Artisokka-sitruunapasta Mari Moilasen tölkkiruokatapaan

Otin jo helmikuussa kuvia mieluisien italialaisten keittokirjojeni resepteistä sillä ajatuksella, että voisin käyttää niitä Giro-haasteen aikana. Myös Mari Moilasen Tölkkiruokaa sopi teemaan hyvin, sillä kirjan ohjeet ovat erittäin hyviä matkakokkailuun. Vilkaisin kuvia aamulla ja koska meillä oli tulossa kauppapäivä, valitsin kuvan Marin kirjan artisokka-sitruunapastasta. Kaikkea muuta meillä jo olikin, muttei artisokan sydämiä. 

Kaupassa sitten tulkkasimme purkkeja, tarkoitus oli käyttää veteen säilöttyjä ja niitä löytyikin. Mutta olisivat ne voineet olla öljyynkin säilöttyjä, kun vaan olisin valuttanut ne hyvin. Mutta parempi näin, ei tullut öljyjätettä kierrätettäväksi. Jälleen hieman soveltelin, että sain aikaan kaksi sopivaa annosta. 

Artisokka-sitruunapasta kahdelle

• spagettia kahdelle sopiva määrä (noin semmoinen nippu, joka meni etusormeni ja peukalon hankaan, muttei mitenkään ylenpalttisesti, koitan keittää pastaa sopivasti, eikä aina liikaa)
• vettä ja suolaa pastan keittoon 
• tölkki artisokan sydämiä veteen säilöttyinä, tämä oli peltipurkki jossa 9 sydäntä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria pienet ripaukset
• 1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• 2 rkl voita
• 1 dl pastankeittovettä
• suolaa ja pippuria kastikkeeseen
• lisää sitruunamehua viimeistelyyn
• noin tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna
• tuoretta persiljaa

Aloitin avaamalla artisokkapurkin, minä mitään avannut, Antti avasi ja kaatoi säilöntäliemen pois. Kuivasin sokkia paperilla ja leikkasin ne puolikkaiksi. Luritin niille hieman oliiviöljyä ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippuria myllystä. Nostelin palaset airfryeriin pienessä alumiinivuoassa ja paahdoin niitä 180 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes ne alkoivat saada hieman rusketusta reunoihinsa. Jätin airfryerin korin koneeseen odottamaan. Antti raastoi parmesaania kuppiin odottamaan.

Kiehautin pastaveden ja suolasin sen tanakasti, kyseessä oli nopeaa pastaa, vain kolmen minuutin keittoajan vaativaa. Laitoin pastan kiehumaan ja kahden minuutin kuluttua nostin kattilan pois kaasuliedeltä odottamaan. Minulla oli käytössä vain yksi polttimo, joten en kaatanut pastasta keittovettä vielä pois. 

Nostin paistinpannun kaasuliekille ja sulatin sillä ison nokareen voita, raastoin mukaan sitruunan kuoren ja puristin mehun. Kun seos alkoi kiehua, sekoittelin sitä ja lisäsin vielä muutaman kauhallisen pastankeittovettä. Maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Antti kaatoi pastan siivilään ja kippasin sen sitten pannulle, sekoittelin. Nostelin artisokkapalat pastan päälle ja lopuksi mukaan vielä parmesaani ja persilja. 

Siis miten hyvää ja yksinkertaista ruokaa! Eikä ollut liian vähän eikä liian paljon. Minulla on vielä muitakin Marin ohjeita kuvina mukana, vielä on jäljellä 15 etappia Giro d'Italiassa ja jokaisena tarvitaan italialaista ruokaa. 

Girossa olikin tapahtumarikas päivä, etappi oli koko kisan pisin ja sen aikana tapahtui ikäviä kaatumisia,  kolareita ja keskeyttämisiä, joiden vuoksi etappi pysäytettiinkin vähäksi aikaa. Se saatiin kuitenkin ajettua loppuun ja Kaden Groves oli sen nopein. Kokonaiskilpailun kärjen osalta ei tapahtunut muutoksia, Mads Pedersen johtaa edelleen ja Primoz Roglic on toisena 17 sekunnin päässä. 

Säilykeartisokkia ja muita herkkuja pannulla

Ostin tämän vuoden reissujen välissä kotimaan Tampereen pikamatkalta Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan ja otin kirjan mukaan reissulle. Meillä on aina pieni varasto erilaisia säilykkeitä mukana, tölkissä, purkissa, tetrassa ja niiden avulla on kaiken aikaan mahdollista toteuttaa vähintään viisi ateriaa ruokaostoksia tekemättä. Välillä voi reissussa tulla se hetki, ettei mitään tuoretta saa hankittua, joten pieni matkavara on hyvä olla. Kierrätän yhteen muovilaatikkoon tekemäni matkavaran tuotteita ahkerasti, viimeistään sitten talven aikana, milloin CampaAdria ei liiku kotipihasta minnekään. Keväällä sitten taas kokoan sen hetkiseen mielialaan sopivia tuotteita mukaan ja matkalta ostetaan lisää. 

Tänään tein Marin kirjan ohjeella pannuruoan, johon tuli veteen säilöttyjä latva-artisokkia, leipää, kananmunaa ja kinkkua. Koska kinkku oli espanjalaista katson ruoan täyttävän Espanja-haasteen ehdot riittävällä tarkkuudella. Säilöttyjä artisokkia ja serranonkinkkua löytyi Saumurin City Carrefourissa, niissä on todella hyvät valikoimat, vaikkei nyt sitten manchegoa ollutkaan. 

Meillä ei ole uunia käytettävissä ja airfryer on malliston pienin, eikä kahden hengen annos tätä ruokaa olisi siihen mahtunut, joten käytin uunin sijaan paistinpannua ja kaasuliettä. Hyvin onnistui niinkin. Puolitin ohjeen. Se löytyy Marin kirjan sivulta 67 nimellä Aamiaisartisokat. Me söimme tätä päivällisenä.

Pannuartisokat kahdelle

• 4 viipaletta tuoretta patonkia kuutioiksi leikattuina
• 1 pieni lasipurkki veteen säilöttyjä latva-artisokkia valutettuina
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• 1 dl raastettua parmesaania
• 4 viipaletta serranonkinkkua paloiksi revittynä
• tuoretta persiljaa
• pippuria

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja asettelin siihen artisokat ja leivänpalat kutakuinkin tasaisesti. Paistelin niitä muutamia minuutteja, kääntelin hieman. 

Sitten rikoin kananmunat eripuolille pannua ja ripottelin päälle puolet juustoraasteesta. Annoin kanamunien kypsyä noin viisi minuuttia. Sommittelin kinkkuviipalepalat pinnalle, sammutin liekin pannun alta ja laitoin kannen päälle noin 6 minuutiksi, sinä aikana kananmunien valkuaiset hyytyivät, mutta keltuainen jäi valuvaksi. Pippuria sitten vaan pintaan ja persiljaa ja annoksiin vielä loput parmesaaniraasteesta. Maistui mainiolta. 

La Vueltan neljäs etappi oli jo melkoinen vuorietappi. Katsoimme noin 40 km lopusta ja siinä kävi minulle mieluisasti, kun Primoz Roglic voitti ja siirtyi kokonaiskilpailun johtoon muutamalla sekunnilla. Sepp Küss ei ihan vielä ole päässyt vauhtiin, mutta kyllä tämäkin tilanne minulle kelpaa. Ei tarvitse lähteä ajamaan etappia uudelleen. 

Jo mummoni tiesi, että joka keitetyn paistaa, se makian maistaa

Näyttää vähän joltain isolta ravulta, mutta ei ole. 

Sananlasku jatkuu, että joka paistetun keittää, se mettään heittää. Me teimme mummon neuvoin ja onnistuimme. Nyt näyttäisi siltä, että saatan saada postauksen tehtyä ilman uloketta otsassa, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

Ostin eilen torilta latva-artisokan ja muistin siellä valitessani, että murikan täytyy olla painava. Jos latva-artisokka on kevyt, se on jo kuivunut. Täällä ei sellaisia torilla ollutkaan, mutta ikävä kyllä meillä liiankin usein, mikäli koko sokkaa on saatavilla. 

Tänään kävimme taas pyöräilemässä ja olipa kiva reitti ihan tässä lähellä, entistä junaradan pohjaa on muutettu ulkoiluväyläksi ja ajelimme sitä ensin jokusen kilometrin pois päin kaupungista ja sitten hurautimme keskustaan ja sieltä suureen reunaman markettiin. 

Teimme ostoksia innokkaasti ja sitten muistimme, että hei mehän olemme pyörillä ja minun kahdesta mainiosta sivulaukustani on mukana vain toinen. Pienellä pakkausähräämisellä saimme kaikki järjestettyä laukkuun ja tarakalle, Antin maantiepyörässähän ei ole mitään kuljetusvempeleitä, senhän on selvää. Hurautimme alamäkipainotteiden matkan leirille ja minä muistin olla varovainen, sillä kuorma oli jokseenkin maksimaalinen. 

Iltapäivällä oli pieni pyykinpesuhetki ja nyt on tyylikäs liputusvaihe, alusvaatteet ja sukat sekä paidat ja pöksyt liehuvat iloisesti tuulessa. Katsoimme päivän Tour de France-etapin loppupuolen Antin puhelimen kautta ja söimme aivan väärään aikaan päivällisen. Aamiaista syömme samaan aikaan kuin muutkin, mutta sitten joudumme epäsynkroniin, naapureiden kanssa,  kun emme syö lounasta ja päivällisen syömme ilmeisesti naurettavan aikaisin. No, eipä tarvitse jonottaa tiskipaikalla. Tourin etappi oli henkilökohtainen aika-ajo eikä se muuttanut kokonaiskilpailun kärjen tilannetta, Wout van Aert oli etapin nopein. Jonkun uutisen mukaan Tadej Pogacar olisi jo eilen sanonut, että Tour on taputeltu, hän ei pysty enää voittamaan, eikä sekään ole paha juttu, että nuori mies tunnistaa tilanteen realisteetit. 

Latva-artisokka kahdelle

• 1 painava latva-artisokka
• vettä keittämiseen
• 1 sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa

Leikkasin latva-artisokan varren pois ja halkaisin artisokan pitkittäin niin, että sain kaksi tasakokoista puolikasta. Leikkasin myös kärjestä hieman pois. Irrotin päällimmäisiä kuivimpia lehtiä ja koversin sisältä kuituisen keskustan hiiteen, sitä silppua lenteli pitkin poikin, ehkä täällä on ensi vuonna suuri latva-artisokkapelto? Hieroin artisokan leikkuupintoja sitruunalla, se vähentää tummumista. Laitoin puolikkaat ja sitruunan jämän kattilaan ja vettä päälle niin paljon, että puolikkaat peittyivät. Keitin niitä 15 minuuttia. Kaadoin veden pois. 

Kun oli aika ruokailla, Antti kaatoi kattilaan puolikkaiden päälle oliiviöljyä ja käänteli niitä pihdeillä niin, että ne saivat kauttaaltaan öljyisen pinnan. Hän kuumensi Campingazin sileän paistolevyn ja nosti artisokan puolikkaat leikkuupinta alaspäin levylle ottamaan hieman väriä, hän kaatoi kattilasta sitruunaisen oliiviöljyn vielä paistettavien päälle. Lisänä meillä oli marketin kylmätiskin leivitetyt kalafileet, en nyt jaksanut kuukeloida, että mitä kalaa ne olivat, mutta olivat hyvät. Ne kuumenivat samalla levyllä artisokkien kanssa ja saivat loput sitruunaisen öljyn tipat päälleen. 

Latva-artisokka tarvitsi enää hieman suolaa pintaan ja söimme ensin helposti irtoavista lehdistä sen maukkaan kohdan ja lopuksi vielä kuiduista puhdistetun pohjan. Onneksi tällä leirialueella on komposti, oli kivempi laittaa jämät kompostiin sekaroskiksen sijaan. Lajittelu ei ole niin huudossa tässä maassa, lasia kerätään erikseen, mutta eipä paljon muuta. 

Nätit jämät

Nyt taitaa käydä niin, että niin kuvien siirto kuin postauksen julkaisukin onnistuu oikein kivasti, eikä minulla ole mitään syytä kiukkuun. Erittäin kivaa! Pikkuisen on toivomisen varaa tekstin muotoilussa, mutta en nyt viitsi siitä huolia. Huomenna jatkamme sisämaahan Loiren laaksoon. 

Arros brut

Tänään tein meille päivälliseksi kasvisruokaa, jonka nimi kääntyy vaikkapa rapariisiksi. No ei sentään. Englanniksi sitä sanotaan dirty rice-nimellä ja espanjaksi se on arros brut. Unohdin aamulla poiketa kaupasta pinaattia, joten se jäi ohjeesta pois. Otin pinaatin tilalle kaksi suloista kesäkurrea kulatungasta. Ei minulla ollut tuoreita artisokkiakaan, mutta säilöttyä oli kuin olikin, joten sillä mentiin. Ohjeen otin tästä  blogista, olen tehnyt sen ohjeilla pari muutakin ruokaa viime kesänä, mm. tämän tonnikalan ja tämän jälkkärin. Puolitin Albertin ohjeen ja se oli passeli määrä kahdelle ja sovelsin myös pavut kikherneiksi. 

Arros brut kahdelle

• iso loraus oliiviöljyä
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 pientä kesäkurpitsaa (pinaatin sijaan)
• 1 tomaatti
• 1 pieni purkki kikherneitä
• 3 öljyyn säilöttyjä latva-artisokkaa 
• 0,5 rkl pimentonia
• 0,5 l kasvislientä
• 1 pieni kuori sahramia (muutama hitunen, noin neljäsosa teelusikallisesta)
• 1,5 dl pyöreää riisiä (käytin paellariisiä)
• suolaa ja pippuria

Leikkasin kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi ja silppusin valkosipulinkynnet. Halkaisin säilötyt latva-artisokat, raastoin tomaatin ja kuumensin kasvisliemen kiehuvaksi. Huuhtelin kikherneet kylmällä vedellä. Kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä ja kumosin pannulle valkosipulisilpun ja kesäkurpitsaviipaleet. Hetken päästä lisäsin mukaan raastetun tomaatin ja kikherneet sekä sahramin ja pimentonin. Kaadoin mukaan noin kolme desiä kasvislientä ja sirottelin riisit pannulle. Sekoitin ihan vähän ja nostelin latva-artisokkapalat mukaan. 

Pienensin hieman kuumuulla pannun alla ja annoin liekin tehdä tehtävänsä ja kypsentää riisiä pikkuhiljaa. Ravistin pannua muutamaan kertaan, mutten enää varsinaisesti sekoittanut ruokaa. Lisäsin lientä vähitellen niin, että kaikkiaan sitä meni kaikkiaan puolisen litraa. Maustoin riisiä suolalla ja pippurilla ja maistelin moneen kertaan. Kun liemi oli imeytynyt riisiin ja riisi oli juuri ja juuri kypsää, laitoin liekin pannun alta pois ja kannen sen päälle noin viideksi minuutiksi. Tämä oli erittäin hyvää kasvisruokaa ja taisipa olla aivan vegaanistakin. Kaikkiaan riisin kypsyminen vei noin 35 minuuttia ja tekniikka oli melko lähellä paellan tekemistä. 

La Vueltan kymmenes etappi meni niinkuin pelkäsin, eihän Nairo pärjännyt kovinkaan hyvin, aikaa-jo ei vain ole hänen juttunsa. Yksikään metri hänen ajamisestaan ei näyttänyt siltä, että hän olisi nauttinut matkasta ja maalissa hän oli kolmisen minuuttia voittajaa  Primoz Roglicia perässä ja punainen paita vaihtoi omistajaa suitsait. Nairo Quintana putosi sijalle neljä. Hänen edellään ovat johtava Roglic, Aljandro Valverde ja Miguel Angel Lopez. Primoz Roglic saattaa nyt olla siinä asemassa, että hän vielä pitää johtajan paidan päällä loppuun asti. 

Grillatut latva-artisokat

Tein tänään jonkunlaisen ennätyksen. Alle tunnissa työvuoron päättymisestä olin tehnyt melkein koko koneellisen tiskiä ja kompostikuppi tursuili ylitse. Sellainen oman elämäni masterchef minä olen, tarvitsen oman kölvini siivoamaan jälkiäni, pesemään veitsiä ja ojentamaan puhtaita käteni ulottuville. Olen selkeästi tehokkaampi kuin siisti. Tai ehken olisi kovin tehokas, jolleivat selkäni takana tiskit siirtyisi koneeseen ja veitset puhtaina tukkiin. 

Päivällinen muodostui siitä sun tästä grillatusta, mutta mukavaksi uutuudeksi kokeilimme latva-artisokan grillaamista. 

Grillatut latva-artisokat kahdelle

• 2 latva-artisokkaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• voisulaa
• suolaa ja pippuria

Latva-artisokan käsittely ei ole monimutkaista, mutta kaikenlaista silppua siinä syntyy. Kannattaa aloitta sillä, että nyppii pois kaikki mahdollisesti kuivettuneet ylimmät lehdet, tai miksihän kynsiksi niitä voisi kuvailla. Sitten leikataan kokkiveitsellä kanta poikki ja suiposta päästä sen verran, että päästä tulee suora ja tasainen. Seuraavaksi artisokka halkaistaan pitkittäin kannan kautta niin, että pääsee käsiksi sisukseen. Sisällä oleva kuituinen sisus kaivetaan pois ja pohja raaputetaan puhtaaksi. Tässä vaiheessa voi vielä nyppiä muutamia ulkolehtiä pois, että saadaan kauniin vaaleanvihreä, tasamuotoinen puolikas aikaan. 

Siivotut puolikkaat laitetaan veteen, johon puristetaan sitruunamehua. Pohjia keitetään noin 15 minuuttia ja nostetaan sitten valumaan lautaselle. Kun muut aterian osat ovat menossa grilliin, valutetaan puolikkaille hieman oliiviöljyä ja niitä grillataan molemmin puolin muutama minuutti. 

Söimme latva-artisokat sitruunamajoneesin kanssa. Nypimme lehden kerrallaan ja kastoimme sitä perusmajoneesiin, joka oli maustettu lirauksella sitruunamehua. Kun lehdet oli riivitty, leikkasimme pohjaosan irti kannasta ja söimme senkin. Grillaaminen oli oikein hyvä tapa viimeistellä latva-artisokat. 

Uppopaistetut artisokan sydämet antipastivadilla

Kammenpyörittäjällä on vapaapäivät menossa, joten ruokailukin on hieman arjesta poikkeavaa, ei lämmintä ruokaa (lue: ei miesparka saa kunnon ruokaa). Hän sommitteli meille uuden antipastitarjottimen ja minä tein siihen vaihteluksi friteerattuja artisokan sydämiä. Ohjeen tähän päältä rapeaan, sisältä pehmeään makupalaan otin Christina's Cucina-blogista. 

Friteeratut artisokan sydämet

• tölkki suolaveteen säilöttyjä artisokan sydämiä valutettuna
• 1 l rypsiöljyä friteeraamiseen
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• kuivattuja yrttejä (minä jätin pois, sillä kuivatut yrtit ovat joko loppu tai vanhanpuoleisia)
• 1 kananmuna
• pieni pala parmesania raastettuna
• 1 dl korppujauhoja

Kuumenna öljy padassa tai kattilassa noin 180 asteeseen. Pidä kansi lähettyvillä rasvapalon varalta. Valuta artisokan sydämet talouspaperiarkin päällä. Sekoita kananmuna parmesanraasteen kanssa tasaiseksi velliksi pienessä vadissa. Laita vehnäjauhot toiseen pikkuvatiin tai syvälle lautaselle ja sekoita jauhoihin kuivat yrtit, suolaa ja pippuria. Kolmannelle lautaselle kaada korppujauhoja. Kun öljy on kuumaa, kieritä artisokan sydämet ensin maustetuissa vehnäjauhoissa, sitten kananmuna-juustoseoksessa ja viimeiseksi korppujauhoissa. Uppopaista sydämet parissa erässä kauniin värisiksi, se ottaa noin 3-5 minuuttia. Valuta frittipaloja talouspaperin päällä hetkisen ja tarjoa kuumina antipastitarjottimen muiden herkkujen kanssa. Sydämistä tuli todella hyviä, rapeita päältä ja pehmeitä sisältä. Sydämet olisi voinut myös puolittaa pitkittäin terävällä veitsellä, niin niistä olisi tullut pienempiä suupaloja. Anna öljyn jäähtyä ja hävitä se kompostiin imeyttämällä. Ainakin minusta öljy tuli sen verran käytetyn näköiseksi, etten halunnut sitä siivilöidä ja säilyttää toista frittikertaa varten. 

Eilen Giro d'Italiassa vietettiin lepopäivää, meillä päivän tärkein juttu oli arpoa Campasimpukan 5-vuotissynttäripalkinto. Arvonnassa onnekkain oli Susanna Bad Mama's Kitchen-blogista. Tänään taas Italiassa ajettiin ilmeisen kuivassa kelissä 219 km melkoisen mäkisessä maastossa, vaikkei vielä voidakaan puhua brutaalista vuorietapista. Yhden sekunnin turvin johtanut Cianluca Bramibilla joutui odotetusti luopumaan pinkistä paidastaan. Etapin ykköseksi kerkisi ensimmäisen vuoden ammattilainen Giulio Ciccone ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Bob Jungels.