Tour de Francen aloituspäivän dijonpossu

Ihan kiva lupaus

Olemme nyt velttoilleet yli kuukauden parissakin mielessä, ei yhtään blogipostausta koko kesäkuussa, eikä tässä olla kovin kummoisia syötykään. Olemme edelleen Ranskassa, olemme olleet aika pitkiä aikoja samoilla sijoillamme. Viimeksi eilen vaihdoimme paikkaa Locquirecista Louanneciin. Nyt on alkanut reissun uusi vaihe, nokka on jo kohti kotia ja samalla keskitymme myös 16. ranskalaiseen ruokahaasteeseemme CampaSimpukan täytettyä toukokuussa 15 vuotta.

Etsin eilen muutaman nopean aterian ohjeen valmiiksi ja kun kävimme kaupassa, ostimme raaka-aineita sitä silmällä pitäen. Ensimmäisenä valmistusvuoroon osuivat päivämääräperusteisesti kaksi pientä luutonta possunkyljystä, 100 g kumpikin. Sivukkeeksi tein kaikki eilen ostetut porkkanat, yksi kummallekin. Ohjeen possua varten otin täältä. Porkkanoille otin ohjeen täältä omasta blogista, timjamiporkkanat. Jostain syystä en nyt löydäkään omaa postaustani, syytän siitä ATK:ta. 

Vähän piti soveltaa, koska mobilekeittiössäni ei ole mukana kaikkia mausteita, jauhetun paprikan sijasta käytin savustettua paprikajauhetta, pimentonia. Meillä ei myöskään ollut nyt pinaattia, joten käytin basilikaa, sillä sitä meillä, paljon onkin. 

Dijonpossu kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 kpl luutonta possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kermaa (onnistuin ensimmäistä kertaa ostamaan sopivaa kermaa ranskalaisesta kaupasta)
• 1 tl murskattua valkosipulia
• 1 rkl dijonsinappia
• tuoretta timjamia
• tuoretta basilikaa

Maustoin kyljykset suolalla, pippurilla ja ripauksella pimentonia. Sulatin pannulla voin ja lisäsin mukaan oliiviöljyn. Kun voin kuohu oli laskenut, nostin kyljykset pannulle paistumaan, noin 4 minuuttia puoleltaan, jonka jälkeen nostin ne lautaselle odottamaan kastikkeen tekemisen ajaksi.

Pannulla oli siis hieman öljyn ja voin seosta sekä kyljyksistä irronneita mausteita. Lisäsin mukaan ensin viinin ja raaputtelin kevyesti nuolijalla kaikki maut mukaan. Kun viini oli kiehunut puoleen, lisäsin mukaan tuoreen timjamin, valkosipulin, sinapin ja kerman. Sekoittelin kastikkeen tasaiseksi ja nostin kyljykset takaisin pannulle, nyt ne kypsyivät loppuun kastikkeessa muutamassa minuutissa. Ihan lopuksi lisäsin pinaattia markkeeraavat suuret basilikan lehdet ja nostin kannen päälle hetkeksi sivukkeen valmistuessa loppuun. 

Lähdeohjeessa oli myös raastettua parmesaania, mutta hyvä, että unohdin sen. Se olisi voinut tehdä ruoasta liian suolaista ja kastikkeen rasvan erottumisen vielä pahemmin, pikkuisen se erottuikin. Syytän luonnollisesti ranskalaista kermaa, koska olen tottunut suomalaiseen kermaan. Ei vainkaan, oma vika. 

Timjamiporkkanat kahdelle

• kaksi porkkanaa kuorittuna ja puolen sentin viipaleisiin leikattuna
• 1 dl vettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kiehautin pannulla desin verran vettä ja ladoin porkkanaviipaleet pannulle, nostin kannen päälle ja annoin veden kiehua melkein kokonaan pois. Samassa ajassa ohuet porkkanapalat kypsyivät juuri sopiviksi, pikkuisen purtavaa, muttei liikaa. Kun porkkanat olivat valmiit, lisäsin pannulle voin, sitruunamehua, hunajaa, suolaa, pippuria ja tuoretta timjamia ja sekoittelin ja kääntelin porkkanapaloja. 

Annoksiin tuli yksi kyljys kummallekin ja yhden porkkanan verran timjamiporkkanapaloja. Oikein tarpeeksi päivällisenä. 

Tour de France alkoi tänä vuonna Espanjasta, Barcelonasta. Ensimmäinen etappi oli joukkueaika-ajo, jolla oli mittaa 19 km. Mukana on riittävästi suosikkeja, en pysty ihan vielä päättämään voittaako Tadej Pogacar vai jo tämän vuoden Giro d'Italian voittanut Jonas Vingegaard. Katsoimme torstaina joukkue-esittelyt HBO Maxilta, mutta se oli niin pitkäpiimäinen lähetys, ettei jäänyt kovin hyvin mieleen keitä muita on mukana, on kuitenkin muitakin, velin mä vannon. Kyllä minulle pian sitten muodostuu käsitys kuinka tässä tulee käymään. 

Nyt lähetyksen lopussa tiedän, että mukana on myös suosikkini Adam Yates ja Remco Evenepoul. Enää pitää tietää voittaako Jonas vai Tadej. No, Jonas voitti ensimmäisen etapin tai siis hänen joukkueensa voitti joukkueaika-ajon ja huomenna Jonas pukee päälleen johtajan keltaisen paidan. Käy minulle. Huomenna ajataan 168 km "hilly"-etappi, yhä Espanjassa. Toisena kokonaiskilpailussa on Filippo Ganna ja kolmantena päänsä sängelle ajanut Tadej Pogacar. On kiinnostavaa nähdä milloin hänen hiuksensa alkavat taas törröttää kypärän aukoista. 

Joukkueaika-ajon hommeli on muuttunut sitten viime näkemän, enää ei tarvi suurimman osan joukkueesta tulla maaliin samalla ajalla ja jotain muutakin säätöä on. En ihan vielä käsitä kaikkea (universumista ja elämän tarkoituksestakaan) ymmärrä, mutta ehkä näin on parempi, kaikki ajajat saavat oman ajan maaliin tulleessaan.

Salviavoissa paistetut possunkyljykset lyhyen siirtymän päivänä

Kotoa mukaan ottamani italialaiset ruokaohjeet ovat olleet tänä vuonna oikein hyviä, helppoja valmistaa retkiolosuhteissa, edullisia ja maistuvia. Tänään tein salviavoissa paistetut luuttomat possunkyljykset ja kaikkein hankalinta, itse asiassa mahdotonta, oli löytää tuoretta salviaa. Ylipäätään kaupoissa on melko vähän tuoreita yrttejä, markkinoilla on paremmin tarjontaa, mutta juuri nyt emme osuneet yksillekään markkinoille. Jouduin tyytymään kuivattuun salviaan ja harmittelen yhä, etten muistanut ottaa kotoa mukaan puolikuivattuja salvianlehtiä, jotka saa vedessä tai öljyssä elpymään melkein tuoreen veroisiksi. Mutta kuivatulla salviapurulla nyt menin ja lopputulos oli oikein hyvä.

Salviavoissa paistetut possunkyljykset kahdelle

• 2 luutonta possunkyljystä pienillä makurasvareunuksilla
• 3 rkl voita
• runsaasti kuivattua salviaa
• suolaa ja voita

Sulatin pannulla ison nokareen voita ja lisäsin sille monta tömpsäystä kuivattua salviaa. Kun pannu oli kuuma ja voi alkoi ruskettua, nostin sille possunkyljykset. Paistoin niitä neljä minuuttia puoleltaan. Nostin kyljykset lautasille ja maustoin ne suolalla ja pippurilla ja lurittelin vielä pannulta salviavoin loput kyljysten päälle. 

Lisänä meillä oli pikkuiset vartaat mansikoista, minimozzarellapalloista, basilikasta ja balsamicosta. Valmistuote juurisellerireumoulade sovi possun kanssa mitä mainioimmin, se ei ollutkaan majoneesista tai muutenkaan rasvaista vaan mukavan kirpeää ja hyvää. Loput käytämme huomisella aterialla. 

Giro d'Italiaa pystyimme katsomaan tänään ihan kivasti, sillä leirialueen netti toimii auttavasti, sillä nytkin naputan postausta ja säästän omia gigojani, joita olen käyttänyt vähän tuhlaavasti ja kuukautta on vielä yli puolet jäljellä. Etappi oli nousuun päättyvä ja kolmen ajajan hatka piti pintansa loppuun asti. Voittajaksi ajoi Davide Bais, mikäli oikein ymmärsin tämä oli hänen ensimmäinen ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Andreas Leknessund. Toivottavasti huomennakin saamme katsottua wifin turvin etappia. 

Possunkyljykset espanjalaisittain ja pari lisäkettä

Eilen minulla oli isomman hammasremontin päätöspäivä enkä saanut aikaan mitään varsinaista ruokaa senkään jälkeen, kun puudutus oli haihtunut. Niinpä eiliselle varatut possunkyljykset joutuivat odottamaan grilliin pääsyä tähän päivään. Otin ohjeen näille kyljyksille Cooking Chat-blogista. 

Espanjalaisittain maustetut grillatut possunkyljykset

• 2 noin 2,5 cm paksua porsaankyljystä mehevillä rasvareunuksilla
• 2 tl valkosipulimurskaa
• pimentonia
• suolaa ja pippuria
• pieni tilkka öljyä grilliparilalle

Lähdeohjeessa käytettiin valkosipulijauhetta, semmoista minulla ei ole, joten käytin murskaa. Kuivasin kyljysten pinnat ja hieroin niihin seosta, jossa oli valkosipulimurskaa, suolaa, pippuria ja pimentonia. Kuumensin kaasugrillin medium-kuumaksi. Grillasin kyljyksiä 5 minuuttia puoleltaan ja sen jälkeen lepuutin niitä viisi minuuttia ennen lautasille nostamista. Olipa mehukkaat kyljykset, eikä yhtä enempää tosiaankaan tarvita. 

Lisänä meillä oli espanjalaisittain maustettuja paahdettuja perunoita, ne olivat omasta pihasta ämpäriperunoita, aivan pikkuisia puikuloita. Höyrytin ne kypsiksi ja paahdoin niitä sitten rosmariinin, suolan ja pippurin kanssa oliiviöljyssä noin 10 minuuttia. Toisena lisäkkeenä oli pieniä vihreitä paprikoita, pannulla suolalla piristettyjä pimientos de padróneita. Ei taaskaan ollut yhtään tulista. 

La Vueltassa on puoliväli ylitetty ja tänään oli vuorossa tasamaatyyppinen etappi, ei ainakaan mitään jättinousuja, kuten kahdessa seuraavassa etapissa on luvassa. Eilen kyllä katsoimme etappia, vaikkei ruokaa tehtykään. Massakiri toteutui tänään ja voittajaksi ajoi Mads Pedersen. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Remco Evenepoul ja toisena on Primoz Roglic. Eric Mas on kolmantena. 

Läheltä liippasi – possuvartaat

Kävimme kaupassa aamulla ennen kuin oli liian kuumaa, Antti on ihan kanta-asiakas, sillä hän kävi samassa kaupassa jo aiemmin saman aamuna ostamassa leipää ja tomaatteja. Ei tosin saanut leipää eikä tomaatteja, sillä hyllyjä vasta pontevasti täytettiin. Leipää sai onneksi läheisestä leipomosta. Joku vakioasukas oli oikein närkästynyt leipien myöhästymisestä ja jätti päivän lehdenkin ostamatta. Kun menimme reilua tuntia myöhemmin, oli sekä leipää, että tomaatteja saatavilla. Olemme ostaneet näitä kivoja eri lajikkeisia samasta laarista yhtä kutakin kerrallaan. 

Minulla oli jo ajatus ranskalaisesta päivällisestämme ja nyt liippasi läheltä, että olisin joutunut asioiman palvelutiskillä. Antti löysi pari päivää sitten bretagnelaissiiderin kotisivuilta todella paljon ruokaohjeita ja poimin meille niistä yhden senkin uhalla, että olemme Normandiassa. Tarkoitus oli ostaa possun lihaa, joka marinoitaisiin siiderissä ja paistettaisiin vartaina. Lihatiskissä oli kyllä kaikkea hienoa, mutta onnekseni sain valittua kylmätiskistä sopivat possupalat. Mutta jos ei olisi sillä osastolla onnannut olisin ihan varmasti, vannon sen, ostanut ö-ö-tekniikalla lihatiskistä. Tämä tekniikka on isäpuoleni hyvin hallitsema, sillä onnistuu vaikka minkä juuston ostaminen ranskalaisesta juustotiskistä, kun minä vasta mietin, että miten se bonjour meneekään. Palasimme rannan kautta leirille ja matkalle sattui kiva tienvarsi- tässä tapauksessa myös merenrantakirjasto. 

Antti lähti aamupäivällä hieman hikoiluttamaan maantiepyörää ja minä asetuin varjoisaan paikkaan markiisin alle. Suunnittelin marinoivani possua hieman myöhemmin. Ohjeen otin täältä. Ensin en käyttänyt kääntäjää, mutta tulin nyt sittenkin katsoneeksi, miten vartaat piti tehdä. Samoilla sivuilla oli muitakin ohjeita, joita saatan tässä kokeilla tulevina päivinä. Jos joku kurkkaa tuon firman sivuja ja tahtoo tulla kertomaan, että olisihan ne olleet siellä englanniksikin, niin kyllä osa sivuista oli tosiaan käännetty, mutta reseptejä ei. 

Siiderimarinoidut possuvartaat grillistä

• 250 g possunlihaa (näytti minusta kyljykseltä, ilman luuta eikä hirveästi rasvaa, vähän kyllä)
• 2 dl kuivaa siideriä (bretagnelaista, en ihan niin pieteetillä tehnyt, että olisin valinnut makeusasteen ohjeen mukaan)
• 2 pientä uuden sadon sipulia
• tuoretta rosmariinia
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin possun suupaloihin ja sekoitin siideriin sitruunamehun, suolaa ja pippuria sekä rosmariinia. Laitoin possupalat ja  marinadin pussiin ja ängin pussin jääkaappiin. Leikkasin sipulit isohkoihin paloihin, jotta ne saisi varrastettua. Ohjeessa ruoka tehtiin ensin pannulla ja sitten grillattiin, mikä oli minusta aika höpsöä, siinä vielä käytettiin sisäfilettä tai just luuttomia kyljyksiä. Eihän niitä ole tarpeen paistaa ensin pannulla ja sitten vielä grillata, sanoo tämä kaikkien keittiöjuttujen asiantuntija. Etenkään, kun lihaa on marinoitukin. 

Lihat olivat marinadissa noin 80 km verran (Tourin etapissa siis) ja sitten laitoin lihapalat vuorotellen sipulipalojen kanssa puisiin varrastikkuihin. Antti suoritti grillaustoimen Campingazin matkagrillillä ja sutikoi vartaita paistamisen aikana marinadin lopulla. Söimme nämä oikein kivat possuvartaat tuoreen leivän kanssa, juomana kylmä normandialainen kuiva omenasiideri. 

Tour de Francen etappi oli taas vuoristovoittoinen ja onneksemme saimme sen hyvin näkymään telkkarista. Selostuksesta emme oikein paljonkaan ymmärrä, kaipaamme syvästi Peter Seliniä. Noin kolmenkymmenen kilometrin päässä maalista tuli kisalle paussi, en ihan päässyt selville mistä oli kyse, jostain mielenilmaisusta reitillä ilmeisesti. Sen takia kaikki pysäytettiin ja jonkun ajan päästä samoin aikaeroin matka jatkui maaliin. Nopein on Magnus Cort Nielsen ja kokonaiskisaa johtaa 11 sekunnilla Tadel Pogacar.

Ei mopolla moottoritielle!

Porsaankyljykset sauvajyväsen tapaan

Ostin jokunen aika sitten possunkyljyksiä. Etsin CampaSimpukasta postauksia aiheesta, mutten löytänyt yhtään. Voi olla, etten ole koskaan aikaisemmin edes yrittänyt valmistaa possunkyljyksiä. Se on melko varmaa, sillä blogi on pian 11 vuoden iässä ja jos sinä aikana en ole jotain tehnyt ja postannut, en todennäköisesti ole tehnyt kyseistä ruokaa aikaisemminkaan. 

Tuote jonka ostin oli Tammisen Dry Aged Porsaan Chop Steaks (hassu kielisekamelska), se oli alennuksessa ja tuli mieleen kokeilla. Ohjeen etsimiseen meni hyvä tovi, mutta sitten älysin mennä ystäväni sauvajyväsen blogiin. Siellä oli täydellinen ohje. Pienensin ohjetta kahteen pienehköön annokseen ja hieman sovelsin.

Possunkyljykset sauvajyväsen tapaan

• 2 luutonta possunkyljystä paksulla rasvareunuksella
• 1 rkl dijonsinappia
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl korppujauhoja
• 2 pientä kananmunaan
• voita ja öljyä paistamiseen
• tuoretta rosmariinia
• 1 valkosipulinkynsi viipaleina
• 1 rkl konjakkia (oma lisäykseni)
• 2 dl kermaa

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. 
2. Sivele kyljyksille sinappia ja ripota päälle pippuria. 
3. Sekoita vehnäjauhoihin suolaa ja taputtele kyljykset jauhoissa molemmin puolin. 
4. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja kasta kyljykset kananmunassa molemmin puolin. 
5. Taputtele kyljykset korppujauhoissa taas molemmin puolin. 
6. Kuumenna uunin kestävä pannu ja sulata sillä reilu nokare voita, lisää mukaan paiston kestävää öljyä.
7. Laita rosmariini ja valkosipuli  pannulle paahtumaan. 
8. Nosta pannulle kyljykset ja paista niitä molemmin puolin kolme, neljä minuuttia. Tee kääntö varovasti, ettei leivitys irtoa. 
9. Kaada pannulle mukaan konjakki ja kerma ja nosta pannu uuniin. 
   
10. Kypsennä kyljyksiä uunissa niiden paksuudesta riippuen 30-40 minuuttia foliolla peitettynä. 
11. Nosta kyljykset lämpimälle lautaselle odottamaan ja sekoita pannulla oleva kastike tasaiseksi, lisää hieman kermaa ja keitä uudelleen kasaan, jos kastike on käynyt vähiin. 

Minulla kyljysten leivitys irtosi hieman toisesta palasta pannulta nostettaessa, mutta sekoitin leivityksen pienellä vispilällä kastikkeeseen ja se oli oikein mainio juttu, saatoin sanoa, ettei se ollut virhe, vaan muotia! Lisänä meillä oli paahdettuja perunoita ja kukkakaalia. Kyljysten runsaanpuoleinen rasvareunus oli sulanut uunissa aika mainiosti, minun palastani jäi hieman poisleikattavaksi liiallisen löllöyden takia.