Macarrones con Atún – espanjalainen tonnikalapasta

Nyt oli käsillä historiallinen hetki, saman vuoden kolmas pyöräilyyn liittyvä ruokahaaste saman reissun aikana alkoi tänään. Aiemmin keväällä ja keskikesällä oli jo italialainen ja ranskalainen ruokahaaste ja nyt alkoi espanjalainen, kun La Vuelta starttasi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla Monacossa. 

Selasin nopeasti joukkueet läpi jo eilen ja voin jo tässä vaiheessa päättää, että voittaja on joko Tadej Pogacar tai Sepp Küss, kolmanneksi mahdolliseksi, mutta melko epätodennäköiseksi voittajaksi määrään Primoz Roglicin. Näistä voi valita, muita ei oteta lukuun. 

Päivän espanjalainen ruoka on tutusta Spain on A Fork-blogista. Aiemmin Albert teki mielestäni kaikki ruokansa ilman lihaa, mutta nyt näyttäisi ainakin kanaa olevan hänenkin ohjeissaan. Tämä pastaohje oli hyvin toteutettavissa CampaAdrian pantryn tarpeista. 

Espanjalainen tonnikalapasta – Macarrones con Atún

• 150 g tonnikalaa (tässä puolet veteen säilöttynä, puolet öljyyn)
• öljy toisesta purkista
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl pimentonia (jauhettua savupaprikaa)
• 3 dl paseerattua tomaattia
• 2 dl kasvislientä
• 3 dl pientä pastaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Tämä ruoka sopii erittäin hyvin retkiolosuhteissa tehtäväksi, sillä se tehdään yhdessä astiassa, pastaa ei erikseen keitellä. Aineluettelokin on lyhyt. 

Valutin pannulle öljyn toisesta pienestä kalapurkista ja kuumensin öljyä hetkisen. Lisäsin pannulle valkosipulimurskan ja kypsytin sitä minuutin verran. Tämä tuote (Pirkka) tahtoo hieman räiskyä pannulla, tuore valkosipuli ohuina viipaleina olisi ollut parempi, muttei nyt ollut saatavilla. Lisäsin pannulle sitten pimentonin, sekoitin ja hetken päästä paseeratun tomaatin. Sekoittelin ja annoin kastikepohjan kypsyä pari minuuttia. Maustoin alustavasti suolalla ja pippurilla ja tuoreella persiljalla, josta puolet säästin annoksien päälle. Otin matkayrtistöstä pienen kourallisen persiljaa tähän. 

Käyttämäni pasta oli nopeasti kypsyvää, joten laitoin kasvislientä hieman vähemmän kuin lähdeohjeessa, ensin noin desin ja sitten kaadoin mukaan pastan. Sekoittelin taas ja sitten laitoin kannen päälle muutamaksi minuutiksi. Kun neste alkoi olla imeytynyt pastaan, pasta ei vielä ollut kypsää, joten lisäsin toisen desin lientä. Noin viiden minuutin kuluttua pasta oli sopivaa ja kastike kiehunut kasaan sopivasti. 

Laitoin kaasun pois pannun alta ja sekoitin mukaan tonnikalat ja maistelin, hieman lisää suolaa ja paljon pippuria. Annoksiin vielä päälle lisää persiljaa. 

La Vuelta siis alkoi Monacosta ja katsoimme sitä leirialueen hyvällä wifillä. Vaikkei henkilökohtainen aika-ajo ole yleensä kaikkein kiinnostavin, nyt katsoimme sen tänään kokonaan. Jännäksi meni lopussa, sillä Tadej Pogacar otti kuin ottikin etappivoiton alle sekunnin aikaerolla toiseksi tulleeseen Ethan Hayteriin. Huomenna Tadej ajaa siis johtajan punaisessa paidassa ja samalla huomaan, ettei minulla ole tilanteeseen sopivan värisiä crocseja mukana. 

Keväällä minulla oli Giron pinkit crocsit ja heinäkuussa Tourin keltaiset. Luulin meidän olevan kotona jo tässä vaiheessa, mutta ehkä pärjään kuitenkin. Vaikka niin, että pidän toisessa jalassa keltaista ja toisessa pinkkiä? Huomenna on jo yli 200 km mittainen hilly-etappi tiedossa, joten ei tässä jäädä mitenkään hyssyttelemään, vaan kisa on täysillä menossa. 

Täyttävä linssikeitto

Olemme edelleen siinä moodissa, että käymme kaupassa vain, kun maito on lopussa tai on jotain muuta erityistä asiaa tontin ulkopuolelle. Niinpä myös kotona olevia varastoja on käytetty aika mukavasti pois, kun emme koko ajan ramppaa ostamassa uutta ruokaa. 

Osuin näkemään instassa kuvan kreikkalaisesta linssikeitosta ja tuumin heti, että tuota täytyy kokeilla. Lyhyenä hetkenä-blogissa keitto oli oikein postattunakin, mutten nyt jostain syystä saa blogia näkyville. Kokeilen myöhemmin, jos voisin linkittää asiallisesti sinne, mistä vinkin löysin. EDIT: Nyt toimii taas: Kreikkalainen linssikeitto.  Pia kertoi löytäneensä keiton alun perin Baba Lybeckin tekemänä Etiketti-sivustolta (varmaan lehdestäkin).

Soveltelin hieman sen mukaan mitä varastoistani löytyi ja tulin lisänneeksi keittoon tetran kikherneinäkin, mutta se saattoi olla vähän liikaa ja turhaakin. Hyvää kyllä, mutta keitto oli niin topakkaa, että olin päiväunien tarpeessa syötyäni kaksi kauhallista keittoa. Edelleen pidän kuvakuria, yhdellä kuvalla siis mennään! Tästä syö kyllä neljä henkilöä aivan varmasti, eli me kahdena päivänä. 

Kreikkalainen linssikeittiö omana sovelluksenani

• 2 dl linssejä (punaisia ja vihreitä, purkinpohjia myöten)
• 1 tetra (3 dl) kikherneitä
• 6 pientä perunaa 
• 1 punasipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 litra vettä + 2 dl vettä tomaattipurkkien huuhteluun
• 1 tölkki (400 g) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (muita tomaattituotteita ei oikein tällä erää talosta löytynyt)
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 1 tl bruschetta-tahnaa (sellaista todella maukasta kirkkaanpunaista tomaattiseosta, joka kertoo olevansa bruschettaa varten, mistä lie meille purkki löytynyt)
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl tummaa kuivaa fariinisokeria
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl kuivattua yrttiseosta (viime kesän tuotoksia pihan kulatungista)
• 2 rkl smetanaa (siihen se vegaaniajatus sitten lätsähti)
• tuoretta lehtipersiljaa

Huuhtelin linssit ja jätin ne valumaan siivilään, samoin kikherneet. En muuten muistanut ottaa talteen kikherneiden lientä, olisi voinut tehdä taas marenkia. Mutta siis ei tehdä. 

Kuorin perunat, leikkasin ne pieniin paloihin ja laitoin kylmään veteen odottamaan. Silppusin sipulin. Availin tomaattipurkit ja kokosin muut ainekset lähettyville. 

Kaadoin todella reippaasti oliiviöljyä kattilaan ja kuumensin sitä pari minuuttia. Kumosin kattilaan sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä hetkisen. Sitten lisäsin mukaan valutetut linssit ja vettä noin litran. Sekoittelin ja jätin linssit kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. 

Seuraavaksi lisäsin kattilaan tomaattituotteet (kokonaiset tomaatit purkista, paseeratun tomaatin ja sen tanhan), kikherneet ja perunat. Huuhtelin tomaattipurkit ja kaadoin huuhteluvedenkin kattilaan. Nyt alkoi olla keskikokoinen kattilani aika täynnä. Piti varovasti sekoitella ja nostaa keitto kiehumaan lempeästi. 

Maustoin keittoa sokerilla, suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan vielä sitruunamehua ja sekoittelin, keitto oli  melkoisen sakeaa, mutten lisännyt vettä, koska kattilan reunat. Maistelin ja aloin olla makuun aika tyytyväinen. 

Annoksiin nostin kaksi kauhallista sakeaa keittoa, pinnalle lusikallinen smetanaa ja tuoretta lehtipersiljaa. Piti ottaa välilevot, ennen kuin jaksoin laittaa keitonloput rasiaan ja ripustaa pyykit, oli niin tuhtia ruokaa. Mutta erittäin hyvää! 

No nyt tuli hyvät kesäkurret

Kesäkurpitsa on nyt sesongissa ja vaikka CampaSimpukassa on muutama täytettyjen kesäkurrejen ohje, laitan vielä tämän yhden, sillä nyt täytteestä tuli tosi hyvä. Ja hassua kyllä, sitä oli aivan lusikalleen oikea määrä. Yleensä teen kaikkia täytteitä liian paljon. Söimme tätä kivaa ruokaa töissä yhteislounaana, rauhallisen työpäivän etu on se, että tauolla ehtii tehdä ruokaa kaikille. Osa raaka-aineista oli työkaverin kasvimaalta ja osa saatua, sekin edullisti yhteislounasta kummasti. 

Täytetyt kesäkurpitsat 6-7 hengelle

• 3 melko suurta vihreäkuorista kesäkurpitsaa
• 3 uuden sadon sipulia varsineen
• 1 pieni tetra kypsiä punaisia linssejä
• 1 pieni tetra paseerattua tomaattia
• 250 g jauhelihaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pizzayrttimausteseosta (sitä oli työpaikan keittiössä)
• jauhettua paprikaa
• tuoretta basilikaa
• 175 g pussi juustoraastetta

Aloitin laittamalla uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaisin kesäkurpitsat pitkittäin ja raaputin ruokalusikalla puolikkaat veneiksi. Leikkelin irrotettua sisusta hieman pienempiin paloihin. Kolmesta suuresta kesäkurpitsasta tuli niin paljon sisussilppua, että käytin täytteeseen noin 3/4, kaikkea ei olisi saanut mahtumaan. 

Laitoin uunipannulle arkin leivinpaperia ja sutikoin siihen vähän oliiviöljyä. Nostin kurpitsaveneet paperin päälle. Kuusi puolikasta mahtui juuri ja juuri vakiouunin pellille. Luritin veneisiin pikkuisen oliiviöljyä ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Laitoin veneet esikypsymään 200 asteiseen uuniin siksi aikaa, kun valmistin täytettä, noin 20 minuutiksi. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja laitoin silputun kurpitsamassan pannulle kypsymään. Silppu menee kyllä kasaan aika paljon pannulla, joten mitenkään liikaa sitä ei ollut, maustoin sitä kevyesti suolalla ja pippurilla. Kumosin seoksen kulhoon ja huudoin linssit. Sekoitin ne kulhossa kurremassan kanssa. 

Lisäsin pannulle hieman öljyä ja silppusin sipulit, kuullotin niitä hetkisen ja lisäsin pannulle jauhelihan. Pienensin jauheliha murusiksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Kaadoin mukaan paseeratun tomaatin ja sekoittelin taas. Annoin seoksen kypsyä muutamia minuutteja. Maistelin ja lisäsin hieman jauhettua paprikaa. 

Katselin jääkaapin sisältöä sillä mielellä, että olisiko siellä jotain keitokseeni sopivaa, mutta jätin mansikkahillon ja vaahterasiirapin nyt kuitenkin kokeilematta. Toisaalta, eivätkö ne kulinaariset tähtihetket joskus synny erikoisista kokeiluista tai siitä, että tulee kaataneeksi väärästä purkista?

Kun pannulle oli muodostunut melko sakea tomaattinen jauhelihakastike, kaadoin sen kulhoon ja sekoitin kurpitsamassan ja linssien kanssa sekaisin. Maistelin ja maustoin. Täyte tarvitsi aika paljon suolaa, melkein hämmästyttävän paljon. 

Olin ottanut kurpitsaveneet uunista, ne olivat sopivasti hieman kypsyneet, mutteivat mitenkään levahtaneet. Lusikoin veneisiin täytettä ja ihme kyllä, sitä oli aivan lusikalleen sopiva määrä. Ripotin pinnalle juustoraastetta ja sitäkin oli juuri passelisti. 

Paistoin täytettyjä kesäkurreja noin 35-40 minuuttia. Lisänä meillä oli työkaverin kasvimaalta todella hyviä perunoita, paria silliä ja yksinkertaista salaattia. Täyte oli todella onnistunut, muttei sille olisi tehnyt pahaa pieni polte vaikkapa chilin muodossa. Kastikemainen täyte toimii paremmin kuin kuivemmat aineet täytteenä. Jauhelihan olisi voinut hyvin vaihtaa papuihin. Oli kiva tehdä ruokaa työkavereille ja syödä yhdessä.