Oeufs en Cocotte – vesihauteessa kypsennetyt kananmunat

Tänään päivän ranskalainen kokkaus tuli jo aamiaiselle, sillä iltapäivällä meillä oli menoja, eikä ollut aikaa ja tarvetta valmistaa enempää ruokaa kotona. Etsin ranskalaisia aamiaisruokaohjeita ja valitsin niistä tällaisen kuin Oeufs en Cocotte. Sana cocotte viittaa pieniin korvallisiin astioihin, joissa annokset valmistetaan uunissa vesihauteessa (bain marie). Minulla ei ollut sellaisia pieniä korvallisia astioita, mikä on itse asiassa kummallista. Minulla on ollut vuosien varrella niin paljon tiettyä ruokaa varten just-eikä-melkein-astioita, mutta cocotteja ei ole koskaan ollut. Ja vaikka olisi ollutkin, olisin saattanut laittaa ne viime talvena kiertoon, kun vähensimme astioita ja ruoanlaittovälineitä ainakin puoleen. 

Luin ohjeita tähän ruokaan monesta paikkaa ja olen melkoisen varma, että olen tehnyt niitä aiemmin ja postannutkin ne, mutta kun blogilla on ikää jo 14 vuotta ja tekstejä on yli 2400, en millään enää löydä kaikkia enkä viitsi selata niin paljon. Käytin alussa paljon huterammin tunnisteita ja sittemmin liiallisesti. Mutta sen muistan, että sinä aamuna, kun tein niitä ajattelin jostain syystä kurssikaveriamme Paulaa. 

Tästä ruoasta vielä pitää mainita, että siihen on käytetty erinomaisia ranskalaisia kananmunia, sillä niitä oli vielä matkalta kulkeutunut kotiin asti. Ranskassa kaikki ostamamme kananmunat ihan hintaryhmästä riippumatta ovat olleet erinomaisen hyviä, niin nämäkin pienehköt ruskeat kananmunat. Niissä on muuten melkein aina todella paksu kuori, eikä rikkoessa koskaan saa ärsyttäviä pieniä kuorenpaloja pannulle tai taikinakulhoon. 

Oeufs en Cocotte kahdelle

• kiehuvaa vettä uunivuokaan
• 1 tl voita
• 2 viipaletta pekonia
• 2 kananmunaa
• 2 tl yrttimaustettua ranskankermaa
• 2 viipaletta juustoa (oli vain leivälle laitettavaa mitä lie kermajuustoa)
• pippuria
• ruohosipulia

Kiehautin vettä keittimessä ja kuumensin uunin 200 asteeseen. Sen kuumenemista odotellessa paistoin pannulla kaksi viipaletta pekonia ja kun ne olivat sopivan rapeina, nostin ne lautaselle ja leikkasin saksilla paloihin. 

Voitelin kaksi pientä kohokasvuokaa ja sommittelin reunoille juustoviipaleet ja pekonipalat. Lusikoin astian pohjalle pikkuisen ranskankermaa ja rikoin päälle kananmunat. 

Kun uuni oli kuuma, nostin pikkuvuoat uunin kestävään lasivuokaan ja kaadoin siihen kuumaa vettä noin pikkuvuokien puoliväliin asti. Nostin vuoan varovasti uuniin vettä loiskuttamatta ja paistoin cocotteja noin 16 minuuttia, niin että valkuaiset olivat hyytyneet, mutta keltuaiset olivat vielä pehmeitä. Kiersin pinnalle hieman pippuria ja ripottelin ruohisipulisilppua, varoin kuumia vuokia ja nostin ne patakinnas kädellä tarjoilulautaselle. 

Paistoin pekoninpaistopannulla pari viipaletta paahtoleipää ja niille lusikoimme kuumaa kananmunaa. Onneksi en laittanut yhtään suolaa, sitä oli pekonista riittämiin. 

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli jo 17. etappi. Katsoimme sitä tallenteelta palattuamme kotiin iltapäivän menoilta. Kyseessä oli 160 km mittainen tasamaan etappi. Etapin lopulla alkoi sataa ja hyvin lähellä maalia sattui suuri kolari. Vain kymmenkunta ajajaa ehti sen alta loppukiriin, jonka nopein oli Jonathan Milan. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Pâtes à la Carbonara

Nyt sitä ollaan kotona, ihan kaikkea ei vielä ole purettu autosta, mutta kolme koneellista pyykkiä on pyörähtänyt ja auton jääkaappi tyhjennetty ja pesty. Huomenna urakka jatkuu. Ja mikä tärkeintä, ruokaakin on valmistunut. Googlailin viimeisten satojen kilometrien aikana ranskalaisia ruokaohjeita ja päädyin pastaan, sillä se valmistuisi nopeasti. 

Ohjeeksi valikoitui tämä, se on Ranskan versio pasta carbonarasta. Sitä sanotaan nimellä pâtes à la carbonara ja siihen todellakin tulee kermaa, ranskankermaa. Tein kahden hengen annoksen ja sanon minä hohtimet, jollei tämä italialaisillekin kelpaisi. 

Pâtes à la Carbonara

• spaghetti kahdelle (noin peukaulo-etusormikoukun verran)
• suolattua vettä keittämiseen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia silppuna
• 50 g lardonia (ranskalaista pekonisuikatetta)
• 2 kananmunan keltuaista
• 3 rkl yrttimaustettua ranskankermaa (jotain ruokaa varten ostettu Saksasta, muttei tullut siellä käytettyä)
• tikkuaskin kokoinen pala parmesania raastettuna
• pippuria (suolaa ei tarvita, koska tulee pekonia ja parmesania)
• tuoretta basilikaa

Kiehautin pastaveden ja suolasin sen. Laitoin pastan kypsymään, se oli 8 minuutin keittoajan vaativaa. Sillä välin ehdin silputa sipulin ja laittaa sen pannulle öljytilkkaan kypsymään. Kun sipuli oli mysiytynyt, lisäsin pekonisuikaleet pannulle, sekoittelin ja paistoin sen aikaa, että pekonin rasva irtosi ja tuli hieman rapeutta paloihin. Kumosin ne lautaselle paperiarkin päälle odottamaan. 

Sekoitin kupissa ranskankerman, keltuaiset, juustoraasteen ja pippurin tasaiseksi. Kun pasta oli kypsää, sekoitin reippaasti kastikkeen pastaan ja sen jälkeen pekoni-sipulisilpun. Annoksiin vielä päälle pippuria ja tuoretta basilikaa. Kastike tarttui mainiosti pastaan ja onni, etten laittanut suolaa muuten kuin pastankeittoveteen. Tykkäsimme kumpikin kovasti, korjaan: Alter egomme Severine ja Xavier tykkäsivät. 

Tour de Francen 15. etappi lähti Muretista ja päättyi Carcassonneen. Katsoimme etappia ateriaa hotkiessamme ja voittaja oli belgialainen Tim Wellens. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa edelleen Tadej Pogacar. Huomenna lepopäivä, kyllä kelpaa.

Tonnikalatäytteiset bocadillot

Melkein koko päivän on satanut vettä muutamaa pientä taukoa lukuunottamatta. Niinpä olemme pitäneet tonttipäivää ja vielä autossa sisällä. Aamulla Antti osti croissantien lisäksi patongin, jonka täytin meille päivälliseksi. Tein tosin niin suuret annokset, ettemme jaksaneet syödä kuin puolet. 

Tonnikalatäytteinen patonki

• 1 täysjyväpatonki
• 1 pieni avomaankurkku
• 1 keltainen tomaatti
• 1 pieni punasipuli
• 1 tölkki ranskankermaa
• 1 tölkki tonnikalaa öljyssä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• salaattisekoituspussin loput
• 10 minimozzarellapalloa
• suolaa ja pippuria

Halkaisin patongin pitkittäin. Viipaloin kurkun ja sipulin mandoliinilla. Leikkasin tomaatin kuutioiksi. Valutin tonnikalasta öljyt ja leikkasin mozzarellapallot puolikkaiksi. Sekoitin kulhossa tonnikalan, ranskankerman, tomaattikuutiot, valkosipulin ja salaattisekoituspussin loput (siinä oli porkkanaa, kaalia, salaattia, maissia nyt ainakin) tasaiseksi massaksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin seoksen maustua hetkisen  ja sitten levitin täytteen patongin pohjapuolella, vähän vähemmänkin olisi riittänyt, olisin voinut jättää ranskankermasta puolet pois. 

Levitin täytteet päälle ohuet kurkkuviipaleet, sipulit ja mozzarellapalat ja sitten nostin kannen päälle. Leipä vähän pursui, mutta söimme ne hampurilaispusseista, joten emme sotkeneet itseämme tai muutakaan. Toiset palat käärin paperiin ja folioon myöhemmin syötäväksi. Jääkaapissa täyte varmaan tanakoituu ja on siistimpää syötävää. 

La Vueltassa oli todella jännittävä vuorietappi, jossa oli karmea loppunousu. Sen nopein oli kanadalainen Michael Woods. Ben O'Connor piti yhä punaisen paidan itsellään, mutta Primoz Roglic ajoi huippuhyvin ja kavensi O'Cononrin johtoa niin, että sitä on enää 1 min 21 sek. Huomenna on vuorossa kisan pisin etappi, sillä on mittaa yli 200 km. 

Tarte Flambée hyvin vähin aineksin

Viimein ensimmäinen pioni kukassa pihallamme, eka ja ainoa. 

Tänään on perhepäivällisten aatto, joten halusin päästä mahdollisimman vähällä vaivalla tämän päivän syömisistä. Muistin, että meillä on valmis pizzataikinarulla ja purkki ranskankermaa, joten Tarte Flambéehan siitä syntyi. Kuinka autenttinen tästä tuli, voi olla montaa mieltä. Meille maistui ja tiskiäkin tuli vain vähän. 

Tarte Flambée

• valmis pizzatakinarulla
• 1 purkki ranskankermaa
• 5 viipaletta savupekonia suikaleiksi leikattuna
• 3 uuden sadon sipulia varsineen viipaleiksi leikattuina
• pippuria

Kaulitsin taikinan oikein ohueksi leivinpaperin päälle ja sivelin sen pinnan ranskankermalla. Ripottelin päälle pannulla käytetyt pekonisuikaleet ja sipuliviipaleet. Kiersin myllystä pippuria. Siirsin helahoidon  uunipellille papereineen päivineen. 

Kuumensin kaasugrilliä muutaman minuutin niin, että sen kannessa oleva mittari näytti 250 astetta. Asetin grilliin pariloitten päälle neljä alumiinirimaa neliön muotoon, kaksi ensin pitkittäin ja siihen päälle kaksi poikittain. Näin sain uunipellin ja pariloitten väliin muutaman sentin väliä kuumuutta tasaamaan. Nostin pellin näitten alumiinirimojen päälle ja paistoin flambéeta noin 10m minuuttia. Onnistui hyvin, pohjasta tuli melko rapea, pari minuuttia vähemmän olisi riittänyt. 

Tour de Francessa oli kahdeksas etappi, jolla oli mittaa pikkuisen yli 200 km. Mark Cavendish kaatui ja joutui keskeyttämään kisan, ilmeisesti solisluu murtui. Olipa hän surullisen näköinen ambulanssissa istuessaan. Niin jäi 35. Tour-etappivoitto saavuttamatta, mikäli uran lopetuspäätös pitää. Mads Pedersen voitti massakirin ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, johtajana jatkaa Jonas Vingegaard ja kakkosena Tadej Pogacar. 

Pitkän aikomisen tuloksena pinaattilettuja

Eilen meillä oli lasagnea, johon piti tulla pinaattia. Kun olin koonnut kaksi vuokaa valmiiksi uuniin, huomasin, että valmiiksi avaamani pussi tuoretta pinaattia oli yhä pöydällä. Miten voi olla niin huono muisti? Niinpä minun piti tänään käyttää pinaatit pois ennen kuin ne menisivät pilalle. Kesällä tein elämäni ensimmäiset nokkosletut, jotka olivat todella hyviä. Jos olin pitkään aikonut tehdä nokkoslettuja, en sen ripeämpi ollut pinaattilettujenkaan kanssa, aioin noin 25 vuotta. Käytin suunnilleen samaa reseptiä, muuten mutta lisäsin kolmannen kananmunan, sillä kananmunani olivat oikein pieniä. Tästä ohjeesta tuli 8 tavallisen paistinpannun kokoista lettua.

Pinaattiletut

• 5 dl maitoa
• pussillinen babypinaattia (70 g pussissa)
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 3 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 25 g voita sulatettuna
• lisää voita paistamiseen

Laita pinaatinlehdet kannuun ja kaada päälle noin puolet maidosta. Hienonna sauvasekoittimella pinaatit maitoon vihreäksi velliksi. Lisää mukaan loput maidot, suola ja sokeri, kananmunat ja jauhot. Sekoita tasaiseksi ja lopuksi lisää vielä sulatettu voi. Jätä taikina turpoamaan ainakin puoleksi tunniksi, mielellään pidemmäksikin aikaan. Paista letut voissa. 

Minä tein lisäksi lettujen lisäkkeiksi tomaattien ja chorizon sekamelskaa. Puotin pieniä tomaatteja, jotka ovat olleet kypsymässä omenoiden kanssa sisällä korissa, sillä ne eivät ehtineet kypsyä kasvihuoneessa. Leikkasin pätkän chorizoa paloiksi ja laitoin ne lettujen paistamisesta kuumalle pannulle käristymään. Hetken päästä lisäsin pannulle pieniä tomaatteja ja sekoittelin. Lusikoin lettujen päälle ranskan kermaa ja kumosin paistuneet tomaatit ja chorizopalat päälle. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunat Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään kaikki vähänkään aihetta sivuavat postauksemme. 

Matkintaa CampaKeittiössä – grillattua kaalia ja ranskankermaa

Syksyisen skandireissun lopulla söimme mukavan päivällisen Tukholmassa Kagges-nimisessä ravintolassa. Siellä oli ensimmäisenä ruokalajina kaali ranskankerman ja lohen mädin kanssa. Se oli yhdistelmä, joka ei olisi koskaan tullut mieleeni tehdä, mutta sellaisen saatuani halusin kokeilla onnistuisiko se kotioloissa lähellekään yhtä hyvin. En tiedä miten kaali oli ravintolassa tarkalleen ottaen valmistettu, mutta tuumin sen saaneen jonkunlaista marinointia ja maustamista etukäteen. En myöskään tiedä/muista mitä hauskaa murusta esikuvassa oli lautasella, kotitekoiseen annokseeni tuli paahdettua ruisleipämurua. 

Grillattu kaali ranskankerman ja lohen mädin kanssa

• 2 viipaletta valkokaalia
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• sokeria
• ranskankermaa
• lohen mätiä
• kuivaa ruisleipää
• ruskistettua voita

Halkaisin ensin malliston pienimmän kaalin ja leikkasin puolikkaasta kaksi ohutta viipaletta niin, että niihin jäi kantaosa. Se pitäisi viipaleet kasassa kypsentämisen aikana. Lopulle kaalille täytyy tässä keksiä käyttöä, kääryleitä siitä ei enää saa, ei ole tarpeeksi isoja kokonaisia lehtiä halkaisun takia. Valelin kaaliviipaleet oliiviöljyllä ja sitruunamehulla ja ripotin niille suolaa, pippuria ja ihan vähän sokeria. Annoin niiden ässehtiä lautasella sen aikaa, kun muuten valmistelin ateriaa. 

Ruskistin voita vähän enemmänkin kuin ohjeessa tarvittiin, en ihan gheeksi asti, mutta noin vartin verran. Annoin voin kiehua maltillisesti pienessä paksupohjaisessa kattilassa ja kun siitä alkoi tulla pähkinäistä vienoa tuoksua ja pohjalle muodostua tummia murusia, kaadoin voin purkkiin varoen pohjalla olleiden murujen päätymistä purkkiin. Voi olisi voinut mennä hieman tummemmaksikin, mutta varoin polttamasta sitä. 

Kuumensin kaasuliekin päällä parilalevyn ja sutikoin sille oliiviöljyä. Kun levy oli kuuma, nostin kaaliviipaleet kypsymään. Käänsin niitä kerran pari varovasti lastalla, halusin niiden pysyvän kasassa. Kypsyysaste olisi voinut mennä aavistuksen pitemmällekin, mutta hain nättiä väriä ja grillauskuviota. 

Antti leikkeli kuivahtaneesta ruisleivästä pieniä kuutioita, joita vielä hienonsimme Bamixin minimyllyllä rouheeksi. Otin ruskistettua voita lusikallisen pannulle ja paahdoin leipämuruja hetkisen pannulla. Jätin muruset lautaselle odottamaan ja melkein unohdin ne annoksesta, ensimmäisistä kuvista ne jäivätkin pois, mutta onneksi lautanen oli ruokapöydällä ja huomasin ne ennen kuin oli myöhäistä. 

Sekoitin ranskankermaa purkissaan hieman ja lusikoin sitä kunnon kasan lautaselle. Levitin ranskankerman huolettomuutta tavoittelevaksi lätäköksi. Nostin grillatun kaaliviipaleen lautaselle, lusikoin hieman lohen mätiä ja ruskistettua voita mukaan. Viime tipassa muistin ne leipämurutkin. Lisänä meillä oli palaset pannulla paistettua lohta. 

Tykkäsimme tästä versiosta oikein paljon, kaali olisi voinut olla maustetumpaa tai pehmeämpää, mutta toisaalta se oli hyvää noinkin. Ranskankerma ja mäti yhdessä grillatun kaalin kanssa ovat todella hyvä yhdistelmä eikä lohikaan ollut riitasointu lautasella. 

Crêpet kantarelli-pinaattitäytteellä

Tänään eilisestä riekkumisesta johtuen päivä lähti käyntiin vasta niin myöhään, että aamiaisesta tuli lounas, brunssiksi sitä ei voine kutsua, sillä ruokalajeja oli vain yksi. Päivän ranskalaiseksi panostukseksi valmistin täytettyjä crêpejä. Sain käytettyä yhtä jos toista käyttöikänsä päätä lähestyviä elintarvikkeita, joten edellispäivien ylellisyyteen luistahtaneet kokkailut ja ravintolasyömiset hieman loiventuvat. Ohjeen näihin herkkuihin otin blogista nimeltä Fashionedible. Minä sain ohjeen mukaisilla määrillä 5 lettua, 9-10 en millään, tai sitten bloggaaja oli tehnyt tosi pieniä lettuja. Ohje ei taida olla kovin oikeaoppinen crêpetaikina, mutta oli kyllä helppo paistaa ja kääntää. Makukin oikein hyvä. Saatoin konvertoida hieman huolettomasti. Täyteohjeessa oli käytetty valkosipulia, vaihdoin sen punasipuliin, sillä menemme illalla teatteriin, enkä halua haista kovin voimakkaasti.

Crêpet kantarelli-pinaattitäytteellä

Taikina

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 3 dl maitoa
• ripaus suolaa
• 30 g voita sulatettuna + hieman paistamiseen
• hieman sitruunankuorta raastettuna

Täyte

• 1 uusi punasipuli varsineen (olisi saanut olla toinenkin)
• pikkuisen pieniä kantarelleja (noin kourallinen)
• tuoretta pinaattia (kaupan pakkaus, en muista paljonko siinä oli grammoissa)
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• ranskankermaa (minulla yrttimaustettua, alkuperäisohjeessa käytettiin ricottaa)

Kastike

• 0,75 dl kermaa
• 1 tl dijonsinappia
• pippuria ja suolaa (ihan vähän)

Koristeluun

• sitruunankuorta raastettuna

Sekoita taikinan ainekset blenderissä tasaiseksi. Paista pannulla tai crêpelevyllä niin ohuita lettuja kuin onnistut. Minusta taikina olisi voinut olla hieman ohuempaa, mutta en kuitenkaan lisännyt maitoa. Pinoa letut lautaselle odottamaan, laita väliin suikale leivin- tai voipaperia estämään lettuja tarttumasta toisiinsa.

Silppua sipuli täytettä varten, tarkista sienien puhtaus ja ota pinaateista huonoksi menneet lehdet pois, ne pilaantuvat niin nopeasti. Paista ensin sipulia muutama minuutti, lisää pannulle sienet ja jatka paistelemista. Lopuksi lisää pinaatit ja kypsennä niitäkin hetkinen, niin että ne menevät kasaan. Mausta seos suolalla ja pippurilla. 

Kastiketta varten kaada kerma pieneen kasariin, siis tosi pieneen ja lisää sinappi. Kiehauta kastike, ohjeessa puhuttiin, että vain kiehumisen partaalle, mutta halusin kastikkeesta hieman paksumpaa, joten annoin sen kiehua pari minuuttia. Mausta suolaripauksella ja pippurilla. 

Levitä letulle ruokalusikallinen ranskakermaa, laita päälle ruokalusikallinen sieni-pinaattitäytettä. Kääri lettu kirjekuorimalliin neliöksi tai pitkittäin rullaksi, mikäli niin haluat. Laita kaikki rullat tai kääröt lautaselle, lusikoi päälle kastiketta ja jauha päälle tuoretta pippurimurskaa ja raasta hieman sitruunankuorta.

Tykkäsimme tosi paljon, vaikka lettujen rakenne oli hieman paksuhko, pysyivätpä hyvin kasassa. Täytettä olisi voinut olla reilummin, mutta toisaalta pieni määräkin maistui hyvin, sienet olivat erinomaisia ja harvemmin käyttämäni pinaatti hauska lisä.

Päivän Tour de Francen osuus tulee katsottavaksi  myöhemmin. Eilisen henkilökohtaisen aika-ajon voitti Tom Dumoulin ja keltaisessa jatkaa tänään Chris Froome.