Ranskalainen aprikoosikakku

Leivon nykyään todella harvoin mitään makeaa. Ei tunnu löytyvän riittävän pieniä taikinoita, sillä emme saa syötyä kovin suuria leivonnaisia säällisessä ajassa. Nyt etsin pienen kakkuohjeen tuoreille aprikooseilla, ohje on peräisin täältä. Siinä oli alunperin tehty kakku luumuilla, mutta mainittiin, että myös aprikoosit, persikat ja nektariinit käyvät yhtä hyvin. Puolitin ohjeen ja tein todella pienen kakun. Konvertoin joltisellakin epätarkkuudella, pitkästä aikaa ohjeessa piti muuttaa mittoja. On minulla amerikkalaiset cup-mitat kyllä, mutta tykkään laittaa ainekset joko deseissä tai grammoissa. 

Ranskalainen aprikoosikakku

• 125 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria (näköjään ohjeessa oli käytetty tomusokeria, mutta käytin tavallista sokeria)
• 2 kananmunaa 
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl maitoa
• puolikkaan vaniljatangon siemenet veitsellä raaputettuna
• voita vuoan reunojen voiteluun + 2 rkl vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 6 aprikoosia (oikeastaan 5,5 koska yksi puolikas ei mahtunut suosiolla)
• 1 tl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl tomusokeria

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja leikkasin pienen rengasvuoan (halkaisija 18 cm) pohjalle palasen leivinpaperia. Voitelin vuoan reunukset ja sipaisin hieman voita pohjallekin ja laitoin paperin kiinni voisipaisuun. Jauhotin reunat vehnäjauhoilla. 

Vatkasin yleiskoneen kulhossa pehmeää voita ja sokeria hetkisen ja lisäsin mukaan kananmunat yksitellen. Nyt menivät viimeiset Ranskan kananmunat, olivat melko pieniä, mutta ajattelin niiden riittävän. Seuraavaksi lisäsin maidon ja lopuksi vielä vaniljansiemenet, jauhot ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi, vältin liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkastu. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja tasoittelin pinnan. Leikkasin aprikoosit puolikkaiksi ja asettelin taikinan pinnalle leikkuupinta ylöspäin. Ripotin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria taikinan ja aprikoosien pinnalle. 

Paistoin kakku yhteensä noin 60 minuuttia. Ohjeen mukaan suuremmassa kakussa paistoaika olisi 45 minuuttia, mutta tätä pientä kakkua piti kyllä vain paistaa ja paistaa. Tunnin kohdalla se oli viimein kypsä, reunat alkoivat jo tummentua. Laitoin loppupuolella jo leivinpaperiarkin kakun päälle. 

Aprikoosit aivan hilloontuivat kakun pinnalla. Sirottelin pintaan hieman tomusokeria. Annoksiin leikkasin pienet palaset ja otin myös hieman Sia-vaniljajäätelöä sivukkeeksi. Juomana jääkahvia. Pystyi syömään! Mutta onneksi kakku ei ole suurempi, tämän varmaan jaksamme syödä. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeisen etapin pituutta piti lyhentää, koska ranskan vuoristoalueella ilmeni eilen jotain karjatautia ja liikenteen vähentämiseksi tautialueella, otettiin matkasta pois noin 40 km. Lähetys alkoi vasta kolmen jälkeen. Katsoimme kaiken mitä oli nähtävillä ja nousuun päättyneen etapin nopein oli jännittävän lopun jälkeen Thymen Arensman, se oli hänen toinen etappivoittonsa tässä kisassa. Toiseksi ajoi Jonas Vingegaard ja kolmanneksi Tadej Pogacar aivan Arensmanin perässä. Kokonaiskilpailun kärkeen tällä ei ollut vaikutusta. Huomenna on toiseksi viimeinen etappi ja se on hilly-tyyppinen. Näyttäisi siltä, että voittaja alkaa olla jo varma, mikäli vain Pogacar Pariisissakin ajaa maaliin.  

Paluu hapanjuurileivonnan pariin – taas

Olen muutamia kertoja aloittanut enemmän tai vähemmän innolla hapanjuurileivonnan, ensimmäinen kerta taisi olla vuonna 2017. Silloin en vielä päässyt oikein kummoisiinkaan tuloksiin, muutama vuosi myöhemmin sitten jo vähän paremmin. Sitten juuri pääsi taas pilaantumaan ja into laantumaan. 

Tänä vuonna syksyn matkalta palattuamme ostin Satu Koiviston Helpomman hapanjuurileivonnan käsikirjan ja ajattelin, että nytpäs minä reipastun ja alan taas leipoa itse leipää. Haudoin kirjaa ensin muutamia päiviä tai viikkoja sitä avaamatta, kunnes eräänä päivänä ryhdistäydyin ja rupesin lukemaan kirjaa. Ja koin pettymyksen, kirjassa ei ollutkaan juurenteko-ohjetta, olin aivan itse olettanut kirjassa sellaisen olevan. Oma vika. 

Sain kuitenkin Satu Koivistolta postissa juurta ja nyt se on hyvässä toiminnassa, tänään oli noin viides tai kuudes leivonta siihen juureen, jonka nimesin Tarinaksi, ikään kuin Satu-nimen toisintona. Meillä leipää menee melko vähän, minun ei kannata leipoa kahta leipää kerrallaan, sillä ei ole järkevää alkaa pakastaa aina joka kerta puolta leivotusta leivästä. Niinpä olen nyt sitten sommitellut yhden kookkaan leivän tuottavan taikinan ja metodikseni on muodostunut kaikilta kolmelta tietolähteeltäni tässä aiheessa, siskoltani, ystävältäni Sauvajyväseltä ja Satu Koivistolta, kokoamani neuvot. 

En tee taikinaa niin pieteetillä kuin siskoni ja Sauvajyvänen, mutten ihan niin rennosti kuin Satukaan. Koska olemme pörssisähkötalous, kyttään leivänpaistoon sellaista hetkeä, että sähkö olisi mahdollisimman edullista. Näin teen:

Hapanjuurileipä Tarina-juuresta

Juuri

Juuri on minulla suurempi kuin siskollani, minulla on sitä noin 3-4 dl litran purkissa ja toisinaan toinenkin purkillinen, jossa on vähemmän. Kun sain juuren Satulta (tai Sadulta, en muista kumpi tapa on oikein kirjoitettu) sitä oli noin puoli desiä pienessä lasipurkissa. Siirsin juuren suurempaan puhtaaseen purkkiin ja lisäsin sinne 60 g luomuvehnäjauhoja ja 60 g kädenlämpöistä vettä. Vesi oli hanasta otettua kylmää vettä, jota lämmitin hetken mikrossa. Lämmintä hanavettä ei tule käyttään mihinkään ruoanlaittoon tai leipomiseen. Sekoitin juuren purkissa hyvin ja laitoin purkin jääkaappiin. Siellä se oli muutaman päivän ja alkoi hieman kuplia. Toisena tai kolmantena päivänä ruokin juuren uudelleen 60 g vettä ja 60 vehnäjauhoa. Nyt purkissa alkaa olla juurta noin 3-4 dl.

Noin viidentenä tai kuudentena päivänä lähetin juuripurkista kuvia siskolleni, joka valtuutti minut kokeilemaan ensimmäistä leivontaa. Hänellä on pitkä kokemus hapanjuurileivonnasta, joten hän on auktoriteettini asiassa. Satu Koiviston metodi on hieman toisenlainen ja helpompi omaksua, uskon että sillä pääsee nopeammin onnistuneisiin leipiin. En vertaile tässä nyt erilaisia metodeita kovin paljon, vaan kerron millaiseen olen itse päätynyt. 

Kun on aika tehdä leipätaikina, otan toiseen purkkiin (0,5 l lasipurkki)

• 60 g leipäjuurta
• 60 g vettä
• 60 g luomuvehnäjauhoa

Sekoitan nämä huolellisesti ja laitan purkin ympärille kumilangan merkiksi sille korkeudelle, johon juurta riittää. Jätän juuren tekeytymään siksi aikaa, että määrä on purkissa noin kaksinkertaistunut. Tämä vie juuren ollessa hyvässä aktiivisuusvaiheessa noin 2-4 tuntia riippuen siitä miten lämmintä keittiössä sattuu olemaan. Olen pitänyt purkkia myös mikrossa luukku kiinni (muttei tietenkään mitään tehoja päällä) tai tiskarissa astianpesun jälkeisessä pienessä lämmössä, jos on ollut tosi viileää keittiössä tai kiireempi taikinan kanssa. 

Jääkaapin juuripurkkiin lisään 60 g vettä ja 60 g vehnäjauhoa, sekoitan ja laitan purkin jääkaappiin, jossa se saa olla seuraavaan leivontaan asti. 

Taikina

• noin 180 g juurta (ne sieltä aktivoitumassa olevasta purkista)
• 450 g vettä
• 650 g jauhoja (joista 3/4 vehnää ja loput leseitä, ohrajauhoja, siemeniä tai muuta, mitä tahtookaan kokeilla)
• 12 g suolaa

Kun juuri on lähtenyt hyvin kuplimaan kaavin sen suureen lasikulhoon ja kaadan päälle kädenlämpöistä vettä, melkein kaikki jauhot ja suolan. (monissa ohjeissa suola lisätään vasta myöhemmin, mutta minä laitan sen heti, etten unohda, suolaton leipä on kamalaa) Sekoitan leivontakaapimella taikinan tasaiseksi, vielä melko tahmeaksi massaksi, varon laittamasta liikaa jauhoja, mieluummin taikina saa olla hieman pehmeän puoleista kuin liian tanakkaa. 

Seuraava vaihe on sitten muutaman tunnin mittainen, taikinaa taitellaan kulhossa noin tunnin välein. Sen voi tehdä siinä sekoituskulhossa tai sitten vaikka muoviastiassa, joka on kevyesti öljytty. Öljyäminen helpottaa siinä, ettei taikina tartu kulhon tai muun astian pintaan, mutta minä yleensä tiskin säästämiseksi taittelen taikinaa siinä lasikulhossa, jossa olen aineksetkin sekoittanut. Samalla taikinakaapimella nostelen taikinaa alta keskelle päällepäin noin 3-4 kertaa/taittely. Toistan taitteluita 4-5 kertaa noin tunnin välein, mutta ei se haittaa, jos välit ovat vähän tiiviimmin tai venähtävät, kunhan ei kokonaan unohda taikinaa. 

Ensimmäisellä taittelulla taikina on vielä tahmeaa eikä hyvin irtoa kaapimesta, mutta myöhemmillä kerroilla taikinaan tulee sopivaa rakennetta ja se irtoaa kaapimesta ja parhaassa tapauksessa se kohoaa hyvin. Minulla ei ole yleensä taikina kohonnut mitenkään erityisen hyvin, ei kaksinkertaiseksi. Ehkä juuri on vasta kehittymässä siihen parhaaseen vauhtiinsa. 

Noin viidennen tai kuudennen taittelun jälkeen alkaa yleensä olla jo alkuilta, on aika tehdä taikinalle ensimmäinen muotoilu. Kaavin taikinan suuren puisen leikkuulaudan päälle, tässä vaiheessa ei käytetä yhtään jauhoja. Samainen taittelussa käytetty kaavin on taas käytössä. Työnnän kaapimen taikinan reunan alle ja pyöräytän taikinaa noin kolmasosan kierrosta, toistan samanlaisia pyöräytyksiä niin, että taikinasta alkaa muotoutua pyöreä ja pullea taikinapallo, johon parhaassa tapauksessa tulee pintajännitystä. Peittelen taikinapallon leivinliinalla noin puoleksi tunniksi. 

Seuraavaksi on vuorossa viimeinen muotoilu kohotuskoriin. Otan esille kohotuskorin ja laitan sen pohjalle keittiöliinan ja sirotan sille teesihdillä tasaisesti vehnäjauhoa. Sirotan myös leikkuulaudalle hieman jauhoja ja otin myös käsiini hieman jauhoja. Otan leivinliinan pois taikinapallon päältä ja kuopaisen taikinan kaapimella jauhoisiin käsiini ja kiepautan pallon ylösalaisin jauhoiselle leivinlaudan päälle. Eli siis äsken päällipuoli on nyt alapuoli. Tähän äskeiseen alapuoleen, nyt päällipuoleen ei laiteta jauhoja. Taikinasta muotoillaan venyttäen neliönmuotoinen lätty. Nostan sen kulmat keskelle päin kuin tekisin pienen kirjekuoren. Sitten kiepautan kyljet keskelle ja näin muodostuu pötkylä, jonka nostan käsiini ja käännän taas ylösalaisin ja nostan leivän jauhotetun keittiöliinan päälle kohotuskoriin. Tällöin päälle tulee se puoli, joka oli äsken pohjalla leikkuulaudan jauhotetulla pinnalla. 

Ripotan vielä jauhoja leivän pinnalle, peitän koko komeuden liinan reunoilla ja laitan vielä suihkumyssyn kohotuskorin ympärille. Leipä menee nyt jääkaappiin paistamiseen asti. 

Tämä alla oleva leipä on tehty pyöreää kohotuskoriin ja tältä se näytti ennen jääkaappiin menoa. 

Leivän paistaminen

Paistan leivän aina aamuisin melko varhain, yleensä sähkö on silloin vielä edullisempaa kuin myöhemmin päivällä ja saamme tuoretta leipää aamiaiselle. Olen nyt opetellut käyttämään uunimme höyrytoimintoa, vaikkei siihen kyllä oikein hyviä ohjeita löytynyt sen enempää uunin käyttöohjeista, valmistajan sivuilta kuin muutenkaan netistä. 

Kun on aika paistaa leipä, laitan uunin höyrytoiminnon päälle ja kaadan uunin vesisäiliöön vettä kunnes merkkivalo näyttää säiliön olevan 2/3 täynnä, tämä on noin 7 dl vettä. Ymmärtääkseni maksimi tässä uunissa on 9 dl. Laitan lämpötilan 220 asteeseen ja uuniin leivinpellin jolla on arkki leivinpaperia. Pelti saa lämmetä uunissa sen aikaa, että uuni saavuttaa toivotun lämpötilan. Vesi säiliössä alkaa kehittää höyryä, muttei mitenkään näkyvästi, kuvittelin että uuni on ihan höyrystä samea. 

Kun uuni on kuuma, otan pellin pois ja nostan se leikkuulaudalle. Kumoan jääkaapista otetun leivän liinan suojista ylösalaisin pellille paperin päälle ja viillän leipäterällä pintaan viillon. En ole siinä ollenkaan hyvä vielä, en osaa mitään koristeluita. Viilto auttaa siinä, ettei leipä repeile holtittomasti uunissa. 

Tässä alla on joulun alla paistamani leipä oltuaan yön yli jääkaapissa, se oli kohonnut tosi paljon, pelkäsin, ettei puhti riitä enää uunissa vaan leipä lässähtäisi. 

Tässä sama leipä pellillä menossa uuniin, mutta vielä vailla viitoa. 

Paistan leipää ensin 220 asteessa 20 minuuttia ja sitten raotan uunin luukkua ja päästän höyryä pois. Sitä tosiaan tulee kunnolla ja pitää varoa kuumaa höyryä, jos käyttää silmälaseja. En ole saanut selkoa uunin käyttöohjeista, että olisiko syytä käyttää höyryä koko paistamisen ajan vai ei. Tässä uunissa ei taida olla sellaista crisp-toimintoa, joka lopettaisi höyryn lopussa ja rapeuttaisi kuoren. Minä olen siis päästänyt höyryä pois ja pienentänyt 20 minuutin jälkeen lämpötilaa 200 asteeseen. Jos vesi ehtii loppua uunin säiliöstä, alkaa kuulua äänimerkki ja pitää kääntää toiminto höyryltä tavalliselle keskilämmön asetukselle. 

Leipä on yleensä paistunut kypsäksi 48-52 minuutissa, kokeilen sisälämpöä mittarilla noin 50 minuutin tienoilla. Tavoittelen 98 asteen sisälämpötilaa ja sitä, että leivän pohjaa koputtaessa kuuluu kumea ääni. Kun leipä on kypsä, nostan sen ritilälle jäähtymään. Pitäisi  malttaa odottaa ainakin 45 minuuttia ennen kuin leivän leikkaa. 

On tavallaan hauska ajatus, että tämän hetkisessä elämässäni viikon kohokohtia ja jännittävin hetki on se, kun otan leikkuuveitsen ja halkaisen leivän. Saan leipään jo kivasti ilmareikiä ja höyrytoiminnolla pinta on kauttaaltaan aika ohut, mutta rapea, myös pohjapuoli.  Jäähdyttyään leipää on helppo leikata ja se säilyy hyvin 3-4 päivää paperipussissa. En halua ihan vain leikkuulaudalla leikkuupinta alaspäin säilyttää leipää syömisten välillä, sillä laudalla on muutakin käyttöä. Paperipussi on hyvä säilytykseen. 

Tämän Tapaninpäivän leipä onnistui erittäin hyvin, mutta enempää ohraa ei kyllä kannata käyttää, oli juuri sopiva määrä yhdessä vehnän ja ruisleseen kanssa. 

Kun seuraava leivonta lähestyy, otan taas juuren kaapista, otan siitä puolet ja loput ruokin ennen jääkaappiin palauttamista. Käytin juurta myös ruisleipätaikinaan yhdessä pakastetun ruisjuuren kanssa ja kuten edellisestä postauksesta voi lukea, onnistuin ensimmäistä kertaa todella hyvin ruisleivänkin kanssa. Aion ottaa vehnäjuurta seuraavallakin kerralla ruisleipään.

Joulun tähdenlentopasteijat

Pakastimesta löytyi vielä muutama lehtitaikinalevy, en muistanut niitä ostaneenikaan. Ovat parempia kuin torttutaikinalevyt, ohuempia ja lehtevämpiä. Varmaan torttutaikinoissakin on eroja maussa ja lehtevyydessä. Sommittelin eräälle viikon aamiaisista pieniä pasteijoita suolaisin ja makein täyttein. 

16 pientä pasteijaa

• 8 ohutta lehtitaikinalevyä kahteen osaan leikattuna
• 8 erittäin ohutta viipaletta savuporoa
• tikkuaskin kokoinen pala fetaa 8 viipaleeseen leikattuna
• 8 tl paistonkestävää omenahilloa
• 1 kananmuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• kanelisokeriseosta (edelliseltä churrokerralta jäänyttä)

Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen yhtä suureen palaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille paisteijamuottilaatikostani toiseksi pienimmän muotin ja vatkasin kananmunan mukissa kevyesti. Leikkasin fetapalan kahdeksaan viipaleeseen ja laskin tarkasti 8 oikein ohutta poroleikkeleviipaletta rasiasta. Etsiskelin jääkaapista jotain paistonkestävää hilloa ja ensimmäisenä vastaan tuli omenahillo. 

Asetin taikinapalan pasteijamuotiin ja painoin keskelle syvennyksen. Sutikoin reunat kananmunalla ja asetin keskelle viipaleet poroa ja fetaa. Painoin muotin kiinni, neliskanttisen palan reunoja tuli hieman ylitse muotista, mutta päätin olla piittaamatta. Tein näin 8 suolaista versiota. 

Samalla tapaa tein 8 makeaa laittamalla täytteeksi teelusikallisen omenahilloa. Kun kaikki olivat valmiita, asettelin pasteijat leivinpaperille uunipellin päälle, suolaiset yhteen suuntaan ja makeat toiseen. Sutikoin kaikkien pinnan kananmunalla ja ripottelin suolaisten päälle merkiksi seesaminsiemeniä ja makeitten päälle kanelisokeriseosta. 

Paistoin pasteijoita 220 asteessa uunin keskiosassa noin 15 minuuttia kunnes paistopinta oli kauniin kullanruskea. Kumpikin maku oli oikein passeli ja hyvä haukata. Pitää jatkossakin muistaa ostaa mieluummin näitä lehtitaikinalevyjä kuin torttutaikinaa. En ole niin viitseliäs ollut, että olisin tehnyt taikinaa itse. Kai sekin onnistuisi. 

Italialainen yrttileipä

Päivän italialaisruokana meillä oli antipastitarjotin, jolle keräsin leikkeleitä, mozzarellaa, parmesania ja tosi kivaa yrttileipää, joka nostatettiin leivinjauheella ja ruokasoodalla. Puolitin ohjeen ja tein pikkuisen leivän, sekin kohosi hyvin uunissa emmekä ihan koko leipää jaksaneet syödä. Otin ohjeen täältä. Mitat ovat aavistuksen vapaahkoja, valkosipulin unohdin kokonaan. 

Italialainen yrttileipä

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 1 kananmuna
• 0,5 dl oliiviöljyä + 1 tl vuoan voiteluun + 1 rkl leivän päälle ennen paistamista
• 2  dl piimää (käytin turkkilaista jogurttia koska sitä sattui olemaan)
• tuoretta rosmariinia ja timjamia silputtuna + muutama oksa koristeluun
• valkosipulia silppuna jos muistaa

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele vuoka oliiviöljyllä. Minä käytin pientä lasista ruoansäilytysvuokaa, jonka tilavuus on 8 dl. Mittaa kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja sokeri. Vatkaa toisessa kulhossa kananmuna kevyesti ja sekoita siihen piimä tai muu hapanmaitotuote. Yhdistä märät aineet kuiviin ja sen jälkeen oliiviöljy ja silputut yrtit. Sekoita taikina tasaiseksi, älä liiaksi, ettei taikina sitkisty. Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta. Asettele pinnalle yrttioksat ja lurita lusikallinen oliiviöljyä päälle. 

Paista 180 asteessa noin 35-40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. Nyt tulee tärkeä kohta: Älä yritä heti kumota leipää, anna sen levät vuokassaan vähintään 10 minuuttia. Sen jälkeen hieman reunoista autettuna leipä irtoaa hyvin. Leikkaa lämpimänä ja syö voin tai minkä kanssa nyt tykkäätkään. Tämä on hyvin pehmeä leipä, mutta kestää kyllä päälliset varovasti syötynä. 

Giro d'Italian toinen etappi Unkarissa oli henkilökohtainen aika-ajo. Ilokseni Simon Yates voitti etapin ja aikaisempien vuosien suosikkini Tom Dumoulin on palannut huipulle ja oli kolmantena tänään. Rosapaidassa jatkaa Mathieu van Der Poel. 

Liian ätläkän suklaamunan loppusijoitus

Minulla oli erittäin hyvä syy ostaa neljä pientä Pätkis-suklaamunaa. Ne myytiin pienessä  munakennossa, juuri sopivassa CampaAdrian matkajääkaappikäyttöön. Viimekesäinen vastaava Mignon-munien myyntipakkaus sai kosteaa jossain vaiheessa ja täytyi korvata. Nämä Pätkis-munat olivat kuitenkin aivan liian makeita ja oikeastaan vähän vastenmielisiä syödä, anteeksi nyt vaan. Mutta kotelo on hyvä! Käytin toiset kaksi suklaamunaa muffineihin ja niissä ätläkkyys pehmeni sen verran, että oikein reippaasti pystyimme syömään muffinit jälkiruokana. Paistoin ne sanonko missä. Ohjeen otin jostain geneeriseltä firmasivulta, kadotin sen jo, pahoittelen. 

Suklaamunamuffinit (4 kpl)

• 2 täytettyä suklaamunaa
• 65 g voita
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 0,5 dl kermaa

Sulata voi ja suklaamunat vesihauteessa. Jätä jäähtymään. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja sokeri kulhossa ja toisessa kulhossa kerma ja kananmuna. Yhdistä seokset ja viimeisenä lisää mukaan hieman jäähtynyt voi-suklaaseos. Sekoita taikina tasaiseksi. Jaa taikina voideltuihin ja jauhotettuihin alumiinivuokiin tai jos käytät paperia muffinivuokia, voitelua ei tietenkään tarvita. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, puhdas tikku pistoksen jälkeen kertoo kypsästä muffinista. Minä paistoin neljä muffiniani airfryerissä. 

Annokseen laitoin muffinin nurinpäin lautaselle (alumiinivuoka tekee muffiniin kauniin tasaisen pinnan) ja luritin päälle hieman mustikkaista kastiketta, jota riitti purnukasta tehtyäni aiemmin viikolla pikahilloa aamiasijogurtille. Lautaselle tuli myös pallo vaniljajäätelöä, vadelmia ja mintunlehti. 

Ensaimadas revisited

Tein ensaimada-pullaa blogin ensimmäisenä vuonna ja sitten pidinkin pienen paussin, tein niitä taas tällä viikolla! Käytin samaa ohjetta melko pitkälti, kunhan puolitin ohjeen ja muutenkin muuttelin. Mutta kyllä tämä aivan oikealta ensaimada-pullalta maistui! Tein tällä kertaa yhden ison pullakiehkuran muutaman pienen sijaan. 

Ensaimada

• 250 g vehnäjauhoja
• 20 g hiivaa
• 1,5 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 50 g sokeria
• 50 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna (säästin muutaman kuution pullan voiteluun)
• ripaus suolaa
• 3 rkl aprikoosihilloa
• tomusokeria

Murustelin hiivan pieneen kulhoon ja kaadoin sinne maidon ja noin pari ruokalusikallista valmiiksi mitatuista jauhoista. Sekoitin ja jätin seoksen odottamaan vartiksi, tänä aikana hiiva alkoi kuplia pieneksi alkutaikinaksi. Kokosin sillä välin loput jauhot, voin, kananmunan, sokerin ja suolan Kitchen Aidin kulhoon. Lisäsin mukaan alkutaikinan ja laitoin koneen vaivaamaan pienellä nopeudella noin kymmeneksi minuutiksi. Jauhoja piti lisätä pikkuisen, puolen desin verran suunnilleen. Annoin koneen vaivata taikinaa vielä toiset kymmenen minuuttia ja peittelin sitten taikinan kohoamaan peiteltynä pariksi tunniksi. 

Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja ensin painelin taikinan käsin pyöreäksi levyksi, jonka kaulitsin sitten ohueksi letuksi, noin ison pizzan kokoiseksi. Levitin taikinalevylle aprikoosihilloa ja käärin levyn rullaksi. Nostin rullan leivinpaperin päälle uunipellille ja kiepautin rullan löyhälle kiepille. Annoin pullan kohota vielä tunnin verran leivinliinalla peitettynä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen, voitelin  pullan pinnan niillä muutamalla (sulatetulla) voikuutiolla, jotka olin säästänyt taikinasta ja paistoin pullaa noin 30 minuuttia. Kun pinta oli kauniin ruskea ja pulla tuntui lastalla nostamalla sopivan kevyeltä nostin sen jäähtymään. Siivilöin pinnalla oikein runsaasti tomusokeria. 

Ensaimada on usein ilman erityisiä täytteitä, tai sen sisään sutikoidaan laardia. Luin myös muista erilaisista täytteistä, joten arvelin voivani käyttää kotitekoista aprikoosihilloakin. Pulla leikkautui nätisti isolla leipäveitsellä ja Antti sattui puhaltamaan haukatessaan pullaan sen verran tomerasti, että tuhksuhkuria oli pitkin poikin. Ensaimada sopii hyvin maitokahvin tai kaakaonkin kaveriksi, meillä oli espressot. 

La Vuelta päättyi tänään minulle merkitykselliseen paikkaan, Santiago de Compostelaan, jonne saavuin 2.5.2016. La Vuelta oli jo eilen käytännössä tapulteltu, sillä Primoz Roglicilla oli riittävä etumatka ja sen lisäksi hän on mainio aika-ajaja, joten hänelle riitti se, että hän ajoi maaliin itselleen turvallista vauhtia. Hän melkein kyllä erehtyi reitiltä, eikä siinä paljon olisi ollut aikaa töpelöitäväksi. Onneksi mitään huonoa ei sattunut, kaikilla oli samat hyvät sääolosuhteet, La Vuelta saatiin päätökseen ja Primoz Roglic voittajaksi. 

Katsoimme La Vueltan lopun poissa kotoa, sillä lähdimme pienelle matkalle, emme tällä kertaa CampaAdrialla kuitenkaan. Meillä oli mukana espanjalaishenkinen iltapala ja pullo cavaa juhlistamaan sitä, että CampaSimpukan kymmenvuotisruokahaaste ja yhdestoista kerta tätä kolmeosaista hässäkkää tuli valmiiksi. 

Vilkaisimme tänään 13 kirkkoa, joista 9 tässä kuvassa. Eivät meinaa kyllä kirkot katsomalla loppua, 700 kirkon rajapyykki on enää muutaman kirkon päässä. 

Kotiruokaviikon tiistai – hernekeitto ja laskiaispullat

CampaKeittiön kotiruokaviikko jatkuu. Hernekeitto on yleensä torstain ruoka, mutta tällä viikolla se on luonnollisesti tiistain, onhan laskiaistiistai. Tänään en kuitenkaan keittänyt hernekeittoa, vaan otin sitä pakastimesta. Keitimme ison padallisen hernekeittoa viikko pari sitten ja käytimme siihen joulukinkun loput kuutioina. Otin tänään aamulla purkillisen sulamaan laskiaistiistain kotiruoaksi. Mutta näin sen tehdessäni tein. 

Hernekeitto haudutuspadassa

• 500 g kuivia herneitä (tällä kertaa keltaisia)
• vettä niin paljon, että herneet peittyivät  padassa hyvin
• noin 300 g kinkkukuutioita
• suolaa ja pippuria
• meiramia
• tarjolle sinappia ja sipulisilppua

1. Liotin herneitä kylmässä vedessä noin 8-9 tuntia. Jollet muistanut liottaa herneitä, voi keiton aivan kuivista herneistäkin keittää, se ottaa vain enemmän aikaa.
2. Kaadoin liotetut herneet siivilään ja laskin niiden päälle kylmää vettä. 
3. Kumosin herneet haudutuspataan (tai kattilaan) ja kaadoin päälle vettä niin paljon, että herneet hyvin peittyvät. Käytin suurempaa Crock pot-pataani ja vettä tuli noin 2,5 litraa. 
4. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. Kattilassa keitellessä nosta vesi kiehumaan ja säädä lämpö niin, että vesi kiehuu lempeästi. Kattilassa keitto vaatii sekoittelua aika ajoin, padassa se on huoltovapaata. 
5. Noin puolivälissä lisäsin mukaan kinkkukuutiot ja  mausteiksi pippuria ja meiramia. En laittanut vielä suolaa, vaan odottelin kinkun suolan sekoittumista keittoon.
6. Noin tunnin päästä sekoittelin (kattilakeittoa useammin, ettei pala pohjaan) ja maistelin suolatilannetta. Lisäsin sen verran kuin tarpeen. 
7. Jos keitto alkaa saeta liikaa, lisää vettä. Kun herneet alkavat olla kypsiä, sekoita rivakasti, niin osa herneistä hajoaa, mikäli pidät sakeasta keitosta. 

Meillä keitto oli padassa yön yli ja jatkoi lempeää muhimista vielä aamupäivänkin. Lisäsin kinkkukuutiot vasta aamulla, mutta nopeimmillaan hernekeitto valmistuu haudutuspadassa noin 5-6 tunnissa. Eli liotus yön yli, keitto pataan aamulla ja iltapäivällä se on valmista. Tarjolle sitten sinappia ja sipulisilppua heille, jotka siitä tykkää. Minä syön sellaisenaan, jonkun hyvän leivän kanssa.

Sunnuntaina emme syöneet yhtäkään laskiaispullaa, eikä niitä muutenkaan ole tullut syötyä, joten tänään oli leipomispäivä ja tein laskiaispullia ja pakastimeen kanelipullia. Otin ohjeen sauvajyväsen pullapostauksesta, pienensin sen puolen litran taikinaksi. Minulla ei ollut tuorehiivaa sulana, joten käytin kuivahiivaa. 

Pullataikina laskiaispulliin ja muihinkin pulliin

• 5 dl maitoa
• 2 pussia kuivahiivaa
• 1,5 dl sokeria (lisätty 21.2.2023! Unohtui listasta aikoinaan)
• 2 kananmunaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1 rkl kardemummaa
• 1 tl suolaa (kappas unohdin)
• 15 dl vehnäjauhoja
• 180 g voita
• kananmunaa voiteluun
• sokerikanelisekoitusta vuokapulliin

1. Lämmitin maidon 42-asteiseksi (kuivahiiva tarvitsee hieman tuorehiivaa korkeamman lämpötilan.
2. Sekoitin maitoon kardemumman, sokerin, suolan (jos olisin muistanut), vaniljan ja kananmunat yleiskoneen kulhossa.
3. Pehmitin voita hieman mikrossa ja lisäsin sen ja noin puolet jauhoista. 
4. Laitoin koneen vaivaamaan taikinaa melko hitaalla vauhdilla ja lisäsin jauhoja vähitellen niin, että kaikkiaan meni noin 14 dl. 
5. Kone vaivasi taikinaa kaikkiaan noin 10 minuuttia.
6. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan noin tunniksi. 
7. Kun taikina oli kohonnut noin kaksinkertaiseksi, jaoin sen jauhotetulla leivinlaudalla kahtia.
8. Leivoin puolet pyöreiksi pulliksi ja puolet pieniksi sokerikanelipulliksi, jotka laitoin pikkuisiin foliovuokiin. 
9. Peittelin pullat vielä toiseen kohoamiseen uunin lämpenemisen ajaksi.
10. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja paistoin kananmunalla voideltuja pullia noin 12-14 minuuttia.

Taikinasta tuli 13 pyöreää pullaa ja 13 pientä foliovuokapullaa. Laskiaispullat täytin mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kävin viemässä pulleroita jälkeläisille ja kuulema maistuivat. Ketä muita hyysäisinkään, ellen omia jälkeläisiäni? #kunontuotaaikaa

Kotoisat elokuvajuhlamme ovat paussilla Welsh Open-turnauksen vuoksi, snookeria muutama päivä siis. 

Yllätysvierasmuffinit

Minä en ole yllätysvierasihminen. Nyt saattaisin ilahtua iloisemmin, jos joku tuttu soittaisi, että sopiiko poiketa puolen tunnin päästä. Ehtisin nimittäin hyvin paistaa muffinit kahville. Pitäähän sitä olla tarjottavaa. 

Tein jo viime viikonloppuna uudella keittiövekottimellani, airfryerillä minikokoiset taateli- ja hedelmäkakut. Paistoin kaksi pientä annoskakkua ja slmäilin silloin, että kärventimen koriin mahtuisi juuri passelisti neljä pientä alumiinivuokaa, sen verran minulla niitä onkin, ei yhtään enempää. Eilen kokeilin aiemmin puolen brandyn luumukakkuun käyttämääni taikinaa siten kuten sovellettuna. Puolitin ja vaihdoin aineksia, mutta hyvä siitä tuli!

Neljä muffinia airfryerissä

• 100 g sokeria (fariinin ja valkoisen sokerin sekoitusta)
• 2 kananmunaa
• 50 g sulatettua voita + vähän vuokien voiteluun
• 100 g vehnäjauhoja + vähän vuokien jauhottamiseen
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 50 g maustamatonta jogurttia
• 1 rkl appelsiinilikööriä
• 1 rkl kaakaota
• 1/4 päärynää viipaleiksi leikattuna
• kanelia
• 0,5 dl puolukoita
• kymmenkunta pientä tummaa suklaanappia
• kymmenkunta pientä valkoista suklaanappia

1. Voitelin noin kahden desin vetoiset alumiinivuoat ja jauhotin ne. Laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 
2. Kuorin päärynän ja leikkasin kuusi ohuehkoa viipaletta, loput söin. 
3. Otin kuppiin pikkuisen jäisiä puolukoita odottamaan.
4. Sulatin voin ja jätin jäähtymään.
5. Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi. 
6. Lisäsin mukaan jogurtin, sulatetun voin, liköörin, jauhot ja leivinjauheen ja vatkasin taikinan tasaiseksi.
7. Kaadoin kahteen valmisteltuun vuokaan taikinaa.
8. Loppuun taikinaan sekoitin mukaan kaakaon ja jaoin senkin kahteen muuhun vuokaan. 
9. Laitoin toiseen vaaleista taikinoista mukaan puolukat ja sekoittelin hieman veitsen kärjellä.
10. Asettelin toiseen vaaleaan annokseen päärynäviipaleet ja päälle hieman kanelia.
11. Kaakaoisiin taikinoihin ripottelin päälle toiseen tummia suklaanappeja, toiseen valkoisia. 
12. Nostin kaikki neljä vuokaa airfryerin koriin ja laitoin paistoajaksi 10 minuuttia ja lämpötilaksi 180 astetta. 
13. Kymmenen minuutin kuluttua kokeilin tikulla muffinien kypsyyttä, mutta tikku oli pistoksesta vielä taikinainen, joten paistoin vielä noin 8 minuuttia. Siinä vaiheessa muffinit olivat kypsiä. Ne irtosivat vuokistaan aivan vain kuppeja kallistamalla. 

Airfryer-taatelikakku ja tavallinen myös!

Tänään tapahtui taas ketjureaktio, etsin jo eilen yhtä kakkuvuokaa sitä löytämättä. Antti ei edes tiennyt millaista vuokaa pitäisi etsiä, mitä pidin hyvin kummallisena. Tai ehkä en, sillä en itsekään varmaksi tiennyt, olenko laittanut vuoan jo menemään jonnekin eteenpäin. Tosin sen kansi löytyi. Etsimme siis tätä mysteerivuokaa Pantry I:stä, jonka Antti perusteellisesti järjesti keväällä. Sen jälkeen on saattanut käydä niin, että järjestys on hieman häiriintynyt minun tekosieni seurauksena. 

Saimme siis tänään jonkunlaisen hulluuskohtauksen ja järjestimme pantryn kaapit ja tason niin, että nyt siellä on hyvä järjestys taas ja tiedän mitä siellä on. Ja se kakkuvuoka, se oli keittiössä koko ajan, ei nyt ihan sillä paikalla, jossa olisi voinut olettaa, mutta parin kaapin päässä kuitenkin. Ihan nähtävillä, kun vain otti silmän käteen ja katsoi. 

Kun koko ketjureaktio pantryssä oli saatu setvittyä olin ensin sitä mieltä, että moderoin ruokasuunnitelmat vähemmän monimutkaisiksi ja jätän aiotun kakunleipomisen toiseen päivään. Jonkun ajan päästä sain itseni kuitenkin liikkeelle ja leipomishommiin. Tein vuotuisen taatelikakun, josta ei muuten viime vuodelta ole syystä tai toisesta blogimerkintää. Olisiko oikeasti katkaissut tärkeän perinteen? No, sille ei voi enää mitään. 

Käytin tällä kertaa tuttua Ruutukokin ohjetta, johon tein pari lisäystä. Tarkoitukseni oli kokeilla  airfryeriä kakun paistamiseen, mutta jänistin viime tipassa. Jänistyssyy oli lähinnä se, etten ollut koskaan paistanut tällä kadoksissa olleella vuoalla kakkua, se oli ollut käytössä lähinnä jäädykettä ja jäälyhtyjä tehdessä. Kyseessä oli melko pieni, mutta siihen nähden korkea alumiinivuoka, joten pelkäsin kakun tarttuvan siihen. Niinpä päätin tehdä niin, että paistaisin airfryerissä kaksi annoskakkua pienissä hyvissä alumiiniastioissa ja isomman kakun uunissa. Tein tavallisen isomman vuoan taikinan ja jaoin se kahteen annosvuokaan ja pieneen rengasvuokaan. 

Taatelikakku airfryerissä ja toinen uunissa

• 200 g taateleita
• 2 dl sokeria (fariinin ja valkoisen sokerin seosta)
• 3 dl vettä
• 1 tl vaniljatahnaa
• 0,5 dl pieniä tummia suklaanappeja
• 200 g voita
• 0,5 dl kanelilla ja appelsiinilla maustettua konjakkilikööriä (ABK6)
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• voita vuoan huolelliseen voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen

Voitelin kaksi pientä alumiinista annosvuokaa (noin 2 dl vetoisia) ja alumiinisen rengasvuoan. Se on muistaakseni tarkoitettu vesihauteessa kypsennettyjen puddinkien tai jäädykkeiden tekemiseen. Voitelin jokaisen vuoan erittäin perusteelliseksi ja jauhotin ne vehnäjauhoilla. Laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 

Poistin pehmeistä taateleista kivet. En käytä enää niitä kivikovia taatelipalikoita, vaan pehmeitä taateleita, niitä on marketeissa ainakin näin joulun alla. Paketissa on noin 400 g taateleita. Kivet lähtevät hyvin pois, kun taatelia puristaa ja avaan sen sormin. Laitoin taatelit, sokerin, vaniljatahnan ja veden paksupohjaiseen kattilaan ja keittelin seoksen soseeksi, se vei noin puoli tuntia. 

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Lisäsin kattilaan taatelisoseen joukkoon pehmeän voin, suklaanapit ja liköörin ja sekoittelin, kunnes voi oli sulanut. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, joihin oli sekoitettu ruokasooda ja leivinjauhe. Sekoittelin tasaiseksi ja yhdistin seokseen kananmunat. Tuloksena oli paksu tasainen taikina. Jaoin taikinan kahteen pieneen annosvuokaan ja loput isompaan, mutta melko pieneen rengasvuokaan.

Laitoin rengasvuoan uuniin ja annosvuoat airfryerin paistokoriin. Uunissa kakku paistui noin tunnin, kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksesta puhdas, oli kakku kypsä. Airfryerin laitoin 160 asteeseen ja paistoin sillä lämmöllä annoskakkuja ensin vartin. Kokeilin kypsyyttä, mutta silloin taikinaa tarttui vielä tikkuun, paistoin vielä noin 8 minuuttia lisää ja siinä vaiheessa annoskakut olivat kypsiä, kohonneet mukavasti. 

Maltoin odottaa noin vartin ennen kuin sörkin kakkuja. Pikkuiset annoskakut pullahtivat vuokistaan helposti ja olivat luvalla sanoen aivan täydellisiä. Isompaa kakkua pelkäsin kumota ja sen kanssa odotinkin lähemmäs puoli tuntia. Kakku oli kohonnut melkein vuoan yläreunaan asti, kun taikinavaiheessa yläreunaan oli useita senttejä. Kakku irtosi aivan täydellisenä vuoasta ja tuoksui taivaalliselta! 

Söimme pienet kakut jälkiruoaksi kaneli-appelsiinikonjakki-liköörillä (heh) maustetun kermavaahdon kanssa, muutama pieni valkosuklaanappi koristi annoksia. Isomman kakun laitoimme kylmään varastoon joulua odottamaan. Airfryer sopi oikein hyvin myös leipomiseen, Koben koriin olisi mahtunut neljä tuollaista käyttämääni pientä annosvuokaa. Aion kokeilla myös leivän paistamista airfryerissä. 

Osasin sentään vielä – kääretorttu

Muutama vuosi sitten aloin epäillä ensin kykyjäni kääretorttupohjan ja sitten pannukakun paistamisen saralla. Aloin nimittäin polttaa kumpiakin, pannukakku jäi myös kärähtäneestä pohjasta huolimatta pinnalta raa'aksi. Syyllinen ei ollut pelkästään esiliinaan sonnustautunut kotikokki, vaan uunimme oli mennyt epäkuntoon. Kestin tilannetta parisen vuotta, paistelin kaikenlaista kiertoilmalla kutakuinkin menestyksekkäästi, mutta vuosi sitten viimein saimme hankittua uuden uunin. Ihan helposti se ei käynyt, siinä oli muutama mutka matkassa. Uusi uuni on osoittautunut oikein hyväksi, mutta kääretorttupohjaa en ole tullut paistaneeksi ennen kuin tänään. 

Kesäinen mansikkatäytteinen kääretorttu

• 4 kananmunaa
• 1,5 dl sokeria 
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 0,5 dl perunajauhoja
• 0,5 dl kaakaota
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 dl kermaa
• 1 rkl sokeria + vähän torttupohjan ja paperin väliin 
• 500 g mansikoita viipaloituna + hieman sokeria 

Kuumenna uuni 225 asteeseen, laita arkki leivinpaperia uunipellille. Aseta toinen arkki (tai palanen voipaperia) pöydälle ja ripota sille vähän sokeria. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi mukaan vehnäjauhot, perunajauhot, kaakao ja leivinjauhe. Sekoita taikina nuolijalla tasaiseksi. Kaavi taikina leivinpaperin päälle pellille ja tasoittele neliön muotoon, taikina ei riitä aivan koko normikokoisen pellin alalle. Paista pohjaa noin 7-10 minuuttia uunin keskitasolla. Vahdi tarkkaan, sillä pohja palaa helposti, minä tiedän!

Kun pohja on kypsä, ota se uunista ja tartu peltiin kaksin käsin, patakintain suojattuina. Kippaa pelti alassuin sokeroidulle paperille ja irrota pohjan alla ollut paperi varovasti samantien. Jätä pohja jäähtymään. 

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se ripauksella sokeria. Leikkaa mansikat viipaleiksi, jätä pari kokonaista mansikkaa koristeluun. Sekoita mansikkaviipaleisiin hieman sokeria, että ne makeutuvat ja kostuvat hieman. Kun pohja on jäähtynyt, levitä mansikkaviipaleet pohjalle ja siihen päälle kermavaahto. Kääri täytetty pohja rullalle ja kierrä paperin päät kuin karkkipaperi. Nosta kääretorttu jääkaappiin tekeytymään. Tämä kääretorttu maistui niin kesälle, kun leikkasin palaset jälkiruoaksi espresson kaverina! 

Vähän sinne päin – must leib

Olisi mukava osata tuosta vaan tehdä monia asioita, aloittelijan tuuri on ihan  muuta kuin osaamista. Ihan aina se ajoittelijan tuurikaan ei toimi. Tulee floppeja ja epäonnistumisia. Sellainen tuli viime viikonloppuna, kun yritin ensimmäisen kerran leipoa virolaista tummaa leipää, must leibiä. Olin etsinyt ohjeita sieltä täältä, minulla on Evelin Ilvesin (vai Ilveksen) leipäkirja, mutta sen ohjeista mikään ei vaikuttanut siltä, mitä etsin. Löysin sitten Pieni vispilänkauppa-nimisen, sittemmin hiljenneen blogin ohjeen. Sitä kävin soveltamaan. Ensimmäisellä yrittämällä tein aika tarkkaan kuten ohjeessa neuvottiin, liotin virolaista tummaa leipää (jota meillä oli viimeisimmältä Viron reissulta) piimässä 3 vuorokautta. Jatkoin sitten leipäohjeen mukaisesti, mutta lopputulos oli leipävuokaan tarttunut likilaskuinen leipä. Tai oikeammin kolme likilaskuista leipää. Tiesin kyllä, missä oli suurin vika, olin laiminlyönyt vuokien voitelun, sillä ruisleipää tehdessä voitelu on tarpeetonta, mutta tämä runsaasti siirappia sisältänyt taikina oli toisenlaista. 

Seuraavana aamuna katselin ritilälle unohtuneita leipäraatoja. Mietin, että kompostiko on niiden kohtalo. No ei! Hävikistä herkuksi vaan! Vaikka itku silmässä. Antti leikkasi leivät niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyi. Kuivatimme leipäviipaleita uunissa 200 asteessa tunnin verran ja lopputulos oli mukavan nihkeitä sitkeitä leipäviipaleita. Sillä tavoin epäonnistuneet leivät säästyivät kompostilta. Mutta harmittamaan se jäi sen verran, että aloitin uusintayrityksen samantien.

Must leib-juuri, vaihe 1

• 2 viipaletta tummaa leipää
• 2 dl piimää

Otin tuota likilaskuista leipää kaksi viipaletta talteen ja tein niistä uuden leipäjuuren. Laitoin viipaleet blenderiin ja lisäsin sinne 2 dl piimää. Annoin koneen tehdä työnsä ja lopputulos oli noin 2 dl tasaista leipämössöä. Kaavin sen lasipurkkiin ja jätin purkin kolmeksi vuorokaudeksi huoneenlämpöön. 

Keskiviikkoaamuna tarkastelin miltä leipäjuuri näytti.  Se tuoksu selvästi piimältä, mutta oli edelliskertaa paremman näköistä. Mitenkään kuplivaa se ei ollut. Kaavin juuren yleiskoneen kulhoon ja jatkoin siitä lähdeblogin ohjeen mukaan.

Virolainen must leib, vaihe 2

• 2 dl leipäjuurta ( 2 mustan leivän viipaletta ja 2 dl piimää)
• 1 l vettä
• 2,5 dl tummaa leipäsiirappia
• 2 rkl suolaa
• 0,5 l hökeitä (vaikka auringonkukan siemeniä, pellavan siemeniä, rukiinjyviä ym. mitä nyt sattuu löytymään)
• 2,5 dl ruisleseitä

Kun leipäjuuri oli ollut purkissa 3 vrk ja oli leipomispäivän aamu, kaavin juuren yleiskoneen kulhoon. Lisäsin kulhoon veden, siirapin  ja kuivat hökeet (auringonkukan siemenet, pellavan siemenet ja ruisleseet) sekä suolan. Vispilöin seoksen tasaiseksi ja jätin se peitettynä noin 8 tunniksi asettumaan. Seos oli aika löysää velliä, ei mitenkään houkuttelevan näköistä. Seuraavassa vaiheessa hieman muuntelin ainesosia, en laittanut niin paljon vettä, kuin ohjeessa, sillä kulhon koko alkoi tulla jo vastaan. 

Must leib, vaihe 3

• kulhossa oleva leipätaikinavelli
• 50 g pala hiivaa
• 1,5 dl vettä
• noin 10 dl ruisjauhoja
• 2 dl spelttiruohetta
• pussinpohjallinen kuivattuja karpaloita
• (mieluisia pähkinöitä) 
• 3 rkl voita vuokien voiteluun

Sekoitin hiivan veteen ja kaadoin sen taikinakulhoon. Lisäsin sinne spelttirouhetta ja noin 5 dl ruisjauhoja ja laitoin koneen töihin. Lisäsin jauhoja vähitellen ja ihan tarkkaa määrää en osaa sanoa, luulisin että lopulta jauhoja meni noin 10 dl. Tavoittelin sellaista paksuhkon sementin kaltaista rakennetta. Ensimmäisellä kerralla taikinani oli varmaankin liian löysää, joten nyt lisäsin jauhojen määrää. Lopuksi lisäsin mukaan karpalot, mieluisia pähkinöitä ei tällä kertaa talosta löytynyt. 

Voitelin kolme pitkulaista leipävuokaa oikein huolella, sillä halusin välttää leipien tarttumisen vuokiin. Jauhotin leivinlaudan runsaasti karkeilla ruisjauhoilla ja kaavin paksun sementtimäisen taikinamassan leivinlaudalle. Ripotin päälle vielä pari kourallista jauhoja. Taputtelin kasan tasaiseksi ja kääntelin sitä hieman. Taikina oli ruisleipätaikinaa tahmeampaa, aloin jo epäillä, että onko tässä vieläkään tarpeeksi jauhoja. Jaoin taikinan kolmeen osaan ja taputtelin ne vuokien mallisiksi pötköiksi ja nostin pötköt jauhoisin käsin vuokiin. Tasoittelin pintoja hieman. Peitin vuoat ja jätin leivät kohoamaan useammaksi tunniksi. Kolme tuntia taisin malttaa odottaa. 

Paistolämpötiloja muunsin ensimmäisestä kokeilusta. Silloin paistoin kuumemmassa, mutta nyt otin lämpötilat siitä pressanrouvan leipäkirjasta. Kuumensin uunin 230 asteeseen ja kun leivät olivat mielestäni kohonneet tarpeeksi (ne olivat kyllä selvästi kohonneet, mutta ei mitenkään olleet tulossa vuokien reunojen ylitse) nostin leivät uuniin. Paistoin ensin leipiä 20 minuuttia 230 asteessa ja sitten laskin lämpötilan 200 asteeseen. Tavoitepaistoaika oli yhteensä noin 80 minuuttia, mutta sen tultua täyteen leipien sisälämpötila oli vasta 93 asteessa, joten jatkoin paistamista vielä 15 minuuttia. Silloin sisälämpö oli 98 astetta. Otin kaksi leivistä pois uunista, mutta koemielessä jätin yhden vielä uuniin ja laitoin lämmöt pois. Tämä oli Antin idea ja se oli kyllä ihan hyvä ajatus. Leipä oli viilenemässä olevassa uunissa vielä reilun puoli tuntia ennen kuin otin senkin pois uunista. Sisälämpötila ei enää noussut, muttei laskenutkaan kuin asteen verran tässä ajassa. 

Minun teki aivan valtavasti mieli tavalliseen tapaan heti sörkkiä leipiä, mutta pyysin Anttia kieltämään minua. Hän tekikin sen pontevasti. Siitä huolimatta menin noin vartin päästä sörkkimään leipiä ja ilokseni ne kaksi, jotka olivat jo pois uunista kellahtivat vuokista ritilälle aivan helposti. Kuori oli mukavan rapea, pohjasta kuului sopiva kumahdus, kun kopautin sitä. 

Kolmaskin leipä irtosi vuokasta suosiolla. Se kuori oli vielä parempi kuin kahden muun leivän, joten viimeinen puolituntinen viilenevässä uunissa ei ollut huono idea. Leikkasin melko lämpimästä leivästä maistipaloja ja leipä oli kokonaan kypsää ja rakenne hyvä, minä olisin kaivannut ehkä hieman lisää suolaa ja paljon lisää makeutta leipään, mutta Antin mielestä suolaa oli sopivasti. Kuuman leivän leikkaaminen ei ollut ihan helppoa, mutta jäähtyneestä leivästä se onnistui hyvin. Ei tämä vielä sellaista must leibiä ollut, jollaisesta haaveilin, ei lähimainkaan oikealla tapaa makeaa ja tummaa, mutta ihan hyvää ruisleipää karpalosattumin. Jos joku tietää hyvän, toimivan ohjeen, ottaisin sellaisen mielelläni vastaan!

Salaatti ilman salaattia ja grillileipä

Sunnuntai oli vielä oikein kesäinen. Parin vesikuuron välissä ehdimme syödä ulkona, niitä päiviä on ollut tänä kesänä aivan ennätysmäärä. Sen  huomaa siitäkin, että keittiön pöydälle on kertynyt kaikenlaista roinaa eri reissuilta, ettei sen ääressä mahtuisikaan syömään. Samankaltaista salaattia söimme vähän yli vuosi sitten, silloin olimme juuri saaneet siilin pihapiiriin, nyt siilit ovat ihan vakiovieraita meillä. Tällä kertaa jätin kaikki varsinaiset salaatit pois salaatista, syystä ettei meillä ollut salaattia. 

Vesimelonisalaatti revisited

• 1/4 pienestä vesimelonista
• 1 pienehkö kurkku
• monta pientä erikokoista ja väristä tomaattia kulatungasta ja kasvihuoneesta
• palanen fetaa
• 2 pientä uudensadon sipulia varsineen
• paljon basilikanlehtiä
• muutama mintunlehti
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• pippuria

Leikkaa vesimelonista kuori pois ja hedelmä kuutioiksi. Puolita tomaatit ja leikkaa kurkku viipaleiksi. Sommittele kaikki isolle lautaselle ja murustele päälle fetaa niin paljon kuin sielu sietää. Silppua pinnalle sipulia ja ripottele päälle yrttejä. Mausta vielä sitruunamehulla, oliiviöljyllä ja pippurilla. Tarjoa tuoreen leivän kanssa. 

Vaalea leipä BGE:ssä (2 kpl)

• 0,5 l lämmintä vettä
• 15 g  puolikosteaa raemaista bread yeastia (tai yksi pussi meikäläistä kuivahiivaa 11g tai 20 g tuorehiivaa)
• 2 tl sokeria
• 2 tl suolaa
• 4 rkl oliiviöljyä
• 700 g vehnäjauhoja

Sekoita hiiva ja sokeria lämpimään veteen, jätä ottamaan vauhtia noin viideksi minuutiksi. Lisää kulhoon oliiviöljy, suola ja noin 3/4 jauhoista. Vaivaa taikinaksi noin 10 minuuttia koneella tai käsin, jos on habaa. Lisää jauhoja, jos taikina on vielä tahmeaa. Kohota kulhossa peitettynä niin kauan, että taikina on kaksinkertainen. Kumoa taikinan jauhotetulle alustalle ja jaa se pitkittäin kahteen palaan. Muotoile pitkulaisiksi leiviksi ja nosta leipävuokiin. Jätä taas kohoamaan. 

Kuumenna Big Green Egg (tai uuni) 200 asteeseen ja paista leipiä noin 30-35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä lämpömittarilla, sisälämmön pitää olla noin 97 astetta. Kaada leipä pois vuoasta ja koputa leivän pohjaa, jos ääni on kumahtava, leipä on kypsä. 

Minun leipäni kohosivat ensin vuoassa hienosti, mutta sitten lässähtivät jonkun verran. Paistaessa niistä tuli kyllä tasaisen kypsät, mutta eivät kohonneet niin paljon kuin olisin toivonut. Olin vähän pettynyt, mutta pettymys meni ohitse, kun leikkasin leivän aterialle. Leipä oli aivan tasaisen kypsää ja vuoassa muodostunut paistopinta oli mukavan rapea. Maku oli oikein hyvä. Laitoin leivän kanssa tarjolle voita, jonka päälle raastoin parmesania. Mallia otin Paju Villassa kesäkuussa näkemäni tarjoilutavan ja se toi kyllä voille kivan lisämaun. 

Antti kielsi olemasta pettynyt leipään ja melkein tottelinkin. Leivän paistaminen grillissä on oikein toimiva tapa. Olemme paistaneet siellä kerran ruisleipääkin ja se oli kyllä sähköuunissa parempaa paistopinnaltaan. Big Green Eggiimme mahtuu kaksi pitkulaista leipävuokaa yhtä aikaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne kerään grilliaiheisia postauksiamme. 

Crostinit heraan tehdystä leivästä

Tein ricottamaista juustoa tässä eräänä päivänä ja siinä touhussa sivutuotteena oli muutama desi heraa. Käytin heran leipään, jonka ohjeen otin täältä. Tosin tein niin, että käytin nesteenä vain heraa, sillä halusin käyttää sen samantien kokonaan. 

Italialainen leipä

• 2,5 dl ricottan valmistamisesta jäänyttä heraa
• 50 g voita
• puolikas pussi kuivahiivaa (11 g pussi)
• 1 tl suolaa
• noin 5-6 dl vehnäjauhoja

Kuumensin ensin heran kattilassa ja lisäsin sinne voin sulamaan. Sillä välin mittasin noin puolet jauhoista yleiskoneen kulhoon, kaadoin sekaan suolan ja kuivahiivan ja sekoitin ne toisiinsa. Kun heran ja voin seos oli jäähtynyt hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi, kaadoin nesteen kulhoon ja annoin koneen veivata taikinaa muutaman minuutin. Lisäsin jauhoja sen verran, että niitä oli yhteensä 5-6 dl. Kone vaivasi taikinaa noin 10 minuuttia. Jätin taikinan kohoamaan kulhoonsa suihkumyssyllä peitettynä noin kahdeksi tunniksi. Taikina ei noussut ihan valtavasti, ehkä hiivassa ei ollut potkua kovin paljon. 

Leivoin taikinan pitkulaiseksi leiväksi ja jätin sen edelleen peitettynä kohoamaan siksi aikaa, että uuni kuumeni 200 asteeseen. Paistoin leipää sitten noin 35 minuuttia, kunnes sisälämpö oli 98 astetta.

Leikkasin leivästä viipaleita ja ensimmäisen söin voin kanssa kuumana ja seuraavista viipaleista tein crostinit. 

Crostinit

• vaaleaa leipää
• ricottaa
• mansikoita
• balsamicoa
• kirsikkatomaatteja
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• basilikaa

Paahdoin leipäviipaleita, tein sen paahtimessa, mutta pannulla öljyssä tulisi parempi. Levitin leiville kotitekoista ricottaa ja osalle levitin mansikkaviipaleita, jotka koristelin basilikalla ja balsamicolla. Osalle asensin kirsikkatomaatteja, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja basilikaa. Kumpikin versio maistui mainiolta. 

Tein toisena päivänä pieniä crostineja alkupalaksi ja nekin olivat hyviä, ricotta tuli käytetyksi loppuun. Paistoin edellispäivän patongin paloja oliiviöljyssä hetkisen ja lusikoin päälle ricottaa ja pistelin koristeiksi kirsikkatomaattien lohkoja ja melkein läpinäkyvän ohuita salamiviipaleita. Kolme pientä crostinia alkuruoaksi oli oikein sopiva määrä.

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli 159  km mittainen, ensimmäinen mantereella ajettu. Sen voittoon ajoi Sam Bennett, joka onnistui peitota Elia Vivianin. Simon Yates jatkaa rosapaidassa.