Jotkut ovat johtajia, mutta päälliköitäkin tarvitaan

Meillä töissä jokainen on johtaja, mutta sen lisäksi meillä on päälliköitä. Viimemainitut ovat sekä johtajia, että päälliköitä, kui hienoo se on? Eilen työpaikalla vietettiin päällikköpäiviä, joilla oli viimeisen päälle suunniteltu ohjelma. Sisäänkäyntikin oli erikseen päälliköille, me muut kuljimme sivuovesta. Ohjelmaan kuului tietysti myös ruokailua, jonka järjestämiseen myös minä osallistuin, vaikka sattuikin olemaan vapaapäiväni. 

Panostukseni oli melko vähäinen, valmistin päällikön kestävän jälkiruoan. Yksi päälliköistä noudattaa ruokavaliota, joka asettaa haasteita etenkin kokemattomalle diettikokille kuten minä. Tässä yhteydessä mainitsen, että olen varmistanut voivani käyttää tiettyjä tuotemerkkejä ja esimerkiksi kauraa valmistaessani syötävää kyseiselle henkilölle, joka ei ole keliaakikko, mutta välttää monia viljatuotteita. 

Jo vuosia sitten luin jostain, että kikhernesäilykkeen liemestä voi valmistaa marenkeja. En tuolloin kokeillut, mutta asia palasi mieleeni joitakin viikkoja sitten, kun töissä puhuttiin lounastauolla siitä, miten mistäkin yllättävästä voi tehdä jotain toista yllättävää juttua. Ja nyt sellaista yllättävää oli hyvä tilaisuus kokeilla. Ohjeen otin Chocochilistä. Se on melkein viiden vuoden takaa, joten en ihan idean aallonharjalla tässä ole. 

Mietin, että mitä voisin laittaa näitten munattomien marenkien kaveriksi, kun sen ei tulisi sisältää myöskään maitoa eikä gluteenia. Tuli mieleeni, että jonkunlainen eton mess-tyyppinen jälkiruoka voisi toimia ja sellaisen kyhäsin. 

Päällikön kestävä eton mess

Kikherneliemimarengit

• 1,5 dl kikhernesäilykkeen lientä
• 1,5 dl sokeria
• 1 rkl limemehua
• 1 tl vaniljatahnaa

Muut tykötarpeet

• gluteenittomia ja maidottomia keksejä
• Planti-kauravispiä
• Planti-kauravaniljakastiketta
• vadelmia
• pensasmustikoita

Tein marengit jo edellispäivänä, että ne ehtivät kuivua kunnolla. Kaadoin tetrallisen säilöttyjä kikherneitä siivilään ja pyydystin liemen astiaan. Sitä oli noin 1,5 dl. Kikherneet jätin odottamaan myöhempää käyttöä, tein niistä sen päivän aterialle hummusta. 

Kaadoin liemen yleiskoneen kulhoon. Liemen ulkonäkö muistutti tosiaankin paljon kananmunan valkuaista väriä ja paksuutta myöten, mutta tuoksu oli vienosti torstainen. Vatkasin pelkkää lientä ensin noin viisi minuuttia. Se tukevoitui melko nopeasti ja muuttui valkoiseksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan sokerin, vaniljatahnan ja limemehun ja jatkoin vatkaamista. Vaahto muuttui suorastaan häikäisevän valkoiseksi ja siitä tuli viidessä minuutissa aivan mahtavan topakkaa marenkimassaa, jota hieman epäröiden maistoin. Herranen aika, se oli tavallisen marengin makuista ja rakenne oli aivan sama. Tuoksussa oli kyllä aavistus hernettä. Luulen, että vanilja ja lime käänsivät tuoksua sopivasti toisaalle. 

Kaavin erittäin paksun massan pursotinpussiin, johon olin laittanut tähtityllan ja pursotin leivinpaperille pieniä marenkeja. Niitä tuli ihan valtavasti, tuosta 1,5 dl lientä olisi tullut kaksi pellillistä pieniä marenkeja, noin sata kappaletta! Tunnustan, että pursotin vain yhden pellillisen, sillä arvelin senkin olevan tarpeeksi. En tuohon hätään ehtinyt etsiä tietoa siitä, voiko marenkeja kuivattaa kahta pellillistä samaan aikaan uunissa. Olin aikeissa käyttää uunia muuhun ruoanlaittoon myöhemmin, eikä uuni voinut olla varattuna marengeille koko päivää. Joten maailma ei pelastunut, sillä marenkimassaa meni hieman kompostiin. Anteeksi maailma.  

Kuumensin uunin 90 asteeseen ja laitoin pellin sinne aluksi 90 minuutiksi. Se on tavallinen marenkiohjeeni, 90 astetta ja 90 minuuttia. Mutta kikhernemarengeille se ei riittänyt, nostin lämpötilaa 90 minuutin jälkeen 100 asteeseen ja kuivatin vielä 40 minuuttia ja siinä vaiheessa marengit alkoivat olla kuivia. Otin lämmöt pois ja jätin marengit uuniin vielä jäähtymään noin tunniksi. Uunin luukkua avatessa marengeista vielä leyhähti aivan kevyt hernemäinen tuoksu, muttei läheskään niin voimakkaasti kuin alun liemessä oli. 

Kaikkiaan marengit olivat uunissa melkein kolme tuntia, joten uunille olikin heti muuta käyttöä, kun se viimein vapautui. Marengit irtosivat helposti leivinpaperista ja olivat aivan kuivia ja rapeita. Uskaltauduin maistamaan yhden enkä löytänyt moitteen sijaan niistä. Jätin ne pellille jatkokuivumaan seuraavaa päivää varten.

Eilen kokosin jälkiruoan paremman astian puutteessa lasiseen leipävuokaan. Murustelin ensin vuoan pohjalle muutamia kauraisia suklaakeksejä ja nostelin seuraavaksi sinne muutamia marenkeja, vadelmia ja mustikoita. Lusikoin sitten hieman Planti-nimistä kauravaahtoa, sekään ei maistunut hassummalta, en ollut aikaisemmin käyttänyt tuon merkin tuotteita. Lisäsin toisen kerroksen marenkeja ja marjoja ja lusikoin loput kauravaahdosta päälle. Koristelin vielä annoksen muutamilla kokonaisilla kekseillä ja lopuilla marjoilla ja kaadoin päälle hieman paksua kauravaniljakastiketta. 

Annos oli kieltämättä melko suuri yhdelle, mutta arvelin jonkun muunkin voivan haluta maistaa sitä. Vuoka oli kuulema mennyt päällikön mukana hänen toimistoonsa aterian päätteeksi, joten en sitten tiedä kuinka sen jakamisen kanssa lopulta kävi. Loput marengit laitoin lasipurkkiin ja vein ihmeteltäväksi, huomenna näen onko kukaan maistanut ja jos niitä on vielä, voin tehdä tuoksutustestiä ja tutkia pysyvätkö kikhernemarengit rapeina vai nahistuvatko ne nopeasti. 

No nyt tuli hyvät kesäkurret

Kesäkurpitsa on nyt sesongissa ja vaikka CampaSimpukassa on muutama täytettyjen kesäkurrejen ohje, laitan vielä tämän yhden, sillä nyt täytteestä tuli tosi hyvä. Ja hassua kyllä, sitä oli aivan lusikalleen oikea määrä. Yleensä teen kaikkia täytteitä liian paljon. Söimme tätä kivaa ruokaa töissä yhteislounaana, rauhallisen työpäivän etu on se, että tauolla ehtii tehdä ruokaa kaikille. Osa raaka-aineista oli työkaverin kasvimaalta ja osa saatua, sekin edullisti yhteislounasta kummasti. 

Täytetyt kesäkurpitsat 6-7 hengelle

• 3 melko suurta vihreäkuorista kesäkurpitsaa
• 3 uuden sadon sipulia varsineen
• 1 pieni tetra kypsiä punaisia linssejä
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 250 g jauhelihaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pizzayrttimausteseosta (sitä oli työpaikan keittiössä)
• jauhettua paprikaa
• tuoretta basilikaa
• 175 g pussi juustoraastetta

Aloitin laittamalla uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaisin kesäkurpitsat pitkittäin ja raaputin ruokalusikalla puolikkaat veneiksi. Leikkelin irrotettua sisusta hieman pienempiin paloihin. Kolmesta suuresta kesäkurpitsasta tuli niin paljon sisussilppua, että käytin täytteeseen noin 3/4, kaikkea ei olisi saanut mahtumaan. 

Laitoin uunipannulle arkin leivinpaperia ja sutikoin siihen vähän oliiviöljyä. Nostin kurpitsaveneet paperin päälle. Kuusi puolikasta mahtui juuri ja juuri vakiouunin pellille. Luritin veneisiin pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Laitoin veneet esikypsymään 200 asteiseen uuniin siksi aikaa, kun valmistin täytettä, noin 20 minuutiksi. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja laitoin silputun kurpitsamassan pannulle kypsymään. Silppu menee kyllä kasaan aika paljon pannulla, joten mitenkään liikaa sitä ei ollut, maustoin sitä kevyesti suolalla ja pippurilla. Kumosin seoksen kulhoon ja huudoin linssit. Sekoitin ne kulhossa kurremassan kanssa. 

Lisäsin pannulle hieman öljyä ja silppusin sipulit, kuullotin niitä hetkisen ja lisäsin pannulle jauhelihan. Pienensin jauheliha murusiksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Kaadoin mukaan paseeratun tomaatin ja sekoittelin taas. Annoin seoksen kypsyä muutamia minuutteja. Maistelin ja lisäsin hieman jauhettua paprikaa. 

Katselin jääkaapin sisältöä sillä mielellä, että olisiko siellä jotain keitokseeni sopivaa, mutta jätin mansikkahillon ja vaahterasiirapin nyt kuitenkin kokeilematta. Toisaalta, eivätkö ne kulinaariset tähtihetket joskus synny erikoisista kokeiluista tai siitä, että tulee kaataneeksi väärästä purkista?

Kun pannulle oli muodostunut melko sakea tomaattinen jauhelihakastike, kaadoin sen kulhoon ja sekoitin kurpitsamassan ja linssien kanssa sekaisin. Maistelin ja maustoin. Täyte tarvitsi aika paljon suolaa, melkein hämmästyttävän paljon. 

Olin ottanut kurpitsaveneet uunista, ne olivat sopivasti hieman kypsyneet, mutteivat mitenkään levahtaneet. Lusikoin veneisiin täytettä ja ihme kyllä, sitä oli aivan lusikalleen sopiva määrä. Ripotin pinnalle juustoraastetta ja sitäkin oli juuri passelisti. 

Paistoin täytettyjä kesäkurreja noin 35-40 minuuttia. Lisänä meillä oli työkaverin kasvimaalta todella hyviä perunoita, paria silliä ja yksinkertaista salaattia. Täyte oli todella onnistunut, muttei sille olisi tehnyt pahaa pieni polte vaikkapa chilin muodossa. Kastikemainen täyte toimii paremmin kuin kuivemmat aineet täytteenä. Jauhelihan olisi voinut hyvin vaihtaa papuihin. Oli kiva tehdä ruokaa työkavereille ja syödä yhdessä.

Äitivaihteella – perhepäivällinen keskellä viikkoa

Kaksi vuorotyötä tekevää ihmistä ei ole aina päivällisaikaan kotona yhtä aikaa, eikä meillä muutenkaan ole mitään erityistä pakkoa syödä aina samaan aikaan. Olemme vähän huithapeleita. Sitä en tiedä, miten paljon Antti kokkailee itselleen minun ollessani pois kotoa, mutta minä olen alkanut hieman tehdä ruokaa pelkästään itsellenikin. Se on kivaa, mutta jostain syystä saan silloin aikaan ihan hirveästi tiskiä, enemmän kuin kahdelle kokatessani. Melkein poikkeuksetta tulee tiskari täyteen, kun teen ruokaa vain itselleni. Mikähän siinäkin on?

Välillä on niitä päiviä, että teen ruokaa joko toiselle pojista, tai molemmille ja sitten on  niitäkin onnenpäiviä, että kaikki kolme nuorta saapuu samana päivänä päivälliselle. Toisinaan minä tiedustelen, milloin he ehtisivät, välillä he itse kyselevät, että saisikohan täällä ruokaa, pääsisikö saunaan. Jos vain töitten puolesta onnistuu, minähän otan isommat padat ja pannut pantry II:sta ja alan suunnitella mitä söisimme. 

Eilen oli tällainen onnenpäiväni. Minulla oli yövuorojen välinen lepopäivä, juuri minulle parhaiten sopiva puuhailupäivä. Menin töistä suoraan kauppaan, sain samalla ajettua vähän pitemmän matkan autollakin. Oli varmasti talven tähän mennessä kylmin aamu töistä päästessä, auton akulle teki hyvää hieman pitempi ajomatka. Olin jopa tehnyt kauppalapun, mikä on minulle harvinaista, minullahan on erinomainen muisti! Saavuin kotiin samalla ovenavauksella kuin Antti lähti töihin ja minulla oli hyvä suunnitelma, miten kaikki olisi valmista kello 17.23. Siihen aikaan Anttia saattoi odottaa saapuvaksi, hän tosin ajoi pihaan jo 17.22. 

Sitruksinen vaahterasiirappilohi

• oikein iso norjalainen lohifile 
• oliiviöljyä
• 1 sitruunan mehu
• 2 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 sitruuna viipaleina
• tilliä 
• kuivattuja veriappelsiiniviipaleita

Ideaa tähän kalaruokaa otin kivasta Life Made Sweeter-blogista. Tosin tavoilleni uskollisena luin näköjään tarvikelistan noin puoliväliin ja osa mausteista jäi pois. Vaihdoin myös tumman sokerin vaahterasiirappiin. En tehnyt kasviksia samalla pannulla, vaan pelkästään lohifile pääsi uuniin. Mutta tuo alkuperäinen ohje näyttää tosi kivalta, kokeilkaa sitä! 

Sekoitin ensin marinadin kalalle, siihen tuli loraus oliiviöljyä, sitruunan mehu, soijakastiketta ja vaahterasiirappia. Siivosin sitten kalasta rasvaisimman reunan pois ja nyppäisin pari ruotoa. File oli niin suuri, että se mahtui juuri ja juuri uunipellille kulmittain. Ripottelin lihapuolelle suolaa ja pippuria. Laitoin uunipellille ison palan foliota ja sen päälle leivinpaperiarkin ja kaadoin marinadin pellille. Nostin lohifileen marinadiin nahka ylöspäin ja annoin sen pötköttää siinä noin tunnin verran viileässä. 

Kun oli aika paistaa kala, kuumensin uunin 200 asteeseen ja käänsin fileen toisinpäin, nahkapuoli alaspäin. Leikkasin sitruunan viipaleiksi ja sujautin viipaleita kalan alle leivinpaperin ja nahkan väliin. Lihapuolelle laitoin runsaasti tillisilppua ja drinkkejä varten kuivaamiani veriappelsiiniviipaleita. Niitä sattui olemaan purkillinen ihan siinä käden ulottuvilla, joten ajattelin katsoa kuinka niille kävisi uunissa. 

Paistoin kalaa noin 30 minuuttia, file oli niin suuri ja pääpuolestaan niin paksu, että puoli tuntia oli juuri ja juuri tarpeeksi. Veriappelsiiniviipaleet saivat kivasti väriä uunissa ja tuoksu oli mitä houkuttelevin. Lohi oli ainakin minun mielestäni aivan täydellisen sopivan kypsää. En saanut siirrettyä filettä kokonaisena tarjoiluvadille sen suuren koon tähden, joten nostin sen vadille isohkoina paloina nahkoineen päivineen. Annoskuvia en ottanut, sillä olin niin emäntämoodissa, että keskityin vain ruoan saamiseen valmiiksi. 

Perunamuusivinkki haudutuspadassa

Tästäkään ei ole kuvallisia todisteita, mutta olen vastikään huomannut kätevän keinon saada paljon valmista perunamuusia pysymään kuumana, vaikka aterialla olisi paljon muitakin komponentteja, uuni on varattu ja kattilat käytössä. 

Kaksi tuntia ennen ruokailua tein suuren annoksen muusia valmiiksi isossa kattilassa, olin samaan aikaan kuumentanut suurempaa haudutuspataani valmiiksi ja laittanut sinne kunnon nokareen voita sulamaan. Kaavin kaiken valmiin muusin pataan ja tasoittelin pinnan. Laitoin padan lämpimänäpito-asetukselle ja siellä muusi pysyi hyvänä ateriaan asti. Se jopa hieman kuohkeutui ja padan pinnan ja muusin väliin syntyi hyvänmakuinen ohut kuori, josta pidin todella paljon. Tällä tapaa lisäkemuusia ei tarvitse tehdä viimeisenä, vaan saa aikaa muihin valmisteluihin, eikä muusia tarvitse lämmittää uudelleen ennen tarjoilua, jolloin se ei ole enää parhaimmillaan. 

Muusin voisi sekoittaa ihan valmiiksikin padassa, jos ei välittäisi mahdollisesta pienestä padan pinnan naarmuuntumisesta sähkövatkaimella sekoittamisessa, tai sitten voisi tehdä muusin perunapusertimella. Minulla ei ollut niin suurella perunamäärällä aikaa alkaa käsin puristella perunoita, siksi tein muusin kattilassa valmiiksi. Lisään tämän vinkin CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään padan käyttövinkkejäni. 

Porkkanat ja ruusukaalit jouluvivahduksella

• 10 porkkanaa
• 20 ruusukaalia
• 50 g voita
• 0,5 dl vaahterasiirappia
• 1 tl kanelia
• monta raapaisua kokonaisesta muskottipähkinästä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• kuivattuja veriappelsiiniviipaleita

Tämän lisäkkeen ajatus lähti Dinner at the Zoo-blogin haudutuspataporkkanoista. Näistäkään minulla ei ole kuvaa valmiina, mutta vakuutan, että olipa kiva lisäke. Näitä varten otin esille pienemmän Crock Potini, jonka pata lienee noin kolmelitrainen. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Leikkasin ruusukaaleista kannat ja kuorin päällimmäiset lehdet pois, halkaisin kaalit kahtia. Sekoitin sulaan voihin vaahterasiirappia (tämän lisäkkeen takia vaihdoin lohiohjeen tumman sokerin vaahterasiirappiin, synenergy you know), kanelia ja muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Lisäsin muutamia veriappelsiiniviipaleita tähänkin. Niitä pitää kuivattaa lisää nyt kun veriappelsiineja vielä on saatavilla. 

Nostelin porkkanapalat ja kaalipuolikkaat pataan ja ripottelin pinnalle tuoretta timjamia. Kaadoin kastikkeen päälle ja sekoittelin lusikalla. Puikkasin sekaan muutaman kuivatun veriappelsiiniviipaleen. Laitoin padan high-asetuksella töihin. Porkkanoiden sanottiin kypsyvän noin kolmessa tunnissa, kaalit eivät tarvitsisi ihan niin paljon aikaa, mutta ei se niin nokonuukaa. Lohen ollessa valmis, olivat porkkanat ja ruusukaalitkin kypsiä. Ai miten kiva tuoksu padasta nousikaan, siirappi ja kaneli, appelsiini, muskottipähkinä ja timjami, hyvä setti. Tämäkin joutaa Crock Pot-välilehdelle. 

Kun etsin vihanneksille ohjeita haudutuspadassa tehtäväksi, niissä suositeltiin sitä, että noin yhtä kovia vihanneksia ja kasviksia tehdään yhdessä. Maken järki, kuten nuorisolla oli tapana sanoa. Ei niin, että laitetaan porkkanaa ja pinaattia samaan pataan yhtä aikaa. Jossakin ruokalajissa se passaakin ihan hyvin, että ainekset kypsyvät eri tahtiin, mutta lisäkeruoassa ei ole kivaa, jos joku on ihan muusina ja toinen vasta parahultaisen kypsä. Porkkana ja ruusikaali olivat just ja just riittävän samanhenkisiä. 

Jälkiruoka ansaitsee huomenissa oman postauksensa. Eilinen oli viikkoni kohokohta, koko perhe koolla, paljon iloista juttelua, naurua, kuulumisten vaihtamista. Tunnetta siitä, että edelleen olemme perhe, vaikkemme asu kaikki enää yhdessä. Perhepäivällinen torstaina on ihan yhtä kiva kuin perinteinen sunnuntaipäivällinenkin.

Tämän talven jäälyhtymuotia

Päällikön kestävä omenapiirakka

Tänään paistoin töissä tauolla omenapiirakan, joka oli kokonaan maidoton. Niinpä se kävi ihan jokaisen työpaikalla olleen ruokavalioon. Mukailin aikaisemminkin käyttämääni ohjetta.

Maidoton omenapiirakka

• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 tl jauhettua vaniljaa
• 2 tl kanelia
• 2 dl mantelimaitoa
• 150 g maidotonta juoksevaa margariinia 
• 4 omenaa
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl kanelia
• tomusokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen, vuoraa isohko lasivuoka leivinpaperilla. Kuori omena ja leikkaa ne lohkoihin. Kerää lohkot kulhoon ja ripota niille sokeria ja kanelia, kääntele paloja niin, että ne saavat kevyen sokeri-kanerikuorrutuksen. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää mukaan rasva, mantelimaito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaavi se vuokaan leivinpaperin päälle. Sommittele omenalohkot taikinan päälle ja paista piirakkaa noin 35  minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on piirakka kypsä. Sirottele kuuman piirakan päälle tomusokeria ja tarjoa Oalty-vaniljakastikkeen kanssa. 

Paha mokka

Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 

Kanakeittoa 10 hengelle 

• 1,5 kg broilerin ohutfileitä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl srirachaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 l vettä
• 2 rkl kanafondia
• 1 oranssi paprika
• 2 medium-tulista chiliä
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 1 isohkon purjon vaalea osa
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pussia pakastevihannessuikaleita
• 2 pussia pakastejuuressuikaleita
• 1 tölkki maissia
• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra punaisia linssejä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• 2 limen mehu
• 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 1 puntti tuoretta korianteria
• limelohkoja
• suolaa ja pippuria
• srirachaa

Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 

Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä. 

Kun oikeasti ei tarvisi yhtään lisää ruokaa – juustotarjotin

Eilen vietimme työpaikan perinteisiä pikkujouluja. Niistä puuttui yksi tärkeä asia, nimittäin Joulupukki. Hän oli tällä kertaa out of office, täysin tavoittamattomissa, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää näin huippusesongin jälkeen. Lahjat hän onneksi oli toimittanut perille ja osaammehan me itsekin lahjat jakaa. Jälleen kerran moni sai jotain sellaista, mitä todellakaan ei tiennyt tarvitsevansa. 

Jos pukki puuttuikin, niin ruokaa ei puuttunut. Olimme jo päivällä työpainotteisen virallisen osuuden puolivälissä syöneet ravitsevia ja terveellisiä pizzoja ja kebap-annoksia. Pulkkamäen hurjien käänteiden päätteeksi söimme kodassa grillattuja makkaroita, jotka toisesta päästään olivat mustamakkaroita (ei vaikuttanut menekkiin) ja Jekkutytön kotona söimme vielä lisää. Tarjolla oli lämpimiä piirakoita, salaatteja ja minun aamulla sommittelemani tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä. Kun me lähdimme kotiin puolilta öin, jäi keittiöön vielä puolimetrinen pino hodarisämpylöitä tykötarpeineen, mutta arvelen nekin tulleet syödyksi. 

Juustotarjottimelle latasin pääasiassa viime viikolla Virosta tuomiamme herkkuja. Oli sillä myös Lidlin tuotteita ja omista kaapeista kerättyjä lisukkeita. Otin suurimman metallisen ovaalitarjottimeni ja sille tuli seuraavaa:

Tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä monelle muutenkin jo mahansa täyteen ahtaneelle

• 1 kolmion mallinen pala sinihomejuustoa (Lidlistä)
• pieni kiekko camembertiä
• pieni kiekko brietä
• palanen goudaa
• palanen comtéa
• 1 virolainen kestomakkara (salamityyppinen) 
• 1 paketti serranonkinkkua
• 1 paketti parmankinkkua
• 2 viikunaa
• joku hilloke, en muista mikä se olikaan
• vaaleita rypäleitä
• tummin rypäleitä
• keksejä

Muutoin tässä ei ollut isompaa vaivaa kuin aukoa paketteja ja leikata kestomakkara viipaleiksi ja rypäleet pikkutertuiksi. Myös isot kinkkuviipaleet leikkasin pienemmiksi paloiksi, että riittää useammalle ja puikin juustojen pieleen pieniä juustoveitsiä. Käärin tarjottimen leveää sellofaaniin ja pidin sen viileässä kotoa lähtöön asti. Kyläpaikassa nostin tarjottimen heti saavuttuamme pöydälle, että juustot ehtivät lämmetä. Siihen nähden, miten paljon ruokaa oli tarjolla, juustotarjotin oli huomattavasti huvennut silloin, kun lähdimme kotiin. Joku voimakkaampi kova juusto olisi ollut paikallaan. Mustaleima olisi kyllä sopinut hyvin tähän settiin. Keksit eivät  mahtuneet tarjottimelle, ne olivat tarjolla erikseen. 

Nyt on taas pikkujoulut juhlittu, en muista enää ovatko nämä vuotuiset iloittelumme todella ennenaikaiset vai pikkuisen myöhässä, muttei sillä ole suurta väliä. Tärkeintä on olla iloinen ja viettää aikaa yhdessä, sitten se arkikin siellä töissä sujuu taas mukavasti pitkän aikaan. Ai niin, meillä oli myös erittäin pieni juhlija mukana, juuri kuukauden täyttänyt ja hän viihtyi mainiosti äidin työkavereiden syleissä nukkumassa sen aikaa, kun äiti kävi moikkaamassa meitä. Aah sitä vauvantuoksua! Saattoi aiheuttaa nuoremmissa kollegoissa pientä tartuntaa.

Seuraavassa postauksessa jatkuu taas Viron kartanokierros ja tiedossa on vielä myös kolme ravintolapostausta samalta matkalta.

Tehtiin sitten itse! Joululounas työporukalla

Haikeina muistelemme joululounaita, joita saimme monet vuodet käydä syömässä tyonantajan tarjoamana Ränssin kievarissa. Ajat ovat muuttuneet, eikä sinne enää ole päästy. Tänä vuonna erinäisten syitten takia päädyimme tekemään itse joululounaan työporukalla ja siitä sukeutui hyvä juttu. Ehkä ensi vuonnakin! 

Moni työkaveri osallistui lounaan järjestelyyn, J valmisti ja tarjosi maidottomat porkkanalaatikot, T tarjosi ja paistoi kinkun, K toi leipää ja tarjosi hirvenlihat lihapataa varten, A nouti kaupasta viimetipan ostoksia ja Antti graavasi lohta ja leikkasi kinkun. Minun osuudekseni tuli käydä kaupassa ja huolehtia lounas pöytään. Kaikki muut paikalla olleet kollegat auttoivat syömällä vatsansa täyteen. 

Kävin kaupassa summittaisen budjetin puitteissa, arvelin selviäväni satasella, mutta koska ostin vähän liikaa kivennäisvesiä, meni lasku 112 euroon. Sillä summalla saimme (kinkku ja hirvenliha olivat siis lahjoituksia) ruokaa meille kymmenelle paikalla olleelle ja toinen mokoma olisi kyllä vielä syönyt siitä. Jos olisin ollut järkevämpi ostaja, olisi koko setti varmasti maksanut vain noin 50-60 euroa. Mutta nyt meillä on varastossa hieman säilytystä kestäviä ruokatarvikkeita yhteislounaita varten ja muutaman päivän töissäolevat voivat syödä tähdenlentoja, mikäli vielä maistuu. Osan voi myös pakastaa ja käyttää myöhemmin. 

Eilen minulla oli yövuorojen välinen päivä. Vein yövuoroon mukanani suuremman Crock Pot-patani, johon olin tehnyt jo kotona hirvenlihapadan hautumaan. Minun kotiseudullani pohjoisessa ei tehdä jouluksi karjalanpaistia vaan palapaistiksi sanottua yhden lihalaadun pataruokaa. Sellaisen tein nytkin K:n tuomista lihapaloista. Toinen pala oli luullinen ja luumurikan säästin liemenkeittoa varten. Pata puhisi koko yön työpaikan keittiössä ja aamulla tuloksena oli ihmeen murea ja maukas hirvipata.

Kun vuoroni loppui, menin käymään suihkussa ja siitä virkistyneenä palasin keittiöön laittamaan lounasta. Tauolla olevat auttoivat kantamalla toisen pöydän kokoustilasta ja järjestelemällä paikkoja ja muutenkin olemalla apukäsinä yhdessä jo toisessa. 

Pöydät peitimme harmailla lakanoilla, joita olen ostanut Anttilan loppuunmyynnistä ja vasta kotona huomannut, että nämähän ovat liian kapeita. Se siitä säästämisestä. Lautasten alle laitoimme punaiset huopatabletit, niin eivät aterimet ja lautaset koliseet pöydillä. Astiat töissä ovat melko yksinkertaisia, mutta toisaalta, eipä töissä mitään Villeroy& Bochia tarvitakaan. Kattauksesta tuli kuitenkin työolosuhteissa ihan nätti. 

Tarjolla oli lopulta näitä:

• leivinuunissa paistettu potkallinen kinkku
• hirvenlihapataa
• perunoita
• porkkanoita
• herneitä
• porkkanalaatikkoa
• kaupan lanttulaatikkoa 
• kolmea erilaista silliä
• graavilohta
• savustettua lohta
• pieniä maustekurkkuja
• punajuurta
• kahta pateeta
• karpalochutneyta
• ruisleipää ja voita
• vichyä, limsaa ja tietysti vettä
• jälkiruoaksi glögiä, joulutorttuja, piparkakkuja, homejuustoja ja rypäleitä

Kaikki oli valmista kello yksitoista, kuten olin kaavaillut. Kaikki vuorossa olleet söivät vuorotellen ja iltavuorollekin jäi ainakin tarpeeksi. Harmi, että useammalla kollegalla oli menoja, etteivät vapaalta päässeet osallistumaan. En ottanut kuvia juurikaan, en muistanut ja sitten viitsinyt. Mutta kirjoitan tämän muistiin mahdollista ensi vuoden joululounasta varten. Tästä minun on hyvä tarkistaa, mitä tänä vuonna hankimme, mitä voi jättää ostamatta tai laittaa vähemmän ja millainen budjetti riittää hyvin. 

Antin alkupalalautanen, hänelle kehtasin sanoa, että älä syö vielä, otan ensin kuvan!

Yhdessä syöminen on hyvästä, olipa kyseessä yksinkertainen keittolounas tai isompaa järjestelyä vaativa joululounas tai vapaa-ajan tapahtuman ruokailu. Seuraavan kerran taidan päästä kokkaamaan tälle mahtavalle porukalle tammikuisissa pikkujouluissa. Tosin tämä joululounas ei nyt erityistä kokkaamista minulta vaatinutkaan, enemmän vain viimeistelyä ja esillepanoa. 

Muita kokkauskokemuksia työporukalle löytyy vaikkapa näistä muutamista postauksista:

Hintsusti hottia kanakeittoa

Lihapullakeitto

Mustikkakakku

Liian suuri pastakastike

Nakkistrone

Grillataan churrotaan mökkiolosuhteissa

Omppuvarkaan piirakka

Hävikkiviikon yhteislounas töissä

Casual Friday ja nakkipiilot

Jääpaisti isolla J:llä

Mokkapalat

Menestyspikkuleivät

CampaSimpukka leikkii cateringia pikkujouluissa

Kompaktit tarjottavat

Churrot tulivat vahingossa kaksi kertaa kollaasiin, mutta kyllä niissä aika homma olikin!

Useimmiten meitä on useita tekemässä ruokaa, tai sitä on valmistettu etukäteen ja käytämme työssä olevat omat taukomme ruoan valmistamiseen ja syömiseen. Tällainen mukava yhteisöllisyys ei onnistuisi kuin tällaisella mahtavalla porukalla kuin meidän työpaikallamme on!

Hintsusti hottia kanakeittoa

Täällä viikolla meillä oli töissä keittopäivä. Kyseessä oli aasialaisvivahteinen kanakeitto.

Kanakeittoa kaikille

• 1 l vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 800 g broilerifileitä
• oliiviöljyä
• soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• currya
• jauhettua paprikaa
• 2 pientä punaista chiliä
• 1 kesäkurpitsa
• 4 porkkanaa
• 2 tomaattia
• nippu kevätsipulia
• pieni purkki säilykemaissia
• 1 keltainen paprika
• 1 punainen paprika
• palanen inkivääriä 
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 3 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 2 limettiä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• nippu korianteria

Hirveästi aineksia, nyt ei Hannelekaan tykkää! Tai ehkä tykkää kumminkin. Aloitin laittamalla veden kiehumaan ja tipautin liemikuution mukaan. Sitten pilkoin, raastoin, kuorin ja silppusin ison tarjottimellisen kasviksia. 

Raastoin kesäkurpitsan, porkkanat ja kuoritun inkivääripalasen. Silppusin sipulin, valkosipulinkynnen, chilit, paprikat ja tomaatit. Huuhdoin maissin ja jätin valumaan lävikköön. 

Tein kulhoon pienen pikamarinadin broilerille, sekoitin limetin mehua, oliiviöljyä, soijaa, suolaa ja pippuria. Leikkasin broilerifileet suikaleiksi ja sekoitin marinadiin. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja pintapaistoin pikamarinoidut broilerisuikaleet muutamassa erässä ja kaadoin ne kevyesti kiehuvaan kasvisliemeen. Käytin sitten kasvikset muutamassa erässä pannulla ennen keittokattilaan kumoamista.

Sekoitin mukaan kookosmaidon ja nostelin nuudelikiekot keittoon, hämmentelin ja maustoin keittoa currylla, jauhetulla paprikalla (lähinnä värin vuoksi), suolalla ja pippurilla. Jätin keiton poreilemaan miedolla lämmöllä noin puoleksi tunniksi. Tarkistin vielä mausteet, lisäsin hieman pippuria ja puristin keittoon yhden limetin mehun. 

En laittanut korianteria suoraan keittoon, vaan pöytään tarjolle, sillä syöjien joukossa oli ainakin yksi korianteria vieroksuva. Viiden litran kattilallinen hupeni siihen tahtiin, että iltavuorolle jäi aika vähän. Ensi kerralla suurempi kattila käyttöön. 

Lihapullakeitto

Puolessa tunnissa saa hyvin keiton alulle, kunhan kuorii ja pilkkoo rivakasti. Minestronea mukaileva soppa valmistui työporukan syötäväksi, jäipä iltavuorolaisillekin. 

Lihapullakeitto noin kuudelle

• 500 g naudan jauhelihaa
• 1,25 litraa vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 4 perunaa
• 6 porkkanaa
• 4 tomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä
• tomaattipyrettä
• nippu kevätsipulia
• 1 kesäkurpitsa
• 150 g pastaa
• nippu lehtikaalia
• tuoretta timjamia ja persiljaa
• suolaa ja pippuria
• pizzamaustetta (jotain kuivia yrttejä oleva purnukka työpaikan maustekaapissa)

Laitoin vettä kiehumaan ja mukaan kasvisliemikuution. Kuorin perunat ja porkkanat ja leikkelin ne pieniksi kuutioiksi, kesäkurren ohuiksi viipaleiksi. Tomaatit pilkoin isohkoiksi paloiksi ja laitoin kuumalle pannulle oliiviöljytilkan kanssa. En oikein tiedä miksi niin tein, mutta kumminkin tein. Annoin tomaattien hieman kypsyä pannulla ennen kuin nakkasin ne kattilaan muiden kasvisten  ja tomaattipyreen kanssa. 

Sekoitin kulhossa jauhelihaan suolaa, pippuria ja pizzamaustetta. Pyöritin jauhelihan pieniksi lihapulliksi ja paistoin yhden tarkistaakseni maun. Se oli ihan ok, joten paistoin nopsasti kaikki pullat ja lisäsin ne keittokattilaan. Silppusin lehtikaalin, timjamin ja persiljan ja sekoitin ne keittoon. Kaadoin mukaan pastaa ja lisäsin hieman vettä, pari desiä ehkä. Jätin keiton poreilemaan lempeästi noin puoleksi tunniksi. Sitten olikin jo lounasaika. 

Kaakaoinen mustikkakakku siitä mitä kaapeista löytyi

Töissä oli hiljaisempi vuoro, joten minulla oli aikaa katsastaa kaapit, löytyisikö jotain mistä voisi tehdä kahville kaveria. Ja löytyihän sieltä. Käytin taikinan ohjeena jotain muinaista omenapiirakan pohjaa, jota hieman muuntelin. 

Tumma mustikkakakku

• 250 g pakastemustikoita (vähän jäähileisiä, joten ei enää sellaisenaan syötäviä)
• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 150 g sulatettua voita
• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl kaakaota
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 dl kreikkalaista jogurttia (tai maitoa tai piimää)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita suurehkoon vuokaan leivinpaperia. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Mittaa kulhoon sokeri ja lisää mukaan kananmunat ja vatkaa ne sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon jauhot, vaniljasokeri, kaakao, leivinjauhe ja sulatettu voi. Viimeisenä sekoita mukaan jogurtti. Kääntele paksuhkoon taikinaan mustikat ja kaavi taikina vuokaan. Paista noin 35-45 minuuttia riippuen siitä, minkä kokoinen vuokasi on ja sitä myöten kuinka korkea kakusta tulee. Kun tikku on pistoksen jäljistä puhdas, on kakku kypsä. Töissä käytän aina raakaa spagettia, kun siellä ei ole kakkutikkua tallella enää. 

Liian suuri pastakastike

Kotona kokkaan nykyään useimmiten vain kahdelle. Kun nuoriso ehtii päivälliselle, otan astetta isommat kattilat ja pannut esille. Toisinaan teen ruokaa vielä isommalle porukalle, yleensä työkavereille. Silloin tarvitsen järeimmän kalustoni, suuren haudutuspadan ja kymmenen litran kattilan. Meillä oli eilen työporukan yhdistetty ajankohtaisten asioiden kertauspäivä ja saunailta ja ruokaahan moinen koitos vaati. Paljon ruokaa, sillä ruoan loppuminen kesken olisi aika paha juttu. Minun täytyi tehdä niin ruoka etukäteen mahdollisimman valmiiksi, koska tila jossa vietimme koko päivän ja illan oli keittiönsä suhteen melko vaatimaton. Tästä syystä päädyin valmistamaan pasta bolognesea.

Perjantaiaamuna katselin netistä neuvoja ruokaohjeiden suurentamiseen sen mukaan miten paljon ruokailijoita on. Esimerkiksi HK:n ja Valion sivuilla on kivat laskurit, joihin vain syötetään henkilömäärä ja ohjelma suurentaa neljän hengen annokset tarvittavaan kokoon. Tietysti ohjeen voi myös pienentää aina yhden hengen annokseen asti, vaikka se tuntuukin vähän hassulta enemmän ruokaa laittaneesta, mutta aloittavalle kokkaajalle oikein hyödyllistä, kun kaikki on vielä uutta. 

Sivusto neuvoo myös maustamisessa, sillä mausteita ei voi ohjeen suurentamisessa suoraan vain samalla kaavalla lisätä, vaan täytyy maistella ja lisätä varovasti lisää mausteita, ettei saa esim. tönkkösuolattua tai vaikka liian chilistä ruokaa. Vähän minua kyllä hymyilytti, kun bolognesen ohjeessa mainittiin hauduttamisajaksi neljän hengen annokselle 15-20 minuuttia. Pitäähän sitä nyt ainakin pari tuntia muhittaa ennen kuin jauhelihakastiketta tohtii alkaa bologneseksi kutsua! Minä vannoutuneena crock pot-rouvana viritin patani perjantaina, kun oli tarkoitus syödä lauantaina. Ei tietenkään tarvitse liioitella, mutta vartti! (oikeasti ymmärrän mitä arkiruoka tarkoittaa)

Pastakastiketta ihan kaikille ja vielä ensi viikollekin

• 2 kg naudan jauhelihaa (10 % rasvaa)
• 2 kg tomaattituotteita (paseerattua, murskaa ja pyrettä)
• 8 porkkanaa
• 8 sipulia
• 1 kokonainen valkosipuli
• 1 kesäkurpitsa
• 1 nippu varsiselleriä
• tölkkien huuhteluvettä niin, että padat tulivat täyteen
• suolaa ja pippuria
• oreganoa

Aioin siis tehdä kastikkeen haudutuspadassa, oikeammin kahdessa haudutuspadassa. Näin ollen kasviksia ei tarvinnut ensin kuullottaa, vaan ne saattoi laittaa raakoina pataan. Jauhelihan halusin ruskistaa. Mietin miten saisin molemmissa padoissa samanmakuista kastiketta ja päätin tehdä ensin koko homman suurimpaan kattilaani, sekoittaa ja jakaa sitten patoihin. 

Aloitin kasviksista. Raastoin ensin porkkanat ja siivutin sipulit, kesäkurpitsan (se pääsi mukaan ihan vain sen takia, että minulla oli yksi joutilas kesäkurre, tiedän etteivät kaikki siitä niin perusta, mutta sinne se sulautui joukkoon) ja sellerinvarret. Käytin aikoja sitten ostamaamme Bamixin lisälaitetta, pientä raastin- ja siivutuslaitetta, jonka päälle sauvasekoitin tällätään ja sen moottori tekee työt. Ihan kätevä, mutten ole varma kuinka usein tulen käyttämään. Näin isommilla määrillä se oli kyllä mukava ja tiskin väärti, mutta toisaalta porkkana oli vähän kova pala Bamixille. Valkosipulinkynnet vain kuorin ja litistin veitsen lappeella. 

Keräsin kaikki raastokset ja silpukset kymmenen litran kattilaan ja sekoitin pontevasti. Lisäsin mukaan erissä ruskistetut jauhelihat, joihin olin joka pannulliseen kiertänyt suolaa ja pippuria myllystä näin alkajaisiksi. Sekoitin taas niin hyvin kuin pystyin ja lisäsin mukaan 2 pientä purkkia tomaattipyrettä, sekä noin kilon paseerattua tomaattia ja tomaattimurskaa kumpaakin. Huuhtelin purkit ja kaadoin huuhteluvettä mukaan noin puoli desiä/purkki. Punaviini jäi tästä kastikkeesta nyt pois, mikä oli harmi. Punaviini yhdessä sellerin kanssa tekevät bolognesessa niin paljon!

Kauhoin tämän kastikepohjan kahteen haudutuspataani, suurempaan ja pienempään ja kumpikin tuli aivan täyteen. En maustanut tässä vaiheessa vielä enempää, vaan jätin padat aluksi high-asetuksella töihin pariksi tunniksi. Illempana laitoin  padat low-asetukselle ja sekoitin hieman pohjia myöten. Padat tekivät töitä koko yön ja lauantaiaamuna tutkin tilannetta, kun palasin töistä. 

Kastike oli kummassakin padassa saanut oikeanlaisten tiilenpunaisen värin, ainekset olivat sulautuneet yhteen kuten pitääkin ja tuore oregano viimeisteli tuoksunkin. Tässä vaiheessa minä kyllä ymmärsin, että ruokaa oli liikaa. Päätin ottaa mukaan vain suuremman padan ja annostella pienemmän padan sisällön annoksiin, pakastaa ja viedä työpaikkalounaiksi. Aikomukseni tehdä pastakastiketta 15 hengelle muuntui noin 25 ellei 30 hengen annokseksi.

Minun oli tarkoitus kuljettaa ruoka pois kotoa kuumana, joten otin ensin keraamisen padan pois ulkokuorestaan ja annoin kuoren hetken jäähtyä. Pakkasin sitten padan ulkokuoren suureen paksuilla pyyhkeellä vuorattuun ostoskassiin. Nostin keraamisen padan kuoreensa ja tällä tavoin kuljetin sen paikkaan, jossa viettäisimme päivän. Täytyi varoa lukuisia töyssyjä, joita matkalla oli, sillä pata oli kutakuinkin piripintaan. Perillä laitoin padan heti päälle, ensin high-asetukselle noin tunniksi, että ruoka pysyi riittävän kuumana ja sitten lämpimänäpitoasetukselle siihen asti, että oli aika lounastaa. 

Koska paikassa ei ollut liettä, käytimme irtolevyä ja kotoa viemäämme induktiolevyä, otin mukaan myös kaksi suurta kattilaa, joissa keitimme 1,5 kiloa spagettia. Jekkutyttö oli valmistanut erinomaista salaattia ja paistanut patonkeja.

Laitan tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset.