Ranskalainen pippuripihvi ulkofileestä grillissä

Olemme syöneet Steak au Poivrea muutaman kerran ranskalaisen ruokahaasteen aikana, esimerkiksi vuonna 2013 CampaSimpukan 500. postauksena. Tuolloin ja tuohon aikaan kypsensin lihan paljon alempaan lämpötilaan, tavoittelin 53 astetta ja lepuutuksessa lämpötila nousi vielä pari astetta. Tänään meillä oli taas ulkofile laitettavana, nyt valmistimme sen pannulla ja grillissä. Nykyään kypsennän naudanlihan paljon korkeampaan lämpötilaan, eikä se silti vielä ole liian well done. Ei ollut tarkoituskaan syödä kahdelleen koko lihapalaa kerralla, vaan tästä syömme ainakin kaksi, ellemme kolme kertaa. 

Steak au Poivre

• 800 g pala naudan ulkofilettä
• 1 dl kokonaisia mustapippureita
• suolaa
• 25 g voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• rosmariinia

Kastike

• pannulle jäänyt voin ja öljyn seos, jossa myös pippuria ja suolaa 
• fileen lepuutusliemi (noin 1 dl)
• 3 rkl konjakkia
• 1,5 dl kermaa

Siivosin fileestä hieman kalvoja ja rasvaa pois ja kuivasin pinnan. Antti jauhoi myllyssä pipppurit karkeasti. Levitin pippurit isolle lautaselle ja ripotin mukaan hieman suolaa. Kääntelin filepalaa pippuri-suolaseoksessa ja painelin mausteita lihan pintaan. Antti viritti hiiligrillin tulille ja sillä välin paistoin pannulla fileen kevyesti joka reunalta voin ja öljyn seoksessa, johon olin lisännyt tuoretta timjamia ja rosmariinia. 

Kun grilli oli noin 185 asteinen, Antti nosti fileen epäsuoralle lämmölle kypsymään. Grillaus jatkui noin 20 minuuttia, 10 minuuttia puoleltaan. Silloin fileen sisälämpötila oli jo 62 astetta, jota hieman säikähdin, että menikö yli. Peittelimme lihan peltilautaselle ja folioon lepäämään. Se saikin levätä melkein tunnin. 

Keittelin nopean kerma-konjakkikastikkeen pannulla, jolla alkupaistaminen oli tapahtunut. Lisäsin pannulle filepaketin lautaselta lepuutusliemen ja konjakin ja kuumensin niin, että kastikepohja alkoi kiehua. Annoin sen kiehua noin puoleen ja lisäsin mukaan kerman. Sekoittelin ja annoin senkin sitten kiehua puoleen. Maistelin, lisäsin ihan vähän suolaa, mutta pippuria oli riittävästi. Lusikallinen jotain ärtsympää hilloa (vaikka mustaherukkaa) olisi voinut olla hyvä lisä, mutten silloin muistanut. 

Leikkasin fileen niin ohuiksi viipaleiksi kuin pystyin ja asettelin viipaleet vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä, persikkaa ja mozzarellapalloja. Liha oli juuri sopivan punertavaa, vaikka lämpötila oli päässyt niinkin korkeaksi, eivätkä nesteet enää karanneet leikatessa. Huomenna jatkojalostus lopulle fileelle. 

Juomina oli ranskalaista vettä, ihan vain pullon etiketin takia ostettua ja vähän vahingossa kotiin asti kulkeutunutta. Maistui ihan Tour de Francelle. Punaviinilasilliset nautimme Fleurien leirialueen viinimaistajaisista ostamistamme laseista. 

Tour de France siirtyi Ranskan puolelle aivan pyörillä ajaen, kyseessä oli kiperä vuorietappi, jolla oli mittaa noin 140 km. Olipa jännittävä loppu, viimeiset 18 km oli hirvittävää laskua ja Tadej Pogacar näytti kaapin paikan ja jätti Jonas Vingegaardin taakseen vakuuttavasti. Tadej riisui keltapaidan Richard Carapazilta, mistä en ole pahoillani. 

Entinen rautatietunneli kevyenliikenteenväylänä Ranskassa,
minä en ollut tuolloin mukana,
vaan Antti kävi minun pyörälläni pienellä reissulla minun pitäessä hellettä markiisin alla. 

Grillattu sisäfile valkosipulivoilla

Tämän päivän ruoassa ei oikein ole mitään erityistä ranskalaisuutta, mutta en nyt vaan saanut aikaiseksi enempää. Pakastimesta löytyi pätkä naudan sisäfilettä ja sen grillasimme Big Green Eggissä ja siellä oli vähän kasviksia ja perunapaistokset foliossa. Kasvislaatikkokin oli melkoisen tyhjä, joten hieman kootut teokset-tyyppinen ateria oli kyseessä. 

Grillattu naudan sisäfileen paksumpi pää

• noin 400 g naudan sisäfilettä
• 0,5 dl punaviiniä
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa 
• tuoretta rosmariinia

Sekoitin marinadin ainekset muovirasiassa ja laitoin filepätkän marinadiin maustumaan noin kahdeksi tunniksi. Kun oli aika alkaa valmistaa ruokaa, Antti teki tulet grilliin ja laittoi sinne puolikkaan grilliparilan ja toisen puolikkaan peltitarjotinta, jolle tulivat muut aterian osat. 

Antti grillasi marinoitunutta filettä kummaltakin puolelta noin 200 asteessa ensin noin kymmenen minuuttia ja sitten hän laski lämpöä noin 180 asteeseen. Koko ajan peltitarjotinosalla olivat folionyytissä kasvikset (sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa) ja omissa pikkuisissa foliovuokissa valmiit perunagratiinit pakastimesta. Tavoittelimme 58 asteen sisälämpöä fileeseen, mutta se karkasi 60 asteeseen. Pidimme filettä foliossa vielä kymmenen minuuttia odottamassa leikkaamista. Ei onneksi mennyt liian kypsäksi, oli mureaa lihaa ja kasvikset maukkaat. Lisänä oli vielä valkosipulivoita, jonka sekoitin itse. Laitoin pariin ruokalusikalliseen pehmeää voita yhden teelusikallisen valkosipulimurskaa. Lusikoin seoksen pieneen rengasmuottiin ja nostin sen lautasella pakastimeen jähmettymään. Enkä unohtanut sitä aterialla!

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli pitkä etappi. Olen iloinen, ettei Tadej Pogacar joutunut keskeyttämään, ilmeisesti eilinen väsähdys ei ollut sairastumisen oire. Hän on vielä nuorten kisan johdossa tukevasti ja se on hieno saavutus sekin, vaikka keltapaidassa voittaminen oli tietysti hänen päätavoitteensa. Olipa hieno voitto Kasper Asgreenille, hän oli hatkassa koko päivän ja kolme hänen hatkakaveriaan myös ehti maaliin ennen pääjoukkoa. Montaa sekuntia siinä ei paitaa jäänyt. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. 

Lyhyestä virsi kaunis – pihviä ja salaattia

Nyt ei parane jaaritella, leirialueella ei ole nettiä saatavilla ja teen pikaisen postauksen mobiilinetin varassa. Vaihdoimme tänään Normandian Bretagneen,  saimme vaihdossa 10 astetta lisää lämpöä. Kävimme aamusella ruokakaupassa, sunnuntaisin on tosiaan lyhyt aamupäivän aukiolo isommissa marketeissa, Lidl ei ollut auki lainkaan. Ostimme päivällistarpeiksi tournedos-pihvit ja päivän lämmetessä melkoisen kuumaksi söimme päivällisen vasta yhdeksän maissa illalla. Ihan hirveän myöhään. Tästä ei tule kovin kummoista ruokaohjetta, Antti grillasi pihvit ja minä sommittelin lautaselle salaatinlehtiä, tomaattia ja tein pienen vinaigretten. 

Tour de Francea saatoimme katsoa ajoittain englantilaisilta kanavilta, tosin sitten sekin alkoi tökkiä ja katsoimme Antin mobiilidatan turvin viimeiset 10 km hänen puhelimeltaan. Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen eikä päivän etappi vaikuttanut kolmen kärkeen. Huomenna on lepopäivä ja se kelpaa meillekin, sillä luvassa on todella kuuma sää, ehkä jopa 34 astetta. Syömme jotain, jos maistuu, jos ei, emme syö. 

Pihvi Toscanan tapaan

Grillikausi ei varmaan koskaan ole alkanut näin myöhään CampaKeittiössä. Tänään Big Green Egg kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa tulille ja ritilälle entrecôte-pihvit. Valmistimme ne toscanalaiseen tapaan, sillä sehän on näitten keväisten viikkojen teemamme. 

Entrecôte Toscanan tapaan kahdelle

• 2 entrecôte-pihviä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinia
• sitruunalohkoja

Ota pihvit huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen grillaamista. Taputtele niiden pinta kuivaksi ja sutikoi pinta oliiviöljyllä. Ripottele molemmin puolin suolaa, pippuria ja silputtua rosmariinia. Kuumenna grilli suoralla lämmöllä noin 250 asteeseen ja grillaa pihvejä molemmin puolin pihvin paksuudesta ja mieltymyksesi mukaan 2-4 minuuttia puoleltaan. Meillä oli aika ohuet pihvit, joten kaksi minuuttia kummaltakin puolelta riitti mainiosti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan BGE-välilehdelle, jonne olen kerännyt hiiligrillausaiheisia postauksia. 

Nosta grillatut pihvit vuokaan ja anna niiden levätä viisi minuuttia. Leikkaa pihvit viipaleiksi ja kierrä vielä myllystä hieman pippuria ja lurita päälle vähän oliiviöljyä ja koristele rosmariinioksalla ja sitruunaviipaleella. Olimme kattaneet terassille ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Pihveistä tuli juuri sopivat, ehdimme syödä puoleen väliin, kun alkoi sataa. Vieläpä todella isoja pisaroita, joten oli siirryttävä nopeasti sisätiloihin. Sitten sade jo loppuikin. Suomen kesä <3

Meillä oli lisänä paahdettuja tomaatteja burratan kanssa, sen postaan toisena päivänä, jos tulee sellainen tilanne, etten ehdi kokata italialaista. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli hyvin mäkinen, jollei jopa aivan vuorietappi. Minun yksi suosikkini, Tom Dumoulin oli mukana neljän ajajan hatkassa, mutta tiesin, ettei hän voittaisi, hän ei ole kirimies ollenkaan. Neljänneksi hän jäikin, mutta saman tallin Koen Bouwman voitti etapin. Kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Juan Perdo Lopez. Huomenna ajetaan Napolista Napoliin, 153 km. Mäkiä riittää, jollei jopa vuoria. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

Ostimme kotimaista tuoretta maissia, emme olleet edes ahneita, ostimme vain 50 % maissista. Kaksi maissintähkää siis. Oli tarkoitus grillata ne eilen, mutta satoi vettä joka kerta, kun ajattelin ryhtyä toimeen. Tänään oli kuivempi päivä. Katsoin neuvot näihin grillimaisseihin täältä, en tosin muista enää mikä yhteys tällä oli Espanjaan. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

• 1 maissintähkä/ruokailija
• suolaa
• pehmeää voita
• silputtua korianteria
• limetin mehua

Kuori maissien aivan päälimmäiset lehdet pois ja laita maissit kylmään veteen noin vartiksi. Lehdet kostuvat ja ne on helpompi kääntää varovasti pois tähkän päältä niitä irrottamatta. Irrota ne huitulaiset rihmat, joilla on varmasti joku asiallinen nimikin. Käännä lehdet takaisin tähkän päälle, maissi grillataan lehtiensä suojissa. Laita maissit vielä kylmään veteen. Kosteat lehdet eivät pala niin helposti. 

Kuumenna hiiligrilli noin 220-250 asteeseen ja laita hieman valututet maissit grilliin suoraan lämpöön. Kääntele niitä ahkerasti, etteivät lehdet pala. Maissit kypsyvät noin 20-25 minuutissa. 

Maustevoi on nopsa tehdä, pehmeään voihin sekoitetaan runsaasti silputtua korianteria ja loraus limetin mehua. Voi saa olla jääkaapissa lähes ruokailuaikaan asti. 

Kun maissit ovat kypsiä ja muutkin aterian osat valmiita, osaksi hiiltyneet, mutta maissia suojelleet lehdet voi saksia pois ja tähkälle ripotellaan suolaa ja sutikoidaan maustevoita. Ai että olivat onnistuneet, mehevät maissit! Lisänä oli pienet korianterimarunoidut broilerileikkeet. 

La Vueltassa oli ensimmäinen vuorietappi, jonka lopussa oli jo usein käytetyn kuvailun mukainen brutaali nousu. Aurinko näkyi paistavan ja lämpöä riitti, muttei sentään eilisiä huippuhelteitä. Iloksemme virolainen Rein Taaramäe voitti etapin ja sitä myöten hän nousi kokonaiskilpailun kärkeenkin! Ainakin yhdeksi päiväksi. Primoz  Roglic on nyt kolmantena puoli minuuttia ykkösestä jääneenä. Johtajan paidan menettäminen lienee aikalailla tarkoituksellistakin, sillä voittajan muodollisuuksiin menee aina niin paljon aikaa etapin päätteeksi. Johtopaikan pitäminen liian aikaisin kilpailun alussa tarkoittaa tunteja vähemmän aikaa palautumiseen. 

Välineurheilua mysteeripaistilla

Pakastimessa voi joskus olla jotain, mistä ei ole ihan varma. Se voi olla lientä, joka onkin omenasosetta. Tai omenasose onkin kanalientä, en ymmärrä miten ne kaksi voivat umpijäisinä palikoina ollakin niin samanlaisia. Kuin kaksi marjaa konsanaan. Kun tarvisi yhtä, ei se toinen oikein käy. Siispä onkin ihan fiksua merkitä nimilapuilla ruokia ennen kuin ne pakastaa. Tätä ei vaan tule tehneeksi, kun saa ruokatuliaisia. Jos niitä ei välittömästi valmisteta ruoaksi, ne usein laitetaan jatkamaan jäisenä olemista pakastimessa ja myöhemmin ihmetellään, että mitähän tämän nyt olikaan. Tällainen lihapala meillä oli nyt pakastimessa käsillä ja päätimme käyttää sen pois, olipa se mitä hyvänsä. Pakkauksesta päätellen se on peräisin äidiltäni, sillä päivämäärä on kirjoitettu tutulla käsialalla, mutta päivämäärän lisäksi pakkauksessa ei muuta luekaan. Varmasti meille on saataessa sanottu, mitä paketissa on, mutta emmehän me muista.

Pala oli sulamassa jääkaapissa toissapäivästä alkaen, sillä ruokasuunnitelmat tekivät jonotusjärjestelmällisen vaihdoksen Opiskelijan tultua syömään päivää aikaisemmin kuin ensin oli sovittu, pyynnöstä toki. Eilen savustimme lohta ansiokkaasti, samoin öljysimme nuotiopaikan penkit ja paimensimme oravanpoikaa, joka ei ollut ollut hereillä turvallisuusaiheisella oppitunnilla, vaan halusi osallistua öljyämiseen muunmuassa kiipeämällä Opiskelijan lainafeikkicrocseille. Toivottavasti sen äiti ei suuttunut sille, vaikka nostimme sen hanskakäsin kauemmas.

Tänä aamuna liha oli sulanut ja avasin sen pakkauksesta. Olin lähes varma, että se oli poroa, se oli niin tummaa väriltään, eikä äidin suunnasta ole hirveä tullut tuliaisena pitkiin aikoihin. Ehdotin Antille, että grillaisimme lihapalan Big Green Eggissä, tuli mitä tuli. Halusin myös käyttää uudelleen aikoja sitten hankittua Meater-lihamittaria, jota olemme käyttäneet tätä ennen vain kaksi kertaa.

Poronpaisti BGE:ssä Meaterilla mitattuna

• noin 500 g luuton poronpaisti
• oliiviöljyä
• loraus punaviiniä
• noin 10 kevyesti murskattua katajanmarjaa
• pari oksaa rosmariinia
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Sekoitin marinadin ainekset vakumointiastiassa ja poistin lihapalasta kalvoja, ei niitä ollut kuin toisella puolella hieman. Kierittelin palaa marinadissa ja suljin rasian vakumointikoneella. Liha oli marinadissa kolmisen tuntia, olisi se voinut varmaan olla kauemminkin, vaikka yön yli. Otin rasian huoneenlämpöön noin tuntia ennen grillauksen aloittamista. 

Sitten seurasi vaihe, jossa etsimme Meater-mittarin anturia. Olin jo ladannut puhelimeen applikaation, ensimmäisellä käyttökerralla minulla oli vielä eri puhelin. Löytyihän se puulaatikko, jossa mittarianturi pitää majaa. Myös yhteydenotto puhelimen ja mittarin välillä onnistui pienen haparoinnin jälkeen, tämä ensimmäinen malli toimii bluetoothin kautta, myöhemmät toimivat langattomassa verkossa. 

Ohjelmoin sovellukseen 60 asteen tavoitelämmön, sillä en "jaksanut" (lue: viitsinyt) opetella uudelleen mitään monimutkaisempaa, vaan käytin manuaaliasetuksia. Se on muuten ihan päinvastoin kuin kameran kanssa, sillä kuvaan aina automaattiasetuksilla, kun en ole viitsinyt opetella manuaaliasetuksia.

Antti viritti Big Green Eggin niin, että saisimme ensin paistaa lihapalan pinnat kiinni suoralla lämmöllä ja sitten jatkaa kypsennystä epäsuoralla lämmöllä. Paistin pinnat saivat nätin raidoituksen ja sen jälkeen tökkäsimme Meaterin anturin paistin paksuimpaan kohtaan. Paistin sisälämpötila oli silloin 17 astetta, tavoite oli 60 astetta ja hetken applikaatio haki dataa. Pian se kertoi, että tavoitelämpötilaan pääseminen veisi 25 minuuttia ja pian myös grillin sisäinen lämpötila alkoi näkyä puhelimen näytössä, se oli ihan linjassa grillin oman mittarin kanssa. 

Loppu meillä meni sitten vähän sähläämiseksi, sillä terassille jalkoihimme saapui ilmeisesti sama pikkuorava kuin eilen, se joka tahtoi päästä öljyämään penkkejä. Sillä ei ole paljon päässä järkeä, sillä se pyöriskeli jaloissamme ja oli todella vähällä luikahtaa sisälle taloon. Varoimme astumasta sen päälle ja tekemästä liikaa tuttavuutta, sillä sen pitäis älytä pelätä ihmisiä. Otin siitä kuvan puhelimeni kameralla ja ilmeisesti tulin jotenkin sulkeneeksi Meater-appin, sillä se lakkasi näyttämästä. Hyvä minä. Mutta lämpötila oli siinä vaiheessa jo 54 joten otimme pian palan pois grillistä ja mittasimme sisälämmön toisella mittarilla. Se oli juuri sopivasti 61 astetta, joten käärin palan folioon lepäämään. Sillä oli ollut rankka päivä. 

Noin vartin päästä leikkasin paistin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli juuri passeli, ehkä asteen pari tavoitteen ylitse. Pidimme kumpikin tästä todellakin poroksi varmistuneesta paistista paljon ja söimme tavallista enemmän, ei sitä voinut jättää yhteen annokseen. Lopuista teemme huomenna jonkunlaisen salaatin lisukkeen. 

Meater oli aivan pätevä laite, tosin puhelinta ei tässä ensimallissa voi viedä kovin kauas grillistä tai muusta kypsennyslaitteesta eikä grillikään varmaan voi olla ihan hirmu kuuma. Eipä pizzakuumuuksissa paistomittaria laitetakaan ruokaan. Vielä kun viitsisi vähän opetella lisää ohjelman ominaisuuksia. 

BGE toimi odotetun hyvin, lämmönsäätely ja eri osat vihreän kuugelin sisuksissa alkavat olla CampaGrillaajalla hanskassa. Enkä nyt puhu itsestäni. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset, joita ei kauheasti ole, mutta edes jotain. 

Pikakesä ennen kuin kylmenee

Eloni on ollut työpainotteista viime päivinä, en ole ehtinyt tehdä ruokaa, enkä aina syödäkään. Tänään kuitenkin alkoi pikkuinen vapaa, kun pääsin tällä erää viimeisestä yövuorosta. En malttanut aamulla mennä nukkumaan, mikä tietää nuijanukutustyyppistä sammumista aikaisin. Sitä ennen ehdimme nauttia pikakesästä ja tehdä ruokaa yhdessä Antin kanssa omalla terassilla. Ei ollut kylmä, nälkä, eikä neljä.

Koostimme päivällisen Big Green Eggillä ja söimme terassilla. Pian sen jälkeen piti siirtyä sisätiloihin, kun aurinko meni naapurin korkeiden kuusien taakse. En mitenkään tarkoita vihjata, että niitä pitäisi kaataa tai mitään. Kun kesällä on helle, ne ovat aivan taivaallisen hyviä kuusia, kun aurinko painuu niiden taakse sopivasti päivällisaikaan ja kuumuus hellittää. 

Possunfile grillissä

• possun sisäfilee
• suolaa ja pippuria
• timjamia, persiljaa ja basilikaa
• loraus oliiviöljyä
• appelsiinimehuloraus
• muutama siivu serranonkinkkua

Otin possunfileen lämpenemään nollalaatikosta noin tuntia ennen grillausta. Siivosin fileestä rasvat ja kalvot. Silppusin yrtit ja sekoitin ne oliiviöljyn, appelsiinimehun, suolan ja pippurin kanssa pikamarinadiksi. Pyörittelin fileen marinadissa ja käärin kinkkuviipaleet fileen ympärille. Sidoin fileen paistinarulla muutamasta kohdasta. 

Kun oli aika grillata, käännyin grillausvastaavan puoleen, minä en kauhean hyvin (lue: ollenkaan) osaa kuumentaa Big Green Eggiä, mutta osasin esittää toiveen noin 220-240 asteen lämpötilasta. Kinkkuun kääritty possunfilee pääsi lauteille valurautaparilalle ja kääntelimme sitä yhteistuumin muutamaan kertaan. Mittasimme sisälämpötilan ja kun se oli 65, otimme fileen pois grillistä ja käärimme sen folioon noin vartiksi asettumaan. Kun muut hökeet olivat valmiit, otin fileen pois foliosta ja leikkasin sen viipaleisiin. 

Kahdesti paistetut perunat kahdelle

• 4 pienehköä perunaa
• 1 kananmuna
• kourallinen juustoraastetta
• suolaa ja pippuria
• yrttejä, mitä nyt sattuu olemaan

Esivalmistelin perunat jo hyvissä ajoin ennen grillaamisaikaa. Kuumensin uunin 180 asteeseen ja laitoin perunat vuoassa paistumaan noin tunniksi. Jätin perunat jäähtymään ja kun niitä kesti käpälöidä, leikkasin niistä hatut pois ja koversin pehmeän sisuksen lusikalla kulhoon. Muusasin kypsän perunan, lisäsin mukaan kananmunan, juustoraastetta, suolaa ja pippuria. Sekoitin täytemassan tasaiseksi. Lusikoin täytteen perunankuoriveneisiin ja pinnalle sommittelin vielä hieman juustoraastetta. 

Kun possunfile meni grilliin (aivan vapaaehtoisesti, uskokaa pois), laitoimme perunatkin grillin ritiläosalle foliovuoassa. Perunat saivat olla grillissä koko sen ajan, kun filee kypsyi ja vielä fileen lepuutusajankin. Perunoiden pinnan juustoraaste sai kauniin värin ja ne olivat ihan täydelliset, mutta julman kuumat!

Hannelen appelsiini-mozzarellasalaatti tuunattuna

• 2 appelsiinia
• 1 rkl voita
• 1 rkl fariinisokeria
• loraus appelsiinimehua
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pippuria

Olen tehnyt monta kertaa Hannelen vinkkaamaa appelsiini-mozzarellasalaattia. Tänään halusin viedä siitä vielä vähän pidemmälle antamalla appelsiinille pienen karamellisoinnin. Leikkasin appelsiinit kuorettomiksi ja kolmeen paksuun viipaleeseen. Sulatin pannulla voita ja sokeria ja odotin sen aikaa, että niistä muodostui sakea kastike. Nostin appelsiiniviipaleet pannulle ja paistoin niitä pari minuuttia puoleltaaan. Lorautin mukaan hieman mehua puolikkaasta appelsiinista ja odottelin vielä hetkisen. 

Nostelin loivasti karamellisoituneet appelsiiniviipaleet lautaselle ja revin mozzarellapallon paloiksi appelsiinin päälle. Kaadoin pannulta kastikkeen lautaselle ja kiersin myllystä hieman pippuria. Pannuvierailu teki todella hyvää tälle appelsiini-mozzarellasalaatille! Makua tuli aivan hurjasti lisää.

Annokseen laitoimme pari viipaletta serranonkinkkuun käärittyä possunfilettä, täytetyn perunan ja karamellisoitua appelsiinia mozzarellan kanssa. Ei hassumpaa. Jälkiruokaakin meillä oli, mutta siitä kerron huomenna. 

Lohivartaat ja varsikukkakaali grillissä

Big Green Egg kuumeni tänään päivällistä varten, sääkin oli sen verran lämmin, ettei tarvinnut toppasortseja. Söimmekin ulkona ja samalla seurasimme Pikkuoravan seikkailuja pihalla. Siinäpä peloton yksilö, äiti saisi neuvoa katsomaan silloin tällöin ympärilleen. Päivällisen muodostivat lohivartaat, varsikukkakaali ja tomaatit, sekä palaset eilistä patonkia nekin grillissä elvytettynä.

Grilliherkkuja kahdelle

• noin 250 g kirjolohta viipaleiksi leikattuna
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• voita
• lisää sitruunamehua
• valkosipulinkynsiä
• tilliä
• varsikukkakaalin "oksia"
• pieniä tomaatteja
• muutama pala eilistä patonkia

Olin ajatellut tehdä lohen tällä ohjeella ja vähän sinne päin teinkin. Antti kuumensi Big Green Eggin hiilillä noin 200 asteeseen ja sommitteli siihen puolikkaan alan parilaa ja puolet reikäistä levyä. Kalapalani olikin melko ohut ja pieni kirjolohifile, joten sitä ei voinut tätä ohjetta varten leikata kuutioiksi, vaan leikkasin sen poikittain viipaleiksi nahkaa myöten. Sekoitin kulhossa oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria marinadiksi, jossa pyörittelin lohiviipaleet. Pujotin liotettuihin puisiin varrastikkuihin rullaksi kieritettyjä lohiviipaleita neljä kappeletta tikkuun. Sulatin pikkukattilassa ison nokareen voita, johon lisäsin sitruunamehua, kolme valkosipulin kynttä murskattuna ja paljon tilliä.

Laitoin yhteen vartaaseen neljä pientä tomaattia odottamaan grillaamista ja laitoin lautaselle varsikukkakaalin "oksia", kolme palaa kummallekin. Sutikoin ensin kukkakaalit voin, valkosipulin ja sitruunamehun seoksella, seuraavaksi leipäpalojen leikkuupunnat ja sitten lohivartaat. 

Antti grillasi epäsuoralla lämmöllä lohivartaat parilapuolella ja vihannekset ja leivät reikäisellä pellillä. Lohi kypsyi noin viidessä minuutissa ja samassa ajassa muutkin aterian osat. Ennen tarjoilua lusikoin vartaille vielä hieman voista sitruunakastiketta. Varsikukkakaali olisi ehkä voinut olla hieman pitempään lämmössä, mutta hauskaa syötävää sekin oli, lohivartaat ihan täydellisiä. Tomaattien kanssa olimme varovaisia, emmekä hommanneet vesikelloja kitalakeen. 

Jälkiruokana meillä oli pohjoisessa tekemäämme aprikoosijälkkärin toisinto, tällä kertaa laitoin neljä aprikoosia kummallekin omaan pikkuiseen foliovuokaan, lisäsin päälle hieman voinokareita, muscovadoa, marsalaa ja timjamia. Vuoat olivat grillissä jälkilämmössä sen aikaa, kun söimme pääruokaa. Söimme upeasti kypsyneet ja mehustuneet aprikoosit pienen jäätelöpalan kanssa, enempää ei pakastimista löytynyt. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään hiiligrillausaiheisia postauksiamme.  

Jälkilämpöjälkkäri

Eilinen jälkiruoka ansaitsee kaikessa yksinkertaisuudessaan oman postauksensa. Siltikin vaikka melkein samanlaista teimme pari vuotta sitten. 

Aprikoosit hiiligrillin jälkilämmössä

• rasia aprikooseja (noin 15 kpl)
• pieniä voinokareita
• ruokosokeria
• limoncelloa
• timjamia

Halkaise aprikoosit ja poista kivi. Sommittele puolikkaat leikkuupinta ylöspäin foliovuokaan, tai johonkin muuhun grillin kuumuutta kestävään astiaan. Ripottele puolikkaille hieman ruokosokeria, pari ruokalusikallista riittää. Lisää mukaan  muutamia voinokareita, timjamin oksia ja loraus limoncelloa, tai muuta makeaa alkoholia. Marsala käy hyvin. Tai jos et välitä alkoholista tässä kohtaa, lisää hieman vettä tai jotain mehua. Ei paljon, sillä hedelmistä ja sokerista irtoaa lientä, mutta vähän, jotta liemestä muodostuu kastike. 

Kun grillaaminen on saatu päätökseen ja kuten tavallista, hiillos on parhaimmillaan, laita vuoka grilliin jälkilämmölle. Kurkkaa välillä, ettei lämpö ole liian kova. Noin puolessa tunnissa aprikoosit ovat pehmenneet ja vuokaan on muodostunut ihastuttava kastike pehmeille hedelmille. Tarjoa jäätelön kanssa. Meille osui todella hyvät aprikoosit ja makeustasosta tuli juuri sopiva. 

Tämä onnistuu tietysti myös uunissa, mutta oli hauska käyttää grillin jälkilämpöä jälkiruoan valmistamiseen. Grillin lämpömittari näytti noin kahta sataa astetta, joten sama lämpö toimisi uunissakin hyvin. Myös nuotiolla tämä varmaan toimisi ihan hyvin, aprikoosit voisi  kääriä vahvaan folioon. 

Äkkikesän päivällinen – grillattu entrecôte ja mozzarellasalaatti

Tuntuu ihan kesältä, lämpötila on ollut tänään parissa kymmenessä. Söimme aamiaisen ulkona terassilla ja muutama tunti myöhemmin päivällisellä pihakoivun lehdet olivat kasvaneet kaksinkertaisiksi. Päivän italialaisen ruokavivahteen saimme grillatun enrtecôten alle sommittelemastani mozarellasalaatista. 

Naudan entrecôte Big Green Eggissä ja mozzarellasalaatti

Entteri

• noin 500 g pala naudan entrecôteta (vai miten se pitää taivuttaa?)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria 
• kuivattua tomaattimurua
• rosmariinia

Salaatti

• erilaisia salaatinlehtiä
• kirsikkatomaatteja
• pieniä mozzarellapalloja
• punasipulia
• nektariini
• basilikaa
• ruohosipulia

Sekoitin lihaa varten oliiviöljyyn suolaa, pippuria, tomaattimurua ja rosmariinia. Siivosin entrecôtepalasta hieman kalvoja ja rasvoja pois ja kääntelin sen jokapuolelta mausteisiin. Antti lämmitti grillin toivomaani pariin sataan asteeseen. Grillasimme lihaa epäsuoralla lämmöllä siihen asti, että sisälämpötila oli 56 astetta. Tarkoitus oli päästä 53 asteeseen, mutta lämpö ehti vähän enemmäksi. Peittelimme entterin folioon asettumaan siksi aikaa, että asettelin salaatin vadille. 

Salaattia varten hain pihan ja kasvihuoneen kasvupaikoista kaikki vähänkään nahkeat salaatinlehdet. Laitoin ne hetkeksi kylmään veteen ja ne virkistyivät siinä huomattavasti. Taputtelin salaatinlehdet kuiviksi ja levittelin ne laakealle vadille. Asettelin päälle ohuiksi viipaleiksi leikattua punasipulia, kirsikkatomaatteja, lohkoiksi leikattua nektariinia ja pieniä mozzarellapalloja. Myös hieman basilikaa ja ruohosipulia päälle. En tehnyt nyt mitään salaatinkastiketta, olisi se voinut olla paikallaan. 

Kun entrecôte oli asettunut foliossa noin vartin verran, leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet vadille salaatin päälle. Myllystä hieman suolaa ja pippuria sekä pikkuisen oliiviöljyä ja ateria oli valmis.

 

Giro d'Italian kuudes etappi päättyi hurjaan nousuun Etnalle. Voittoon ylsi pienen tallikavereitten keskeisen arpomisen jälkeen Esteban Cháves, tuo iloisen näköinen kolumbialainen. Kokonaiskilpailun ykköseksi nousi toisena maaliin ajanut Simon Yates. Niin ollen Dennis Rohan joutuu riisumaan rosapaitansa huomenna, kun seitsemäs etappi alkaa Italian manteelta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki kokeilut terassimme tähden parissa. 

Laita mies asialle, äläkä tee itse perässä

Kaupallinen yhteistyö, Familia.

Kesä ei ole ohitse, ei millään muotoa. Tänäänkin lämpötila nousi reippaasti yli viidentoista asteen, eikä ole satanut kenenkään perseestä. Kun pääsin töistä oikeitten työläisten aikaan, oli meillä kotona niin karitsan parikyljykset  kuin  erinäiset lisukkeetkin marinadeissaan, vapaapäivää viettävä kotikokki ei ollut marinadissa, mitä arvostin kovasti. Familia on tarjonnut nämä karitsan kyljykset meille, olivat piilossa pakastimessa. Löytyivät, kun Antti teki tilaa tämän vuoden mansikoille. 

Karitsan parikyljykset grillissä

• 8 karitsan parikyljystä
• colajuomaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 sitruunan mehu
• tuoreita yrttejä (rosmariinia, timjamia, minttua, rakuunaa, salviaa)
• kuivattuja valkosipulilastuja
• erityisen hyvää hunajaa

Yön yli sulaneet parikyljykset upotettiin aamupäivällä runsaaseen marinadiin, jossa oli kaikki ylempänä luetellut aineet. Antti vakumoi kyljykset vakuumirasiaan ja cola oli hyrskynyt mukavasti, mutta pysynyt sentään purkissa. Viestitse (ollessani töissä) onnittelin Mr Madinadea, ettei hän laittanut Mentoksia samaan rasiaan. Kyljykset olivat marinadissa jääkaapissa viitisen tuntia enne n grilliin päätymistä.

Kun tulin kotiin, Antti laittoi grillin tulille ja puolen tunnin päästä minä istuin mukavasti terassilla pöydän ääressä viinilasillisen kanssa ja katselin miten päivällinen valmistuu. Mukavaa sekin, vaikka yleensä tahdon itse tehdä kaiken, ei tartte auttaa. Antti grillasi ensin marinadista ongitut kyljykset, muutaman minuutin puoleltaan. Lämpötila grillissä oli kyljysten aikaan 250 astetta. Laitomme kyljykset (pakkohan minun oli asiaan puuttua) peltilautasella (Lidlistä ostettuja jokapaikan lautasia, ostakaa kun sattuu kohdalle!) folioon asettumaan. 

Lopuksi Antti käytti grillissä puolikkaita nektariineja, greippilohkoja, herneenpalkoja, sipuleita ja tomaatteja, jotka myöskin olivat marinadissa, jonka ainesosia minä en tiedä, mutta joka oli oikein mainio. 

Kiitos Familialle karitsan parikyljyksistä, pakkauksen paino oli noin 900 g ja syötävää lihaa niissä oli ehkä 300 g, se riitti meille oikein mainiosti. Grillaaminen onnistui oikein mainiosti ja jälkitasoittaminen myös. Jos luita olisi jäänyt enemmän, niistä olisi saanut hyvää karitsalientä. Nyt ei pakastimissa ole tilaa millekään ylimääräiselle, joten liemenkeitto jäi.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki terassimme vihreän munan käyttökokemuspostaukset. 

Tänään meillä oli erityisen kaunis kompostisetti, kun siivosin #pelastakaaleikkokukat-kimpun. Lopulle kimpulle ei saa edes hönkäistä, etteivät viimeisten ruusujen terälehdet varise. 

Provencen grillikana

Nyt puhutaan melko viitteellisestä ranskalaisuudesta tämän ruoan suhteen, kallistus sinne suuntaan tulee broilerin maustamisesta. Minun ollessani vielä töissä Antti oli laittanut kaksi pulskaa broilerin rintafilettä vakuumimarinointiin ja kerännyt sinne tyypillisiä Provancen yrttejä, rakuunaa, rosmariinia ja timjamia ja lisännyt mukaan sitruunaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Fileet olivat vakuumissa viitisen tuntia ennen kuin päätyivät Big Green Eggiin. 

Lisäkkeinä meillä oli halkaistua varhaissipulia, greippiä ja tomaattia, kastikkeena erinomaista virolaista majoneesia srirachalla maustettuna. 

Antti grillasi broilerifileitä molemmin puolin noin 6-7 minuuttia ja lopputulos oli aivan asteelleen oikea. Juuri kypsää, muttei vähääkään kuivaa. Niin mehevää ja maukasta! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle.

Tour de Francen 13. etappi oli "vain" 101 kilometrin mittainen, mutta sisälsi kolme karmaisevaa vuorta, joten siinä eivät kirimiehet päässeet juurikaan herkuttelemaan. Puolivälin tienoilla pääsin seuraamaan tilannetta ja minua ilahdutti suuresti se, että Alberto Contardor ajoi kärjessä Mikel Landan kanssa. Samaan porukkaan änkeytyivät vielä Nairo Quintana ja ykköseksi loppukirissä rynni Warren Barguil. Kokonaiskilpailussa Fabio Aru piti kuin pitikin keltapaidan. Chris Froome on vain kuusi sekuntia perässä. Jännää!