Liian tulista pastaa

Vaikka söimme eilenkin broileria, oli nollalaatikossa vielä toinenkin paketti rintafileitä. Osuin foodgawkerissa yhden pannun pastaohjeeseen, jollaisia pyörii nyt meilläkin monissa blogeissa. Etsiskelin pastavarastostani jotain nättiä pastaa, mutta varastoni ovat pahasti ehtyneet. Otin käyttöön pussin, jossa oli pieniä korvan muotoisia pastoja. Pussiin oli liimattuna pienempi pussillinen mausteseosta, josta ajattelin ottaa makua ruokaan.  Muutenkin vähän soveltelin ohjetta, uskotteko?

Yhden pannun liian tulinen pasta neljälle, mutta josta olisi riittänyt kymmenelle

• 4 broilerin rintafilettä
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 500 g pastaa
• 1 sitruunan kuori raastettuna ja puolikkaan mehu
• 7 dl lihalientä (meillä vähän porolientä ja enemmän kanalientä)
• 3 kevätsipulia
• 8 vihreää parsatankoa
• 8 kirsikkatomaattia
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria (minä käytin mausteseospussista vähän alle puolet)
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Leikkaa broilerifileet kuutioiksi ja sipulit silpuksi. Leikkaa parsat pikkupaloiksi, jätä nuput muutaman sentin paloiksi. Siivuta tomaatit muutamaan palaan. Sulata liemet, tai kiehauta vettä ja liota liemikuutiot veteen.

Kuumenna korkeareunainen pannu tai kasari ja sulata voi, lisää öljy mukaan. Paistele hetki broileripaloja. Minä sekoitin mukaan osan yrttipussin sisällöstä. Olisinpa ollut moderaatimpi, maustetta tuli liiaksi. Lisää kasariin muut ainekset tuoreita yrttejä ja parsan nuppupäitä lukuunottamatta. 

Anna kiehua kannen alla noin vartin verran, sekoittele, ettei pasta tartu pohjaan. Jos kastikkeeksi muotoutuva liemi käy vähiin, lisää vettä tai kermaa. Minun olisi kannattanut lisätä vaikka hieman turkkilaista jogurttia taittamaan tulisuutta, mutten älynnyt vasta kuin jälkikäteen. Lihapalat eivät imeneet liikaa mausteita, mutta pasta oli melkoisen tujakkaa. 

Lisää parsanuput pinnalle muutamaksi viimeiseksi minuutiksi, kun pasta alkaa olla kypsää. Sirottele pinnalle tuoreet yrtit ja jos et ole mokannut maustamisen kanssa, lisää suolaa ja pippuria, jos tarpeen. Jos olisin hulauttanut ruokaan koko mausteseospussillisen, kuten voisi kuvitella sen olevan tarkoitettu tuon pastamäärän kanssa, ruokaa ei olisi syönyt susikaan. Tuli kyllä lämmin syödessä! Olisipa palellut aluksi.

Ettei jäisi viimetippaan - joulukakkuja kaksin kappalein

looking at stems

Jouluvalmisteluni ovat vasta aluillaan. Jotenkin tämä, että on ollut monta syksyä peräkkäin, kuten Rouva Raadelmasta kirjoitti, on pitänyt mielialaa, jollei aivan matalalla, niin maltillisena. Nyt on kuitenkin joululoma alkanut perheessä kaikilla muilla paitsi Kammenpyörittäjältä. Hänellä on vielä yksi työvuoro jäljellä ja sitten hänkin saa asentaa tonttulakin päähänsä ja heittäytyä vapaalle. 

Teimme aamusta heti täsmäiskun ruokakauppoihin, minulle tyypilliseen tapaan ilman kauppalistaa. Olinhan aivan varma, että kyllä minä tiedän mitä meille tarvitaan. Kotiin palasimme autonperä (emme aja farmarivolvolla, joten autonperä on maltillisen kokoinen) täynnä ruokaa ja juomaa. Ja joulukukkia. Tässä kohtaa tapahtui ensimmäinen kämmäys. Olen onneton kukkien pakkaaja, joten jätin amarylliksen pakkaamatta, arvelin sen pääsevän kotiin ehjänä muutenkin. Mitä vielä, napsaisin  turvavyön pidikkeeseen poikki juuri avautumassa olevan kukinnon viiden sentin varrella. Kumma kyllä en harmistunut isommin. Pari pienempää vartta on kehittymässä, joten joskus tammikuun lopulla saanen nauttia amarylliksen kukinnasta. 

käy se näinkin

Toinen kämmäys tapahtui, kun kannoimme tavaroita sisälle ja osan varaston kylmään. Limsatölkkilaatikko (tämä ei ole totuuden kaunistelua, kyseessä oli tosiaan limsa-, ei olutlaatikko) sai maahan laskettaessa osuman terävästä sepelinpalasta, joka puhkaisi niin pahvin kuin tölkinkin. Onneksi Kammenpyörittäjä huomasi suhinan, eikä vain laittanut laatikkoa kaappiin. Sitten hän viettikin mukavan hetkosen limsatölkkejä pyyhkien. 

Nyt on kaksi joulukakkua leivottu, eikä niiden kanssa tapahtunut mitään erityistä kämmellystä, joten arvelen joulumokien olevan nyt tässä. Olin kyllä tarttua uunivuokaan paljain käsin, kun puuhasin sen kanssa niin kauan, että unohdin sen olleen jo uunissa. Joku etiäinen esti minua, enkä ole nyt ensiavussa pahan palovamman kanssa. 

Olen kumpanakin aikaisempana blogaanivuonna tehnyt taatelikakun, niin tein nytkin. Tällä kertaa otin ohjeen ystäväni sauvajyväsen blogista. Se poikkesi hieman aineksiltaan aiemmista kakuista ja siihen tulisi myös kuorrutus, mutta minä jätin sen pois. Tein kakun pienehköön vuokaan, taikina oli vähän liian suuri siihen, joten lusikoin taikinaa pariin muffinivuokaan jo hetken kakkua paistettuani. Pelkäsin sen paisuvan vuoan reunojen ylitse. Tämä pieni justeeraus taisi pelastaa kakun ja minut kolmannelta kämmellykseltä.  

• 250 taateleita
• 2 dl vettä
• 1 dl sokeria
• 200 g voita + hieman vuoan voiteluun
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaviiliä
• 4 dl vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl ruokasoodaa
• 1 rkl vaniljauutetta

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota vuoka. Taikina tässä koossa riittää hyvin isohkoon rengasvuokaan. Minä käytin tosiaan pienehköä briossivuokaa. Jos käytät pehmeitä tuoreita taateleita, poista niistä kivet puristamalla taatelia toisesta päästä, kivi putkahtaa esille. Jos käytät sellaista taatelipalikkaa, nyhdä sellofaani tarkasti pois ja pilko palikka niin pieniin paloihin, että voit olla varma siitä, ettei mukana ole teräviä kivenpaloja.

Keitä taateleita vedessä sen aikaa, että ne pehmenevät melkein soseeksi. Lisää mukaan sokeri ja voi ja jätä voi sulamaan, sekoittele välillä. Anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita mukaan muut aineet, voit tehdä sen samassa kattilassa nuolijalla sekoittaen, ei tule turhaa liikaa tiskiä. Kaavi taikina vuokaan ja paista kakkua 180 asteessa noin tunnin verran, kunnes se on kypsä kakkutikulla kokeillen. Kun tikku tulee kakusta pistoksen jälkeen puhtaana pois, kakku on kypsä. Malta hetken mielesi ja anna kakun hieman jäähtyä ennen kuin kumoat sen ritilälle jäähtymään loppuun. Jos mielesi tekee laittaa kakkun päälle kuorrutus, kurkkaa sauvajyväsesta neuvot siihen.

ystäväni sauvajyväsen sisaren ystävän ohjeella

Toinen kakkuni tälle päivälle on hedelmäkakku. Olen aina tehnyt sen Ruutukokin ohjeella ja ensimmäisenä blogaanivuotena postasinkin sen. Tänä vuonna tein sen Keittiökriitikko-blogista ottamallani ohjeella. Käytin silikonista rengasvuokaani, joka olisi kyllä ollut riittävän iso täyskokoiselle taikinalle, mutta käytin Keittiökriitikon ystävällisesti laskemaa pienennettyä ohjetta. Sovelsin hedelmien ja pähkinöiden määrissä, käytin sitä mitä sattui taloudessa olemaan.

• 100 g sekalaisia pähkinöitä ja manteleita
• pieni paketti punaisia cocktailkirsikoita
• kourallinen kuivattuja karpaloita
• 2 lorausta konjakkia
• 200 g voita
• 1,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 2,5 dl vehnäjauhoja + hieman hedelmien jauhottamiseen

Sekoitin ensin pähkinät, mantelit, kirsikat ja karpalot kupissa sekaisin, lorautin mukaan konjakkia. Hetken päästä sekoitin mukaan hieman vehnäjauhoja kuivattamaan pähkinöitä ja hedelmiä, etteivät ne valuisi taikinassa kakkuvuoan pohjalle. Mittasin voin ja sokerin yleiskoneen kulhoon ja vatkasin niitä muutaman minuutin. Lisäsin kananmunan kerrallaan edelleen vatkaten. Sen jälkeen lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, vaniljauutteen ja toisen lorauksen konjakkia. Otin kulhon pois koneesta ja sekoitin nuolijalla mukaan pähkinät ja hedelmät. Lusikoin taikinan vuokaan ja paistoin kakkua noin 55 minuuttia 180 asteessa. Kakusta tuli hieman kalpea, kuten silikonivuoassa usein käy. Siksi tein kakkuun konjakkisen kuorrutuksen. Siihen tuli

• ruokotomusokeria summamutikassa
• 1 rkl konjakkia
• vähän vettä 

Laitoin kulhoon noin pari desilitraa tomusokeria ja konjakin, sekoitin nuolijalla ja lisäsin hieman vettä saadakseni aikaan sopivan paksun kuorrutteen, jonka lurittelin jäähtyneen kakun pinnalle peittämään kalpeutta. 

jälkiruokana pala kakkua ja tuplashotti

Uuden kampanjan paikka - hävikistä melkein syötäväksi

Joskus kannattaisi tehdä kuten neuvotaan. Satuin näkemään Tupun tupa-blogissa hauki-perunapihvit ja muistin, että minulla on haukifile pakastimessa ja viikonlopulta perunamuusia. Halusin olla kätevä emäntä ja hävikistä herkuksi-teemalla tehdä maittavan päivällisen. Ja katin kontit. Rupesin heti säätämään niin, että olemattomat ikkunaverhot heiluivat. Tupu oli tehnyt pätevän oloisen taikinan, joka suostui leipoutumaan näteiksi pihveiksi, minä sen sijaan lisäsin sitä ja tätä, eikä hommasta meinannut tulla yhtään mitään. Tupun ohjeessa aineksina oli:

• haukea
• perunamuusia
• kapriksia
• sitruunamehua
• suolaa
• pippuria
• sipulia
• ruohosipulia

Minä sitten taikinaan länttäsin lisäksi:

• kananmunan
• kermaa
• miljoona seesaminsiementä

Tein lähes kuten lähteessä neuvottiin siihen asti, kunnes piti alkaa muotoilla pihvejä. Paistoin pienen koepalan ja sehän oli aika ok, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Mutta taikina oli sellaista liisteriä, etten saanut kauniita pihvejä millään aikaan. Nyt en myöskään enää ymmärrä, mikä kuningasajatus ne seesaminsiemenet pinnalle olivat? Olin käyttänyt sipulina kevätsipulia ja se värjäsi taikinan merkillisen vaaleanvihreäksi. En tietenkään antanut periksi, vaan sutiloin jonkunlaisia lättänöitä, jotka pyörittelin aivan ylenpalttisesti seesaminsiemenissä ja paistoin lättänöitä hetken aikaa pannulla ennen kuin siirsin ne uuniin 120 asteeseen odottamaan riisin kypsymistä. Tein "pihveille" kastikkeen, johon tuli turkkilaista jogurttia, valkosipulia, ruohosipulia, suolaa, pippuria ja sitruunamehua. Kastike ja tumma lisäkeriisi olivat aivan kelvollisia. Pihveissä oli merkillinen kuohkea rakenne eikä tietämätön varmaan olisi arvannut ovatko ne lintua vai kalaa. Jos tahdotte tehdä hyvät haukipihvit, tehkää kuten Tupu, mutta jos haluatte tehdä pöhkösti, tehkää kuten minä! Kaiken kruunaa huono kuva. Se on tarkoituksella noin pieni, jos vaikka joku ohittaisi sen lähemmittä tarkasteluitta.  Että tämmöistä tänään. Huomenna kohti uusia vastoinkäymisiä!