CampaReissu1/2024 viikko10

CampaReissun viimeinen kokonainen viikko alkoi Krövissä, pistimme pillit pussiin jo illalla, mikä oli viisasta, sillä yöllä satoi rankasti tunnin verran. Ulkona olivat vain yrtit ja kukat, mutta nekään eivät olleet hukkuneet. Vähän minä huolestuin naapurissa olleesta teltasta ja sen pyörämatkailaisista, että mahtavatko kastua. Tuli mieleen omat telttareissut 90-luvun alusta, jolloin joskus oli uimasilleen joutumisen joskus lähellä.

Keskiviikko 19.6.2024 päivä 64

Jatkoimme matkaa pyllynpiiskauskylästä ensin jokivartta muutaman kylän ja sillan verran ja sitten nousimme joen varresta ylängölle. Niin tiukkaa mutkaa oli tiessä, että tulimme melkein itseämme vastaan muutamaan kertaan.

Kävimme Koblentzin laitamilla suuressa kauppakeskittymässä, oli Decathlon ja pyöräkauppoja, Fritz Berger, kenkäkauppoja ja Lidl, josta ostettiin makkaraa.

Sitten saimme nauttia osamme germaanisesta liikennehillosta, kun siirryimme lähemmäs Bremeniä. Ensin vastaantulijoilla oli ainakin 15 km stau ja sitten meillä Light-versio, vain muutama propello stoppo ja vähän väistöä motarilta pienemmille teille.

Nyt olemme pienellä leirialueella A1-motarin kainalossa, lempeä lannanhaju muistuttaa, että olemme maaseudulla. Paikan ravintola oli hetki sitten umpitäysi, kun Saksa voitti ⚽:ssa, mutta mahdollinen metakka ei kuulunut tänne asti. Yöpyminen maksaa 21€ ja siinä on jo mukana aamusämpylät. Sähköt ja netti myös. Suihku maksaa erikseen. Mutta vessassa on rengas ja paperia, tykkään!

Lidlistä lähti mukaan (vaikuttajakielellä: kotiutettiin) iso basilika, maksoi 1,75€.

Torstai 20.6.2024 päivä 65

Tänään saavuimme suosikkikaupunkiimme Saksassa, Bremeniin. Matkan alussa huhtikuussa sattui huono saapumispäivä Saksaan, oli viikonloppu ja Bremenin jalkapallojoukkueen pelipäivä. Niinpä jatkoimme heti Alankomaihin. Nyt jalkapalloliiga on kesätauolla eikä Bremenissä pelata EM-palloa. Niinpä tulimme jo aamupäivän puolella paikalle. Tullessamme alueella oli paljon vapaata, mutta nyt päivän vanhetessa ovat paikat täyttyneet hyvää tahtia.

Kävimme keskustassa kävellen, halusin uuden matkapäiväkirjan, entinen alkaa olla täysi. Ostimmekin kaksi ja uuden Saksan tiekartan, tällä kertaa Falck-merkkinen, aiemmin on ollut yleensä Michelin- tai Marco Polo-karttoja. Nykyisessä karttakirjassa ei ollut teiden numeroita riittävällä tarkkuudella. Myös aasialaisia ruokatarvikkeita myyvässä kaupassa kävimme, sojuvarasto on täydennetty. Tämän matkaparkin hauskimpia puolia on se, että ihan piuhalla saa satelliittikanavia näkymään meidänkin telkkaristamme ja etenkin Schlager DeLuxe kanavan. Se on aina suuri huvin aihe, saksalainen popmusiikki on niin kliseistä. Tänään ei tarvinut katsoa kymmentäkään videota, ennen kuin suosikkimme TuplaTauski esiintyi. Tämä video oli jo vuodelta 2020, toivottavasti tuoreempaakin kliseekokoelmaa tulee näkymään. Se on kyllä aika hieno juttu, että tässä maassa ilmeisen suosittua musiikkia esittävät niin nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset, on oikein suuri määrä yli 70-vuotiaita videotähtiä. Kaikki kuulostavat samalta. Mutta niin varmaan meidänkin musiikkimme ulkomaalaisten korvissa.

Matkayrtit ja -kukat voivat hyvin. Sopivan viileät yöt ja pienet sateet ovat tehneet niille hyvää. Amarylliksen kukat eivät vieläkään ole avautuneet.

Caminomerkkejä näkyi, en ole niitä aiemmin huomannut.

Keskustassa kirkkojen tornien väliin oli vedetty vaijereita, joilla taiteili useita nuorallakävelijöitä. Miten he uskaltavat? Oli heillä tietysti turvavarusteet ja muutaman kerran he kyllä lipsahtivatkin.

Bremenin tunnuseläimet, aasi, koira, kissa ja kukko ovat päässet näköjään myös avaruuteen!

Päivällisestä tuli oikein täydellinen epäonnistuminen, mutta se tuoksui oikein hyvältä. Kokeilimme paistaa pizzaa Campingaz-grillillä, mutta liioittelimme lämmön kanssa. Pizzan pohja paloi aika mustaksi, mutta kun kaadoin sitten viinilasini maassa olleen grillin kannelle, sai toinen pizzoista hienon roseviinihöyrytyksen, kun suuri osa viinistä kaatui kannelle. No, kaavimme päälliset pohjilta ja söimme ne. Aina ei onnistu, ei edes joka kerta.

Perjantai 21.6.2024 päivä66

Tänään meillä oli museopäivä, kävimme katsomassa Bremen Kunsthallen näyttelyt. Vaihtuvista näyttelyistä 2/3 oli kivoja ja kiinnostavia. Yhdessä näyttelyssä olikin kerrankin saatu piirtää seinille oikein luvan kanssa. Yksi sali oli kokonaan kävijöiden käytettävissä, siellä niin aikuiset kuin lapsetkin piirsivät kuviaan ja kirjoituksiaan. Tuossa ensimmäisessä kuvassa oli minusta jotain hassua, kun vanhalle muotokuvalle oli piirretty seinälle jalat ja kädet. Ne olivat kyllä taiteilijan tekemät. Tulee aika iso maalausremontti tämän näyttelyn jälkeen, kun seinillä oli niin paljon riipustuksia.

Muutoin olemme viettäneet mukavaa leiripäivää, jalkapallon ja k-draaman parissa.

Lauantai 22.6.2024 päivä 67

Juhannuspäivä kotimaassa, mutta täällä Saksassa tavallinen lauantai. Aamulla menin tavalliseen tapaan Brötchen-tupaan hakemaan sämpyläpussiamme, mutta sielläpä ei ollutkaan oikeaa rekkaria mihinkään pussiin kirjoitettuna. Yksi oli riittävän liki, vain yksi numero väärin. Joten sen minä sitten otin, vaikka olen varma, että olisi hirveä rike ottaa jonkun toisen aamiaissämpylät.

Säätiedot lupasivat taas sadetta, yksi aamupäivällä ja toinen iltapäivällä, mutta kumpikin höpötti lämpimikseen. Kävelimme taas keskustaan ja katselimme jonkunlaisten kesäfestareitten humua, oli bändejä soittamassa, ne hurjat nuorallakävelijät kieppuivat yläilmoissa, oli monenlaista ruokakojua ja tavallisia markkinakojuja.

Toteutimme huimaa suunnitelmaamme syödä lounasta, vaikka olemmekin siinä lajissa surkeita. Tämä olisi viimeinen tilaisuus syödä Nordseessä kala-annokset, sillä Lyypekissä ei ole kyseisen ketjun paikkaa.

Syötyämme kävimme vielä siellä lemppariaasiakaupassamme, ostimme manduja ja magkeollia, pakastimessa on juuri sopivasti tilaa parille pussille manduja. (ne ovat korealaisia mykyjä)

Leirillä on melko hiljainen päivä, eilisiltainen lähes complet-tila ei ole toistunut, on monia tyhjiä paikkoja. EDIT: myöhemmin illalla paikka on kyllä melkein viimeistä paikkaa myöten täysi.

Jälkiruoaksi monta tuntia lounaan jälkeen söimme viimeiset ranskanherkut, crepejä sitruunamehun, sokerin ja mansikoiden kera, myös purkkikermavaahtoa oli vielä hieman jäljellä. Nyt jääkaapissa ei ole enää kauheasti ruokaa, voimme vielä viimeisenä päivänä ostaa jotain kotiinviemisiksi.

Huomiseksi on suunnitteilla oikein täyteläinen Bismarck-päivä.

Sunnuntai 23.6.2024 päivä 68

Olemme lukeneet Bismarckin ja hänen vaimonsa- kirjaa iltasatuna reissun aikana ja se alkaa olla jo Oton ehtoopuolella. Muutama luku on jäljellä.

Huomasin tässä yhtenä päivänä, että Hampurin itäpuolella on paikkakunta nimeltä Aumühle, jossa on monta Bismarckiin liittyvää nähtävyyttä. Ajoimme Aumühleen aamulla Bremenistä ja kävimme katsomassa kaikki löytämäni Bismarckiin liittyvät paikat.

Kuvassa 2 on Bismarcksäule, joka on suomeksi jotakuinkin Bismarck-pylväs. En oikein tiedä mitä eroa semmoisella on Bismarckturmiin (torni) nähden. Tämän Säulen kohdalla ei ollut minkäänlaista pysähtymismahdollisuutta, piti ajaa pari kertaa ohitse ja ottaa kuva lennosta.

Tulimme sitten Aumühlen kaupunkiin, vai mahtaako olla kylä vain. Hienoja katuja ja upeita huviloita, Bismarckalleen ehdin bongata. Johanna-allee olisi myös ollut kiva huomata. Johanna oli Oton puoliso.

Seuraavaksi kävimme katsomassa kirkkoa (kuva 4), jonka nimessä on myös Bismarck, mutten tiedä milloin tämä kirkko on rakennettu, pitää ottaa selvää. Hieno rakennus kumminkin.

Siinä ihan lähellä oli sitten Bismarckturm (kuva 5), loistavan valkoinen rakennus. Ihmettelimme, ettei tällekään ollut mitään opaskylttiä, ei kirkollekaan muuten kuin että täällä suunnassa on kirkko, ei Bismarckiin liittyen. Tuo valkoinen turm on ilmeisesti kirjasto nykyään, mikä olisi kyllä ihana ajatus, vai mitä @kirjanmerkka ?

Sitten menimme Bismarck-museoon (kuva 6), joka oli todella hyvä. Aiemmin olisin viidessä minuutissa kävellyt tuollaisen museon läpi ja ehkä vähän haukotellut, mutta nyt aikaa kului ja luimme vaikka kuinka paljon bismarck-saksallamme ja ymmärsimme puolet. Museo oli ilmainen. Siellä ei ollut sisällä lupa ottaa kuvia.

Lopuksi kävimme vielä katsomassa Bismarck-mausoleumin, jossa ovat haudattuna Otto ja Johanna. Sielläkään ei saanut sisällä ottaa kuvia ja me tottelimme. Samalla piha-alueella oli pieni hautausmaa muille suvun vainajille.

Viimeisessä kuvassa on muistomerkki lähellä mausoleumia, sekin meitä neuvottiin katsomaan.

Maanantai 24.6.2024 päivä 69

Kävimme tänään Lyypekin CITTIssä ja riemastuimme ylenpalttisesti, kun näimme käytävällä tyhjän Bismarck-juomakorin. Luonnollisesti ajattelimme, että kyse on oluesta, mutta semmoista emme löytäneet. Vettä ja limua kyllä löytyi ja pitihän niitä ostaa.

Päivällissuunnitelmat sukeutuivat kaupassa, emme olekaan tällä 10 viikon reissulla syöneet tortilloja. Ja kun sellaisen ajatuksen saa päähänsä, se ei lähde kuin syömällä. Samalla valmistelimme jo huomistakin ateriaa, joka on vielä epämääräisesti #jotainkorealaista .

Ostimme pieniä kanapaloja ja marinoin ne #omastajaasiakkaanpäästä , grillasimme ne kaikki ja säästimme puolet huomiselle. Enää ei tarvitse kuin tehdä pieniä taikoja, joilla tortilloihin sopivat kanapalat saadaan maistuimaan huomenna Korealta.

Kaksi tortillalättyä jäi tähteeksi ja ne paahdoin lopuksi sähkölevyllä rapeiksi, revimme ne illalla paloiksi ja syömme quacamolen ja salsan loppujen kanssa.

Nyt on tiskit tiskattu, ilta hieman viilenee, ei tänään kovin kuumaa ole ollutkaan. Olemme pari viimeistä yötä tässä melko lähellä satamaa. Leirialue on todella täyden oloinen. Kiva kun tänne pääsi jo klo 12, sen jälkeen on ollut koko ajan saapujia ja joku jo kääntyi poiskin. Liekö #complet lähellä?

Olen nyt täysin varma, että Saksassa on otettu jättimäinen digiloikka, sillä tälläkin alueella netti toimii hyvin, eikä maksa erityisesti lisää. Yöpymisen hinta on tosin viime vuodesta noussut muutaman euron, mutta ei se mitään.

Tiistai 25.6.2024 päivä 70

Kymmenes viikko CampaReissua tuli tänään täyteen, se on samalla aivan reissun loppu. Iloksemme sää on ollut tänään todella kaunis ja sopivan lämmin, viimeinen kaupunkipäivä sateessa ei olisi maistunut lainkaan niin hyvältä.

Kävimme bussilla leirialueelta Lyypekin keskustassa, bussi kulkee aivan tästä leirialueen portin vieritse ja reilussa vartissa ja muutamalla eurolla olimme keskustassa. Vaikka jo kahdella edellisellä kerralla olimme muka katsoneet kaikki keskustan kirkot, niin kyllä minä niitä vielä muutamia löysin kartalta, kun oikein kampasin.

Bussireitti osui sopivasti kaupungin kaksointorniportin kulmalle ja siitä lähdimme katsomaan ensin uudehkoa kirkkoa, joka ei ollut mitenkään järisyttävän kaunis, mutta tulipa katsottua. Kuva 2.

Kolmannessa kuvassa on viime vuodelta tuttu muraali, se oli myös kävelyreitillämme ja oli yhtä hyvässä kunnossa kuin aiemminkin.

Lyypekin synagoga oli aivan lähellä tätä muraalia, kuva 4.

Seuraavaksi kävimme taidemuseossa, jota emme olleet aiemmin ollenkaan tienneet olevaksi. Se on aiemmin ollut luostari, mutta jo yli sata vuotta kirkollisen taiteen kokoelman kotina ja uudessa osassa on uutta taidetta. Sellaiseen pääsi osallistumaankin, enkä edes säikähtänyt osallistamista.

Katsoimme nimittäin, että mikä kumma tuo on (kuva 6), joku bakteeriviljemä, mutta sepä oli taideteos, johon vieraat saattoivat laittaa kasviväreillä värjättyjä jääpaloja haluamiinsa paikkoihin. Kun jäät sulivat, värjäsi vesi kankaalle länttejä. Voin oikein kuvitella, miten olisin jollain toisella hetkellä tuhahtanut, että mitä pöhkön hommaa, mutta nyt otin sipulilla värjätyn jääpalan ja laitoin sen niin hienosti kankaalle kuin suinkin osasin. Tuossa kuvassa taustalla on seinässä satoja pieniä reikiä ja niihin katsojat voivat virittää erivärisiä kiehkuroita (olivat ehkä jotain puukuitua) ja semmoisenkin laitoin. Oli oikein taiteellinen olo.

Leirillä söimme tänään jonkunlaisen korealaisvirityksen, jonka tein eilisen kanan lopusta, bulgogikastikkeesta, vihannesten lopuista ja riisistä.

Huomenna myöhään illalla satamaan ja laivaan kohti kotia.

Salmon con Espinacas – lohta ja pinaattia

Sunnuntai on reissuissa kahdesta syystä mainio päivä, ainakin täällä Keski-Euroopassa, tiet voivat olla vähän vähemmän piukassa liikennettä ja museot ovat auki. Mutta huono puoli on se, että kaupat ovat usein kiinni. Ranskassa näyttäisi olevan niin, että paikkakunnalla joku isompi kaupoista on auki aamupäivällä hetkisen, muissa ovat ovet säpissä. Eipä siitä ehdi tulla paha tilanne, kun muistaa ennakoida sopivasti. 

Meillä oli aamulla vasta loiva ajatus mihin suuntaan lähtisimme. Oli ajatus, että menisimme hieman etelämmäs, kuin edellisillä kolmella reissulla, mutta säätiedotuksen katsottuamme muutimme mieltämme ja lähdimme kohti länttä. Sitä ennen kuitenkin kävimme kaksi mukavaa kohdetta, joista ensimmäinen oli Belfort. Antti oli ensin sitä mieltä, että olemme menneet sen likeltä niin, että olisimme nähneet kaupungin symbolin, Belfortin leijonan. Se ei kuitenkaan liene mahdollista, sillä se ei näy millekään ohikulkutielle, emmekä ole kyseisessä kaupungissa käyneet koskaan. Hän on ehkä nähnyt eläväisen unen siitä. Leijonan veistäjä on veistänyt myös Vapauden patsaan, opin wikipediasta. Mutta nimi unohtui jo. Se siitä sivistyksestä. 

Belfortin kaupunki oli äkkivilkaisulla oikein kiva paikka, on ollut Tour de Francen etappipaikkana tänäkin vuonna, siitä oli vielä merkkejä näkymässä.

Kävimme myös katsomassa suuren kirkon, kunhan siellä sunnuntain messu päättyi. Näimme myös caminomerkkejä. 

Seuraava kohde oli Peugeot-museo, joka sijaitsee Sochauxissa, älkää kysykö minulta kuinka se äännetään. Veikkaan että jotain sinne päin kuin Söö. Oli taas todella hieno museo, lippu maksoi 12€ ja oli niin paljon kaikenlaisia Peugeotin valmistamaan vekotinta, että oksat pois. Ihan kirjaimellisestikin, firma on tehnyt sahanteriäkin, sekä keittiövälineitä, huonekaluja, ompelukoneita, polkupyöriä, moottoripyöriä ja tietysti niitä autoja. Meilläkin on ollut yksi Peugeot, ah sitä ihanuutta, kun kahden pikkulapsen kanssa sai neliovisen auton! 

Sittenpä teimme museon pihalla pika-analyysin siitä minnepäin lähtisimme. Tuumimme, että aina voi tehdä kuten aikaisemminkin, eli mennä Loiren laaksoon. Nyt tähtäsimme viime vuodelta tutun Autunin pielestä hieman pidemmälle länttä kohden ja sen nimiseen kaupunkiin kuin Decize. Veikkaan, että se lausutaan, että Döö. Ajoimme ensin pari sataa kilometriä moottoriteitä, maksoi 26,40€ ja sitten punaisia teitä ja lopuksi vielä keltaisia teitä, missään tietyypissä ei ollut mitään valittamista. Liikennettä oli ihan älyttömän vähän, olen lähes varma, että tänään oli Ranskassa #pysykotonapäivä. Saavuimme Decizeen puoli viiden maissa ja siellä tosi kivanoloiselle leirialueelle, joka on Loiren ja l'Aron-nimisen joen yhtymäkohdassa. Täällä olemme kaksi yötä ja teemme suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Lue: emme tee mitään suunnitelmia vaan lähdemme ylihuomenna ja portilla arvomme minne päin lähdemme. 

Matkanvarren viiniviljelmiä

La Vuelta on siis alkanut eilen ja sen tähden meillä oli espanjalainen päivällinen, nopea ruoka jossa oli pääosassa pinaatti. Ostimme sitä eilen kaksi suurta kourallista, jotka maksoivat kokonaista 41 senttiä. Lohi maksoi hieman enemmän, kaksi pientä viipaletta noin 7 euroa, emme olekaan syöneet lohta viime aikoina oikeastaan ollenkaan. Mutta nyt oli sen paikka. 

Otin ohjeen jälleen kerran Spain on A Fork-blogista, Albert varmaan lähettää minulle pian laskun tästä hyväksikäytöstä. Mutta oma vikansa, kun tekee niin hienoja ruokia! Sovelsin hieman, sillä meillä ei vieläkään ole valkosipulia ja kuminaa, jälkimmäistä sen takia etten tykkää siitä. 

Salmon con Espinacas – lohta pinaatin kera kahdelle

• 2 annosviipaletta ruodotonta nahallista lohta
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl oliiviöljyä
• pimentonia
• 2 kevätsipulia silppuna
• 2 tomaattia kuutioiksi leikattuina (vihreä ja oranssi)
• 104 g tuoretta pinaattia (olisi saanut olla enemmänkin, mutta sen verran pussiin tungin kaupassa)
• 0,5 dl valkoviiniä (koska mä voin)
• kaupan remouladea (en alkanut mobileaiolia nykertää)

Paistoin ensin suolalla ja pippurilla maustettuja lohiviipaleita 2 minuuttia puoliltaan oliiviöljyssä ja nostin viipaleet lautaselle odottamaan.

Jatkoin samalla pannulla, ei tarvinnut lisätä öljyäkään, kumosin pannulle ensin kevätsipulisilpun ja hetken päästä tomaattikuutiot ja lorauksen viiniä. Maustoin höystön suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Parin minuutin perästä nostelin suuret pinaatinlehdet parissa erässä pannulle ja sekoittelin. 

Nostin lohiviipaleet pannulle nahkapuoli ylöspäin pinaattihöystön päälle ja peitin pannun improvisoimallani kannella, ruokalautasella, jonka oli käärinyt folioon. Pitää muistaa ostaa jonkunlainen kansi paistinpannulle. Laitoin liekin pois pannun alta ja jätin ruoan kypsymään loppuun noin viideksi minuutiksi jälkilämmöllä. 

Annokseen nostelin ensin pinaattihöystöä ja sen päälle lohiviipaleen, jonka päälle puristimme purkista hieman remouladea. Olipa maukasta pinaattia! Ja lohikin pitkästä aikaa maistui hyvältä, oli juuri sopivasti kypsynyt. 

La Vueltan toista etappia emme ole ehtineet katsoa, tässä meni ilta ruoanlaitossa ja postauksen kirjoittamisesta. Lunttasin, että Andreas Kron on voittanut etapin, mutta menee hetki, että pääsen sinuiksi tämänvuotisen La vueltan nettisivun kanssa. Piti hieman etsiskellä ennen kuin sain tietää, että punaisessa johtajan paidassa ajaa huomenna Andrea Piccolo (taas minulle täysin tuntematon ajaja). Jonas Vingegaard ja Primoz Roglic ovat noin 45 sekuntia perässä sijojen 58-60 tienoilla. Kyllä tämä tästä. Myöhemmin katsomme mitä kisassa on tapahtunut. Mobiilidataa on vielä hyvin jäljellä, sillä kuukausi vaihtuu pian ja voimme melko surutta katsoa tallenteita, vaikkei leirialueella olisikaan asiallista nettiä.