Viidennen etapin eväät

Tour de Francen viides etappi lähti Lillestä ja päättyi Arenberg Porte du Hainautiin. Me lähdimme aamulla Dunkerquen läheltä ja päädyimme Cambraihin oikein kivalle kunnalliselle leirialueelle. Mutta sitä ennen kävimme katsomassa viidettä etappia matkan varrella Raches-nimisessä pikkukaupungissa. 

Antti oli tulkannut Tour-lehdestä reittiä ja aikataulua ja löysimme hyvin juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tosin kävimme ennen mainoskaravaania ruokakaupassa ja siellä meni aikaa niin paljon, että pelkäsimme jo myöhästyvämme. Kyllähän me sen tiedämme, että maksaminen vie Ranskassa ihan tajuttoman kauan (siis muilta kuin meiltä) olipa maksuvälineenä käteinen tai joku kortti, joka välissä pitää vaihtaa kuulumisia ja tuumia, ottaisiko niitä keräilytarroja ja käyttäisikö kuponkeja vai ei. Meidän kohdalla ongelmia aiheutti vadelmapakkaus, jonka koodi ei toiminut, eikä isolla tarralla ilmoitettu hinta soittanut kassamadamella minkäänlaisia kelloja. Esihenkilön piti tulla torkottamaan hänelle, että laita nyt tuosta tuo hinta, koodista viis. Minäkin olisin osannut sen neuvoa, jos siis osaisin ranskaa. Eli minun vika koko homma. 

Jätimme auton kirkon viereen suurelle parkkikselle ja kävelimme 1300 metrin matkan reitin varteen ja olimme paikalla juuri sopivasti ennen karavaania. Tosin se oli noin vartin verran myöhässä, joten mitään syytä huoleen ei olisi ollut. Paljon väkeä oli kiertoliittymän tienoilla odottamassa ja karavaani syyti taas roinaa, josta taisteltiin tosissaan. Olisin halunnut jonkun leivonnaisfirman hellehatun, mutta kyynärpääni olivat jääneet matkasta eikä ollut toivoakaan ehtiä sellaista nappaamaan. 

Karavaanin mentyä odottelimme sitten vähän alle kaksi tuntia kilpailijoitten ohiajoa. Menimme varjoon istumaan, sillä aurinko paistoi melko kuumasti. Meillä oli kylän leipomosta ostetut täytetyt patongit eväänä ja olikin hyvä, että söimme ne melko pian eikä viidestoista päivä, sillä niissä oli kalatäyte, eikä se varmaankaan olisi tykännyt hyvää helteessa odottelusta. Patongit olivat niin suuret ja täyttävät, ettei tänään enää tarvitse varsinaista ruokaa, mutta saavat mennä päivän ranskalaisuudesta, olihan ne ostettu ranskalaisesta leipomosta. Maksoivat 4 euroa kappale. Juomana oli kotimaasta tuotua Lidlin appelsiinilimsaa, koska sitä oli. 

Ehdimme nähdä kuinka pyöräilijät menivät ohitse tuhatta ja sataa, nappasimme muutamia kuvia, mutta varsinaisesti en ehtinyt tunnistaa ketään ajajaa. Kun viimeinenkin ajaja oli ohittanut paikan ja organisaation kymmenet ajoneuvot olivat myös menneet, alkoi välitön siivous, kaikki merkit, heinäpaalit, aidat ja muut koottiin nopsasti pois ja tiet avattiin liikenteelle sinne suuntaan, minne kisa ei enää menisi. Me kävelimme samat 1300 metriä autolle ja jatkoimme matkaa. 

Etapin voitti Simon Clarke ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Wout van Aert.

Tänään tuli ensimmäiset hutikäynnit, paria leirialuetta ei löytynyt ja yksi oli sellaisen ryysyrannan näköinen, ettemme sinne halunneet. Mutta sitten alkoi onnistua ja tulimme tosiaan tänne Cambrain kunnalliselle leirialueelle. Huomasimme, että tämähän on ihan lähellä tämän päivän etapin reittiä ja täällä onkin paljon väkeä, jotka ovat myös olleet katsomassa Touria. Tähän mennessä edullisin alue, erittäin siisti ja hyvä. Kukot kiekuvat, liikenteen melua on jonkun verran ja pian maistamme vähän juustoja ja mietimme seuraavien päivien ohjelmaa. Tourin pariin emme välttämättä enää paikanpäällä palaa, vaan katsomme telkkarista, jos sopivia kanavia sattuu näkymään. 

Jotenkin ylimaallisen kiva päivä ja täytetty kanapatonki

Olimme vuonna 2012 Tanskassa katsomassa Giro d'Italian alkuetappeja ja Espanjassa vuonna 2017 katsomassa La Vueltan etappeja, minkä helteeltä ja flunssalta pystyimme, mutta Tour de Francen etapit olivat tähän päivään asti meiltä kokematta. Tänään tämä pitkäaikainen toiveemme toteutui ja olimme Dunkerquessa katsomassa kuinka vuoden 2022 Tour de Francen neljäs etappi lähti liikkeelle.

Tulimme eilen lähelle Dunkerqueta pienelle leirialueelle, jolla on ilmeisesti monen monta mökkipaikkaa alkuasukkaille ja vuokraajille, mutta kokonaista kaksi paikkaa satunnaisvierailijoille. Meillä oli vetämässä naapurileirialueelle majoituskysely sähköpostitse, mutta sieltä ei koskaan vastattu mitään millään kielellä, joten tulimme sitten tänne. Tämä ei ole mikään leirintäparatiisi, ihan pitää itse ottaa omasta rullasta vessapaperikin, mutta sen pystymme kyllä hoitelemaan. Muuten oikein kelpo paikka, etenkin kun hinta on vain 20€/yö. 

Antti kävi eilen katsomassa keskustan Tour-humua, joka oli enemmän kuin vaiheessa tuolloin, mutta tänään siellä oli ihan toinen meininki. Aamiaisen jälkeen pyysimme respassa mitä kohteliaimmin (20 € seteliä kädessä torkottaen) saada olla leirillä toinenkin yö ja käsittääksemme pyyntöömme suostuttiin, ainakin 20 € kelpasi. Pyöräilimme noin 9 km keskustaan rantabulevardille ja katselimme heräilemässä olevaa Tour-humua. 

Yhdentoista aikaan lähti liikkelle Tour-mainoskaravaani, joka tarkoittaa kymmeniä ajoneuvoja, paljon melua ja hirveästi katsojille syydettyä mainosmateriaalia. 

Antti oli meistä näpsäkkäämpi ja poimi meille muutamia mainosjuttuja, mutta vannon, ettei lapsia tai vanhuksia vahingoitettu prosessissa.

Odotimme karavaanin mentyä varsinaista starttia, joka on aluksi aina hitaasti ajettu katselunäytös, muutaman kilometrin kuluttua reitillä on ns. 0-kohta, josta varsinainen kilpailu alkaa. Saimme kuvattua sieltä täältä ja oikeasti myös katsottua. Väkeä ei ollut mitenkään ahdistavan paljon muualla kuin sillä kohdalla, jossa joukkueet esittäytyivät korokkeella. Pysyttelimme sopivasti syrjempänä, sillä emme vieläkään erityisesti kaihoa saada koronaa. Tänään oli Philippe  Gilbertin synttäri, hän täytti 40 vuotta!

Startin jälkeen lähdimme valumaan kohti leiripaikkaa, tarkoituksemme oli käydä matkan varrella Carrefourissa, mutta sepä olikin kiinni koko päivän Tourin etapin tähden. Niinpä palasimme hieman takaisin kohti keskustaa ja kävimme E.Leclercissä. Sieltä ostimme päivälliseksi grillatun kanan ja päätimme, että ranskalaisen patongin kanssa siitä tuli mitä ranskalaisin päivällinen. 

Kanatäytteinen patonki

• 1 grillattu kana
• 1 patonki
• 4 viipaletta mozzarellajuustoa (ostettu aiemmin jotain muuta, toteutumatonta ruoka-ajatusta varten)
• 1 iso tomaatti ohuina viipaleina
• 2 pientä kurkkua ohuina viipaleina
• 1 kevätsipuli varsineen viipaleina
• yrttimaustettua tuorejuustoa (halvin mahdollinen paikallispirkka)
• salaatinlehtiä
• suolaa ja pippuria

Pienin kanan paloihin käsin, se oli kuuma kaupasta tullessa, mutta söimme hieman myöhemmin, kiersin myllyistä päälle suolaa ja pippuria. Leikkasin patongista annospaloja ja viipaloin kurkut, tomaatit ja sipulin. Täytimme patonkipaloja grillatulla kanalla, mozzarella, salaatilla, tomaatilla, kurkulla ja tuorejuustolla. Patonkia jäi pari palaa aamiaiselle, kaikki muu meni sopivasti loppuun. Jääkaapin ylläpito helteillä on pienoista taiteilua. Pitää olla riittävästi ruokaa, että viileys pysyy yllä, muttei liikaa, ettei systeemi kuormitu liikaa. 

Tour de Francen neljäs etappi oli siis Dunkerque-Calais- reitillä ja me näimme siitä sen verran, että kaikki olivat iloisina lähdössä matkaan. 

Leirille palattuamme katsoimme etappia joltain ranskankieliseltä kanavalta loistavasti selostettuna, vain kielitaito puuttui, mutta kyllä me pelkästä kuvastakin ymmärsimme. Wout Van Aert on kova jätkä, ei voi muuta sanoa, kun hän voitti tasamaan etapin yksinään kärjestä ja tietysti jatkaa keltaisessa huomennakin. Silloin ehdin ehkä tutkia keitä muita kisassa oikein onkaan mukana. Mutta on pakko sanoa, että vaikkei luonto ja maailma ehkä Tourin avulla pelastukaan, sen verran ajoneuvoja (suuri osa jo sähköautoja) siihen liittyy, että on se silti hieno homma!

Bocadillokiintiö ja patonginpaistaminen grillissä

Keväisellä caminollani söin ainakin oman osani espanjalaisista munakkaista ja täytetyistä patongeista, bocadilloista. Niitä saattoi ostaa jokaisesta baarista ja ainekset omiin bocadilloihin oli helppo ostaa mistä tahansa ruokakaupasta. Näin joskus netissä kuvan aitaan tai muuriin kirjoitetusta ilonilmaisusta lähellä Santiago de Compostelaa, NO MORE BOCADILLOS, mutten löytänyt kuvaa enää mistään. En nähnyt sitä reitillämmekään, vaikka monta muuta kirjoista ja mediasta tuttua maalausta tai kirjoitusta näinkin matkan aikana. 

Paistoimme eilen patonkeja ensimmäistä kertaa Big Graeen Egg-grillillä ja itseasiassa tein ylipäätään ensimmäisen kerran patonkeja itse. Minulla on monta patonkiohjetta jemmassa, mutta tähän mennessä en ollut saanut kokeiltua niitä. Yleensä se johtui siitä, että taikinanteko olisi pitänyt aloittaa jo edellispäivänä, enkä ollut koskaan sitä muistanut. Nyt kokeilin leipäohjetta, joka oli kiinnittänyt huomioni kauniiden kuvien vuoksi. Se oli yhden päivän taikinaohje, joten aloin eilen aamulla jo ennen yhdeksää leipomishommiin. Muunsin ohjetta vain pikkuisen jauhojen osalta ja lisäsin toiseksi yrtiksi rosmariinin kaveriksi timjamin. Saatoin lisätä myös hieman hunajaa. Muunnan mitat tavalliseen tapaan cupeista deseiksi hieman laveasti.

Neljä yrttistä patonkia

• 5 dl vettä
• 1 rkl hunajaa
• 0,75 dl oliiviöljyä
• 2,5 tl active dry yeastia (kotimaista kuivahiivaa laittaisin 11 g pussin)
• 12 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl valkosipulitahnaa (valkosipuli oli muutoin talosta lopussa)
• runsaasti tuoretta rosmariinia ja timjamia hyvin pieneksi silputtuna
• 3 tl suolaa (ohjeen 4 tl kuulosti niin paljolta, että vähän vähensin, 2 tl olisi varmaan piisannut)

Lämmitin veden kuivahiivan vaatimaan lämpöön, 43 astetta (noin, suunnilleen, osapuilleen, sinnepäin) ja kaadoin sen yleiskoneen kulhoon hiivan ja hunajan päälle, sekoittelin ja jätin odottamaan noin 10 minuutiksi. Kun velliin oli tullut hieman eloa, kaadoin mukaan jauhoja melkein koko määrän, yrttisilpun, suolan ja oliiviöljyn.  Lisäsin loputkin jauhot. Sitten annoin Kitchen Aidin vaivata noin 10 minuuttia toiseksi pienimmällä nopeudella. Taikinasta muodostui todella hyvä kiinteä, joustava pallo. Jätin sen suihkumyssyllä peitettynä kohoamaan pariksi tunniksi. Siinä ajassa taikina nousi kaksinkertaiseksi, sen pinta oli hieman tahmea, muttei kovinkaan tarttuvainen.

Paistoajan lähestyessä kumosin taikinan hyvin jauhotetulle leivinalustalle. Olin katsonut monta ohjetta Youtubesta, miten patonki muotoillaan, tämä oli aika hyvä. Eihän minulla noin jättivaltavaa taikinaa onneksi ollut, mutta periaate tuli selväksi. Taikinasta ei kannata ottaa pitkulaisia palasia, vaan enemmänkin neliskulmaisia paloja, joista sitten aletaan muotoilla patonkeja.

Minun taikinastani tuli neljä hyvänkokoista patonkia. Taputtelin ensin taikinan jokseenkin neliön muotoon ja leikkasin neliön neljään neliön malliseen palaan. Kunkin palan taitoin ensin noin puoleenväliin kaksinkerroin, painelin kämmensyrjällä taitoksen kiinni. Sitten nostin taitetun osan loppuosan päälle ja taas painelin kämmensyrjällä taikinan rullaksi, nyt se oli noin 20 cm pitkä, pullea rulla. Jätin kunkin rullan taitoskohta alaspäin lepäämään peitettynä jauhoiselle leivinlaudalle noin vartiksi. 

Minulla on vain yksi patonkipelti, jota halusin käyttää grillissä, pellissä on kolme uraa patongeille. Niinpä päätin paistaa kaksi patongeista sähköuunissa ja kaksi grillissä. Uuniin menevät joutuivat sinne ilman patonkipellin tukea, sommittelin niille foliosta pitkulaiset tuet. En tiedä olisiko se ollut tarpeen. Olisivatko patongit levinneet ilman niitä, en tiedä. 

Kun paistamisaika lähestyi, kuumensin uunin 250 asteeseen kiertoilmalla. Samaan aikaan Antti kuumensi Big Green Eggiä pihalla. Päätimme laittaa sen samaan kuosiin, kuin edellispäivän pizzanpaistossa, eli epäsuoraan paistoon sopivaksi keraamisella ohjaimella, en tiedä miksi sitä pitäisi suomeksi sanoa. Ylemmäs tuli sitten teräsritilä ja sen päälle keraaminen paistoalusta. Halusin laittaa sen päälle sitten patonkipellin vielä foliolla altapäin suojattuna, koska olin lukenut muutamista blogeista leipien pohjien liiallisesta tummenemisesta. Leikkasin mattoveitsellä (partaterän puuttuessa keittiövälineistäni) muutama vinon viillon kohonneiden patonkien pintaan.

Paistoin sähköuunin verrokkipatonkeja ensin 250 asteessa noin 10 minuuttia. Olin laittanut kahdessa metallimukissa vettä pellille mukaan tuomaan kosteutta uuniin. En osaa sanoa oliko sillä mitään vaikutusta. Kymmenen minuutin kuluttua laskin lämpöä noin 210 asteeseen ja paistoin leipiä vielä noin 8 minuuttia. Leivistä tuli pinnalta ruskeita, pohjakin sai hieman väriä. Eivät ne kauneuskilpailua voittaisi. 

Grillissä lämpötilaksi tavoiteltiin 500 fahrenheitia, joka vastaa 260 astetta Celciusta. Laitoimme patongit pellillään paistolevylle ja kannen kiinni. Kymmenen minuutin kuluttua kurkistimme grilliin ja leivät olivat kohonneet aika kivasti, väriäkin oli. Laskimme lämpöä hieman, noin 230 asteeseen säätämällä grillin saamaa ilmaa sekä alaluukusta, että huipun rautahupusta. Lämpö laski mukavasti muutamassa minuutissa. 

Kannattaa kurkkia varovasti grillin hupusta

Noin 18 minuutin paiston jälkeen kurkistimme uudelleen grilliin ja patongit näyttivät sopivilta, joten nostimme ne pois ritilälle jäähtymään. Ne eivät olleet tarttuneet peltiinsä ollenkaan, kuten eivät uunissa paistetut folion ympäröimätkään. Grillissä paistettujen pohjat olivat sopivasti ruskettuneet myös, eivät ollenkaan palaneita. 

Hetken kuluttua leikkasimme kumpaakin paistotapaa käytetyn patongin, kummassakaan ei ollut toivomaamme ilmavaa rakennetta, grillissä paistetussa hieman enemmän rakennetta. Rapea kuorikin jäi uupumaan. Maku oli lähes sama, mutta ehkä saatoimme sanoa grillissä paistetun olleen vähän paremman makuinen, ainakin toivoimme niin. Suolaa oli hieman liikaa. Seuraavalla kerralla minun täytyy kokeilla ohjetta, jossa taikinaa tehdään yön ylitse, valita parempia jauhoja myös. Grillissä paistaminen onnistui ihan hyvin ja sitä metodia aion käyttää jatkossakin, niin pizzojen kuin patonkienkin kanssa. Ensimmäisen kokeilun voi sanoa olleen ihan tyydyttävä. Käyttämäni ohje oli ihan asiallinen, vaikken sillä onnistunutkaan saamaan aikaan ihan oikeaa patonkia. Kunhan tein hyvää vaaleaa pitkulaista leipää.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Vasemmalla sähköuunissa paistettu, oikealla grillissä, ero ei ole suurikaan 

Bocadillo 

• puolikas patonkia 
• salamia
• tomaattiviipaleita
• fetaa
• punasipulia
• kanamuna paistettuna

Bocadillon voi täyttää ihan kuten itse tahtoo. Usein niissä on jonkunlaista kinkkua, mausteista salamia tai tonnikalaa. Kananmuna kuuluu moneen bocadilloon, mutta kasviksia on melko harvoin valmiina ostetuissa. Tällä kertaa täytin lounasbocadilloni paistetulla kananmunalla, punasipulirenkailla, ohuilla tomaattiviipaleilla ja muutamalla viipaleella salamia. Leivän olin paahtanut pannulla voinokareen kanssa. Keräsin täytteet leivän alapuolelle, nostin hattupuolen päälle ja puristin leipää hieman kasaan ja söin. Tuli Espanja, camino, sisko, kura, vesisade ja vaelluskengät mieleen. Hyvällä tapaa. Luulen, että menen vielä uudelleen caminolle.

Espanjassa La Vueltan 18. etappi alkaa olla niitä viimeisiä, joissa lopputulokselle olisi jotain tehtävissä. Huominen henkilökohtainen aika-ajo on tietysti vielä myös merkittävä. Tänään ajetaan 200 km mittainen sahalaitaetappi, jossa alkupuolella on mittavia nousuja ja laskuja, loppupää on tasaisemmassa maastossa, mutta massakiriä ei voi odottaa alun mäkien vuoksi. Tässä Vueltassa ei ollut paljonkaan kirimiesten lempipäiviä, eikä heitä siksi kisassa mukana ollutkaan, nimekkäimpiä ainakaan. Lähetystä pääsemme katsomaan myöhemmin. Päivitän lopputulosta illempana.

Ei ihan kuuminta pyöräilymuotia