Pipirrana – espanjalainen tomaattisalaatti vähän muunneltuna

Tänään olen yksin kotona ja olen syönyt kaikenlaista sellaista mitä syön yksin ollessani, nuudeleita ja suklaata, joka on tarkoitettu huomisille perhepäivällisten churroille. Pitää pyytää tuomaan huomenna lisää suklaata. Minulla oli vielä yksi jemmapostaus viime kesältä, jota en ollut käyttänyt, enkä ensin muistanut yhtään millainen ruoka näissä kuvissa on. Kuvat eivät tee sille oikeutta, mutta käytän tämän nyt kuitenkin päivän espanjalaisuudeksi. Ohje on jälleen tästä samasta blogista ja siellä on paljon nätimmät kuvat espanjalaisesta tomaattisalaatista. 

Espanjalainen tomaattisalaatti muunneltuna ja pienennettynä

• 1 kovaksi keitetty kananmuna
• 2 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli silputtuna
• puolikas punainen paprika (ei ollut vihreää paprikaa)
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• loraus oliiviöljyä
• pieni pala (noin 100 g) savustettua lohta (purkkitonnikalan sijaan)
• suolaa ja pippuria

Keitin ensin kananmunan ja sen jäähdyttyä kuorin ja halkaisin sen. Otin keltuaisen pois ja jätin odottamaan lautaselle. Leikkasin tomaatit, keitetyn kananmunan valkuaisen ja paprikapalan pieniksi kuutioiksi ja sipulin silpuksi. Sekoitin morttelissa valkosipulimurskan ja noin neljäsosan paprikapaloista ja hieroin ne tahnantapaiseksi seokseksi keltuaisen kanssa, maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Yhdistin tahnaan pari rkl oliiviöljyä ja sekoitin ainekset tasaiseksi salaattikastikkeeksi. 

Keräsin kulhoon tomaatti- ja loput paprikakuutioista, sekä sipulisilpun ja valkuaiskuutiot ja vielä edellispäivän savulohen palan pilkottuna. Sekoitin mukaan kastikkeen ja sittenpä tämä vähän erikoinen salaatti olikin valmis. Se ei muistaakseni ollut mikään suuri suosikkimme. 

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi oli kunnollinen vuorietappi. Minä olin  hieman toiveikas, että Primoz Roglic pystyisi sen aikana viemään itsensä johtoon, mutta niin ei käynyt. Kurkin välillä tilannetta HBO:lta, mutta koko huomiotani etappi ei saanut. Etapin nopein oli Mikel Landa, joka on jostain jo unohtuneesta syystä joutunut epäsuosikkilistalleni, mutta voittakoon nyt sitten etapin tämän kerran. Huomenna on viimeinen seremoniallinen etappi, jossa ei enää punaista paitaa uhata, mutta kirimiehille on vielä tilaisuutensa. 

Mobilepaella – kerrankin riittävän pieni

Matkan lopulla on mukava hieman pysähtyä Lyypekissä, täällä on hyvä leirialue ja kaupungin keskusta on lähellä, kaikenlaiset ostosmahdollisuudet ovat helposti saavutettavissa. Nyt on matkan viimeinen ilta, huomenna on laivanlähtöpäivä (laiva lähtee vasta perjantaina aamuyöllä). 

Olemme usein syöneet tortilloja tässä kohden reissua, mutta nyt La Vueltan takia tein meille malliston pienimmän paellan. Pienensin sitä vielä ainestenkeruuvaiheessakin, sillä halusin meidän jaksavan syödä kaiken kerralla. Tämä on melko sovellettu paella, käytin siihen koti- ja reissukokin taitoni ja ne riittivät oikein hyvin. Minulla oli aiemmin ohut paellapannu kahdelle, mutta olen sen jonnekin hukannut, joten tein paellan mukana olevista paistinpannuista pienemmällä. 

Minipaella kahdelle

• 1 rkl chilimaustettua oliiviöljyä
• 3 marinoitua kanavarrasta (Jumbosta ostettuja, 4 pientä lihapalaa jokaisessa)
• 1 kevätsipuli silppuna
• 1/4 punaista paprikaa kuutioiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 3 minikokoista suupalan kokoista salamimakkaraa kolmeen palaan leikattuna
• 0,75 dl paellariisiä
• 1 rkl kasvisliemitiivistettä
• 2,5 dl vettä
• pieni hyppysellinen sahramia
• 0,5 tl piementonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Kuumensin pannua ja sillä öljyä pari minuuttia ja aloin sitten paistaa varrastikuista irrotettuja marinoituja kanapaloja. Kun ne olivat saaneet kunnolla väriä (toiselle kyljelle hieman liikaakin, kun menin autoon sisälle pyydystämään sinne eksynyttä ampiaista), siirsin ne lautaselle odottamaan ja jatkoin pannulla sipulin, paprikan ja makkarapalojen sekä valkosipulimurskan paistamisella. Öljy riitti tähänkin, mutta pullo oli hollilla, jos olisi pitänyt lisätä. 

Kun sipuli oli mysiytynyt ja paprikakin vähän kypsynyt, lisäsin pannulle sahramin, pimentonin, kasvisliemitiivisteen ja desin verran vettä ja sekoittelin. Ripottelin riisin pannulle ja sekoitin tasaiseksi. Sitten säädin kaasua pannun alla sopivalle ja hetken päästä lisäsin vielä vähän alle desin vettä, maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin ruoan kypsyä noin 10 minuuttia ja nostelin seuraavaksi kanapalat ja herneeet pannulle. Liemi imeytyi riisiin ja riisi kypsyi mukavaa tahtia. 

Kun liemi alkoi olla lopussa, maistoin riisiä. Se ei ollut vielä ihan kypsää, joten lisäsin vielä pienen tilkan vettä ja käänsin kanapalat toisille kyljilleen. Laitoin kannen päälle ja liekin kaikkein pienimmälle. Noin viiden minuutin päästä suljin liekin ja jätin ruoan hautumaan kuumalla pannulla kannen alla loppuun, kun keräsimme pihakalusteet ja markiisin pois huomista lähtöä varten. Tällä kertaa paella oli juuri oikean kokoinen, jaksoimme syödä kaiken viimeistä riisiä myöten. 

La Vueltan 11. etappi oli 154 km pitkä tasamaan etappi. Katsoimme sitä syödessämme ja sen nopein oli jo kolmannen etapin tässä kilpailussa voittanut Matthew Brennan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Enric Mas johtaa ja Primoz Roglic on toisena. Huomenna on vuorietappi, mutta CampaKeittiö hiljenee espanjalaiskokkausten suhteen muutamaksi päiväksi kotimatkan laivaosuuden takia. Viimeistään tiistaina toisen lepopäivän jälkeen palaan asiaan!

Pala turskaa juuressalaatilla

Tänään naapurikylässä (tai pikkukaupungissa) oli luvassa kirppari, näimme jo saapuessamme mainoksia siitä lyhtypylväissä. Antti kävi aamulla ostamassa leipomosta päivän leivän ja näki jo myyjiä sommittelemassa kojujaan. Aamupalan jälkeen kävelimme rannan väylää pitkin parin kilometrin matkan Jullouvilleen. Näin heinä-elokuussa tätä reittiä ei saa pyöräillä koko matkalla, mutta kyllä siellä muutama pyöräilijäkin näkyi. Sovimme kaikki kulkemaan. 

Kirppariaukio oli tupaten täynnä kojuja, osa oli selvästi myyjiä, joilla oli tavaraa liikkeestään tai ovat ammattimaisia vanhantavaran myyjiä erilaisissa tapahtumissa, mutta osa oli kyllä ihan kotonurkistaan rompetta keränneitä myyjiä. Meiltä puuttuu vielä ostoslistalta se hääkuva (näimme noin kuukausi sitten hienon vanhan hääkuvan, muttemme sitä ostaneet, se maksoikin oikein 2-2,5€ ja se on jäänyt harmittamaan) ja ehkä yksi luulautanen vielä pitäisi saada. Jeanne d'Arceja ei kovin montaa enää tarvita. Tämänpäiväinen löytömme täydellistää kokoelmamme aika mukavasti. 

Sää on ollut melko lämmin, 28-30 astetta ja erittäin hiostavaa. Sääennusteiden mukaan piti alkaa ukkostaa jo alkuiltapäivästä, mutta ennuste on valunut myöhemmäksi tunti tunnilta, ehkei koko ukkosta tulekaan. Tuulee kyllä hyvin puuskaisesti ja kovaa, joten ruoanlaitto kutistui siihen, että sekoitin juuressalaatin ja paistoin kaksi turskapalaa ulkona pannulla. En mielelläni paista kalaa auton keittiössä. 

Tämän päivällisemme suurin ranskalaisuus on se, että kaikki raaka-aineet ovat Ranskasta peräisin ja näin kyllä ohjeita siitä miten ranskalaiset paistavat kalansa voissa. Niin että tämä saa riittää ranskalaisuudesta. Salaattiin meni eilen ostettu juuresseoksen loppu vähillä tuunauksilla. 

Turskaa juuressalaatilla

• 2 x 90 g pala nahatonta turskaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• silputtua ruohosipulia
• 1/3 pienestä juuressekoituspussista
• 1 keltainen tomaatti
• 1/4 vihreää paprikaa
• 2 rkl ranskalaista valkoista salaattikastiketta (pirkkaa jostain markettiketjusta)

Ensin sekoitin juuressekoitukseen pienen palan kuutioiksi leikattua paprikaa ja pienen tomaatin kuutioina. Sekoitin mukaan hieman neutraalia ranskalaista salaatinkastiketta.

Antti viritti minulle paistopaikan kaasuliedelle ja pannulle ja seisoi itse pitämässä lieden säilytyslaatikkoa ja itseään tuulensuojana. Sulatin pannulla voita ja paistoin siinä suolalla ja pippurilla maustetut turskapalat. Koska tuuli niin paljon, en saanut kovin sievää paistopintaa ja kaasupanoskin piti vaihtaa keskenkaiken. Mutta lopulta kalasta tuli juuri sopivan kypsää ja annoksen kruunasi pieni liraus sitruunaa kaloille ja ruohosipulisilppu. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi ja se oli jo yhdestoista, joten huomenna kääntyy tämä kuudestoista ranskalainen ruokahaasteemme loppusuoralle. Soren Waerenskjold oli kirin nopein ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Tadej johtaa ja Jonas on toisena. 

Tästä ei kannattanut mennä

Pimientos de Padrón – eikä vieläkään yhden yhtä tulista

CampaSimpukan 15. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään ja olimme totaalisen pihalla siitä, keitä Espanjan ympäriajoon, La Vueltaan lähtee. Muistimme, että muutama alkuetappi ajetaan Italiassa ja ennen Espanjaan siirtymistä ajetaan jonkun matkaa Ranskassakin. 

Koska olemme reissussa, kokkausmahdollisuudet ovat rajalliset, mutta kyllähän nyt jotain sentään voi tehdä. Ostimme pari päivää sitten ensimmäisestä saksalaisesta kaupasta pieniä vihreitä paprikoita ja tänään söimme niitä grillattujen broileripalojen kanssa. Broilerissa ei ollut mitään erityistä espanjalaisuutta, mutta nämä pienet paprikat ovat tyypillinen tapas Espanjassa. 

Pimientos de Pardón

• pussillinen pieniä vihreitä paprikoita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa 

Kuumenna pannulla öljyä niin kuumaksi kuin uskallat ja kumoa paprikat pannulle. Ne saavat heti pahoja palovammoja, kääntele niitä muutama minuutti. Suolaa ja syö heti kuumina. Jos olet onnekas, yksi paprika pussissa voi olla oikein tulinen. Meille ole koskaan sattunut yhtäkään tulista. 

La Vueltan ensimmäinen etappi oli jo aivan täysiverinen sprinttiajajien lempietappi. Katsoimme sitä jonkun verran, sillä olimme Bremenin keskustassa paljon pitempään kuin olimme aikoneet. Etapin nopein oli Jasper Philipsen, hän voitti tämän vuoden Girossakin ensimmäisen etapi. Hänelle siis punainen johtajan paita huomenna. 

Jos tämä ei lopu niin se saa jatkua – ranskalainen tonnikala-riisisalaatti Tour de Francen aloituspäivänä

Niin se on taas tullut aika sukeltaa ranskalaisen keittiön pariin, kun Tour de France alkoi tänään ei kovinkaan kaukana, Lillen ympäristössä. Emme olekaan koskaan olleet ulkomailla reissulla niin, että olisi ollut kahden suuren ympäriajon ruokahaastetta saman matkan aikana, mutta nytpä sekin tulee kokeiltua. 

Tein meille päivälliseksi tänään tonnikala-riisisalaattia, jonka ohjeen otin blogista nimeltä Pardon Your French, jonka antia olen aikaisemminkin hyödyntänyt usein. Meillä oli kaikkia aineksia, tai ainakin melkein, joten tämä on myös erittäin hyvin matkakokkaamiseen soveltuva ruoka. Pienensin joitakin ainemääriä sopimaan kahden hengen annokseksi. 

Tonnikala-riisisalaatti ranskalaiseen tapaan

• 1 dl kuivaa riisiä (meillä on mukana vain sushiriisiä, mutta sekin toimi ihan hyvin) + vettä riisin keittämiseen
• 2 kananmunaa + vettä keittämiseen
• 1 kevätsipuli 
• 1 pieni punainen suippopaprika 
• 1 vihreä tomaatti
• noin 10 oliivia
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä (tonnikalaa 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl tonnikalapurkin öljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Keitin riisin malliston pienimmässä riisinkeittimessä ja lusikoin sen salaattikulhoon jäähtymään. Keitin kananmunat ja jätin ne odottamaan kylmään veteen. Silppusin sipulin ja leikkasin tomaatin ja paprikan kuutioiksi. Otin esille oliivit, maissin ja tonnikalan. 

Sekoitin kupissa kastikkeen, johon tuli sinappia, tonnikalan öljyä ja punaviinietikkaa, maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Kumosin nesteen pois maissista. Ei sitä paljon olekaan näissä säilykepurkeissa, maissi on ihanan ilmavaa ja makeaa, paljon parempaa kuin pakastemaissi. Kuorin kananmunat ja leikkasin ne lohkoihin. 

Kun riisi oli jäähtynyt, sekoitin siihen sipulisilpun, tomaatti- ja paprikakuutiot, valutetun tonnikalan, oliivit ja kastikkeen. Sekoitin hyvin ja nostelin pinnalle vielä kananmunalohkot ja yrttejä. Pippuria vielä muutama kierros myllystä ja ruoka oli valmista. Se oli vain aavistuksen liian suuri annos meille kahdelle, vaikka olimme tehneet pitkän kävelyretken kaupungille. Mutta pinnistelimme ja söimme kaiken. Olisin voinut vähentää riisin määrää vielä vähän. 

Tour de Francessa on minulle tänä vuonna suosikkeja yllin kyllin. Ei tarvitse edes vielä päättää ketä kannustan. Tällä leirialueella kisaa voi seurata telkkarista ja niin teimmekin iltapäivällä. Selostuksesta emme ulos kuulleet paljon mitään, emmekä olisi ymmärtäneetkään, turkaleet puhuivat ranskaa. Mutta loppuhuipennuksen ajaksi siirsimme tuolit lähemmäs ja näimme mitä tapahtui. 

Massakirin voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja hän saa ensimmäisen keltapaidan ylleen huomenna toiselle etapille ja kenties pitempäänkin. Jotain siellä on ilmeisesti matkan varrella kolaroitu, sillä keskeyttäneitäkin on jo kaksi. Ehdimme katsoa kisaa vaihtelevissa määrin ja kokkailla ranskalaisittain ainakin joinakin päivinä näin matkamme viimeisinä päivinä. 

Espanjalainen linssisalaatti

Nyt alkaa olla tämän vuotinen espanjalainen ruokahaaste aivan lopuillaan, enää oli jäljellä tämän päivän ruoka ja huomenna pitää vielä keksiä jotain tehtäväksi. Meillä oli syömäjärjestyksessä ensimmäisenä hyvin pienet possupalat ja niille sivukkeiksi tein hauskan espanjalaisen linssisalaatin, joka on tietysti Albertin keittiöstä peräisin. Ohje olisi huutanut säilykemaissia tai tuorettakin tietty, mutta sinä campapantryssani ei nyt sitten ollutkaan. Luulin, että olisi. Pitää ostaa, sitä saa ostaa sopivan pienissä purkeissa joka kaupasta, jollei tuoretta ole juuri sesongissa. Tein todella pienen annoksen tätä salaattia, jaksoimme syödä kiltisti kaiken kerralla. 

Espanjalainen linssisalaatti possupihvien sivukkeena

• 130 g säilykepurkki kypsiä vihreitä linssejä (mukana myös vähän porkkanaa ja ainakin yksi laakerinlehti, käytin samaa säilykettä viikolla keittoon, silloin paljon suuremman purkin)
• 1/2 uuden sadon sipulia + sen vihreä varsi silppuna
• 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 keltaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 vihreää paprikaa paloiksi leikattuna
• paljon tuoretta persiljaa
• vinaigrette: 1 rkl punaviinietikkaa (muuta etikkaa ei ole nyt mukana), 2 rkl oliiviöljyä, 1/2 tl valkosipulimurskaa, suolaa ja pippuria, kaikki sekoitettuna

Tässä ei paljon ohjetta tarvittu, sekoitin ensin kaikki salaatin ainekset keskenään ja sitten sekoitin kupissa vinaigretten, jonka sekoitin salaattiin. Paljon persiljaa päälle. Tämä huoneenlämpimänä syötävä salaatti sai maustua sen aikaa, että La Vueltassa alettiin olla viimeisessä nousussa. 

Aterialla oli myös kolme pientä possupihviä, jotka paistoin pannulla voissa ja oliiviöljyssä. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla sekä pimentonilla. Kaadoin pannulle vihoviimeisen tilkan kotimaista kermaa varastoistani ja armanjakkipullon loput, noin ruokalusikallisen. Valelin pihvejä sakenevalla kastikkeella ja lopuksi vielä lisäsin hieman suolaa ja pippuria sekä persiljaa. Tälle aterialle tuli hintaa noin 6€ ja siitä me kaksi henkeä söimme oikein hyvin. 

La Vueltassa jännitettiin viimeistä vuorietappia oikein kunnolla, sen nopeimmaksi ajoi Eddie Dunbar, joka on voittanut jo yhden muunkin etapin tässä kisassa. Primoz Roglic lisäsi hieman johtoaan Ben O'Connoriin ja niin ollen paranteli asemiaan huomista päätösetappia ajatellen. Tänä vuonna La Vuelta loppuu henkilökohtaiseen aika-ajoon, eikä ole mitään seremoniallisuutta tiedossa. Jokainen sekunti merkkaa, emmekä toivo kenellekään rengasrikkoja tai muita epäonnen hetkiä ja että sää pysyisi kaikille samanlaisena. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tänään söimme eilisen ruoan, tosin vasta tänään valmistettuna. Eilen kokkausintoni oli pakkasella, mutta tänään taas kunnolla plussalla. Otin ohjeen BBC:n sivuilta ja soveltelin mieleni mukaan. 

Kana-riisipannu kahdelle vähistä aineista

• 2 ohutta kanafilettä, 75 g kpl
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 10 todella ohutta viipaletta leikkelechorizoa (jäi eiliseltä tapastelulta)
• 1 pieni punasipuli
• 1/4 punaista paprikaa
• 1/4 keltaista paprikaa
• 1/5 pienehköä kesäkurpitsaa
• 0,5 dl riisiä (ei ollut enempää!) 
• 1 dl punaviiniä
• 2 dl vettä
• tuoretta persiljaa, ruukun loput (tällä leirillä on komposti, saa vietyä ruukun jämät sinne ja maailma pelastuu)
• 2 rkl sitruunamehua (ois ollut kiva, mutten älynnyt)

Jätin jonkun verran lähdeohjeessa olleista mausteista, menin melko basic levelillä. Ja valmistustapakin oli yhden pannun menetelmällä tiskinsäästösyistä. 

Aloitin leikkaamalla paprikapalat suikaleiksi ja muut osat pakkasin jääkaappirasiaan. Kuorin sipulin ja silppusin sen. Kesäkurren leikkasin myös suikaleiksi ja erottelin leikkelerasiasta ohut chorizoviipaleet, ne olivat kuin ohutta salamia, ei sellaista kovaa ikimakkaraa. Kanapalat leikkasin suikaleiksi ja ripottelin niille suolaa, pippuria ja pimentonia. 

Kuumensin pannua ja sillä pari rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin muutaman minuutin kanapaloja ja sitten lisäsin pannulle sipulit, paprikat ja kesäkurpitsat. Paistelin kaikkia jokusen minuutin. Ripottelin pannulle mukaan riisipussin loput, sitä oli todella vähän, mutta päätin että saapa riittää. Lisäsin mukaan punaviinin ja vettä sekä ohuet chorizoviipaleet ja laitoin liekin pannun alla pienelle, kannen päälle. Riisin kypsyminen otti noin 20 minuuttia, vettä piti vielä hieman lisätä ja ripotin lisää pippuria ja pimentonia. Suolaa en lisännyt, sillä chorizossa on suolaa paljon. 

Kun riisi oli kypsää ja vesi-viiniseos oli imeytynyt aineksiin, olikin ruoka valmista. Ripottelin vielä persiljaa päälle ja söimme koko komeuden aamuisen leivän loppujen kanssa. Vaikka näytti, että pannussa riisinjyvä etsii kaveriaan, sitä oli lopulta oikein sopivasti. Jaksoimme syödä kaiken, muttei tullut ähky. 

La Vueltassa oli etappi, jota ehdimme katsomaan vasta aika lopussa ruoanteon sivussa. Netti toimii hyvin ja saatoimme katsoa lähetystä oikein hyvin. Voittajaksi nousi kyseisen Espanjan seudun oma poika, Urko Berrade. Hänen vanhempansa olivat maalin jälkeen halaamassa poikaansa, että katsokaa nyt, meidän poika se voitti! Hauskaa! Kokonaiskilpailun kärki se vaan kyttäilee toisiaan edelleen, Ben O'Connor on ensimmäisenä ja viisi sekuntia perässä Primoz Roglic. 

Väittämällä italialaiseksi kanasalaatiksi

Kävimme tänään pyöräillen L'Epinen kylässä, se on tästä seuraava rannikkoa pitkin. Siellä oli tänään markkinat, aivan samat kuin oli Barbatressa viikolla ja tässä  meidän omalla kylällä (jonka nimi on vaikea ja pitkä) oli eilen ja on huomenna. Samat kenkämyyjät, kanan grillaajat, veitsenterottajat, juustotiskit ja vihanneskojut. Meille oli kehittynyt mieliteko grillattua kanaa kohtaan ja sellaisen kävimme ostamassa. Oli kohtuukokoinen lintu eikä niin kallis kuin epähuomiossa Plestinissä viime syksynä ostimme. 

Samalla reissulla kurkkasimme kahden hautausmaan WW2- muistomerkit ja sotilashaudat, löysin myös reissun ensimmäiset kastelukannutkin. En ole muistanut niitä etsiskellä tätä ennen. Luimme jo netistä, mikä oli se tapaus, jossa kuolivat useimmat noissa haudoissa lepäävät, 17.6.1940 tapahtui Lancastria-laivan uppoaminen ja vei suuren määrän ihmishenkiä. 

Mutta takaisin päivälliseen. Tässä ei oikeasti ole paljon italialaisuutta, paitsi se että olemme Italian naapurimaassa. Ajattelin tehdä kanasalaatin ja sille gremolataa, mutta meilläpä ei ollut persiljaa. Tein sen sitten basilikasta. 

Kanasalaatti kahdelle wannabe-gremolatalla

• 1 pieni grillattu kana luista riivittynä (luulen, että täällä myydäänkin kanoja, ei niinkään broilereita)
• 1/3 punaista paprikaa suikaleina
• 1/3 keltaista paprikaa suikaleina
• 1/3 vihreää paprikaa suikaleina
• puolikas suurta keltaista tomaattia paloina (jäi eiliseltä salaatilta) 
• 10 cm pätkä kurkkua viipaleina
• loput parsoista, ihan vain nuput kevyesti kypsennettyinä (noin 15 nuppua)

Gremolata

• 1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
• tuoretta basilikaa silppuna
• 1 tl sitruunankuorta raastettuna
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä 
• ripaus suolaa ja pippuria

Sekoitin vihannekset ja riivityt kanapalat salaattikulhossa. Jätin vähän kanaa syrjään, jollemme jaksaisi kaikkea, vaan jäisi tähdenlentoja (jäi pieni rasiallinen). Gremolataa varten sekoitin sen ainekset niin hyvin kuin pystyin, minulla ei ole sauvasekoitinta tai muutakaan sötkötintä mobiilikeittiössäni. Levittelin kastikkeen salaatin päälle ja söimme sen hyvillä mielin ja sanoimme, että grazie. 

Giro d'Italiassa oli viimeinen vuorietappi, saatoimme katsoa lähetystä aika hyvin. Ai että Tadel Pogacar on ylivoimainen, hänelle ei nyt juuri kukaan muu voi yhtään mitään. Hän voitti kuudennen etapin tässä kisassa, viidennen pinkkipaidassa ja johtaa kokonaiskilpailua sen verran topakasti, että huomenna tarvitsee vain ajaa pääjoukossa maaliin Roomassa. Joku voisi sanoa, että oli tylsä kisa, mutta minä en sano, kun suosikkini voittaa. Nairo olisi saanut sen yhden etapin minun puolestani voittaa, mutta toinen tilakin oli ihan kiva juttu. 

Mobilepasta

Retkiolosuhteissa päivällinen on toisinaan  melkoisen aivojumpan tulos. Tänään kävimme kaupassa lemppariketjumme Jumbon liikkeessä.  Alankomaissa kaupat ovat auki samaan tapaan sunnuntaisin kuin meillä Suomessa. Meillä olisi kyllä ollut ainekset jonkunlaiseen ateriaan ilman kaupassa käyntiäkin, mutta vihanneksia oli aika vähän. CampaAdrian jääkaapissa oli pakkaus täytettyä tuorepastaa. Sen ympärille kehitin pastasalaatin tapaisen aterian. 

Tuorepastasalaatti kahdelle

• 200 g täytettyä tuorepastaa (tomaatti-mozzarellatäytteiset pastanyytit Lidlistä)
• 1 l vettä pastan keittämiseen + 1 rkl suolaa
• 4 rapean salaatin "oksaa"
• 6 kirsikkatomaattia
• 2 minikokoista snack-kurkkua (niitä minikurkkuja, joita meilläkin on kaupoissa keväisin)
• 2 minipaprikaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania

Keitin pastan pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä, 4 minuuttia. Kumosin veden pois ja jätin pastan hieman jäähtymään siksi aikaa, että valmistelin muut ainekset. Leikkasin salaatinlehdet, kurkut, tomaatit ja paprikat paloiksi ja sekoitin ne kulhossa. Kun pasta oli hieman jäähtynyt, sekoitin sen vihanneksiin ja lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria ja annoksiin vielä tuoretta basilikaa ja parmesaaniraastetta. Kuvakuri toimii edelleen, vain yksi kuva ateriasta!

Yhden kuvan taktiikalla – curry

Toissapäivänä meillä oli haudutuspäivä, kokonainen broileri pötkötti crockpotissa monta tuntia, kiitos edullisen sähkön. Haudutuspata nyt ei muutenkaan ole kovin sähkösyöppö, sitä voisi kyllä melko huoleti käyttää vaikka joka päivä. Tuolloin haudutus onnistui oikein hyvin, broilerista tuli mehukasta ja oli helppo irrottaa lihat luista. Söimme sinä päivänä ostopitat runsain täyttein, vieläkin kaihertaa se muutaman viikon takainen epäonnistuminen pitaleipien kanssa. Kokeilen ihan varmaan jonain vuonna taas uudelleen. 

Eilen meillä oli sitten jatkojalostus-, eli tähdenlentopäivä. Keräilin vihanneslaatikosta ja pantrystä erinäisiä aineksia ja kehitin niistä jonkunsortin curryn ja sitä samaa syömme vielä toisenkin aterian, sillä sitä tuli paljon. Tästä olisi hyvin syönyt neljä henkilöä ja jonkun sivukkeen kanssa vaikka kuusikin. Vihjeitä katsoin jonkun verran tästä blogista. Vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meiltä nyt sattui löytymään. 

Chicken curry useammalle kuin kahdelle

• 2/3 haudutetun yrttimaustetun broilerin lihoista 
• 1 muhkea keväsipuli (oikein tavallista muhkeampi)
• puolikas punaista suippopaprikaa
• nyrkkini kokoinen pala parsakaalia 
• 1 rkl wokkiöljyä
• 1 tomaattipyrekuutio (sellainen fondityyppinen, ostettu jostain tarjouksesta, ilmeisesti pastaruokiin erityisesti sopiva)
• 2 rkl mangochutneyta
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkivääritahnaa
• 1 tetra (2,5-3 dl) pizzakastiketta (koska paseerattua tomaattia ei ollutkaan)
• 1 2 dl tetra kookosmaitoa
• 2 dl vettä 
• 1 tl currya
• 0,5 tl chilihiutaleita
• ripaus suolaa ja pippuria (broileri oli jo valmiiksi maustettua, joten suolaa ei juuri tarvinut)

Kuumensin laakeassa kasarissa (jota enää harvoin käytän, sillä en usein tee suurempia määriä ruokaa kerralla) lorauksen wokkiöljyä ja kuullotin siinä silputtua sipulia, suikaleiksi leikattua paprikaa ja nupuiksi irroteltua parsakaalia. Lisäsin mukaan mangochutneyn, sen tomaattifondin, chillihiutaleita, valkosipulin, inkiväärin, currya ja lopuksi broilerin paloiksi leikattuna. Sekoittelin ja lisäsin mukaan pizzakastikkeen, kookosmaidon ja vettä sen verran, että muodostui mukavasti kastiketta. Annoin kastikkeen kiehua hissuksiin noin puoli tuntia ja maistelin. Pippuria sai laittaa ihan kunnolla, suolaa vain ihan vähän. Söimme tätä pikkuisen kuumottavaa kastiketta riisin kanssa ja niin me teemme tänäänkin. 

Kuten ole tässä vuoden alussa päättänyt, en kuvaa niin hulluna ruoka-annoksia, en siis ota kymmentä samanlaista kuvaa annoksesta. En nytkään ottanut. Mutta voisin antaa itselleni luvan ottaa pari erilaista. Tai tekovaiheesta jotain. Kunhan en palaa vanhoihin pahoihin tapoihin. 

Lämmin aamiainen pöydässä

Söimme korealaista hotpotia tässä yhtenä päivänä ja minulle tyypilliseen tapaan hotpot-laite ei päätynyt heti oikealle paikalleen säilöön (sitä paikkaa ei edes ole) vaan oli jäänyt ruokapöydälle. Seuraavana aamuna tein sillä aamiaisen pöydässä ja hotpot-vekotin sopi siihen oikein hyvin. Ei kärynnyt eikä kärventänyt mitään. Tuli myös käytettyä loppuun muutamia edellispäivän aterian aineksia, joita emme olleet jaksaneet sillä aterialla syödä. 

Lämmin aamiainen tähdenlennoista

• 1 rkl voita
• 2 viipaletta paahtoleipää
• 2 tl voileipälevitettä
• 4 kananmunaa (kaksikin olisi riittänyt)
• pari palaa paprikaa, punaista ja keltaista
• 5 nakkia

Laitoin hotpot-laitteen kuumenemaan ja sutikoin sen alaosan kakkuvuokamaiseen osaan pohjalle ja reunoille voita. Leikkasin nakit kolmeen palaan ja paprikapalaset suikaleisiin. Leikkasin paahtoleipäviipaleet puoliksi ja sutaisin niille hyvin kevyesti leipälevitettä. 

Kun laite oli kuuma, asettelin pohjaosalle ensin nakkipaloja neljään kohtaan, niiden vierille paprikapaloja ja tyhjiin kohtiin rikoin kananmunat kuhunkin. Tähän olisi sopinut hyvin myös sienet, tomaatit, halloumi ja lehtikaali. 

Leipäviipaleet asetin laitteet päälle paisto-osalle ja paahdoin paloja muutaman minuutin puoleltaan. Ne olivat paahtua liikaa, sillä homma kävikin nopeammin kuin oletin. Ehdin pelastaa leivät kärventymästä ja niihin tuli hauska paahtokuvio. Antti laittoi meille maitokahvit ja lisänä oli appelsiinimehua. 

Käänsin kananmunat muutaman minuutin kuluttua ja samalla nakinpalat käänsivät kylkeään. Oli oikein maistuva aamupala, ehkä turhan tuhti kahdella kananmunalla/syöjä. Tällä laitteella voisi kokeilla myös amerikkalaisten pannukakkujen paistamista oikein paksusta taikinasta. Miksi, no siksi, että voisi. Ja oli tosiaan  mukavaa, ettei tullut keittiöön yhtään käryjä, vaikka vähän sitä pelkäsin. Kuvakuri jatkuu, siksi ei ole enempää kuin postauksen avauskuva. 

Pitkästä aikaa hotpot ja unohdettu kimchi

Monena vuonna meillä on ollut näin alkuvuodesta tapana keskittyä kotona olevien ruokatarvikkeiden tehostettuun käyttöön, kotivaraa unohtamatta. Sitä on edelleen, vaikka saisimme 10 vierasta ja pitäisi pärjätä pitempäänkin jemmavarastoilla. En tosin toivo kymmentä vierasta, introvertti tuskin koskaan toivoo sellaista. Kyllä se kuitenkin kävisi, jos kymmenen vierasta olisi kriisitilanteessa turvaa vailla ja me sen voisimme antaa. Mutta ei nyt mennä kauhuskenaarioissa sen pidemmälle. 

Tänään päivällisellä oli pitkästä aikaa korealainen hotspot, mutta harmikseni nyt muistin, että kimchi jäi ottamatta esille. Tein sen jo viime reissulta palattuamme ja suuri purkillinen alkaa olla ehtoopuolella, se ei ole vielä liian tymäkkää, mutta napakkuus alkaa olla muisto vain. Se olisi sopinut hotpotin kaveriksi oikein hyvin. Muttei siis päässyt. 

Kokosin kahden hengen hotspotiin vihanneslaatikoista yhtä jos toista ja sen lisäksi viisi nakkia. Niillä kuulkaa potkii pitkälle. Ainakin seuraavaan syömiseen. 

Korealainen viiden nakin hotspot kahdelle

• 5 dl vettä
• 2 tikkuaskin kokoista palaa kelpiä (kuivattua levää)
• 1 rk sitruunamehua
• 10 viipaletta kuivattua herkkisientä
• 2 dl kiehuvaa vettä
• 10 mandua (aasialaista mykyä, nämä olivat Lidlistä, joku kasvistäyte niissä taisi olla)
• nyrkkini kokoinen pala parsakaalia nupuiksi irroteltuina (minulla ei ole kovin isot kädet)
• 1/4 keltaista suippopaprikaa
• 1/4 punaista suippopaprikaa
• 1 porkkana
• 5 cm pätkä purjoa
• kourallinen tuoreita pinaatinlehtiä
• 1 rkl wokkiöljyä
• 5 nakkia

Kastike

• 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 1 tl cochujangia (korealainen chilitahna)
• 1 tl doenjangia (korealainen soijapaputahna)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• 0,5 tl murskattua valkosipulia
• 0,5 tl inkivääritahnaa
• ripaus suolaa ja pippuria
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Valmistin ensin keittoliemen, kiehautin 5 dl vettä yhdessä kelp-palojen ja sitruunamehun kanssa. Jätin liemen kattilaan odottamaan. Kiehautin vielä pari dl vettä ja laitoin kuivatut sieniviipaleet kuumaan veteen likoamaan. Käytin nyt ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten kuivaamiani sieniä. Kun sienet olivat lionneet vedessä noin 10 minuuttia, kaadoin noin desin verran liotusvettä keitinliemikattilaan ja loput pois ja jätin liotetut sienet lautaselle odottamaan. 

Leikkasin paprikat, purjon ja porkkanan suikaleiksi ja otin esille valmismandut (gyoza-nimellä taisivat olla kaupan). Leikkasin viiteen nakkiin viiltoja kahdelle reunalle ja leikkasin vielä nakit puoliksi. Laitoin nakit pannulle paahtumaan muutamaksi minuutiksi, pienet viillot avautuivat sopivat nakeissa, joten niitä olisi helppo syödä puikoilla. 

Sekoitin kastikkeen ainekset tasaiseksi ja jaoin kahteen annoskuppiin, pinnalle ripottelin seesaminsiemeniä. Laitoin hotpot-laitteeseen virran päälle ja luritin sen pohjalle 1 rkl verran wokkiöljyä. Kun laite oli kuumentunut, asettelin sen pohjalle kehään (kyseessä on sähkölaite, jolla on kakkuvuokamainen rinkula, jonka päällä voi paistaa vaikka lihapaloja ja reunaosissa kypsentää kasviksia liemessä) noin puolet valmistelluista kasviksiksi ja sienistä sekä puolet manduista. Kaadoin astiaan liemen ja kun liemi alkoi laitteen kuumentuessa kiehua, kääntelin kasviksia ja manduja niin, että ne varmasti kypsyivät. Lisäsin mukaan tuoreet pinaatinlehdet ja pannulla käytetyt nakkipalat. 

Kun kaikki oli kypsää, lusikoimme kummallekin kulhollisen kaikkia aineksia ja loppuun liemeen asettelin kypsymään loput ensimmäiseltä kierrokselta jääneet ainekset. Hotpotia pitää jaksaa aina syödä ainakin kaksi annosta, siksi ei pidä valmistella aineksia liikaa. 

Annoksen päälle lusikoimme tujakkaa punaista kastiketta, joka on melko samanlaista kuin bibimbapin päälle tuleva kastike. Se maustaa koko annoksen sopivasti. Kuivatut sienet maistuivat mainioille uudelleen elvytettyinä ja kaikki muukin oli oikein maukasta. Hieman kastike nosti hikeä otsalle, muttei liikaa. Jaksoimme syödä kaiken, mikä oli hyvä juttu. Taas sen huomasi, että aika pienestä määrästä aineksia tulee tarpeeksi ruokaa ja suurin osa kasviksia. Eikä jää tähdenlentoja. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. Tämä oli kyllä myös hieman omasta tai asiakkaan päästä-kategoriaa, sillä en enää katsonut ohjeita muuten kuin kastikkeen suhteen. Korea on jo keittiössäni niin suuressa osassa, että osaan jo hieman itsekin. 

Saksahtava lyttypottusalaatti

Näin instagramissa perunasalaatin, jonka tahdoin toistaa. Näin siitä untakin viime yön, joten oli helppo sitten toteuttaa suunnitelma tänään. Pikkuisen tein lisäyksiä, koska minua huvitti. 

Lyttypottusalaatti

• 8 noin kananmunan kokoista perunaa kuorittuna ja höyrytettynä
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ripaus gochugarua (korealaista chilirouhetta)
• 1 pieni purkki kreikkalaista jogurttia (noin 5-6 rkl)
• 2 rkl majoneesia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijon-sinappia
• suolaa ja pippuria
• 10 cm pala kurkkua
• 1/2 keltaista suippopaprikaa
• 1/2 punaista suippopaprikaa
• 1 pieni ranskalainen sipuli (viime reissulta yhä täysin kunnossa oleva, toimme monta pussia näitä kotiin) 
• 1 kevätsipuli
• pinaatinlehtiä (noin 12 suurehkoa lehteä silpuksi leikattuina)
• 1 paketti amerikanpekonia
• tuoretta persiljaa

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja lytistin kypsennetyt kuoritut perunat leivinpaperin päälle uunipellille. Lurittelin perunoille hieman oliiviöljyä ja kiersin myllystä suolaa ja pippuria. Viimeistelin maustamisen korealaisella chilijauheella. Laitoin pellin uuniin noin 25 minuutiksi. 

Perunoiden paahtuessa valmistelin muut ainekset. Leikkasin paprikat ja kurkun pieniksi kuutioiksi, kevätsipulin paloiksi ja raastoin sipulin hienoksi raasteeksi. Sekoitin kulhossa jogurtin, majoneesin, sitruunamehun ja sinapin kastikkeeksi, jonka maustoin vielä suolaripauksella ja pippurilla. Yhdistin kulhoon sipulit, pinaatit ja kurkku- ja paprikakuutiot. 

Levitin pekoniviipaleet kylmälle pannulle ja laitoin liekin pannun alle. Paistoin pekonit rapeiksi ja leikkasin viipaleet pienempiin paloihin. Kun perunat olivat paahtuneet, sekoitin ne yhdessä pekonipalojen kanssa kulhossa oleviin muihin aineksiin. Maistelin, lisäsin mukaan persiljan ja vielä hieman pippuria. 

Oli oikein hyvä täyttävä ruoka, en nyt oikein tiedä miksi tätä pitäisi sanoa salaatiksi, mutta sanotaan nyt sitten. Määrä oli sopiva kahdelle, ei jäänyt tähdenlentoja. Enempiä kuvia ei ruoasta ole, sillä pidän itselleni tiukkaa kuvauskuria, ei kymmentä kuvaa samasta asiasta!

Punastuttava chorizokeitto

Olemme edelleen Gienissä, mikä hoppu tässä, kun on kiva leirialue. Teimme tänäänkin pyöräretken, tällä kertaa länteen päin. Katsoimme aamulla sääennusteita ja valitsimme sen, jonka mukaan ei pitänyt tulla yhtään sadetta. Tällä kertaa paikkaansa pitikin se, jonka mukaan sataisi. Kastuimme jonkun verran, mutta ei se mitään, aurinko alkoi paistaa palattuamme ja varusteet ovat jo kuivaneet. Pyöräilimme noin 32 km ja matkalla näimme kolme kirkkoa ja kaksi vesitornia. (en taaskaan saa tasattua tämän ensimmäisen kappaleen off linessä kirjoitettuja rivejä, murr)

Päivällisenä oli tänään omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen chorizokeitto ja chorizohan nostaa Espanja-tasot tappiin. Kävimme iltapäivällä leirialueen viereisessä vihanneskaupassa, jonne voi tilata aamuisin myös leivät. Ostimme vähän vihanneksia keittoa varten, esimerkiksi niin vähän pinaattia, että kaupan setä antoi sen ilmaiseksi.

Perunoita valitsin kolme ja käytin keittoon yhden ja vihreitä pitkiä papuja ostin kourallisen ja niitä jäi vielä puolet. Pitää käyttää nekin pian pois. Keitto onnistui oikein hyvin, se lämmitti niin, että posket olivat punaiset ainakin puoli tuntia. 

Posket punastuttava espanjalainen makkarakeitto

• 200 g chorizoa
• oliiviöljyä
• neljännes punaista paprikaa
• kahdeksasosa vihreää paprikaa
• 1 suurehko peruna
• 1 keltainen tomaatti
• 2 pientä keltasipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• puoli kourallista pitkiä vihreitä papuja
• kourallinen suuria pinaatinlehtiä
• vettä liemeksi
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Leikkasin chorizon viipaleisiin, perunan, paprikapalat ja tomaatin kuutioiksi, trimmasin pavut ja viipaloin sipulit ja valkosipulin. Leikkelin suuret pinaatinlehdet vähän pienemmiksi. Paistoin ensin chorizoviipaleita pannulla muutaman minuutin ja kumosin ne kattilaan. Pannulle jäi hyvin öljyä makkarasta, mutta lisäsin tilkan oliiviöljyä pannulle ja paistelin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ennen kuin kumosin ne kattilaan chorizopalojen kaveriksi. Laitoin pannulle seuraavaksi peruna- ja paprikakuutiot ja kuullotin niitä muutaman minuutin ja lisäsin ne kattilaan. Nyt pannu jäi virattomaksi ja nostin kattilan Campingazin liekille. Kaadoin kattilaan vettä sen verran, että ainekset peittyivät ja nostin keiton kiehumaan. Noin kymmenen minuutin kuluttua lisäsin kattilaan tomaattipyrettä, vähän suolaa ja paljon pippuria. Tästä viiden minuutin kuluttua lisäsin kattilaan pavut, tomaattikuutiot ja lopuksi vielä pinaatit. 

Annoin keiton kypsyä vielä viisi minuuttia ja kokeilin onko peruna kypsää. Kun se oli parahultaista, laitoin liekin pois kattilan alta ja annoin keiton hautua kattilan jälkilämmössä vielä muutamia minuutteja. Tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja runsaasti pimentonia. Annoksiin vielä revimme basilikan lehtiä ja tupsautimme hieman pimentonia. Olipa tosiaan lämmittävää keittoa, olisi ollut omiaan kylmettyneille sateesta kastuneille pyöräilijöille, mutta meitä ei palellut ja aurinkokin paistoi. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli tasamaaluonteinen ja lopussa siellä ajettiin kuin sunnuntailenkillä. Voittajaksi ajoi Geoffrey Soupe ja kokonaiskilpailua johtaa vielä Lenny Martinez, kiva että hän pystyi pitämään paidan. Huomenna sitten taas kiivetään vuorille ja lasketaan niiltä alas.