Rapea punakaalisalaatti

Isänpäivän perhepäivällinen ilahdutti näin loman päättyessä. Matkalta paluun jälkeen oli mukava nähdä nuorisoa, vaihtaa kuulumisia ja syödä yhdessä. Tein uunilohta ja perunamuusia ja niiden kaveriksi rapeaa punakaalisalaattia. 

Nahattomiksi kolmioiksi leikatut lohipalat ennen uuniin menoa

Näin Portugalissa 24Kitchen-kanavalla jakson Jamie Oliverin ohjelmaa, jossa hän teki hauskan näköistä punakaalisalaattia, suitsait tietysti, olihan kyseessä 30 minuutin ateria. Minun oli tarkoitus tehdä salaattia jo Lagosin keittiössämme, mutta punakaalit olivat kaupoissa niin suuria, ettei ollut järkeä ostaa sellaista pari kiloista möllykkää. Nyt en löytänyt ohjetta enää, vaan kehittelin salaatin oman makuni mukaan. 

Punakaalisalaatti 

• puolikas punakaali (noin 400 g)
• 3 pientä suippoa punaista paprikaa
• 2 tomaattia
• puolikas kurkku
• rasia minimozzarellapalloja
• loraus säilykepunajuurien lientä
• 1 sitruunan mehu
• 1 tl hunajaa
• 3 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ihan vähän jauhettua chiliä
• puolikas melko pienestä vesimelonista

Leikkasin punakaalin puoliksi niin, että halkaisin sen kannan kautta. Säilöin toisen puolikkaan jääkaappiin odottamaan jotain muuta ruokalajia. Kuorin kaalin päällimmäisen lehden pois, se oli vähän nahistunut. Leikkasin viillon puolikkaaseen niin, että viilto ylsi melkein kantaan asti. Sitten leikkasin poikittain kaalin ohuiksi suikaleiksi. Olisin voinut yrittää leikata vieläkin ohuemmiksi suikaleiksi. Kokosin suikaleet kulhoon ja erottelin niitä käsin toisistaan. Samoin leikkasin paprikat suikaleiksi ja fileroin tomaatit ohuiksi paloiksi. Kurkun kiersin sellaisella hassulla leikkurilaitteella kiemuroiksi. En ollut aikaisemmin käyttänyt vekotinta. Se on kuin iso kynänteroitin ja kurkkua kierretään sen terää vasten ja lopputulos on pitkiä ohuita kiemuroita. Leikkasin ne lyhyemmiksi pätkiksi. Yhdistin kaikki kasvikset kulhossa ja sekoittelin. 

Sekoitin kupissa oliiviöljyn, hunajan ja sitruunamehun, maustoin kastikkeen suolalla, pippurilla ja jauhetulla chilillä, joku yrtti olisi voinut olla kiva lisä, vaikkapa korianteri. Kaadoin kastikkeen kulhoon kasvisten päälle ja sekoitin.

Värjäsin minimozzarellapallot punajuuriliemellä, näin idean Jotain Maukasta-instassa jokunen päivä sitten. Minimozzarellapallot eivät imaisseet niin hyvin väriä pintaansa kuin parempilaatuinen buffalopallo varmaan olisi tehnyt. Mutta hauskannäköisiä näistäkin palloista tuli. Näyttävät pikaisessa kännykkäkuvassa isoilta vadelmilta. 

Kaadoin salaatin pitkulaiselle vadille ja sommittelin päälle vielä värjätyt mozzarellapallot ja vadin reunoille kolmioksi leikatut vesimelonipalat. Tämä rapea salaatti oli etenkin omaan makuuni ja sehän on jo hyvin!

EDIT: lisäsin aineluetteloon ja ohjeeseen kastikkeen hunajan, se oli näköjään unohtunut kirjoitusvaiheessa. 

Vesimelonigazpacho

Viime kesänä olimme Espanjassa katsomassa La Vueltaa, mitä häiritsi kyllä hieman sen, että olimme kumpikin kamalassa flunssassa ja sää oli niin kuuma. Muutamana päivänä emme jaksaneet syödä mitään, joimme vain marketin tomaattikeittoa. Ainoa mikä maistui yhtään hedelmien lisäksi.  

Eilen juhlittiin läksiäisiä ja tein tänään tähdenlennoista tapastyyppiset leivät, joiden kaveriksi surautin raikasta vesimelonigazpachoa, sillä minulla oli jemmassa vielä pienen vesimelonin puolikas odottamassa käyttöä. Ohjeen löysin Cilantro&Citronella-blogista. Pienensin hieman ohjetta sen mukaan, miten paljon vesimelonia oli. Keittoa tuli litran verran. Olen tehnyt gazpachoa päivälleen seitsemän vuotta sitten blogin ensimmäisenä kesänä. Jo olikin aika uusia ja varioida. 

Vesimelonigazpacho 

• 450 g vesimelonia (paino ilman kuorta)
• 2 suurta pihvitomaattia
• 1 pieni omena
• puolikas pienehköä kurkkua
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 pieni sipuli (meillä ei ollut!)
• 1 pieni punainen paprika
• 1 pieni keltainen paprika
• 1 rkl cavaetikkaa (mikä vain etikka käy, tai ehkä ei pyykkietikka) 
• 0,5-1 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• basilikaa

Aloita leikkaamalla melonista kuori pois ja pilko hedelmä isohkoihin kuutioihin. Samoin leikkaa tomaateista kannan kovempi kohta pois ja lohko ne. Kuori valkosipuli ja leikkaa kurkku muutamaan palaan, jätä pieni palanen koristelua varten. Poista paprikoista kanta ja siemenet, jätä paprikaakin pikkuisen koristeluun. Poista omenasta kara. Laita kaikki ainekset blenderiin, lisää mukaan etikka ja ripaus suolaa ja pippuria. Anna koneen suristella. Ohjeessa keitto siivilöitiin, mutta minä en viitsinyt. Jos vesimelonissa olisi ollut mustat kovemmat siemenet, niiden blenderissä rikkoutuneet palat olisin varmaan siivilöinyt pois. 

Pienennä blenderin teho pienimmälle ja otan kannesta pois se pienempi tulppa, jos siinä sellainen on. Se minkä kautta voi lisätä käynnissä olevaan blenderiin aineksi. Lisää sitä kautta oliiviöljyä ja käytä konetta kolmisen minuuttia, öljy emulgoituu keittoon tehden rakenteesta pehmeän samettisen. Mausta suolalla ja pippurilla vielä jos tarpeen. Viilennä keitto oikein kylmäksi. 

Ennen tarjoilua silppua vielä kurkkua ja paprikaa ihan pieniksi kuutioiksi ja lusikoi niitä annoksen päälle, lisää mukaan vielä pikkuinen oksa basilikaa, muutama tippa oliiviöljyä ja kierros pippurimyllystä. 

Tänään pääsimme katsomaan La Vueltan eilisen etapin vaiheet, kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo Málagassa. Sen nopein oli Rohan Dennis. Hän lähti tänään päivän etapille kuuden sekunnin johtoasemassa. Tänään ajatettu toinen etappi olikin sitten jo 165 km mittainen. Ovat muuten La Tasamaan etapista muotoutui minimassakiriloppuinen, vaikka päättyikin loivaan nousuun. Kymmenennen kerran Vueltassa etappivoittoon ajoi "elämästä pitkään nauttinut" (kuten Peter Selin sanoi) Alejandro Valverde. Michal Kwiatkowski siirtyi johtajan punaiseen paitaan. 

Vueltan sivujen tekijät käyneet jonkun ATK-kurssin, nyt alkavat verkkosivut olla sellaiset, joista löytääkin jotain ja jotka toimivat! Maaliintulosta on vasta muutama minuutti, olen valmis julkaisemaan postauksen ja nyt jo alkaa tulla tuloksia verkkosivulle, hienoa! Kunhan vielä ovat oikein, niin jopa olen tyytyväinen.

Salaatti ilman salaattia ja grillileipä

Sunnuntai oli vielä oikein kesäinen. Parin vesikuuron välissä ehdimme syödä ulkona, niitä päiviä on ollut tänä kesänä aivan ennätysmäärä. Sen  huomaa siitäkin, että keittiön pöydälle on kertynyt kaikenlaista roinaa eri reissuilta, ettei sen ääressä mahtuisikaan syömään. Samankaltaista salaattia söimme vähän yli vuosi sitten, silloin olimme juuri saaneet siilin pihapiiriin, nyt siilit ovat ihan vakiovieraita meillä. Tällä kertaa jätin kaikki varsinaiset salaatit pois salaatista, syystä ettei meillä ollut salaattia. 

Vesimelonisalaatti revisited

• 1/4 pienestä vesimelonista
• 1 pienehkö kurkku
• monta pientä erikokoista ja väristä tomaattia kulatungasta ja kasvihuoneesta
• palanen fetaa
• 2 pientä uudensadon sipulia varsineen
• paljon basilikanlehtiä
• muutama mintunlehti
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• pippuria

Leikkaa vesimelonista kuori pois ja hedelmä kuutioiksi. Puolita tomaatit ja leikkaa kurkku viipaleiksi. Sommittele kaikki isolle lautaselle ja murustele päälle fetaa niin paljon kuin sielu sietää. Silppua pinnalle sipulia ja ripottele päälle yrttejä. Mausta vielä sitruunamehulla, oliiviöljyllä ja pippurilla. Tarjoa tuoreen leivän kanssa. 

Vaalea leipä BGE:ssä (2 kpl)

• 0,5 l lämmintä vettä
• 15 g  puolikosteaa raemaista bread yeastia (tai yksi pussi meikäläistä kuivahiivaa 11g tai 20 g tuorehiivaa)
• 2 tl sokeria
• 2 tl suolaa
• 4 rkl oliiviöljyä
• 700 g vehnäjauhoja

Sekoita hiiva ja sokeria lämpimään veteen, jätä ottamaan vauhtia noin viideksi minuutiksi. Lisää kulhoon oliiviöljy, suola ja noin 3/4 jauhoista. Vaivaa taikinaksi noin 10 minuuttia koneella tai käsin, jos on habaa. Lisää jauhoja, jos taikina on vielä tahmeaa. Kohota kulhossa peitettynä niin kauan, että taikina on kaksinkertainen. Kumoa taikinan jauhotetulle alustalle ja jaa se pitkittäin kahteen palaan. Muotoile pitkulaisiksi leiviksi ja nosta leipävuokiin. Jätä taas kohoamaan. 

Kuumenna Big Green Egg (tai uuni) 200 asteeseen ja paista leipiä noin 30-35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä lämpömittarilla, sisälämmön pitää olla noin 97 astetta. Kaada leipä pois vuoasta ja koputa leivän pohjaa, jos ääni on kumahtava, leipä on kypsä. 

Minun leipäni kohosivat ensin vuoassa hienosti, mutta sitten lässähtivät jonkun verran. Paistaessa niistä tuli kyllä tasaisen kypsät, mutta eivät kohonneet niin paljon kuin olisin toivonut. Olin vähän pettynyt, mutta pettymys meni ohitse, kun leikkasin leivän aterialle. Leipä oli aivan tasaisen kypsää ja vuoassa muodostunut paistopinta oli mukavan rapea. Maku oli oikein hyvä. Laitoin leivän kanssa tarjolle voita, jonka päälle raastoin parmesania. Mallia otin Paju Villassa kesäkuussa näkemäni tarjoilutavan ja se toi kyllä voille kivan lisämaun. 

Antti kielsi olemasta pettynyt leipään ja melkein tottelinkin. Leivän paistaminen grillissä on oikein toimiva tapa. Olemme paistaneet siellä kerran ruisleipääkin ja se oli kyllä sähköuunissa parempaa paistopinnaltaan. Big Green Eggiimme mahtuu kaksi pitkulaista leipävuokaa yhtä aikaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne kerään grilliaiheisia postauksiamme. 

Vesimeloni-fetasalaatti revisited

Tein viime kesänä meloni-fetasalaattia, mutta siitä tuli aavistuksen liian makeaa, sillä käytin silloin cantaloupe-melonia. Tänä kesänä eräänä päivänä tarvitsin nopean päivällisen pieneen nälkään ja kaupassa silmäni osuivat (eivät aivan kirjaimellisesti) vesimeloneihin. Muistin, että minunhan piti kokeilla salaattia vesimelonilla.

Vesimeloni-fetasalaatti kahdelle

• 1/8 keskikokoisesta vesimelonista
• 1 uudensadon punasipuli
• noin 75 g hyvälaatuista fetaa (ei mitään kumiversioita, eihän?)
• 6-8 kirsikkatomaattia
• 1 kurkku
• limetin mehua (sitruuna olisi parempi, muttei  meillä ollut!?!)
• oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja paljon pippuria
• vesikrassia ja muita kulatungan syötäviä lehtiä ja versoja, en tiedä mitä ne kaikki olivat

Leikkasin melonin paloiksi (ja mietin mitä teen tuolle lopulle, vaikka ostin Prisman pienimmän pallukan) ja samoin pilkoin tomaatit, kurkun ja fetan. Sipulin leikkasin oikein ohuiksi viipaleiksi ja huomasin, että lempiveitseni on tylsistynyt, pitää pyytää teroitusvastaavaa teroittamaan veitsiä. Tai opetella itse? 

Sekoitin salaatin ainekset hyvin ja ripottelin mukaan oliiviöljyä, limetin mehua, suolaa ja pippuria. Annosten päälle Antti keräsi vielä jotain versoja kulatungista. Salaatti oli mitä maukkainta ja nyt makeus oli kurissa, kun meloni ei ollut niin ätläkkää kuin viime vuonna. Luutusimme vadin ja lautaset leivällä ja samalla ihailimme uutta pihalemmikkiämme, siiliä. 

Emme olleet moneen vuoteen nähneet elävää siiliä lähimaillakaan, vain auton alle jääneitä litteitä versioita. Nyt pari viikkoa sitten näimme ensimmäisen kerran siilin hipsuttelemassa tontin reunamilla ja sen jälkeen se on asettunut taloksi. Olemme ostaneet sille kissanruokaa ja se on käynyt rohkeasti syömässä ja hiiviskelemässä pihassamme. Olen siitä tosi iloinen. Luulen, että alamme talokaupoille, tai rakennushommiin. Talvipesä olisi siilille kiva laittaa ja kun se menisi talvihorrokseen, voisimmekin alkaa odotella Paistien paluuta tontille.