi, tuoksi englantilaiseksi täytetyksi leiväksi, joita Jamie Oliver usein sommittelee ja kyllä niitä Emmerdalessakin välillä syödään. En leiponut itse leipää, sillä uunimme todellakin on hieman epäluotettava nyt, vaan ostin valmiit ciabattat. Olisi pitänyt hakea leipä Lidlistä, Prismassa myytävä rainbowleipä oli vähän turhan tiivis ja paksu. Ei tarvitse neuvoa käymään artesaanileipomoissa, ei niitä täällä ole.

Meillä ei ollutkaan säilöttyä paprikaa, joten tein paprikatäytteen leipiin tuoreesta paprikasta. Leikkasin paprikan ohuiksi suikaleiksi, samoin muutaman ohuen alkukesän sipulin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kypsensin paprikaa ja sipulia siinä noin kymmenisen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. Kammenpyörittäjä leikkasin minulle valikoiman yrttejä pihan ja kasvihuoneen penkeistä, pyysin kaikkia muita paitsi minttua, mutta miksei sekin olisi passannut.

Kun paprika ja sipuli olivat kypsiä, kumosin ne leikkuulaudalle ja hienonsin ne suurella veitsellä pehmeäksi silpuksi, kaadoin mukaan hieman lisää oliiviöljyä ja silputut yrtit. Sekoittelin ja hienonsin hieman lisää. Käytin tähteenä olleet lihaviipaleet grillissä, samoin paistoin viipaleet pulskaa pekonia. Grillasin halkaistujen leipien sisäpuolet ja painoin niitä yrttiseen paprika-sipuliseokseen, jonka maut ja öljy imeytyivät leivän leikattuun pintaan. Lusikoin seosta leivän pohjapalalle, asettelin päälle presa- ja flankviipaleita, tirisevän pekonisiivun ja laitoin leivän kansipuolen päälle. Painoin leipää hieman lyttyyn ja leikkasin sen kahteen osaan. Söimme leivän aiolipurkin loppujen kanssa, eikä evästä ollut kyllä moittiminen.

Jonain alkuviikon päivänä meillä oli mukavaa grillattua jälkiruokaa. Olimme syöneet lettuja edellispäivänä ja niitä oli jäänyt muutama. Kun olimme jo grillanneet, laitoin vielä jälkilämpöön muutamia halkaistuja aprikooseja foliovuoassa. Mukaan laitoin hieman sokeria, voita ja marsalaa. Aprikoosit kypsyivät sillä välin, kun söimme pääruokaa. Jälkiruoka-annoksen sommittelin taittelemalla letut vadille, laittamalla päälle vaniljajäätelöä ja pehmeiksi hautuneita aprikooseja. Sokerista, voista ja marsalasta oli muodostunut vuokaan maukas kastike, jonka kaadoin jäätelön päälle.

Perjantaina teimme myös kesäisten drinkkien suosikkiani, PIMM'Siä. Tosin meillä oli pieni pullonpohja pirkkapimmsiä, Sainsburyn omaa tuotetta, emmekä raskineet avata vielä oikeaa PIMM'Siä, se jää tehtäväksi myöhemmin kesällä. PIMM'S-drinkkiin tulee mansikoita, kurkkua, jotain sitrusta, meillä appelsiinia ja sitruunaa (kirjoitatteko tekin aina ensin sirtuuna, sitten struuna ja vasta lopulta oikein keskittyen sitruuna?) ja paljon minttua. Likööriä yksi kolmasosa ja kaksi kolmasosaa sitruunalimodania. Paksu pilli lasiin ja jäätä, se on siinä.

Kuvassa esiintyvää PIMM'S-pulloa ei vahingoitettu kuvauksen aikana, vaan käytettiin pirkkapullo loppuun.
Ellu voi todistaa.

Kiitos Familialle saamistamme tuotteista. 

Ibéricopossun secreto ja savupaprikaiset perunat

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Pakastimesta tuntuu aina vain löytyvän lihaa, siitä huomaa hyvin talouden muuttumisen kaksihenkiseksi. Sain alkuviikosta uuden lihapaketin kokeiltavaksi Familialta ja tuotteita pakastimeen sijoitellessamme otimme edellisen satsin palasia sulamaan. Nyt valinta osui ibéricopossun secretoon, josta en tiennyt vielä siinä vaiheessa yhtään mitään. 

Ibéricopossun secretot kolmelle

• 500 g secretoleikattua ibéricopossua (2 laakeaa ohutta viipaletta)
• suolaa ja pippuria
• oliivöljyä paistamiseen
• timjamia

Otin vinkit näiden possupalojen valmistamiseen täältä. Sulatin pitkulaiset palat jääkaapissa ja siivosin niistä jonkunverran rasvaa pois. Kaikkea ei voikaan veistellä, eikä pidäkään, sillä rasva pitää sinänsä ohuet lihaviipaleet mehevinä. Suolasin secretot molemmin puolin. Kun muut aterian osat alkoivat olla valmiita, kuumensin kaasuliekkien päällä grillipannun ja öljysin pannun kevyesti. Paistoin secretoja muutaman minuutin molemmin puolin. Rasva suli pannulle ja liha oli helppo leikata viipaleiksi. Ripottelin päälle pippuria ja tuoretta timjamia. 

Pimentonilla maustettuja perunoita

• 10 pientä perunaa kuorittuna ja kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• 1 sitruunan mehu
• tuoretta timjamia ja lehtipersiljaa

Perunavinkit ovat täältä. Kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen. Laita uunivuoan pohjalle pala leivinpaperia. Sekoita kulhossa tomaaatipyre, oliiviöljy, pimenton, suola, pippuri, puolikkaan sitruunan mehu ja silputut yrtit. Yhdistä mukaan perunakuutiot ja sekoittele ne kauttaaltaan tomaattiseen tahnaan. Kumoa palaset uunivuokaan ja paista niitä noin 50 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä ja rapeita pinnaltaan. Juuri ennen tarjoilua ripottele pinnalle vielä tuoreita yrttejä ja puolikkaan sitruunan mehu. 

perunat ennen uunia

Perunat maistuivat oikein mainioilta viipaleiksi leikatun secreton kanssa. Possunliha oli mitä parhainta ja sen pinta hienon rapeaa. Kesällä olisi mukava grillata secretoa avotulella, jolloin liiasta rasvasta pääsisi hyvin eroon. Olen iloinen, etten antanut lihapalan vieraan ulkonäön ja paljon rasvan lannistaa, vaan sain secreton valmistettua hyvin ja maistuvaksi. Meillä oli Reipas auttamassa syömisessä, kahdelle tämä olisi ollut liian suuri setti ja nyt jäi vielä Reippaalle työlounaskin huomiselle mukaan annettavaksi. Kiitos Familialle tästäkin uudesta kokemuksesta!

Fenkolirisottoa ja ibérico-possun poskia

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Fenkoli oli taas venkoillut itsensä jääkaappimme ja kostoksi käytin sen tänään pois. Ajattelin, että varmaan sen voi kypsentää, soseuttaa ja kipata risottoon ja vallan mainiosti niin pystyikin tekemään. Tuotosta pystyi myös syömään. Risoton parina meillä oli Familialta saatuja ibérico-possun poskia. Possunposket laitoin jo aamulla varhain pataan, siellä ne kypsyivät koko päivän ja viiden aikaan lusikka oli paras ase niiden syömiseen, niin mureita niistä tuli.

Ibérico-possun posket kahdelle haudutuspadassa

• 4 pientä possunposkea
• 1 l vahvaa lihalientä
• 1 dl punaviiniä
• 2 porkkanaa
• 1 suuri sipuli
• 2 sellerinvartta
• 1 keltainen paprika (kun sattui olemaan nahistumisuhan alla)
• kokonaisia pippureita
• suolaa
• oksa tuoretta rosmariinia
• 1 laakerinlehti

Sulatin liemen ja laitoin sen haudutuspataan ja padan high-asetukselle. Kuorin sipulin ja porkkanat ja leikkasin ne muutamaan palaan, samoin sellerinvarret, otin paprikasta kannan ja siemenkodan pois. Laitoin possunposket, kasvikset, mausteet ja punaviinin pataan liemeen ja sekoittelin hieman. Annoin padan olla high-asetuksella noin 4 tuntia ja sitten käänsin sen low-asetukselle. Kaikkiaan pata oli päällä klo 0830-16.30 ja sinä aikana possunposkista tuli niin mureita, että ne piti nostaa lautaselle hellävaroen, etteivät ne päässeet hajoamaan jo matkalla. 

Fenkolirisotto 2-3 syöjälle

• 1,5 dl risottoriisiä
• 1 l vahvaa lihalientä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 pienehkö sipuli silputtuna
• 1 fenkolin möllykkä
• puolikas pientä kesäkurpitsaa
• muutama kuivattu sieni
• loraus oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 dl juuri raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria 

Aluksi sulatin liemen ja leikkasin fenkolin muutamaan palaan, samoin kesäkurpitsan. Kypsensin ne liemessä ja kun ne olivat kypsiä, soseutin ne liemitilkan kanssa sauvasekoittimella. Säästin liemen tietysti risottoa varten. Kiehautin vettä ja laitoin kuivatut sienet veteen turpoamaan.

Kuumensin paksupohjaisella pannulla tilkan oliiviöljyä ja pehmittelin siinä sipulia hetkisen. Lisäsin mukaan riisin ja kuullotin sitä varoen riisin palamista. Kaadoin mukaan viinin ja sekoittelin kaiken aikaa. Kun viini oli imeytynyt/haihtunut lisäsin mukaan kauhallinen kerrallaan kuumaa lientä. Sekoitin koko ajan ja lisäsin lientä pikkuhiljaa. Maistelin riisin kypsyyttä. Noin 20 minuutissa olin käyttänyt melkein kaiken liemen ja riisissä oli enää pieni aavistus raakaa purutuntumaa. Silloin lisäsin mukaan fenkoli-kesäkurpitsasoseen ja sienet, voin ja juustoraasteen. Sekoitin ja maistelin. Risotto tarvitsi vielä pikkuisen pippuria ja suolaa. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin risoton hautua ilman liekkiä minuutin pari. Siinä vaiheessa riisin purutuntuma oli aivan passeli. 

Nopsasti lusikoin lautaselle keon risottoa ja nostin päälle pieniksi kutistuneet possunposket. Tämä oli mitä mainioin talvipäivän hidasateria. Kiitämme Familiaa saamistamme poskista. Tälläkään kertaa en siivonnut poskista yhtään mitään kalvoja tai rasvoja pois, kaikki sellainen oli sulanut pois pitkän hauduttamisen aikana, joten nykertäminen olisi ollut täysin turhaa. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Possunposket portviinissä

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Sain joulun alla ensimmäisen kokeilupaketin erilaisia lihatuotteita Familialta. Siinä lähetyksessä oli myös ibericopossun poskia. Haudutin ne padassa mahdottoman meheviksi, mutta kuvallisten tallenteiden puutteessa postauskin jäi tekemättä. Tuosta paketista jäi uupumaan vielä toivomani strutsipalat, joten sain vastikään toisen lähetyksen Familialta. Siellä oli uusi setti possunposkiakin, joita katselin rakkaudella aina, kun kävin pakastimella. Eilen otin paketin pakastimesta jo aamulla ja jäin odottamaan poskien sulamista.

Koska minulla oli edessäni viimeinen tämänkertaisesta yövuorosetistäni, laitoin myös keittiöapulaiseni töihin yöksi. En tarkoita Kammenpyörittäjää, hän sai nukkua rauhassa. Haudutuspata, Crock-Pot sen sijaan ahersi koko yön ja kun aamulla palasin töistä, ovella tuli jo vastaan viekoitteleva tuoksu. Koko päivän possupalat jatkoivat mureutumistaan ja illankupeessa pääsimme syömätoimiin. Löysin ohjeen näihin poskiin foodgawkerin kautta blogista nimeltä Eat Drink Paleo. Hieman muunneltuna ohje oli tälläinen:

Ibericopossun posket portviinissä

• 1,3 kg ibericopossun poskia
• 1 suuri sipuli
• 4 porkkanaa
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 2 rkl tomaatipyrettä
• 2 dl portviiniä
• 5 dl lihalientä
• 2 rkl balsamicoa
• 1 suuri vaniljatanko halkaistuna
• 0,25 tl kardemummaa (noin 10 kokonaisen kardemumman sisältö)
• 6 kokonaista neilikkaa
• 3 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria

Asettele possupalat pataan. (minä en paistellut niitä yhtään pannulla, enkä poistanut mitään kalvoja, sillä ajattelin antaa pitkän haudutusajan tehdä työn). Leikkaa suuri sipuli ohuiksi suikaleiksi. Kaada kattilaan portviini, liemi, mausteet, balsamico, valkosipuli, vaniljatanko, tomaattipyre ja sipulisuikaleet. Kuumenna liemi melkein kiehuvaksi ja kaada possunposkien päälle. Laita pata low-asetukselle ainakin 8 tunniksi, tai high'lle noin 5-6 tunniksi. Uunissa tämän ruoan kerrotaan tulevan noin 4 tunnissa mureaksi, arvelen lämpötilaksi alkuun 200 asetta ja tunnin kuluttua laskemista 150 asteeseen. Minun possunposkeni olivat hautumassa ensin 12 tuntia ja aamulla laitoin padan lämmitysasetukselle muutamaksi tunniksi. Kun ruoka-aika lähestyi, pilkoin mukaan muutamia porkkanoita, maistelin liemen makua ja laitoin padan vielä low-asetukselle. Lisäsin vähän suolaa ja maistoin lihan mureutta, siinä ei ollut moittimista. 

Lisäkkeeksi tein valkosipuliperunoita. Mukailin RecipeTin Eats-blogin Julia Child-ohjetta. Tai oikeastaan en tehnyt juuri ollenkaan, kuten ohjeessa, kun tarkemmin ajattelen.

Valkosipuliperunat

• 12 suurta perunaa
• 25 g voita
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,75 dl kermaa (enempää ei ollut)
• 1,5 dl täysmaitoa
• suolaa ja pippuria

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele suurehko uunivuoka. Kuori perunat ja siivuta ne mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi mandoliinilla tai veitsellä. Huuhtele viipaleet ja jätä hetkeksi lävikköön valumaan. Sulata voi ja lisää valkosipulimurska sulaan voihin. Asettele perunaviipaleita vuoan pohjan peittävä kerros. Sivele perunoiden pintaa valkosipulisella voilla ja ripottele pikkuisen suolaa ja pippuria päälle. Tee uusia kerroksia samaan tapaan, kunnes vuoka on täynnä. Halutessasi raasta päälle jotain juustoa, esim gruyereä. Minulla ei ollut sopivaa juustoa, joten se jäi pois. Kaada maito ja kerma vuokaan ja paista perunoita noin puolitoista, kaksi tuntia. Kokeile perunoiden kypsyyttä tikulla ja paista, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja perunat pehmeitä. Tässä versiossa kermaa ei ole mahdottoman paljon ja voitakin melko maltillisesti. Tai ainakin uskottelen itselleni. Nuo tummimmat perunaviipaleet maistuivat parhaimmilta.

Possunposket ovat jälleen todella mureita, veistä ei tarvittu lainkaan. Vaniljaa emme huomanneet mausta, mutta portviini toi kyllä syvyyttä makuun. Kaikki kalvot olivat sulaneet olemattomiin, joten laiskuudestani renssausvaiheessa ei ollut haittaa. Kiitos Familialle lihapaketista, seuraavaksi kokeillaan strutsia, jos vain uskalletaan!

EDIT: muutin postauksen otsikointia, siitä tuli jotenkin härskinoloinen ensin.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Tämä on niin hidasruokaa, niin hidasruokaa, possu padassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Olen aikaisemminkin maininnut saaneeni joulun alla tuotenäytteitä Familia-nimiseltä yritykseltä. Olen kokeillut niistä jo luomukananpoikaa ja karitsanpotkaa. Tänään pataan päätyi ibericopossun niska. Kyseessä oli 1,4 kg painoinen siistimuotoinen pala, jonka otin eilen sulamaan. Mietin pitkään, enkö keksisi jotain muuta kuin nyhtöpossua. Niin hyvää kuin nyhtöisä liha onkin, halusin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Keittotaiteilua-blogissa samanlaista lihaa oli valmistettu grillaamalla, mutta siihen ei nyt sää ollut suotuisa. Meillä on tapahtunut totaalinen talven romahdus vuorokaudessa, joka paikka on vesikaljamalla ja tuulee todella navakasti. Niinpä grillaaminenkin sai nyt jäädä. 

Löysin Donna Hayn sivuilta ohjeen, jossa tehtiin possunniskaa kiinalaisin vivahtein. Minä olen melkoisen tietämätön kiinalaisen keittiön salaisuuksista, tai oikeammin ihan julkitiedostakin, joten luotan nyt vain Donnaan, että ohjeessa on jotain kiinalaisen keittiön piirteitä. Koska tänään alkaa ammattipyöräilyn kauden avauskisa, Santos Tour Down Under, sopii siksikin turvautua aussikokin ohjeeseen. Harmi, ettei Eurosport näytä kisaa. Muuntelin puutossyistä muutamin osin Donnan ohjetta.

Possunniskaa tahmealla kastikkeella haudutuspadassa

• 1,4 kg pala ibericopossun niskaa
• iso pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna
• 2 yksikyntistä valkosipulia viipaloituna
• 4 tähtianista
• 2,5 dl kuivaa sherryä (ohjeen kiinalaista keittoviiniä, mitä se sitten onkaan, meillä ei ollut)
• 1 dl osterikastiketta
• 1 dl tummaa muscovadosokeria
• iso ropaus jauhettua chiliä (tuoreita ei ollutkaan)
• 1 tl kiinalaista viismaustetta

Tuo Australian Martha Stewart (mutta kiltimmän oloinen), Donna Hay kypsensi possunniskansa uunissa, mutta minä haudutuspadassa. Aloitin kuivaamalla lihapalan talouspaperilla ja nostamalla sen kevyesti öljyttyyn haudutuspadan keramiikkaosaan. Ripottelin lihapalan päälle inkivääri- ja valkosipulisilpun, sekä tähtianikset. Sekoitin kulhossa sokerin, sherryn ja osterikastikkeen, sekä viismausteen ja chilijauheen. Kaadoin kastikkeen pataan lihan päälle ja laitoin padan high-asetukselle kuudeksi tunniksi. Noin parin tunnin kuluttua käänsin lihapalan kylkeä. Välillä valelin lihaa kastikkeella. Tuoksu oli muuten alusta asti aika merkittävän hyvä. Annoin lihan olla padassa kuusi tuntia. Nostin lihan lämpövatiin ja kauhoin kastiketta pikkukattilaan. Keitin sitä kokoon noin kymmenisen minuuttia. 

Lisäkkeeksi keitimme riisiä ja höyrytimme parsakaalinuppuja ja porkkanasuikaleita. Kiitos Familialle tästäkin lihapalasesta, olimme siitä valmistamaani ruokaan oikein tyytyväisiä. Niskaa olisi voinut kyllä hauduttaa vielä muutamia tunteja lisää, vaikka yön yli, jolloin loputkin rasvoista olisi sulanut. Nyt erottelimme ne helposti lautasen reunalle. Myös puoli tuntia kuumassa uunissa olisi voinut tehdä lihalle hyvää, rapeuttaa hieman pintaa. Lihassa ja kastikkeessa oli lempeää makeutta, en ole varma oliko chilin poltetta tarkoitus olla enemmän. Seuraavaksi taidan kokeilla isoja T-luupihvejä tai karitsan paahtokaretta. 

Joulun alla Alikersantti siirtyi reserviin ja vaihdoin hänen kutsumanimekseen Opiskelija. Kuukauden loman nuorimies on viettänyt mieluisilla tavoillaan, sekä ottamalla selkoa, kuinka yliopisto-opinnot aloitetaan. Tuo suuri päivä koittaa maanantaina, äitiä jännittää taas enemmän kuin asianosaista, mutta sehän on oikeastaan aika hyvin delegoitu, eikö totta? 

Uuden elämänvaiheen kunniaksi tein possuaterian jälkiruoaksi Opiskelijan lempparia, crème brûléeta. Tein jälkkärin samalla tavalla painekattilassa, kuin kesällä, jolloin en vielä uskaltanut käyttää painekattilaa sisätiloissa lainkaan. Nyt uskallan jo aivan mainiosti ja samaan aikaan hidasta ruoanlaittoa edustavan haudutuspadan kanssa meillä pöhisi pikavauhtia ruokaa valmistava painekattila, rakas höyrypannuni. Jäähdytimme brûléet ulkona kylmässä ja käytimme niiden kuvausalustana jäälyhtyhommissa siunaantunutta jäälevyä. 

Kesällä arvelin, että 8-9 minuttia painekeittelyä ja paineen päästö samantien olisi hyvä tapa ja tein nyt niin. Poltin sokeria annosten pinnalle ja avasimme kuohuviinipullon.  Olimme siinä luulossa, että jääkaapissa on pullo samppanjaa, jota oli säästelty uudeksi vuodeksi. Tuolloin nukahdin hyvissä ajoissa ennen puoltayötä, kokkauskiireet veivät voimat, eikä  mitään pulloa avattu tuolloin. Tänään pullo paljastui cavaksi, mutta sehän sopi hyvin myös, koska pääruoan possukin oli Espanjasta. Brûléet olivat hyytyneet melkein täydelleen, maussa oli ihanasti vaniljaa. Seuraavalla kerralla painekeitän 12 minuuttia, tai sitten annan 9 minuutin jälkeen paineen laskea kattilassa itsekseen. Kyllä se optimi sieltä löytyy, maku on jo kohdallaan.

Lähipäivinä sää ilmeisesti taas merkittävästi kylmenee ja kauhulla jo mietimme, millaisiksi tiet ja muut kulkuväylät muuttuvatkaan, ei vähiten työpaikalla. Ilmassa oli tänään aavistus keväisyyttä ja valossa sitä raakuutta, joka kuuluu tähän vuodenaikaan. Päivä on pidentynyt jo huomattavasti, mistä minä olen erityisen iloinen. Harmi vain, että liukkaus tekee päivittäiset työmatkojen kävelyt mahdottomiksi. En tahdo murtaa luitani edes tulevan caminon vuoksi, tai oikeastaan juuri siksi. 

Viikko sitten kuvattu kukin koristeltu jäälyhty on muuttanut olomuotoaan säiden mukana. Tänään se näytti tällaiselta. Nyt siinä ei voisi polttaa kuin pientä tuikkua, jossa taas ei pysyisi liekki kovan tuulen vuoksi.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Syö vain luotettavilta ihmisiltä saamiasi sieniä!

tattitapasvuori

Minä tunnistan kaksi sientä, joista kumpikin on myrkyllinen. Kyllä minä oikeasti tunnistan punaisen kärpässienen ja korvasienen lisäksi kantarellin, mutten koskaan ole nähnyt luonnossa yhtäkään. En vain huomaa sieniä. Lauantaina meillä piipahti kaupungin eteläisemmästä kaupunginosasta luimupupulan väkeä. Matkallaan he olivat poimineet pussillisen sieniä, joista sain valita tuliaisiksi muutamia. Minulle kerrottiin niiden olevan tatteja ja luulen, että olisin voinut arvata oikeinkin, jos olisin yrittänyt. Otin kuusi pientä yksilöä ja laitoin ne jääkaappiin. Tänään tein niistä tapasannoksen, johon käytin viisi saamistani sienistä. Yksi näytti minusta vähän huonolta, joten en ottanut riskiä. Otin vinkkiä annokseen täältä.

Sieniä ja kinkkua leivällä-tapas kahdelle

• 5 pientä tattia viipaleina
• 2 valkosipulin kynttä viipaleina
• 5 ohutta viipaletta ibérico-kinkkua silppuna (alkuperäisohjeessa oli serranoa)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 dl valkoviiniä
• suolaripaus ja pippuria
• tuoretta timjamia
• pala patonkia tai vehnäsämpylä/syöjä
• aiolia

Paista pannulla valkosipuliviipaleita 2-3 minuuttia. Lisää pannulle sieniviipaleet, ripauta niille pikkuisen suolaa ja paista niitä, kunnes ne ovat kauniin kullanvärisiä. Ripottele pannulle tuoretta timjamia. Lisää pannulle vielä kinkkusilppu ja paista sitäkin muutamia minuutteja. Lopuksi kaada viini pannulle ja anna sen kiehua melkein olemattomiin. Voitele leipäpala aiolilla ja nostele sieni-kinkkuseosta aiolin päälle. Pyöräytä pinnalle pippuria ja koristele vielä muutamalla timjaminoksalla. Tarjoile kylmän valkoviinin kanssa, tai juo vaaleanpunaista limonadia, kuten minä, jolla on vielä töihinmeno edessä tänään. Kiitos luimupupulaan sienistä!

Olimme päivällä pienellä pyörälenkillä Jyväsjärven ympäri, minäkin olin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kaunista pinkkiä Pinarelloani. Järven ympäri kulkee mukava ulkoilureitti, jossa vain muutamassa kohdassa joutuu varomaan autoliikennettä. Asuntomessualueen läheltä bongasimme kivan sähkökaapin. 

Vueltassa nähtiin tänään erikoinen episodi kahden ajajan välillä. Harvoin näkee ammattilaisten alkavan nyrkkitappelukseen kesken etapin. Molemmat riitapukarit komennettiin keskeyttämään kilpailu. Kuudentoista kilometrin loppunousu oli taas melkoista punnerrusta. Onneksi minulla oli jo valmiiksi lyhyet kynnet tällä hetkellä, olisin varmasti palannut nuoruuden paheeseeni ja purrut kynnet lyhyiksi. Alberto Contador jätti upeasti Chris Froomen viimeisellä kilometrillä juuri, kun arvelin Kammenpyörittäjälle, että mahtaako Alberto olla katkeamassa. Eikä mitä, Alberto voitti etapin komeasti ja johtaa kokonaiskilpailua, toisena on edelleen Alejandro Valverde ja Chris Froome kolme sekuntia hänen perässään. Huomenna on Vueltan toinen lepopäivä ennen viimeisiä etappeja.  

Tolkun kinkkua

Ibérico-kinkku on hienoa herkkua, jota meiltä Suomesta ei saa ostaa. Väärin, kylläpä saa! Ostimme eilen kymmenen viipaletta 36 kk kypsytettyä kinkkua Savuhovin tiskista Citymarketista. Tarjolla oli nuorempaa ja vanhempaakin kinkkua, mutta tämä melko hinnakas kinkku oli tämänkertainen valintamme. Muutenkin espanjalaisten tuotteiden ostaminen oli heinäntekoon verrattavissa olevan helppohomma (en oikeasti ole ollut koskaan heinänteossa ja epäilen sen helppoutta), etenkin hedelmissä oli valinnanvaraa. Juustojen osalta espanjalaisten tuotteiden löytäminen ei myöskään tuota ongelmia. 

Vueltan hengessä sommittelimme iltapalalle upeaa kinkkua, oliiveja, neljää erilaista espanjalaisjuustoa ja melonia patongin kanssa. Maistui hyvältä. Vueltassa ajettiin neljäs etappi, jolla oli mittaa 189 km. Jussi Veikkanen oli näyttävästi mukana irtiotossa, mutta loppuratkaisu oli aivan toisten miesten käsissä, tai oikeastaan jaloissa. Voittoon ajoi Katusha-tallin Daniel Moreno, iloksemme toiseksi ehti Fabian Cancellara. Vincenzo Nibali ajaa punapaidassa huomennakin.