Jännitystä ilmassa, Tour de France alkaa huomenna!

Jokseenkin kuluttava työviikko on takana ja olo hieman jyrän alle jäänyt. Viestitin töistä Kammenpyörittäjälle, että ilahtuisin kotiintullessani virkistävästä drinkistä ja sellaisen sainkin käteeni, kun pääsin ovesta sisälle. Juomassa oli ainakin kahta erilaista minttua ja giniä, muita ainesosia en miettinytkään sen enempiä, kun päästin aivoni vapaalle ja osallistuin päivällispuuhiin kattamisen verran. Kotiaviomiehessä on kyllä tietyt etunsa, pakko myöntää. Lohta oli loimutettu ja riisi tuoksui houkuttelevasti, aurinkokin oli alkanut paistaa ja lämpötila lähenteli kahtakymmentä. Oli oikein mukava aloittaa viikonloppu. Ajatukset ovat huomenna prologilla alkavassa Tour de Francessa  ja siinä, että ensi viikolla kokkailuun on mukavasti aikaa, kiitos miellyttävän vuorolistan.

Kesäiltaa sulostuttamaan viritimme tulet pihat nuotiopaikalle. Muistelimme ensimmäistä Amerikan matkaa monta vuotta sitten, jolloin vierailimme Kammenpyörittäjän vaihto-oppilasvuoden maisemissa Michiganissa. Tapasimme siellä Kammenpyörittäjän sikäläistä perhettä ja ystäviä. Monet makumuistot palasivat "kotiin palaavan" mieleen ja tulivat myös meille, ensikertalaisille uudella mantereella, tutuiksi. Eräs hauska juttu, joka ilmeisesti kaikille ulkomaanpelleille tarjotaan, on s´mores. Niitä meille tarjottiin jokaisessa kyläpaikassa ja olemme niitä sitten noin kerran kesässä tehneet siitä lähtien.

Kun hiillos on parahultainen, kerätään keksejä, ohutta suklaata (Hersheyn jos mahdollista), tai suklaakeksejä ja vaahtokarkkeja saataville. Vaahtokarkkia paahdetaan varovasti, pari ensimmäistä luultavasti palaa ja surkastuu, ennen kuin hoksaa kuinka vähän karkkia pitää paahtaa. Vaahtokarkki sijoitetaan keksien ja suklaapalan väliin ja puristetaan tahmaiseksi herkuksi. Minä saatan syödä yhden, mutta teinien vatsat vetävät näitä kulinaarisia pläjäyksiä hämmästyttävän monta.

Muurinpohjalettuja

Muurikkaa ei oltu vielä varastoitu paellan jäljiltä, joten lettujen paisto sopi juhannuspäivän puuhaksi mitä parhaiten. Etsin blogiviidakosta sopivan ohjeen ja se löytyi täältä.  Taikinaan tuli:

• 5 dl maitoa
• 1 prk kermaviiliä (meiltä puuttui, korvasin kreikkalaisella jogurtilla)
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 dl ohrajauhoja
• 2 kananmunaa
• 2 tl suolaa
• voita paistamiseen

Sekoitin kaikki ainekset keskenään kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja jätin odottamaan jälkiruokanälkää. Päivällisen jälkeen virittelimme nuotion, tällä kertaa maahan upotettuun kuorma-auton vanteeseen. Kun kaikkien vatsoissa alkoi olla makealle kolosta, nostimme muurikan nuotiopaikan päälle käännettävälle ritilälle. Se on tuhtia rautaa, joten se jaksaa kyllä kannattaa muurikan ja pysyy suorassa. Kun pannu oli kuuma, sulatin siihen nokareen voita ja nostin kauhallisen taikinaa, jota levittelin hieman lastalla. Ei kannata tehdä liian isoja lettuja, ettei kääntäminen muodostu liian haasteelliseksi. Taikina-annoksesta tuli 10 lettua, jotka syötiin mansikkasoseen ja vaniljajäätelön kanssa nopeasti, aivan kuin koko päivänä ei olisi saatu ruoan murustakaan.

Aurinko meni pilveen, mutta sää oli kohtuulämmin, talviturkki  heitettiin tänään läheisellä järvellä ja pyykit kuivuivat ulkona nopeasti. Lintuperheillä olivat lapsukaiset lentolähtökunnossa ja niiden puuhia oli mukava seurailla riittävän etäältä. Kaunis keskikesän päivä, ei voi valittaa! Kurkkuja pitää kyllä vielä vähän odottaa, ihan vielä ei voi satoa kerätä, vai mitä tuumitte?