Mobilepaella – kerrankin riittävän pieni

Matkan lopulla on mukava hieman pysähtyä Lyypekissä, täällä on hyvä leirialue ja kaupungin keskusta on lähellä, kaikenlaiset ostosmahdollisuudet ovat helposti saavutettavissa. Nyt on matkan viimeinen ilta, huomenna on laivanlähtöpäivä (laiva lähtee vasta perjantaina aamuyöllä). 

Olemme usein syöneet tortilloja tässä kohden reissua, mutta nyt La Vueltan takia tein meille malliston pienimmän paellan. Pienensin sitä vielä ainestenkeruuvaiheessakin, sillä halusin meidän jaksavan syödä kaiken kerralla. Tämä on melko sovellettu paella, käytin siihen koti- ja reissukokin taitoni ja ne riittivät oikein hyvin. Minulla oli aiemmin ohut paellapannu kahdelle, mutta olen sen jonnekin hukannut, joten tein paellan mukana olevista paistinpannuista pienemmällä. 

Minipaella kahdelle

• 1 rkl chilimaustettua oliiviöljyä
• 3 marinoitua kanavarrasta (Jumbosta ostettuja, 4 pientä lihapalaa jokaisessa)
• 1 kevätsipuli silppuna
• 1/4 punaista paprikaa kuutioiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 3 minikokoista suupalan kokoista salamimakkaraa kolmeen palaan leikattuna
• 0,75 dl paellariisiä
• 1 rkl kasvisliemitiivistettä
• 2,5 dl vettä
• pieni hyppysellinen sahramia
• 0,5 tl piementonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Kuumensin pannua ja sillä öljyä pari minuuttia ja aloin sitten paistaa varrastikuista irrotettuja marinoituja kanapaloja. Kun ne olivat saaneet kunnolla väriä (toiselle kyljelle hieman liikaakin, kun menin autoon sisälle pyydystämään sinne eksynyttä ampiaista), siirsin ne lautaselle odottamaan ja jatkoin pannulla sipulin, paprikan ja makkarapalojen sekä valkosipulimurskan paistamisella. Öljy riitti tähänkin, mutta pullo oli hollilla, jos olisi pitänyt lisätä. 

Kun sipuli oli mysiytynyt ja paprikakin vähän kypsynyt, lisäsin pannulle sahramin, pimentonin, kasvisliemitiivisteen ja desin verran vettä ja sekoittelin. Ripottelin riisin pannulle ja sekoitin tasaiseksi. Sitten säädin kaasua pannun alla sopivalle ja hetken päästä lisäsin vielä vähän alle desin vettä, maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin ruoan kypsyä noin 10 minuuttia ja nostelin seuraavaksi kanapalat ja herneeet pannulle. Liemi imeytyi riisiin ja riisi kypsyi mukavaa tahtia. 

Kun liemi alkoi olla lopussa, maistoin riisiä. Se ei ollut vielä ihan kypsää, joten lisäsin vielä pienen tilkan vettä ja käänsin kanapalat toisille kyljilleen. Laitoin kannen päälle ja liekin kaikkein pienimmälle. Noin viiden minuutin päästä suljin liekin ja jätin ruoan hautumaan kuumalla pannulla kannen alla loppuun, kun keräsimme pihakalusteet ja markiisin pois huomista lähtöä varten. Tällä kertaa paella oli juuri oikean kokoinen, jaksoimme syödä kaiken viimeistä riisiä myöten. 

La Vueltan 11. etappi oli 154 km pitkä tasamaan etappi. Katsoimme sitä syödessämme ja sen nopein oli jo kolmannen etapin tässä kilpailussa voittanut Matthew Brennan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Enric Mas johtaa ja Primoz Roglic on toisena. Huomenna on vuorietappi, mutta CampaKeittiö hiljenee espanjalaiskokkausten suhteen muutamaksi päiväksi kotimatkan laivaosuuden takia. Viimeistään tiistaina toisen lepopäivän jälkeen palaan asiaan!

Arroz con Salmón y Guisantes – espanjalainen lohi-riisipannu (melkeinpaella)

Tänään meillä oli täältä otettu ruokalaji päivällisenä, se ei ole paella, vaikka valmistustavassa onkin samaa ja raaka-aineissa. Ruoan nimi on espanjaksi Arroz con Salmón y Guisantes ja tulkkaan sen tarkoittavan riisiä lohen ja herneiden kanssa. Taas kerran kävi niin, että yritykseni ottaa raaka-aineita oikein vähän, otin sittenkin riisiä ja herneitä liikaa. Ohjeeseen tarvittavan lohen ostimme eilen ihanasta fresh-ketjun kaupasta. 

Kävimme tuon liikkeen kaupoissa ensimmäisen kerran tämän kevään matkalla ja ovelta ajattelin, että onpa varmaan kallista, kun oli niin hienoa. Onhan niissä kalliitakin artesaanituotteita, mutta myös ihan tavallisen hintaisia. Eilisen ruoan pinaatit maksoivat 0,18€ ja sienet 0,38€. Alla olevassa kuvassa on muun muassa sipulivalikoimaa, ne hinnat eivät ole ihan halvimpia, sen myönnän. 

Tuolta kaupasta ostin vähän lohta. Lohi on kallista täälläkin, Suomessa taitaa olla taas edullisempaa. Oli kiva hoksia pakkaus, jossa oli fileitten päitä siististi nahattomiksi leikattuna. Olisin joka tapauksessa leikannut lohipalan nahattomaksi ja pienemmiksi paloiksi, joten oli ihan järkevää ostaa jämäpalapakkaus, 177 g ja se riitti kahdelle hengelle mitä parhaiten. Kalkuloin, että tämän päivän kahden hengen aterian hinnaksi tuli 4,50€. Ja kalan osuus siitä oli 3,18€.

Pienensin ohjetta joka puolelta ja vähän muutin tekotapaa, ei kerrota Albertille. 

Arroz con Salmón y Guisantes 

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli suikaloituna (puolikas olisi riittänyt)
• 1/5 vihreää paprikaa suikaloituna
• 1 keltainen tomaatti suikaloituna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 177g lohifilepaloja 
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1,2 dl paellariisiä (1 dl olisi riittänyt)
• puolet pienestä PAELLERO-paellamaustepussista
• 1 rkl paprikapyrettä (olin ottanut sen esillekin, mutta unohdin laittaa #kuihienooseon )
• 3 dl vettä
• 0,5 dl roseviiniä
• 1 dl pakasteherneitä (0,5 dl olisi riittänyt)
• sitruunamehua ja tuoretta persiljaa viimeistelyyn 

Tein preppauksen sisällä samalla, kun katsoimme La Vueltaa koneeltani ja telkkarista päivän mellakoita ja mielenosoituksia Ranskasta. Suikaloin sipulin, paprikan ja tomaatin ja keräsin kaikki ainekset tarjottimelle. Lohipalat esimaustoin suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Ruoan varsinaisesti tein ulkona Campingazin liedellä. Oli vähän liian tuulista, saattoi mennä kaasua vähän haaskuuseen. 

Kuumensin uudella melko pienellä pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma, paistelin siinä sipulia ja paprikaa muutamia minuutteja. Kumosin ne sitten lautaselle odottamaan. Lisäsin öljyä pannulle ja paistoin esimaustettuja lohipaloja joka puoleltaan minuutin verran, niiden ei tarvinut vielä tulla kypsiksi. Kumosin nekin lautaselle odottamaan. 

Seuraavaksi laitoin pannulle taas ihan vähän öljyä lisää ja kaadoin riisit tyhjälle, öljyiselle pannulle. Ripottelin PAELLERO-mausteseosta (luin sen aikoinaan söpöisesti Palleroksi ja sen takia ostin sitä espanjalaisesta ruokakaupasta, joskus vuonna 2013). 

Sekoittelin ja annoin riisin kypsyä ihan hetkisen sellaisenaan. Sitten kaadoin puolet vedestä, noin 1,5 dl pannulle ja palautin sille sipulit ja paprikat ja myös tässä vaiheessa raa'at tomaattisuikaleet. Sekoitin ja lisäsin loput vedestä. Ripottelin mukaan suolaa ja pippuria ja laitoin kannen pannun päälle. Tarkoitus oli kypsentää ruoka sekoittelematta ja jopa saa aikaan aavistuksen kärähtänyt pohja, crust, mutta sitä en kyllä tällä pannulla ja tuulisissa oloissa saanut aikaan. 

Koska minulla oli oikeaa paellariisiä, se kyllä toimi hyvin, neste imeytyi hyvin riisiin ja mausteseos värjäsi riisin kauniisti. Se paprikapyre olisi ollut kyllä hyvä lisä. Noin vartissa riisi alkoi olla kypsää ja neste imeytynyt riisiin. Siinä vaiheessa alkoi tuuli olla todella puuskainen ja vähän satoikin, niin siirryin viimeistelemään ruoan autoon CampaKeittiöön. 

Ripottelin pakasteherneet ruoan pinnalle ja asettelin puolipaistetut lohipalat kaikkein päällimmäiseksi. Lisäsin vielä nesteeksi hieman viiniä ja haudutin ruokaa muutaman minuutin kannen alla. Siinä vaiheessa riisi oli kypsää ja lohi myös. Harmi, että laitoin herneitä liikaa, ei vaan millään meinaa uskoa, että desi riisiä on kahdelle liikaa. 

Annosten päälle kiersin vielä lisää pippuria ja ripottelin suolahiutaleita sekä persiljaa ja sitruunamehua. Harmi, ettei sitä kärähtänyttä pohjaa tullut, mutta muuten oli hyvää. Millä ihmeellä oppisin yhä vielä pienentämään raaka-aineiden määrää niin, että ruokaa tulisi sopivasti? 

La Vueltassa oli medium mountain-etappi, eivätkä mielenosoitukset estäneet etapin toteuttamista. Nopeimmaksi ajoi Giulio Pellizzari, mikäli ymmärsin oikein tämä oli 22-vuotiaan ajajan ensimmäinen ammattilaistason voitto. Jonas Vingegaard johtaa yhä kokonaiskilpailua ja toisena on Joao Almeida 50 sekunnin päässä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo, joka on profiililtaan tasainen. 

Chorizoa, tomaattia ja riisiä pannulla

CampaSimpukan 14. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään, kun La Vuelta starttasi Lissabonista. Muutama etappi kisan alussa ajetaan Portugalissa ennen siirtymistä Espanjan puolelle. Me tälläydyimme sinne heti ensimmäisestä päivästä, mutta vain lautasten kautta. Fyysisesti olemme Loiren varrella Amboisessa. 

Foodgawker, minun vuosikausien luottosivustoni ruokaohjeiden löytämiseen on ilmeisesti loppunut, eikä minulla ole mukana yhtään hyvää espanjalaiseen ruokaan keskittyvää kirjaakaan, joten kirjoitin googleen Spanish recipes ja päädyin BBC:n sivulle, jossa lueteltiin ns. suurimpia espanjalaisen keittiön hittejä. Matkakeittiössäni on melko rajalliset mahdollisuudet kokkailla, mutta nyt minulla oli jääkaapissa pieniä chorizoja raakamakkaroina ja luulin meillä olevan paellariisiäkin, mutta se pussi osoittautuikin sitten olevan orzoa. Olisi sekin itseasiassa käynyt tähän ihan hyvin, mutta käytin risottoriisiä. Alkuperäisohje löytyy täältä. Pienensin ohjetta rutkasti ja vähän soveltelin varastojeni mukaisesti. 

Chorizo-riisipannu kahdelle

• 2,5 dl kanalientä fondista
• 1 dl kuivaa riisiä 
• 4 pientä chorizoa (raakamakkaraa) kukin leikattuna neljään palaan
• 1 tl oliiviöljyä
• 1 sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl pimentonia (savustettua paprikajauhetta)
• 1 suuri keltainen tomaatti kuutioiksi leikattuna
• 12 vihreää kivetöntä oliivia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa 

Kiehautin kanaliemen ja nostin kattilan syrjään odottamaan. Laitoin pannun  samalle kaasulieden liekille kuumenemaan ja lisäsin sille pikkutilkan oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin sille chorizopalat ja paistelin niitä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin hieman öljyä, sillä raakamakkaroista irtosi rasvaa hyvin maltillisesti. Sipulisilppu ja valkosipuli päätyivät seuraavaksi pannulle chorizopalojen kanssa ja kuullottelin niitä muutaman minuutin. 

Sitten oli riisin vuoro, ripottelin sen ja pimentonin pannulle muiden ainesten sekaan ja annoin sen kuullottua pari minuuttia, mutta varoin polttamasta. Kaadoin sitten kolmasosan liemestä pannulle ja nostin sen kiehumaan. Riisi alkoi heti imeä nestettä ja vartioin sitä silmä kovana, ettei riisi pääsisi palamaan. Lisäsin lientä niin, että noin vartin päästä meni viimeinen tilkka pannulle, samaan aikaan lisäsin sinne tomaattikuutiot ja oliivit sekä sitruunamehun. Kypsyttelin koko seosta vielä noin 10 minuuttia, että tomaatti kypsyi ja ja liemi oli imeytynyt kokonaan riisiin,  johon jäi kivasti purutuntumaa. Maustoin vielä pippurilla ja basilikalla, suolaa tämä ruoka ei erikseen tarvinnut. 

Olipa hyvää riisiruokaa, juuri sopivasti kahdelle, ei jäänyt mitään tyhmiä lusikallisia, muttei ollut liian vähänkään. 

La Vuelta siis alkoi Lissabonissa henkilökohtaisella aikaa-ajolla. Mukana on monta suosikkiani (he varmaan ovat otettuja, että saavat olla suosikkejani), viimevuotista voittoa puolustava Sepp Küss, Nairo Quintana ja Primoz Roglic. Joukkuesittelyssä torstaina Primoz varasti shown tulemalla paikalle muka myöhässä, mutta kyllä se hänelle suodaan, tuo pieni parrasvalohetki. Koko esittely oli kyllä surkea, äänet puolet ajasta päin mäntyä eikä kaikkia ajajia näytetty edes sekuntia. 

Aika-ajo ei aina ole kaikkein jännintä seurattavaa, mutta tällä kertaa oli melkoisen jänskää. Brandon McNulty oli lopulta nopein ja hän ajaa huomenna punaisessa johtajanpaidassa. Huomenna on hilly-statuksella oleva etappi ja kisaa päästään kunnolla aloittamaan. Leirialueen netti toimi oikein hyvin koko etapin ajan, en enää ujostele käyttää wifiä reippaasti, jos se toimii. Jos ei toimi, niin sitten mennään omien mobiiligigojen voimin, katsoen lopusta muutama kymmenen kilometriä. 

One-pot-menetelmän jatkoa – espanjalainen kana-riisipannu

Leppoisa  elo Noirmoutierin saarella jatkuu. Heti aamiaisen jälkeen lähdimme ennalta suunnitellulle pyöräretkelle saaren reunoja pitkin. Olimme laittaneet kartallemme katsottavaksi viisi kirkkoa ja yhden vesitornin ja laskimme reitille tulevan matkaa noin 40 km. Cubeni akku lupasi, että latinkia on jäljellä 85% ja olin sitä mieltä, että se piisaa oikein hyvin. 

Ajoimme ensin katsomaan oman kylämme kirkon, vaikka sen viime vuonna näimekin, muttemme katsoneet. Vissi ero. Sitten ajelimme yhden toisen pienen kirkon kautta saaren pääkaupunkiin, jolla on mukavan yksinkertaisesti sama nimi kuin saarella, eli Noirmoutier. Kävimme siellä eilenkin, kun oli markkinapäivä ja #ihanhirveeruuhka. Nyt oli paljon rauhallisempaa.  Katsoimme saaren pääkirkonkin, vaikka olimme katsoneet sen aiemminkin. 

Sen jälkeen lähdimme uusille reiteille, suurimmaksi osaksi pyöräväyliä. Muita kulkijoita oli jonkun verran, muttei ollenkaan niin paljon kuin eilen ja kevään pitkänä viikonloppuna, jolloin oli suorastaan pyöräkaaos. Tykkäämme kypäröihin asennetusta puhejärjestelmästä, saatamme jaaritella yhtä jos toista ja varoittaa tiellä olevista esteistä, vastaantulijoista jne. Niiden akut ovat hämmästyttävän hyvät, emme ole ladanneet niitä kuin kerran koko reissulla, vaikka olemme tehneet monta usean tunnin pyöräretkeä. Tulee muuten juteltuakin enemmän kuin introvertti usein huomaakaan haluavansa. 

Ajelu saaren länsipään kautta toi nähtäville useita kirkkoja, nyt ne kaikki ovat omalla googlekartallamme kuvan kera, luulenpa, että kaikki saaren kirkot on nyt katsottu. 

Maksettu nettiyhteys toimii edelleen, enkä enää aio koputella puuta enkä syljeskellä. Saimme katsottua La Vueltaakin ruoan teon yhteydessä tietokoneeltani ja olen sitä mieltä, että 15 € viikon nettiyhteydestä on oikein soppeli hinta. Emme toki aio (ehkä) viipyä täällä kokonaista viikkoa, mutta kolmen päivän jälkeen säästö on jo saavutettu. 

Päivän espanjalaisen ruokaponnistuksen ohjeen otin täältä. Ihan kaikkia mausteita minulla ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä, mutta oikein kelvollisen makumaailman sain aikaan. Sipuliosasto ja viini ovat omaa lisäystäni. Myös tekotapa oli hieman brutaali, koska halusin säästää tiskiä.

One pan Spanish Chicken and Rice

• 1 uuden sadon sipuli
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• chilihiutaleita
• kuivattua tomaattimurua (Portugalin muistoja)
• kuivattua appelsiinimurua (samoin Portugalin muistoja)
• tuoretta timjamia 
• tuoretta lehtipersiljaa
• 200 g ohuita broileriviipaleita (luvalla sanoen marketin tiskistä eivät ihan parhaita paloja)
• 1,5 dl paellariisiä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 3 dl kanalientä (fondista)
• 1 sitruuna (puolikas viipaleiksi leikattuna, puolikas ruokaan suoraan puristettuna)

Leikkasin sipulin ja valkosipulin viipaleiksi. Maustoin broileriviipaleet suolalla, pippurilla, pimentonilla, chihiutaleilla, tomaatti- ja appelsiinimuruilla, timjamilla ja persiljalla. Luritin paloille hieman oliiviöljyä ja kääntelin paloja kertahanskalla suojatulla kädellä myyntipakkauksessa, taas tiskinsäästö mielessä. 

Paistoin ensin sipuleita oliiviöljyssä parisen minuuttia ja nostin silput lautaselle odottamaan. Sitten paistoin maustettuja broileriviipaleita pannulla samassa öljyssä. Leikkasin ohuita viipaleita saksilla pienempiin paloihin. Nostin puoliksi paistuneet palat lautaselle myös odottamaan, samalle kuin sipulit, koska tiski. 

Jatkoin yhä samalla pannulla ja kaadoin sille ensin riisit ja kuullotin niitä öljyn lopuissa pari minuuttia ja lisäsin sinne sitten lorauksen viiniä, koska minusta se oli hyvä idea. Vähän kuin risotossa. Sitten nostelin pannulle riisin päälle sipulit ja broileripalat ja kaadoin päälle kanafondilientä niin paljon, että riisi oli kunnolla peitoksissa. Nostin lämpöä pannun alla niin, että liemi kiehui maltillisesti. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 25-30 minuuttia. Kurkin muutaman kerran. Lientä ei tarvinnut lisätä. 

Kun liemi oli imeytynyt riisiin, puristin mukaan puolen sitruunan mehun ja ripottelin vielä vähän suolaa, pippuria, pimentonia ja yrttejä. Oli oikein maukas ruoka, hyvinkin paellan makumaailmaa, vaikken saanut siitä niin houkuttelevan väristä kuin lähdeohjeessa. Tiskiäkin tuli melko vähän.

La Vueltan 17. etappi oli vuorivoittoinen ja päättyi kovaan nousuun. Katsoimme noin 25 viimeistä kilometriä ja tahdista vastasi Jumbo, voittajaksi ajoi Primoz Roglic, toiseksi tuli Jonas Vingegaard ja kolmanneksi puristi itsensä synttäripoika (29 vuotta) Sepp Küss, kaikki samasta tallista. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kiva Sepp, Jonas toisena ja Primoz kolmantena. Kisa ei ole vielä ohitse ja vaikka toivoisin Seppin voittavan, niin ei taida käydä. 

Kotona tehty matkapaella

Meidän piti tehdä viimeisimmällä ja kauden päättäneellä CampaAdria-reissulla pieni matkapaella, sillä  meillä oli uusi minikokoinen hiiliteräksinen paellapannu. Se maksoi Tallinnan Promo-tukussa muistaakseni 4,95 € ja se oli malliston pienin. Muutaman sentin suurempana koot kasvoivat sellaiseen mittaan, jolla voisi mahdollisesti kaljakellua. No se siitä fantasiasta. Pannu oli hankittu jo aikoja sitten ja olin jopa rasvapolttanut sen valmiiksi. Kyseisellä reissulla ei sitten vain tullut sellaista sateetonta päivällisaikaa, että olisi ollut kiva tehdä paellaa ulkona. Yhdessä paikassa kyllä oli, mutta minulle tuli primitiivireaktio loikkia kiireellä autoon, kun näin pihassa rotan. Eka ja ainoa tähän asti kotimaisilla leiripaikoilla. Se nyt oli sellainen semiryysyranta, joten ei se niin ihme, mutta paella jäi tekemättä.

Tänään meillä oli sitten minipaellaa, emme tehneet sitä ulkona, sillä välillä satoi ja tuuli niin reippaasti, että kokkasin suosiolla sisällä kaasuliedellä. Yritin tehdä niin pienen paellan kuin mahdollista ja vielä olisin voinut pienentää. Tosin söimme tavallista aikaisemmin, että ehtisimme ottaa kuvan ruoasta ennen kuin pimeys valtaa maailman, joten meillä ei ollut ihan niin nälkä kuin yleensä päivällisaikaan. Laitan tähän määrät sen mukaan miten tein, mutta sulkuihin ne määrät, joilla olisi tullut riisilleen sopivan kokoinen paella kahdelle. 

Matkapaella kotioloissa 

• oliiviöljyä
• 0,5 keskikokoista punasipulia silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi silputtuna
• 1 pieni punainen suippopaprika suikaleina
• 1 pieni oranssi suippopaprika suikaleina
• ihan pieni kourallinen pakasteherneitä (vielä pienempi olisi riittänyt)
• 12 viipaletta chorizoa, noin 3-4 mm paksuja (niitten määrästä ei tingitä)
• 3 kampasimpukkaa halkaistuna (2 olisi riittänyt)
• 6 suurta raakaa pakastekatkarapua (4 olisi riittänyt) 
• kevätsipulin varsia silputtuna
• 1 dl paellariisiä (0,75 dl olisi ollut just sopiva määrä)
• 1 l kasvisfondista tehtyä lientä (meni melkein kaikki, liemen määrä on henkimaailman hommia, sitä kannattaa olla riittävästi, joskus menee kaikki, joskus jää vähän)
• 0,5 annospussia Paellero-paellamausteseosta 
• sahramia
• suolaa ja pippuria
• sitruunalohkoja

Paellan valmistaminen on sellainen operaatio, että kaikki kannattaa valmistella pannuvalmiiksi, liemi kuumentaa ja kun aloittaa, sitten ei juuri poistuta lieden ääreltä (paitsi minä, sillä kiikutin sitä sun tätä takaisin pantryyn ja olin polttaa riisit). 

Aloitin kuumentamalla paistinpannulla hyvän lorauksen oliiviöljyä, kumosin sille sipulit ja paprikat, kääntelin niitä hetkisen ja kumosin ne peltilautaselle odottamaan. Seuraavaksi pintapaistoin halkaistut kampasimpukat molemmin puolin ja nostin nekin lautaselle. Viimeisenä käytin chorizoviipaleet pannulla, ihan vain alle minuutin puoliltaan, olen aikaisemmin paistanut kypsää chorizoa aivan liikaa, se ei tosiaan tarvitse kuin ihan pienen kuumennuksen. Laitoin nekin lautaselle odottamaan. (olisin voinut tehdä nämä alkupaistelut ihan hyvin paellapannullakin, nyt tein turhaa tiskiä toisella pannulla)

Kuumensin paellapannua ja laitoin sille oliiviöljyä ja kaadoin riisin öljyyn. On tärkeää saada riisi hieman kuultumaan, muttei sitä pidä polttaa, kuten joku ehkä melkein saattoi tehdä. Riisiä ei pidä sekoitella, se pitää saada asettumaan pannulle ja aloittamaan crustin muodostamisen pikkuhiljaa, kun lientä aletaan lisätä ja riisi kypsyä. Samaan tapaan kuin risoton kanssa paellaan lisätään kuumaa lientä pikkuhiljaa, kun edellinen kauhallinen on imeytynyt. Ensimmäisen kauhallisen jälkeen lisäsin paellamausteseosta, noin puolet muutaman gramman pussista, ehkä alle puolet. Jauhe liukenee nopeasti riisiin liemen välityksellä. 

Riisin kypsyminen ottaa aikansa, jopa tämä desi kuivaa riisiä vei noin 25-30 minuuttia sisällä tuulettomissa olosuhteissa. Maistelin riisi kerrallaan ja kun siinä alkoi olla sopiva puruvaste, lisäsin pannulle ensin raa'at katkaravut riisin päälle, sen jälkeen kampasimpukan puolikkaat ja sipulit ja paprikat. Chorizopalat sommittelin muitten ainesten väliin ja pinnalle ripottelin hieman silputtua kevätsipulia ja herneitä. Päälle muutama kierros pippuria ja sitruunalohkoja. 

Tämän päivän paella näytti aika samalta kuin viime vuonna tekemämme matkapaella, silloin tein sen liukaspohjaisessa raskaassa hiiliteräspaistinpannussa. Siinä oli varomista, ettei se putoa pienen Campingazin päältä. Silloin olin näköjään uumoillut sitä, etten enää jatkaisi ruokahaasteita tänä vuonna. Ihan vaikuttaisi, että muutin mieleni. 

Tämä minipaella oli kyllä oikein hyvää, mutta sitä oli sittenkin hieman liikaa, emme ihan kaikkea riisiä jaksaneet, mutta söimme merenelävät ja chorizot. Todella kevyt ja ohut pannu toimi kaasulla erittäin hyvin. Keskelle pannua oli muodostunut hieman crustia, mutta pannu oli helppo puhdistaa, riisi ei ollut liiaksi tarttunut pannuun. Se on oikein sopiva kahdenhengen ruokiin ja aion yrittää tehdä sillä muutakin, ainakin munakasta. 

La Vueltassa oli noin 230 km mittainen hilly-tyypin etappi, viidestoista järjestyksessään ja tämänkertaisen kilpailun pisin. Lopussa oli ikävän sateinen sää ja pääjoukko saavutti hatkassa olleen kärkimiehen muutama kilometri ennen maalia. Voittajaksi ylsi Jasper Philipsen, josta en ole aikaisemmin koskaan kuullut, hän voitti nyt ensimmäistä kertaa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun kärki säilyy ennallaan, Primoz Roglic johtaa ja Richard Carapaz on toisena samalla aikaerolla kuin aikaisemminkin. Huomenna perjantaina on kolmanneksi viimeinen etappi, sen mitta on 160 km ja se on luonteeltaan hilly, vaikka melkoisia tönkäreitä siihen sisältyy.

Ehkä viimeinen vueltapaella

Olen tehnyt melkein jokaisena blogivuonna paellaa ja aivan ensimmäinen paellani koskaan valmistui vuonna 2011, se on yksi blogin luetuimmista postauksista. Tänä vuonna emme tehneet suurta perhepaellaa, kuten yleensä, vaan pienen matkapaellan, sillä meillä oli todella vähän paellariisiä jäljellä, eikä sen ostaminen ollut mikään helppo homma. Kyllähän minulle on sanottu, että puuroriisi sopii niin paellaan, risottoon kuin sushiinkin, mutta tässä asiassa olen hienohelma ja haluan tehdä näitä ruokia varmasti oikeanlaisesta riisistä. 

Ei minulla ollut pientä paellapannuakaan, mutta arvelin, että melko hyvin patinoitunut de Buyerin paistinpannuni kävisi paellan tekemiseen tarpeeksi hyvin. Katsoimme etukäteen säätiedotuksia sillä silmällä, että meille osuisi pienen kotimaisen campareissun aikana aurinkoinen sää, sillä paella oli tarkoitus tehdä ulkona retkikeittimellä. Sellaiseksi päiväksi valikoitui sitten viime tiistai, jolloin olimme Rastilassa Itä-Helsingissä. Kotoa otimme mukaan riisipussin, paistinpannun, sahramia, Paellero-paellamaustetta (sitä, jonka nimen mielelläni luen Palleroksi) ja purkin hyvälaatuista kalalientä, jota minulla oli tapana ostaa Annan kaupasta. Mistähän sitä nyt saisi ostettua, kun Annan kauppaa ei enää ole?

Kahden hengen matkapaella retkikeittimellä

• 1 litra lientä, jossa oli noin puolet vahvaa kalalientä ja puolet vettä
• oliiviöljyä
• 3 pientä punasipulia
• 10 cm pätkä oikein voimakasta chorizoa
• puolikkaat keltaista ja punaista suippopaprikaa
• noin 1 dl paellariisiä (noin 1,5 dl olisi ollut parempi, mutta yhtään enempää ei ollut)
• suolaa ja pippuria
• 1 tl Paellero-paellamaustetta (mitä lie punaista jauhetta, yleistä Espanjalaisissa kaupoissa)
• sahramia
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 kampasimpukkaa
• osa Lidlistä ostetusta merenelävä-pakastepakkauksesta, siinä oli mustekalasilppua, pieniä simpukoita ja katkiksia, otin vain vähän siitä
• noin kourallinen pakasteherneitä
• sitruunalohkoja

Aloitin pilkkomishommilla, leikkasin paprikat, sipulit ja chorizon viipaleiksi ja suikaleiksi. Kuumensin liemen ja otin valmiiksi myös vettä kannuun, jos liemi ei olisi riittänyt. Antti viritti minulle Campingazin retkigrillin sellaiseen moodiin, että sitä saattoi käyttää paistinpannun kanssa. Olipa de Buyerin pannun pohja liukas grillin ritilällä, oli melkein pidettävä pannun kahvasta koko ajan kiinni, ettei pannu olisi luiskahtanut maahan. Tuuli melkoisesti, joten tuulisuojaakin piti viritellä grillin ympärille. 

Ensin paistoin oliiviöljyssä chorizonpaloja, sipuleita ja paprikoita noin kymmenisen minuuttia. Kaavin ne foliovuokaan ja Antti peitteli vuoan folioarkilla. Hänellä oli välillä melkoisen kiire tuoda minulle aineksia ja viedä toisia pois, sillä en voinut juuri päästää pannun kahvasta irti. Paistoin myös kampasimpukoita hetkisen kummaltakin puolelta, sillä halusin niihin hieman paistopintaa, tässä kohtaa ei meinannut pannun kuumuus riittää kovan tuulen vuoksi. 

Lisäsin pannulle oliiviöljyä ja kaadoin jokaikisen riisinjyvän pussista pannulle kuullottumaan. Varoin polttamasta riisiä, sillä särkymävaraa ei ollut.  Ripottelin pannulle mausteseosta ja vähän sahramia. Aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan riisiin. Odotin aina, että liemi ehti imeytyä riisiin. Lientä meni kaikkiaan melkein litra, vaihdoin jossain vaiheessa liemen veteen, sillä pelkäsin ruoan tulevan liian suolaiseksi. Kaikkiaan meni noin 40 minuuttia, että riisi oli sopivan kypsää sekä reunoilla että keskellä. Crustia alkoi muodostua reunoilta keskustaa kohti. 

Kun riisi oli sopivan kypsää, lisäsin pannulle ensin sulatetut tiikeriravut ja kun ne olivat kypsyneet, lisäsin mukaan muut merenelävät, chorizot, sipulit ja paprikat ja ihan lopuksi kourallisen pakasteherneitä, jotka olivat sulaneet kupissa riisin kypsymisen ajan. Puristin puolikkaan sitruunan mehun ja toisen puolen sitruunasta lohkoina. Kiersin myllystä pippuria ja ihan vähän suolaa, sitä oli muutenkin tarpeeksi mausteseoksen ja liemen muodossa. 

Painava hiiliteräspannu piti lämpöä hyvin, söimme paellan ulkona ja ruoka pysyi hyvin lämpimänä pannulla kovasta tuulesta huolimatta. Paella oli oikein hyvää, riisi riitti sittenkin ihan hyvin. Söimme kyllä kaiken viimeistä riisiä myöten. Oli hyvä, etten laittanut kaikkea sitä mereneläväsilppua, vaan tyydyin muutamaan suupalan kokoiseen rapuun ja simpukkaan.

Tämän onnistuneen matkapaellan myötä CampaKeittiön yhdeksäs espanjalainen ruokahaaste tulee päätökseensä. Tulevien kuukausien aikana mietin vieläkö jatkan ruokahaasteita ammattipyöräilyn seuraamiseen yhdistettynä. Ensi kerta olisi jo kymmenes ja sitä seuraava vuosi olisi blogin 10-vuotisjuhlavuosi. Saa nähdä, miltä ensi keväänä tuntuu, kun Giro d'Italia alkaa toukokuussa. 

La Vueltan viimeinen, seremoniallinen etappi ajettiin Madridissa illansuussa. Kokonaiskilpailun tilannetta ei enää hämmennetty tällä etapilla, voittajaksi oli jo sinetöitynyt Primoz Proglic, toiseksi tuli Alejandro Valverde ja kolmanneksi kisan kuopus ja supertähdeksi noussut 20-vuotias Tadej Pogacar. Minun lempisuosikkini, Nairo Quintana jäi neljännelle sijalle. Toivon, että hänen seuraava kautensa uudessa tallissa olisi vielä uuden menestyksen alku. Tällaiset seremonialliset päätösetapit ovat useimmiten kirimiesten juhlaa ja tällä kertaa voittajaksi ajoi Fabio Jakobsen. 

Arros brut

Tänään tein meille päivälliseksi kasvisruokaa, jonka nimi kääntyy vaikkapa rapariisiksi. No ei sentään. Englanniksi sitä sanotaan dirty rice-nimellä ja espanjaksi se on arros brut. Unohdin aamulla poiketa kaupasta pinaattia, joten se jäi ohjeesta pois. Otin pinaatin tilalle kaksi suloista kesäkurrea kulatungasta. Ei minulla ollut tuoreita artisokkiakaan, mutta säilöttyä oli kuin olikin, joten sillä mentiin. Ohjeen otin tästä  blogista, olen tehnyt sen ohjeilla pari muutakin ruokaa viime kesänä, mm. tämän tonnikalan ja tämän jälkkärin. Puolitin Albertin ohjeen ja se oli passeli määrä kahdelle ja sovelsin myös pavut kikherneiksi. 

Arros brut kahdelle

• iso loraus oliiviöljyä
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 pientä kesäkurpitsaa (pinaatin sijaan)
• 1 tomaatti
• 1 pieni purkki kikherneitä
• 3 öljyyn säilöttyjä latva-artisokkaa 
• 0,5 rkl pimentonia
• 0,5 l kasvislientä
• 1 pieni kuori sahramia (muutama hitunen, noin neljäsosa teelusikallisesta)
• 1,5 dl pyöreää riisiä (käytin paellariisiä)
• suolaa ja pippuria

Leikkasin kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi ja silppusin valkosipulinkynnet. Halkaisin säilötyt latva-artisokat, raastoin tomaatin ja kuumensin kasvisliemen kiehuvaksi. Huuhtelin kikherneet kylmällä vedellä. Kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä ja kumosin pannulle valkosipulisilpun ja kesäkurpitsaviipaleet. Hetken päästä lisäsin mukaan raastetun tomaatin ja kikherneet sekä sahramin ja pimentonin. Kaadoin mukaan noin kolme desiä kasvislientä ja sirottelin riisit pannulle. Sekoitin ihan vähän ja nostelin latva-artisokkapalat mukaan. 

Pienensin hieman kuumuulla pannun alla ja annoin liekin tehdä tehtävänsä ja kypsentää riisiä pikkuhiljaa. Ravistin pannua muutamaan kertaan, mutten enää varsinaisesti sekoittanut ruokaa. Lisäsin lientä vähitellen niin, että kaikkiaan sitä meni kaikkiaan puolisen litraa. Maustoin riisiä suolalla ja pippurilla ja maistelin moneen kertaan. Kun liemi oli imeytynyt riisiin ja riisi oli juuri ja juuri kypsää, laitoin liekin pannun alta pois ja kannen sen päälle noin viideksi minuutiksi. Tämä oli erittäin hyvää kasvisruokaa ja taisipa olla aivan vegaanistakin. Kaikkiaan riisin kypsyminen vei noin 35 minuuttia ja tekniikka oli melko lähellä paellan tekemistä. 

La Vueltan kymmenes etappi meni niinkuin pelkäsin, eihän Nairo pärjännyt kovinkaan hyvin, aikaa-jo ei vain ole hänen juttunsa. Yksikään metri hänen ajamisestaan ei näyttänyt siltä, että hän olisi nauttinut matkasta ja maalissa hän oli kolmisen minuuttia voittajaa  Primoz Roglicia perässä ja punainen paita vaihtoi omistajaa suitsait. Nairo Quintana putosi sijalle neljä. Hänen edellään ovat johtava Roglic, Aljandro Valverde ja Miguel Angel Lopez. Primoz Roglic saattaa nyt olla siinä asemassa, että hän vielä pitää johtajan paidan päällä loppuun asti. 

Taas paellatti

Paella on ollut joka vuosi blogin kesän ohjelmanumero, nyt oli toista kertaa käytössä DeBuyerin paellapannu. Olin omistanut sen jo noin 5 vuotta ennen kuin viime vuonna sain tehtyä sille rasvapolton, se onnistui hyvin ja nyt se oli helppo ottaa käyttöön vuoden joutilaisuuden jälkeen. Se mitä en muistanut oli se, että se vetää paljon Muurikka-pannua vähemmän aineksia ja pannuun tuli lievää ruuhkaa, osa piti jättää suosiolla pois valmiista paellasta. Luettelen määrät sen mukaan, mitä suunnilleen sain pannulle mahtumaan

Lääkettä paellatukseen

• 250 g paellariisiä (ostettu Hella & Herkusta)
• oliiviöljyä
• 1 l paellalientä (sama ostopaikka, loistotuote)
• 8 suurtaa raakaa tiikerirapua kuorineen
• 8 sydänsimpukkaa (valmiiksi kypsennettyjä kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 8 suurta sinisimpukkaa (eläviä aloitettaessa)
• 4 suurta vihersimpukkaa (kypsennettyjä, kuorenpuolikkaissa, pakaste)
• 10 kampasimpukkaa
• pieni pätkä chorizoa viipaleiksi leikattuna
• 2 broilerin filettä
• 3 pientä paprikaa, punainen, oranssi ja keltainen
• 1 suuri pihivitomaatti
• tuoretta persiljaa
• 2 sitruunaa
• ripaus suolaa, pippuria ja pimentonia 

Meillä oli eilen ja tänään massiivinen sähkökatko, olimme ilman virtaa melkein vuorokauden. Toimme eilen Helsingistä kylmälaukussa (semmoisessa mihin saa virtaa viilennykseen auton tupakansytyttimestä) merenelävät, vähän minua pelotti, että pysyvätkö ne kunnossa, kun en saanut niitä nollalaatikkoon heti kotiintultuamme. Kylmälaukku oli avaamatta tähän päivään asti ja kun iltapäivällä avasimme sen, olivat kaikki tuotteet vasta juuri sulaneet, olivat kylmiä ja ihan kunnossa. Se oli helpotus. 

Tällä kertaa tein sipulittoman ja valkosipulittoman version huomisista syistä. Aloitin pikamarinoimalla broilerin fileet suikaloituna. Sekoitin niihin sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja pimentonia. Paistoin suikaleet pannulla ja peittelin odottamaan. Samoin pikapaistoin hieman suikaleiksi leikattuja paprikoita ja lohkoiksi leikattuja tomaatteja. Paistoin myös kampasimpukat ja chorizoviipaleet, peittelin ne odottamaan. 

Sydän- ja vihersimpukat olivat valmiiksi kypsiä, sinisimpukat ja tiikeriravut eivät. Kuorin ravut ja laitoin ne simpukoiden kanssa odottamaan. 

Antti kuumensi liemen minulle valmiiksi, Anna vakuutti sen olevan niin maukasta, ettei juuri muuta maustamista tarvita paellaan. Otin kannullisen vettä varalta saataville, jos liemi kävisi vähiin. Kuumensin ulkona grillin sivupolttimolla paellapannussa hyvän määrän oliiviöljyä, kumosin riisit pannulle ja kuullotin niitä muutama minuutin varoen riisin palamista. Aloin lisätä lientä pannulle kauhallinen kerrallaan ja koitin malttaa olla sohimatta riisiä, että pannulle muodostuisi maukas crust riisistä. Tämä riisilaatu tuntui kypsyvän aika nopeasti, tai sitten tällä kertaa oli sopivan tuuleton sää, eikä kuumuutta mennyt harakoille. 

Kun lientä oli mennyt noin 8 dl, alkoi riisi olla valmista. Se oli jo hyvin maukasta, en lisännyt sen enempää sahramia kuin pimentoniakaan, suolaa tai pippuria. Sommittelin vähän sektoreittein riisin päälle simpukoita, rapuja, makkaraviipaleet ja kanan ja joka väliin tomaattia ja paprikaa. Pannu tuli hyvin täydeksi. Sinisimpukat ja tiikeriraut kypsyivät hyvin kuumalla pannulla riisin päällä ja kaikki muuhan olikin jo kypsää. Lopuksi laitoin mukaan sitruunalohkoja ja tuoretta persiljaa. 

Paella oli tälläkin kertaa oikein hyvää, nuorisoa oli meillä syömässä ja kertomassa koulun alkamisesta ja muutenkin päivitimme kuulumisia. Oli mukava iltapäivä, vähän viileä jo, mutta tarkenimme syödä ulkona. Kun paellapannu väistyi grillin sivupolttimolta, sinne tuli takaisin mehumaija, saimme viimein poimittua loppuun karviaismarjat. 8 litraa mehua odottaa pullottamista. 

Kohta pääsemme katsomaan mitä eilen ja tänään on tapahtunut La Vueltassa. Lepopäivä taitaakin olla vasta tiistaina, eikä jo huomenna, kuten yleensä pitkissä kisoissa.