Paistettua manchegoa

Nyt alkaa La Vueltan loppukin häämöttää, enkä kiellä etteikö vähän olisi mielenkiinto lopahtanut kisan tapahtumia kohtaan. Tänäänkin tarvitsi kuitenkin syödä ja tein pienen tapaksen täältä ottamani ohjeen mukaan. 

Kyseessä on rapeassa kuoressa paistettu manchegojuusto. Olin ajatellut tehdä tämän tapaksen jo reissun loppupuolella, mutta siirsin sen kuitenkin tehtäväksi kotikeittiössä, sillä tässä tuli tiskiä vähän tavallista enemmän eikä se ole aina niin kivaa mobilekeittiössä. 

Paistettu manchego

• 1 cm paksuisia viipaleita manchegoa (tein 10 viipaletta)
• 2 pientä kananmunaa kevyesti vatkattuna
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 dl pankomurua
• iso loraus oliiviöljyä

Leikkasin juuston kolmionmuotoisiksi viipaleiksi ja leikkasin myös mustan kuorireunuksen pois. Asetin matalalle peltilautaselle vehnäjauhot, toiselle samanlaiselle lautaselle vatkatut kananmunat ja kolmannelle pankomurut. Näin sain aikaan pienen leivitysaseman. Kaadoin pannulle reilusti oliiviöljyä ja laitoin virran pannun alle. 

Kääntelin ensin juustoviipaleet vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa. Pitä katsoa, että koko juuston pinta peittyy leivityksiin, ettei juusto pannulla karkaa ja sula liiaksi. Nostin paneroidut juustopalat pannulle paistumaan noin kahdeksi minuutiksi, käänsin ne ja paistoin toisenkin puolen. Kun pinta oli rapea ja kauniin välinen, nostelin palat paperiarkille  hieman valumaan. 

Asettelin valmiit palat sitten tarjoilulautaselle yhdessä muutaman leikkelesiivun kanssa, mukana aterialla oli myös puolikas meloni viipaleina ja tuoretta patonkia. Paistettu manchego oli oikein mainiota, onneksi en laittanut ohjeessa mainittua suolaripausta, juustossa oli suolaa aivan riittävästi ja leikkeleissä lisää. 

La Vueltan 17. etappi oli luonteeltaan tasamaan etappi ja siten kirimiesten suosikkilaatua. Katsoimme kisasta kaiken, mitä HBO:lta tuli. Ei ole kovinkaan kauniita nuo eteläisen Espanjan maisemat sisämaassa ainakaan, mutta kaupungit kyllä olivat kiinnostavan näköisiä. Kovin oli taas kuuma sää, vesihuoltoa sai taas tehdä aivan etapin loppuun asti, viileämmissä säissä vesihuolto pitää lopettaa tyypillisesti 20 km ennen maalia. Matthew Brennan otti voiton jälleen, tämä 21-vuotias ensimmäisessä grand tourissaan jo viidennen kerran. Enric Mas on yhä kokonaiskilpailun ykkösenä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo.

Kokkausvapaapäivän juustotarjotin

Tänään ei hotsittanut kokkailla, joten otimme juustot esille ja vähän keksejä, pieniä makkaroita ja rypäleitä. Niillä nälkä siirtyi tuonnemmas. Lopulta nuo pienet juustonopat kääreissään jäivät lopulta aloittamatta, sillä oli tärkeämpi syödä nuo jo aloitetut pienet juustopalat loppuun. 

Tour de Francessa on melko tasainen etappi ja sen loppu oli jännittävä. Nopein oli Jasper Philipsen ja Tadej Pogacar johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Vielä neljä etappia jäljellä. 

Patatas a la Importancia con Manchego – espanjalaiset juustoperunat

Tämän päivän espanjalaisuus tulee taas monesti lainaamani Spain on A Fork-blogin arkistoista. Tein tämänkin ruoan jo muutama viikko sitten kotona ollessamme, sillä tänään olimme seniorisimulaattorissa enkä ehtinyt tehdä mitään ruokaa. 

Espanjalaiset juustoperunat

• reilu loraus oliiviöljyä
• 2 keskikokoista perunaa kuorineen noin puolen sentin siivuiksi leikattuina
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 1 sipuli suikaloituna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 0,5 tl pimentonia
• hieman sahramia
• 2 dl kasvislientä
• 1 dl valkoviiniä
• manchegoa raastettuna
• tuoretta rosmariinia

Olipa vaikea muistaa miten tein tämän ruoan, olin ottanut silloin kuvat, otsikoinut postauksen ja laittanut linkin Alberton postaukseen. Hetken ihmettelin, että teinkö tätä todella pari kolme viikkoa sitten. Kyllä minä tein. Kun luin Alberton ohjeen muutamaan kertaan, se palasi mieleen. Saatoin jonkun kohdan hieman oikaista. Ja sen muistan, että tämän tekeminen otti kauemman aikaa kuin olin otaksunut. Tein samaan aikaan muitakin tapaksia ja vaikka aloitin tämän ensimmäisenä, ehdin saada kaikki muut valmiiksi ja tämä se ei vaan ottanut kypsyäkseen. Ehkä oli vääränlainen perunalajike. 

Näin minä kumminkin tein: 

1. Otin kaksi korkeareunaista lautasta ja toiseen laitoin 3 rkl vehnäjauhoja, suolaa ja pippuria, sekoittelin. Toiselle lautaselle rikoin kananmunan ja vatkasin sen kevyesti haarukalla. 
2. Laitoin paistinpannulle reilusti oliiviöljyä ja kun öljy alkoi olla kuumaa, pyörittelin perunaviipaleita ensin jauhoissa ja sitten kananmunassa ja nostin viipaleet pannulle paistumaan yhtenä kerroksena. Tein niin vähän tätä tapasta, että kaikki viipaleet mahtuivat yhteen kerrokseen yhtä aikaa pannulle. Paistoin viipaleita kolme minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten lautaselle paperin päälle. Tässä vaiheessa ei ollut tarkoituskaan saada perunasta ihan kypsää, mutta myöhemmin ajattelin kyllä, että olisin voinut pari kolme minuuttia kauemmin paistella pelkkiä perunoita. 
3. Lisäsin vähän öljyä pannulle ja paistoin sitten suikaloitua sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin. 
4. Lisäsin pannulle ruokalusikallisen vehnäjauhoa, sahramin ja pimentonin, sekoitin ne hyvin sipuleihin, sitten lisäsin valkoviinin ja asettelin puolikypsät perunaviipaleet takaisin pannulle ja lopuksi kaadoin päälle vielä kasvisliemen. 
5. Seuraavaksi perunat saivat kypsyä kannen alla noin 20 minuuttia, oletin että ne olisivat jo kypsiä, mutta mitä vielä. Toisen mokoman jälkeen ne olivat viimein kypsiä ja viinin ja liemen seos oli imeytynyt perunaviipaleisiin hyvin. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. 
6. Kumosin perunat ja sipulit tarjoiluastiaan ja ripottelin päälle manchegoraasteen ja tuoretta rosmariinia (ohjeen persiljaa ei silloin juuri ollut kotona). 

Söimme nämä oikein hyvät, joskin hitaasti valmistuneet perunat muutaman muun tapaksen kanssa, niistä tulee postauksia myöhemmin. 

La Vueltan neljäs etappi oli viimeinen ulkomailla ajettu, se päättyi Ranskaan ja tänä iltana revohka siirtyy Espanjaan. Olimme koko päivän retkellä, joten ehdimme katsoa vain vähän lopusta. Nopein oli Ben Turner ja punaiseen johtajan paitaan siirtyi nyt sitten David Gaudu, Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun toisena samalla ajalla johtavan Gaudun kanssa. Ilmeisesti tässäkin oli kyse taktisesta paidanriisumisesta, jolla Jonas vältti seremoniat ja haastattelut sun muut aikaa vievät hommat. 

Olimme jo siinä käsityksessä, ettei nykyään suurissa ympäriajoissa ole lainkaan joukkueaika-ajoja, mutta huomenna sellainen on. 24 km tasamaan joukkueaika-ajo, eipä siinä mitään. Huomisellakin leirialueella on hyvä wifi, joten voimme hyvin katsoa etappia silloinkin. 

Oeufs en Cocotte – vesihauteessa kypsennetyt kananmunat

Tänään päivän ranskalainen kokkaus tuli jo aamiaiselle, sillä iltapäivällä meillä oli menoja, eikä ollut aikaa ja tarvetta valmistaa enempää ruokaa kotona. Etsin ranskalaisia aamiaisruokaohjeita ja valitsin niistä tällaisen kuin Oeufs en Cocotte. Sana cocotte viittaa pieniin korvallisiin astioihin, joissa annokset valmistetaan uunissa vesihauteessa (bain marie). Minulla ei ollut sellaisia pieniä korvallisia astioita, mikä on itse asiassa kummallista. Minulla on ollut vuosien varrella niin paljon tiettyä ruokaa varten just-eikä-melkein-astioita, mutta cocotteja ei ole koskaan ollut. Ja vaikka olisi ollutkin, olisin saattanut laittaa ne viime talvena kiertoon, kun vähensimme astioita ja ruoanlaittovälineitä ainakin puoleen. 

Luin ohjeita tähän ruokaan monesta paikkaa ja olen melkoisen varma, että olen tehnyt niitä aiemmin ja postannutkin ne, mutta kun blogilla on ikää jo 14 vuotta ja tekstejä on yli 2400, en millään enää löydä kaikkia enkä viitsi selata niin paljon. Käytin alussa paljon huterammin tunnisteita ja sittemmin liiallisesti. Mutta sen muistan, että sinä aamuna, kun tein niitä ajattelin jostain syystä kurssikaveriamme Paulaa. 

Tästä ruoasta vielä pitää mainita, että siihen on käytetty erinomaisia ranskalaisia kananmunia, sillä niitä oli vielä matkalta kulkeutunut kotiin asti. Ranskassa kaikki ostamamme kananmunat ihan hintaryhmästä riippumatta ovat olleet erinomaisen hyviä, niin nämäkin pienehköt ruskeat kananmunat. Niissä on muuten melkein aina todella paksu kuori, eikä rikkoessa koskaan saa ärsyttäviä pieniä kuorenpaloja pannulle tai taikinakulhoon. 

Oeufs en Cocotte kahdelle

• kiehuvaa vettä uunivuokaan
• 1 tl voita
• 2 viipaletta pekonia
• 2 kananmunaa
• 2 tl yrttimaustettua ranskankermaa
• 2 viipaletta juustoa (oli vain leivälle laitettavaa mitä lie kermajuustoa)
• pippuria
• ruohosipulia

Kiehautin vettä keittimessä ja kuumensin uunin 200 asteeseen. Sen kuumenemista odotellessa paistoin pannulla kaksi viipaletta pekonia ja kun ne olivat sopivan rapeina, nostin ne lautaselle ja leikkasin saksilla paloihin. 

Voitelin kaksi pientä kohokasvuokaa ja sommittelin reunoille juustoviipaleet ja pekonipalat. Lusikoin astian pohjalle pikkuisen ranskankermaa ja rikoin päälle kananmunat. 

Kun uuni oli kuuma, nostin pikkuvuoat uunin kestävään lasivuokaan ja kaadoin siihen kuumaa vettä noin pikkuvuokien puoliväliin asti. Nostin vuoan varovasti uuniin vettä loiskuttamatta ja paistoin cocotteja noin 16 minuuttia, niin että valkuaiset olivat hyytyneet, mutta keltuaiset olivat vielä pehmeitä. Kiersin pinnalle hieman pippuria ja ripottelin ruohisipulisilppua, varoin kuumia vuokia ja nostin ne patakinnas kädellä tarjoilulautaselle. 

Paistoin pekoninpaistopannulla pari viipaletta paahtoleipää ja niille lusikoimme kuumaa kananmunaa. Onneksi en laittanut yhtään suolaa, sitä oli pekonista riittämiin. 

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli jo 17. etappi. Katsoimme sitä tallenteelta palattuamme kotiin iltapäivän menoilta. Kyseessä oli 160 km mittainen tasamaan etappi. Etapin lopulla alkoi sataa ja hyvin lähellä maalia sattui suuri kolari. Vain kymmenkunta ajajaa ehti sen alta loppukiriin, jonka nopein oli Jonathan Milan. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Huomenna on sitten taas vuorietappi. 

Antipastit CampaVarastoista

Tänään ei ollut hinkua laittaa ruokaa, mutta mielenperukoilla oli muutamia aineksia, jotka oli syytä käyttää pois. Esimerkiksi yksi italialainen kinkkupaketti, joka luiskahti joka aukaisulla jääkaapista ulos ja jonka olimme monta kertaa unohtaa pöydälle jääkaappia järjestellessä. Oli myös Antin ulkojuustoja, hienon värisiä rypäleitä, päärynää ja monenlaisia juustoille passaavia keksejä. Aivan ensiksi söimme tähdenlentoina muutaman pizzapalan, sillä ruokahävikki on ihan non non monsieur. Campingaz-grillillä muuten lämpenee pizzapalat aivan juuripaistetun verosiksi, enkä ollenkaan liioittele. 

Minä olen tunnetusti huono syömään voimakkaita juustoja ja esimerkiksi Aura (vaikkei se mikään voimakas juusto olekaan) on ihan non non madame. Aluksi minun antipastilautaseni näytti tältä, mutta otin minä siihen vähän muutakin. 

Antin lautanen näytti tältä ja hän vakuutti, että hyviä juustoja oli. 

Giro d'Italian 12. etappi oli kirikykyisten ajajien lemppari. Leirialueen netti toimii edelleen ihan täyteläisesti ja katsoimme 50 viimeistä kilometriä. Päivän nopein oli Olav Kooij ja kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Isaac del Toro johtaa. Huomenna on vuorossa mäkinen etappi, muttei vielä varsinainen vuorietappi.

Fromage Fort

Kävimme aamulla Tampereella Tulintorin kauppakeskuksen Boulangerie Marcossa, se avautuikin ranskalaisittain varhain, jo kello 07.30. Ostimme hapanjuurileivän ja patongin. Eiväthän ne halpoja ole, mutta ei tarvitse ollakaan. 

Kotiin tultuamme tein meille nopeat uunissa paistetut juustoleivät, ohjeen nimi on Fromage Fort ja otin sen täältä. 

Fromage Fort

• erilaisia juustojen loppuja, comtea, gruyèreä, parmesaania, punakittijuustoa, brietä, tuhkajuovajuustoa yhteensä noin 150 g
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 225 asteeseen. 

Leikkasin veitsellä erilaisten juustojen loput pienehköihin kuutioihin ja keräsin ne blenderin kannuun, kaadoin mukaan ensin puolisen desiä viiniä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Laitoin blenderin töihin ensin pulsella ja sitten yhtäsoittoa siksi aikaa, että juustoista muodostui tahna. Lisäsin vielä hieman viiniä ja pippuria ja jatkoin seloittamista. Kun massa oli melkoisen tasaista ja aika paksua, kaavin sen lasiseen säilytysrasiaan. 

Leikkasin hapanjuurileivästä neljä viipaletta ja levitin niille juustotahnaa, tästä määrästä kului noin puolet. Loput laitoin jääkaapin kylmimpään osaan tiiviillä kannella suljettuna. Paistoin leipiä uunissa leivinpaperin päällä pellillä noin 15 minuuttia, kunnes juusto oli osaksi imeytynyt leipään ja osaksi saanut kivoja paistopilkkuja. 

Kiersin vielä pippuria kuumien leipien päälle ja nyt jälkeenpäin mietin, että juustomassaan olisi sopinut hyvin pieni tilkka Kirschwasseria, sitä viinaa jota laitetaan juustofonduen terävöittäjäksi. Ehkä teen lisäyksen loppumassaan huomenna, kun paistan vielä yhdet leivät meille airfryerissä. 

Tour de Francessa oli taas vuorossa vuorietappi. Ehdimme katsoa siitä tallenteena loput 20 km. Vaikka Richard Carapaz ei ole suosikkilistallani, en nyt murjota, vaikka hän voittikin etapin. Nyt hänkin liittyi siihen porukkaan ajajia, jotka ovat kaikki voittaneet etapin kaikissa kolmessa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Tadej Pogacar. Enää on jäljellä neljä etappia ja toivon, että Tadej pitää pintansa. 

Charcuterie ja vähän juustoja

Tänään oli sen verran tekemistä, ettei ruoanlaittoon ollut oikein aikaa eikä rehellisesti sanottuna kyllä intoakaan. Niinpä tein meille tunkutarjottimen, charcuterien, jossa oli myös juustoja. Ei tuollaisen setin sommittelu ihan halpaa ole, pienetkin palat juustoja maksoivat 3-5 euroa, mutta onneksi ne olivat oikein hyviä. Nyt on juustokiintiö täynnä hetken aikaa. 

Tälle aterialle valitsimme reissusta kotiin tuomamme viinin, jonka ostimme Noirmoutierin saarelta eräästä kaupasta, josta ei löytynyt jotain sillä hetkellä haluamaani vihannesta, olisikohan ollut fenkolia. Joten ostimme pullon viiniä. Se maksoi 4,50€, mikäli oikein muistan. Myöhemmin sama viini suuressa marketissa oli paljon halvempi. Samassa kaupassa möhlimme viime vuonnakin, ilahduin suosikkioliiviöljyä löytäessäni enkä katsonut hintalappua, se maksoi monta euroa enemmän kuin muualla suurissa kaupoissa. Eikä öljy edes ollut ihan loppu, olisin voinut ostaa pari kolme päivä myöhemmin sieltä suuresta marketista. Viinin valintaan luonnollisesti vaikutti etiketti, se oli ostopäätöksen suurin tekijä. Oli se ihan hyvääkin. 

Leikkele- ja juustolautaselle kokosimme ohutta kinkkua, minikokoisia salamimakkaroita puoliksi leikkatuina, omenaa, päärynää, rypäleitä, oliiveja ja patonkia. Juustoina oli tuhkajuovajuustoa, jonka nimi alkaa M-kirjaimella, Saint Aguria, punakittivalkohomejuustoa, Comtea ja jotain brietä.

Tour de Francessa oli massakiriin päättynyt etappi, jonka voittajaksi ajoi tämän kisan tähti Biniam Girmay, jo kolmas voitto hänelle tämän vuoden Tourissa. Ikäviä kolareita ja keskeyttämisiä oli useita. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Tadej Pogacar. 

Kuuman päivän ilta – Jake Nymanin radio-ohjelmaa mukaillen

Nyt pääsimme taas lämpimälle vyöhykkeelle, noin 30 asteen lämpöihin päivällä ja yöllä pariinkymmeneen asteeseen. Aiemmin olin näissä lämmöissä jo ihan pönttö himmeänä, mutta jollain tapaa viime kesän yli 40 asteen lämmöt ovat muuttaneet ajatusmalliani siihen suuntaan, että kunhan pysyy alle 35 asteessa, pärjään kyllä. En tosin ryhdy mihinkään suuriin voimainponnistuksiin, mutta ei tarvitse kotiinkaan lähteä.

Teimme tänään lyhyen siirtymän Gienistä Beaugencyyn, alle 100 km. Näillä ranskalaisilla leirialueilla on se todella kiva juttu, että niille voi tulla jo aamupäivällä, eikä mene mitään ylimääräistä maksua. Kunhan tulee ennen kuin henkilökunta lähtee lounaalle, niin saa tulla. Ja hinnat! Kun Tanskassa ja Ruotsissa maksoimme leirialueyöstä 40-50 €, nyt maksaa 20-25€. Sepä ei ole ilahduttamatta. 

Heti kun olimme päässeet leiriytymään, kävelimme Loiren ylitse vanhaa siltaa keskustaan. Tästä alkaa tulla ihan sellainen paha tapa, montakohan leirialuetta olemme jo kokeilleet Loiren laaksossa, on leirialue, Loire, vanha silta ja keskusta sillan toisella puolella? 5-6-8? Jossain olimme kyllä eri joen varrella, mutta päätin, että sielläkin jokea voi kutsua Loireksi, vähän samaan tapaan kuin meillä kaikkia hiihtokenkiä monoiksi. 

Vastarannalla oli menossa jonkunlainen torikokous, jota luulimme kirppari- ja ruokatapahtumaksi, mutta lähemmäksi mentyämme älysimme sen olevan jonkunlainen liikunta- ja urheilukerhojen rekrytapahtuma, oli paljon eri seurojen kojuja ja varmaankin olisi päässyt liittymään yhteen jos toiseenkin seuraan maksavaksi jäseneksi. 

Tyydyimme osallistumaan tapahtumaan vain viinilasillisten ja frittiperunoiden verran. 

Olemme viettäneet iltapäivän leirillä ja tarkoitus oli paistella patatas bravas valmiina ostettujen kalaleikkeiden kanssa. Kuuma sää kuitenkin sai meidät vaihtamaan suunnitelmaa ja tekemään viime vuotisesta hellekelin ateriasta espanjalaisen tapaslautasen. Silloin söimme muutaman kerran melonia ja ohutta kinkkua ja nythän se oli ihan ilmiselvä tapaslautanen. Myös muutaman juustopala muutaman päivän takaa ja loput oliivit ja rypäleet asettuivat lautaselle ihan sopuun. Valkoviiniä olemme lantranneet vedellä ja Ryobi-tuuletin puhaltelee naamaani. 

Huomenna säästä riippuen käymme yhdessä pyöräilemässä, tai sitten minä pidän lepotuolia paikoillaan ja Antti käy pyöräilemässä. CampaAdria ei siirry minnekään. 

Kuuman päivän illan tapaslautanen

• 1 pieni hunajameloni
• 1 pakkaus serranonkinkkua
• 1 dl mustia kivettömiä oliiveja
• vähän tummia ja valkoisia rypäleitä
• 5 pientä palaa juustoa parin päivän takaa

Asettelin kaikki tarjolle laakealle lautaselle ja leikimme, että tämä on nyt sitten espanjalainen tapaslautanen. Varastoista meni niin kinkku, meloni, juustot kuin oliivitkin. Rypäleitä taisi jäädä ihan vähän.

La Vueltan etappia emme katsoneet, sillä säästelemme mobiilidataa. Appista saimme tietää, että etapin voitti Lennard Kämna ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa Sepp Küss. Ehkäpä huomenna ehdimme katsoa etapin loppupuolta oikein livenä. Olen tosi iloinen, että Sepp johtaa kisaa. Hänellä on niin ystävälliset kasvotkin. 

Korean Corn Dogs – lähes överi eväs

Aivan ensimmäisessä k-draamassa, jonka katsoin oli neljä mahtavaa sotilasta Pohjois-Koreasta. He joutuivat/pääsivät Etelä-Koreaan tärkeässä tehtävässä ja he oppivat paljon uutta. Muun muassa syömään kaikenlaista pika- ja katuruokaa. Varsinkin kaksi nuorinta oli oikein innostuneita omaksumaan uutta eivätkä olleet niin epäluuloisia kuin etenkin vanhin heistä, joka epäili lähes kaiken olevan vain esitystä ja heitä varten pystytettyä näytöstä uusista autoista pilvenpiirtäjiin asti. 

Eräässä kohtauksessa nuorinta jekutetaan juoma-automaatin edessä, hän ei ymmärrä kuka juoman tekee ja laittaa tarjolle ja toisessa he istuvat jonkun kauppakeskuksen rappusilla ja syövät corn dogeja. Niitä kokeilin eilen itse valmistaa ja opin muutaman jutun. Ohjeen otin tästä blogipostauksesta. Taikinaa tuli vähän liian paljon kahdeksaa corn dogia varten, mutta ei sitä oikein voi paljon vähempääkään tehdä, sillä tikkuun asetellut ainekset pitää pystyä kunnolla kastamaan taikinaan. Näin minä tein hieman konvertoiden. 

8 korealaista corn dogia

Taikina

• 2,5 dl maitoa 
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl tummaa sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 5 dl vehnäjauhoja

Täytteet

• nakkeja
• juustoa

Muut tarvikkeet

• puisia varrastikkuja
• pankomuroja leivittämiseen (tai murskattuja pikanuudeleita tai minimaalisen pieniä perunakuutioita)
• öljyä uppopaistamiseen
• sokeria (tämän unohdin)
• ketsuppia 
• majoneesia

Ensin kaadoin suureen teräskasariin öljyä, sitä tarvitaan aika paljon, että dogit mahtuvat paistumaan pitkällään öljyssä kunnolla upoksissa. Käytin kokonaisen 1,5 litran öljypullon, se oli nyt toinen käyttökerta öljylle, jonka jälkeen se päätyi kompostiin pikkuhiljaa imeytettynä. 

Valmistin taikinan sekoittamalla ensin hieman lämmitettyyn maitoon kuivahiivan ja sokerin, jätin seoksen ottamaan vauhtia viideksi minuutiksi. Sitten lisäsin mukaan kananmunan, suolan ja jauhot. Vatkasin sähkövatkaimella muutaman minuutin, että taikina on varmasti kunnolla tasaista. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan. 

Sillä välin sommittelin vartaat, laitoin niihin osaan puolikkaita nakkeja ja palasia juustoa (osan muutin lennosta pelkästään nakkeihin). Kaadoin reunattomalle lautaselle paljon pankomuruja, vielä laakeampi suuri lautanen tai tarjotin olisi ollut vielä parempi. 

Kun taikina oli kohonnut tunnin verran, kaavin sen tyhjään huuhdeltuun maitopurkkiin. Ohjeessa taikina laitettiin suureen korkeaan juomalasiin, jossa vartaan dippaaminen olisi helppoa, muttei minulla ollut siihen sopivaa lasia. Maitopurkki toimi oikein hyvin, taikinaa tuli reilusti korkeammalle purkissa kuin tikun dippaaminen vaati. Alla olevassa kuvassa taikina oli juuri laitettu purkkiin, mutta kun öljy oli kuumaa, oli taikina kohonnut sen verran, että purkki oli melkein täynnä. Muutin myös parin vartaan sisältöä valmistamisen edetessä juustottomaksi syystä, joka selviää alempana. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja aloin sitten varsinaiseen hommaan. Kastoin tikussa olevat nakit ja juustot purkissa olevaan paksuun taikinaan. Se tarttui täytteisiin hyvin. Sitten nostin taikinaisen vartaan pankomuruihin ja pyöritin sitä varovasti niin, että pankomuruja tarttui kunnolla joka puolelle. Sitten nostin vartaan varovasti kuumaan öljyyn. Se ei tarttunu pohjaan vaan alkoi paistui ihan kivasti. 

Kasariin mahtui paistumaan yhtä aikaa neljä varrasta, valmistin ne aina yhden kerrallaan ja laitoin paistumaan ja pidin huolta, että muistan missä järjestyksessä niiden paistuminen on alkanut. Kääntelin niitä välillä pihdeillä. 

Nyt tuli oppimiskohta, juusto ei pysynyt kunnolla dogeissa, vaan osittain karkasi taikinan ja leivityksen läpi. Joko valitsemani juusto ei ollut parasta tähän tarkoitukseen, tai sitten taikinan koostumus ei ollut just sopiva. Mutta pelkillä nakeilla täytetyt onnistuivat oikein hyvin. Juustoisetkin maistuivat hyviltä, vaikka rakenteessa oli toivomisen varaa. 

Corn dogit paistuivat kullanruskeiksi noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen nostin ne ritilälle paperin päälle valumaan. Kun kaikki olivat valmiita, jätin öljyn jäähtymään kasariin. 

Kuumien corn dogien päälle olisi pitänyt muistaa ripotella hieman sokeria, joka olisi tuonut sopivan makean säväyksen, mutta minä unohdin sen. Koristelin parhaimmilta näyttävät yksilöt ketsupilla ja japanilaisella majoneesilla, joka on pakattu vänkään pehmeään pussipulloon. Laitoin ketsuppia ja majoneesia vielä erikseen tarjolle lisädippailua varten. 

Söimme nämä hupaisat käänteisterveelliset patukat olohuoneessa lattialla katsoen samalla vuoden hauskinta snooker-turnausta, Shoot outia. Siinä riittää katsojalla vähempikin kärsivällisyys, sillä jokainen ottelu kestää vain 10 minuuttia. 

Corn dogit olivat oikein mukava kokeilu. Taikinaa jäi tosiaan hieman yli ja loppusokerointi unohtui. Juustovalinta täytyisi olla toinen ja muut leivitysvaihtoehdot jäivät mahdolliseen seuraavaan kokeiluun. Ajatus maustetusta pikanuudelimurskasta kuulostaa oikein korealaiselta ja pienet perunakuutiot sopivalta näpertelyltä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Mobileraclette

Kauden ensimmäinen CampaAdria-reissu on alkanut. Eilen olimme ihan toistaitoisia, väsyimme alle kymmenen kohteen katsomiseen ja syötyämme tuhdin pizzan olimme valmiit unille. Tänään olimme jo paljon pontevampia, katsoimme 16 kohdetta ja teimme leiriydyttyämme päivälliseksi raclettea. 

Ostimme pienen kahden hengen raclettegrillin Lidistä talvella ja koekuumensimme sen silloin, se toimi ihan hyvin. Tänään ostimme Loimaan Citymarketista raclettejuustoa (koska Lempäälän Ideaparkin Prismassa ei ollut).  Samoin ostimme hapanjuurileivän ja muut härpäkkeet olikin omasta takaa. 

Kahden hengen matkaraclette

• hapanjuurileipää viipaleina
• raclettejuustoa
• äärest ohuita viipaleita poron paistia (kypsää, leikkeletyyppiä)
• graavilohiviipaleita
• paprikaa
• cocktailkurkkuja
• päärynää
• salaatinlehtiä
• pippuria

Asettelimme kaikki tykötarpeet lautasimme ja tarjottimille ja taittelin minikokoisen raclettegrillin alle hesarin suojaamaan CampaAdrian pöytää, olen sen kanssa aivan ylitarkka, suojelen sitä naarmuilta ja muilta vaurioilta. Laitoimme raclettegrillin kuumenemaan, siinä ei ole kuin on/off-kytkin, ei mitään turhia säätöjä, auton sähkösysteemitkään eivät olleet laitteesta moksiskaan. 

Asensimme viipaleet juustoa racletten juustopannuihin ja grillin päälle viipaleet leipää kummallekin. Valitsimme grilliä ostaessamme sellaisen, jossa on pinnoitettu päällispannu kivitason sijaan, lähinnä painosyistä ja senkin takia, että kivi kuumenee hitaammin. 

Kun juusto oli sulanut ja leipä paahtunut, latasimme leiväviipaleille ensin lohta tai poroa ja siihen päälle tulikuuma sulan juuston. Ehdimme juuri sopivasti syödä edellisen, kun seuraava valmistui. Söimme kumpikin neljä palaa leipää ja samanverran juustoviipaleita. Puolet juustosta meni pakastimeen paperisuikaleilla eroteltuna, saamme reissulla vielä toisenkin herkkuhetken. 

Kauden ensimmäiset matkayrtit pääsivät tänään ensimmäistä kertaa ulos, kun aurinko paistoi ja oli tyyntäkin. Nyt valikoimassa on salaattia, timjamia, ruohosipulia, basilikaa ja rosmariinia. 

Sevillan viskipossua Manchego-muusin kera

Vähän minä epäröin katsoessani Sevillan viskipossuohjeita, niissä laitettiin viskiä ihan tuhtisti. Ei mitään lorausta tai tilkkasta, vaan toista desiä. Rohkaisin mieleni ja laitoin sitä ainakin puolet ohjeissa olleen määrästä. Ruokalajin nimi espanjaksi on solomillo al whisky ja otin vinkkejä muutamista videoista, joihin osuin googlaamalla espanjalaisia possuohjeita. 

Sevillan viskipossu 2-3 hengelle

• 5 valkosipulin kynttä
• oliiviöljyä
• 1 possun sisäfile (noin 500 g) 
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 dl viskiä
• 1 dl kasvislientä
• 2 rkl kermaa (oma lisäykseni) 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuorin valkosipulinkynnet ja kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä, pannun pohja sai oikein peittyä kunnolla öljyyn. Nostin kynnet paahtumaan öljyyn. Puristin sitruunamehua mittakuppiin ja toiseen kaadoin viskiä vähän hirvityksissäni. Kasvislientä tein pienen annoksen fondista siltä varalta, että sitä tarvittaisiin. 

Siivosin possun fileestä hieman kalvoja ja leikkasin fileen parin kolmen sentin viipaleisiin, joille ripottelin maltillisesti suolaa ja pippuria. Kun valkosipulit olivat paahtuneet joka puolelta mukavasti, nostelin possunfileviipaleet pannulle, jonka alle lisäsin vähän kuumuutta, etteivät lihapalat alkaisi kiehua paahtumisen sijaan. Paistelin possupaloja muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes nekin saivat hieman väriä. 

Seuraavaksi lisäsin pannulle ensin sitruunamehun, sitten viskin, jonka annoin kiehua reippaasti hetkisen. Olipa mahtava tuoksu keittiössä tässä vaiheessa. Lisäsin vielä tilkan kasvislientä sen verran, että lihapalat olivat noin puoliväliin liemessä. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin kastikkeen lihapaloineen kiehua siellä maltillisesti. Lopuksi lisäsin vielä tilkan kermaa, joka sakeutti kastikkeen hyvin. 

Manchego-perunamuusi

• 5 keskikokoista perunaa
• pieni pala manchegojuustoa
• noin 2-3 rkl korianterivoita viikon edellisiltä kokkauksilta
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Samalla kun possuruoka valmistui, tein perunamuusin. Raastoin manchegon. Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin. Kypsensin perunatpalat höyryssä. Kaavin maustevoin kupistaan pienen kattilan pohjalle ja kun perunapalat olivat kypsiä, puristin ne perunapuristimella perunahiutaleiksi. Sekoitin pohjia myöten, jolloin maustevoi pohjalta sekoittui perunaan. Lisäsin pikkutilkan kermaa ja sekoitin mukaan juustoraasteen, hieman jätin koristeluun. Maustoin muusin suolalla ja pippurilla. 

Annokseen tuli hyvin yksinkertaisesti pari pientä kauhallista muusia, jonka päälle ripottelin juustoraastetta ja persiljaa ja muutama possunfileviipale, valkosipulinkynsiä ja lusikallinen niin muhkean makuista kastiketta. Tästä annoksesta olisi kolme syönyt sopivasti, mutta kyllä me kahdestaankin annoksesta selvittiin. 

La Vueltassa oli taas tasamaan etappi, jonka loppupuolta ehdimme katsomaan kokkailulta ja syömiseltä. Tasamaan etapissa oli tiedossa massakiri, jonka nopein oli Fabio Jakobsen, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. Huomenna on vuorietappi, ensimmäisen jakson viimeinen päivä ennen maanantaista lepopäivää. 

Tartiflette revisited – vähän liian tuhtia hellepäivään

Jos sää olisi täällä pohjoisessa sellainen kuin tänään Tour de Francen reitin varrella, sataisi vettä ja olisi kylmää, tartiflette olisi oikein omiaan. Olin ostanut Reclochon-juustoa ja eiliseltä jäi tarkoituksella uusia perunoita, joten tartiflette oli ohjelmassa, sopi tai ei. Pikkuisen kevensin sitä, muttei sitä silti voi kevyeksi sanoa.

Tartiflette tähdenlentoperunoista ja muutenkin vähän muunnellen

• noin 20 pientä uutta perunaa eilisen päivän aterialta
• 240 g Reblochon-juustoa
• 1 kesäkurpitsa
• 5 pientä uudensadon sipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• suolaa ja pippuria
• 1 oksa rosmariinia
• tuoretta timjamia

Silppusin sipulit ja valkosipulin ja leikkasin kesäkurren ja perunat viipaleiksi. Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutaman minuutin sipuleita ja valkosipulia. Lisäsin mukaan sitten ensin kesäkurpitsaviipaleet ja noin viiden minuutin kuluttua yrtit ja perunaviipaleet. Kääntelin varovasti lastalla, etteivät perunaviipaleet menisi muusiksi. Kaadoin pannulle puolet viinistä ja annoin se imeytyä aineksiin ja osaksi myös kiehua pois. Kaadoin kaikki pannulta uunivuokaan ja tasoittelin pinnan. 

Kaadoin lopun viinin vuokaan. Leikkasin juustopalat ensin pitkittäin halki ja sitten kolmioiksi, tarkoitus on, että juusto tulee vuoan pinnalle kuoripuoli ylöspäin ja se rapeutuu mukavasti uunissa. En tehnyt tällä kertaa kahta kerrosta juustoa, vaan juustoa tuli vain pinnalle. Asettelin juustopalat vuokaan ja paistoin ruokaa 200 asteessa noin 35-40 minuuttia. Nostin vuoan jäähtymään noin vartti ennen kuin savustetut siiat ja ahvenet olivat valmiita, tartiflette ehti sopivasti vetäytyä. 

Tähän perunapaistokseen kuuluisi vielä pekonia ja ranskankermaa, mutta ne jätin pois ja laitoin siis mukaan yhden keskikokoisen kesäkurpitsan. Aivan riittävään tuhtia tuli näinkin. Onneksi lisänä oli kevyttä savustettua siikaa ja ahventa ja mansikka-mozzarellasalaattia. 

Tour de Francessa oli märkä päivä ja niin kylmä, että Julian Alaphilippen piti pysähtyä kesken matkan ja riisua märkiä vaatteita pois ja vaihtaa kuiviin. Huoltaja auttoi neopreenihanskoja hänen käsiinsä kuin päiväkodin hoitaja lapselle. Primoz Roglic ja useita etappeja kilpailua johtanut Mathieu van der Poul ilmoittivat keskeyttävänsä jo ennen tämän päivän lähtöä.  Nairo Quintana oli tänään pitkän aikaa hyvin mukana kärkiporukassa, mikä aina ilahduttaa minua, mutta ei loppuun asti, mäkipistekilpailun johtoon hän silti siirtyi. Ben O'connor oli voimakkain tällä etapilla ja hän voitti etapin selvästi. Pogacar piti selkeästi johtopaikkansa kokonaiskilpailussa, taisipa kasvattaakin kaulaa. Huomenna kisassa on ensimmäinen lepopäivä.