Paahdettu Camembert sanonko missä

Päivällinen kuittautui tänään airfryerissä paahdetuilla viinirypäleillä ja Camembert-juustolla, sekin lämpeni malliston pienimmässä airfryerissä, joka on CampaAdriassa aivan verraton laite. Antti kävi lähimmässä Lidlissä mukanaan mielikuva siitä, minkä kokoinen juustokiekko airfryeriimme mahtuu ja juuri oikean kokoisen hän ostikin. Teimme eilen jo paahdettuja viinirypäleitä ja tuumimme heti, että nämähän sopisivat valkohomejuuston kaveriksi myös, joten tänään heti uusinta. 

Paahdetut viinirypäleet ja Camembert

• pienet tertut tummia ja vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
• hunajaa
• pieni kiekko Camembert-juustoa
• tuoretta rosmariinia
• 1 rkl Calvadosta
• 1 patonki

Paahdoin ensin rypäleitä airfryerissä pienessä foliovuokassa, luritin niille hieman hunajaa päälle. Noin 20 minuuttia 180 asteessa. 

Otin juustokiekon muovisen kääreen pois ja laitoin myyntipakkauksen pohjalle pienen palan leivinpaperia ja palautin juuston rasian pohjapuoleen. Viilsin juuston pintaan salmiakkikuvion ja pistelin kulmiin pieniä rosmariinioksia ja kaadoin viiltoihin vähän Calvadosta. Paahdoin juustoa airfryerissä 180 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pinta oli saanut väriä, rosmariini vähän enemmänkin ja sisus oli kuumaa, mittasin lihamittarilla. 

Nostin juuston tarjoilulautaselle ja siihen ympärille patonkiviipaleita ja pienin nippuihin leikattuja rypäleterttuja. Juusto oli juuri sopivan kuumaa ja pehmeää, tarttui hyvin karheisiin leipäviipaleisiin. Ja paahdetut rypäleet olivat tosi hyvä yhdistelmä Camembertin kanssa. 

Tour de Francessa oli taas mieluinen etappi minulle, se ajettiin Normandiassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar. Tämä oli hänen sadas ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Mathieu van der Poel, mutta samalla ajalla kuin Tadej, sillä hyvityssekunneilla Tadej pääsi tasoihin. Huomenna on Caenin ympäristössä ajettava henkilökohtainen aika-ajo, jolla on mittaa 33 km. Se on ainoa aika-ajo tässä kisassa. 

Antipastit CampaVarastoista

Tänään ei ollut hinkua laittaa ruokaa, mutta mielenperukoilla oli muutamia aineksia, jotka oli syytä käyttää pois. Esimerkiksi yksi italialainen kinkkupaketti, joka luiskahti joka aukaisulla jääkaapista ulos ja jonka olimme monta kertaa unohtaa pöydälle jääkaappia järjestellessä. Oli myös Antin ulkojuustoja, hienon värisiä rypäleitä, päärynää ja monenlaisia juustoille passaavia keksejä. Aivan ensiksi söimme tähdenlentoina muutaman pizzapalan, sillä ruokahävikki on ihan non non monsieur. Campingaz-grillillä muuten lämpenee pizzapalat aivan juuripaistetun verosiksi, enkä ollenkaan liioittele. 

Minä olen tunnetusti huono syömään voimakkaita juustoja ja esimerkiksi Aura (vaikkei se mikään voimakas juusto olekaan) on ihan non non madame. Aluksi minun antipastilautaseni näytti tältä, mutta otin minä siihen vähän muutakin. 

Antin lautanen näytti tältä ja hän vakuutti, että hyviä juustoja oli. 

Giro d'Italian 12. etappi oli kirikykyisten ajajien lemppari. Leirialueen netti toimii edelleen ihan täyteläisesti ja katsoimme 50 viimeistä kilometriä. Päivän nopein oli Olav Kooij ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Isaac del Toro johtaa. Huomenna on vuorossa mäkinen etappi, muttei vielä varsinainen vuorietappi.

Charcuterie ja vähän juustoja

Tänään oli sen verran tekemistä, ettei ruoanlaittoon ollut oikein aikaa eikä rehellisesti sanottuna kyllä intoakaan. Niinpä tein meille tunkutarjottimen, charcuterien, jossa oli myös juustoja. Ei tuollaisen setin sommittelu ihan halpaa ole, pienetkin palat juustoja maksoivat 3-5 euroa, mutta onneksi ne olivat oikein hyviä. Nyt on juustokiintiö täynnä hetken aikaa. 

Tälle aterialle valitsimme reissusta kotiin tuomamme viinin, jonka ostimme Noirmoutierin saarelta eräästä kaupasta, josta ei löytynyt jotain sillä hetkellä haluamaani vihannesta, olisikohan ollut fenkolia. Joten ostimme pullon viiniä. Se maksoi 4,50€, mikäli oikein muistan. Myöhemmin sama viini suuressa marketissa oli paljon halvempi. Samassa kaupassa möhlimme viime vuonnakin, ilahduin suosikkioliiviöljyä löytäessäni enkä katsonut hintalappua, se maksoi monta euroa enemmän kuin muualla suurissa kaupoissa. Eikä öljy edes ollut ihan loppu, olisin voinut ostaa pari kolme päivä myöhemmin sieltä suuresta marketista. Viinin valintaan luonnollisesti vaikutti etiketti, se oli ostopäätöksen suurin tekijä. Oli se ihan hyvääkin. 

Leikkele- ja juustolautaselle kokosimme ohutta kinkkua, minikokoisia salamimakkaroita puoliksi leikkatuina, omenaa, päärynää, rypäleitä, oliiveja ja patonkia. Juustoina oli tuhkajuovajuustoa, jonka nimi alkaa M-kirjaimella, Saint Aguria, punakittivalkohomejuustoa, Comtea ja jotain brietä.

Tour de Francessa oli massakiriin päättynyt etappi, jonka voittajaksi ajoi tämän kisan tähti Biniam Girmay, jo kolmas voitto hänelle tämän vuoden Tourissa. Ikäviä kolareita ja keskeyttämisiä oli useita. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Tadej Pogacar. 

Päärynää ja brietä

Alkon Etiketti-lehden numerossa 4/2021 oli kiva jälkiruokaohje päärynästä ja brie-juustosta. Niin helppo ja nopea ja silti elegantti. Ja nyt ei sitten puhuta mitään mistään ulkojuustosta, brietä saa syödä talossa sisällä  ja minäkin syön sitä, ainakin näin kauniissa annoksessa.

Päärynät brien kanssa kahdelle

• 2 kypsää päärynää
• 2 rkl voita
• 2 rkl muscovadon ja leipurinsokerin seosta
• tuoretta timjamia
• brie-juustoa (käytin noin 60 g tähän neljänä palasena)

Halkaise päärynät ja ota varovasti lusikalla siemenkota pois. Kuumenna pannu ja sulata sillä voita. Laita päärynänpuolikkaat voihin leikkuunpinta alaspäin ja paista niitä muutamia minuutteja, kunnes leikkuupinnassa on kaunis paistopinta. Käännä puolikkaat ja paista kuoripuolta muutama minuutti sitäkin. Ripota leikkuupinnoille sokeria. 

Nosta puolikkaat lautasille ja nosta niille palaset brietä. Minä laitoin vähemmän kuin Etiketin ohjeessa, en minä niin suuri homejuuston ystävä sentään ole. Koristele tuoreella timjamilla ja tarjoile heti. Tässä on syytä olla hyvin kypsä päärynä, eikä sellaista rakeista lajiketta, ovatkohan ne Conferenceja. Näitten hieman punakuoristen lajiketta en muista. Tämä olisi helppo toteuttaa myös, kun olisi (jos olisi vielä joskus) päivällisvieraita, ei olisi työläs valmistaa. 

Pieni antipastolautanen

Välillä tulee kokkausjumi ja tänään on sellainen, ei huvita tehdä ruokaa. Huomiselle on kyllä suunnitelmia, mutta nyt mennään nopealla antipastolautasella. Keräsin peltilautasille grissinien kaveriksi palasia erilaisista juustolaatikon aarteista, kinkkua, makkaraa ja rypäleitä. Omalta lautaseltani jätin Gorgonzolan pois, se on minun kirjoissani ulkojuustoa. Lasillinen punaviiniä ja kynttilöitä palamaan, niin valmista tuli. 

Giro d'Italian neljästoista etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa noin 35 km. Filippo Ganna oli jälleen aika-ajon nopein ja Joāo Almeida se vaan jatkaa pinkissä. Huomenna on vuorossa rankka vuorietappi ja maanantaina toinen lepopäivä. 

Antipastivalikoima kolmelle

Tänään aurinko paistoi aamusta alkaen ja söimme iltapalaa omalla terassilla auringon painuttua naapurin puiden taakse. Yksi hyttynenkin lenteli lähettyvillä, mutta ei se haitannut. Päivän italilainen syömäpuoli oli tunkutarjotin, antipastivalikoima kolmelle ja siinä olikin kaikenlaista herkkua.

Antipasti kolmelle

• nektariineja ja persikkaa lohkoina
• mansikoita ja vadelmia
• rypäleitä
• appelsiinia
• grissini-leipätikkuja
• ciabattaa
• buffalomozzarellaa
• erilaisia kovia juustoja 3-4 erilaista palaa (viskicheddaria, mancegoa, jotain italialaista juustoa, en muista nimeä)
• sinihomejuustoa
• yrttituorejuustoa
• bresaolaa
• salamia

Asettelin kaikki mielestäni aika nätisti isolle ovaalin muotoiselle tarjottimelle ja istuimme ulos kaikessa rauhassa syömään. Vaikka juustoja oli vain hieman tulitikkuaskia isommat palat ja hedelmiä ja marjojakin hyvin maltillisesti, tämä määrä riitti oikein hyvin kolmelle.

Giro d'Italian kahdeksas etappi tuli silmäiltyä hieman ylimalkaisesti, sillä ulkona oli niin paljon kivempi istua kuin television äärellä. Voittajaksi ylsi iloisen näköinen aussi, Caleb Ewan ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen toissapäivänä pinkin paidan itselleen hommannut Valerio Conti. Huomenna on vuorossa ensimmäistä lepopäivää edeltävä yhdeksäs etappi, henkilökohtainen aika-ajo. Se on jo toinen tässä kisassa ja kolmaskin vielä tulee aivan viimeisenä etappina. Minä en siitä tykkää ollenkaan, mutta minulta ei varsinaisesti ole kysytty asiasta mitään. 

Petite tender perjantaina

Petite tender oli tänään pääosassa leikkuulaudalle järjestämälläni meat platterilla. Ei sitä ihan tunkutarjottimeksi voinut sanoa, koska en tunkenut sitä ihan täyteen, mutta riittävästi ruokaa oli kuitenkin. Vinkkejä otin täältä. 

Ultimate meat platter (heh) 

• 2 naudan petite tenderiä (noin 350 g yhteensä)
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• Saint Agur-sinihomejuustoa
• jotain valkohomejuustoa
• cheddaria
• saksanpähkinöitä
• avokadoa
• hunajaa ja chilihiutaleita
• granaattiomenan siemeniä
• sipuliherkkua

Kuumensin paistinpannua ja laitoin sille sulamaan voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja timjamia. Kun voin kuohu oli asettunut ja lähti hieman ruskettumaan, nostin suolatut ja pippuroidut petite tenderit pannulle. Paistelin niitä joka puolelta noin 8-10 minuuttia. Kokeilin sisälämpöä lihamittarilla ja sen näyttäessä 55 astetta, nostin lihapalat foliolle, jonka käärin paketiksi. Jätin lihan asettumaan siksi aikaa, että sommittelin muut platterin ainekset esille.

Halkaisin avokadon, kuopaisin sen kuorestaan ja leikkasin puolikkaat viipaleiksi. Lohkaisin juustoista sellaiset palaset, jotka arvelin meidän jaksavan syödä. Sekoitin hunajaan hieman chilihiutaleita ja sotkin ympäriinsä granaattiomenan mehua irrottaessani noin kolmanneksesta siemenet. 

Asettelin kaikki tilpehööörit leikkuulaudalle ja lopuksi avasin lihapalat foliosta. Leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet laudalle. Lurittelin hunajan juustoille ja pähkinöille ja ripottelin granaattiomenan siemenet sinne tänne. Meillä oli hieman keksejä ja vaaleaa leipää lisänä ja portugalilaista viiniä juomana, mutta leipää ei paljon tarvittu. Viini oli hyvää ja viritti tunnelmaa siihen, että seuraava matka alkaa jo häämöttää, ensi kuussa matkaamme Portugaliin taas. 

Tämän vuoden jäälyhtymuotia

Kun oikeasti ei tarvisi yhtään lisää ruokaa – juustotarjotin

Eilen vietimme työpaikan perinteisiä pikkujouluja. Niistä puuttui yksi tärkeä asia, nimittäin Joulupukki. Hän oli tällä kertaa out of office, täysin tavoittamattomissa, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää näin huippusesongin jälkeen. Lahjat hän onneksi oli toimittanut perille ja osaammehan me itsekin lahjat jakaa. Jälleen kerran moni sai jotain sellaista, mitä todellakaan ei tiennyt tarvitsevansa. 

Jos pukki puuttuikin, niin ruokaa ei puuttunut. Olimme jo päivällä työpainotteisen virallisen osuuden puolivälissä syöneet ravitsevia ja terveellisiä pizzoja ja kebap-annoksia. Pulkkamäen hurjien käänteiden päätteeksi söimme kodassa grillattuja makkaroita, jotka toisesta päästään olivat mustamakkaroita (ei vaikuttanut menekkiin) ja Jekkutytön kotona söimme vielä lisää. Tarjolla oli lämpimiä piirakoita, salaatteja ja minun aamulla sommittelemani tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä. Kun me lähdimme kotiin puolilta öin, jäi keittiöön vielä puolimetrinen pino hodarisämpylöitä tykötarpeineen, mutta arvelen nekin tulleet syödyksi. 

Juustotarjottimelle latasin pääasiassa viime viikolla Virosta tuomiamme herkkuja. Oli sillä myös Lidlin tuotteita ja omista kaapeista kerättyjä lisukkeita. Otin suurimman metallisen ovaalitarjottimeni ja sille tuli seuraavaa:

Tunkutarjotin juustoista ja leikkeleistä monelle muutenkin jo mahansa täyteen ahtaneelle

• 1 kolmion mallinen pala sinihomejuustoa (Lidlistä)
• pieni kiekko camembertiä
• pieni kiekko brietä
• palanen goudaa
• palanen comtéa
• 1 virolainen kestomakkara (salamityyppinen) 
• 1 paketti serranonkinkkua
• 1 paketti parmankinkkua
• 2 viikunaa
• joku hilloke, en muista mikä se olikaan
• vaaleita rypäleitä
• tummin rypäleitä
• keksejä

Muutoin tässä ei ollut isompaa vaivaa kuin aukoa paketteja ja leikata kestomakkara viipaleiksi ja rypäleet pikkutertuiksi. Myös isot kinkkuviipaleet leikkasin pienemmiksi paloiksi, että riittää useammalle ja puikin juustojen pieleen pieniä juustoveitsiä. Käärin tarjottimen leveää sellofaaniin ja pidin sen viileässä kotoa lähtöön asti. Kyläpaikassa nostin tarjottimen heti saavuttuamme pöydälle, että juustot ehtivät lämmetä. Siihen nähden, miten paljon ruokaa oli tarjolla, juustotarjotin oli huomattavasti huvennut silloin, kun lähdimme kotiin. Joku voimakkaampi kova juusto olisi ollut paikallaan. Mustaleima olisi kyllä sopinut hyvin tähän settiin. Keksit eivät  mahtuneet tarjottimelle, ne olivat tarjolla erikseen. 

Nyt on taas pikkujoulut juhlittu, en muista enää ovatko nämä vuotuiset iloittelumme todella ennenaikaiset vai pikkuisen myöhässä, muttei sillä ole suurta väliä. Tärkeintä on olla iloinen ja viettää aikaa yhdessä, sitten se arkikin siellä töissä sujuu taas mukavasti pitkän aikaan. Ai niin, meillä oli myös erittäin pieni juhlija mukana, juuri kuukauden täyttänyt ja hän viihtyi mainiosti äidin työkavereiden syleissä nukkumassa sen aikaa, kun äiti kävi moikkaamassa meitä. Aah sitä vauvantuoksua! Saattoi aiheuttaa nuoremmissa kollegoissa pientä tartuntaa.

Seuraavassa postauksessa jatkuu taas Viron kartanokierros ja tiedossa on vielä myös kolme ravintolapostausta samalta matkalta.

Ei loma, mutta sentään aurinkoinen perjantai

Kaupallinen yhteistyö, Solera

Tänään emme ehdi katsoa Tour de Francea pientä hetkeä enempää, sillä Jyväskylän Kesä kutsuu. Ennen illan konserttia ehdimme kuitenkin koota lautaselle juustoja ja muita herkkuja pieneksi päivällisen korvikkeeksi. Juustojen kanssa avasimme Soleralta saamamme punaviinin, Bœuf Bourguignonin. Viini oli Ranskasta ja pari juustoistakin! Olin rohkea, riippumaton nainen ja maistoin ulkojuustoa ja pystyn sanomaan, ettei se ollut pahaa. Viini oli hyvää. Ole kiltti äläkä suurin surminkaan kommentoi viiniä, ettei minun tarvitse poistaa kommenttia.

Eväsretkellä sadesäällä

Tour de Francen kuudes etappi ajetaan, kun me olemme minilomasella Virossa. Hotellimme ei tarjoa Eurosportia, joten emme tiedä, mikä tilanne on kisassa, enkä halua pilata jännitystä katsomalla netistä, huomenna ehtii tietää!

Tallinna kutsui sadesäästä huolimatta ja pidimme pienen ranskalaisvaikutteisen eväsretken iltapäivällä. Tallinnan kaupoista voi ostaa vaikka mitä tähän sopivaa syötävää, tai näin me luulimme. Mansikka-aika alkaa olla ohi ja valmiiksi kylmennettyä samppanjaa ei ollut meille sopivassa hintaluokassa. Kyllä välillä on elämässä vaikeaa ja vastatuulta! Selvisimme kuitenkin.

Huomenna palaamme Campakeittiöön ja Ranska-haasteen pariin, tänään kuittasimme homman sinihomejuustolla ja pateella. Ensi maanantaina on Tour de Francen ensimmäinen lepopäivä, silloin kirjoitan postauksen minilomasemme ravintolakokemuksista,  joista ainakin Tuljak oli erittäin positiivinen. Tämäniltainen Farm on vasta tulossa. 

Ranskalainen ruokaympyrä

Työviikko on viimein taputeltu. Ruoanlaitolle ei jäänyt aikaa, eikä oikein intoakaan, mutta kävellessäni kotimatkaa Kammenpyörittäjä sommitteli iltapalan, jossa oli hyvä valikoima ranskalaisia juustoja, niitä ulkojuustoja. Niitä ei saa syödä talossa sisällä muuten kuin aivan erikoistapauksissa. 

Katselimme Tour de Francen seitsemättä etappia tallenteelta. Tallennin jumittui pari kertaa, mokoma laite alkaa ottaa pattiin melkoisesti. Tony Martin joutui tosiaan keskeyttämään kisan, solisluun vamma oli leikkaushoitoa vaativaa. Vaikka eilen arvelin, että Chris Froome ajaisi tänään keltaisessa, niin ei tietenkään sääntöjenkään mukaisesti voinut olla, sillä Martin tuli maaliin eilen. Froome myös halusi myös muutenkin olla ajamatta keltaisessa, joten tänään kukaan ei ajanut johtajan paidassa. 

Massakirin ykköseksi rynni tänään Mark Cavendish. Voi että oli  jännittävä loppu! Mark on ollut niin nyrpeän näköinen viime päivinä, että nyt sitten ilmeen vaihdos paikallaan. Mahtavaa! Hieno homma, ettei kolareitakaan tullut. Kokonaiskilpailun johtoon nousi Chris Froome ja minun lempparini Alberto Contador seitsemäntenä.