Spaghetti al limone e cantarelli – spagetti sitruunan ja kantarellien kera

Tänään tuntui pastapäivältä ja sellainen siitä tulikin. Kävimme ensin 12 km kävelyretkellä Uppsalan keskustassa, katsoimme monta kirkkoa ja ihastelimme juuri kesään puhjennutta kaupunkia. Aiemmin muistelin etten ole käynyt Uppsalassa sitten vuoden 1989. Sekin meni väärin, vuosi oli 1990. Eikä sekään ollut ihan oikein, sillä olimme täällä vuonna 2019 ensimmäisellä CampaAdria-ulkomaanretkellä. Olemme kuulema olleet tällä leirialueellakin, mutta minulla ei ole siitä mitään muistikuvaa. Se ei sinänsä ole kovin suuri ihme, olemme olleet sadoilla leirialueilla, eivätkä ne kaikki voi mitenkään jäädä mieleen. Siinä kohden ihmettelin, kun Antti alkoi muistaa, että tuon paikan keskustassa hän on nähnyt ja tuosta on ottanut kuvan. Mietin, että miten en muista yhtään mitään. Syyksi paljastui se, että hän kävi tuolloin kolme vuotta sitten yksin pyörällä keskustassa tältä samalta leirialueelta. Niin, ettei minun muistini ihan kokonaan ole mennyt. 

Päivälliseksi tein Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjan spagettia kantarellien kera. Tämäkin oli oikein mobileystävällinen ohje, syntyi vaivatta matkakeittiössä. 

 Spaghetti al limone e cantarelli 

• spagettia kahdelle, sen verran kuin etusormen ja peukun ympyrään väljästi mahtuu
• tymäkästi suolattua pastankeittovettä
• pieni purkki säilykekantarelleja (110 g sientä)
• 1 rkl voita 
• 1 kevätsipuli silputtuna
• puolikkaan sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• parmesaania 
• tuoretta timjamia

Ei taida olla edes ulkomaisten kantarellien sesonki, joten käytin ICA-ketjun säilykekantarelleja, jotka olivatkin oikein oivia. Kävin heti kävelyreissulta tultuamme huuhtomassa sienet ja jätin ne valumaan päiväunien ajaksi. Kyllä, nukuimme päiväunet. 

Kuumensin pastaveden kiehuvaksi ja suolasin sen reippaasti. Veden kiehumista odottaessani silppusin sipulin ja raastoin sitruunankuoren ja parmesaanin. Kun pastavesi kiehui, laitoin pastan kypsymään ja laitoin kuivalle pannulle valutetut sienet kuumenemaan, kääntelin sieniä keskilämmöllä niin, että kosteus poistui. Lisäsin pannulle nokareen voita ja sipulisilpun ja kuullotin sipulia sen aikaa, että pasta kypsyi. 

Sekoitin kulhossa oliiviöljyn, sitruunamehun ja kuoriraasteen, sekä hieman pippuria. Kun pasta oli kypsää, nostelin sen kulhoon ja kaavin pannulta sienet ja sipulin mukaan. Sekoitin ja maustoin vielä suolalla, timjamilla ja parmesaanilla. Ai, miten sitruunanraikasta pastaa, säilykesienien purkinmaku oli ihan nollassa. Todella hyvä tuote, pitää ostaa muutama noin kahden euron purkki kotivaraksi. 

Giro d'Italiassa oli jännä etappi, jota ajettiin todella kovaa kyytiä. En muista tarkkaan milloin Richard Carapaz on joutunut epäsuosiooni, se taisi olla silloin kerran, kun hän teeskenteli, ettei hatkassa pysty vetämään ja sitten kuitenkin rynni voittoon. Minun sanastossani carapatsointi tarkoittaa tuommoista huijinkia (oikeasti hän aivan järjellisesti taktikoi, mutta sattui taktikoimaan jotain suosikkiani vastaan). Ilokseni Simon Yates voitti tänään etapin, mutta hän on niin kaukana kokonaiskilpailussa, ettei se hänen perustilanneettaan paljon auta ja Carapaz kolmannella sijallaan sai rosapaidan huomenna. Koitan kestää. Monta monituista etappia paitaa pitänyt Juan Pedro Lopez joutui siitä nyt luopumaan. Huomenna ajetaan toisen jakson viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Huomenna ajetaan vuorilla ja etapilla on mittaa 178 km. 

Kantarellikeitto

Viime aikoina olemme kyllä syöneet, mutta melko viitteellisesti, lähinnä erilaisia tähdenlentoja eikä ollut oikein mitään postattavaa. Tänään oli alkuruokana niin kiva keitto, että se ansaitsee postauksen. 

Kantarellikeitto kahdelle

• 200 g kantarelleja
• 1 uuden sadon pieni sipuli varsineen
• palanen kesäkurpitsaa
• voita
• 2,5 dl lihalientä
• 1 dl vettä
• 0,5  dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• muutama ohut viipale salamia
• tuoretta timjamia
• muutama tippa oliiviöljyä

Puhdista sienet mahdollisesta liasta. Ota heti talteen muutama pienin ja sievin kantarelli, ne tulevat koristeeksi keiton päälle. Leikkaa muut sienet muutamiin paloihin, samoin sipuli ja kesäkurpitsa. Sulata pannulla voita ja kuullota siinä ensin sipulia ja kesäkurpitsaa muutama minuutti. Lisää silputut sienet pannulle ja paistele niitä viitisen  minuuttia. Lisää pannulle lihaliemi ja vettä sen verran, että ainekset kiehuvat sopivasti liemessä. Keitä noin 10 minuuttia. Kaada keittopohja blenderiin ja anna koneen tehdä seoksesta tasaista, paksuhkoa keittoa. Mausta keittopohja suolalla ja pippurilla, notkista vielä kermalla sen verran, että koostumus on mieluisaa. Olisin voinut laittaa kermaa pikkuisen enemmän, tai lientä. 

Paista pannulla koristeeksi säästämäsi muutama pikkuinen sieni ja leikkaa salamipötköstä oikein ohuita viipaleita. Kuumenna keitto uudelleen, kauho sitä lautasille. Nosta päälle pienet paistetut sienet, salamisiivut, timjamia ja tiputa vielä pinnalle muutama tippa oliiviöljyä. Sopiva kalapäivällisen alkuruoaksi. 

Muhkea nyhtölammasleipä

Muutama päivä sitten luin Maalaisbistro-blogista confit-menetelmällä tehdystä lampaankoivesta. Pidän kovasti kyseisestä lihankypsennysmenetelmästä, mutta olen yleensä kypsentänyt lintujen osia joko ankanrasvassa tai öljyssä. Nyt minäkin halusin kokeilla lampaan valmistamista tällä konstilla etenkin, kun pakastimessa oli yhä suuri pala lammasta, hankalan muotoinenkin vielä. Kyseessä oli luineen melkein nelikiloinen lammaspala. 

Otin palan sulamaan toissapäivänä ja Antti sahasi siitä sen verran pois, että sain palan mahtumaan suurempaan haudutuspataani. Mallaamisen jälkeen nostin palan takaisin tarjottimelle sulamaan. Eilen aamulla pala oli kutakuinkin sula, sisälämpöä en mitannut, mutta arvelin kyllä haudutuspadan tekevän palasta selvää. 

Lampaankoipi confit-menetelmällä

• suuri pala luullista lampaanlihaa
• 2 litraa rypsiöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 uuden sadon valkosipuli
• 2 yrttikimppua (laakerinlehtiä, salviaa, minttua, rosmariinia, timjamia, ruohosipulia)

Laitoin aamulla varhain haudutuspadan lämpenemään ja kaadoin sen pohjalle noin pari desiä öljyä. Sitä kannattaa confit menetelmällä aina laittaa astiaan hieman ennen kypsennettäviä aineksia, etteivät ne jää pohjastaan kuivalle padan pohjalle, saattavat tarttua ja jäädä valjun värisiksi, mikäli eivät tule käännetyiksi kypsennyksen aikana. 

Kiersin myllyistä runsaasti suolaa ja pippuria lihapalan joka puolelle, mutten poistanut mitään kalvoja tai rasvoja, ajattelin padan kyllä hoitelevan sen puolen ajan kanssa. Nostin lihapalan pataan ja asetin sen molemmille puolille pitkittäin halkaistun valkosipulin puolikkaat. Kaadoin reunoja myöten öljyä niin paljon, että lihapala oli aivan uppeluksissa ja laitoin kannen päälle. Jätin padan töihin high-asetuksella ja kymmenen tunnin ajastuksella. Nukuin vielä pari tuntia ja herätessäni keittiöstä tuntui jo hieman tulevan viekoittelevaa tuoksua. 

Yrttejä kävin hakemassa päivän kunnolla valjettua, sidoin paistinarulla pari kimppua sekalaisia yrttejä ja upotin yrtit lammaspalan molemmille puolille. Pata teki työtään koko päivän, noin viiden tunnin kohdalla käänsin lihapalan kylkeä ja tietysti roiskautin paidalleni hieman öljyä. Sen kanssa saa olla varovainen! 

Kahdeksan tunnin kohdalla kokeilin hieman haarukkaa lihapalaan ja selvästi liha oli jo nyhtöisää. Nostin lihapalan peltitarjottimelle kahdella suurella haarukalla keihästäen, enkä siinä kohtaan ihme kyllä roiskinut öljyä sen enempiä. Annoin palan hieman jäähtyä ja kun näpit kestivät käsitellä, laitoin käsiini kertakäyttöhanskat ja nyhdin isoilla haarukoilla paloja lihasta ja vielä sormin kaavin loppuja rasvoja palan kyljistä. Suurin osa oli liuennut pataan. 

Luut irtosivat helposti ja liha oli kahdeksan tunnin kypsentämisen jälkeen helppoa nyhtää. Keräsin nyhteet lasivuokaan ja pyöräytin välillä muutaman kierroksen lisää pippuria ja suolaa. En punninnut lopputulosta, mutta arvelen, ettei nelikiloisesta jäisestä palasta tullut yli kiloa valmista syötävää lihaa.

Kotoisten hommien lomassa en ollut ajatellut sen tarkemmin, miten laittaisin nyhtölampaan tarjolle, mutta ei ollut yhtään perunafiilis tai riisitunnelma. Tein sitten viidessä minuutissa hauskat leivät, joihin sain menemään vielä pari purkinpohjaakin jääkaapista.

Muhkea nyhtölihaleipä kahdelle

• 2 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
• pieniä kantarelleja
• nokare voita
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• marinoituja sipuleita
• nyhtölihaa confit-menetelmällä
• aiolia

Otin esille kaksi pannua ja laitoin kummatkin lämpenemään, sulatin niillä nokareet voita. Laitoin toiselle pannulle muutaman pienen kantarellin, noin 12 kpl. Samalle pannulle kaavin taannoin hampurilaisen täytteeksi tekemieni marinoitujen sipuleiden loput ja silmämääräisesti kahden paahtoleipäviipaleen peittämiseksi tarvittavan määrän nyhtölihaa. Kääntelin hetken kantarelleja ja kaadoin niiden päälle hieman kermaa, ripotin päälle suolaa ja pippuria. Sipuleita ja lihapalasia lämmitin myös hetkisen. Toisella pannulla paahdoin voissa leipäviipaleita molemmin puolin sen aikaa, että pintaan tuli hieman rapeutta. 

Nostin leipäviipaleet lautasille ja asettelin niille lammassuikaleita, sipulia, kantarellit ja isot lusikalliset aiolia, sitäkin saadaksemme purkin tyhjäksi. Vielä hieman pippuria ja tuoretta timjamia ja nopea päivällinen kahdelle oli valmis. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crockpot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Illalla olimme kuuntelemassa Seminaarimäen Mieslaulajia Jyväskylän Lounaispuistossa. Olipa hauska keikka! 

Crêpet kantarelli-pinaattitäytteellä

Tänään eilisestä riekkumisesta johtuen päivä lähti käyntiin vasta niin myöhään, että aamiaisesta tuli lounas, brunssiksi sitä ei voine kutsua, sillä ruokalajeja oli vain yksi. Päivän ranskalaiseksi panostukseksi valmistin täytettyjä crêpejä. Sain käytettyä yhtä jos toista käyttöikänsä päätä lähestyviä elintarvikkeita, joten edellispäivien ylellisyyteen luistahtaneet kokkailut ja ravintolasyömiset hieman loiventuvat. Ohjeen näihin herkkuihin otin blogista nimeltä Fashionedible. Minä sain ohjeen mukaisilla määrillä 5 lettua, 9-10 en millään, tai sitten bloggaaja oli tehnyt tosi pieniä lettuja. Ohje ei taida olla kovin oikeaoppinen crêpetaikina, mutta oli kyllä helppo paistaa ja kääntää. Makukin oikein hyvä. Saatoin konvertoida hieman huolettomasti. Täyteohjeessa oli käytetty valkosipulia, vaihdoin sen punasipuliin, sillä menemme illalla teatteriin, enkä halua haista kovin voimakkaasti.

Crêpet kantarelli-pinaattitäytteellä

Taikina

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 3 dl maitoa
• ripaus suolaa
• 30 g voita sulatettuna + hieman paistamiseen
• hieman sitruunankuorta raastettuna

Täyte

• 1 uusi punasipuli varsineen (olisi saanut olla toinenkin)
• pikkuisen pieniä kantarelleja (noin kourallinen)
• tuoretta pinaattia (kaupan pakkaus, en muista paljonko siinä oli grammoissa)
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• ranskankermaa (minulla yrttimaustettua, alkuperäisohjeessa käytettiin ricottaa)

Kastike

• 0,75 dl kermaa
• 1 tl dijonsinappia
• pippuria ja suolaa (ihan vähän)

Koristeluun

• sitruunankuorta raastettuna

Sekoita taikinan ainekset blenderissä tasaiseksi. Paista pannulla tai crêpelevyllä niin ohuita lettuja kuin onnistut. Minusta taikina olisi voinut olla hieman ohuempaa, mutta en kuitenkaan lisännyt maitoa. Pinoa letut lautaselle odottamaan, laita väliin suikale leivin- tai voipaperia estämään lettuja tarttumasta toisiinsa.

Silppua sipuli täytettä varten, tarkista sienien puhtaus ja ota pinaateista huonoksi menneet lehdet pois, ne pilaantuvat niin nopeasti. Paista ensin sipulia muutama minuutti, lisää pannulle sienet ja jatka paistelemista. Lopuksi lisää pinaatit ja kypsennä niitäkin hetkinen, niin että ne menevät kasaan. Mausta seos suolalla ja pippurilla. 

Kastiketta varten kaada kerma pieneen kasariin, siis tosi pieneen ja lisää sinappi. Kiehauta kastike, ohjeessa puhuttiin, että vain kiehumisen partaalle, mutta halusin kastikkeesta hieman paksumpaa, joten annoin sen kiehua pari minuuttia. Mausta suolaripauksella ja pippurilla. 

Levitä letulle ruokalusikallinen ranskakermaa, laita päälle ruokalusikallinen sieni-pinaattitäytettä. Kääri lettu kirjekuorimalliin neliöksi tai pitkittäin rullaksi, mikäli niin haluat. Laita kaikki rullat tai kääröt lautaselle, lusikoi päälle kastiketta ja jauha päälle tuoretta pippurimurskaa ja raasta hieman sitruunankuorta.

Tykkäsimme tosi paljon, vaikka lettujen rakenne oli hieman paksuhko, pysyivätpä hyvin kasassa. Täytettä olisi voinut olla reilummin, mutta toisaalta pieni määräkin maistui hyvin, sienet olivat erinomaisia ja harvemmin käyttämäni pinaatti hauska lisä.

Päivän Tour de Francen osuus tulee katsottavaksi  myöhemmin. Eilisen henkilökohtaisen aika-ajon voitti Tom Dumoulin ja keltaisessa jatkaa tänään Chris Froome. 

Vihdoin Julian jäljillä, kantarellipiiras

Koko viikon olen aamuhetkinä selannut keittokirjaa, mutten ole saanut päätetyksi, mitä Julia Childin ohjetta kokeilisin. Käytimme belgialaismurekkeeseen kantarelleja ja niitä jäi puoli rasiallista. Löysin Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjasta herkkusienipiiraan ohjeen ja ajattelin sen liippaavan riittävän läheltä ja tein piirakan täytteen kantarelleista. Samalla tuli estettyä hävikkikin, mikä on aina hyvästä. Käytin piirakkaan peruspohjaohjetta, johon tuli:

• 250 g vehnäjauhoja
• 125 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 kananmuna
• 1 tl sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 40 ml vettä

Keräsin vettä lukuunottamatta kaikki aineet  kulhoon. Puristelin ainekset  sormenpäillä leivänmurumaiseksi silpuksi. Lisäsin veden  muutamassa erässä ja sekoitin taikinan  tasaiseksi.  Annoin sen levätä jääkaapissa kelmuun käärittynä puolisen tuntia. Sillä välin valmistelin täytteen ja kuumensin uunin 225 asteeseen. Täytteeseen tuli:

• 2 pientä uutta sipulia varsineen silputtuna
• 3 dl kantarelleja muutamaan palaan leikattuina, pienet ja ehjät kokonaisina
• 1 rkl voita
• 1 tl sitruunamehua
• 1 rkl portviiniä
• ripaus suolaa
• ripaus mustapippuria
• 3 dl kermaa
• 3 kananmunaa
• muutama raapaisu muskottipähkinästä
• 1,5 dl voimakasta juustoa, käytin Old Amsterdameria

Kuullotin sipulia voissa hetkisen ja lisäsin sienet pannulle. Kohta lisäsin pannulle sitruunamehun ja portviinin ja annoin pannulle muodostuneen liemen kiehua kasaan. Sekoitin sillä välin kerman ja kananmunat tasaiseksi velliksi ja maustoin sen muskottipähkinällä. Raastoin juuston. Kaulitsin taikinan ja asettelin taikinaa pieniin piirakkvuokiin ja yhteen pitkänomaiseen vuokaan. Käänteistottelin Juliaa, enkä sekoittanut sieni-sipuliseosta muna-kermaseokseen, vaan ripottelin sen piirakapohjille ja kaadoin sitten muna-kermaseoksen päälle. Ripottelin pinnalle juustoraastetta ja paistoin piirakoita uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Maistuivat alkupalana erinomaisesti. Alan yhä enemmän pitää sienistä.

Eneco Tour vetelee viimeisiään, huomenna ajetaan päätösetappi, olemme ehtineet katsoa kisaa melko vähän. Tänään ajettiin henkilökohtainen aika-ajo. On ollut mukava nähdä taas Alberto Contador kisaamassa, eivätkä Belgian maisematkaan hullummilta näytä.