Meidän piti tehdä viimeisimmällä ja kauden päättäneellä CampaAdria-reissulla pieni matkapaella, sillä meillä oli uusi minikokoinen hiiliteräksinen paellapannu. Se maksoi Tallinnan Promo-tukussa muistaakseni 4,95 € ja se oli malliston pienin. Muutaman sentin suurempana koot kasvoivat sellaiseen mittaan, jolla voisi mahdollisesti kaljakellua. No se siitä fantasiasta. Pannu oli hankittu jo aikoja sitten ja olin jopa rasvapolttanut sen valmiiksi. Kyseisellä reissulla ei sitten vain tullut sellaista sateetonta päivällisaikaa, että olisi ollut kiva tehdä paellaa ulkona. Yhdessä paikassa kyllä oli, mutta minulle tuli primitiivireaktio loikkia kiireellä autoon, kun näin pihassa rotan. Eka ja ainoa tähän asti kotimaisilla leiripaikoilla. Se nyt oli sellainen semiryysyranta, joten ei se niin ihme, mutta paella jäi tekemättä.
Tänään meillä oli sitten minipaellaa, emme tehneet sitä ulkona, sillä välillä satoi ja tuuli niin reippaasti, että kokkasin suosiolla sisällä kaasuliedellä. Yritin tehdä niin pienen paellan kuin mahdollista ja vielä olisin voinut pienentää. Tosin söimme tavallista aikaisemmin, että ehtisimme ottaa kuvan ruoasta ennen kuin pimeys valtaa maailman, joten meillä ei ollut ihan niin nälkä kuin yleensä päivällisaikaan. Laitan tähän määrät sen mukaan miten tein, mutta sulkuihin ne määrät, joilla olisi tullut riisilleen sopivan kokoinen paella kahdelle.
Matkapaella kotioloissa
- oliiviöljyä
- 0,5 keskikokoista punasipulia silputtuna
- 1 valkosipulinkynsi silputtuna
- 1 pieni punainen suippopaprika suikaleina
- 1 pieni oranssi suippopaprika suikaleina
- ihan pieni kourallinen pakasteherneitä (vielä pienempi olisi riittänyt)
- 12 viipaletta chorizoa, noin 3-4 mm paksuja (niitten määrästä ei tingitä)
- 3 kampasimpukkaa halkaistuna (2 olisi riittänyt)
- 6 suurta raakaa pakastekatkarapua (4 olisi riittänyt)
- kevätsipulin varsia silputtuna
- 1 dl paellariisiä (0,75 dl olisi ollut just sopiva määrä)
- 1 l kasvisfondista tehtyä lientä (meni melkein kaikki, liemen määrä on henkimaailman hommia, sitä kannattaa olla riittävästi, joskus menee kaikki, joskus jää vähän)
- 0,5 annospussia Paellero-paellamausteseosta
- sahramia
- suolaa ja pippuria
- sitruunalohkoja
Paellan valmistaminen on sellainen operaatio, että kaikki kannattaa valmistella pannuvalmiiksi, liemi kuumentaa ja kun aloittaa, sitten ei juuri poistuta lieden ääreltä (paitsi minä, sillä kiikutin sitä sun tätä takaisin pantryyn ja olin polttaa riisit).
Aloitin kuumentamalla paistinpannulla hyvän lorauksen oliiviöljyä, kumosin sille sipulit ja paprikat, kääntelin niitä hetkisen ja kumosin ne peltilautaselle odottamaan. Seuraavaksi pintapaistoin halkaistut kampasimpukat molemmin puolin ja nostin nekin lautaselle. Viimeisenä käytin chorizoviipaleet pannulla, ihan vain alle minuutin puoliltaan, olen aikaisemmin paistanut kypsää chorizoa aivan liikaa, se ei tosiaan tarvitse kuin ihan pienen kuumennuksen. Laitoin nekin lautaselle odottamaan. (olisin voinut tehdä nämä alkupaistelut ihan hyvin paellapannullakin, nyt tein turhaa tiskiä toisella pannulla)
Kuumensin paellapannua ja laitoin sille oliiviöljyä ja kaadoin riisin öljyyn. On tärkeää saada riisi hieman kuultumaan, muttei sitä pidä polttaa, kuten joku ehkä melkein saattoi tehdä. Riisiä ei pidä sekoitella, se pitää saada asettumaan pannulle ja aloittamaan crustin muodostamisen pikkuhiljaa, kun lientä aletaan lisätä ja riisi kypsyä. Samaan tapaan kuin risoton kanssa paellaan lisätään kuumaa lientä pikkuhiljaa, kun edellinen kauhallinen on imeytynyt. Ensimmäisen kauhallisen jälkeen lisäsin paellamausteseosta, noin puolet muutaman gramman pussista, ehkä alle puolet. Jauhe liukenee nopeasti riisiin liemen välityksellä.
Riisin kypsyminen ottaa aikansa, jopa tämä desi kuivaa riisiä vei noin 25-30 minuuttia sisällä tuulettomissa olosuhteissa. Maistelin riisi kerrallaan ja kun siinä alkoi olla sopiva puruvaste, lisäsin pannulle ensin raa'at katkaravut riisin päälle, sen jälkeen kampasimpukan puolikkaat ja sipulit ja paprikat. Chorizopalat sommittelin muitten ainesten väliin ja pinnalle ripottelin hieman silputtua kevätsipulia ja herneitä. Päälle muutama kierros pippuria ja sitruunalohkoja.
Tämän päivän paella näytti aika samalta kuin viime vuonna tekemämme
matkapaella, silloin tein sen liukaspohjaisessa raskaassa hiiliteräspaistinpannussa. Siinä oli varomista, ettei se putoa pienen Campingazin päältä. Silloin olin näköjään uumoillut sitä, etten enää jatkaisi ruokahaasteita tänä vuonna. Ihan vaikuttaisi, että muutin mieleni.
Tämä minipaella oli kyllä oikein hyvää, mutta sitä oli sittenkin hieman liikaa, emme ihan kaikkea riisiä jaksaneet, mutta söimme merenelävät ja chorizot. Todella kevyt ja ohut pannu toimi kaasulla erittäin hyvin. Keskelle pannua oli muodostunut hieman crustia, mutta pannu oli helppo puhdistaa, riisi ei ollut liiaksi tarttunut pannuun. Se on oikein sopiva kahdenhengen ruokiin ja aion yrittää tehdä sillä muutakin, ainakin munakasta.
La Vueltassa oli noin 230 km mittainen hilly-tyypin etappi, viidestoista järjestyksessään ja tämänkertaisen kilpailun pisin. Lopussa oli ikävän sateinen sää ja pääjoukko saavutti hatkassa olleen kärkimiehen muutama kilometri ennen maalia. Voittajaksi ylsi Jasper Philipsen, josta en ole aikaisemmin koskaan kuullut, hän voitti nyt ensimmäistä kertaa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun kärki säilyy ennallaan, Primoz Roglic johtaa ja Richard Carapaz on toisena samalla aikaerolla kuin aikaisemminkin. Huomenna perjantaina on kolmanneksi viimeinen etappi, sen mitta on 160 km ja se on luonteeltaan hilly, vaikka melkoisia tönkäreitä siihen sisältyy.
