Ruususia

Näin kauniita nektariiniruusuja täällä, Diane, A Broad-blogissa. Minulla ei ollut nektariineja, mutta tahdoin ehdottomasti askaroida jonkunlaisia hedelmäruusuja, eikä minulla ollut aikaa lähteä nektariinimetsälle. Niinpä ryhdyin soveltamaan. Kaapissa oli paketti filotaikinaa ja pöydällä kulhossa kotimaisia omenia ja syöntikypsä mango. Haaveilin ensin laittaa mangosta aivan ohkaisia paloja kuorineen, jotta saisin enemmän ruusunlehtivaikutelmaa, mutta mangon kuori ei kyllä voi olla niin ohuena palana, että sitä voisi/haluaisi syödä. Niinpä tyydyin kuorittuihin mangoviipaleisiin. Omenat käytin kuorineen.

• filotaikinaa
• 1 mango kuorittuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 2 kotimaista omenaa kuorineen, ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 50 g sulatettua voita
• 6 tl ruokosokeria

Aloitin pohjien valmistamisella. Kuumensin uunin 180 asteeseen. Leikkasin filotaikinasta koko nipusta noin 10 senttiä leveän suikaleen ja leikkasin suikalepinon kahteen palaan, saaden näin kaksi kasaa noin samankokoisia palasia. Sulatin voin ja asetin filopalasen leikkuulaudalle, sudin sitä voilla, asetin seuraavan palan poikittain alimpaan nähden, taas voita päälle. Seuraavat palat asettelin aina pikkuisen vinoon edelliseen nähden, jolloin taikinakasasta tuli ikäänkuin tähdenmuotoinen. Kuuden taikinapalan kasan nostin pieneen uunivuokaan, joita yleensä käytän pienten vanukkaiden paistoon. Painelin varovasti taikinapinoa vuoan pohjalle, sain sormeni tietysti ihan voisiksi. Valmistelin kaikki kuusi vuokaa samaan tapaan. Leikkasin leivinpaperista kuusi pientä neliötä, noin samankokoista kuin taikinalevyt olivat ja asetin palasen kuhunkin vuokaan. Paperin päälle jaoin joka vuokaan tasaisesti pussillisen paistopainoja (kuivat herneet käyvät yhtä hyvin) ja esipaistoin pohjia noin 6 minuuttia, jonka jälkeen nostin vuoat jäähtymään, nostin paistopainot leivinpaperipalan mutkassa sivuun jäähtymään. 

Esipaistamisen aikana leikkasin mangon ja omenat viipaleiksi. Kun pohjat olivat jäähtyneet, asettelin pohjalle suikaleet mangoa, yhteen vuoista laitoin pelkästään mangoa reunoilta sisäänpäin täyttäen, muihin laitoin sekä omenasuikaleita, että mangoa tavoitellen ruusunlehtien näköä. Filotaikinan voitelusta jäljelle jääneen voin liruttelin tasaisesti vuokiin ja sirotin jokaiseen teelusikallisen ruokosokeria. Paistoin hedelmäruusuja vielä 180 asteessa noin 20 minuuttia. Vähän aikaa jäähdyttyään ne irtosivat hyvin vuoasta, mutta voi olla, että ne on helpoin syödä suoraan astiasta vaikkapa vaniljajäätelöpallon kaverina.

Peruna-parsapiiras Jamien tapaan

 Myönnän, ettei nyt ole "ihan" parsakausi. Onkin vähän ristiriitaista, että niin monia tuotteita voi nykyisin ostaa kaupoista ympäri vuoden. Eihän se tietenkään tarkoita, että niitä pitäisi ostaa... Minulla oli nyt baklavaviikonlopulta filotaikinaa jäljellä ja tähdemuusiakin toissapäivältä,  joten pyysin Kammenpyörittäjää tuomaan parsaa persmarketista, jos sitä sattuisi siellä olemaan. Ja olihan siellä, tuoretta leipää sen sijaan sai kuulema etsiä suurennuslasin kanssa. Kummallinen tämä maailma joskus. 

Tein keväällä ennen blogin aloittamista pari kertaa hyvää filotaikinapohjaista peruna-parsapiirakkaa ja nyt kun aineksia oli käsillä, halusin tehdä sitä uudelleen. Näin tämän ohjeen Jamie @ HOME-sarjassa ja ajattelin heti, että onpa kivan  näköinen. Muistan siitä jutellun jonkun blogin kommenttilaatikossa, lopputulosta oli pidetty raskaana ja rasvaisena. En tiedä mikä minulla meni pieleen tai oikein, mutta minusta se oli hyvää, ilmavaa ja jopa kaunista. Sellaiseen siis pyrin tänäänkin. Ohjeen alkuperäisenä voi katsoa täältä. Löysin sen ohjelmapätkänkin YouTubesta, mutta aloin epäröidä onko hyväksyttävää liittää linkkiä sellaisesta harrastelijan blogiin. Kertokaa pitempään bloganneet, kuinka sen kanssa on. Olen kyllä nähnyt erilaisia filminpätkiä blogeissa, mutta tämä oli suoraan tv-ohjelmasta, joten en sitten tohtinut. Sovelsin alkuperäisohjeen määriä sopimaan kauniiseen irtopohjavuokaani.

• kymmenkunta vihreää parsatankoa poikkinapsaistuna niin, että mahtuvat hyvin käytettävään vuokaan, puiseva osa tietty pois, kuoritaan jos ollaan nöpönuukia
• tähdemuusia tai juuri tehty muusi noin 5-6 isosta perunasta
• filotaikinaa sen verran, että sitä riittää vuokaan 5-6 kerrosta taikinaa, pitää mennä jonkun sentin reunojen yli
• sulatettua voita reilusti (näin voipulan aikaan voi tehdä tiukkaa)
• 2 kananmunaa
• 0,5-1 dl kermaa
• 1,5 dl vahvaa juustoraastetta
• suolaa ja pippuria (jos muusi on tuoretta, eikä vielä maustettu)
• jokunen raapaisu muskottipähkinää

Keitä parsatankoja muutama minuutti, niin etteivät tule ihan kypsiksi. Kumoa ne jääkylmään veteen, jolloin kypsyminen pysähtyy ja väri säilyy niin kirkkaanvihreänä kuin mahdollista. Keitä perunat, jos valmistat muusin alusta asti. Survo kypsät perunat kulhossa ja mausta, lisää kerma, munat ja juustoraaste. Jos käytät tähdemuusia, lämmitä sitä vähän, niin se notkistuu tyytyväisemmin ja lisää sitten kerma, munat ja juustoraaste. Maistele ja lisää muskottipähkinää, ellei sitä ole vielä muusissa. Jätä muusi kulhoon odottamaan. Muusi saa olla melko löysää, samantapaista velliä, kuin perunasoselaatikkoa tehdessä.

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Sulata iso nokare voita (voit aina sulattaa lisää, jos ensimmäinen satsi ei riitä)  ja ota esille filotaikina. Laita kerros taikinaa vuoan pohjalle niin, että sitä menee aina 2-3 senttiä reunan ylitse, voitele taikinan pinta kevyesti sulatetulla voilla. Asettele kerrokset limittäin, jos vuokasi malli ei ole juuri optimaalinen taikinalevyjen kokoon. Laita uusi kerros taikinaa ja voitele aina välissä. Kerroksia saa tulla noin 5-6 kpl.

Levitä pehmeä perunamuusi filotaikinapohjan päälle, asettele esikeitetyt parsatangot taiteellista näkymystäsi hyväksikäyttäen muusin pinnalle. Nostele reunan ylitse roikkuva taikinareunus ylös ja asettele nätisti vuoan sisäreunoja myöten. Voitele vielä koko hommeli kauttaaltaan ja paista 190 asteessa noin 20-30 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja filotaikina rapeaa. Jos käytät irtopohjavuokaa, kuten minä, laita vuoka pellille, sillä voita saattaa tällaisen läträämisen seurauksena tihkua pohjan rakosesta uunin pohjalle ja kuka sellaista nyt haluaa? Anna piiraan jäähtyä kymmenisen minuuttia ja leikkaa sitten sieviä viipaleita parsatankojen väleistä ja nauti salaatin kera.

Äkkimakiaa baklavaa

Lauantaisen kreikkalaispäivällisen päätti baklava. Tosin pidimme elokuvan mittaisen paussin, se oli aivan välttämätöntä, että saimme pienetkään palat jälkiruokaa uppoamaan.

Koska olin niin verrattoman nokkela viime lauantaina, aloitin baklavan valmistamisen heti aamiaisen jälkeen. Filotaikinapakkaus oli otettu sulamaan jääkaappiin jo edellisenä iltana. Käytin jälkiruokaan niin pientä vuokaa, kuin mahdollista, vuokani on noin 18x18 cm kokoinen metallinen irtopohjavuoka. Viritin siihen leivinpaperisisuksen makeaa kostuketta suitsimaan. Leivonnaisen täytteeseen tuli:

• kourallinen kuorittuja kokonaisia manteleita
• niin monta kuorittua ja suolattua pistaasia, kuin jaksoin nypertää (noin 20 kpl)
• kunnon ripaus jauhettua kanelia
• samanmoinen kardemummaa (unohdin)

Hienonsin mantelit ja pähkinät Bamixin minimyllyllä, seoksesta tuli osin melko hienoa, mutta muutamia sattumia sai jäädä joukkoon. Sekoitin kanelin mukaan.

Kostukesiirappiin tuli:

• 1,5 dl sokeria (käytin vaniljatangon kotipurkista ruokosokeria)
• 1 dl vettä
• iso lusikallinen hunajaa
• muutama kuivattu neilikka

Keittelin kaikkia siirapin aineksia pikkukattilassa noin vartin verran ja jätin liemen jäähtymään.

Leikkasin filotaikinarullan kahteen osaan, mittasin silmämääräisesti, että leikattu rulla on noin käyttämäni vuoan levyinen. Toisen pötkön peittelin visusti jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Olen lukenut monesta paikkaa ja nähnyt tv-ohjelmia, joissa kovasti toitotetaan, kuinka kiire filotaikinan kanssa on, kuinka sitä pitää hyvitellä peittelemällä odottamassa olevaa osaa kostealla pyyhkeellä ja muutenkin olla kovin hopuissaan. Toisen taikinaerän tuomalla kokemuksen rintaäänellä sanon, ettei siinä mikään hengenhätä ole. Eikä filotaikinan käsittely ole ollenkaan vaikeaa, turhaan minäkin sitä 20 vuotta arastelin.

Avasin varovaisesti filotaikinarullan ja levitin taikinakerroskasan leikkuulaudalle rullan mukana olevan muovisuikaleen päälle. Mittasin vielä millintarkasti (NOT) vuoan kokoon nähden sopivan mitan ja katkaisin levyt noin puoleen. Jäljellä oli siis kaksi neljäsosan kokoista levypinoa, puolethan kokonaismäärästä oli jo pakattu pois. Olin jo näppärästi sulattanut noin 1,5 desin verran voita valmiiksi. 

Tarkoitus oli tehdä aina kuuden taikinalevyn paksuinen kerros ennen täytettä, mutta olipa vaikea pysyä laskuissa! No, kerroksia tuli noin kuusi. Eli vuoan pohjalle levy taikinaa, kevyt mutta kattava sipaus sulaa voita pintaan, seuraava kerros, uusi voisipaus (Juu, ei ole laihdutusruokaa, mutta tuskin kukaan sellaista kuvittelikaan?), uusi taikinakerros jne, kunnes tasan kuusi kerrosta oli valmiina. Voitelin päällimmäisenkin kerroksen ja ripottelin sen päälle kolmasosan manteli-pähkinätäytettä. Jälleen kuusi kerrosta taikinalevyjä, voita, täytettä. Täytettä riitti kolmeen kerrokseen, joten taikinakerroksia oli kaikkaan neljä. Taikinalevyistä jäi aivan pieni määrä, käytin päällimmäiseen kerrokseen levyjä hieman limittäin, että sain niitä tukittua reunoille kattamaan koko vuoan. Kaikkein päällimmäinen pintakin sai vielä voisilauksen. Leikkasin terävällä veitsellä päällimmäisen pinnan salmiakkikuvioiseksi, se auttaisi valmiin leivonnaisen annospaloihin leikkaamisessa, sillä pinnasta oli tarkoitus tulla todella rapea.

Paistoin baklavaa uunin keskiosassa 170 asteessa puoli tuntia. Alensin lämpötilaa 150 asteeseen ja paistoin vielä toisen mokoman. Tarkkailin, ettei pinta pääsisi ruskettumaan liikaa. Tunnin paistamisen jälkeen nostin baklavan uunista, siirsin sen leikkuulaudalle ja leikkasin aiempia pintaleikkauksia pitkin paloiksi. Nostin leivonnaisen takaisin vuokaan ja kaadoin jäähtyneen siirapin kauttaaltaan baklavan päälle. Leivonnainen jäähtyi peiteltynä iltaan asti. Siitä tuli ihanan stickiä ja makeaa, pistaasin suolaisuus kutitti kivasti makuhermoja ja filotaikinan rapeus tuntui suussa mukavalta. En kyllä tiedä tahdonko koskaan tehdä enää baklavaa, mutta oli hauska onnistua kerran sen tekemisessä!